Maa vai Aurinko keskipisteenä

[O.M]

Katolinen kirkko laittoi Galileo Galilein kotiarestiin v. 1633 hänen puolustettuaan Nikolaus Kopernikuksen teoksessaan De revolutionibus orbium coelestium esittämää käsitystä, jonka mukaan Maa kiersikin Aurinkoa eikä toisinpäin. Kerrotaan hänen olleen paavin puhuttelussa 1616 aiheesta ja suostuneen painostuksesta perumaan siihenastiset opetuksensa, mutta mutisseen silti partaansa "se pyörii sittenkin", tarkoittaen Maan liikettä Auringon ympäri. V. 1992 paavi viimein esitti maailman tiedeyhteisölle anteeksipyynnön kirkon tekemän virhearvioinnin johdosta. V. 1600 Giordano Bruno poltettiin roviolla samasta syystä.

Aiheeseen sekoitetaan usein planeetta Maan pitäminen litteänä, vaikka se ei ollut 1500- ja 1600-luvuilla keskustelun alla. Osa portugalilaisen Fernão de Magalhãesin retkikunnasta purjehti maapallon ympäri jo 1519-22, vähän sen jälkeen kun Martti Luther oli aloittanut julkisen toiminnan naulaamalla teesinsä kirkon oveen 1517. Kauppa merien takaisiin maihin ja löytöretkeily yleistyivät sen jälkeen huomattavasti. 1500-luvun oppineisto piti Maata pallon muotoisena, samoin kaikki merimiehet. Tavallisen kansan eli ns. maakrapujen keskuudessa saattoi elää yleisenä käsitys Maan pannukakkumaisuudesta - sopiihan tasainen Maa paljon paremmin aistihavaintoihin kuin pyöreä Maa.

Kiista koski sitä, oliko universumi maakeskeinen (geosentrinen) vai aurinkokeskeinen (heliosentrinen). Kopernikuksen teos ilmestyi 1543, joten Luther (k. 1546) on saattanut ehtiä tutustua siihen jollain tavalla. Protestanttisen kritiikin heliosentristä järjestelmää vastaan esitti Philipp Melanchthon 1549, mahdollisesti Luther jo 1539. Kyse on VT:n kohdasta, jossa Jumala pysäytti auringon vähäksi aikaa.

Joos. 10:
"12 Sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten käsiin, Joosua puhui Herralle israelilaisten kuullen ja sanoi: "Aurinko, pysy paikallasi Gibeonissa! Kuu, ole liikkumatta Aijalonin laakson yllä!"
13 Ja niin aurinko pysyi paikallaan ja kuu oli liikkumatta, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Näin on kirjoitettuna Oikeamielisen kirjassa. Aurinko seisahtui taivaan laelle kokonaiseksi päiväksi eikä kiirehtinyt laskemaan. [2. Sam. 1:18 | Sir. 46:4]
14 Sellaista päivää, jona Herra tällä tavalla myöntyi ihmisen pyyntöön, ei ole ollut koskaan aikaisemmin eikä myöhemmin. Herra kävi sotaa Israelin puolesta."

--> Ensimmäinen ajatus tuosta kohdasta voi olla, että Raamattu olisikin erehtynyt tässä asiassa. Tarkkaavainen lukija havaitsee kuitenkin, että puhumme yhä vain auringonnousuista ja -laskuista - siis ikään kuin Aurinko olisikin se liikkuva kappale. Kohta on tulkittavissa niin, että Jumala pysäytti Maan kiertoliikkeen akselinsa ympäri, jolloin maan päälle näyttää siltä, että auringon liike taivaalla on pysähtänyt. Tieteellisesti tuollaista tapahtumaa menneisyydessä voi olla vaikeaa todentaa - jääköön siis uskon asiaksi, kuten kaikki muukin Raamatun ilmoitus.

Wikipediassa on tästä asiasta väärää tietoa, jota en ole vielä joutanut oikaista. Aiheesta on kattava artikkeli Tieteessä tapahtuu -lehdessä viime tai toissa vuonna. Korjaan tiedon Wikipediaankin, kunhan ehdin ja jaksan kaivaa tieteellisemmät lähteeni esiin.

SIIS: Älkää sekoittako käsitystä Maa-planeetan litteydestä maakeskeiseen aurinkokuntakäsitykseen. Sen enempää katoliset kuin protestantit eivät ole ainakaan 1500- ja 1600-luvuilla puolustaneet käsitystä Maan litteydestä. Eniten litteästä Maasta jauhavat sellaiset ateistit, jotka eivät ole koskaan aukaisseet ainuttakaan tähtitieteen opusta. Se ei ole syntiä - eri ihmiset ovat ja saavat olla kiinnostuneita eri asioista -, mutta mielestäni ihmisen olisi silti hyvä tutustua aiheeseen, josta ivaa kristittyjä, muuten osuu pilkka maan nilkkaan.

Kun keskustellaan geosentrisestä ja heliosentrisestä aurinkokuntakäsityksestä, helposti se esitetään yksipuolisesti tieteen ja uskonnon välisenä kiistana. On kuitenkin muistettava, että esim. Tycho Brahe - Kopernikuksen ohella 1500-luvun etevin ja kaikkien aikojen systemaattisin paljain silmin havaintoja tehnyt tähtitieteilijä - kannatti geosentristä järjestelmää, tosin omalla sovelluksellaan. Brahen mallissa Aurinko kiersi Maata, mutta muut planeetat Aurinkoa.

Raamatun kirjoittamisen aikaan oli rinnakkain sekä käsitystä Maan litteydestä että pyöreydestä. Esim. Kreikan oppineet pitivät Maata pallona. Jopa käsitys Auringosta keskuksena, jota Maa kiertää, esiintyi antiikin Kreikassa. Käsityksen esitti Aristarkhos Samoslainen. Vallitsevaksi jäi kuitenkin Ptolemaioksen käsitys, jonka mukaan Maata pidettiin kaikkeuden liikkumattomana keskuksena. Ptolemaioksen käsitys hallitsi länsimaista ajattelua paljon enemmän kuin Raamattu, koska Raamattu ei katolisessa opissa ollut erityisen tärkeä, se oli vain ilmoitus muiden joukossa. Vasta protestantit palauttivat Raamatun asemaan, jonka mukaan Raamatussa on kaikki, mitä tarvitaan. Muistutan tässä yhteydessä, että Ptolemaioksella ei ollut kristinuskon kanssa mitään tekemistä. Muistutettakoon myös, että kaikki länsimainen traditio ei perustu kristinuskoon eikä Raamattuun.

Raamatussa on joitakin käsitteitä, jotka voi halutessaan tulkita tarkoittavan Maan litteyttä, esim. "maan piiri". Uskon, että Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen inspiroimien ihmisten kautta. Siinä näkyy ihmisen kädenjälki. Jos paimentolainen, joka on kirjoittanut Jumalan käskystä ylös jotain, mutta ei suorana saneluna vaan omin sanoin, on uskonut Maan olevan litteä, toki käsitys on jollain tavalla voinut välittyä myös Raamattuun. Raamattu ei olekaan luonnontieteiden oppikirja, vaan pelastushistorian "oppikirja". Toisaalta on epätodennäköistä, että kaikki lukuisista Raamatun kirjoittajista olisivat pitäneet Maata litteänä. Esim. kohta, jossa maailmanlopun tullessa osa on nukkumassa ja osa töissä, vaikuttaa siltä, että toisilla on yö ja toisilla päivä, ts. toisella puolella planeettaamme on menossa yö ja toisella puolella päivä.

Luuk. 17:
"34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. [17:34,35: Matt. 24:40,41]
35 Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään. [
36 Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.]"* [Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista. Vrt. Matt. 24:40.]"

PS. Aurinko ja maa käsitteinä kirjoitetaan pienillä kirjaimilla, mutta erisniminä isoilla. Vaikeaa selittää.

[Jani_S]

Joos. 10:
"12 Sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten käsiin, Joosua puhui Herralle israelilaisten kuullen ja sanoi: "Aurinko, pysy paikallasi Gibeonissa! Kuu, ole liikkumatta Aijalonin laakson yllä!"
13 Ja niin aurinko pysyi paikallaan ja kuu oli liikkumatta, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Näin on kirjoitettuna Oikeamielisen kirjassa. Aurinko seisahtui taivaan laelle kokonaiseksi päiväksi eikä kiirehtinyt laskemaan. [2. Sam. 1:18 | Sir. 46:4]
14 Sellaista päivää, jona Herra tällä tavalla myöntyi ihmisen pyyntöön, ei ole ollut koskaan aikaisemmin eikä myöhemmin. Herra kävi sotaa Israelin puolesta."

--> Ensimmäinen ajatus tuosta kohdasta voi olla, että Raamattu olisikin erehtynyt tässä asiassa. Tarkkaavainen lukija havaitsee kuitenkin, että puhumme yhä vain auringonnousuista ja -laskuista - siis ikään kuin Aurinko olisikin se liikkuva kappale. Kohta on tulkittavissa niin, että Jumala pysäytti Maan kiertoliikkeen akselinsa ympäri, jolloin maan päälle näyttää siltä, että auringon liike taivaalla on pysähtänyt. Tieteellisesti tuollaista tapahtumaa menneisyydessä voi olla vaikeaa todentaa - jääköön siis uskon asiaksi, kuten kaikki muukin Raamatun ilmoitus.

Taivaankappaleiden "paikallaan pysymisen" fysiologisen puolen on selittänyt juutalainen tiedemies Immanuel Velikovsky melko uskottavalla ja toistaiseksi ainoalla tavalla. En lähde sitä tässä enempää kertomaan, mutta tutustukaa aiheeseen jos kiinnostaa. Velikovsky muuten selitti maailmanhistoriaa raamatun valossa, mikä teki hänestä epäsuositun ja jopa naurunalaisen aikansa pitkälle ateistisessa tiedemaailmassa. Hän oli Albert Einsteinin hyvä ystävä ja asui myös Princetonissa. Nämä maailmankaikkeuden ja maapallon historian selitykset eivät muuten ole mitään uskonkappaleita. Itse ainakin luen niitä suurella mielenkiinnolla.

Lopuksi pieni vitsi Einsteinista, kun hän kerran tuli puheeksi:

Rouva Einsteinilta kysyttiin, ymmärsikö hän suhteellisuusteorian. Hän vastasi: "En ymmärrä, mutta mieheni ymmärtää ja häneen voi yleensä luottaa."

[O.M]

Nämä maailmankaikkeuden ja maapallon historian selitykset eivät muuten ole mitään uskonkappaleita. Itse ainakin luen niitä suurella mielenkiinnolla.

Sen verran ne ovat minulle uskonkappale, että uskoni mukaan maailma on luotu Jumalan Sanan (isolla kirjoitettuna tarkoittaa Kristusta) kautta kuudessa Jumalan päivässä. Tarkemmin en näe tarpeelliseksi määritellä luomistapaa enkä -aikoja. Jumalallehan yksi päivä voi tarkoittaa esim. tuhatta vuotta ja tuhat vuotta voi tarkoittaa esim. yhtä päivää (2. Piet. 3:8).

[Taavetti]

En tiedä minkä verran esimerkiksi Suomessa vielä esiintyy maakeskeisiä käsityksiä, mutta uskallan olla sitä mieltä, että melko vähäistä se on. Tuskin sellaista käsitystä on lainkaan, kiitos monipuolisen ja kattavan kouluopetuksemme.
Sen sijaan kun olen lukenut meistä vanhoillislestadiolaisista liikkuvia ihmeellisen vääriä käsityksiä, en hämmästyisi lainkaan, vaikka jossain välissä kohtaisin väitteen, että keskuudessamme on maan keskipisteenä pitäminen, ellei suorastaan opin kappale, niin ainakin lähellä sellaista. Siinä mielessä yritin eilen etsiä Matti Suon kirjasta, Salattu viisaus, lukua, jossa Matti liki sata vuotta sitten vertasi Paavalin kirjeen mukaisesti Aurinkoa armon valoon ja kuuta lain valoon. Matti meni kuitenkin pidemmälle, mitä Paavali oli aikanaan kirjoittanut, eli vertasi, että samoin kuin luonnon kuu saa valonsa auringosta, myös Mooseksen laki saa valonsa pohjimmaltaan evankeliumista, eli armon valosta. Jotenkin niin se johdattelu kulki, mutta kun en nopealla etsimisellä oikeaa lukua löytänyt, joudun turvautumaan hataraan muisteluun.
Paavali kuitenkin vertasi niiden valojen kirkkautta toisiinsa, että kuten kuun valossa näkee vähemmän kuin auringon valossa, samoin näkee lain valossa vähemmän, kuin armon valossa, vaikka ihmisen kuvittelu taitaa kertoa toisin päin. Se kuvittelu perustunee siihen, että laki vaatii paljon, vaikka ei anna lainkaan voimaa vaatimuksen täyttämiseen. Armo sen sijaan valaisee paljon, mutta antaa voimaa Jumalan arvioiman tarpeemme mukaisesti.

Mutta vielä takaisin varsinaiseen keskustelun aiheeseen, tosin edelleen sivupolulla kulkien. Tiedossahan on Päivämiehen artikkelin perusteella tosiasia, että esimerkiksi satelliittien eräisiin tekniikoihin valmistaa tiettyjä, muistaakseni ainakin säätietoon liittyviä komponentteja valmistaa erään uskonveljemme pyörittämä yritys.
Lopuksi palaan tämän viestin alussa kertomaani, että en hämmästyisi, vaikka sellaista väärää käsitystä joku kuvittelisi keskuudessamme olevan. Tiedän kyllä aivan hyvin, etteivät sellaiset väärät käsitykset ole kovin yleisiä, sen verran kuitenkin tiedän tilanteesta, vaikka mikään vääräkään väite ei saattaisi enää hämmästyttää.

[Jani_S]

En saa taaskaan erimielisyyttä O.M:n kanssa aikaan, sillä asia on kuten hän sanoo: Jumala on luonut maailman, kaiken elollisen ja elottoman, raamatun kertomalla tavalla. Mikä lienee ollut hänen päivänsä pituus ennen ihmisen luomista, sitä emme tiedä. Edellisessä kommentissa tarkoitin mm. aurinkokuntamme raamatunaikaisten tapahtumien selitystä, en sen syntyä.

Taavetin siteeraama Matti Suon selitys lain ja evankeliumin suhteesta on myös aivan oikea. Lakihan on armoton versio evankeliumista niille, jotka eivät armosta mitään tiedä eivätkä kestä armonauringon paistetta. He eivät kestä sitä siksi, että se paljastaisi heidän kääntymättömän sydämensä synnit ja tekisi heidät alastomiksi, panisi häpeään ja toisten väärien halveksimiksi. Jos joku syntisen tuomitsee, niin se on toinen (armosta osaton) syntinen, eikä Jumalan lapsi.

Koska Jumala ymmärtää myös pahimmankin syntisen ahdistuksen ja antaa sateensa langeta niin vanhurskaille kuin myös väärille, hän ei halua kenellekään täällä ajassa yhtään enempää pahaa kuin tämä itse teoillaan sitä hankkii. Jumalan luoma ihmiskunta pysyy säädetyn ajan, kunnes loppu tulee, ja laki pitää sen järjestyksessä, vaikka evankeliumi hylätään. Kun evankeliumin saarna loppuu, loppuu myös lain saarna, eikä ihmiskuntaa pidättele enää mikään sielunvihollisen lieassa. Tästä kertoi itse Jeesus, kun sanoi pääsinpäivän olevan lähellä sodan melskeiden kuuluessa. Jumalan lapsi saa silloin nostaa päänsä, vaikka maailmassa on hätä ja ahdistus.

[O.M]

En saa taaskaan erimielisyyttä O.M:n kanssa aikaan, sillä asia on kuten hän sanoo: Jumala on luonut maailman, kaiken elollisen ja elottoman, raamatun kertomalla tavalla. Mikä lienee ollut hänen päivänsä pituus ennen ihmisen luomista, sitä emme tiedä. Edellisessä kommentissa tarkoitin mm. aurinkokuntamme raamatunaikaisten tapahtumien selitystä, en sen syntyä.

Joo, ei erimielisyyttä asiassa, vaikka huomaan edellisen viestini aloituksen "sen verran ne ovat minulle uskonkappale" jne. olevan sellainen, että se voisi kuulostaa jopa äkäiseltä (sellaiseksi sitä ei ollut tarkoitettu eikä sitä ole kirjoitettu kiihtyneessä mielentilassa). Velikovskyn ajatuksiin en ole tutustunut. Hänellä voi hyvinkin olla järkevä selitys sille, miten Jumala pysäytti Maan pyörimisliikkeen akselinsa ympäri.

Liikkumattoman Maan käsityksessä on ilmeisestikin vedottu aikoinaan psalmiin 104.

Ps. 104:
"5 Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti." (1776 käännös.)
"5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti." (1933.)
"5 Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan." (1992.)

--> Minusta tuo raamatunkohta ei tarkoita sitä, että planeetta Maa ei liikkuisi avaruudessa ja että Maa olisi kaikkeuden liikkumaton keskus. Biblian sanamuoto ainakaan ei tarkoita, etteikö Maa liikkuisi, vaan että Maa ei tule liikkumaan iankaikkisesti ("ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti"), koska Maalle on määrätty aikansa. Perustukset tarkoittanee tuossa kuvaannollisia, ei-materiasta rakennettuja perustuksia. Maan "perustukset" ovat painovoimassa eli gravitaatiossa, joka vetää materiaa yhteen ja niin aika-avaruuteen on Maan kohdalle muodostunut gravitaatiokuoppa. Gravitaatiossa on luja perustus Tellukselle.

[nuusku]

Mä olen ajatellut kuitata nuo lähinnä raakasti uskomalla. En voi jälkeenpäin tietää, miten tarkalleen Jumala on ko. asiat toteuttanut, ja näitä asioita on paljon; pieni sisäinen luonnontieteilijäni ei esim. voi järjen kautta ymmärtää, miten maailman eläinfauna on voinut lähteä liikenteeseen Nooan arkin eläimistä, tai että miten Jumala piti Joonan hengissä valaan vatsassa kolme päivää. Mutta sitä mietin tosta auringosta, että onko siitä koskaan sanottu, että liittyykö siihen tositapahtumien lisäksi mitään hengellistä kuvaa?? Esim. suviseuroissahan armon aurinko aina joskus ruukaa seisahtua taivaanlaelle pitemmäksi aikaa, vaikka luonnollinen aurinko jatkaakin normaalia kiertokulkuaan. Mutta voihan se olla että tohon vt:n kohtaan ei liity hengellisiä kuvia.

Luomiskertomuksessakin saa sen kuvan, että maapallo käsitetään litteäksi, kun siinä puhutaan taivaankannesta, jonka päällä on vettä. Ko. teoriahan sinänsä oli osa sen ajan maailmankuvaa.

[Taavetti]

Luomiskertomuksessakin saa sen kuvan, että maapallo käsitetään litteäksi, kun siinä puhutaan taivaankannesta, jonka päällä on vettä. Ko. teoriahan sinänsä oli osa sen ajan maailmankuvaa.

Mekin puhumme taivaan kannesta, vaikka tiedämme maan suunnilleen pallon muotoiseksi, vaikka täsmällinen pallokaan se ei ole, vaan jotenkin epämääräisen muotoinen.
Sen sijaan kyllä pallollakin voi olla kansi, tavallaan ontto kuori ympäröimässä sitä. Toisessa tämän foorumin keskustelussa se on tullutkin esille, että mahdollisesti olisi alussa olut eräänlainen vesikehä kiertämässä maata jotenkin Saturnuksen renkaiden tapaan, ja joka kehä olisi vedenpaisumuksessa pudonnut maahan. Raamattuhan kertoo, miten Jumala erotti taivaan vahvuuden ylä ja alapuoliset vedet toisistaan.

[O.M]

Luomiskertomuksessakin saa sen kuvan, että maapallo käsitetään litteäksi, kun siinä puhutaan taivaankannesta, jonka päällä on vettä. Ko. teoriahan sinänsä oli osa sen ajan maailmankuvaa.

Mekin puhumme taivaan kannesta, vaikka tiedämme maan suunnilleen pallon muotoiseksi, vaikka täsmällinen pallokaan se ei ole, vaan jotenkin epämääräisen muotoinen.

Ja kansi voidaan myös käsittää kuvaannollisesti. Mielenkiintoinen on myös kohta, jossa Viisaus (Kristus) kertoo olleensa Jumalan tykönä ennen kaikkea muuta.

San. 8:
"31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa." (1776.)
"31 Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset." (1992.)

--> UKR:n "maan kiekko" viittaisi vahvasti pannukakkumaahan, mutta olen kuullut, ettei tuolle käännökselle ole kunnollisia perusteita. En osaa itse hepreaa, mutta olen kuullut, että ko. heprean sana on myös uudessa käännöksessä muissa kohdissa käännetty maanpiiriksi. Esim. seuraava kohta viittaa siihen, ettei maanpiiri välttämättä tarkoita planeettamme muotoa:

Ps. 90:
"2 Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet." (1992.)
"2 Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen," (1776.)

--> Molemmissa käännöksissä samassa jakeessa esiintyy kaksi eri sanaa: maa ja maanpiiri (1992) tai maailma (1776).

[mato]

Avajanpa ääneni taasen, koska tuli niin paljon sanottavaa mieleen.

Raamattu muodostuu ihmisille ymmärrettävistä sanoista ja siten nämä sanat ovat sidoksissa ihmisen ymmärrykseen ja maailmankuvaan. Miten voisi lauseen merkityksen ymmärtää, jos sanat eivät herättäisi minkäänlaisia mielikuvia? Siksi sanoisin, että maanpiiri ja maan kiekko eivät ole yhtään sen väärempiä käännöksiä kuin vaikka maapallo (vaikka alkutekstissä nyt olisi sittenkin selkeästi "pallo").

Mutta huomatkaa: vaikka sanat eivät olekaan kuin "vain" sanoja, silti Jumala loi maailman juuri sanallaan. Jeesusta itseäänkin verrataan Sanaan, eikä suotta, sillä synnistä vapauttava armahdus välitetään sanojen avulla katuvalle. Lutherin tekstejä en ole itse henkilökohtaisesti paljoa lukenut, mutta muistaisin hänen selittäneen ja pohtineen varsin kattavasti sanoin saarnattua evankeliumia (teksti/lainaus saattaa olla tällä foorumilla).

Mutta kuinka sitten suhtautua siihen, että maailma tieteineen on kovasti esimerkiksi evoluutioteorian ja alkuräjähdyksen puolella vastustaen perinteisiä Raamattuunkin perustuvia käsityksiä? Kahdella tavalla:

I) Nämä tieteet ovat käytännössä ihmisen maailmasta ja sen toiminnasta tekemiä usein hyvin vankkoja havaintoihin perustuvia päätelmiä, ja siten ne ovat verrattavissa esimerkiksi siihen, mitä ihmiset näkevät silmillään. Jumala loi tämän maailman kaikkineen, eikä ihminen tule luultavasti koskaan saamaan selville, miten koko eloton ja elollinen luomakunta loppujen lopuksi toimii. Sattumalla selitetään paljon, mutta uskallan väittää, että sattuma on aina vain näennäistä. Jos ihmisellä olisi hallussaan täydelliset teoriat maailman toiminnasta, tulevaisuutta voitaisiin ehkä ennustaa täsmällisesti. Esimerkiksi lasinsirujen leviäminen ei ole satunnaista juomalasin pudotessa pöydältä, vaikka se siltä näyttää. Näin siis kansantajuisemmin fysiikan ilmiöitä käsitellen.

Siksi näissä teorioissa ei ole mitään pahaa tai väärää.

II) Evoluutio, alkuräjähdykset ja muut vastaavat tieteen teoriat ovat nousseet Jumalan kieltämisen sekä ihmisen vallan ja suuruuden symboleiksi. Maailman ihmiset ovat luopuneet Jumalasta jo sydämessään, mutta nykyään kun asian esittämiseen löytyy näppäriä työkaluja, eli mm. Raamatun kuvauksista poikkeavia tieteellisiä teorioita, niitä käytetään tosissaan. Synnin hedelmät ovat puhkeamassa täyteen kokoonsa. Ihmisestä tulee maailman herra ja kuningas, sillä hän tietää paljon, eikä mikään voi estää ihmisen viisauden karttumista. Kaikkivaltias Jumala syrjäytetään valtaistuimeltaan ja valtikan sieppaa ihminen.

Jos on lukenut joskus Tieteen kuvalehteä tai Tiede-lehteä, on saattanut huomata, että ihminen lupaa nykyään omakätisesti jopa kuolemanjälkeistä elämää (ruumiiden säilöminen nestetyppeen siinä toivossa että heidät tiede kykenee jonakin päivänä herättämään).

Siksi nämä teoriat ovat Saatanan ase eksyttämään ihmisiä vieläkin synkempään pimeyteen.

--

Maailman lapset kyllä hoitavat ikuisen tiede vastaan Raamattu (so. ihminen vs. Jumala, kuten edellä yritin asiaa selittää) -väittelyn puolesta ja vastaan. Siihen kinasteluun ei uskovaisen kannata ryhtyä, koska ei hänellä ole siihen juurikaan syytä. Oikeastaan omavanhurskaatkin ovat valjastaneet Jumalan palvelijakseen ottaen siten kiertotietä itse valtikan. Ainoa ero jumalankieltäjiin on suun tunnustus. Näin siis kärjistäen.

Aihe laajeni ja luiskahti vähän raiteiltaankin, mutta tällaista teki kovasti mieli sanoa. Sanokaa, jos meni turhaksi hölmöilyksi tämä minun pohdintani, siis korjatkaa tarvittaessa.

[O.M]

Raamattu muodostuu ihmisille ymmärrettävistä sanoista ja siten nämä sanat ovat sidoksissa ihmisen ymmärrykseen ja maailmankuvaan.

Hyvä huomio! Esim. jos Raamatussa joku ihminen on saanut Pyhän Hengen kautta ilmoituksen, että koko maailmaa kohtaa onnettomuus, hän saattanut kirjata ilmoituksen ylös ymmärryksensä valossa: koko maan kiekkoa kohtaa onnettomuus. Noin hän olisi toiminut siksi, että on pitänyt aistihavaintojensa perusteella maata jättiläismäisenä kiekkona, jossa on vuoria ja vesistöjä yms. Itse ilmoitus olisi kuitenkin koskenut vain maailmaa eikä ilmoituksessa olisi otettu kantaa maan muotoon.

[Taavetti]

Kahta viimeistä viestiä lukiessa muistin, että Raamattu puhuu alkuaineista. Sellaiset sanat löytyivätkin vuoden 1938 käännöksestä, muistini mukaan Bibliaan se on suomennettu elementti sanalla. En tiedä alkutekstin sanaa, mutta siitä olen varma, että alkuaineilla ja elementeillä tarkoitettiin silloin eri asiaa, kuin mitä me nykyisin ymmärrämme. Joku viisas (tai vähemmän viisas) on kyllä tulkinnut seuraavien Pietarin kirjeen kohtien tarkoittavan atomivoimaa, joka tosiaan hajottaa alkuaineita. Ehkä Jumalan Hengellä on kuitenkin ollut eri tarkoitus, kun on kirjoituttanut Pietarilla seuraavat lauseet:

Löytyi 2 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.

2. Piet. 3:10
Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.

Taidan vielä katsoa miten ne on käännetty uusimmassa Raamatussa.

2. Piet. 3:12
teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!

Bibliassa se tosiaan oli suomennettu elementti sanalla, katsoin sen, vaikka en kopioimaan viitsinyt alkaa. Uusimmassa käännöksessä on aivan erilainen kääntämisen periaate, mitenkähän lähelle alkuperäistä kirjoitusta on komitean tulkinta mahtanut sattua? Laitan vain toisen ylle kopioimistani jakeista vertailuaineistoksi.

2. Pietarin kirje 3
10 Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. [Mark. 13:29; Ilm. 20:11]

[mato]

Kahta viimeistä viestiä lukiessa muistin, että Raamattu puhuu alkuaineista. Sellaiset sanat löytyivätkin vuoden 1938 käännöksestä, muistini mukaan Bibliaan se on suomennettu elementti sanalla. En tiedä alkutekstin sanaa, mutta siitä olen varma, että alkuaineilla ja elementeillä tarkoitettiin silloin eri asiaa, kuin mitä me nykyisin ymmärrämme. Joku viisas (tai vähemmän viisas) on kyllä tulkinnut seuraavien Pietarin kirjeen kohtien tarkoittavan atomivoimaa, joka tosiaan hajottaa alkuaineita.

Tässä kohden tuli mieleen muinaisten kreikkalaisten viisaiden käsitykset alkuaineista, niistä on koulussa joskus aikoinaan ainakin ohimennen kerrottu. Täälltä löytyy hieman tietoa tietämättömille: http://fi.wikipedia.org/wiki/Neljä_alkuainetta

Ei mielestäni ole mikään mahdottomuus, että nuo opit ovat olleet myös uskovaisten maailmankuvaa ja siten vaikuttaneet tekstiin. Vaan siitä olenkin aivan varma, ettei tuossa ole tärkeintä se, miten sanotaan vaan se, mitä sanotaan.

Ehkä joku on lukenut jonkin proosallisen kirjan, jolla on kerrottavanaan jokin tärkeä sanoma ja viesti. Onko niissäkään ilmaisu tärkeämpi kuin se mitä halutaan sanoa?

[Hynde]

Laestadius kirjoitti että järkiusko teki maakeskisestä aurinkokunnasta ehdottoman opin. Järkiuskon vuoksi Galileotakin ahdisteltiin.