Suhtautumista siviilipalvelukseen, armeijaan ja sotaan

[O.M]

II maailmansodassa oli periaatteessa uskovaisia toisiaan vastaan. NL:n armeijassa palveli venäläisiä vl:ia. Suomen ja USA:n (ehkä Kanadankin) armeijassa palveli vl:ia. Eri maiden vl:t taistelivat oman esivaltansa alaisuudessa. Huonokin esivalta on Jumalalta.

Kuulemani mukaan eräs stoori kertoo näin:

Jatkosodassa suomalainen ja venäläinen sotilas yrittivät kumpikin ampua toisiaan, mutta molemmilta loppuivat ammukset samaan aikaan. Sotilaat kättelivät toisiaan onnitteluksi, että hengissä selvittiin ja menivät kumpikin omille puolilleen. Neuvostoliiton hajottua he kohtasivat kymmeniä vuosia myöhemmin suviseuroissa.

[Elena]

Tässä auttoi Herra on todella hyvä kirja. Se kertoo koskettavasti ja todentuntuisesti siitä, millaista ihmisten arki on ollut sota-aikana. Kirjasta myös kuvastuu se, miten ihmiset silloinkin luottivat Jumalaan. Monet saivat myös sota-aikana parannuksen armon.

[Maarimi]

Korjaan, en tarkoittanut että vl:t olisivat unohtaneet kaunojaan muita uskonsuuntia kohtaan, tai ajatelleet yhteiskristillisesti.

[weha]

Taidatpa Maarimi nyt vain kääntää kelkkaa
Turha alata korjailemaan.

Tuskin VL:ät kuitenkaan kaunaa kantaa tai katkeria on, vaan yleensä meidän mustaajat ja halveksiat.

VL:ät nimenomaan ajattelevat ja sanovat, että kukin uskokoon tavallaan ja kaikille uskonnonvapaus.

[Maarimi]

Weha ystäväiseni, tiedä nyt kelkankäännöstä, mutta ei tuo vl:sta ilmennyt käytös sodan aikana nyt kovin imarteleva ole. En tiennyt siitä, että he ovat halunneet silloinkin eristäytyä. Itse pitäisin sitä aika valitettavana, mutta vl:t ansiona ja ylpeydenaiheena, niin eipä tuo mittään

[Taavetti]

Weha ystäväiseni, tiedä nyt kelkankäännöstä, mutta ei tuo vl:sta ilmennyt käytös sodan aikana nyt kovin imarteleva ole. En tiennyt siitä, että he ovat halunneet silloinkin eristäytyä. Itse pitäisin sitä aika valitettavana, mutta vl:t ansiona ja ylpeydenaiheena, niin eipä tuo mittään

Sekoitatko tahallasi vai tietämättömyyttäsi rajan pitämisen ja eristäytymisen keskenään. Suhdettamme ulkopuolisiin kuvaa hyvin sanonta: Maailmassa, mutta ei maailmasta. Samoissa korsuissa asuivat kaikki, samoissa poteroissa saattoivat vieri vieressä seurata vihollisen suuntaan ja suunnilleen yhtä jännittyneinä. Usein saattoi jännitys olla suurempi hänellä, jota omatunto soimasi syntielämästä. Mieli teki pyyytää evankeliumin lohdutusta vieressä partioivalta uskovaiselta, mutta Jumalan vastustaja sulki suun. Lukuisat olivat silti ne onnelliset tapahtumat, että poteron piilossa, korsun kätkössä tai jossakin metsän suojassa sai ahdistettu syntinen laskea taakkansa vahvoille Jeesuksen käsivarsille,kun hän kuuli Jeesuksen äänen itsessään heikon uskovaisen suusta.

Sinänsä toisaalta ihmetyttää Maarimin viestit, etteivät nuo asiat selvinneet niiden muutamien vuosien aikana, jotka sentään Rauhanydistyksen seuroissa kuljit jopa uskoa tunnustaen. Toisaalta kun nyt tiedän hiukan taustoja, niin en sittenkään ihmettele.

[O.M]

en tarkoittanut että vl:t olisivat unohtaneet kaunojaan muita uskonsuuntia kohtaan

Vl:illa ei havaintojeni perusteella ole kaunoja muita vakaumuksia kohtaan. Vl:t suovat muille vapauden uskoa tavallaan, koska elävää uskoa ei viedä eteenpäin miekkalähetyksenä eikä muutoinkaan pakottaen. Jotenkin tulee vaikutelma, että monia muita vakaumuksia edustavat ihmiset eivät soisi vl:ille vapautta uskoa tavallaan.

ei tuo vl:sta ilmennyt käytös sodan aikana nyt kovin imarteleva ole. En tiennyt siitä, että he ovat halunneet silloinkin eristäytyä.

Kuten Taavettikin jo totesi, kyseessä ei ole ajallinen eristäytyminen. Vl-sotilaat auttoivat yhtä lailla ei-vl-rintamatovereitaan joskus henkensä uhalla kuin vl-tovereitaankin. Samoin kotirintamalla autettiin naapureita vakaumukseen katsomatta.

Lampailla ei ole valtuuksia hakata omin päin lammastarhan aitoja matalaksi. Lammastarhaan käydään sisään ovesta, joka on Herra Jeesus Kristus. Jeesuksen mukaan hän on Henkensä kautta omissaan (uskoviensa sydämissä) ja omiensa keskellä (uskovia yhdistävässä rauhan ja rakkauden siteessä sekä uskovien välillä kulkevassa evankeliumin sanassa=elävä vesi). Koska ovi eli Jeesus on uskovaisissa ihmisissä, käydään lammastarhaan aina sisään uskovaisen ihmisen kautta. Kolkuttavalle ovenvartija avaa oven.

Tässä auttoi Herra -kirjassa on monia lohdullisia kertomuksia, miten sodan kauhujen keskellä Herra korjasi kypsää viljaa. Monet käsittivät parannuksen armon ennen kaatumistaan. Eikö sinun mielestäsi ole hieno asia, jos tunnon hädässä oleva ihminen saa uskoa kaikki synnit ja kaiken väärän hengellisyydenkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä?

[Maarimi]

O.M, kiitos asiallisesta selostuksesta. Hienoa, jos todellakin vl:t kohtelevat aina tasa-arvoisesti muita. Joskus on vain tuntunut siltä, että he mieluummin valitsevat omasta joukostaan esim. lääkärin, kauppiaan jne. jonka palveluksia käyttävät! Vaikka onhan se tietysti ihan ymmärrettävää.

[Alva]

Joskus on vain tuntunut siltä, että he mieluummin valitsevat omasta joukostaan esim. lääkärin, kauppiaan jne. jonka palveluksia käyttävät! Vaikka onhan se tietysti ihan ymmärrettävää.

En ole koskaan näiden vuosien aikana valinnut lääkäriä vakaumuksen mukaan, vaikka sairaala lääkäreineen ja hoitajineen on tullut vuosien saatossa hyvin tutuksi. Julkisella puolella lääkäreiden valintaan on vaikea vaikuttaa. Yksityinen puoli taas on minulle liian kallis. Enemmän minulle merkitsee lääkärin ammattitaito kuin vakaumus.

Joku tässä keskustelussa mainitsi jotain siihen suuntaan, että vl:t olisi eristäytynyt omaksi joukokseen rintamalla. Näin tuskin tapahtui. Muistan vielä hyvin isopappani, joka kertoi meille kolmannen polven jälkeläisille juttuja sodasta. Paljoa en muista olinhan alle kouluikäinen ja oli hieman pelottavakin katsella 90-vuotiasta isopappaa, mutta se on jäänyt mieleen, että isopappa mainitsi usein Väinö Havaksen ja hän puhui muutenkin Väinö Havaksesta usein.
Sodan jälkeen isopappani oli saanut parannuksen armon.

[Petsor]

Muutin otsikkoa paremmin kuvaavaksi kun keskustelu lähti rönsyämään alkuperäisestä.

[Vincent]

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että mitä olisi tapahtunut jos pasifismi olisi niin vallannut alaa Euroopassa, että Natsi-Saksalle ja Neuvostoliitolle ei olisi tehty vastarintaa. Mitä olisi tapahtunut?
Toisessa maailmansodassa kuoli n.50-60 miljoonaa ihmistä - oliko se sen arvoista? Entä jos joka maassa olisikin tehty, kuten Tanskassa, että maa ei tehnyt (kyennyt) vastarintaa ja suojeli juutalaisiaan?

Toisaalta sanotaan, että "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu". Tulkitsen sitä niin, että jos ottaa aseen käteensä ja lähtee sotimaan tai turvautuu väkivaltaan, niin on sen lain alainen, eli siellä voi kuolla tai haavoittua ja vammautua vakavasti. Samalla tulee tappaneeksi ihmisiä, joita Jumala rakastaa...
Olen nykyisin täysi pasifisti.

[Hynde]

Pasifismi on reaalimaailmasta irrrallista turhaa haaveilua.

Mun mielestä on itserakasta säästää oma nahka ja asettaa muut alttiiksi vaaralle.

[Vincent]

Kun mietin, esimerkiksi Afganistania: he taistelivat ja ajoivat neuvostojoukot pois. Sen hinta oli pariin kertaan täysin tuhottu maa, joka on miinoitettu läpeensä pariksi sadaksi vuodeksi eteenpäin. Yli miljoona kuollutta.
Mitä tsetseenit saavuttivat henkilökohtaisen kunnian lisäksi taistellessa maailman suurinta armeijaa vastaan?

Kun kaksi sotilasta tuli Jeesuksen luokse kysyen, että mitä heidän pitäisi tehdä, ei Jeesus kehoittanut heitä karkaamaan armeijasta (25 vuoden pesti menossa ja karkaamisesta kuoleman tuomio) tai muita vilunkitemppuja. Mutta hän kehoitti noudattamaan niitä sääntöjä ja lakeja, joita heillä oli: tyytymään palkkaansa.

Mitä muita tapoja voi olla suojella Suomea, kuin perinteinen sotiminen ja aseellinen puolustaminen? Tuleeko vihata hyökkäävää vihollista ja olla valmis tappamaan hänet, kun tulee ase kädessä rajan yli samalla kun saarnaan, että rakasta vihollistasi ja käännä toinenkin poskesi?

Kun Hollanti miehitettiin, oli uskovat jakaantuneet kannattamaan aseellista vastarintaliikettä ja miehitykseen alistumista juuri samaisista syistä. He muistuttivat, että myös Jeesuksen kotimaa oli Jeesuksen aikana miehitetty.

Tämä on tällaista filosofista pohdiskelua, jota on hyvä välillä harjoittaa. Kunnioitan kyllä sotiemme veteraaneja, enkä pidä itsenäisyystaisteluamme halpana. Silloin rukoiltiin paljon ja koettiin ihmeitä, mitä tulee puolustukseen. Ihmiset oppivat rukoilemaan vastoinkäymisissä ja turvautumaan Herraan.

[Pinea]

Itselle aseellinen palvelus oli luonnollinen vaihtoehto, en edes harkinnut muita.

Pahalle vaan tuntuu nykymaailmassa se, että milloin milläkin verukkeella koitetaan luistaa, tuosta Suomalaisen miehen entisestä kunnia-asiasta. Eli isänmaan palvelemisesta. Myös uskonnollisin perustein haetaan vapautusta, vaikka uskontoa ei tunnustaisikaan.

Olen lukenut tuon Ehnrootin kertomuksen, aseettomana palvelleesta miehestä, joka täytti paikkansa rintamalla, ilman asetta.Mielestäni erittäin kunnioitettavaa. Ja miettikää kuinka vahva usko on hänellä korkeampaa voimaan ollut!

Moni veteraani on kertonut, että tarpeeksi kun pelkäsi, niin Jumala tuli jokaiselle varmasti mieleen, vaikka ei koskaan puheessa siitä maininnutkaan. Vahvahermoisinkin mies murtuu, kun jännite ja pelko on tarpeeksi kova.

Lottien tekemää työtä arvostan suuresti. Näiden vahvojen Suomalaisten naisten ansiosta yli 100 000 miestä vapautui huolto, viesti ja lääkintätehtävistä taistelutehtäviin.

Mitä olisimme ilman näiden meidän puolesta uhrinsa antaneita?
Se on kysymys, joka kannattaa aina muistaa.