Puhuttelu, varoitus, nuhde, neuvo, opetus

[saaraleena]

Väärä opetus tulee toisinaan oikean opettajan suusta. Eikö?

Aivan varmasti ei tule.

Kyllä tuli: "Keskeiset saarnaajat" olivat oikeita opettajia, tai ainakin heitä sellaisina pidettiin ja heidän kehotuksestaan porukka teki parannusta milloin mistäkin hengestä. Mutta nyt Pauli Niemelä sanoo, että saarnaajilla oli opillisia erheitä, heidän suustaan siis tuli väärää opetusta.

Entä kun Raamattu sanoo, että "joka harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa"?

Aikamoinen sotku!

[Aromi]

Kun asumme synnin maassa ja kannamme savista osaa, jokaiselle meille tulee sanoihimme mukaan astian makua. Oikea opettaja antaa ojentaa itseään ja ottaa ojennuksen rakkauden osoituksena vastaan, vaikka se saattaakin käydä turmeltuneen luontomme väärän kunnian päälle.

Väärä opettaja ei anna ojentaa itseään, vaan asettuu ojentanutta seurakuntaa vastaan, kuvitellen olevansa itse vaikka yksin oikeassa ja koko muu seurakunta väärässä. Jopa Raamatusta löytyvällä Jumalan sanalla ojentaminen saattaa käydä halvaksi pahoin eksyneelle, aina sellainen etsii verukkeita, joilla saisi neuvon sanat vesitetyiksi.

Väärä opetus tulee toisinaan oikean opettajan suusta. Eikö?

Aivan varmasti ei tule.

Näistä näkemyksistä kallistun Taavetin kannalle. Janiksen vastaus on niin lyhyt, puuttuuko siitä jotain?

[O.M]

Väärä opetus tulee toisinaan oikean opettajan suusta. Eikö?

Aivan varmasti ei tule.

Näistä näkemyksistä kallistun Taavetin kannalle. Janiksen vastaus on niin lyhyt, puuttuuko siitä jotain?

Minustakin Janin kommentti voisi kaivata täydentävää selitystä. Kyllähän uskovainen pyrkii opettamaan oikein, mutta uskovainenkin on erehtyväinen ja tarvitsee siksi välillä oikaisua. Elävän kristityn yksi tuntomerkki onkin se, että hän antaa oikaista itseään.

[Emka]

Väärä opetus tulee toisinaan oikean opettajan suusta. Eikö?

Aivan varmasti ei tule.

Kyllä tuli: "Keskeiset saarnaajat" olivat oikeita opettajia, tai ainakin heitä sellaisina pidettiin ja heidän kehotuksestaan porukka teki parannusta milloin mistäkin hengestä. Mutta nyt Pauli Niemelä sanoo, että saarnaajilla oli opillisia erheitä, heidän suustaan siis tuli väärää opetusta.

Entä kun Raamattu sanoo, että "joka harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa"?

Aikamoinen sotku!

Siinbä sanot totuuden, Entä kun Raamattu sanoo, että "joka harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa"?

Sinäkin olet harhailemassa maailman ja sielunvihollisen eksyttämänä, tee parannus, älä sinä toisten asioista huolehdi, varmaan on omassasi kylliksi kuten meillä jokaisella.

[Jani_S]

Minustakin Janin kommentti voisi kaivata täydentävää selitystä. Kyllähän uskovainen pyrkii opettamaan oikein, mutta uskovainenkin on erehtyväinen ja tarvitsee siksi välillä oikaisua. Elävän kristityn yksi tuntomerkki onkin se, että hän antaa oikaista itseään.

Otetaanpa selventävä vastakysymys: Apostolit ja monet muut, itse asiassa kaikki raamatun kirjoittajat ovat olleet erehtyväisiä ihmisiä, mutta opettivatko he väärin? Tehkäämme siis ero erehtyväisyyden ja vääryyden välillä. Isä Abrahamkin erehtyi, mutta ei vilpistellyt Jumalan totuuden kanssa, samoin hänen poikansa Isak. Tässä tullaan siihen, minkä Luther puki sanoiksi "syntinen, mutta vanhurskas". Kristuksen lahjavanhurskaus tekee syntisestä uskossa ja opissa viisaan Jumalan tahdon tuntijan, jos hän vain pysyy Jeesuksen jäljillä. Väärävanhurskasta sen sijaan ei vanhurskauta mikään, ei täällä ajassa eikä iankaikkisuudessa.

Jos Jumalan valtakunnan työmies sanoo jotain paikkansa pitämätöntä, josta seurakunta häntä oikaisee ja jonka hän myös itse tästä ymmärtää oikein, ei häntä syytetä väärästä opetuksesta. Väärä opettaja on sen sijaan opillisessa harhassa oleva tai synnin luvallisuutta suosiva saarnaaja tai muu sananlevittäjä.

[O.M]

Minustakin Janin kommentti voisi kaivata täydentävää selitystä. Kyllähän uskovainen pyrkii opettamaan oikein, mutta uskovainenkin on erehtyväinen ja tarvitsee siksi välillä oikaisua. Elävän kristityn yksi tuntomerkki onkin se, että hän antaa oikaista itseään.

Otetaanpa selventävä vastakysymys: Apostolit ja monet muut, itse asiassa kaikki raamatun kirjoittajat ovat olleet erehtyväisiä ihmisiä, mutta opettivatko he väärin? Tehkäämme siis ero erehtyväisyyden ja vääryyden välillä. Isä Abrahamkin erehtyi, mutta ei vilpistellyt Jumalan totuuden kanssa, samoin hänen poikansa Isak. Tässä tullaan siihen, minkä Luther puki sanoiksi "syntinen, mutta vanhurskas". Kristuksen lahjavanhurskaus tekee syntisestä uskossa ja opissa viisaan Jumalan tahdon tuntijan, jos hän vain pysyy Jeesuksen jäljillä. Väärävanhurskasta sen sijaan ei vanhurskauta mikään, ei täällä ajassa eikä iankaikkisuudessa.

Jos Jumalan valtakunnan työmies sanoo jotain paikkansa pitämätöntä, josta seurakunta häntä oikaisee ja jonka hän myös itse tästä ymmärtää oikein, ei häntä syytetä väärästä opetuksesta. Väärä opettaja on sen sijaan opillisessa harhassa oleva tai synnin luvallisuutta suosiva saarnaaja tai muu sananlevittäjä.

Ok. Noin määriteltynä hyväksyn käsityksen, ettei oikea opettaja voi opettaa väärin. Eli oikea opettajakin voi erehtyä, mutta antaa ojentaa itseään. Väärä opettaja sen sijaan pitää käsityksensä ja surkuttelee vain, että kun maan päällä on vain enemmän ja vähemmän vikaan menneitä seurakuntia - hän vain tajuaa asiat oikein. Samalla hän tekopyhästi saattaa myöntää oman erehtyväisyytensä, mutta teoissa ei kuitenkaan anna ojentaa piiruakaan itseään.

[O.M]

Neuvoista, nuhteista ja varoituksista puhutaan osana evankeliumin kokonaisuutta myös Biblian rekisterissä.

"N u h d e l l u s, N u h t e l e m i n e n; sitä tulee papin tehdä, 2. Tim. 4:2. Tit. 1:9. 1. Tim. 5:1, 2, 20, 21. 2. Tim. 2:24, 25. Evankeliumi on neuvo ja varoitus-sana, Hebr. 13:22. Veljellinen nuhteleminen ja varoitus, 3. Moos. 19:17. Ps. 141:5. San. l. 9:7, 8. 12:1. 15:32. 17:10. 27:5. 28:23. 29:1. Hoos. 4:4. Sir. 19:13-18. 20:1-3. Matt. 18:15, 16. Luuk. 17:3. Gal. 2:11. 6:1. 1. Tess. 5:11. Hebr. 3:13. Jaak. 5:19-20."

[O.M]

Raamattu näyttää sitovan uskovaiset varsin tiukasti toisiinsa. Toisaalta kehotetaan nuhtelemaan syntiä tekevää veljeä.

Luuk. 17:
"3 Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. [Matt. 18:15+]
4 Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi." [Matt. 18:21,22]"

Mutta myös toisin päin kehotetaan tekemään eli sopimaan, jos tietää toisella olevan jotain itseä vastaan.

Matt. 5:
"23 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
24 niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. [Matt. 6:14,15; 1. Tim. 2:8]"

[O.M]

Neuvoista, nuhteista ja varoituksista puhutaan osana evankeliumin kokonaisuutta myös Biblian rekisterissä.

"N u h d e l l u s, N u h t e l e m i n e n; sitä tulee papin tehdä, 2. Tim. 4:2. Tit. 1:9. 1. Tim. 5:1, 2, 20, 21. 2. Tim. 2:24, 25. Evankeliumi on neuvo ja varoitus-sana, Hebr. 13:22. Veljellinen nuhteleminen ja varoitus, 3. Moos. 19:17. Ps. 141:5. San. l. 9:7, 8. 12:1. 15:32. 17:10. 27:5. 28:23. 29:1. Hoos. 4:4. Sir. 19:13-18. 20:1-3. Matt. 18:15, 16. Luuk. 17:3. Gal. 2:11. 6:1. 1. Tess. 5:11. Hebr. 3:13. Jaak. 5:19-20."

Huomautettakoon tähän tarkennuksena, että vaikka tästä asiasta en hirmu paljoa koe ymmärtäväni, niin sen mitä luulen tajuavani on, että ymmärtääkseni nuhde, neuvo ja varoitus eivät ole lain vaatimuksia, vaan puhdasta Jumalan armoa ja huolenpitoa syntistä kohtaan. Omilla töillään autuutta tavoitteleva ihminen ottaa ne lakina tai lainomaisina vaatimuksina, mutta armon penikat Jumalan huolenpitona. Neuvojen ja nuhteiden kautta Jumala tarjoaa syntiselle armoaan, ei vaadi täyttämään lakia. Esim. Jeesuksen neuvo syntiselle naiselle: "Mene, äläkä enää syntiä tee." (Joh. 8:11.) Lakia vai evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvaa neuvoa? Eiköhän siinä ollut kysymys evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvasta neuvosta eikä lain vaatimuksesta, koska lakihan ei kuulu kristitylle (Gal. 3:25, 1. Tim. 1:9, Tit. 2:11-12). Paavalin ja heprealaisapostolin neuvolistat alkukristityille: lakia vai evankeliumin neuvoja? Tuossa kun sanotaan evankeliumia neuvo- ja varoitus-sanaksi, viitataan kohtaan Hepr. 13:22. Otetaanpa ko. Heprealaiskirjeen luku kokonaisuudessaan, niin voidaan havaita, että se sisältää runsaasti imperatiivi-muotoisia neuvoja Jumalan lapsille, ei kuitenkaan lakina.

Hepr. 13:
"1 Pysykäät vahvana veljellisessä rakkaudessa.
2 Huoneesen ottamista älkäät unohtako; sillä sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneeseensa ottaneet.
3 Muistakaat sidotuita, niin kuin te heidän kanssansa sidotut olisitte, ja niitä, jotka murhetta kärsivät, niinkuin te itse vielä lihassa olisitte.
4 Aviokäsky pitää kunniallisesti kaikkein seassa pidettämän ja aviovuode saastatoinna; mutta huorintekiät ja salavuoteiset Jumala tuomitsee.
5 Teidän menonne olkoon ilman ahneutta, ja tyytyvät niihin, mitkä teillä on; sillä hän on sanonut: en suinkaan minä sinua anna ylön, enkä ikänä sinua hylkää;
6 Niin että me hyvässä turvassa sanomme: Herra on minun auttajani, enkä minä pelkää, mitä ihminen minulle tekis.
7 Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.
8 Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti.
9 Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat.
10 Meillä on alttari, Josta ei ole niiden lupa syödä, jotka majassa palvelevat.
11 Sillä joiden eläinten veren ylimmäinen pappi vie pyhään syntein edestä, niiden ruumis ulkona leiristä poltetaan.
12 Sentähden myös Jesus, että hän oli pyhittävä kansan omalla verellänsä, on ulkona portista kärsinyt.
13 Niin menkäämme siis hänen tykönsä ulos leiristä, kantain hänen pilkkaansa.
14 Sillä ei meillä tässä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.
15 Niin uhratkaamme siis aina Jumalalle kiitosuhri hänen kauttansa, se on: niiden huulten hedelmät, jotka hänen nimensä tunnustavat.
16 Mutta älkäät hyvin tekemistä ja jakamista unohtako; sillä senkaltaiset uhrit kelpaavat Jumalalle.
17 Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistä tekemän pitää; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä ei se ole teille hyödyllinen.
18 Rukoilkaat meidän edestämme; sillä se on meidän uskalluksemme, että meillä on hyvä omatunto, ja että me ahkeroitsemme pitää hyvää menoa kaikkein seassa.
19 Mutta päälliseksi minä neuvon teidän näitä tekemään, että minä sitä pikemmin teidän tykönne tulisin.
20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista jälleen tuottanut suuren lammaspaimenen, ijankaikkisen Testamentin veren kautta, meidän Herran Jesuksen,
21 Saattakoon teidät kaikessa hyvässä työssä toimellisiksi, tekemään hänen tahtoansa jaa tehköön teissä, mitä hänen edessänsä otollinen on, Jesuksen Kristuksen kautta, jolle olkoon kunnia ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!
22 Minä neuvon teitä, rakkaat veljet: ottakaat tämä neuvon sana hyväksi; sillä minä olen lyhykäisesti teille kirjoittanut.
23 Tietäkäät, että meidän veljemme Timoteus on päässyt, jonka kanssa, jos hän pian tulee, minä tahdon teitä nähdä.
24 Tervehtikäät kaikkia teidän opettajianne ja kaikkia pyhiä. Teitä tervehtivät veljet Italiasta.
25 Armo olkoon kaikkein teidän kanssanne, amen!"

Mitä on lain vaatimus? Lain vaatimus on täyttää käsky viimeistä piirtoa myöten ja vielä lisäksi puhtaasta sydämestä. Entä opettaako evankeliumi tekemään syntiä? Ei opeta, vaan Jumalan armo opettaa elämään tässä maailmassa siveästi, hurskaasti ja jumalisesti, kuitenkin ilman lain vaatimusta onnistumisesta. Evankeliumin ydintä on synninpäästö, mutta laajemmin siihen kuuluvat myös muut lohdun ja neuvon sanat; evankeliumi mm. lohduttaa, että ihmisen ei enää tarvitse olla synnin orja.

Vaikka vähän epävarmana näistä kirjoitankin, koen etten ole kokenut esim. Jumalan seurakunnan neuvoja koskaan lain vaatimuksina. Olen vain kokenut ne hyvinä ja lohdullisina neuvoina, ettei kristityn tarvitse juosta tämän maailman hekuman menossa. Mistäköhän johtuu, että jotkut ihmiset kokevat ne lakina, jota täyttämällä sitten pääsisi taivaaseen?

[Hulluinhuonelainen]

Tämän ketjun lukeminen rohkaisi minua rekisteröitymään myös VL-foorumille. Se, että VL-foorumin kirjoittajakaarti ja Bono kykenevät näinkin asialliseen keskusteluun, vaikka te nähdäkseni edustatte siionissamme tietyllä tavalla ääripäitä, oli jotenkin hyvin lohdullista... Ehkä me kaikesta huolimatta olemme vielä samaa seurakuntaa.

Olin löytävinäni tässä keskustelussa teidän VL-foorumin usein niin kovasanaisten kirjoittajien rivien väleistä rehellisyyttä, lähimmäisenrakkautta ja nöyryyttä Jumalan sanan edessä, mitä en ollut uskonut siellä olevan.

Raapustan tähän samaan tekstiin nyt pienimuotoisen esittäytymisenkin... Olen sama Hulluinhuonelainen kuin Hakomajassa ja Mopin palstallakin. Reaalimaailmassa olen nuori uskovainen, joka on viime kuukaudet ollut syvästi huolestunut uskomme tilasta.

Niin, käsillä olevasta aiheesta...
Minulla on se käsitys, että meidän velvollisuutemme on rakkaudessa nuhdella Jumalan sanasta poikkeavaa matkaystävää, mutta että hänen sielun tilaansa meidän ei tule lähteä arvioimaan mikäli hän tunnustaa uskonsa evankeliumiin. Eli että meidän tulee puhutella lähimmäistämme noista teoista käsin ja osoittaa niiden Jumalan sanan vastaisuus, eikä sen sijaan hyökätä suoraan kyseenalaistamaan hänen uskoaan nähdessämme hänen toimivan moraalittomasta - tai tavalla, mikä meistä vaikuttaa moraalittomalta. Meidän sydämemmehän kykenee punnitsemaan vain Jumala.

Miltä tämä tulkinta näyttää teistä, jotka tunnette Raamatun paremmin kuin minä?

[nuusku]

Tämän ketjun lukeminen rohkaisi minua rekisteröitymään myös VL-foorumille. Se, että VL-foorumin kirjoittajakaarti ja Bono kykenevät näinkin asialliseen keskusteluun, vaikka te nähdäkseni edustatte siionissamme tietyllä tavalla ääripäitä, oli jotenkin hyvin lohdullista... Ehkä me kaikesta huolimatta olemme vielä samaa seurakuntaa.

Minä en ole kokenut, että tämä foorumi edustaisi jonkinlaista ääripäätä, vaan puheenparsi on ollut samaa kuin Jumalan seurakunnassa, ja olen sillain ymmärtänyt, että elävässä uskossa ei ääripäitä olekaan, on vain yksi pää, joka on Jeesus Kristus, ja tämän pään alaisuudessa tämäkin foorumi on turvallisesti seisomassa.

Olin löytävinäni tässä keskustelussa teidän VL-foorumin usein niin kovasanaisten kirjoittajien rivien väleistä rehellisyyttä, lähimmäisenrakkautta ja nöyryyttä Jumalan sanan edessä, mitä en ollut uskonut siellä olevan.

Osaatko sanoa, missä kohdin olet foorumilla havainnut kovasanaisuutta? En ole itse juurikaan sitä huomannut. Tottakai joskus jokainen sanoo jotain minkä myöhemmin haluaisi sanoa toisin, mutta en ole huomannut että vl-foorumin kirjoittajat olisivat 'usein kovasanaisia'.

Raapustan tähän samaan tekstiin nyt pienimuotoisen esittäytymisenkin... Olen sama Hulluinhuonelainen kuin Hakomajassa ja Mopin palstallakin. Reaalimaailmassa olen nuori uskovainen, joka on viime kuukaudet ollut syvästi huolestunut uskomme tilasta.

Ehkäpä jossain vaiheessa selviää, mitä asioita ne huolen aiheet käsittävät.

Minulla on se käsitys, että meidän velvollisuutemme on rakkaudessa nuhdella Jumalan sanasta poikkeavaa matkaystävää, mutta että hänen sielun tilaansa meidän ei tule lähteä arvioimaan mikäli hän tunnustaa uskonsa evankeliumiin. Eli että meidän tulee puhutella lähimmäistämme noista teoista käsin ja osoittaa niiden Jumalan sanan vastaisuus, eikä sen sijaan hyökätä suoraan kyseenalaistamaan hänen uskoaan nähdessämme hänen toimivan moraalittomasta - tai tavalla, mikä meistä vaikuttaa moraalittomalta. Meidän sydämemmehän kykenee punnitsemaan vain Jumala.

Minun tietääkseni sielujen tilaa sopii arvioida, ei liian herkästi, mutta aivan mahdollista se on. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka sanovat uskovansa Kristukseen ja elävät ulkonaisesti aivan hyvää elämää, mutta me tiedämme, että he eivät ole uskovaisia. Emme siis joudu sitä arpomaan, vaan Raamatun ja Pyhän Hengen ilmoituksen kautta tiedämme sen. Vääristä hengistä on keskusteltu toisaalla täällä palstalla, Raamatun mukaan Jumala antaa uskovaisille mm. henkien erottamisen lahjoja, joilla eroitamme väärät henget oikeista.

"Mitä olisi maa ilman auringon siunausta? Mutta mitä olisi maailma ilman evankeliumia? Niinkuin kaikki luodut on Jumalan sanalla valmistettu ja Jumalan viisaus on ne tyhjästä tehtäväänsä järjestänyt, niin on hänen evankeliuminsa ihmetyöt, 'taivaalliset menot', joita maailma ei tunne, todella Jumalan viisauden korkein huippu. Iankaikkinen evankeliumi, jossa itse sen Herra järjestää valtakuntansa menot, on taivaasta laskettu niin matalalle, ettei viisas maailma sitä käsitä, vaan pitää sen hulluuttena.

Raamattu kertoo meille, että Aatamin huoneessa nousi esikoinen ensin evankeliumia mestaroitsemaan. Hän ei ollut kuuliainen evankeliumille eikä ojentunut, kun Jumala neuvoi häntä. Hän hylkäsi Karitsan armon ja taivaan lahjan. Ja hän kantoi oman vanhurskauden työt uhrialttarille. Hän, suuri pyhä, sai katkeran vihanh Herran kunniallista evankeliumia ja sen julistusta vastaan. Yhtä katkera oli juutalaisten kiukku Kristuksen julistusta vastaan. Kuta kirkkaammin evankeliumin päivä valaisee etsikkopäivän sitä vihaisempi on sitä vastaan pimeyden lasten kiukku.

Mutta iankaikkisen evankeliumin julistuksen Herra virassa on käyttänyt sen työn, jonka Isä oli antanut hänen tehtäväksensä (Joh. 17:6). Hän on näyttänyt evankeliumin kynttilää keskitaivaalla kaikkein parhailla lahjoiulla., Mutta korkeinneuvosto sulki häneltä Jerusalemin portit silmäin edestä. Ja he vuodattivat hänen viattoman verensä ulkona kaupungista. Iankaikkinen evankeliumi korotetaan ristille ja ihmisoppi kruunataan. Sellainen on vaino vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä maailman loppuun asti. Ja totuuden suu on sanonut iankaikkisen evankeliumin virkaan kutsutuille: "Voi teitä, jos maailma kiittää teitä! Sillä niin he tekivät väärille profeetoille."

Kirjasta Iankaikkinen evankeliumi (Heikki Jussila, 1945)

Miltä tämä tulkinta näyttää teistä, jotka tunnette Raamatun paremmin kuin minä?

Näitä tulkintoja jäämme vielä odottamaan, mutta yksinäistä iltaa viettäessäni tuli mieli kirjoitella jotain.

[mato]

En ole itse ymmärtänyt ehkä täysin sitä opetusta, että kaikki on joko lakia tai evankeliumia. Ennemmin ajattelen niin, että evankeliumin lupauksesta osalliset neuvovat toisiaan evankeliumin vaikuttaman rakkauden tähden (tällöin voidaan sanoa että Jumala itse opettaa heidän kauttansa). Luoja (kirjoitetun sanan ja myös lain saarnan kautta) taasen piiskaa valmistamansa vaatteen hyljänneitä mahdottomilla käskyillä ja vaatimuksilla, jotta he heräisivät huomaamaan tilansa. En osaa itse ajatella evankeliumia juuri muuna kuin ainoastaan ilouutisena eli synninpäästönä. Eri asia on sitten, mitä evankeliumi vaikuttaa sen vastaanottaneissa. Näin minä ajattelen. En pysty oikein nielaisemaan omakseni sitä "laajempaa" evankeliumin käsitettä, vaikken siinä mitään vääryyksiä näekään.

Evankeliumi on mielestäni sen kertomista, mitä hyvää Jumala on tehnyt syntisen autuudeksi.

Evankeliumin ydintä on synninpäästö, mutta laajemmin siihen kuuluvat myös muut lohdun ja neuvon sanat; evankeliumi mm. lohduttaa, että ihmisen ei enää tarvitse olla synnin orja.

Tästä lohdutuksesta toisenkinlainen esimerkki: Kun arki ja elämä ahdistaa ja seinät kaatuvat niskaan, silloin usein näkymä kotirantaan peittyy sumuun ja määränpää unohtuu. Voi kuinka voikin lohduttaa se kaikkein lyhyinkin evankeliumin saarna kun sen vieläpä uskoo! Jäävät työn, opiskelun ja muun arjen hirmuiset peikot - kaikki ajalliset murheet - Kristuksen ristin varjoon. Ei niillä ole merkitystä sen rinnalla, mitä on kerran saava nauttia. Silloin sumu merellä hälvenee ja Isän koti loistaa kirkkaana taivaanrannassa. (Tämähän on oikeastaan juuri sama asia, kuin "ihmisen ei enää tarvitse olla synnin orja.")

[weha]

Jotain haluan ja koen, että tulee vastata nimim. "Hullujenhuonelainen"

Näkemykseni ja uskoni mukaan täällä selkeäsanaiset veljet, opettavat ihan sitä mitä seurakunnassa opetetaan ja tähän pyritään myös. En halua ketään nimetä erikseen, koska en kuitenkaan muistaisi kaikkia mainita, mutta tarkoitan myös palstan yleistä linjaa.

Totuus ja harha ei koskaan viihdy yhdessä, ja näin Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa (1.kor.13:6).

Joh.7:38. "Joka uskoo minun päälleni, niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat".

Muistaakseni ilmestyskirjassa myös puhuttiin siitä kuinka Jeesuksen omilla on sama mieli ja ajatus...Siis ainakin itse uskon sillä tavalla, kuin seuroissakin on opetettu, ja josta apostolikin puhuu usein, jotka toisin opettaa, niitä tulee hengellisessä mielessä kartaa, eikä tule edes hengellisesti tervehtiä. Jos olen kovin väärässä, niin veljet voivat kertoa sen.

Room.16:17. "Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, että te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia sitä oppia vastaan, jonka te oppineet olette: ja välttäkäät niitä.
18. Sillä ei senkaltaiset Herraa Jesusta Kristusta palvele, vaan omaa vatsaansa ja viettelevät makeilla puheillansa ja liehakoitsemisellansa yksinkertaisten sydämet".

2.Joh.1:10. "Jos joku tulee teidän tykönne ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkäät häntä huoneeseen ottako, älkäät myös häntä tervehtikö" 11. Sillä joka häntä tervehtii, hän on osallinen hänen pahoista töistänsä.
11. Sillä joka häntä tervehtii, hän on osallinen hänen pahoista töistänsä.

[Jani_S]

Reaalimaailmassa olen nuori uskovainen, joka on viime kuukaudet ollut syvästi huolestunut uskomme tilasta.

Niin, käsillä olevasta aiheesta...
Minulla on se käsitys, että meidän velvollisuutemme on rakkaudessa nuhdella Jumalan sanasta poikkeavaa matkaystävää, mutta että hänen sielun tilaansa meidän ei tule lähteä arvioimaan mikäli hän tunnustaa uskonsa evankeliumiin. Eli että meidän tulee puhutella lähimmäistämme noista teoista käsin ja osoittaa niiden Jumalan sanan vastaisuus, eikä sen sijaan hyökätä suoraan kyseenalaistamaan hänen uskoaan nähdessämme hänen toimivan moraalittomasta - tai tavalla, mikä meistä vaikuttaa moraalittomalta. Meidän sydämemmehän kykenee punnitsemaan vain Jumala.

Miltä tämä tulkinta näyttää teistä, jotka tunnette Raamatun paremmin kuin minä?

Tervetuloa Hulluinhuonelainen tänne muiden hullujen sekaan

Näinhän se Kristuksen kirkkolakikin neuvoo. Syntiin joutunutta kannattaa puhutella taidolla ja rakkaudella, jotta hänen ehkä pahastikin synnin säikyttämä tuntonsa ei kovettuisi. Emme toki lähde ensi töiksemme antamaan arvoita matkaystävän sieluntilasta, vaan on oikein tarjota evankeliumia. Myöskään minkäänlainen "ojennuskohdan" etsiminen toisesta Jumalan lapsesta ei ole Jumalan sanan mukaista, vaan asian voi ottaa esille, kun se itse ilmenee. Tästä asiasta on keskusteltu täällä ennenkin, mutta ei yhtään liikaa. Oli aivan paikallaan, että otin asian puheeksi.

Sydämen tilan tutkimisesta voitaneen sanoa, että vaikka sitä ei harjoiteta itsensä vuoksi, voi se tulla eteen, jos synti saa sijaa. Taivaan valtakunnan avaimet päästön- ja sideavaimineen ovat yhä maan päällä Jumalan valtakunnassa, ja niitä käytetään Jeesuksen käskyn mukaisesti. Niinpä joskus voidaan joutua joku myös sitomaan synteihinsä, mikä tietysti on suuri murhe, mutta täysin raamatullista. Mutta Jumalan valtakunta on armon ja anteeksiannon valtakunta, eikä siellä ketään armoa kyselevää vaivattua sielua käännytetä pois. Entisen puhujan sanoin siellä ollaan kerkeitä päästämään ja hitaita sitomaan.

Uskomme tilasta sanoisin, että älä huolestu, sillä Jumalan kyllä omansa aina uskossa varjelee. Siionissa on aina sota syntiä ja maailmaa vastaan, olkoon se sitten suoraa taistelua taikka hiljaisempaa asemasotaa. Vihollinen vie välillä voittoja, mutta onneksi joitakuita saadaan takaisinkin vihollisen käsistä. Jos jotkut nukkuvat uskossa, eivät sitä tee kuitenkaan kaikki.

Turhat huolet siis pois, sinä nuori ja vanha Jumalan hullu. Jeesus kulkee yhä henkensä kautta laumansa keskellä, päivät pilvenpatsaana ja yöllä tulipatsaana, opastaen sitä kuivalla korven matkalla keitaalta toiselle. Tässä uskossa ei ole mitään järkeä, mutta se ei johdu Jumalan järjettömyydestä, vaan oman järkemme täydellisestä turmeluksesta. Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta ja he perivät uskollaan kerran taivaan. Viisaat ja ymmärtäväiset Jeesus torjuu luotaan, sillä ei heille kelvannut yksinkertainen evankeliumi, vaan he halusivat pitää kiinni oman järkensä rajoista ja jättivät Jeesuksen kärsimään vilua ja janoa, kun hän heitä heidän lähimmäisiensä kautta yritti lähestyä.

[weha]

Mato kertoi tuosta laajemmasta ja suppeasta evankeliumista.

Olenko kovin väärässä, mutta itse olen tuon laajemman evankeliumin hyväkymässä täysin.

Sehän ilmenee mielestäni siinäkin, kun epä-uskoinen lukee 10-lain käskyä omaksi kadotuksekseen, kun taas uskovainen taas uskon kautta ja Kristuksen tähden lue sitä kadotuksekseen. Lain sijasta on tällöin Henki kotiopettajana.

[weha]

Juu, on puhujaveljet toki muistuttaneet useasti, kuinka vikaan joutunutta veljeä olisi alhaaltapäin puhuteltava ja lähestyttävä...kohtaa en jaksa nyt ottaa esiin, vaan uni silmiin menee...

[Taavetti]

Ero suppean ja "laajemman" evankeliumin välillä ilmenee esimerkiksi tilanteessa, kun fariseukset toivat Jeesuksen eteen synnin teosta tapaamansa naisen. He kertoivat Mooseksen lain käskyn kivittää sellaisesta synnistä tavatun, ja kysyivät, mitä Jeesus siitä sanoisi. Jeesus kohdisti tuomionsa naista tuoneita kohti sanoen, että joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Ensimmäistäkään kiveä ei lentänyt, vaan naisen tuojat poistuivat vähin äänin ja yksitellen. Kun paikalla ei ollut enää muita, kuin nainen, Jeesus ja Jeesuksen seuraajat, Jeesus kysyi naiselta, että eikö sinua kukaan tuomitse johon nainen vastasi, että ei Herra. Jeesus jatkoi evankeliumin ytimeksi tulkittavalla lauseella: En Minäkään sinua tuomitse.

Sen jälkeen Jeesus kuitenkin laajensi aihetta: Mene, äläkä enää syntiä tee. Tämä laajennus voidaan ymmärtää evankeliumiksi laajemmassa mielessä, mutta aivan samaa evankeliumia ovat Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa puheet silloin ja tänäkin päivänä.

Sikäli ymmärrän mato nimimerkin huolen, että tässä on helposti vaarana lähteä kahden erilaisen evankeliumin oppi alkuun. Siksi on syytä korostaa, että aivan samaa evankeliumia se on, tapahtuipa laajemmassa tai suppeammassa muodossa. On nimittäin kristillisyyden historiassa ollut sellaistakin eksytystä, että on haluttu evankeliumin lohdutuksen lisäksi saarnata uskovaisille erillisenä evankeliumista ja laista niiden välimuotona neuvon saarnaa, joka itse asiassa on kuitenkin ollut piilotettua lakisaarnaa.

Siksi meidän tuleekin ymmärtää evankeliumi ehjänä kokonaisena, lohtuna ja opetuksena, mutta Mooseksen kautta annettu laki Lutherin tavoin koirana, joka ajaa syntisen suuren Armahtajan luokse seurakunnan ulottuville. Sen koiran, eli lain ahdistama saa Lutherin saalistaman jäniksen tavoin hypätä koiralta turvaan. Jänis hyppäsi Lutherin turkin sisälle, ahdistettu syntinen saa paeta turvaan Jumalan lasten keskuuteen.

[O.M]

Tervetuloa Hulluinhuonelaiselle keskustelemaan minunkin puolesta.

Evankeliumin kokonaisuuden pohdinnoista tuli mieleeni, että jumalattomat helposti sekoittavat lain töiden täyttämisellä tapahtuvan omanvanhurskauden ja evankeliumin voimalla tapahtuvan lihan töiden kuolettamisen toisiinsa. Olen käsityksessä, että jos saarnataan sanaa epäuskoisille ja uskovaisille, on syytä saarnata hivenen eri tavoin.

Epäuskoisille on saarnattava lakia tuomioksi ja herätettävä heidän synnintuntonsa, tai kuten Luther sanoo: "Jumalattomat uhkaussanoilla ja tulevan tuomion ilmoituksella saatetaan pelkoon ja syöstään kumoon, että lakkaisivat pahasta, siitä pidättyen, eivät kävisi pöyhkeiksi ja suruttomiksi ja tulisi ylimielisiksi synneissä." Kun uhkaussanat ja tulevan tuomion ilmoitus ovat säikähdyttäneet omantunnon (se voi kestää pitkäänkin, sillä kylvetty Jumalan siemen voi itää hitaasti), on ihminen tullut evankeliumille otolliseksi. Silloin hänelle voidaan julistaa synninpäästö ja Kristuksen veri pyyhkii kaikki synnit pois.

Uskovaisille tulee saarnata evankeliumia, koska muuta lääkettä syntihaavojen hoitoon ei ole annettu kuin evankeliumi. Evankeliumi on ylenpalttisesti armoa ja ripaus totuutta. Tällainen Jumalan järjestys tulee esiin mm. seuraavasta raamatunkohdasta.

Joh. 1:
"17 Sillä laki on Moseksen kautta annettu: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut."

Toinen hyvä esimerkki on Taavetin esille ottama syntisen naisen tapaus. Kolmas esimerkki on Paavali, joka korostaa, ettei laki missään muodossa kuulu kristitylle, mutta antaa kuitenkin runsaasti neuvoja kaikissa kirjeissään kristityille (ei vain ns. paimenkirjeissä). Neljäs on esimerkki on apostolien Jerusalemin kokous, jossa oli "paikalla paljon Pyhää Henkeä" ja jossa päätettiin, ettei laki velvoita kristittyjä, mutta annettiin neuvoja välttää muutamia tarpeelliseksi katsottuja asioita.

Jotkut jumalattomat, joilla ei Henkeä ole, ovatkin ratkaisseet ongelman niin, että he erottavat - sinänsä aivan oikein - tiukasti lain ja evankeliumin toisistaan, mutta tarjoavat myös Kristuksen verellä lunastettuja armonpenikoita lain alaisiksi ja väittävät, että laki kuuluu kristityillekin ns. ojennusnuorana. Tuollaisia teologisia rakennelmia ihmiset joutuvat tekemään, jos heiltä puuttuu Pyhä Henki kotiopettajana eivätkä he siksi voi uskon kautta ymmärtää mitään evankeliumin voimalla tapahtuvasta lihan töiden kuolettamisesta.

[Taavetti]

Kun otin edellisessä viestissäni esille syntisen naisen, fariseusten ja Jeesuksen keskustelu, niin sen jälkeen tulleiden kommenttien ja aamulla virkeämpänä asiaa ajateltuani tuli mieleen kirjoittaa ainakin pari lisäystä. Ensiksikin sekä fariseukset, että Jeesus jättivät naisen lopulta tuomitsematta, mutta heidän menettelyssään oli merkittävä ero. Jos oikein muistan, Jeesus kirjoitti maahan jotakin sellaista, jota evankeliumin kirjoittaja ei anna meidän tietää. Sillä saattoi olla osaltaan vaikutus fariseusten käytökseen, samoin Jeesuksen sanoilla: joka teistä on synnitön.

Joka tapauksessa naisen päälle kantajat lähtivät yksitellen pois, he tavallaan luikkivat pakoon haluamatta kantaa sitä vastuuta, joka heidän olisi kuulunut kantaa. He eivät sanoneet enää uutta tuomion sanaa, vaikka he sellaisen toivat tullessaan, mutta ei heillä ollut hallussaan lohdunkaan sanoja, koska eivät olleet itse sellaisia kohdalleen kuulleet ja omistaneet. Kuitenkin heilläkin olisi ollut samat mahdollisuudet evankeliumin kuulemiseen kuin naisella, mutta heidän sielunsa oli siltä sanomalta suljettu. Sen edessä joudummekin kysymään, kuinka monelta aikamme ihmiseltä se kuuleminen on suljettu näinä päivinä.

Jos fariseukset olisivat vielä jotakin naiselle sanoneet, se olisi luultavasti ollut tuomion hiljaisen unohtamisen jälkeen vain Jeesuksen lauseen toinen osa, lähettäminen syntiä anteeksi antamatta elämään ja lakkaamaan siitä omalla voimallaan.

Synnin välttämisen voimaa ei olisi fariseusten tuomiotta jättämisestä löytynyt, siitä löytyy vain armoton omalla voimalla yrittämisen taakka. Sen sijaan Jeesus osoitti voiman lähteen, kun synnin tuomiosta vapautetun, armahdetun syntisen lähetti armon varassa vapaana matkaa tekemään.
(korjasin kirjoitusvirheitä)

[Jani_S]

Jotkut jumalattomat, joilla ei Henkeä ole, ovatkin ratkaisseet ongelman niin, että he erottavat - sinänsä aivan oikein - tiukasti lain ja evankeliumin toisistaan, mutta tarjoavat myös Kristuksen verellä lunastettuja armonpenikoita lain alaisiksi ja väittävät, että laki kuuluu kristityillekin ns. ojennusnuorana. Tuollaisia teologisia rakennelmia ihmiset joutuvat tekemään, jos heiltä puuttuu Pyhä Henki kotiopettajana eivätkä he siksi voi uskon kautta ymmärtää mitään evankeliumin voimalla tapahtuvasta lihan töiden kuolettamisesta.

Tästä lain sotkemisesta evankeliumiin on nähdäkseni menty omavanhurskaudessa vielä pitemmällekin. Ennen muinoin eivät eriseuraiset eivätkä välttämättä yleiskristitytkään kieltäneet Jumalan sanan mukaisen ja seurakunnan yhteisten kannanottojen mukaisen elämän merkitystä eli lähinnä pyhitystä, lihan töiden kuoletusta. Vallitsi siis lakivanhurskaus, sielunvihollisen vanha keksintö.

Nyt ollaan kuitenkin menossa siinä, että laki ja evankeliumi yhä erotetaan toisistaan myös väärävanhurskaiden keskuudessa, mutta sen enempää lain kuin evankeliuminkaan neuvot eivät enää merkitse mitään. Eletään muka armosta, mutta täysin maailman mallin mukaan, siivosyntisesti tosin. Lähestulkoon kaikki synnin muodot ovat edustettuina vähintäänkin olohuoneen nurkassa ja sieltä niitä riemulla ammennetaan lihan kerjätessä aina vain lisää. On homot, on lesbot, on eronneet ja karanneet sekä kaiken maailman muut julkisyntiset, jopa muka uskon esikuvana. Ja näitä ihannoidaan sekä kuunnellaan uskon ja rakkauden nimissä. Laista ei haluta tietää mitään, mutta syntiä tehdään synnin päälle niin paljon kuin ehditään.

Vähän kovaa tekstiä taas kerran, mutta näin se vain on.