Millaisia kirjoja luet?

[Sinikettu]

Onko täällä keskusteltu koskaan tällaisesta aiheesta? Minä pidän lukemisesta ja olisi kiva kuulla mitä muut lukevat. Onko jotain erityisesti mieleenjääneitä kirjoja, joita voisi suositella muillekin? Entä onko kaikki kirjat sopivia uskovaisille? Jos ei niin millaiset eivät sopisi teidän mielestä uskovaisille?

Minä olen nyt lukenut muutamia Sue Graftonin aakkosdekkareita. Ihan kiva niitä on ollut lukea, vaikka päähenkilö onkin sellainen, johon itse ei voi samastua. Hänen elämänsä on muutenkin aika kaukana uskovaisen ihmisen elämästä. On siksi tullut mieleen, että pitäisikö niitä edes lukea, mieluummin voisi lukea jotain, johon itse voisi samaistua. Minulle on siis tärkeää, että voin samaistua henkilöihin. Siinäpä se sitten onkin etsiminen, että löytää mieleisen kirjan. Luen monenlaisia kirjoja, romaaneja, historiaa, elämänkertoja, jännitystä, draamaa, klassikoita...

Olen kirjoittanut vihkoon aina kirjan luettuani kirjan kirjoittajan ja kirjan nimen sekä lyhyen juonikuvauksen. Loppuun myös mielipiteen kirjasta. Rupesin tekemään tätä, kun moni hyvä kirja unohtui ja joskus haluaisi suositella muillekin kirjoja.

Minun lempikirjoja ovat Viktor Hugon Kurjat, Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani sekä Tolstoin ja Dostojevskin kirjat. Lapsena ja nuorena luin enemmän kuin nykyään, osin varmaan siksi, ettei enää ole niin paljon aikaa. Viisikot oli minusta tosi hyviä ala-asteiässä, luin ne kaikki kolmesti.

[Taavetti]

Lapsuuteni aikaisista kirjoista en enää muista oikeastaan mitään, muistan kuitenkin ensimmäisen koulun kirjastosta lainaamani kirjan jopa nimeltään. Se oli Metsäniityn kirja, joka kuvasi pienten eläinten elämää niityllä ja niityn lammikoissa ja purossa. Kirjoittajaa en muista mitenkään.

Oikeastaan olen lukenut kaksistakin viisikoista, ensimmäinen oli sodan aikana eläneestä täysin orvosta sisarusparvesta, miten he sinnittelivät maaseudun mökissä keskenään. Yllättäen sinne ilmaantui ulkomailta Suomeen tullut sukulaismies, joka maailmalla rikastuneena lupasi laittaa orpojen asiat kuntoon. Sitä ennen hän halusi kuitenkin mennä rintamalle sotilaiden mukaan puolustamaan isänmaataan. Niin orvot joutuivat jäämään vielä keskenään, mutta heidän elämänsä oli kuitenkin jo rikkaampaa, sillä sedän varallisuus oli osittain heidän käytettävissään. Sen pidemmälle en kirjan tapahtumia muista, mutta halusin lukea jatkoa ja niin vuosia myöhemmin lainasin viisikoista kertovan kirjan. Se kertoi kuitenkin eri viisikosta, siitä tunnetummamasta, englantilaisesta porukasta., joten sodan jaloissa kamppailevien jatkoa en saanut tietää. Kirjaakaan en ole sen koommin löytänyt, enkä muista edes kirjoittajan nimeä.

[Nepheg]

Dostojevskistä minäkin pidän. Olen lukenut useita hänen kirjojaan.
Sen verran vinkkinä annan, että jos ei ole aiemmin lukenut oikeastaan mitään kirjoja, niin hänen kirjoistaan ei uutta harrastusta kannata aloittaa.
Hänen kirjansa ovat niin moniulotteisia, että sarjakuviin tottunut ihminen ei varmaankaan jaksa lukea niitä loppuun.

Oletteko lukeneet George Orwellin kirjoja? Olen lukenut kaikki hänen suomeksi julkaistut kirjat. 8)
Kafka, A.C.Clarke, Isac Asimov, Arto Paasilinna, John Wyndham, Aleksis Kivi ja monet muut nimekkäät tekijät ansaitsisivat paikkansa jokaisen kirjahyllystä.
Näistäkin nimekkäistä kirjailijoiden tuotoksista olen lukenut suurimman osan/kaikki.

Harrastaako kukaan kirjallisuutta kuin minä, eli keskityn yhteen kirjailijaan kerrallaan lainaamalla kirjastosta tai ostamalla vain hänen kirjojansa?

[nuusku]

Eipä tuu kirjoja luettua käytännössä ollenkaan.

Muistan, että tällä palstalla oli vissiin pitkälti toista vuotta sitten myös kysymys siitä, mitä kirjoja luetaan. Silloin Nepheq oli juuri lukenut jonkun utopistisen kirjan, jossa ihmiset nuorenivat. Muistan lainanneeni kirjastosta ko. kirjan, kun sen idea kuulosti hyvältä. Sen jälkeen en olekaan lukenut mitään. Pistin kyllä silloin jonkun toisenkin käyttäjän suositteleman kirjan nimen "korvan taakse", mutta se on aikoja sitten kadonnut muistista.

Joskus olen saanut virikkeen, että nytpä menen lainaamaan kirjoja, mutta palattuani kotiin muutaman opuksen kanssa, ovat ne pölyttyneet hyllyllä puoli vuotta (joka on pisin laina-aika, kun varausta uusii maksimimäärän), ja sitten on kirjat pitänyt palauttaa, niin ettei niitä tullut edes avattua.

On todella vaikeaa alkaa lukea kirjoja aivan kylmiltään tietämättä kirja-asioista mitään, sillä kirjastosta niitä (kirjoja) löytyy niin monia tuhansia erilaisia, että pitäisi melkein olla ennakolta jokin vinkki tai idea, että millaisen kirjan haluaisi lukea. Pitäisi melkein netissä olla jokin kirjansuosittelija-tietokoneohjelma, jonne voisi ruksailla asioita joita haluaisi kirjasta löytyvän, ja sitten tämä ohjelma ilmoittaisi suosituksensa siihen, mitkä kirjat voisivat olla sopivia.

[mutsi]

Kun viimeksi kävin kirjastossa, lainasin kirjoja, jotka kaikki käsittelevät Ruotsi-Suomen 1500-lukua ja erityisesti valtakamppailua akselilla Klaus Fleming, Kaarle Herttua ja Sigismund.
Tuosta taistelusta oikeastaan pusertui esiin ilmiö nimeltä nuijasota.....muistattehan Jaakko Ilkan, jonka "työt elää kenties kauanki kansan suussa".

Tällaiset on nyttemmin kiinnostuksen kohteet.

[Ahasverus]

Dostojevski, Tolstoi, Tsehov, Gogol ja Gontsarov venäläisen kirjallisuuden puolelta. Gogolia erityisesti suosittelen.

Muuten jo mainittu Orwell, jonka satiirit ovat kyllä ihan loistavia, muista voisi mainita Albert Camus, Milan Kundera, Joseph Heller ja Edgar Allan Poe. Tällä hetkellä on kesken Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Keskeneräisistä, ei-fiktiivisistä luettavista on pakko mainita myös Paul Tillichin The Courage to Be, joka on kyllä tehnyt suuren vaikutuksen.

Kotimaisista liputan mm. Arvid Järnefeltin ja erityisesti Olavi Paavolaisen puolesta. Paavolainen on eräs suosikkikirjailijoitani.

Myös minä teen usein niin, että keskityn yhteen kirjailijaan (tai joskus yhteen kirjallisuuden tai filosofian suuntaukseen) kerrallaan, koska siten pääsee hyvin kärryille kirjailijan (tai vast.) ideoista ja ajatusmaailmasta kokonaisuutena.

[Sinikettu]

Ai miten kiva, kun näin paljon täällä luetaan. Sain myös paljon vinkkejä mitä voisi seuraavaksi lukea.

Tuota ben huria olen lukenut englanninkielellä. Hidasta kun huono kielitaito, mutta etenee kumminkin.

Minä olen joskus lukenut peräjälkeen monta saman kirjailijan kirjaa, mutta en jaksa sitä kauan, koska monesti kirjailija toistaa itseään jollain lailla. Välillä täytyy pitää taukoa ja lukea jotain muuta. Kenties se johtuu myös siitä, että minun on vaikea keskittyä samaan asiaan pitkän aikaa.

Unohdin avauksessa mainita, että koirakirjat ovat myös olleet kovassa käytössä. Nykyään tosin harvemmin. Ehkä enemmän jotain koulutus kirjoja luen nykyään, mutta kun ensimmäiset koirat tulivat aikanaan niin monenlaista koiran hoito-opasta tuli luettua. Nuorena olivat myös hevoskirjat, sekä hoitoon liittyvät että romaanit mielenkiinnon kohteena.

Kirjakaupan alennusmyynnistä löysin kirjan Hiekkalan lapset, johon oli koottu kaikki pienet Hiekkalan lapsista kertovat kirjaset samoihin kansiin. Se oli pakko ostaa, vaikka se ei ihan ehkä olisi budjettiin mahtunut. Mutta muistan lukeneeni niitä lapsena tavuviivoilla varustettuina versioina ja tykkäsin niistä kovasti. Monesti nyt aikuisenakin olen muistellut miten mukava oli käpertyä omaan lukunurkkaan lukemaan niitä. Ne jäivät jotenkin mieleen.

[Elena]

Olen lukenut viime aikoina mm.

-Jane Austenin Emman (ennen en malttanut keskittyä Austenien lukemiseen, koska ne ovat niin muodollisia ja hitaasti eteneviä, joten olen ylpeä että sain tämän luettua - ja pidin kuin pidinkin. Huumori oli kyllä harvinaisen hienovaraista )
-Ian McEwanin Lauantain
-Zinaida Lindenin Kirjeitä Japanista (suosittelen Lindenin kirjoja! Sopivat ainakin, jos pitää vanhoista klassikoista ja esim. Andreï Makinesta)
-Deborah Jones: Risteävien polkujen kahvila (romanttinen)
-Michael Ondaatje: Englantilainen potilas (koskettava, sotatarina, romanttinen)
-Inari Krohn: Musta ja muut värit (taiteilijan elämästä kertoo)
-Maarit Verronen: Saari kaupungissa (Verronen ei ole kaikkein helpointa mahdollista kirjallisuutta mutta kovasti minun makuuni)
-Karleen Koen: Mustat enkelit (paksu, historiallinen, romanttinen.. Tykkäsin kovasti.)

Tuossa muutamia hyviä.. Luen jotain 2-3 kirjaa viikossa nykyään.

[sisarmaaria]

Ihan tällaista tuli mieleen, että häiritseekö teitä koskaan se, jos kirjan kirjoittaja on epäuskoinen tai, että kirjan aihe on ei -uskovaisista kertova?

Vai luetteko mieluiten kuitenkin uskovaisten kirjoittamia teoksia, tai uskovaisen ihmisen näkökulmasta kertovia?

Itsestäni olen huomannut, että melkein vain hengelliset kirjat kiinnostavat

[nuusku]

Jos kyseessä on hengellinen tai opillinen kirja, niin mieluisinta on lukea sitä kun se on uskovaisen kirjoittama, mutta ei-hengellisissä kirjoittajissa itselleni on ainakin täysin yhdentekevää, onko kirjoittaja uskovainen vai epäuskoinen, ja vähän kokemukseni perusteella (en siis paljoa kirjoja lue) tämän maailman keskuudessa on paljon enemmänkin lahjoja romaaneitten kirjoituksen suhteen kuin uskovaisten varsin pienen joukon keskuudessa. Sama pätee myös musiikkiin, monet mielestäni kauniit sävelmät, jopa sanoitukset, ovat epäuskoisten tekemiä, ja olen kokenut niitä monia todellisiksi helmiksi, eikä tekijän uskontilalla ole siltä osin mitään vaikutusta asian kanssa. Tosin sekä epäuskoisten kirjoittajien että säveltäjien kanssa lienee aiheellista olla aina hieman varauksellinen, ellei etukäteen tiedä, mistä on kysymys, koska odotettavissa voi olla myös jotain ei-toivottavia etenemisiä kirjan juonessa kuten myös sävelmän kulussa.

[Taavetti]

Luen kirjoja laidasta laitaan, kanssani samoin uskovaisten kirjoittamia kyllä, mutta ei se estä joskus tarttumasta myös muiden kirjoittamaan uskonnollisen sävyiseen kirjaan. Vanhoja klassikoita luen mielelläni, jos suinkin ennätän. Viime talvena luin ensimmäisen osan Linnan Pohjantähti trilogiasta, seuraavat osat ovat mielessä, että kunhan pahimmat kiireet hellittävät, niin sitten lainaan toisen ja kolmannenkin osan luettavaksi. Nuorena luin paljon seikkailukirjoja, salapoliisi ja muita jännitysromaaneja luen joskus välipaloiksi. Joitakin nykykirjailijoita olen lukenut, niistä pitävät erossa kustantajien niihin vaatimat törkykohtaukset. Tuntui kummalta lukea lehdestä, millaisia muutoksia kustannustoimittaja oli edellyttänyt esimerkiksi Hannele Pokan kirjaansa lisäämään. Tieto siitä ei edes rohkaise tutustumaankaan niihin kirjoihin.

Nyt minulla on luennan alla Seppo Lohen väitöskirja lestadiolaisuuden leviämisestä Suomen alueelle. Kun saan sen läpi luetuksi, on otollinen tarttua saman sarjan kolmanteen osaan lestadiolaisuuden hajaannuksista. Grimberrgin Kansojen historia sarja on vuosikausia odottanut luentavuoroa, samoin Kristinuskon historia sarja ja viimeisten sotien historiat. Ehtinenkö lukeakaan niitä kaikkia ennen kuolemaani. Katsokaa vastaus viestini allekirjoituksesta.

[Saunanaama]

tämän maailman keskuudessa on paljon enemmänkin lahjoja romaaneitten kirjoituksen suhteen kuin uskovaisten varsin pienen joukon keskuudessa. Sama pätee myös musiikkiin, monet mielestäni kauniit sävelmät, jopa sanoitukset, ovat epäuskoisten tekemiä, ja olen kokenut niitä monia todellisiksi helmiksi, eikä tekijän uskontilalla ole siltä osin mitään vaikutusta asian kanssa.

Jostain kumman syystä tuo pätee myös rakennustaiteessa; vakaumukselliset ateistit ovat suunnitelleet kaikkein hienoimmat (modernit) kirkot!

Kirjojen suhteen on minulle aivan sama kuka ne on kirjoittanut. Uskonnollistakin kirjallisuutta voi lukea, jopa vieraiden uskontokuntien tekstejä, kun vain säilyttää objektiivisen asenteen lukemaansa kohtaan. Teologit esimerkiksi joutuvat työnsä puolesta alituiseen lukemaan uskonnollista kirjallisuutta, jonka kirjoittajana on ollut muu kuin uskovainen. Ei siis ole mitenkään mahdotonta pitää järki ja usko erillään, vaikka riskinsä siinä toki on. Kuten monesti on sanottu, järki ei ole uskon vastakohta, vaan epäusko on.

[Nepheg]

Ihan tällaista tuli mieleen, että häiritseekö teitä koskaan se, jos kirjan kirjoittaja on epäuskoinen tai, että kirjan aihe on ei -uskovaisista kertova?

Aivan normaali kirjallisuus käy. Jos kirjassa kiroamista tai muuta, niin kirjan lukemisesta menee nautinto pois. Siksi olen pari kirjaa jättänyt kesken.
Ulkomaalaisissa kirjoissa ei yleensä ole kiroamista läheskään siinä mittakaavassa kuin kotimaisissa, joten siinä on ainakin yksi syy miksi suosin ulkomaisia kirjailijoita.
Ne mitä luen, haluan tehdä hyvällä omalla tunnolla. Eli ne kirjat ovat kyllä sellaisia joita kuka tahansa uskova voi lukea.
Kirjoista pitävälle kristillisyytemme kirjallisuus olisi melko pian luettu loppuun, jos vain uskovien kirjoja saisi lukea.
Mitään lakia ei ole kirjojen(kaan) suhteen.

[christian]

NYT olen lukenut D. Wilkersonin uusinta kirjaa!

Se uppoa kuin se kuuma veitsi voihin. Joku sentään osaa puhua asioista joita on miettinyt ja miettinyt sekä miettinyt, miten niitä edes sanoiksi saisi.. Pitkästä aikaa lukenut kirjan läpi kolmessa illassa ja toinen kerta menossa_ ajatuksen kanssa.

[Pottu]

Mulla on kesken Heikki Hietamiehen Äideistä parhain. Kertoo aikuisen miehen muistoja Ruotsissa sotalapsena olosta. Koskettava kirja.

[Helmililja]

Kunpa ehtis enemmän lukea. Nyt olen lukenut ja löytänyt paljon hyviä ajatuksia kirjasta Työrauha luokkaan, eli ammatillinen kirja. Sitä ennen luin Mika Waltarin Ihmeellisen Joosefin, sisko suositteli Se oli hyväntuulinen ja hauska kirja.

Suosikkikirjoja on aina tosi vaikea nimetä, mutta ensimmäisenä mieleen nousevat nimet Dostojevski ja Torey Hayden. Hyviä kirjoja on niin paljon...

[O.M]

Parhaita kaunokirjallisia teoksia ovat mielestäni:

Orwell: Vuonna 1984
Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Linna: Tuntematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla.
Kivi: Seitsemän veljestä

Olen lukenut sekä maailmankirjallisuutta että suomalaista, mutta jotenkin suomalainen vain "kolahtaa" keskimäärin paremmin. Johtuneeko urautuneesta ajattelutavasta.

[Nepheg]

Parhaita kaunokirjallisia teoksia ovat mielestäni:
Orwell: Vuonna 1984
Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Linna: Tuntematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla.
Kivi: Seitsemän veljestä

Olen lukenut kaikki muut paitsi Sinuhe egyptiläisen.
Tuntematon sotilas jäi kesken. Muistaakseni siinä oli vähäväliä kiroilua ja ratatatata jne. ammuskelun ääniä, niin en oikein päässyt sisälle kirjaan.

Myönnän että olen poikkeus, sillä varmasti kaikki muut suomalaiset miehet pitävät tuntemattomasta sotilaasta.

Seitsemän veljestä löytyy kirjahyllystänikin, enkä siitä luovu. Todella hyvin kirjoitettu ja rikas kieli.

[mutsi]

Pistänpä taas kirjoja, joita olen viime päivinä tutkinut.

Tapani Löfvingin päiväkirjat vuosilta 1689-1720

Jaakko Gummerus; Muistelmia isonvihan ajoilta (painettu 1913, fraktuuraa!)

Voltaire (!!!); Kaarle XII:n historia (alkuteos v:lta 1731, suomennettu 1931)

Välpalana kävin SRK:n arkistossa lukemassa Siionin Lähetyslehtiä vuodelta 1918

Tähän sopii kevennyksenä tapaus, joka sattui koulussa opettaessani muinaishistoriaa...Muuan oppilas kysyi:"Olitko sinä olemassa jo kivikaudella?"

[Emka]

Tähän sopii kevennyksenä tapaus, joka sattui koulussa opettaessani muinaishistoriaa...Muuan oppilas kysyi:"Olitko sinä olemassa jo kivikaudella?"[/quote]

Muistatko mitä vastasit