On oleva yksi tunnistettava lauma

[weha]

Ihmettelevänä seurasin tuolla suomi-24:ssä yhtä keskustelua, jossa ikäänkuin väitettiin, ettei Jumalan valtakunta olisikaan nyt maanpäällä ollenkaan. Sepä onkin, vieläpä uskon silmillä nähtävissä.
Tästä valtakunnasta otan vain jonkin kohdan tähän.

Ilm.1:9. "Minä Johannes, teidän veljenne ja osallinen vaivassa ja valtakunnassa ja kärsivällisyydessä, Jesuksessa Kristuksessa, olin luodossa, joka kutsutaan Patmos, Jumalan sanan ja Jesuksen Kristuksen todistuksen tähden".

Room.5:17. "Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta."

On tämä Jumalan valtakunnan rajakin hyvin selvä:

Joh.4:6. "Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen".

Tiit.3:10. "Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti.
11. Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä".

Room.16:17. "Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa.
18. Sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta vaan omaa vatsaansa, ja kauniilla ja vakuuttavilla puheillaan he pettävät vilpittömien sydämet".

Joh.10:4. "Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä...16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen".

Miten uskon ja Mistä tiedän, että sitten, että olen kongreettiseti tässä valtakunnassa ja yhdessä laumassa?.

Paimenet, eli seurakunnan kaitsijan opettavat oikein ja siten kuin toin kohtia tästä valtakunnasta.

Ulkopuolella on sekaoppiset ekunemiaa opettavat, sillä Raamattu sanoo, ettei Jumala ole sekaseuran Jumala ja hedelmistään puu tunnetaan. Kaikkinaiset sekahedelmäkeitot, tulee siten hyljätä, kuten ylläolevat Raamatun kohdat vakavasti varoittavat.
sananl.16:25. "Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie".

[O.M]

Vanhoillislestadiolainen kristillisyys on jo alusta alkaen yhtynyt Lutherin ja tunnustuskirjojen käsitykseen, että elävää uskoa voi löytyä kaikista suurista kirkkokunnista, vaikka jumalanpalveluksen muoto ja monet perinteet ovat erilaisia. Jo varhain lestadiolaisen herätyksen alkuaikoina 1800-luvulla Raattamaa totesi parannuksen armon saaneista ortodokseista, että heidätkin on evankeliumin kautta yhdistetty Kristuksen laumaan. Tässä suhteessa vanhoillislestadiolaisuutta on luonnehdittu jopa "ekumeeniseksi" eli tässä tapauksessa kirkkokuntien rajat ylittäväksi. Siinä merkityksessä, missä ekumeenisuutta nykyään puuhataan eli että väärät opit ja henget pitäisi hyväksyä taivaskelpoisiksi ilman parannusta, vanhoillislestadiolaisuudessa ei ekumeniaa koskaan ole hyväksytty. Tietojeni mukaan uskovaisia on ainakin luterilaisissa kirkoissa pohjoismaissa ja Venäjällä, ortodoksisessa kirkossa Venäjällä ja Suomessa, lestadiolais-luterilaisessa kirkossa (LLC) Pohjois-Amerikassa sekä katolisessa kirkossa Keski-Euroopassa ja latinalaisessa Amerikassa (tietoni voivat toki olla vääriäkin, koska en ole hirmu hyvin perillä monienkaan maiden uskonnollisista olosuhteista). Elävä usko siis ylittää kuin ylittääkin kirkkokuntien rajat. Lapsikasteen kieltävissä lahkoissa elävää kristillisyyttä ei tietojeni mukaan ole, lukuunottamatta vielä lapsenuskossa olevia pieniä lapsia. Pienten lasten kautta elävä usko ylittää vl-käsityksen mukaan ei vain kirkkokuntien, vaan jopa uskontokuntien sekä uskonnon ja uskonnottomuuden rajan, koska myös muita uskontoja edustavien ja uskonnottomien ihmisten pienet lapset ovat Kristuksen sovitustyön tähden lunastettuja, lapsenuskonsa tähden.

Tässä artikkeli uskovaisista ortodokseista lestadiolaisuus.info-sivustolta:

http://lestadiolaisuus.info/kirkko/orto ... naajia.php

Olen pohdiskellut, että ovatko esim. Raamatun vastaisten asioiden hyväksymisellä rehentelevät kirkkokunnat yhtä avaria kuin vanhoillislestadiolaisuus eli että katsovatko he elävää uskoa löytyvän esim. hindu-, ateisti-, buddhalais- tai muslimiperheistä? En tässä yritä mitään suvaitsevaisuuskilpailua kehittää, mutta kun uskovaisia usein syytetään suvaitsemattomuudesta, niin haluan vain kysyä, katsovatko esim. luterilaiset (valtasuunta), katoliset (valtasuunta) ja ortodoksit (valtasuunta) kastamattomien pienten lasten pääsevän lapsenuskonsa tähden taivaaseen? Entä helluntailaiset ja baptistit yms. aikuiskastajat: antavatko he Kristuksen käskyn mukaan pienille lapsille kasteen heidän uskonsa merkiksi ja vahvistukseksi, vai kieltävätkö he lapsilta kasteen ja vesittävätkö he Raamatun sanan "ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle" (Hepr. 11:6)? Onneksi luterilaisissa, katolisissa ja ortodokseissa on ainakin pieni elävien kristittyjen vähemmistö, jotka ymmärtävät lasten pääsevän uskonsa ansiosta taivaaseen, ei tosin siksi, että usko olisi itsessään ansiollista, vaan koska usko omistaa Kristuksen sovitustyön.

[O.M]

http://p3.Otin tämän aiheen esille, koska usein näkee ulkopuolisten esittävän virheellistä käsitystä, että vl-kristillisyydessä muka ajateltaisiin elävän uskon olevan sidottua joihinkin virallisiin organisaatioihin. Tyypillistä onkin kuvitelma, että vl:t ajattelisivat vain SRK:hon kuuluvien rauhanyhdistysten jäsenien pelastuvan (SRK:hon kuuluvien siksi, että Suomessa on kai joitakin harvoja, eriseurassa SRK:sta eronneita rauhanyhdistyksiä). Todellisuudessa alle 15-vuotiaat vl:t eivät edes voi kuulua ry:iden jäseniksi ja lukuisat muutkaan vl:t (esim. useimmat opiskelijat) eivät vain jostain syystä kuulu jäseneksi. Kullervo Hulkko torjui jo 1960-luvulla pappiseriseuralaisten vl:ten seurakuntakäsityksestä levittämän surkean olkinuken seuraavasti:

"Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole saanut eikä tule koskaan saamaan jalansijaa sellainen käsitys, että Jumalan seurakunta ja SRK jäsenyhdistyksineen samaistettaisiin keskenään. SRK ja paikalliset rauhanyhdistykset ovat voimassa olevan lain edellyttämiä työelimiä, joiden tavoitteena on evankeliumin menestyminen. Työnteko ei ole suorastaan mahdollinen ilman yhdistystoimintaa. Toisaalta on aivan ilmeistä, etteivät läheskään kaikki vanhoillislestadiolaiset kristityt, jotka kilvoittelevat “yhdessä hengessä” SRK:n kanssa, ole rauhanyhdistyksen jäseniä. Näin on esim. Oulun kaupungissa ja monilla muilla paikkakunnilla, joissa vanhoillislestadiolainen kristillisyys vaikuttaa elinvoimaisena ja antaa oman panoksensa ja tukensa kirkkomme ja kansamme elämään."

--> Alleviivasin tuosta Hulkon kirjoituksesta vielä sanat "yhdessä hengessä SRK:n kanssa". Vl-palstoillahan kirjoittaa sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat mielestään vl:ia, mutteivät "SRK-lestadiolaisia". He eivät todellakaan ole yhdessä hengessä SRK:n kanssa, vaikka miten asiaa vääntäisi. Hulkko ei tarkoitakaan heitä, vaan sellaisia henkilöitä, jotka eivät kuulu rauhanyhdistykseen, mutta jotka käyvät ry:illä seuroissa, uskovat kuten SRK:kin opettaa ja ennen kaikkea kilvoittelevat synnin pois panijoina.

[Kiivipäärynä]

Entä mitä tarkoittaa Matt. 8:11-12:

"11. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. 12. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita."

Rupesi vain yhtäkkiä häiritsemään, siksi kyselen. Kai tähänkin joku järkevä selitys löytyy... Mitä Jeesus sitten tarkoitti sanoessaan noin?

[mato]

Kun luetaan siitä ympäriltäkin jakeista 5-13, niin löydetään arvoitukseen avain. Sadanpäämies on tullut pyytämään Jeesukselta että tämä parantaisi hänen palvelijansa. Jeesus ihmettelee lyhyen keskustelun jälkeen, ettei ole tavannut Israelissa samankaltaista uskoa kuin tällä sadanpäämiehellä. Tietääkseni tämä sadanpäämies oli roomalainen sotilas eikä lainkaan juutalainen. Siis hän oli pakana, joten oli asiassa ihmettelemistä, kun pakanalta löytyy enempi uskoa kuin juutalaisilta.

Sitten jakeissa 11 ja 12 Jeesus kertoo toisin sanoin ilmaistuna, että hänen lampaitaan löytyy joka puolelta maailmaa, vaan ei enää Israelista, joka on kuitenkin Jumalan omaisuuskansa. Siis juutalaiset eivät häntä ota vastaan, mutta pakanat ottavat. Tästä osaa varmasti joku muu paremmin kertoa, minulla loppui taito...

[nuusku]

Madon selvitys vastaa aamenta.

[O.M]

Entä mitä tarkoittaa Matt. 8:11-12:

"11. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. 12. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita."

Rupesi vain yhtäkkiä häiritsemään, siksi kyselen. Kai tähänkin joku järkevä selitys löytyy... Mitä Jeesus sitten tarkoitti sanoessaan noin?

Madon selitys lienee parhaiten Jeesuksen aikaan sopiva: juutalaiset (Jumalan omaisuuskansa), joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen epäuskonsa tähden. Toki Jumala voi nähdä evankeliumille vastaanottavaista mieltä myös juutalaisten keskuudessa ja lähettää evankeliuminsa heillekin.

Laajemmin ymmärrettynä kohta voi tarkoittaa myös ihmisiä, jotka ovat kerran saaneet maistaa Jumalan armoa. He ovat Perkeleen, tämän maailman ja oman lihansa houkutusten tähden vaihtaneet hääpukunsa maailman katoavaan hekumaan. Sellaisia ihmisiä kulkee Raamatun mukaan myös Jumalan valtakunnan verkoissa. Siksi omakohtainen uskossa valvominen on tärkeää.

Matt. 13:
"47 Taas on taivaan valtakunta verkon vertainen, joka on mereen heitetty, ja kaikenlaisia kokosi.
48 Kuin se täyteen tuli, vetivät he sen rannalle, ja istuivat ja eroittivat hyvät astioihinsa, mutta mädänneet he heittivät pois.
49 Näin on tapahtuva maailman lopulla: Enkelit menevät ulos ja eroittavat pahat vanhurskasten keskeltä,
50 Ja heittävät heidät tuliseen pätsiin: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys."

1. Piet. 4:
"17 Sillä aika on, että tuomion pitää Jumalan huoneesta alkaman. Mutta jos se ensin meistä alkaa, minkäs lopun ne saavat, jotka ei Jumalan evankeliumia usko?
18 Ja jos hurskas tuskalla vapaaksi tulee, kussa sitte jumalatoin ja syntinen näkyy?
19 Sentähden ne, jotka Jumalan tahdon jälkeen kärsivät, antakaan sielunsa niinkuin uskolliselle Luojalle hyvissä töissä."

Matt. 22:
"11 Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.
12 Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.
13 Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
14 Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut."

Matt. 25:
"1 Silloin pitää taivaan valtakunta oleman kymmenen neitseen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja menivät ulos ylkää vastaan.
2 Mutta viisi heistä oli taitavaa, ja viisi tyhmää.
3 Tyhmät ottivat lamppunsa, ja ei ottaneet öljyä myötänsä;
4 Mutta taitavat ottiva öljyä astioihinsa, ynnä lamppunsa kanssa.
5 Kuin ylkä viipyi, tulivat he kaikki uneliaiksi ja makasivat.
6 Mutta puoli-yönä tuli huuto: katso, ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan.
7 Niin nousivat kaikki nämät neitseet ja valmistivat lamppunsa.
8 Mutta tyhmät sanoivat taitaville: antakaat meille öljystänne; sillä meidän lamppumme sammuvat.
9 Niin vastasivat taitavat, sanoen: ei suinkaan, ettei meiltä ja teiltä puuttuisi; mutta menkäät paremmin niiden tykö, jotka myyvät, ja ostakaat itsellenne.
10 Mutta kuin he menivät ostamaan, tuli ylkä. Ja jotka valmiit olivat, ne menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11 Viimein tulivat nekin toiset neitseet, ja sanoivat: Herra, Herra, avaa meidän eteemme.
12 Mutta hän vastasi ja sanoi: totisesti sanon minä teille: en tunne minä teitä.
13 Valvokaat sentähden, sillä ette tiedä päivää eikä hetkeä, jona Ihmisen Poika tulee."

[mato]

Tueksi vielä Matt. 21:28-46

31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon? He sanoivat hänelle: ensimäinen. Sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille: Publikanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan.

43 Sentähden sanon minä teille: Jumalan valtakunta pitää teiltä otettaman pois ja annettaman pakanoille, jotka sen hedelmän tekevät.

[Hynde]

Vl-palstoillahan kirjoittaa sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat mielestään vl:ia, mutteivät "SRK-lestadiolaisia".

Ne on niitä anarkistilestadiolaisia.

[O.M]

Tätä aihetta sivusi uusimman Päivämiehen 21/2010 mainio artikkeli aiheesta. Koska se pysyy Päivämiehen nettisivuilla vain määrätyn ajan, otan sen tänne talteen.

----------------------------

Usko ja elämä: Uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan

Uskontunnustuksessa luettelemme uskon kannalta tärkeitä asioita, jotka olemme oppineet Raamatusta, Jumalan sanasta. Näiden asioiden joukossa on myös pyhä, yhteinen seurakunta. Sekin on siis tärkeä uskon asia. Mitä me seurakunnasta oikein uskomme?


Yksi seurakunta

Jumalan seurakunta ei ole mikään sadoista kansankirkkomme seurakunnista. Se ei myöskään tarkoita rauhanyhdistyksiä tai niiden toimitiloja, sillä ne ovat näkyviä ja ajallisia instituutioita ja yhdistyksiä. Mikä on se yksi seurakunta, josta uskontunnustuksessa puhutaan?

Seurakunta on Kristuksen ruumis (1. Kor. 12: Paavalin kuvaus seurakunnasta). Yksittäiset uskovaiset ihmiset kaikkialla maailmassa ovat Kristuksen ruumiin jäseniä. Kristuksen ruumiin kuvaan voidaan liittää kuva verenkierrosta: jäsen pysyy elävänä niin kauan kuin Kristuksen veren evankeliumi saa tuoda siihen elämää.

Vajavaisessa maailmassamme ihmiset ovat jakautuneet lukuisiin kirkkokuntiin, joita erottavat toisistaan monet rajat, mutta Raamatun mukaan Kristuksella on vain yksi seurakunta. Taivaan Isän kirjanpidossa tiedetään, ketkä siihen kuuluvat, ja Pyhä Henki todistaa sen jäsenille perheyhteydestä (Room. 8:16). Monet pitävät Jumalan lapsia tiukkarajaisena, muut poissulkevana yhteisönä, koska he haluavat pitäytyä Raamatun ilmoituksessa rajallisesta Jumalan valtakunnasta. Katuvaa ja evankeliumin vastaanottanutta syntistä ei kuitenkaan koskaan suljeta sieltä ulos. Käytännössä me ylitämme ajallisia kirkkorajoja, sillä joukossamme on myös esimerkiksi ortodoksikirkkoon kuuluvia, parannuksen armon saaneita ihmisiä. Heitä ei ole välttämättä ohjattu vaihtamaan kirkkoa.

Pyhä seurakunta

Yksi Kristuksen johtama ja eläväksi tekemä seurakunta on pyhä (Ef. 5:27). Pyhä on hyvin vanha suomen kielen sana, jolla on ollut myös maallinen käyttötarkoitus. Pyhä on sellainen, joka on otettu erilleen jotakin erityistä käyttöä varten. Tässä merkityksessä voimme vieläkin puhua vaikkapa pyhävaatteista, jotka pidetään erossa arkivaatteista. Nämä merkitykset sopivat hyvin raamatulliseenkin pyhä-sanan käyttöön. Pyhä on sellainen, jonka Jumala on varannut omaan käyttöönsä ja tahtoo siksi pitää erossa maailmasta. Pyhässä seurakunnassa saarnattu evankeliumi on Jumalan työväline uskon synnyttämiseksi ja säilyttämiseksi ihmisen sydämessä.

Pyhä Henki kutsuu, kokoaa ja valaisee, ja kun Pyhä Henki kaikkoaa, tapahtuu päinvastaista. Seurakunnan ja sen jäsenten kuuluu ottaa todesta tämä pyhyys. Usko näkyy elämässä ja ohjaa oikeisiin valintoihin, mikä johtaa siihen, ettei seurakunta sulaudu maailmallisuuteen. Pyhä Henki tekee juuri tätä työtä eli pyhittää seurakunnan ja myös yksittäisen uskovaisen ihmisen. Pyhän Hengen kokoama Jumalan seurakunta ei koskaan erehdy, mutta yksittäinen uskovainen tai ryhmä uskovaisia saattaa erehtyä ja eksyä.

Yhteinen seurakunta

Pyhä Henki avaa ymmärryksen yhteisestä seurakunnasta ja yhdestä ainoasta Kristuksen opista. Meidän tulee pitää kiinni siitä raamatullisesta sanasta, josta olemme saaneet elämän. Kristus on seurakunnan pää ja kaiken oikean hengellisen elämän lähde. Uskonoppimme on sopusoinnussa kirjoitetun Jumalan sanan, Raamatun, kanssa. Sellainen usko tulisi Raamatun mukaan kaikilla olla.

Jumalalla on kaikki mahdollisuudet saattaa keskenään yhteyteen ne, joilla on sama uskon henki. Pyhä Henki ei ohjaa ketään parannuksen armon saanutta elämään erillään toisista uskovaisista, siis ilman yhteyttä seurakuntaan. Päinvastoin Henki luo rakkauden uskovaisten joukkoa kohtaan. Uskon kautta tunnetaan yhteyttä myös niihin uskovaisiin, jotka ovat jo perillä. Jumalan seurakunta on maailmanlaajuinen, ja nykyään se organisoituu evankeliumin työksi muun muassa paikallisten rauhanyhdistysten kautta.

Seurakunta ja usko

Kaste edellyttää uskoa, ja kasteen armoliitossa Jumalan lapsi on hoitosuhteessa Kristuksen seurakuntaan eli äitiin: ”Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme” (Gal. 4:26). Jumalan asettama kasteen armoliitto tarkoittaa sitä uskon kautta syntynyttä huolta, jota uskovaiset tuntevat toisista Jumalan lapsista: ”Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella” (Kol. 3:16). Jumalan seurakunta hoitaa armoliitossa Jumalan lasta niin kuin äiti hoitaa omaa lastaan. Armahdetun syntisen keskeisin hoidon tarve liittyy taisteluun syntiä vastaan. Siksi Jumalan seurakuntaan on jätetty valtuudet antaa katuvalle synnit anteeksi: ”Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut” (Joh. 20:23). Evankeliumi puhdistaa, uudistaa ja antaa voiman elää hyvän omantunnon liitossa Jumalan kanssa.

Mauno Hepola