vl2003 kirjoitti:Joskus aikaisemmin oli palstoilla esillä laajahko selvitys siitä, miksi Raamatun "viini" (tai jopa "viina") ei ole sama asia kuin nykyajan viini. Käsittääkseni tietosi ovat siitä lähtöisin. Mielestäni kyseessä oli erittäin mielenkiintoinen kirjoitus, mutta itselläni ei ollut tietopohjaa sen tarkkuuden arvioimiseksi, ja minusta tuntuisikin hieman erikoiselta perustella absolutismia tuollaisella kirjaimellisella "halutun tulkinnan etsimisellä". Sinähän et niin myöskään tehnyt, vaikka huolimattomasti lukiessani jotakin sellaista kävikin mielessäni. (Olen jonkin verran päässyt/joutunut tutustumaan amerikkalaisperäisten uskonsuuntien oppeihin ja siellä esiintyy paljon "mustan selittämistä valkoiseksi", ja muistan kuinka tämä mainittu kirjoitus oli jotenkin tyylilajiltaan samanlainen, ja ehkä sen takia tuomitsin sen huuhaaksi liian kevyin perustein).
En voi sanoa, että tietopohjani tässä viiniasiassa olisi hirveän leveä. Kun luin mainitsemasi artikkelin, se teki minuun tavattoman vaikutuksen, koska se avasi Välimeren ajan viinikulttuuria aivan uudella tavalla. Rippikoulupappini oli maininnut, että Jeesuksen aikana oli sekä keitettyä että käytetty viiniä, eli rypälemehua ja alkoholipitoista viiniä, mutta muuten viiniasia oli vähän hämärän peitossa. Minua oli ihmetyttänyt, miksi Raamattu toisissa paikoin ylistää viiniä ja toisissa paikoin haukkuu sitä ja että miksi Raamattu toisissa paikoin kehottaa juomaan viiniä ja toisissa kohdissa kehottaa raittiuteen.
Kirjoituksesta löytyi mielestäni ristiriidaton selitys ensinäkemältä varsin ristiriitaiselta vaikuttavaan kokonaisuuteen: Raamattu ylistää 'hyvää viiniä', mutta haukkuu 'huonon viinin'. Kaikkia viiniä käsitteleviä raamatunkohtia en ole käynyt läpi, mutta ne jotka olen, vaikuttavat varsin hyvin kestävän tuon jaon. Juopumiseen Raamatun kanta on yksiselitteisesti ei.
Mikä tulee tuohon "amerikkalaisuskonnolliseen" mustan selittämiseen valkoiseksi, ja mikäli ymmärrän oikein tarkoittamasi, niin olen törmännyt ilmiöön itse joissakin artikkeleissa. Luulen, että pohjimmiltaan kyse voi olla siinä, etteivät amerikkalaiset reformististaustaiset uskonnollisuudet tee samanlaista jakoa lain ja evankeliumin tehtävien välille kuin vanhoillislestadiolaisuudessa (ja aitoluterilaisuudessa) tehdään.
Kyseessä on ilmiö, joka näkyy yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa muutoinkin hyvin laajasti. Amerikkalainen osavaltiokohtainen lainsäädäntö mm. lähtee periaatteesta, että sallittua on kaikki, mitä ei erikseen ole kielletty. Kirjoitettua lakitekstiä on vähän. Sallitut ja kielletyt tapaukset määräytyvät osavaltioiden ennakkotapausten perusteella. Niinpä ennakkotapauksissa on paljon huvittavuuksia ja käsittämättömyyksiä, joilla suomalainenkin sanomalehdistö herkuttelee. Eräässä osavaltiossa mm. oli 1800-luvulta ennakkopäätös, joka kielsi miestä kurittamasta vaimoaan vyön solkipäällä. Koska sen jälkeen ei ole olemassa ennakkopäätöstä tiukemmasta linjasta, ko. osavaltiossa on edelleen periaatteessa laillista, että mies kurittaa vaimoaan remmillä, kunhan vain ei käytä solkipäätä. Voi olla, että jos asiaa puitaisiin käytännössä oikeudessa, valamiehistö ottaisi asiaan uuden, tiukemman kannan, eli kielletyksi tulisi vaimon kurittaminen vyön toisellakin päällä.
Joka tapauksessa tuo noudattaa juuri periaatetta, että "sallittua on kaikki, mitä ei erikseen ole kielletty." Mehän emme uskovaisina ajattele niin, vaan pikemminkin Paavalin tavoin, että vaikka joku asia olisikin luvallista, se ei välttämättä ole tarpeellista.
Suomalaisessa lainsäädännössä periaate on erilainen. Suomessa lähdetään siitä, että rikoksen tehnyt on syyllinen, jos hän a) tiesi tai b) hänen olisi pitänyt tietää. Lisäksi Suomessa lainsäädäntö perustuu pitkälti kirjoitettuun lakitekstiin. Jos tekstissä on tulkinnanvaraisuuksia (niin kuin useimmiten on), ensimmäinen ennakkotapaus määrittää sitten myöhemmän oikeuskäytännön pitkälti. Jo periaatteellisesti suomalainen lainsäädäntö on kuitenkin erilainen kuin amerikkalainen (ja englantilainen, jota amerikkalainen lainsäädäntöjärjestelmä jäljittelee). En ole tarkistanut asiaa, mutta luulen (korvasyyhy), että erilainen uskonnollinen tausta on luonut myös erilaisen maallisen lainsäädännön.
Tässä tuli vähän aiheen ulkopuolista jorinaakin, mutta mennee.
Eikä olisi vieläkään.