Tutkimaan galatalaiskirjettä!

[Siansaparo]

Hesan ry:llä oli eilen puhveli kehoittanut kuulijoita lukemaan galatalaiskirjettä tai oli antanut sen lukemisen kotiläksyksi. Hän sanoi sen olevan just hyvää luettavaa tähän aikaan. Hän oli itse pitänyt puheen samaisesta tekstistä, kohdasta "kantakaa toinen toistenne kuormia". Hän oli ymmärtänyt kohdan Lutherin tavoin "erilaisuuden 'sietämiseksi'", kuin myös välittämiseksi toisen uskonelämästä, mutta varoitti tuomitsemasta. Hienoa! Ystäväni siis oli kuullut puheen, en minä. Oliko joku palstalaisista kuulemassa sen myöskin? Jos oli, niin refee tähän ketjuun, oleppas hyvä!

Nyt sitten tutkimaan.

Galatalaiskirje 1

Alkutervehdys
"1 Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista, [Room. 1:1; Ap. t. 2:24; Ef. 1:20; Kol. 2:12; 1. Tess. 1:10; Hepr. 13:20]
2 tervehdin Galatian seurakuntia, minä ja kaikki kanssani olevat veljet. [Ap. t. 16:6, 18:23; 1. Kor. 16:1]
3 Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille -- Kristuksen,
4 joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto. [Mark. 10:45+]
5 Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen."

Hmm. Paavali ei siis saanut virkaansa ihmisiltä, vaan Jeesukselta Kristukselta ja Isältä Jumalalta.

Jumalan tahto oli, että Kristus uhrasi itsensä syntiemme tähden, pelastaakseen meidät pahasta maailmasta.

[Taavetti]

Kun halutaan tutkia Galatalaiskirjettä, voin suositella oheislukemistoksi pari vuotta sitten ilmestynyttä, Jorma Kivirannan kirjoittamaa ja SRK.n kustantamaa kirjaa: Vapauteen Kristus vapautti meidät. Kirjassa käydään läpi jaeryhmä jaeryhmältä koko kirje, sisältöä avataan ja selitetään perusteellisesti, alkaen Galatian maakunnan asukkaiden menneisyydestä, heidän parannuksestaan aina Paavalin lähetystyöhön heidän keskuudessaan, galatialaisten parannukseen ja Paavalin lähdön jälkeen sinne saapuneisiin "toisen evankeliumin" julistajiin ja heidän aiheuttamaansa eksytykseen. Sitä eksytystä vastaan Paavali suuntasi kirjeensä.
Jospa lukisitte sen kirjan, niin saisimme hiukan pohjaa keskusteluun. Kiviranta taustoittaa kirjansa tekstiä laajahkoilla lainauksilla Lutherin Galatalaiskirjeen selityksestä. Olen saanut olla mukana kahdellakin Raamattutiedon kurssilla, joilla on aiheena ollut nimenomaan Galatalaiskirje. En tässä vaiheessa kuitenkaan käy tarkemmin muistelemaan niitä kursseja.

Sen sijaan yritän muutamalla lauseella valottaa seuraavaa avauksen kohdan selitystä:

Hmm. Paavali ei siis saanut virkaansa ihmisiltä, vaan Jeesukselta Kristukselta ja Isältä Jumalalta.

Paavali sai osoituksen apostolin virkaansa jo ennen parannustaan, kun Jeesus ilmestyi hänelle Damaskon tiellä. Siitä Paavali itse muisteli eräässä kirjeessään, että aivan viimeksi Hän (Jeesus) on minulle (Paavalille ) ilmestynyt niin kuin kesken syntyneelle. Tuolla kesken syntyneen määritelmällä hän itse toteaa, ettei vielä silloin ollut todellisesti syntynyt Jumalan lapseksi, vaikka oli jo Damaskon tiellä syntymäisillään. Synnytysavuksi Jumala osoitti silloiselle Saulukselle muuten tuntemattomaksi jääneen Ananiaan, joka julisti Saulukselle vapauttavan evankeliumin. Rohkaisuna pelkäävälle Ananiaalle Jeesus sanoi, että mene, sillä hän on oleva minulle valittu ase, viemään minun nimeäni pakanain keskuuteen.

Loppuhuomautuksena avausviestiin totean, että jotenkin vierastan tuota 'puhveli' nimitystä silloin, kun sillä tarkoitetaan evankeliumin saarnaajia. Oliko Paavalikin puhveli, samoin oliko Jeesus, molemmilta on säilynyt tietoja heidän pitämistään seurapuheista.

[Siansaparo]

Joo, pitäisi lukea se Kivirannan kirja; on kuulema hyvä!

Öö, tost 'puhveli' -sanasta; sitä käyttää eräs puhuja-veli yksäreissään miulle, sikstakii en osaa pitää sitä huonona nimityksenä. Yhtä kaikki; voin jättää nimen pois sanavalikoimastani tällä palstalla.

[Jani_S]

Hän oli ymmärtänyt kohdan Lutherin tavoin "erilaisuuden 'sietämiseksi'", kuin myös välittämiseksi toisen uskonelämästä, mutta varoitti tuomitsemasta.

Tervetuloa takaisin, jemima! Haluatko selventää tätä ilolla tervehtimääsi sietämistä, välittämistä ja tuomitsemattomuutta?

[O.M]

Paavali sai osoituksen apostolin virkaansa jo ennen parannustaan, kun Jeesus ilmestyi hänelle Damaskon tiellä. Siitä Paavali itse muisteli eräässä kirjeessään, että aivan viimeksi Hän (Jeesus) on minulle (Paavalille ) ilmestynyt niin kuin kesken syntyneelle. Tuolla kesken syntyneen määritelmällä hän itse toteaa, ettei vielä silloin ollut todellisesti syntynyt Jumalan lapseksi, vaikka oli jo Damaskon tiellä syntymäisillään. Synnytysavuksi Jumala osoitti silloiselle Saulukselle muuten tuntemattomaksi jääneen Ananiaan, joka julisti Saulukselle vapauttavan evankeliumin. Rohkaisuna pelkäävälle Ananiaalle Jeesus sanoi, että mene, sillä hän on oleva minulle valittu ase, viemään minun nimeäni pakanain keskuuteen.

Hyvä huomio Taavetilla. Pyhä Raamattu olkoon ylin auktoriteettimme tässäkin asiassa.

1. Kor. 15:
"8 Vaan kaikkein viimein on hän myös minulta nähty, niinkuin keskensyntyneeltä."

[Siansaparo]

Janis. Miusta oli hienoa, että puhuja oli ollut samoilla linjoilla Lutherin kanssa, ei sen kummempaa.

Tässä linkki Lutherin selitykseen samasta aiheesta:

Linkki poistettu. Terv. Nepheg

Mutta enempi en osaa sanoa kyseisestä puheesta, koska en ollut itte kuuntelemassa sitä. Eli lisää refeä kaivattaisiin. Mopin palstalla nimimerkki "Ankanpoikanen" toi lyhyehkön refen kehiin:

"olin paikalla! puhuja sanoi, ettei hän voi sanoa, mikä on oikein ja mikä on väärin. mutta jos jotakin on, niin se löytyy Raamatusta... Wink"

[Siansaparo]

Martti Luther, Pyhän Paavalin galatalaiskirjeen selitys, sivu 30:

Lyhyesti sanoaksemme: kahdessa ensimmäisessä luvussa hän melkein yksinomaisesti ylistää kutsumustaan, apostolinvirkaansa sekä evankeliumiaan, joka ei ole ihmisperäinen ja jota hän ei ole saanut keneltäkään ihmiseltä, vaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta; niin ikään, että vaikka hän itse tahi enkeli taivaasta julistaisi toista evankeliumia kuin mitä hän on julistanut, olkoon kirottu.

[Jani_S]

Olen lukenut kaksi selitystä Galatalaiskirjeeseen, Martti Lutherin ja Jorma Kivirannan kirjoittamat. Lukemani Lutherin selityksen on suomentanut suoraan kirjan alkuperäisestä julkaisukielestä latinasta Jukka Thurén ja kustantanut SLEY-kirjat vuonna 2003. Kirjassa on n. 800 sivua.

Molemmat selitykset ovat kansanomaisia ja helppotajuisia, vaikka Lutherilla selitys välillä rönsyilee kauaskin aiheesta. Hänen kielensä on elävää ja Thurénin suomennos on erinomainen. Lutherin latinasta muuten kerrotaan, että se oli mitä tyylipuhtainta ja ilmaisuvoimaisinta.

Lutherin selityksen ymmärtämistä kieltämättä helpottaa luterilaisen teologian perusteiden tunteminen, kun taas Kivirannan teos on niin yksinkertaisen ymmärrettävästi kirjoitettu, että rippikoulussa korvansa auki pitänyt voi hahmottaa sen selitykset.

[Siansaparo]

Miksi Nepheg poisti linkin Lutherin kirjoitukseen "kantakaa toinen toistenne kuormia...", sehän on kirjasta, jota Kivirantakin siteeraa???

[O.M]

Niin minkäs viran Paavali sai suoraan Jeesukselta? Apostolin viran. Paavalia ja Jeesuksen 11 opetuslasta yhdistää se, että he saivat suoraan Jeesukselta tehtävän todistaa, että olivat omin silmin nähneet Herran, josta saarnasivat. Jeesus ilmestyi 11 opetuslapselleen kuolemansa jälkeen ruumiissaan. Paavalille Jeesus ilmestyi näyssä, mutta yhtä kaikki: hän sai apostolin viran suoraan Jeesukselta. Koska hän sai ilmoituksen apostolin virkaan kutsumisestaan epäuskoisena ("keskensyntyneenä"), mm. siitä syystä hän luonnehtii itseään vähäisimmäksi apostoleiden joukossa. "Kaikkein viimein on hän myös minulta nähty, niinkuin keskensyntyneeltä, sillä minä olen kaikkein huonoin apostolitten seassa." (1. Kor. 15:8-9.) Kyseessä oli yleisluontoinen ja yksipuolinen ilmoitus omavanhurskaalle fariseukselle, joka ei todellakaan uskonut Jeesukseen: "Ja hän lankesi maahan ja kuuli äänen hänelle sanovan: Saul, Saul, miksi vainoot minua? Mutta hän sanoi: kuka sinä olet, Herra? Ja Herra sanoi: minä olen Jesus, jota sinä vainoot: työläs on sinun potkia tutkainta vastaan. Niin hän vapisi, hämmästyi ja sanoi: Herra, mitäs minua tahdot tekemään? Ja Herra sanoi hänelle: nouse ja mene kaupunkiin; siellä sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän." (Apt. 9:4-6.)

Uskovainen Paavalista tuli siellä, missä hänelle kerrottiin, mitä hänen piti tehdä. "Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin." (Apt. 9:17-18.)

Kokemastaan Pyhän Hengen saamisen välttämättömyydestä Paavali kirjoittaa useissa yhteyksissä, mm. juuri puheena olevassa kalliissa Galatalaiskirjeessä. "Me niin saisimme uskon kautta sen luvatun Hengen" (Gal. 3:14). "Jumala - - antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme" (2. Kor. 1:21-22). "Se on Jumala, joka myös Hengen on meille pantiksi antanut" (2. Kor. 5:5). Päälle päätteeksi Paavali vielä vakuuttaa, että ilman Pyhää Henkeä on mahdotonta olla Jumalan lapsi. "Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa" (Room. 8:9).

Maailman väärissä hengellisyyksissä Paavalin Pyhän Hengen saamista seurakunnan suullisesta sanasta (eli sitä edustavan Ananiaan suullisesta sanasta; Luther: "Seurakunta, kirkko, ei olekaan puuta ja kiveä, vaan joukko Kristukseen uskovia ihmisiä.") on selitelty niin, että Paavali ei olisikaan saanut Pyhää Henkeä, vaan olisi vain saanut Ananiaan kautta vähän lisää Pyhää Henkeä. Tätä erinomaisuuttaan täynnä olevien omavanhurskaiden selitystä vastaan on Jeesuksen omat sanat: "Ei Jumala anna Henkeä mitalla" (Joh. 3:34).

[Nepheg]

Miksi Nepheg poisti linkin Lutherin kirjoitukseen "kantakaa toinen toistenne kuormia...", sehän on kirjasta, jota Kivirantakin siteeraa???

Linkki johti Mopin Palstan viestiketjuun.
Tee seuraavan kerran lainaus ja mainitse lähde tai laita linkki pelkkään Lutherin kirjoitukseen.

[Taavetti]

Joo, pitäisi lukea se Kivirannan kirja; on kuulema hyvä!

Öö, tost 'puhveli' -sanasta; sitä käyttää eräs puhuja-veli yksäreissään miulle, sikstakii en osaa pitää sitä huonona nimityksenä. Yhtä kaikki; voin jättää nimen pois sanavalikoimastani tällä palstalla.

En minäkään sanaa syntinä pidä, en edes välttämättä sopimattomana. Muistui vain mieleeni hamasta nuoruudestani eräs keskustelu uskovaisten kesken, kun sen kaltaiset sanamuunnelmat alkoivat leviämään laajemmin uskovaisten keskuuteen. Nousi kysymys täällä, että halutaanko niillä kiertoilmauksilla kenties välttää tai kiertää Jeesuksen ristin pahennusta, varsinkin jos niitä käytetään runsaasti ulkopuolisten läsnä ollessa.

Miettiköön kukin tykönään, onko asia niin, tai onko niistä muodostunut joku uusi ryhmäytymisen puhetapa, ja jos on, niin millaiseen ryhmään niillä halutaan samaistua. Ainahan ihmiset ovat pyrkineet löytämään uusia ilmauksia vanhoille asioille.

[O.M]

Jatketaan tutkiskelua.

1. luku:
"Ei ole toista evankeliumia
6 Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. [Gal. 5:8]
7 Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. [Ap. t. 15:1; 2. Kor. 11:4]
8 Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme -- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu. [1. Kor. 16:22]
9 Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.
10 Yritänkö minä tässä vaikuttaa ihmisiin? Tai kukaties Jumalaan? Pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija. [1. Tess. 2:4]"

Tuossa Paavali ymmärtääkseni viittaa mm. antinomistiseen harhaan, jonka mukaan jumalattomille ei saisi saarnata lakia, vaan pelkästään evankeliumilla hymistellen heitä kutsua. Samoin siinä viitattaneen käsitykseen, jonka mukaan uudesta elämästä ei ole sopivaa puhua. Heistä Luther toteaa, että he "saarnaavat sangen kauniisti ja (sillä muuta en heistä voi luulla) täydellä todella Kristuksen armoa, syntien anteeksi antamusta ja muuta mikä kuuluu lunastus-oppiin. Mutta kuten paholaista pakenevat he siitä johtuvaa seurausta, että ihmisille olisi puhututtava kolmannesta uskonkappaleesta, pyhityksestä, se on uudesta elämästä Kristuksessa. Sillä heidän mielestänsä ei pidä pelotella ja tuottaa murhetta ihmisille, van saarnata lakkaamatta lohdullisesti armosta ja syntien anteeksi saamisesta Kristuksen kautta ja kaikella muotoa välttää kaikkea ankaraa puhetta." Ei-kristityistä Luther toteaa, että heille "jotka eivät sitä ole, heidän ei pitäisi lukea itseänsä kristityiksi, eikä heitä pitäisi lohduttaakaan, ikään kuin he olisivat kristittyjä, lörpöttelemällä heille paljoa syntien anteeksi antamisesta ja Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät." Ja edelleen: "Sen joka nyt ei lakkaa synnistä, vaan jää edelleen jumalattomaan menoonsa täytyy saada itsellensä antinomisteilta uusi Kristus."

Galatalaiskirjeessä on paljon asiaa.

[Emka]

Mopin palstalla on saanut puhveli ilmaisusta ikävän tuntuisen vaikutelman, Varsinkin kun siellä arvostellaan usein puhujien puheita,

Lainaus on Mopin palstalta

"Ajattelisin, että Jumalan sanan kuulossa käyminen on tärkeää, mutta ei sekään saa tulla autuuden ehdoksi. Mutta mitä sitten, jos kokee ettei esim. seuroissa juurikaan aina kuule Jumalan sanaa?"

Ketjussa oli taas kerran arvosteltu Päivämies lehden kirjoitusta, "Siionin työ vahvistaa uskoa"

Tuo sana "juurikaan" laittoi miettimään miksi kuulija kokee noin? Olisiko nyt niin,että kuulijalla on oma käsitys siitä, mitä pitäisi saarnoissa kuulua? Eli etsiikö omien käsityksiensä mukaisia puhujia?

Usko tulee kuulosta, ja kuuleminen Jumalan sanan saarnasta.

Koska Pyhällä Hengellä ei ole suuta, niin tarvitaan sanan julistajia. Uskon kuitenkin asian olevan niin,että jokainen puhuja joka tänä päivänä nousee yli seurakunnan puhumaan, niin Jumala antaa puhetta sen mukaan mitä hyväksi näkee. Joku voi saada puheesta uskolleen vahvistusta, mutta joku voi olla niin,ettei sana pääse korvien sisälle, vaan voi ajatukset harhailla omilla retkillään.

Joskus taannoin oli puhuja, joka veti saarnoillaan ihmisä puoleensa, puhujaa nostettiin korokkeelle, puheisiin tuli astian makua ja niin puhuja kuin monet hänen "faninsa" eksyivät.
Muistan itse kuulleeni erään tämän puhujan fanin, ylistävän kyseistä puhujaa, ja kun tulimme eräistä seuroista kotiin, (tämä henkilö oli kyydissäni) hänen kommenttinsa oli,ettei olisi kannattanut lähteä seuroihin ollenkaan, kun silloinen puhuja ei puhunut hänen mielestään hyvin?? Tämän henkilön mielipiteet olivat samansuuntaisia kuin nykyisin saa lukea tuolta yllä mainitulta palstalta. Viimeisinä elinvuosinaan hän oli katkera ja yksinäinen, koska hän karkoitti pois uskovaiset omalla katkeruudellaan ja jatkuvalla syyttävällä mielellään. Uskovaisten välinen rakkaus oli todella pitämisessä hänen kanssaan.

Mitä olen kuunnellut eri puolilta Suomea nettiseuroja,ja oman Ry:n seurapuhujia, en ole kokenut sellaista,ettei Jumalan sanaa olisi kuulunut

Yleensä on itsestä kiinni, kuuleeko, vai ei kuule Jumalan ääntä puheista.
Jokainen meistä voi rukoilla omalle kohdalleen,että saisi kuulevat korvat ja avoimen sydämen seuroihin mennessään.

[Aromi]

Pari kysymystä O.M.

Koska hän sai ilmoituksen apostolin virkaan kutsumisestaan epäuskoisena ("keskensyntyneenä"), mm. siitä syystä hän luonnehtii itseään vähäisimmäksi apostoleiden joukossa. "Kaikkein viimein on hän myös minulta nähty, niinkuin keskensyntyneeltä, sillä minä olen kaikkein huonoin apostolitten seassa." (1. Kor. 15:8-9.)

Miksi muotoilit uudestaan tuon kohdan? Näinhän se lukee Raamatussa:
8 Vaan kaikkein viimein on hän myös minulta nähty, niinkuin keskensyntyneeltä.
9 Sillä minä olen kaikkein huonoin apostolitten seassa enkä ole kelvollinen apostoliksi kutsuttaa, että minä olen Jumalan seurakuntaa vainonnut.
Minusta se näyttää enemmän siltä, että Paavali kokee vähäisyyttä apostoleiden joukossa siksi, että on vainonnut kristittyjä.

6 Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin.- - -Tuossa Paavali ymmärtääkseni viittaa mm. antinomistiseen harhaan, jonka mukaan jumalattomille ei saisi saarnata lakia, vaan pelkästään evankeliumilla hymistellen heitä kutsua. Samoin siinä viitattaneen käsitykseen, jonka mukaan uudesta elämästä ei ole sopivaa puhua.

Antaako Galatalaiskirjeen jatko todella tukea tälle? Eikö Paavali jotenkin avaisi tätä hyvin tärkeältä kuulostavaa asiaa jatkossa? En ainakaan heti löydä kirjeestä sellaista kohtaa, jossa Paavali varoittelisi lain hylkäämisestä. Ennemmin Paavalia näyttää huolestuttavan se, että Galatalaiset elivät jälleen lain töissä. Esimerkkinä hän tuo esille jopa sen, että ympärileikkausta ei saa kristityiltä vaatia. Sepä vasta jotakin! Juutalaisten perinnäissäännöt olivat oma lukunsa, niistä voi helposti todeta, että ne olivat vain ihmisten tekoa. Mutta että Jumalan itsensä asettama ympärileikkaus - sen jättäminen pois kristityiltä oli todella hurja juttu. Sen myös näkee: vakaina veljinä pidetyt Jaakob ja Pietarikin sortuivat ulkokultaisuuteen, kun pelkäsivät ympärileikkausta vaativia juutalaiskristittyjä.

Mitä, jos silloin nuo ympärileikkauksen vaatijat sanoivat, että ei ympärileikkaus suinkaan ole pakollinen, mutta Pyhän Hengen saanut uskovainen haluaa vapaaehtoisesti ympärileikkauttaa itsensä? Sellaiseen näkemykseen olisi ollut todella vankat perusteet, Jumalan selvä käsky Mooseksen laissa. Silti Paavali kutsuu vaatijoita vääriksi veljiksi, jotka "jo olivat tulleet sisälle koettelemaan meidän vapauttamme, joka meillä Kristuksessa Jesuksessa on."

[Jani_S]

Jos ihminen ei ole armon alla, hän on lain alla. Muita vaihtoehtoja ei ole.

On loppujen lopuksi aivan sama, ollaanko antinomisteja vai yritetäänkö täyttää lakia. Molemmat harhat johtuvat synnin luvallisuudesta ja niiden erona on vain se, miten lain alle joutunut yrittää kiertää lain tuomion; antinomisti kieltää koko lain ja lain täyttäjä yrittää täyttää sen.

Jo se, että aletaan suhtautua lakiin jollain tavalla, yhdentekevää millä, osoittaa sen, että laki on tullut ja tappanut. Aivan samasta todistaa myöhempi lakiharha eli lain kolmas käyttö; sekin on vain seurausta siitä, että on alettu elämään lain eikä armon kanssa.

Laki ei kuulu Jumalan lapselle, sillä Jeesus on hänet siitä vapauttanut. Jos usko loppuu, kenellä mistäkin näennäisestä syystä, vaikka kuitenkin aina samasta eli synnin vuoksi, tulee sen paikalle laki. Sitten laki yritetään panna sellaiseen paikkaan, jossa siitä olisi vähiten harmia. Kokonaan pois sitä ei voida laittaa, sillä sitä Jumala ei salli.

O.M mainitsi joskus pitävänsä Lutherin tavoin antinomismia pahempana vitsauksena kuin lakihurskautta. Olen samaa mieltä, sillä antinomistit ovat penseitä ja hylkäävät itsekkäästi kaiken Jumalan sanan totuuden. Heidän tuntomerkkinsä löytyvät jo Kainista ja hyvin selvästi Eesausta, joka pohdintojen jälkeen hylkäämällä hylkäsi Jumalan sanan. Lakihurskaassa sentään on vielä jotain toivoa, sillä hänhän tunnustaa sentään lain, mitä antinomisti ei enää tee. Lakihurskas siis tunnustaa puolet Jumalan sanasta, mutta antinomisti ei mitään. Paavali on tästä hyvä esimerkki; hänellä oli kiivaus Jumalan sanan puoleen eikä hän vähätellyt sitä, vaikka olikin epäuskon sokeudessa.

Kun pakanakansat yksi toisensa jälkeen hylkäävät Jumalan sanan eli ryhtyvät antinomisteiksi, on lopulta jäljellä enää yksi kansa, jolle evankeliumi voidaan saarnata. Se kansa elää nyt vielä täydessä lakihurskaudessa.

[nuusku]

Kysyisin tarkennukseksi, että mitä tietoja tässä keskustelussa etsitään tai mikä on avauksen "punainen lanka"? Toivottavasti Siansaparo vielä tarkentaa kysymyksensä ua myös minun kaltaisilleni. En oo lukenut koskaan tota Galatalaiskirjettä, mutta mulle tuli mieleen Roomalaiskirjeestä jakeita, ja ajattelin että kai niitäkin saa tähän siteerata, jotta saa laajemman kokonaisuuden esille:

2 Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.
8 Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.
12 Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.
13 Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.
(Room. 8:2, 8-9, 12-13)

[O.M]

Pari kysymystä O.M.

Koska hän sai ilmoituksen apostolin virkaan kutsumisestaan epäuskoisena ("keskensyntyneenä"), mm. siitä syystä hän luonnehtii itseään vähäisimmäksi apostoleiden joukossa. "Kaikkein viimein on hän myös minulta nähty, niinkuin keskensyntyneeltä, sillä minä olen kaikkein huonoin apostolitten seassa." (1. Kor. 15:8-9.)

Miksi muotoilit uudestaan tuon kohdan? Näinhän se lukee Raamatussa:
8 Vaan kaikkein viimein on hän myös minulta nähty, niinkuin keskensyntyneeltä.
9 Sillä minä olen kaikkein huonoin apostolitten seassa enkä ole kelvollinen apostoliksi kutsuttaa, että minä olen Jumalan seurakuntaa vainonnut.

Sillä-sana on suomessa rinnastuskonjunktio, joka yhdistää lauseet. Ainakaan nykysuomessa ei sillä-konjunktiolla voi aloittaa virkettä, minkä vuoksi lukiessani tulkitsin jakeen 8 lopussa olevan pisteen lauseet yhdistäväksi pilkuksi. Sinänsä merkitys ei siitä muutu. Nettibibliassa on päälle päätteeksi jonkin verran kirjoitusvirheitä verrattuna paperibibliaan ja Biblian tyyli on, että jakeet alkavat isolla alkukirjaimella, vaikka edellinen jae päättyisi pilkkuun, esim. Jes. 43:
"16 Näin sanoo Herra, joka tien tekee meressä ja polun väkevässä vedessä,
17 Joka vie rattaan ja hevosen, joukon ja voiman, niin että he yhdessä roukkiossa makaavat, eikä nouse; he sammuvat, niinkuin kynttilän sydän sammuu."

Minusta se näyttää enemmän siltä, että Paavali kokee vähäisyyttä apostoleiden joukossa siksi, että on vainonnut kristittyjä.

Senkin vuoksi, minkä vuoksi kirjoitinkin: "mm. siitä syystä" jne.

Antaako Galatalaiskirjeen jatko todella tukea tälle?

Galatalaiskirjeen käsittelyn yhteydessä voi olla hyvä ottaa esille myös muutamia antinomistien väitteitä, koska niissä sivutaan Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä. Ko. väitteet julkaistiin nimettöminä, mutta niiden taustalla saattoi olla Johannes Agricola. Väitteet lienee esitetty 1530-luvulla. Antinomistit väittivät mm. seuraavaa:

"Viimeaikaisten opettajien lauseet ovat varsin vähän johdonmukaisia. Välillä nimittäin opetetaan puhtaasti, välillä epäpuhtaasti vanhurskauttamisen tavasta. Monien joukosta vain harvat ovat puhtaat
1. Luther Roomalaiskirjeen esipuheessa: "Ja sano: Evankeliumin kautta tulee ilmi Jumalan viha kaikkia ihmisiä kohtaan heidän jumalattomuutensa ja siveettömyytensä takia." ’
2. Samoin Jaakobin kirjeen esipuheessa: "Se tahtoo lakia saarnaamalla saada aikaan, mitä apostolit saavat aikaan kehottamalla rakkauteen." Tästä syystä Jaakobin kirje hylätään epäapostolisena.
- -
Harhaoppisia lauseita ovat seuraavat:
- -
3. Galatalaiskirjeen selityksessä Luther sanoo, että lain tehtävä on ahdistaa omaatuntoa ja kauhistaa sitä, jotta se helpommin oppisi tuntemaan Kristuksen. Tällaisia kohtia on paljon samassa selitysteoksessa. Hylkäämme ne harhaoppisina, jotta opin puhtaus säilyisi."

--> Antinomistien mukaan siis aiemmin (keväälläkö se oli) esille ottamasi Lutherin Jaakobin kirjeen esipuhe olisi ollut puhdas, mutta Galatalaiskirjeen selitys epäpuhdas, koska siinä Luther puhuu lain tehtävästä ahdistaa omaatuntoa ja kauhistaa sitä. Se ei kuitenkaan ole lain kolmatta käyttöä, vaan lakisaarnaa jumalattomille synnintunnon herättämiseksi. Luther toteaakin:

"4. Tuska synnin tähden, parannuksen ensimmäinen osa, tulee vain lain saarnasta. Toinen osa, nimittäin hyvä aikomus, ei voi olla peräisin laista.
- -
7. Siksi lakiin on liitettävä lupaus eli evankeliumi rauhoittamaan säikähtynyttä omaatuntoa ja rohkaisemaan se niin, että se aikoo hyvää.
8. Parannus, joka tulee vain lain saarnasta, on parannuksen puolikas, eli parannus yhden osansa mukaan nimitettynä (per synecdochen), koska siitä puuttuu hyvä aikomus."
(Esipuhe antinomilaisiin teeseihin, antinomilaiset teesit ja teesit ensimmäistä antinomilaisväittelyä varten.)

En muista, mitä mieltä sinä, Aromi, olit aiheesta, mutta muistelen Ankan sanomaa. Ankka oli ainakin aiemmin sitä mieltä, että epäuskoisillekin pitäisi saarnata pelkkää evankeliumia, koska vain rakkaus kutsuu Ankan mukaan ihmisiä parannukseen. Luther on ko. asiasta jyrkästi eri mieltä, kuten voitte yo. lainauksesta lukea. Sen sijaan antinomistit ovat olleet täsmälleen Ankan linjoilla. Anonyymi antinomisti kirjoitti teesinsä 1530-luvulla:

"1. Parannusta ei ole saarnattava puhumalla kymmenen käskyn tai minkään Mooseksen lain rikkomisesta, vaan evankeliumin avulla puhumalla siitä, että Poikaa on loukattu.
- -
9. Siis Mooseksen lakia ei ole välttämätöntä opettaa vanhurskauttamisen alussa, keskellä eikä lopussa.
- -
13. Siksi on evankeliumin puhtauden vaalimiseksi vastustettava niitä, jotka opettavat, että evankeliumia on saarnattava vain niille sieluille, jotka laki on ensin iskenyt ja musertanut rikki.
14. Siis ne, jotka omasta päästään liittävät Kristuksen sanoihin tällaisen asiaankuulumattoman puheen ja sanovat, että on saarnattava ensin lakia ja sitten evankeliumia, ovat Kristuksen sanojen vääristelijöitä. He eivät nimittäin pysy Kristuksen sanojen yksinkertaisessa merkityksessä."
(Esipuhe antinomilaisiin teeseihin, antinomilaiset teesit ja teesit ensimmäistä antinomilaisväittelyä varten.)

Galatalaiskirjeen selityksessä Luther myös tähdentää lain merkitystä.

"Onpa se ihmeellinen asia, josta maailma ei ole ikinä kuullutkaan, että kristityt opettavat ihmisiä olemaan lakia tuntematta ja elämään Jumalan edessä ikäänkuin ei olisi olemassa kerrassaan mitään lakia. Näin he opettavat: Ellet heitä sikseen lakia ja suuntaa ajatuksiasi armoon niin kuin lakia ei olisikaan vaan pelkkää armoa, sinä et voi pelastua. Lain kautta saadaan synnin tunto (Room. 3:20). Mutta tässä maailmassa täytyy tähdentää lakia ja tekoja ikäänkuin mitään lupausta tai armoa ei olisi olemassa. Näin on meneteltävä häikäilemättömien, ylimielisten ja hillittömien ihmisten vuoksi. Heidän silmiensä eteen on pantava laki paljaana, jotta he säikähtäisivät ja nöyrtyisivät. Onhan laki annettu pelästyttämään ja surmaamaan paatuneita ja panemaan vanhaa ihmistä aisoihin. Kumpaakin sanaa on jaettava oikein, niin kuin apostoli käskee (2. Tim. 2:15, KR-38)."
(Martti Luther: GALATALAISKIRJEEN SELITYS. Latinan kielestä suomentanut Jukka Thurén. SLEY-Kirjat. Helsinki. ISBN 951-618-525-8 Karisto Oy Kirjapaino Hämeenlinna 2003.)

--> Lihavoin tuosta kaksi äkkiseltään toistensa kanssa ristiriidassa olevaa lausetta: "kristityt opettavat ihmisiä olemaan lakia tuntematta ja elämään Jumalan edessä ikäänkuin ei olisi olemassa kerrassaan mitään lakia" ja "tässä maailmassa täytyy tähdentää lakia ja tekoja ikäänkuin mitään lupausta tai armoa ei olisi olemassa". Mutta nepä eivät olekaan ristiriidassa! Laki on pyhä ja kuuluu kokonaiseen Jumalan sanaan, mutta kristityt elävät Pyhän Hengen opettamina ilman lakia täyttäen (uuden osansa puolelta) sen, mitä laki vaatii. Epäuskoisille sen sijaan laki on välttämätön, aivan välttämätön, herättämään synnintunnon.

Mitä, jos silloin nuo ympärileikkauksen vaatijat sanoivat, että ei ympärileikkaus suinkaan ole pakollinen, mutta Pyhän Hengen saanut uskovainen haluaa vapaaehtoisesti ympärileikkauttaa itsensä? Sellaiseen näkemykseen olisi ollut todella vankat perusteet, Jumalan selvä käsky Mooseksen laissa.

Kun apostolit päättivät, ettei pakanain päälle panna samaa iestä, mitä juutalaiset eivät kyenneet kantamaan, he eivät tehneet sitä yksin. Heillä oli neuvoja kaikkeen totuuteen: Pyhä Henki.

Apt. 15:
"28 Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman kuin nämät tarpeelliset:
29 Että te vältätte epäjumalain uhria, ja verta, ja läkähtynyttä, ja salavuoteutta. Jos te niitä vältätte, niin te teette hyvin. Olkaat hyvästi!"

Apostolit päättivät, mitkä olivat silloin välttämätöntä "raskautta" pakanoiden päälle. Raamatun muu ilmoitus osoittaa, että tuossa mainituista asioista ainakin epäjumalain uhri, todennäköisimmin myös "läkähtynyt" ja veri, ovat pohjimmiltaan ehdonvallan kysymyksiä. Lutherin mukaan vältettävät (ehdonvallan) asiat muodostuvat kristittyjen kanssakäymisessä (ja tarvittaessa niistä voidaan seurakunnan järjestyksen ylläpitämiseksi päättää vaikka yhteisin sopimuksin):

"Se on luvallista", he sanovat - aivan oikein, mutta vapautesi tulee mukautua veljesi heikkouteen, sillä sinua ei vahingoita, jos vapautesi estyykin, mutta veljeäsi vahingoittaa se, että hänen heikkoutensa loukkaantuu sinun vapauteesi.

Rakkauden velvollisuus on katsoa toisen parasta (Fil. 2, 14), ei niinkään sitä, kuinka paljon vapautta itsellesi sallit, vaan kuinka paljon olet veljellesi hyödyksi. Tällaiseen palvelemiseen näet rakkaus sinut alistaa vapautettuaan sinut palvelemasta lakia."
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=2671

Tuollaisten mukautumishedelmien on oltava nähtävissä kristittyjen seurakunnissa, sillä hyvä puu ei voi olla tuottamatta hyviä hedelmiä. Olenkin huomannut monien uskovaisten mukautuvan, vaikka eivät kaikkea ymmärtäisikään. Mutta olen lukenut etenkin netissä hengettömiltä vaikuttavien ihmisten kirjoituksia, joiden ajattelu on lukkiutunut tähän kohtaan: "Se on luvallista ja piste. Kaikki jotka pahentuvat, ovat tuomitsijoita ja piste."

Tällaiseen käsitykseen olen päätynyt Lutherin tutkiskelemalla. Jos joku on päätynyt erilaiseen tulokseen, lyököön vain Lutherinsa pöytään!

EDIT. Muutamia korjauksia.

[O.M]

Kun pakanakansat yksi toisensa jälkeen hylkäävät Jumalan sanan eli ryhtyvät antinomisteiksi, on lopulta jäljellä enää yksi kansa, jolle evankeliumi voidaan saarnata. Se kansa elää nyt vielä täydessä lakihurskaudessa.

Mielenkiintoinen ja uskottavan kuuloinen ajatus, joka selittää sen mekanismin, jolla Raamatun ennustus toteutuu.

Room. 11:
"25 Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.
26 Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: -- Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä."

--> Paatumus oli Paavalin aikana kohdannut Israelin kansaa vain puolittain, mutta meidän aikanamme täydellisesti. Mutta kun evankeliumi on kiertänyt koko maailman ja pakanoista koottuvien luku tullut täyteen, palaa evankeliumi Jerusalemiin, josta se lähti liikkeelle. Jani esitti mielenkiintoisen mekanismin tälle: muissa kansoissa lain saarna vaimenee ja siksi lain tuntevat juutalaiset ovat viimeinen otollinen maaperä evankeliumille. Historian saatossa he ovat olleet omavanhurskaita, mutta peite ei pysy heidän silmillään loppuun asti. Lain saarnan vaimenemisesta lauletaan Siionin laulussakin (Saarnaajaa mukaillen): "Pimeneepi kuu ja tähdet, aurinko ja valkeus, pian poies täältä lähdet, näe armon kalleus." (SL 240.) Lain saarnaahan on usein verrattu kuunvaloon ja evankeliumin saarnaa auringonvaloon.

[Siansaparo]

Nuuskulta:

"Kysyisin tarkennukseksi, että mitä tietoja tässä keskustelussa etsitään tai mikä on avauksen "punainen lanka"? "

Ei mitään erityisiä tietoja ole tarkoitus etsiä, mutta kun puhuja puheessaan antoi kotiläksyksi tutkia galatalaiskirjettä ja hän arveli sen olevan tärkeän tähän aikaan, ajattelin että mekinhän voisimme täällä sitä tutkia.

Puhuja oli sanonut, että vaikka uskovaisilla oliskin joissakin asioissa erilaisia käsityksiä, ei saisi silti heti sulkea ulos seurakunnasta, kuten ei tehty myöskään galatian seurakunnissa. Galatalaiskirjeessähän kehoitetaan neuvomaan sävyisästi eikä muistaakseni tosiaan käsketä hetimiten tuomitsemaan, joten siinäpä on hyvää opetusta meille kaikille.

Yritetään oppia galatalaiskirjeestä!