Väinö Tumelius: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi

[Taavetti]

Siionin Lähetyslehti, maaliskuu 1963

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi

Matt. 24
Jeesus puhuu viimeisistä ajoista opetuslapsilleen ja varoittaa heitä pysymään lujina uskossaan. Hän puhuu suurista eksytysten ajoista.
Hyvät ystävät, näyttää siltä, että nämä ajat ovat meillä nyt käsillä, sillä
on paljon oppeja ja lahkoja, jatka opettavat ja, puhuvat, että tulkaa tänne ja tänne ja uskokaa johonkin persoonaan, niin te tulette autuaiksi. Mutta voi, voi, kuinka sokea sokeaa taluttaa! Jolle ei ole Pyhää Henkeä, annettu, niin se ei voi toista ihmistä pelastaa. Jumalalta kaiken saamme, niin myös tämän Pyhän Hengen lahjan. Pyhä kirja sanookin, että eivät kaikki, jotka sanovat Herra, Herra, peri taivasten valtakuntaa, mutta kaikki, jotka tekevät minun Isäni tahdon ja tekevät parannuksen. Näille Jumala on luvannut autuuden ja valtakunnan.
Tulkaa siis, uskokaa evankeliumi ja ottakaa vastaan siunaus, niin teiltä putoaa se saastainen vaate, joka on teidän päällänne kannettavana. Te siis puhdistutte ja tulette Jumalan lapsiksi. Ja jos teillä on tekosyntejä tunnollanne, niin käykää ja tunnustakaa ne rippi-isälle tai rippiäidille. He varmasti sinua siunaavat ja kehottavat uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki anteeksi. Jeesuksen veri puhdistaa kaiken lian ja saastan.

Me saamme olla vielä kiitollisia siitä, että taivaallinen Isämme on varjellut meitä kaikelta pahalta ja on säätänyt maallisen lain turvaksemme. Me saamme siis vielä vapaasti saarnata Jumalan sanaa ja niitä lupauksia, joita Hän on antanut uskovilleen.
Ottakaa kaikki Jumalan kädestä. Hänen sallimattaan ei mitään tapahdu. Pyhän kirjan sana näyttää, siltä, että edessäpäin on ajat sellaiset, että Jumalan lapsia koetellaan ja vainotaan Jumalan Pojan tähden, mutta älkäämme tästä säikähtäkö, sillä ihmiset eivät tiedä, mitä he tekevät. Kun he vainoavat sinua, Jumalan lasta, niin he vainoavat Jumalaa, meidän Herraamme.
Mutta sen sanon, että jotka. ovat vainonneet meitä Jeesuksen nimen tähden, heillä on vielä kerran oleva hätä ja vaiva. siitä, mitä he ovat tehneet. Me kaikki olemme kerran tuomiolla tulisilmäisen Tuomarin edessä. Siellä tuomitaan tekojensa mukaan.
Älkäämme siis tuomitko ketään täällä maan päällä, ettei meitä tuomittaisi. Jos me rupeamme veljissämme näkemään ylipääsemättömiä vikoja, niin minä epäilen suuresti, että suurin vika taitaakin olla itsessämme. Mutta hyvät veljet ja sisaret, jos me näemme veljissämme ja sisarissamme sellaista, joka ei ole Jumalan sanan mukaista, niin menkäämme ja neuvotelkaamme ystävämme kanssa, että hänkin löytäisi oikean tien. Ja jos hän, ei tottele oikeaa kehotusta ja tekee sopimattomia, niin menkäämme joukolla nuhtelemaan Jumalan sanan neuvoilla ja opetuksilla.

"Kaksi on kedolla: yksi otetaan ylös ja toinen jätetään.." (Matt. 24: 40) Tulee varmaan mieleen näistä Jeesuksen sanoista kysymys, miksi ei kumpaakin korjata talteen ikikirkkauteen. Asia on niin, että toinen on katsonut Jumalan valtakunnan niin halvaksi ja huonoksi, että ei ole sopinut sisälle tulemaan. Jumala kutsuu kuitenkin kaikkia ihmisiä valtakuntaansa tekemään parannuksen.

Muistan selvästi kohdaltani, kun minulla oli omantunnon hätä. En saanut omantunnon rauhaa ja öisin näin painajaisunia. Eräänä aamuna minun oli pakko lähteä puhumaan, asioistani eräälle puhujasedälle. Piru koetti loppuun asti punoa köysiä ympärilleni, etten saisi suutani avatuksi. Enkä minä kunnolla saanutkaan, mutta puhujasetä näki hätäni ja rupesi puhumaan minulle parannuksen teosta ja siunauksen vastaanottamisesta. Hän sanoi, että vaikka sinulla on kuinka jäykät niskat, niin ne notkistuvat, kun hän siunaa. Ja niin kävi kuin hän sanoi. Pirun köydet katkesivat ja putosivat kolahtaen maahan.
Hyvä Jumala, varjele minua ja kaikkia, ettei meidän tarvitsisi maailman liukkaita lattioita enää taivaltaa. Sillä jos me sinne majamme rakennamme, niin helvettiin olemme majamme pystyttäneet.
Minä pyytämällä pyydän kaikkia, jotka. vielä olette Jumalan valtakunnan ulkopuolella: Tulkaa ja tehkää parannus. Teidän sielunne on Juma1alle paljon suurempiarvoinen kuin kulta konsanaan. Helvetin syvä kuilu on teitä vartomassa, jos, jatkatte kulkuanne maailman riennoissa ja pidoissa.

Kun luemme ja katselemme virttä 610, (nyk. 615) niin huomaamme, kuinka tämä maailman liukkailla lattioilla ja laveilla kulkuteillä kulkeminen on vaarallista täällä katoavassa maailmassa. Lainaamme virren tekijän sanoja ja minä puolestani yhdyn näihin rukouksen hengessä, että ei ketään piskuisesta kansastamme hukkuisi tähän iankaikkiseen vaivaan ja tuleen, joka on helvetissä.

"Mun väriseepi kaikki jäseneni,
kun ajatuskin johtuu mieleheni,
suur' kuinka onkaan vaiva helvetin.
Voi, iäisiin se kestää aikoihin."

Tulkaa. siis ja tehkää parannus, ettette hukkuisi maailman merellä. Jos joku epäilee, että ei tässä olla oikeilla jäljillä, niin kehotan sinua uskomaan, kaikki tällaiset epäilyksetkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa, maahan vuotaneessa sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja, iloon asti. Kyllä me olemme Jeesuksen viitoittamalla tiellä.

Väinö Tumelius
Siionin Lähetyslehti, maaliskuu 1963

[Taavetti]

Antakaa anteeksi toinen toisellenne


22. kolm. j.s. Matt:18: 23–25
Ihmiset tekivät Jeesukselle aikoinaan monenlaisia kysymyksiä. Kysymyksen tekijät saattoivat osoittaa kysymyksillään ilkeämielisyyttäkin, mutta Jeesuksen opetuslapset sen sijaan tahtoivat oppia, ja päästä selville autuuden asioista. Tekstissämme kerrotussa tapauksessa Pietari halusi tietää, kuinka usein on annettava anteeksi kanssaveljelle ja -sisarelle rikkomukset, joita hän pyytää anteeksi. Kysyjä asettaa kysymyksessä määrän, seitsemän kertaa, arvellaan, että tuossa pitäisi olla jo kylliksi anteeksiantamuksen mittaa. Jeesuksen vastaus oli: seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Jeesus tahtoi selvittää vastauksensa myös havainnollisesti ja Hän esitti vertauksen, kuten monissa muissakin tärkeissä asioissa. Vertaus ei tietenkään ole pääasia, mutta se avaa asian, ja selvittää pääasian mahdollisimman selväksi ja yksinkertaiseksi, jotta kysyjä ymmärtäisi, mistä on kysymys.

Jeesuksen vertaukseen liittyy kaksi asiaa: Ensimmäiseksi se, miten taivaan Jumala on armollinen ihmiselle, antaessaan armossaan kaikki synnit anteeksi — koko kymmenen leiviskän velan, kaiken, millä olemme syntisinä ihmisinä rikkoneet Jumalaa vastaan sanoin ja töin. Toiseksi Jeesus esitti vertauksessa sen, miten meidän tulisi paljon anteeksi saaneina suhtautua lähimmäisiin, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Vertauksessa mainittu kanssapalvelija oli aivan pieni velallinen verrattuna toiseen kanssapalvelijaan. Mutta tuolla sadan penningin velallisella ei ollut millä maksaa velkaansa, joten hän alkoikin rukoilla sitä anteeksi. Toinen oli armoton, ja alkoi kiristää kanssapalvelijaansa, pannen hänet vihdoin torniin siihen saakka, kun tämä maksaisi velkansa. Kuultuaan tapahtumasta, Kuningas kutsui palvelijansa puhutteluun, ja nuhteli häntä ja hänen menettelyään, antaen pahan palvelijan pyövelien käsiin siihen saakka, kunnes saisi palvelijalta velkansa.

Teksti päättyy Jeesuksen vakaviin sanoihin: ellette anna sydämestänne anteeksi toinen toisellenne, niin ei taivaallinen Isännekään anna anteeksi teille teidän rikkomuksianne. Nämä Jeesuksen sanat ovat muistuttamassa meitä tämän ajan ihmisiä siitä, että kun olemme saaneet Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki syntimme anteeksi, niin muistakaamme antaa anteeksi sydämestämme toinen toisillemme, kanssaveljillemme ja - sisarillemme. Olemmehan matkalla Jeesuksen veren voimalla kunnian maahan, jossa kaikki viha ja kateus — kaikkinainen pahuus on pois tyköämme. Jumala auttakoon meitä armossaan kilvoituksen matkallamme, ja antakoon sovintoveren siunauksen kasteen levätä sydämemme maalla niin voimallisena, että rauha ja rakkaus säilyisivät tykönämme pahan ajan keskellä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi. Käymme käsi kädessä, Siionin muuttolintuina, taivaan kunniaan.

Reino Sarajärvi
Päivämies 25.10.1972

[Taavetti]

Tuomiosunnuntaina

"Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin..."


Matt. 25: 31–46.
(Muut tekstit Ps. 50: 1 – 6, 2. Tess. 1: 3–10)
Herralla Jeesuksella on kuoleman ja helvetin avaimet. Hän käyttää päästö- ja sideavaimia maan päällä Pyhän Hengen kautta seurakunnassaan. Hänen hallitusmenonsa taivaan valtakunnassa on taivaallinen. Se on Jumalan peruslakien kautta järjestetty. Sitä ei voida muuttaa eri aikakausien eikä kehityksen mukaan. Saatana joka on tämän maailman jumala, voi omia asetuksiansa muuttaa, jotka muutenkin katoavat. Taivaan valtakunnan Herralla on erikoisempi hallitusmuoto kuin muissa valtakunnissa. Sitä ei voita helvetinkään portit. Taivaan valtakunnan portteja ei suljeta päivällä eikä yöllä. Ne ovat aina auki niin, että valtakunnasta kerran luopunutkin saa jälleen palata. Rakkauden armokutsu kuuluu vielä vähän aikaa. Oi, kunpa ihmiset tajuaisivat tämän, että vain vähän aikaa enää Herran ääni kutsuu tilivelvollisiaan tilille. Mikä taivaan Isän suuri armolahja onkaan, kun katuvainen saa käydä armon ajassa armoistuimen eteen tilille, sillä kun Kristus on armoistuimella, niin tilinpäätös on ihana: synnit annetaan anteeksi. Mutta jos herääminen ja tilinteon hetki on vasta sitten, kun valtakunnan Herra on siirtynyt armoistuimelta tuomioistuimelle, eli kunniansa istuimelle, kuten tekstissämme sanotaan, niin päätös on onneton. Se on suuri hetki. Suuri on se kokous, jossa kukin saa kuulla tuomionsa. Kaikkien on oltava henkilökohtaisesti saapuvilla. Mutta ennen kuin päätös on julistettu, erottaa kunnian Herra kaksi joukkoa ja asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelle. "Siellä avattiin kirjat ja toinen kirja avattiin, joka on elämän». Ilm. 20: 12. Kaikkitietävä Majesteetti antaa kuulua kutsun: "Tulkaa te minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta!" Silloin pääsevät kutsutut kaikista matkan vaivoista ja ahdistuksista Karitsan suurelle ehtoolliselle. Kunnian valtakunnan päärlyportit silloin heille avataan ja iankaikkinen sapatti Herran kansalle alkaa. Maasta ostetut veisaavat silloin uusilla kielillä uutta virttä:

Uutta virttä uusin kielin, yhdess' sitten veisataan.
Kirkkain ruumiin, puhtain mielin, väsymättä milloinkaan.
Riemu raikuu kaikkein suusta, aika väistyi murheineen.
Sielut saavat elon puusta, täyden, täyden tyydykkeen.

Mutta niille, jotka täällä ajassa ovat hyljänneet Kristuksen valtakunnan ja Pyhän Hengen hallitusviran toisenkaltaisen päätöksen, heille kunnian Herra sanoo: "Menkää pois minun tyköäni, te..!» Te ette totelleet Getsemanen Herran varoitushuutoa, kun hän omiensa kautta varoitti: Tehkää parannus, ennen kuin myöhäinen saavuttaa! Hän opetti armon ajassa: "Joka teitä kuulee, se minua kuulee; joka teidät katsoo ylön, hän katsoo ylön minut eikä ainoastaan minut, vaan sen, joka minut lähetti." Se varoitus on lähtenyt rakkautta uhkuvasta sydämestä. Hän lähestyi pienten ja vähävoimaisten kautta, sillä vain heidän on taivaan valtakunta. Muu puolustus ei auta. "Mitä ette ole tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sitä ette tehneet minulle," on peruuttamaton. Heidän pitää menemän iankaikkiseen vaivaan, mutta hurskaat iankaikkiseen elämään. Merkit näyttävät, että Herran tulemus on jo läsnä. Herra, auta meitä aina niin valvomaan, että olemme valmiit, niin kuin matkaan kiiruhtavaiset! Pääsinpäivää odotellessa uskomme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. "Henki ja morsian sanovat: tule, ja joka kuulee, se sanokoon: tule; ja minä tulen pian. Amen, niin tule, Herra Jeesus, Amen!"

Heino Rontti
Päivämies 17.11.1960