VAhvistan veljen sanoja ja olen aivan samassa uskon ymmärryksessä. Asian ei pitäisi näiden sanojen jälkeen olla kellekään epäselvää eikä edes hämärää. Kuitenkin aavistelen, että joillekin saattaa aihe sen opetus tuntua oudolta vieläkin. Yritän siis vielä hiukan avata meille suomalaisille tutuilla kuvilla.
Jeesus puhui viinipuusta ja sen oksista. Meillä Suomessa ei ole viinipuita, mutta muita puita on, sekä metsän puita, että kasvitarhan hedelmäpuita ja marjapensaita. Metsän miehenä olen nähnyt lukemattomat kerrat, miten esimerkiksi talven lumikasa on painollaan katkaissut pudottanut joskus vahvankin oksan maahan. Katkenneena ja pudonneena se oksa ei kovin kauan viheriöi, vaan muutaman helteisen päivän kuluttua esimerkiksi männyn neulaset ruskettuvat, kohta erilaiset toukat valtaavat katkenneen oksan kuoren, neulaset irtoavat ja oksa kuivuu. Ei siinä kuivuneessa oksassa ole enää elämää, mutta niissä monissa hennommissa ja heikoimmissa oksissa, jotka ovat taipuneet painon alla ja joista lumikuorma on pudonnut pois, viheriöivät edelleen. Irronneen oksan kohdalle puuhun jää haava, joka ajan kuluessa täyttyy pihkalla ja vähitellen siihen kasvaa kyljestymä ja uusi kuori. Puu siis jatkaa elämäänsä, vaikka yksi tai useampi sen oksista olisi pudonnut ja kuollut. Oksa siis tarvitsee puuta ja runkoa, mutta puu ei tarvitse välttämättä yhtä erillistä oksaansa, vaikka sairastaakin sen irrottua ja pudottua.
Samalla tavalla Jumalan valtakunnassa surraan ja itketään jokaisen pois lähteneen lapsen lähtöä, Valtakunta pysyy kuitenkin voimissaan, se jatkaa edelleen armon ja anteeksi antamuksen valtakuntana.
