Lain kolmas käyttö

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Lain kolmas käyttö

ViestiKirjoittaja weha » 26 Marras 2008, 23:47

Olen oppinut uskovaisten seuroissa ja lukenutkin kristillisyytemme opetusta, että lain ensimmäinen käyttö Raamatun mukaan, yhteiskunnan ja esivallaan, ja on sekin Jumalan asettama:

Room.13:1. "Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen; sillä ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne säädetyt ovat.
2. Sentähden jokainen, joka itsensä esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan säätyä vastaan...5. Sentähden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tähden, vaan myös omantunnon tähden.
6. Sillä sentähden te myös veron maksatte; sillä he ovat Jumalan palveliat, joiden senkaltaisista tulee lukua pitää.
7. Niin antakaat siis kaikille, mitä te velvolliset olette: sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee. "

Lain ensimmäinen käyttö ohjaa yhteiskunnalliseen vanhurskauteen. Sen piirissä myös kristityt "on lain alla". Yhteiskunnallinen vanhurskaus, ei ole uskonvanhurskautta. Tuota lakia voi noudattaa epäuskoinenkin.

Lain toinen käyttö

Laki lupaa, että joka sen täyttää pelastuu. Syntiinlankeemus turmelsi ihmisen, ettei hän voi lakia täyttää. Lain tehtävä on osoittaa ihminen syntiseksi. Luther sanoi, että laki on kuin ajokoira, joka ajaa ihmisen Kristuksen luo. Paavali ilmaisee näin lain toisen käytön:

Room.3:20. "Sentähden ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta synnin tunto tulee".

Kristus on täyttänyt lain ihmisen puolesta ja näin syntinen ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi Kristuksen ansion tähden.

Lain kolmas käyttö

Lain kolmas käyttö merkitsee, että lain tulisi olla uskovaisen elämässä synnin paljastajana ja hyvien tekojen opettajana? Paavali torjui tuon käsityksen. Hän kirjoitti galatalaisille:
Gal.3:24. "Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla".

Lain kolmannen käytön hylkääminen ei kuitenkaan ole ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saaneet toisen opettajan, sillä Jumala on antanut meille Henkensä kotiopettajaksi:

Room.6:14. "Sillä ei synnin pidä teitä vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla.
15. Kuinkas siis? Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se!
16. Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?"

Gal.2: 19. "Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin.
20. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni.
21. En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee laista, niin on Kristus hukkaan kuollut".

Gal.5:13. "Sillä te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne".

Tiit.2:11. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
13. Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14. Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin.
15. Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkään pidä sinun katsoman ylön".

Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei opeta myöskään toisin kun kymmenen käskyn laki. Nyt lain tuomio ja kirous ovat kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.

Apostolit kirjoittivat paljon, neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne eivät ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvollisiksi, eli vanhurskaiksi. Neuvot ovat tarpeen, että säilyisimme Kristuksen vanhurskaudessa, jonka olemme uskon kautta saaneet, ilman omia suorituksiamme ja ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

Re: Lain kolmas käyttö

ViestiKirjoittaja O.M » 27 Marras 2008, 00:24

weha kirjoitti:Apostolit kirjoittivat paljon, neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne eivät ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvollisiksi, eli vanhurskaiksi. Neuvot ovat tarpeen, että säilyisimme Kristuksen vanhurskaudessa, jonka olemme uskon kautta saaneet, ilman omia suorituksiamme ja ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.


Ei lisättävää eikä pois otettavaa Wehan viestiin!
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Lain kolmas käyttö

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Marras 2008, 17:01

weha kirjoitti:Lain kolmas käyttö

Lain kolmas käyttö merkitsee, että lain tulisi olla uskovaisen elämässä synnin paljastajana ja hyvien tekojen opettajana? Paavali torjui tuon käsityksen. Hän kirjoitti galatalaisille:
Gal.3:24. "Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla".


Epäuskoisille ihmisille on joskus vaikeaa käsittää, että miksi uskovaiset sitten eivät huoraa, juopottele, varasta jne., jos kerran uskovaisilla ei ole lakia eikä edes sääntöjä. Väkisin tulee vaikutelma, että asia on vaikea käsittää siksi, etteivät he tunne Hengen uudistusta ja sen aikaansaamaa uutta kuuliaisuutta. Jos itse pyrkii elämään siveästi, koska laki vaatii, on ilmeisesti vaikeaa ymmärtää, että joku oikeasti sisäisestä halusta haluaisi elää Jumalan tahdon mukaan ilman lakia.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jani_S » 28 Marras 2008, 17:48

Jumalan valtakunnassa on opetettu laista yleensä vain sen verran, että se paljastaa synnin ja ajaa syntisen Kristuksen luokse. Maallisen lain noudattamista pidetään itsestään selvänä ja uskon hedelmänä; Jumalan lapsi haluaa olla puhtaalla tunnolla myös ajallisesti. Vain sellaista lakia on neuvottu Jumalan valtakunnassa olemaan noudattamatta, joka vie hyvän omantunnon.

Lain käyttö ensimmäisestä kolmanteen tapaan saakka ei ole erityisesti esillä Jumalan valtakunnan saarnassa. Armahdettuja syntisiä ei lastata lain vaatimuksilla, vaan heitä siunataan evankeliumilla. Jumalan valtakunnan saarna on toki jo itsessään lain saarnaa armosta osattomalle, mutta silti kaikille on tarjolla evankeliumi lain alta pääsyksi.

Lain ns. kolmas käyttö ei ole raamatullista. Sillä syrjäytetään evankeliumi ja sen antama Pyhän Hengen viisaus Jumalan lapsen sydämestä. Jos lailla aletaan ohjaamaan syntistä taivaaseen, on Kristus turhaan kuollut ristillä. Jeesuksen ristinkuolema, kaikkien syntien täydellinen sovitus viattomalla verellä oli se hinta, joka riitti Jumalalle lain täyttämisen sijaan. Kun syntinen uskoo tämän sovituksen kohdalleen, hän on vapaa laista, eikä vain sen kolmannesta käytöstä, vaan koko laista.

Joka ei usko evankeliumia, on ja pysyy lain kirouksen alla. Mutta se joka sen uskoo, on laista vapaa; hän täyttää lain, ei toki itsessään eikä omalla saastaisella työllään, vaan Jeesuksen ansiolla. Yhden viattoman uhrin työ oli niin täydellinen, että siitä riittää täydellisyyttä jokaisen Jumalan vanhurskautta etsivän osalle. Uskomalla Jeesuksen sovitustyön hänen nimessään ja veressään syntinen saa käydä myös tuomiolle ilman mitään lain pelkoa, sillä onhan hänellä kokonainen Kristuksen ansio turvanaan.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Joulu 2008, 14:17

Jani_S kirjoitti:Lain käyttö ensimmäisestä kolmanteen tapaan saakka ei ole erityisesti esillä Jumalan valtakunnan saarnassa. Armahdettuja syntisiä ei lastata lain vaatimuksilla, vaan heitä siunataan evankeliumilla. Jumalan valtakunnan saarna on toki jo itsessään lain saarnaa armosta osattomalle, mutta silti kaikille on tarjolla evankeliumi lain alta pääsyksi.


Nykyään asia ei liene korostetusti saarnoissa esillä, mutta reilun sata vuotta sitten, kun uudenheräyksen eriseura nousi, lain kolmannesta käytöstä saarnattiin paljon Raamattuun pitäytyen, ettei se ei kuulu kristityille. Uusheräyksessä opetettiin, että laki kuuluisi kristityillekin ohjenuorana pyhitykseen. Raamattu toteaa mm. Wehan esille ottamissa raamatunkohdissa, että kristittyä ei opeta Jumalan mielen mukaiseen elämään laki, vaan Jumalan terveellinen armo.
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 03 Joulu 2008, 12:43, muokattu yhteensä 1 kerran
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 03 Joulu 2008, 12:41

Lain kolmas käyttö on ollut teologisen kiistan aiheena paitsi 1900-luvun alussa lestadiolaisuudessa, myös 1500-luvun lopulla luterilaisuudessa. Philipp Melanchthonin teologiaan nojautuneet filippistit ajoivat lain kolmannen käytön läpi Yksimielisyyden ohjeeseen. Harvalukuiset aitoluterilaiset teologit eivät hyväksyneet lain kolmatta käyttöä ja katsoivat edustavansa Lutherin alkuperäistä kantaa. Heistä on lyhyt maininta lain kolmatta käyttöä koskevassa luvussa:

"Tiedämme, että Jumalan lain avulla (1) pidetään hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisen kurin ja kunniallisuuden piirissä ja (2) opetetaan kaikkia ihmisiä tuntemaan syntinsä. Tiedämme myös (3), että sellaiset ihmiset, jotka Jumalan Henki on synnyttänyt (2 Kor. 3:13-18) uudesti ja joiden sydämeltä Mooseksen peite on poistettu heidän kääntyessään Herran tykö, (Ps. 119:1) elävät ja vaeltavat Jumalan laissa. Viimeksi mainitusta, kolmannesta lain käytöstä on syntynyt kiistaa muutamien harvojen teologien kesken."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/6.html
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jani_S » 04 Joulu 2008, 02:11

Uudenheräyksen eriseura lähti todellakin siitä, että sydämessään kääntymättömät ja uudestisyntymättömät eli parannuksen ahtaasta portista käymättömät alkoivat vaatia lakia koko seurakunnalle. Kun oma sydän oli lain eikä armon alla, ilman Jeesuksen sovitustyön antamaa lahjavanhurskautta, alkoi koko seurakunta näkyä viallisena, kuin hakomajana yrttitarhassa. Koko seurakunta siis nukkui jonkunlaisessa syntiunessa näiden lain alla olevien mielestä.

Kun silmä oli vain savinen, ilman vähääkään evankeliumin silmävoidetta, se ei nähnyt muuta kuin toisten heikkoudet. Niitä lähdettiin sitten lailla "ojentamaan". Kun Kristuksen mieli, hyvän paimenen rakkaus ja kokoava ääni olivat hukassa, oli tuloksena vain seurakunnan hajottaminen. Siihen lakiseurakuntaan eivät lopulta mahtuneet muut kuin ne, jotka vakuuttivat olevansa lain säikyttämiä, ainiaan sen alla rasittuvia helvetin pelossa kulkevia. Näin taas kerran vihollinen kokosi saalista ja sai eksytettyä monet lopullisesti pois jumalanlapsioikeudesta siihen samaan suureen lakihengellisten joukkoon, johon kuuluvat kaikki synnin rakastamisen vuoksi elävästä viinipuusta katkotut kuolleet oksat Ismaelista alkaen. Perkele sai syötettyä valheensa myrkyn ja uskoteltua monille, että pelkkä armo ei riitä taivaaseen pääsyksi, vaan sitä täytyy täydentää lain töillä eli omilla saastaisilla ansioilla.

Kyllähän eksyneet vieläkin, myös uudestiheränneet, Jumalan armosta puhuvat. Kukapa siitä ei puhuisi, sillä siihenhän luotetaan kaiken jumalattomimman syntimenon keskelläkin; "loiko Jumala muka ihmisen tekemään syntiä? Mekinhän tässä vain elää porskutamme, kyllä Jumala meidätkin armossaan taivaaseen korjaa". Mutta kun pitäisi tehdä parannus synnistä ja epäuskosta, luopua kaikesta maailmallisuudesta ja omasta hengellisyydestä, huomata täydellinen mahdottomuutensa täyttää Jumalan vanhurskasta lakia edes vähän laidasta, niin silloin tyssää taivastie alkuunsa; parannusta ei voi tehdä, ellei ole niin ansioton olo ja nöyrä mieli, että synnintuntoakin täytyy pyytää Jumalalta. Jos on edes sen verran laintäyttämishaluja, että osaa mielestään eritellä synneistä ne, jotka "eivät ehkä tarvitse" Kristuksen sovitusta, jää sydämen parannus tekemättä. Näin kävi myös uudenheräyksen lakihengellisyyteen joutuneille; kyse ei ollutkaan muiden synneistä, vaan aivan omista.

Näin pahaa jälkeä saa laki aikaan, jos se päästetään Jumalan seurakunnan keskelle. Vaan eihän se elävän seurakunnan jäseniin edes pysty, vaan vain niihin, joilla on vain nimi, että elävät, vaikka ovat kuolleita. On täyttä valhetta puolustaa lain "kolmatta käyttöä", sillä sellaista ei ole olemassakaan. Laki vain tulee ja tappaa; se tappaa taipumattoman vanhan osan ihmisen iankaikiseksi kadotukseksi tai autuudeksi. Jos henki on altis, vaikka liha on heikko, täyttää Jeesus syntejään surevan hengen armollaan ja totuudellaan sovituksen sanan kautta. Mutta jos henkikin on taipumaton ja rakastaa maailmaa enemmän kuin Jeesusta, menee se kadotukseen lihansa mukana. Siksi kannattaa tehdä parannus, olla uskossa raitis ja valvoa, uskoa evankeliumi omalle sydämelleen joka päivä ja hetki, ettei vihollinen saisi sijaa. Puhtaalla tunnolla on hyvä tehdä matkaa ilman lain pakkoa ja tuomiota.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Joulu 2008, 14:11

Jani_S kirjoitti:Perkele sai syötettyä valheensa myrkyn ja uskoteltua monille, että pelkkä armo ei riitä taivaaseen pääsyksi, vaan sitä täytyy täydentää lain töillä eli omilla saastaisilla ansioilla.


Korostin tuosta sanaa täydentää. Lain kolmannessa käytössä ajatellaan, että Jumalan armo ei olisikaan riittävän hyvä opettaja pyhityselämässä, vaan lailla olisi täydenneltävä armon puutteita opettajana. Todellisuudessa armo on tarkempi opettaja kuin laki: Hengen uudistama ihminen luopuu vapaasta tahdostaan sellaisestakin, mitä laki ei kiellä, jos omasta vapaudestaan kynsin hampain kiinni pitämällä saisi heikot veljensä/sisarensa kompastumaan. Pyhä Henki kotiopettajana ei kuitenkaan edellytä rakkauden kaksoiskäskyn täyttämisessä onnistumisia, vaan antaa katuville langenneille armosta lankeemukset anteeksi. Laki kieltää listana asioita ja rankaisee ankaralla tuomiolla niitä, jotka eivät pidä lakia. Niin kuin planeetat liikkuvat kenenkään käskemättä radoillaan, niin myös Hengen uudistama ihminen Hengen vaikutuksesta haluaa vapaudestaan huolimatta huomioida muut ihmiset, mutta erityisesti omat uskonveljensä ja -sisarensa.

Gal. 5:
"13 Sillä te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne."

1. Kor. 8:
"9 Vaan katsokaat, ettei tämä teidän vapautenne tulisi heikoille pahennukseksi;"

Gal. 6:
"10 Koska siis meillä aika on, niin tehkäämme jokaiselle hyvää, mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Joulu 2008, 10:55

Jatkan tähän avainketjussa sivujuonteena virinnyttä keskustelua. Mm. Paavali, Johannes, Pietari, Jaakob ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittavat paikotellen pitkiäkin elämänvanhurskauteen liittyviä neuvolistoja uskovaisille. Aromille kysymys seuraavasta heprealaisapostolin neuvosta:

Hepr. 13:
"4 Aviokäsky pitää kunniallisesti kaikkein seassa pidettämän ja aviovuode saastatoinna; mutta huorintekiät ja salavuoteiset Jumala tuomitsee."

Onko ylläoleva uskovaisille kirjoitettu raamatunkohta
a) Mooseksen lakia (lain kolmatta käyttöä)?
b) evankeliumin kokonaisuuteen kuuluva neuvo?
c) sekä lain että evankeliumin ulkopuolinen neuvo?

Tuota lukiessa on hyvä muistaa jo Wehan avausviestissä esille ottama tosiasia, että laki ei kuulu kristityille missään mielessä.

Gal. 3:
"24 Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25 Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla."


Room. 10:
"4 Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja mato » 16 Joulu 2008, 11:32

Selittäkääpä joku vähän psalmia 119.
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja Aromi » 16 Joulu 2008, 11:33

Aromille kysymys seuraavasta heprealaisapostolin neuvosta:

Hepr. 13:
"4 Aviokäsky pitää kunniallisesti kaikkein seassa pidettämän ja aviovuode saastatoinna; mutta huorintekiät ja salavuoteiset Jumala tuomitsee."

Onko ylläoleva uskovaisille kirjoitettu raamatunkohta
a) Mooseksen lakia (lain kolmatta käyttöä)?
b) evankeliumin kokonaisuuteen kuuluva neuvo?
c) sekä lain että evankeliumin ulkopuolinen neuvo?

Pelkäänpä, ettei ymmärrykseni riitä tähän jaotteluun. Katsotaan avuksi toista lainausta:
2 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa.
3 Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?"
4 He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon".
5 Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.
6 Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.
7 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.
8 Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.
9 Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."


Eli aviokäsky löytyy Mooseksen laista, ja Jeesus vielä teroittaa sitä Markuksen evankeliumissa. Kun Paavali muistuttaa uskovaisia tästä aviokäskystä, niin se on edelleen Mooseksen säätämä. Jos nyt sanon, että sama käsky ei ole lakia Heprealaiskirjeessä sen vuoksi, että Paavali kirjoittaa uskovaisille, joudun tilanteeseen, josta en osaa eteenpäin. Jotain ilmeisesti menee ajatuksissani vikaan, mikä?
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja Jani_S » 16 Joulu 2008, 12:08

Aromi kirjoitti:Jos nyt sanon, että sama käsky ei ole lakia Heprealaiskirjeessä sen vuoksi, että Paavali kirjoittaa uskovaisille, joudun tilanteeseen, josta en osaa eteenpäin. Jotain ilmeisesti menee ajatuksissani vikaan, mikä?

Eipä mene vikaan mikään. Jumalan laki ei ole laki hänen lunastetuille lapsilleen, vaan sydämen tahto. Jeesuksen sovituksella vapahdettu syntinen ei ole lain alla, koska se on täytetty hänen puolestaan. Ja kun laki on täytetty, se todellakin myös on täytetty eli on tehty kuten se vaatii, ei kuitenkaan omassa vaan Kristuksen ruumiissa. Tämän vuoksi Jumalan lapsen ei tarvitse tuntea syyllisyyttä kymmentä käskyä lukiessa, vaikka olisi ollut lankeemuksia, mutta jotka on anteeksi annettu ja uskottu.

Armosta osallinen uskovainen toteuttaa Jumalan lakia itse asiassa paremmin kuin omavanhurskas. Erona omavanhurskaasen on se, että Jumalan lapsi ei tee sitä omin voimin, vaan Jeesuksen ansion kautta. Farisealaisten eli omavanhurskaiden voimana on vain oma turmeltunut järki, minkä he osoittivat Jeesuksellekin hakemalla porsaanreikää jopa pyhään aviokäskyyn itse Moosekselta. Mutta kun armo saa olla opettamassa, on myös aviokäsky sekä kaikkiin muihinkin lähimmäissuhteisiin kohdistuvat käskyt ja neuvot kirjoitettu sydämeen eikä lain tauluun.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Joulu 2008, 12:38

mato kirjoitti:Selittäkääpä joku vähän psalmia 119.


Ymmärtääkseni siinä "Herran laissa vaeltaminen" tarkoittaa toimimista niin kuin laki sanoo ilman lakia ja ilman lain vaatimuksia. Se on mahdollista, koska Jumalan terveellinen armo kääntää ihmisen mielen suunnan. Pyhä Henki kotiopettajana opettaa ilman lakia hylkäämään maailmalliset himot ja elämään siveästi, hurskaasti ja jumalisesti.

Tit. 2:
"11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,"


Aromi kirjoitti:Eli aviokäsky löytyy Mooseksen laista, ja Jeesus vielä teroittaa sitä Markuksen evankeliumissa. Kun Paavali muistuttaa uskovaisia tästä aviokäskystä, niin se on edelleen Mooseksen säätämä. Jos nyt sanon, että sama käsky ei ole lakia Heprealaiskirjeessä sen vuoksi, että Paavali kirjoittaa uskovaisille, joudun tilanteeseen, josta en osaa eteenpäin. Jotain ilmeisesti menee ajatuksissani vikaan, mikä?


Ensinnäkin vaikka aviokäsky on myös (löysennettynä) Mooseksen laissa, se on jo luonnonlaissa. Jo paratiisissa ennen syntiinlankeemusta ja kauan ennen lain tauluja säädettiin pyhä avioliitto. Mutta luonnonlaissakin aviokäsky on nimenomaan pakottavana käskynä.

Pyhä Henki on uudistanut uskovaisen ihmisen mielen suunnan niin, että uskovainen ihminen haluaa elää myös aviollisissa asioissa Jumalan tahdon mukaan, ilman lakia ja lain vaatimuksia.

Room. 7:
"21 Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.
22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta;
23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."


--> Tuossa "laki, joka tahtoo hyvää tehdä", ei ole Mooseksen laki, vaan ns. Kristuksen laki. Sitä kutsutaan myös rakkauden laiksi.

1. Kor. 9:
"19 Sillä ehkä minä olen vapaa jokaisesta, niin minä olen kuitenkin minuni tehnyt jokaisen palveliaksi, että minä sitä usiammat voittaisin.
20 Ja olen Juudalaisille tehty niinkuin Juudalainen, että minä Juudalaiset voittaisin; niille jotka lain alla ovat, niinkuin lain alainen, että minä ne, jotka lain alla ovat, voittaisin;
21 Niille jotka ilman lakia ovat, niinkuin minä ilman lakia olisin, (vaikka en minä ilman lakia Jumalan edessä ole, vaan olen Kristuksen laissa,) että minä ne, jotka ilman lakia ovat, voittaisin;"
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja mato » 16 Joulu 2008, 13:42

Näyttäisi vähän siltä, että välillä lailla tarkoitetaan normia eli käskyä ja pakotetta mutta välillä toimintatapaa eli luonnonlakien kaltaista säännöllisyyttä tai sääntöä, jota jonkin voidaan todeta noudattavan. Pitääkö paikkansa?
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Joulu 2008, 14:28

mato kirjoitti:Näyttäisi vähän siltä, että välillä lailla tarkoitetaan normia eli käskyä ja pakotetta mutta välillä toimintatapaa eli luonnonlakien kaltaista säännöllisyyttä tai sääntöä, jota jonkin voidaan todeta noudattavan. Pitääkö paikkansa?


Noin on, mutta jakaisin sen niin, että Mooseksen laki = normit, käskyt, pakotteet. Mooseksen vaativa laki on kirjoitettuna Raamatussa, mutta kirjoitettuna myös luonnostaan ihmisten sydämiin.

Room. 2:
"14 Sillä koska pakanat, joilla ei lakia ole, tekevät luonnostansa sitä, mitä laki anoo, niin he, vaikka ei heillä lakia ole, ovat itsellensä laki,
15 Että he osoittavat lain työn olevan kirjoitetun sydämiinsä, ja niin heidän omatuntonsa ynnä todistaa, ja heidän ajatuksensa keskenänsä itse päällensä kantavat eli myös heitänsä syyttömäksi tekevät,"


Uskovaisten halu elää Jumalan tahdon mukaan on Pyhästä Hengestä vuotavaa tapahtumista. Kukaan ei pakota elämään tietyllä tavalla, mutta niin kuin planeetat eivät poikkea radoiltaan, vuotaa Pyhästä Hengestäkin uskon hedelmänä halu elää Jumalan tahdon mukaan.

Matt. 7:
"17 Niin jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät; mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät.
18 Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa."


Sitä Pyhän Hengen vaikuttamaa mielentilaa Paavali kuvailee rakkauden laiksi, Kristuksen laiksi ja (uskovaisen) mielen laiksi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Aromi » 16 Joulu 2008, 15:03

Kiitos vastauksista. Tämä siis ei puoleltani tosiaankaan ole "tyhmäksi tekeytymistä", vaan tärkeistä asioista keskustelua. Perusasioitten jatkuva kertaaminen on Lutherinkin mielestä aina tarpeen, niin kuin hän sanoo Ison katekismuksen esipuheessa: "Lapseksi ja katekismusoppilaaksi minun on jäätävä ja mielelläni jäänkin."

O.M kirjoitti:Ymmärtääkseni siinä "Herran laissa vaeltaminen" tarkoittaa toimimista niin kuin laki sanoo ilman lakia ja ilman lain vaatimuksia. Se on mahdollista, koska Jumalan terveellinen armo kääntää ihmisen mielen suunnan. Pyhä Henki kotiopettajana opettaa ilman lakia hylkäämään maailmalliset himot ja elämään siveästi, hurskaasti ja jumalisesti.


Jani_S kirjoitti:Armosta osallinen uskovainen toteuttaa Jumalan lakia itse asiassa paremmin kuin omavanhurskas. Erona omavanhurskaasen on se, että Jumalan lapsi ei tee sitä omin voimin, vaan Jeesuksen ansion kautta.


En minä mielestäni pysty toteuttamaan Jumalan lakia, vaikka kuinka tahtoisin. Monta asiaa elämässäni kyllä on tapahtunut elävän uskon seurauksena, ei sitä voi kieltää. Kuitenkaan en voi katsoa Jumalan lakia pystypäin. Pakko on kumartua. Joko on niin, että Jeesuksen ansio luetaan minulle uskon tähden, tai sitten minä olen mennyttä.

Entä Paavali, miksi hän sitten sanoo itsestään, että tahto kyllä olisi hyvään, mutta ei kykyä? Minusta Jani_S:n kirjoituksen ensimmäinen osa vastaa siihen hyvin:
Jumalan laki ei ole laki hänen lunastetuille lapsilleen, vaan sydämen tahto. Jeesuksen sovituksella vapahdettu syntinen ei ole lain alla, koska se on täytetty hänen puolestaan. Ja kun laki on täytetty, se todellakin myös on täytetty eli on tehty kuten se vaatii, ei kuitenkaan omassa vaan Kristuksen ruumiissa.
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja nuusku » 16 Joulu 2008, 15:37

Aromi kirjoitti:En minä mielestäni pysty toteuttamaan Jumalan lakia, vaikka kuinka tahtoisin. Monta asiaa elämässäni kyllä on tapahtunut elävän uskon seurauksena, ei sitä voi kieltää. Kuitenkaan en voi katsoa Jumalan lakia pystypäin. Pakko on kumartua. Joko on niin, että Jeesuksen ansio luetaan minulle uskon tähden, tai sitten minä olen mennyttä.


En tiedä liittyykö tähän, mutta tuli mieleen ketjua lukiessani, että itselläni on se käsitys, että elävä usko vaikuttaa Jumalan voiman kautta sen, että uskovainen saa voiman karttaa "karkeimpia syntejä" tai voiman välttää synnissä elämisen. Lankeemuksia tulee aina ja kaikille, ja ne saa aina anteeksi. Samoin uskovainenkin voi langeta karkeisiin synteihin, ja sitten kun Jumala antaa niistä tunnon ja voiman nöyrtyä parannukseen, niin nekin aina sitten saarnataan ja saadaan anteeksi. Mutta koska elävässä uskossa on voimaa, niin esim. sellaine ajatus ei ole mahdollinen, että uskovainen kävisi päivittäin 'huoraamassa', ja vetoaisi heikkouteensa, että muu ei ole mahdollista. Tai että uskovainen istuisi päivittäin kaljalla heikkoutensa tähden. Tai että uskovainen olisi niin heikko, ettei voisi uskoa tämän joukon olevan niin pieni, vaan heikkoudessaan uskoisi muuallakin olevan pelastuksen ja ajattelisi, että kyllä se Jumala ko. heikkoudetkin armahtaa.

1. Kor. 4:1-2, 11-12
Täydellisesti kuuluu teidän seassanne huoruus, ja senkaltainen huoruus, josta ei pakanatkaan sanoa tiedä, niin että joku isänsä emäntää pitää.
Ja te olette paisuneet, ja miksi ette enemmin murehtineet, että se, joka senkaltaisen työn tehnyt on, teidän seastanne otettaisiin pois.
Mutta nyt minä olen kirjoittanut, ettei teidän pidä heihin sekaantuman, jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olis huorintekiä, taikka ahne, eli epäjumalain palvelia, taikka pilkkaaja, eli juomari, taikka raatelia; älkäät senkaltaisen kanssa syökö;
Sillä mitä minun tulee tuomita niitä, jotka ulkona ovat? Ettekö te niitä tuomitse, jotka sisällä ovat?


1. Kor. 3:3
Sillä te olette vielä lihalliset, sillä niinkauvan kuin teidän seassanne kateus ja riita ja eripuraisuus on, ettekö te ole lihalliset ja vaella ihmisten tavan jälkeen?

Juud. 1:18-19
Että viimeisellä ajalla tulevat pilkkaajat, jotka jumalattomissa himoissansa vaeltavat.
Nämät ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole.


Tuosta jäin miettimään, että jos elävän uskon saamisen jälkeen oltaisiin edelleen täysin kyvyttömiä karttamaan minkään laisia syntejä, niin tuskinpa em. apostolit noinkin painokkaasti olisivat nuhdelleet sen ajan seurakuntia siitä, että heidän keskuudessaan on ihmisiä, jotka sanovat olevansa uskovaisia, mutta ovat huorintekijöitä, pilkkaajia, raatelijoita, juomareita, jne..

Ja sitten vielä sekin, että onhan syntiä erilaiset tekosynnit, pahat teot, mutta yhtä suuria syntejä on esim. se, jos ei usko Raamatun mukaisesti, tai se, jos on tottelematon Jumalan seurakunnalle.

Käsittääkseni keskeistä elävässä kristillisyydessä on kuitenkin aina ollut anteeksiantamus, ja niinpä kun saa synnistä tunnon, niin - riippumatta synnin laadusta - on Jumalan armossa varaa ja veressä voimaa, ja sitten kun on saanut uskoa nimellisetkin lankeemukset anteeksi, saa taas olla aidosti vapaa.

Nämä siis henkilökohtaisina arvioinani, en ole tietoja varmistanut, ja voi olla, että palstan vanhoilla veljillä on korjattavaakin näihin tietoihin.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Joulu 2008, 21:38

Aromi kirjoitti:En minä mielestäni pysty toteuttamaan Jumalan lakia, vaikka kuinka tahtoisin. Monta asiaa elämässäni kyllä on tapahtunut elävän uskon seurauksena, ei sitä voi kieltää. Kuitenkaan en voi katsoa Jumalan lakia pystypäin. Pakko on kumartua. Joko on niin, että Jeesuksen ansio luetaan minulle uskon tähden, tai sitten minä olen mennyttä.


En minäkään kykene täyttämään lakia. Vain sen tunnistan, että minulla on halu hyvään, mutta kyky puuttuu. Tästä voi siis Paavalin tavoin tehdä johtopäätöksen, että pahaa en enää teekään minä, vaan synti, joka minussa ja lihassani asuu.

Tämän asian toteamisesta on kuitenkin kristillisyydenkin historiassa tehty virhepäätelmiä, että olisi sitten turhaa yrittää taistella syntiä vastaan ja varoa "heikkoja jäitä", jos kerran kuitenkaan ei ole kykyä hyvään (omalta puolelta). On syntynyt astianmakuista ajattelutapaa, että olisi sama tehdä syntiä, etenkin ns. pieniä syntejä, koska uskovainen joka tapauksessa tipahtaa tukevasti Kristus-kalliolle. Ko. virhepäätelmä taistelun hyödyttömyydestä ei suoraan seuraa (non sequitur) oman syntisyyden myöntämisestä. Raamattu kehottaa taistelemaan ja kilvoittelemaan. Jumala Pyhän Henkensä kautta vaikuttaa halun kilvoitella. Jumalalle on otollista vanhurskauttaa kaidan tien kulkijansa monen vaivan ja pilkan kautta. Koska Jumala vihaa syntiä, ei ole lainkaan automaattisesti varmaa, että uskovainen automaattisesti tipahtaisi Kristus-kalliolle. Toki yleensä niin tapahtuu, koska syntiä tulee koko ajan ja silti tässä ollaan uskomassa. Jos kuitenkin synnille antaisi sillä tavoin vallan, että ne lukisi itselleen luvallisiksi, ei pian tipahdettaisi Kristus-kalliolle, vaan tunkion päälle. Tunkion päältä on mahdotonta uskoa. Jumalan seurakunnassa on onneksi pesuvettä syntiä ja saastaa vastaan.

nuusku kirjoitti:koska elävässä uskossa on voimaa, niin esim. sellaine ajatus ei ole mahdollinen, että uskovainen kävisi päivittäin 'huoraamassa', ja vetoaisi heikkouteensa, että muu ei ole mahdollista. Tai että uskovainen istuisi päivittäin kaljalla heikkoutensa tähden. Tai että uskovainen olisi niin heikko, ettei voisi uskoa tämän joukon olevan niin pieni, vaan heikkoudessaan uskoisi muuallakin olevan pelastuksen ja ajattelisi, että kyllä se Jumala ko. heikkoudetkin armahtaa.


Noin minäkin olen ymmärtänyt. Jos uskovaisellekin voi tulla ja tuleekin lankeemuksia, ei uskovainen kuitenkaan elä eikä halua elää synnissä. Itse asiassa huoruuden (tekona, ei vain ajatuksena) ja juoppouden kaltaisia ryöttäsyntejä kykenevät välttämään jopa epäuskoiset ihmiset, joilla ei Henkeä ole. He eivät niin tee kuitenkaan Pyhän Hengen motivoimina, vaan omanvanhurskautensa motivoimina.

ELIHU kirjoitti:Saarisalo selittää , että esim. Ps 1:n kohta , kun ao. kohta puhuu , että uskovainen rakastaa Herran Lakia, että hyvin usein, kun Vt:ssa, ( joskus myös UT:ssakin) kirjoitetaan näin, tarkoitetaan sillä kaikkea Jumalan Sanaa, joka oli tuolloin luettavissa, ei missään nimessä sitä kohdistaen 10:n käskyn lakiin.
Silloin lukemamme kohdat asettuvut paljon yksiselitteisimme siihen , mitä Uusi Testamenttikin opettaa laista ja Evankeliumista.


Johdonmukainen ja Raamatun kokonaisuuteen sopiva selitys näyttäisi olevan Saarisalolla.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Joulu 2008, 12:29

Jos laki opettaisi kristittyä jumaliseen elämään, kristitty eläisi lain pyhityksessä. Lain kolmannessa käytössä ajatellaan mielestäni syvimmiltään, että Pyhä Henki pyhittää ihmisen yhdessä lain kanssa. Raamattu puhuu kuitenkin vain Hengen pyhityksestä. Pyhän Hengen opetus on niin virheetöntä, että sitä ei tarvitse vähääkään paikata lain avulla.

Pyhitys on termi, jolla ymmärrän piirun verran eri asiaa kuin vanhurskautuksella, vaikka käsitteet menevät monissa kohdin päällekkäin. Ihminen vanhurskautetaan eli tehdään autuaaksi uskon kautta. Uskon kautta ihminen saa Pyhän Hengen, joka pyhittää uskovan Jumalalle, eroon maailmasta. Siksi ihminen toki myös pyhitetään uskon kautta. Maailmasta eroon kutsuttujen pyhien yhteisö on seurakunta. Ulkonaisesti pyhien yhteisö on eri aikakausina erottunut hivenen eri tavoin maailmasta, mutta on kuitenkin aina erottunut jollain tavalla. Lutherin mukaan Pyhä Henki hoitaa pyhittämisen seurakuntansa välityksellä:

"Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. - - Pyhittäminen ei siis ole mitään muuta kuin viemistä Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Itse, omin voimin, me emme voisi hänen yhteyteensä päästä. - - Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään."

--> Lutherin mukaan siis usko syntyy ja säilyy vain seurakunnan välityksellä. Se johtuu siitä, että Pyhä Henki asuu vanhurskauttavana ja pyhittävänä vain seurakunnassa.

"Muista pyhittää lepopäivä" tarkoittaa, että muista erottaa lepopäivä muista päivistä Jumalalle. Uskovaiselle tuokaan ei ole laki, vaan Hengen vaikutuksesta uskovainen haluaa erottaa lepopäivän Jumalalle, vaikka liha voikin sotia vastaan.

Vanhurskas on lyhenne sanasta vakaan hurskas. Kun ihminen tehdään vakaan hurskaaksi, hänet samalla myös pyhitetään Jumalalle. Se ei ole mahdollista muutoin kuin Jumalan tekona. Pyhitys jatkuu, kun Pyhä Henki opettaa ihmistä elämään vakaan hurskaana. Lopulta pyhitys eli pyhäksi tekeminen huipentuu uskossa kuolleen ruumiin ylösnousemiseen ja ikuiseen elämään.

Ymmärtääkseni pyhityksessä ei lailla voi olla sijaa edes ohjenuorana, vaan kaikki tapahtuu Jumalan suuresta armosta Pyhän Hengen työnä Kristuksen seurakunnassa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron