"Keskeisten saarnaajien opilliset erheet",

[Taavetti]

Voi O.M. ja Nuusku -parka.
Evankeliumiin EI KOSKAAN kuulu neuvon, nuhteen, kurituksen, jne... sanoja.
Evankeliumiin kuuluu vain armo.
Kirjoituksiin kuuluvat kyllä nuo mainitut asiat ja ne ovat meille tarpeellisia, mutta armoevankeliumiin eivät kuulu.
Joka opettaa toista, on itse saatanasta. Näin Raamattu opettaa Paavalin suulla.

Eipä ole kalle katsonut aiheelliseksi täsmentää väitettään. Se on kyllä totta, että evankeliumiin kuuluu vain armo, mutta evankeliumin hengessä saadut neuvotkin ovat armoa. Siitä opetti Jeesuskin puhutellessaan Pietaria ja antaessaan Pietarille lähetystehtävän: Ruoki, kaitse, ruoki, Minun karitsoitani.

Joh. 21:15
Kuin he siis syöneet olivat, sanoi Jesus Simon Pietarille: Simon Jonan poika! rakastatkos minua enempi kuin nämät? Hän sanoi: jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan. Hän sanoi hänelle: ruoki minun karitsoitani.

Joh. 21:17
Hän sanoi kolmannen kerran hänelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua? Pietari tuli murheelliseksi, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: rakastatkos minua? ja sanoi hänelle: Herra, sinä tiedät kaikki: sinä tiedät, että minä rakastan sinua. Jesus sanoi hänelle: ruoki minun lampaitani.


On puhdasta armoa, että meistä helposti harhateille pyrkivistä lampaista pidetään huolta, ettemme eksy maailman korpeen ja vuorille, vaan pysymme vihreillä ruohoniityillä lähellä Paimentamme ja toisia Hänen lampaitaan.

[saaraleena]

--- evankeliumin hengessä saadut neuvotkin ovat armoa. Siitä opetti Jeesuskin puhutellessaan Pietaria ja antaessaan Pietarille lähetystehtävän: Ruoki, kaitse, ruoki, Minun karitsoitani.

Tärkeä tuo tarkennuksesi "evankeliumin hengessä". Silloinhan neuvosta puuttuu hengellisen kuoleman uhka. "Neuvo" jonka yhteydessä edes häivähtääkään kuolema ja tuomio, on lakia.

[Taavetti]

--- evankeliumin hengessä saadut neuvotkin ovat armoa. Siitä opetti Jeesuskin puhutellessaan Pietaria ja antaessaan Pietarille lähetystehtävän: Ruoki, kaitse, ruoki, Minun karitsoitani.

Tärkeä tuo tarkennuksesi "evankeliumin hengessä". Silloinhan neuvosta puuttuu hengellisen kuoleman uhka. "Neuvo" jonka yhteydessä edes häivähtääkään kuolema ja tuomio, on lakia.

Niinhän se on, mutta hengellisesti kuolleet tai puolikuolleet, vain väljässä ulkonaisessa yhteydessä elävät kuulevat tuomion puhtaimmastakin evankeliumin neuvosta. Muistan kuinka läheisen pienen naapurikunnan Rauhanyhdistyksellä joskus liki 40 vuotta sitten kuuntelin sivusta kahden veljen väliaikakeskustelua. Maakuntamme seurakuntapäivän alustuksen aiheena oli ollut joku Kristuksen kirkkolakia (rakkauden hoitamisen ohje lie parempi nimitys) sivuava kohta Raamatusta. Kuulin kuinka toinen veljistä (saattoi olla sisariakin lähellä) sanoi, ettei missään tapauksessa saa kovin ja vihaisin sanoin mennä puhuttelemaan. Terästin kuuloani kuullakseni toisen veljen vastauksen selvästi, niin tuo toinen veli vahvisti ensimmäisen sanat, mutta jatkoi, että vaikka kuinka rakkaudella ja hiljaisesti menee puhumaan, toiset käsittävät siitäkin vihan, ja se on huono merkki, ettei lainkaan kestä keskustelua uskovaisen elämästä.

Olen ainakin kerran, ehkä useammankin kerran muistellut, mitä olen kuullut Väinö Havaksen sanoneeksi evankeliumin puhtaudesta. On ilmeisen vaikeaa löytää niitä kohtia täältä, siksi kirjoitan sen taas uudelleen, ties monennenko kerran.
Havas oli sanonut, että puhtainkin evankeliumi on väärää oppia, jos sitä kuulijoihin väärin sovitetaan niin, että sillä asetetaan vääriä pehmikkeitä heidän kainaloihinsa ja heitä sillä tavoin tuuditetaan synnin uneen. Tässä sopii tietää ja muistaa, että Havaksen viimeinen seurakunta oli sama, joka oli aikanaan ollut vanhemman Heidemanin viimeinen seurakunta Suomessa, ennen hänen Amerikkaan muuttoaan.

[O.M]

Voi O.M. ja Nuusku -parka.
Evankeliumiin EI KOSKAAN kuulu neuvon, nuhteen, kurituksen, jne... sanoja.

Biblian rekisterin mukaan evankeliumi on myös neuvo- ja varoitus-sana.

Tärkeä tuo tarkennuksesi "evankeliumin hengessä". Silloinhan neuvosta puuttuu hengellisen kuoleman uhka. "Neuvo" jonka yhteydessä edes häivähtääkään kuolema ja tuomio, on lakia.

Neuvojen, nuhtelujen ja varoitusten tarkoitus on, kuten muunkin evankeliumin, hoitaa ja lohduttaa. Jumalan sana on kuitenkin kaksiteräinen miekka; siinä missä uskovainen kuulee neuvoissa ja varoituksissa evankeliumin lohdutuksen, kuulee epäuskoinen ihminen lain tuomion. Hengellisenkään ihmisen lihallista osaa nuhteet eivät koskaan miellytä.

Pyhän Hengen luomassa uudessa kuuliaisuudessa elävä uskovainen ihminen ei ota neuvoja, nuhteita ja varoituksia vastaan lain vaatimuksina, vaan hyvällä mielellä Jumalan tarjoamasta hoidosta. Joita Herra rakastaa, heitä hän myös nuhtelee ja kurittaa, todetaan Jumalan sanassa.

Evankeliumin hengessä tapahtuvassa neuvomisessa pyritään saamaan syntinen havaitsemaan, että hänen ei tarvitse enää elää synnissä, vaan Kristuksen ansion tähden saatu Jumalan armo on vapahtanut hänet synnin orjuudesta ja lain kirouksesta. Silti syntiin liittyy aina välillisesti tunnon paatumisesta seuraava hengellisen kuoleman uhka. Siinä suhteessa ei ole pieniä syntejä.

Hepr. 3:
"13 Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi."

[Hynde]

Kuuluu kun se laajasti käsitetään ja ei kuulu kun se suppeasti käsitetään.

[O.M]

Kuuluu kun se laajasti käsitetään ja ei kuulu kun se suppeasti käsitetään.

Suppeimmassa merkityksessään evankeliumi lienee määritelty Augsburgin tunnustuksessa. Sen mukaan evankeliumi on synninpäästö, jossa merkityksessä myös uskovaiset monesti sanaa käyttävät.

"Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html

Laajemmin evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat kaikki muutkin armon ja lohdun sanat, vaikka ne eivät muodollisesti olekaan synninpäästö. Neuvot ja varoituksetkin ovat oikeassa hengessä tehtyinä pohjimmiltaan puhdasta Jumalan armoa syntistä kohtaan. Armollisuuden hengessä annetut neuvot eivät halua tuomita, vaan ojentaa, oikaista, holhota, hoitaa. Hengellinen kuolema ei seuraa varsinaisesti neuvojen tai varoitusten noudattamatta jättämisestä, vaan synnistä, joka petollisesti paaduttaa sydämen. Tietysti jos neuvot koskevat synnin välttämistä, toki ne välillisesti liittyvät asiaan, mutta synnin tekeminen silloinkin sen sydämen paaduttaa. Jotenkin noin hahmottaisin itse kokonaisuutta.