Aadamista Moosekseen

[weha]

Maarimi hyvä, täällä on selvin Raamatunkohdin osoitettu vääräksi Timoteuksen opetukset mm. näistä asioista:

Jeesus on kuollut koko maailman, kaikkien ihmisten puolesta, uskovat tai eivät. 1.Joh.2:2. "Ja hän on sovinto meidän synteimme edestä, ei ainoastaan meidän, vaan myös kaiken maailman edestä".


Näin myös Pyhä Henki ja elävä usko voidaan menettää.

Pietari kieltää Jeesuksen
Esim. Pietari kielsi Jeesuksen kolmasti. Pietari kieltää Jeesuksen ihmisten edessä, Isä ei tunnusta häntä.

Matt.10:33. "Mutta joka minun kieltää ihmisten edessä, hänen minä myös kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa".

Joh.18:17. "Niin sanoi ovenvartiapiika Pietarille: etkö sinäkin olen tämän miehen opetuslapsia? Hän sanoi: en ole.25. Mutta Simon Pietari seisoi ja lämmitteli. Niin he sanoivat hänelle: etkö sinä ole myös hänen opetuslapsiansa? Hän kielsi ja sanoi: en ole 26. Sanoi hänelle yksi ylimmäisen papin palvelioista, sen lanko, jonka korvan Pietari hakkasi pois: enkö minä sinua nähnyt yrttitarhassa hänen kanssansa?
27. Niin Pietari taas kielsi, ja kohta kukko lauloi. ".



Luuk.22:32. mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."


Asian pitäisi olla päivän selvä, niinkuin aurinko taivaalla paistaa, jos vaan oot rehlinen.

[Nepheg]

Nostetaanpa tätä ketjua ylemmäksi.
Kannattaa lukea aivan alusta asti, sillä tämä ketju antaa selkeitä vastauksia niihin kysymyksiin mitä on parissa muussa ketjussa viimeaikoina kirjoitettu.

Niin se maailma muuttuu ja tuuliviiri pyörii mistä tuulee.

[Taavetti]

Mikähän minussa ja ymmärryksessäni on vialla, kun on niin kovin vaikea ymmärtää tuota kahden pelastuksen tien oppia, siis objektiivisen ja subjektiivisen pelastuksen teitä. Mikä niissä on erilaista ja kumpi niistä on armosta uskomisen tie, vai eikö kumpikaan ole armosta uskomista.

Kirjoitin jo toisaalle pitkän ihmettelevän viestin, en jaksa samoja asioita alkaa uudelleen kirjoittamaan, enkä viitsi niitä tänne kopioidakaan, joten annan olla sinällään. Sen kuitenkin vielä toistan, että kovin kauan en näistä halua olla väittelemässä, eikä ole mielekästä hiljaisia uskovaisia tästä karkottaa sallimalla pitkällistä väittelyä.

[Taavetti]

Jos tuota tarkoitit, miksi siten väität, ettei se kuulu VL opetukseen? Tietoni mukaan se kuuluu, vieläpä niin täydellisesti, että vaikka perisynti on todellinen, kadotukseen vievä synti, se rangaistus on kuitenkin pienelle lapselle Jeesuksen lunastustyön perusteella kumottu. Pienet lapset syntyvät valmiin lunastusarmon varaan, niinhän todistaa Raamattu.
Siksi pienen lapsen ei tarvitse uudesti syntyä, koska hän Jeesuksen armon varassa jo uskoo, mutta koska hän uskoo, hänet on vietävä kasteelle, hyvän omantunnon liiton osallisuuteen.

Kun Jeesuksen lunastusarmosta osallinen vartuttuaan kuolee hengellisesti, hänen tarvitsee syntyä uudelleen, kuten Jeesus opetti Nikodeemukselle. Se uudesti syntyminen merkitsee lapsena kastetulle paluuta kasteen armoliittoon. Jos parannuksen armon saanutta ei ole kastettu, silloin hän tarvitsee kasteen liiton solmimista.

Kahden pelastustien opilla tarkoitin sitä, että vaikka enimmät uskovaiset ovat syntynee elävän sanan vaikutuksesta, on myös mahdollista syntyä uudesti ilman elävää Pyhän Hengen läsnäoloa. Jos siis on sekä Pyhän Hengen voimalla uudesti syntyneitä, että ilman Pyhän Hengen läsnäoloa uudesti syntyneitä, silloin on kahdella eri tavalla uudesti syntyneitä.

Varmemmaksi selvyydeksi kerron, että olen oppinut että on vain yhdellä tavalla, eli Pyhän Hengen voimalla syntyneitä lapsia Jumalan valtakunnassa. Kasteen ja ehtoollisen yhteydessä tapahtuu sen mukaan uudesti syntymistä vain, jos niiden toimittaja, tai joku läsnä olevista kantaa Pyhän Hengen sinettiä povellaan.

[Taavetti]

Jeesus ei puhunut Nikodeemukselle lapsista puoltakaan sanaa, vaikka paljon Jeesus lapsista puhui ja lasten uskoa ylisti.

Voi pimeyttä ja eksytystä synnin petosten tähden. Kuvittelet olevasi mestari ja opettaja, etkä ymmärrä edes uskon aakkosia.

[nuusku]

Näin myös Jeesus Nikodeemukselle opetti, että lihasta syntyneen, lapsenkin on synnyttävä uudelleen ylhäältä, henkilökohtaisesti uskon kautta. Näinollen on kaste tuon uudestisyntymisen paikka H20, vedestä ja Hengestä.

No mitäpä tästä kiistelemään, mutta näin oon ymmärtänyt.

Höpö höpö, eihän se Nikodemus ollut lapsi, ja Jeesus puhui aikuiselle eikä lapselle.

Jeesus myös toteaa jakeessa 6:
6 Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki.

Siis ei "vedestä syntynyt", vaan "Hengestä syntynyt". Tarkentaisin vielä, että elävästä vedestä ja Hengestä.

Olen myös joskus pysähtynyt jakeen 8 kohdalle:
8 Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.

Olen pohtinut, että opetus jonka mukaan ihminen saa aina kasteessa Pyhän Hengen, tavallaan sitoisi tai pakottaisi Jumalan antamaan Henkensä ihmisten mielen jälkeen aina kun ihminen kastetaan. Mutta tuossa sanotaan selvästi: Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo. Se antaa vahvan viitteen siitä, että Pyhää Henkeä ei voi ohjailla tai pakottaa, koska Hän puhaltaa kussa Hän tahtoo. Itselleni tulee sellaisesta opetuksesta, jossa kasteessa Jumala antaa automaattisesti ihmiselle Henkensä, sellainen olo, että siinä aivankuin pakotettaisin Jumalaa tai astuttaisiin Hänen varpaillensa. Koska tuuli puhaltaa, kussa Hän tahtoo. En tiedä, jakavatko muut nämä minun mietteeni, vai ovatko ne vain omiani, mutta tällaisia ajatuksia siitä huolimatta tuli mieleen.

Jumala antaa henkensä niille, jotka uskovat Hänen päällensä, ja usko tulee kuulosta.

Ajattelisin, että kyseessä on elämän veden virta, joka virtaa keskellä Jumalan valtakunnan, tästä virrasta löytyy lukuisia viitteita jo vanhasta testamentista, siinä virtaa se vesi, josta Jeesus puhuu.

18 Älkäät muistelko entisiä, ja älkäät pitäkö lukua vanhoista.
19 Sillä katso, minä teen uutta, juuri nyt pitää sen tuleman edes; ettekö te ymmärrä sitä? minä teen tietä korpeen, ja virtoja erämaihin.
20 Että eläimet kedolla kunnioittavat minua, lohikärmeet ja yököt; sillä minä annan vettä korvessa, ja virrat erämaassa, antaakseni kansalleni, valituilleni juoda.
21 Tämän kansan olen minä minulleni valmistanut: sen pitää minun ylistykseni julistaman.

[O.M]

Kun lueskelin näitä VL-oppisia tekstejä nyt, huomasin, kuin niissä seataan yleinen objektiivinen ja subjektiivinen, henkilökohtainen uskon kauta vanhurskauttaminen.

Taavetti ja Nuusku näyttävät jo vastanneen asiallisesti väitteeseen, mutta haluan sanoa itsekin pari sanaa tuohon, vaikka kylläkin todellisuudessa tiedät vl-opetuksen opillisessa mielessä paremmin kuin monet meistä vl:ista. Kyllä vl-opetuksessa esiintyy jollain tasolla myös yleinen vanhurskauttaminen, vaikka mielestäni sille voisi olla kuvaampiakin nimityksiä. Esim. yleinen mahdollisuus pelastua. Yleinen vanhurskauttaminen on sitä, että pelastus on valmistettu jokaista varten, ja subjektiivinen vanhurskauttaminen sitä, että yksilö omistaa uskon kautta vanhurskauden kohdalleen. Tietyllä tapaa "yleinen vanhurskauttaminen" on kuitenkin sanahelinää, koska Raamatun mukaan ihminen voi pelastua vain uskon kautta, kuten heprealaisapostoli toteaa: "Ilman uskoa on mahdotoin kelvata Jumalalle" (Hepr. 11:6). Pelastukseen ei siis riitä yleinen vanhurskauttaminen, vaan tarvitaan usko, joka on välikappale, jonka kautta Jumalan armo ihmisessä vaikutetaan. Tämä tapahtuu evankeliumin sanan kautta.

Pienistä lapsista Raamattu toteaa selvästi, että he uskovat: "Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä, Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan. - - Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt. 18:2-3, 6.)

Koska lapset uskovat, on tällöin totta Raamatun sana, että elämän vanhurskaus on tullut kaikkien ihmisten päälle. Lapset eivät pelastu inhimillisten ominaisuuksiensa vuoksi, esim. siksi, että he olisivat viattomia, vaikka he eivät olekaan tehneet syntiä samoin kuin me. Paavali toteaa Roomalaiskirjeessä, että kuolema vallitsisi niitäkin, jotka eivät ole tekosyntejä tehneet. "Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam, joka on sen esikuva, joka jälkeen tuleva oli" (Room. 5:14).

En ymmärrä tuossa jakeessa kohtaa "Adamista Mooseksen asti". Helpommin olisi ymmärrettävissä "Adamista Kristukseen asti", mutta ehkä tuokin jossain vaiheessa selviää, sitä ennen nostan hattua. Sen sijaan tuossa jakeessa on oleellista, että on kahdenlaista syntiä: sellaista mitä Adam teki (tekosynnit) ja sitten perisynti. Ilman Kristuksen sovitustyötä myös perisynti kadottaisi. Lapsi vaikka ei ole tehnyt tekosyntejä, on viattomuudessaankin perisynnin saastuttama ja olisi ilman Kristuksen sovitustyön osallisuutta kuoleman oma. Kristuksen sovitustyön jälkeen tilanne on kuitenkin muuttunut niiden osalta, jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavoin kuin Adam. Siitä Paavali sanoo näin: "Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle" (Room. 5:18).

Elämän vanhurskaus on tullut uskon kautta kaikkien ihmisten päälle, koska ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle. En tuomion uhalla tohtisi lähteä selittelemään tuota mitenkään muuten kuin Raamattu sen sanoo. Koska elämän vanhurskaus on todella tullut kaikkien ihmisten päälle, on samalla todettava, että jossain vaiheessa elämäänsä kaikki ihmiset uskovat, koska eihän elämän vanhurskautta voi omistaa päälleen kuin uskon kautta. Kaikki ihmiset uskovat varhaislapsuudessaan, aivan kuten psalmin kirjoittaja toteaa: kaikki kansat syntyvät siionissa.

Nämä asiat tiedätkin. "Yleinen vanhurskauttaminen" on siinä mielessä huono termi, että ilman subjektiivista uskoa ei ole vanhurskauttamista lainkaan, koska ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle.

Ymmärrän, että elämän vanhurskaus on Kristuksen sovitustyön kautta tullut myös niiden "ei Adamin tavoin rikkoneiden" päälle, joita kuolema vallitsi Adamista Moosekseen. Myös VT:n ajan pienet lapset pelastetaan uskon kautta. Heillä usko kohdistui lupaukseen, jonka Jeesuksen uhrikuolema täytti. UT:n ajan pienillä lapsilla usko kohdistuu sovitukseen.

[Taavetti]

En ymmärrä tuossa jakeessa kohtaa "Adamista Mooseksen asti". Helpommin olisi ymmärrettävissä "Adamista Kristukseen asti", mutta ehkä tuokin jossain vaiheessa selviää, sitä ennen nostan hattua. Sen sijaan tuossa jakeessa on oleellista, että on kahdenlaista syntiä: sellaista mitä Adam teki (tekosynnit) ja sitten perisynti. Ilman Kristuksen sovitustyötä myös perisynti kadottaisi

Tuli kysymyksenä mieleen tuosta, että olisiko lähinnä symbolinen, eli vertauskuvallinen merkitys tuolla määritelmällä. Aadam on syntiin lankeemuksen esikuva, Aadamhan lankesi 'Eevansa kanssa, ja siitä alkoi synti ja kuolema hallita. Mooseksen kautta annettiin laki, eli määriteltiin tekosyntien muodot. Kristus on Vapahtajamme, joka Paavalin määritelmän mukaan on lain loppu jokaiselle uskovaiselle autuudeksi.
Mooses eli laki siis tuomitsee perisynnistäkin, mutta he jotka uskovat Kristuksen vanhurskauden omakseen, ovat siitä kirouksesta ja muusta lain tuomiosta vapaat siitä riippumatta, millä ajalla he ovat eläneet.

Kun kuolema vallitsee vain Moosekseen asti, se sulkee pienenkin spekulaation, että se voisi hallita heitä, jotka ovat omistamassa Kristuksen vanhurskautta. Tuli taas kovin sekavasti ja monimutkaisesti, mutta jospa joku selventää lisää.

[weha]

Tunnen varsin hyvin VL-kateopin ja olen lukenut myös Reinikaisen kirjan tästä. Opetus ei anna kasteelle sitä merkitystä, mitä Raamattu. Luther ja luterilainen tunnustus opettaa. Näin myös Jeesus Nikodeemukselle opetti, että lihasta syntyneen, lapsenkin on synnyttävä uudelleen ylhäältä, henkilökohtaisesti uskon kautta. Näinollen on kaste tuon uudestisyntymisen paikka H20, vedestä ja Hengestä.

No mitäpä tästä kiistelemään, mutta näin oon ymmärtänyt.

Heh, heh...ompas hauska kommentoida omia kirjoituksia, mutta voinpa nostaa hattuakin, sillä mielestäni kohta on vaikea ja mitenkä se olisi ymmärrettävä?. Olisiko kohta ymmärrettävä koko Raamatun valossa? Näin ainakin uskon.

Vastaus: Niin, ollaanhan toki kaikki lihasta syntyneitä, pienet lapsetkin, ovat lihasta syntyneitä ja syntyvät kaksiosaisena tänne maailmaan, syntisinä ja vanhurskautettuina, eli pienet lapset syntyvät Jeesuksessa Kristuksessa tänne maailmaan:

Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.

Uusikäännös: Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän".

Eli, niinkuin yleinen synti tuli maailmaan, niin yleinen synti sovitettiin Jeesuksessa Kristuksessa. Parannusta tehdään sitten uskon ja ymmärryksen kautta omista tekosynneistä.

Ns. lasten evankeliumeissa, Jeesus usein opettaa, kuinka ihan pienet lapset uskovat. Eivät siis oman pyhyyden perusteella, vaan he syntyvät Jeesuksessa Kristuksessa.

Korjatkaa VL:ät, jos väärin meni.

[weha]

Tuli tähän mieleen yksi Raamatun kohta, tohon Joh.3:5.

Paavalihan puhui armosta luopuneille jo kastetuille ihmisille, miten uudestisynnytään, joten kysymyksessä oli evankeliumin äänellinen sana:

Gal.4:19. "Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais! "

[weha]

Miten on, selvittääkö edellinen jae tuon Aadamista Moosekseen asti, jonka jälkeen tuli sitten Jeesus...

13. Sillä lakiin asti oli synti maailmassa; mutta kussa ei lakia ole, ei siellä syntiä lueta.
14. Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam, joka on sen esikuva, joka jälkeen tuleva oli.

[Taavetti]

En ole oikein jyvälle päässyt, mitä tässä on haluttu selvittää, mutta tuon määritelmän, mistä se löytyneekin, olisin tulkitsemassa aikajanan sijasta symbolisesti. Siis Aadamista, eli syntiinlankeemuksesta Mooseksen, eli lain antamiseen. Laki toki oli olemassa jo ennen Moosesta, samoin oli usko jo ennen Mooseksen lain antamista jos asiaa tarkastelee ajan perspektiivissä. Mutta jos sen ottaa symbolisena, siis kielikuvana, saa asiaan hiukan ulottuvuutta.

Osoituksena siitä, että usko ja epäusko, armo ja laki, vaikuttivat jo Aadamin perheen piirissä, ovat ainakin seuraavat uuden testamentin jakeet:

Hepr. 11:4
Uskon kautta Abel uhrasi Jumalalle suuremman uhrin kuin Kain, jonka kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kuin Jumala hänen lahjoistansa todisti; ja sen kautta hän vielä puhuu, vaikka hän kuollut on.

Hepr. 11:5
Uskon kautta Enok otettiin pois, ettei hän kuolemaa nähnyt, ja ei ole löydetty, että Jumala hänen otti pois; sillä ennenkuin hän otettiin pois, oli hänellä todistus, että hän kelpasi Jumalalle.

Hepr. 11:7
Uskon kautta sai Noa Jumalan käskyn niistä, jotka ei vielä näkyneet, pelkäsi ja valmisti arkin huoneensa autuudeksi; jonka kautta hän maailman tuomitsi, ja tuli sen vanhurskauden perilliseksi, joka uskon kautta tulee. (Tässä jakeessa kirjoittaja käsittelee jopa maailman tuomitsemista.)

Hepr. 11:8
Uskon kautta tuli Abraham kuuliaiseksi, kuin hän kutsuttiin menemään siihen maahan, jonka hän oli perivä, ja hän meni eikä tietänyt kuhunka hän tuleva oli.

Hepr. 11:9
Uskon kautta oli hän muukalainen luvatussa maassa, niinkuin vieraalla maalla, ja asui majoissa Isaakin ja Jakobin kanssa, jotka olivat sen lupauksen kanssaperilliset.

Hepr. 11:11
Uskon kautta myös Saara sai voiman siittääksensä, ja synnytti jälkeen ikänsä ajan; sillä hän piti sen uskollisena, joka sen hänelle luvannut oli.

Hepr. 11:17
Uskon kautta uhrasi Abraham Isaakin, kuin hän kiusattiin, ja uhrasi ainokaisensa, kuin hän jo oli lupaukset saanut,

Hepr. 11:20

Uskon kautta siunasi Isaak tulevaisista asioista Jakobia ja Esauta.

Hepr. 11:21
Uskon kautta siunasi Jakob kuollessansa molemmat Josephin pojat, rukoili ja nojasi sauvansa pään päälle.

Hepr. 11:22
Uskon kautta puhui Joseph kuollessansa Israelin lasten lähtemisestä ja antoi käskyn luistansa.

Hepr. 11:23
Uskon kautta Moses, kuin hän syntynyt oli, salattiin kolme kuukautta vanhemmiltansa, että he näkivät, kuinka kaunis poikainen hän oli, ja ei peljänneet kuninkaan haastoa.

Hepr. 11:24
Uskon kautta Moses, kuin hän jo suureksi tuli, kielsi kutsuttaa itsensä Pharaon tyttären pojaksi,

Hepr. 11:27
Uskon kautta jätti hän Egyptin ja ei peljännyt kuninkaan hirmuisuutta; sillä hän riippui hänessä, jota ei hän nähnyt, niinkuin hän jo olis hänen nähnyt.

Hepr. 11:28
Uskon kautta piti hän pääsiäistä ja veren vuodatusta, ettei se, joka esikoiset tappoi, olisi ruvennut heihin.

Hepr. 11:29
Uskon kautta kävivät ne Punaisen meren lävitse niinkuin kuivaa maata myöten, jota myös Egyptiläiset koettelivat ja upposivat.

Hepr. 11:30
Uskon kautta Jerikon muurit lankesivat, kuin niitä seitsemän päivää käytiin ympäri.

Hepr. 11:31
Uskon kautta ei portto Rahab hukkunut uskomattomain kanssa, koska vakoojat rauhallisesti huoneeseensa korjasi.

Hepr. 11:33
Jotka uskon kautta ovat valtakunnat voittaneet, tehneet vanhurskautta, saaneet lupaukset, tukkineet jalopeurain suut,

Hepr. 11:39
Ja kaikki nämät ovat uskon kautta todistuksen saaneet, eikä saaneet sitä lupausta:

Hepr. 12:1
Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,

[nuusku]

Miten on, selvittääkö edellinen jae tuon Aadamista Moosekseen asti, jonka jälkeen tuli sitten Jeesus...

13. Sillä lakiin asti oli synti maailmassa; mutta kussa ei lakia ole, ei siellä syntiä lueta.
14. Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam, joka on sen esikuva, joka jälkeen tuleva oli.

Mä ajattelisin myös, että apostoli siinä vain tahtoo selventää, kuinka kuolema hallitsi myös niitäkin, jotka elivät ennen lain antamista. Koska toisaaltahan sanotaan, että missä ei lakia ole, ei siellä ole syntiä, ja vain synti on se mikä saattaa kuoleman. Mutta tahtooko apostoli ilmoittaa, ettei se silti tarkoita sitä, että ennen lain antamista eläneet olisivat olleet kuolemasta vapaat. Apostolihan sanoo: vallitsi niitäkin. Siis myös niitä. Eli voisiko näin olla tarkoitus valottaa tilannetta ennen Mooseksen lain antamista, pyrkimyksenä kertoa, että jo ennen lain antamistakin on ihminen ollut kuoleman oma, vaikka kymmenen käskyn laki ei vielä olekaan ollut tuomitsemassa syntiä synniksi.


Room. 2:12 Kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, niiden pitää myös ilman lakia hukkuman, ja kaikki, jotka laissa ovat syntiä tehneet, ne pitää lain kautta tuomittaman.

Room. 2:14 Sillä koska pakanat, joilla ei lakia ole, tekevät luonnostansa sitä, mitä laki anoo, niin he, vaikka ei heillä lakia ole, ovat itsellensä laki,


Ja näin sanoo Herra Jumala jo kauan ennen lain antamista, 1. Mooseksen kirjassa. Siitä ainakin itseni tulee arvioitua, että jo ennen lain antamista on kuolema ollut ihmisen osana.

1. Moos. 6:5 Mutta Herra näki ihmisen pahuuden suureksi maan päällä; ja kaikki hänen sydämensä aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.
6 Ja Herra katui ihmisen tehneensä maan päälle, ja tuli murheelliseksi sydämessänsä.
7 Ja Herra sanoi: Minä tahdon ihmisen, jonka minä loin, hukuttaa maan päältä, hamasta ihmisestä niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillä minä kadun, että minä niitä tehnyt olen.

[weha]

13. Sillä lakiin asti oli synti maailmassa; mutta kussa ei lakia ole, ei siellä syntiä lueta.
14. Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam, joka on sen esikuva, joka jälkeen tuleva oli...18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.

V: Olen tuon vaan ymmärtänyt niin, että kun Jeesus tuli, niin vapauduttiin vanhastaliitosta ja lakia ei enään lueta syyksi uskovaiselle. Eli tilanne on eri kuin vanhassaliitossa, koska uudessaliitossa Jeesus on jo kuollut puolestamme, eli lupaus on täyttynyt.

[Taavetti]

Kuten olemme monia Raamatun kohtia löytäneet ja lukeneet, myös vanhan liiton uskovaiset uskoivat. Vanhan ja uuden liiton uskolla ei ole muuta eroa, kuin että vanhan liiton ajalla uskottiin lupauksen ja luvatun Messiaan päälle, kun me uuden liiton uskovaiset saamme uskoa toteutetun lunastuksen omistaen. Tuntuisi tämä uuden liiton uskominen ja toteutuneen lunastuksen omistamisen olevan helpompaa, mutta päätellen monista erilaisista opeista ja käsityksistä, ei ole helppoa nytkään. Ihmisen järki asettaa aina uskomisen tielle yllättäviäkin esteitä, joita toki saamme evankeliumin voimalla raivata pois.

[weha]

12. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, ne työt, joita minä teen, hän on myös tekevä, ja suurempia, kuin ne ovat, on hän tekevä; sillä minä menen Isäni tykö.


Olen miettinyt ja joutunut tuohon Raamatunkohtaan useasti palaamaan, kun jotkut, erikoisesti uudestikastajat ovat tuon kovin väärin ymmärtäneet ja siihen väärin vedonneet.

Jeesus puhui, että häneen uskovat tekevät vielä suurempia tekoja kuin hän. Tulee mieleen, että tekihän Jeesus paljon tunnustekojakin, mm. herätti kuolleita, jopa Lasaduksen, joka jo mätäni. Jeesus käveli vedenpäällä, jota ei ilmeisesti apostolitkaan tainnut tehdä.

Mitkä sitten olisivat niitä suurempia tekoja, niin ehkä joku voisi kertoa?
Nyt uudessaliitossa viedään tietysti pakanoille ja kaikille kansoille evankeliumia, joka on tietysti myös merkittävä ero vanhaan liittoon:

1.Piet.2:9. "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
10. Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette".

[weha]

On tietysti paljon muitakin eroja vanhaanliittoon. Olemme saaneet syntyä lupauksen lapsiksi ja näin uhrit ja kaikki sellaiset toimitukset ovat jääneet pois. Toki oli sama uskon ja pelastuksen tie, niinkuin Taavetti toi esiin.

[O.M]

En ymmärrä tuossa jakeessa kohtaa "Adamista Mooseksen asti". Helpommin olisi ymmärrettävissä "Adamista Kristukseen asti", mutta ehkä tuokin jossain vaiheessa selviää, sitä ennen nostan hattua.

olisin tulkitsemassa aikajanan sijasta symbolisesti. Siis Aadamista, eli syntiinlankeemuksesta Mooseksen, eli lain antamiseen. Laki toki oli olemassa jo ennen Moosesta, samoin oli usko jo ennen Mooseksen lain antamista jos asiaa tarkastelee ajan perspektiivissä. Mutta jos sen ottaa symbolisena, siis kielikuvana, saa asiaan hiukan ulottuvuutta.

13. Sillä lakiin asti oli synti maailmassa; mutta kussa ei lakia ole, ei siellä syntiä lueta.
14. Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam, joka on sen esikuva, joka jälkeen tuleva oli...18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.

V: Olen tuon vaan ymmärtänyt niin, että kun Jeesus tuli, niin vapauduttiin vanhastaliitosta ja lakia ei enään lueta syyksi uskovaiselle. Eli tilanne on eri kuin vanhassaliitossa, koska uudessaliitossa Jeesus on jo kuollut puolestamme, eli lupaus on täyttynyt.

Mä ajattelisin myös, että apostoli siinä vain tahtoo selventää, kuinka kuolema hallitsi myös niitäkin, jotka elivät ennen lain antamista. Koska toisaaltahan sanotaan, että missä ei lakia ole, ei siellä ole syntiä, ja vain synti on se mikä saattaa kuoleman. Mutta tahtooko apostoli ilmoittaa, ettei se silti tarkoita sitä, että ennen lain antamista eläneet olisivat olleet kuolemasta vapaat. Apostolihan sanoo: vallitsi niitäkin. Siis myös niitä. Eli voisiko näin olla tarkoitus valottaa tilannetta ennen Mooseksen lain antamista, pyrkimyksenä kertoa, että jo ennen lain antamistakin on ihminen ollut kuoleman oma, vaikka kymmenen käskyn laki ei vielä olekaan ollut tuomitsemassa syntiä synniksi.


Room. 2:12 Kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, niiden pitää myös ilman lakia hukkuman, ja kaikki, jotka laissa ovat syntiä tehneet, ne pitää lain kautta tuomittaman.

Room. 2:14 Sillä koska pakanat, joilla ei lakia ole, tekevät luonnostansa sitä, mitä laki anoo, niin he, vaikka ei heillä lakia ole, ovat itsellensä laki,

Kiitoksia Taavetille, Wehalle ja Nuuskulle pohdinnoista asian suhteen, ne selvensivät uskoakseni myös itselleni ko. raamatunkohtaa. Ymmärtäisin sen todella tarkoittavan sitä, että kuolema vallitsi myös Aadamista Moosekseen kaikkia, perisynnin tähden, vaikka lain tauluja ei ollutkaan. Syynä on se, että lain vaatimukset olivat kirjoitettuja myös Aadamista Moosekseen eläneiden ihmisten sydämiin ja koska he eivät niitä voineet täyttää, kuolema vallitsi heitä. Uusi käännös avittaa mielestäni tässä kohdassa ymmärtämään tekstiä.

Room. 5:
"12 Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. [1. Moos. 2:17, 3:6,19; Ps. 51:7]
13 Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole, siellä ei synneistä pidetä kirjaa. [Room. 4:15]
14 Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva. [1. Moos. 6:3]"

Room. 2:
"14 Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. [Ap. t. 10:35]
15 Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä."

Niinpä Aadamista Moosekseen, Mooseksesta Kristukseen ja Kristuksesta maailmanloppuun asti ihminen voi pelastua vain uskomalla Kristuksen ansion kohdalleen. Aadamista Kristukseen tämä ansio omistettiin uskomalla lupauksen sanaan tulevasta Messiaasta. Kristuksen tulosta eteenpäin Kristuksen ansio on omistettu uskomalla sovituksen sanaan maailman synnit sovittaneesta Messiaasta. Sekä Aadamista Kristukseen että Kristuksesta eteenpäin kaikki pienet lapset ovat kuitenkin meille käsittämättömällä tavalla uskoneet ja niin olleet uskonsa tähden, vailla omia ansioita, vanhurskaita Jumalan edessä.

Jos mietimme, mitä Jumala antoi Moosekselle Siinain vuoren lain tauluissa, niin eivätkö ne 10 käskyä olekin universaali moraalilaki, joka tunnustetaan lähes sellaisenaan jopa muissa uskonnoissa kuin kristinuskossa ja jopa uskonnottomissa maailmankatsomuksissa. Tätä taustaa vasten on helppo uskoa, että kyllä myös Aadamista Moosekseen lain vaatimus oli kirjoitettuna kaikkien ihmisten sydämiin ja niin myös lain tuoma kirous. On todettava, että se on ollut kirjoitettuna myös Mooseksesta Kristukseen niidenkin ihmisten sydämissä, jotka eivät ole kuuluneet Jumalan omaisuuskansaan (valtaosa ihmisistä) ja niin tulleet tuntemaan Jumalan pyhää lakia 10 käskystä. Heillä laki on ollut vain heidän sydämissään, mutta se riittää hukuttamaan ihmisen, jollei hän turvaudu yksin uskon kautta yksin armosta yksin Kristuksen ansioon.

[Taavetti]

Tuli lukiessa mieleen, että kai Mooseksen kautta laki annettiin enemmän tottelemattomien, siis epäuskoisten, kuin uskovaisten vuoksi. Aabelin uhri kelpasi Jumalalle, koska se oli uskon hedelmänä uhrattu siitä, mitä Jumala oli Aabelille siunannut. Kain uhrasi omien kättensä töitä, siis omia tekojaan, siksi Kainin uhri ei kelvannut Jumalalle. Kummallakin veljeksistä olettaisin olleen täsmälleen samat tiedot, niiden soveltaminen erosi toisistaan ratkaisevasti.

[O.M]

Tuli lukiessa mieleen, että kai Mooseksen kautta laki annettiin enemmän tottelemattomien, siis epäuskoisten, kuin uskovaisten vuoksi.

Samaa vaikuttaa pohdiskelleen myös Paavali, Pyhän Hengen valon vaikuttamana.

1. Tim. 1:
"8 Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos se oikein käytetään,
9 Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
10 Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on:
11 Autuaan Jumalan kunniallisen evankeliumin jälkeen, joka minulle uskottu on."