Kirjoittaja nuusku » 09 Elo 2008, 01:07
Mielestäni se on erittäin kiehtova luonnonilmiö. Jos pääsee tilanteeseen, että voi läheltä seurata suurta jytinää ja myräkkää, niin se on suorastaan julman hieno kokemus. Jonkinlainen kunnioitus ukkosta kohtaan taitaa esiintyä. Johdot irrotan vasta kun se on suhteellisen lähellä. Mutta jos lähden kesällä matkoille, johdot yritän muistaa irrottaa.
Vaikka kysymys ei ilmeisesti ollut tarkoitettu hengelliseksi, itse olen miettinyt tuota myös siltä kantilta. Yritän karttaa uhkarohkeutta, mutta toisaalta myös liiallista säikkymistä. Lopulta uskon, että jos salaman on tarkoitettu minuun iskevän, en voi sitä paeta, vaikka menisin maan alle. Toisaalta ei ole syytä olla hullunrohkea ja lähteä uimaan ukonilmalla. Luottaisin kuitenkin Jumalan varjelukseen ukonilmallakin.
Isäni isä kuoli salamaniskuun isäni ollessa vasta nuorukainen.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.