Rukoileminen

[lukkari]

Mitenkäs se teidän rukouselämänne laita on. Itsestä tuntuu monta kertaa, että rukoileminen jää kovin vähille. On sellainen mieli niinkuin opetuslapsilla, että en oikein osaakaan rukoilla. Kun elämässä on myötämäkeä(jota se viimeaikoina paljolti on ollut) silloin se rukoileminen vasta hidasta on. Kaiken kukkuraksi sitä tuntee itsensä heikoksi myös kiittämisessä. Hengellisen työn tekijänä sitä jotenkin peilaa omaa uskonelämää työtovereiden uskonelämään. Uskominen vain ei heillä kanna hedelmää (ei se kyllä itselläkään tunnu tuottavan). Minulla jää ristinmerkit ym. sellaset tekemättä, vaikka tuskinpa se väärin olis vaikka niitä tekisi. Eipä mahda minun kynttiläni kovin paljon siellä vartiopaikalla valaista. Sydämessä on kuitenkin halu kulkea tämän jumalanlapsijoukon mukana. Taivaan Isän puoleen sitä kuitenkin kääntyy ajatuksissa monesti, että varjeltuisi uskomassa loppuun asti. Meitä Raamattu kehoittaa valvomaan ja aina rukoilemaan, siinä sitä riittä oppimista.

[Weha]

Kyllä se omakin rukous jää aika saamattomaksi. Vaikka sitä rukoileekin, niin ne ruoukset jäävät kovin lyhyiksi ja siinä olisi parantamisen varaa paljon. Onneksi seuroissa rukoillaan sitten enempi.

Viimmeksi taisi olla hetken sisällä, eräs Adventisti nainen luonani. Jonkin aikaa keskustelimme, ja hän kertoi olevansa seurakuntansa opettaja. Sanoin toki, ettei nainen voi opettaa ja toimia paimenena seurakunnassa, sillä se Raamattu kieltää. Hän oli ihmeissään tälläisestä huomautuksesta.
Kuitenkin pyysi minua rukoilemaan kanssaan. Kieltäydin rukoilemasta hänen kanssaan, sillä meillä ei ole rukousyhteyttä. Lupasin rukoilla iltarukouksen kyllä. Tarkoitin hänen puolestaan myös.

Aika vaikeita tilanteita kuitenkin torjua, kun he kertovat omia juttujaan ja kokemuksiaan. Niitähän toki riittää pakanauskoissakin.

[Nepheg]

Ensimmäisessä Korintolaisten kirjeessä:


4. Jokainen mies, joka rukoilee eli propheteeraa, ja pitää jotakin päänsä päällä, se häpäisee päänsä.
5. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee eli propheteeraa peittämättömällä päällä, se häpäisee päänsä; sillä se on niinkuin se ajeltu olis.
6. Sillä ellei vaimo anna itsiänsä peittää, niin kerittäkään myös hänen hiuksensa; vaan että se on ruma, että vaimon pitäis keritty eli ajeltu oleman, niin peittäkään päänsä.
7. Mutta ei miehen pidä päätänsä peittämän, sillä hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
8. Sillä ei mies ole vaimosta, mutta vaimo on miehestä.
9. Ja ei mies ole luotu vaimon tähden, mutta vaimo on luotu miehen tähden.
10. Sentähden pitää vaimon pitämän voiman päänsä päällä enkelitten tähden;
11. Muutoin ei ole mies paitsi vaimoa, eikä vaimo paitsi miestä, Herrassa,
12. Sillä niinkuin vaimo on miehestä, niin on myös mies vaimon kautta; mutta kaikki Jumalasta.
13. Tuomitkaat itse keskenänne: onko se kaunis, että vaimo avopäin Jumalaa rukoilee?
14. Eikö luontokin sitä teille opeta, että se on miehelle häpiäksi, jos hänellä on pitkät hiukset?
15. Mutta vaimolle on se kunniaksi, että hänellä on pitkät hiukset; sillä hiukset ovat hänelle peitteeksi annetut.
16. Mutta jos joku näkyy riitainen olevan, ei meillä eikä Jumalan seurakunnilla se tapa ole.

Olenko ymmärtänyt oikein, että olisi Jumalalle mieleen jos naiset peittäisivät päänsä seuroissa?
Näyttää 13 jakeen mukaan, että aivan ehdoton esim. huivi ei ole, vaikkakin hyvin toivottavaa olisi pitää sitä.

[Weha]

Olen ymmärtänyt asian seuraavalla tavalla. . 1 Kor. 11 :5 puhuu
naisprofeetoista. Siinä näet rinnastetaan naisten profeetallinen puhe
heidän rukoukseensa ja niitä pidetään sallittuina. Apostoli edellyttää
kuitenkin naisilta, että he pitävät profetoidessaan ja rukoillessaan
päässään "valtaa" eli "vallanalaisuuden merkkiä" ; he olivat näet
miehen vallan alaisia.

Siis huivin pitäminen on vain "vallanalaisuuden merkki" ja sen aikainen tapa siitä:

16. Mutta jos joku näkyy riitainen olevan, ei meillä eikä Jumalan seurakunnilla se tapa ole.
(näin myös tunnustuskirjat)

[Weha]

Lauseen muoto ei ainakaan minusta vaikuta tässä ihan samalta kuin, jos sanottaisiin: "mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky"(1. Kor. 14:37), kuten sanotaan naisen opettamisesta seurakunnassa.

[Nepheg]

Saman suuntaisesti itsekin olin ymmärtämässä kohtaa, mutta oikein mukavaa kuulla varmistus asiasta.

Onko kellään lisättävää?

[Nepheg]

Rukoillessa ja profeteeraamisessa.
Muuten ei varmaankaan olisi tarvinnut käyttää kuin ei miehenkään muuna aikana tarvinnut paljain päin kulkea.

Huivi naisella kyllä sopii kauniisti, että enemmänkin niitä saisi naisilla olla.

[sisarmaaria]

Virsi 208 on ihana rukousvirsi...

"Oi taivaallinen Isämme!
Me lapsinasi tulemme
taas kasvojasi etsimään
ja tarpeitamme pyytämään.
Nyt kuule rukouksemme
ja heikot huokauksemme"

Ei ole mitään vaatimuksia, miten pitäisi tuoda asiansa Isän kasvojen eteen. Hän tietää ja ymmärtää heikotkin huokauksemme, eikä vaadi taidokkaita suorituksia.

Raamatussa neuvotaan näin:

Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut

"Rukoillessanne älkää eko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja.

Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.
Matt.6:6-8

Minä voin rukoilla kaikkien kristittyjen kanssa, kunhan tunnen että rukous on vilpitön.

Vl:t eivät koe rukousyhteyttä muiden suuntien kanssa. Entä jos epäuskoinen rukoilee puolestanne, oletteko pahoillanne?

Minusta tuntuu hyvältä, kun puolestani rukoillaan. Olen kokenut, että se todella auttaa!

Kun muistan rukouksen lopussa sanoa "tapahtukoon Sinun tahtosi", on se helpottavaa, kun saa jättää ihan kaikki huolet ja omat tahtomiset Jumalalle!

[Taavetti]

Vl:t eivät koe rukousyhteyttä muiden suuntien kanssa. Entä jos epäuskoinen rukoilee puolestanne, oletteko pahoillanne?

Taisit sotkea keskenään rukousyhteyden ja hengen yhteyden. Voin rukoilla yhdessä sellaisenkin kanssa, johon nähden en tunne hengen yhteyttä. Olen monessa tilanteessa niin tehnytkin, esimerkiksi 1950 -luvulla pidetyissä koulun aamuhartauksissa, samoin rippikoulussa jotta pitivät seurakuntamme erihenkiset papit. Sama tilanne on ollut niissä messuissa ja Jumalanpalveluksissa, joihin olen osallistunut. Radion aamuhartauksia kuunnellessa panen joskus käteni ristiin, rukoilen samalla sieltä kuulemani puhujan puolesta, olkoon hän mitä uskoa tahansa. *Erityinen syy rukoilemiseen on silloin, jos havaitsen väärää opetusta jossakin.


Minun puolestani saa rukoilla kuka ikinä tuntee siihen tarvetta.

[Taavetti]

Rukouksen kuulemisesta erityisesti nuuskun viestin johdosta mieleen tulleena.

Kun Israelin kansa lähestyi Kaislamerta, takana ahdisti faraon sotajoukko ja edessä avautui ylipääsemätön meri, niin Mooses huokasi Jumalan puoleen.
Mitenkä Jumala vastasi? Jumala kysyi Moosekselta: Mitä sinä Mooses huudat?

Tapahtumaa muistellen olen joskus kirjoittanut runonkin, en nyt ehdi sitä etsimään ja tänne kirjoittamaan, mutta ehkä joskus....

[Pottu]

Just sama ajatus tuli mieleen kuin Taavetillakin, että meidän huokauksemmekin kaikuvat huutona Jumalan puoleen. Useesti mun rukoileminen onkin jonkinlainen väsynyt huokaus, että auta minut tästäkin tilanteesta yli.

[weha]

Oman näkemykseni mukaan, voi hyvin yhtyä kansankirkon papin yleiseen rukoukseen ja pitää se oikea siitä... Ja ne ovat ihan yleisesti ihan oikeita rukouksia.

Rukouksen ymmärrän myös hengenyhteyteen liittyvänä (toivottavasti en ymmärrä väärin). Ef.5:18. "Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä.
19. Ja puhukaat keskenänne psalmeilla, ja kiitosvirsillä, ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidän sydämessänne,
20. Kiittäin aina Jumalaa ja Isää, jokaisen edestä, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen".

Olen myös kuullut paljon karismaattisia rukouksia, johon en voi, enkä halua yhtyä.