Olemmeko kulttuurikielteisiä?

[näre]

Voitosta voittoon (SRK, 1970):

"Nuori kristitty on suuressa vaaravyöhykkeessä, maailman henki ja rakkaus on tarttuvaa ja musiikkia hyväkseen käyttäen sielunvihollinen on enempi saanut vahinkoa aikaan, kun osataan pelätä. Salakavalasti vihollinen muokkaa maaperää kristityn sydämessä, että saisi uskosta ja hyvästä omastatunnosta luopumaan.

Tähän hienoon verkkoon, jonka vihollinen on virittänyt, on luettava myöskin se hengellinen musiikki, joka on kotoisin samoista lähteistä, josta tekstiltään maailmallinen musiikki on lähtöisin.

Rohkenen näin sanoa siitäkin huolimatta, vaikka tekijän nimenä olisi pappi.

Periaatteessa näillä ”uusien veisujen” sepittäjillä ja esittäjillä on vanhan koetellun virren romuttaminen, niin kuin näitten tekeleitten esipuheissa mainitaan ja lisäksi korostetaan nykyaikaisin keinoin rautalankasoittimia ihmisen viihdyttämiseen. Sanon suoraan, se on syntisen lihan ja veren ruokkimista. Kristityn kuolemattoman sielun ravintoon ei kuulu edellä mainittu musiikki missään muodossa.

Huono musiikki turmelee lisäksi terveen taidemusiikin maun ja kasvattaa levotonta ja vastuuntunnotonta polvea.

Herran apostoli Paavali kirjoittaa: ”Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan” Room. 12: 2.

Rakkaat kristillisyyden nuoret, Martti Luther, suuri musiikin ystävä on kehottanut nuoria harrastamaan Jumalan meille antamaa jaloa lahjaa, musiikkia, niin myös tehkää!

Laulakaa ja soittakaa paljon, kokoontukaa yhteenkin kodeissa harjoittelemaan ja laulakaa äänissä.
Kenellä on mahdollisuutta, hankkikaa piano tai harmooni kotisoittimeksi ja mikä olisi hieno ja jo harvinaiseksi käynyt soitin, se on suomalainen kannel."


----

[Taavetti]

Metsätähti sohaisi ampiaispesään Wink Synti keskustelut jatkuvat ja jatkuvat ja sen miettiminen mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Mutta on kyllä hieman kaksinaismoralistinen sävy osassa vastauksia. Tulee mieleen, että ovatko jotkut olevinaan parempia kuin ovatkaan?

Vaikka kumpikin otitte esille gospelin, ei metsätähti sentään ampiaispesään sohaissut, ei toki.

Yksi ratkaiseva ero teillä ainakin on. Metsätähti on kyselemässä ja oppimassa. Sen sijaan sinä timoteus olet enemmän opettamassa meitä ja vaatimassa meiltä. Haluat opettaa meille baptistien tapoja ja seurakuntaoppia. Niitä olet ajoittain pyrkinyt foorumillame meille opettamaan niin kauan, kuin olen tätä foorumia seurannut, varmaan kauemminkin.
Vaatimassa olet ainakin sitä, että meidän pitäisi myöntää sinut ainakin melkein uskovaiseksi, ikään kuin sellaisella myöntämisellä olisi mitään merkitystä. Vaatimisen taso on vaihdellut tosi ankarasta hiljaiseen, mutta missään vaiheessa se ei ole tyystin loppunut.

Olemme sinua yrittäneet opastaa oikeaan parannukseenkin, en tiedä millaisia mielen liikkeitä se on sinulla aiheuttanut. Tyystin et liene meihin kyllästynyt, koska aika ajoin tulet saman kaltaisilla puheenparsilla. Toivoa siis silti on, että Jumala olisi sinussa aloittanut hyvän työnsä, tai että jossakin vaiheessa aloittaisi.

Tämä viesti meni sivuun aiheesta, mutta kommenttiisi en voinut muuten vastata.

[Maarimi]

Tietääkö kukaan laulua nimeltä "Kanssamme laulakaa", espanjalainen sävellys, sanoittanut C.H. Bateman? Sopii ainakin kuorolauluksi, ja tähän adventin aikaankin.

Tulipa vain mieleen, että miten suhtaudutte klassiseen balettiin harrastuksena ihan kuntoilumielessä? Klassinen musiikki, kuten "Pähkinänsärkijä" lienee käy.

En siis ole vl. Jos minun pitäisi itseni luokitella, voisin olla jotakin luterilaisen ja helluntailaisen välistä. Luterilainen en enää halua olla, koska siellä on niin paljon luopumusta - siinä taidankin olla samaa mieltä kuin te vl:t !

Minulla on sellainen mielikuva, että vl:t harrastavat kulttuuria lähinnä omissa piireissä, eli lukevat omiensa kirjoittamia kirjoja ja kuuntelevat omiensa tekemää musiikkia jne. Ylen 1 on suht turvallinen radiokanava. Myös kuvataiteita ja valokuvausta harrastavat, ja ehkäpä lintujen bongausta yms. luontoaiheista.

[timoteus]

Taavetti
Kyllä minä olen luopunut jo aikoja sitten toivosta, että kukaan vl uskaltaisi täällä tunnustaa uskonyhteyttä kanssani. Minulle sillä ei ole suurta merkitystä kun itse tiedän uskovani Jeesuksen sovitustyön kohdalleni. Kukaan ei voi toisen puolesta uskoa tai tietää hänen sydäntään. Surettaa vain teidän puolesta kun eristätte itsenne kaikista muista uskovista.

En siis vaadi teitä uskomaan, että uskon.

Mitä tulee opettamiseen, niin en tarkoituksella pyri mitään baptistien oppia opettamaan. Kerron vain näkemykseni keskusteluissa. Usein olen kiinnostunut näkemyksistänne ja olen kysynyt uteliaisuudesta. Monesti on myös pakko kommentoida kun en voi hyväksyä tai ymmärtää teidän kantoja.

Vuosien varrella on tullut huomattua, että ei tämä ole helpoin paikka keskustella mutta ainakin välillä on sallivampi linja. Silloin voi tuoda esille toisenlaisiakin näkökantoja ja keskustella kiintoisista aiheista.

[Taavetti]

Tietääkö kukaan laulua nimeltä "Kanssamme laulakaa", espanjalainen sävellys, sanoittanut C.H. Bateman? Sopii ainakin kuorolauluksi, ja tähän adventin aikaankin.

En tunne, en ainakaan muista.

Tulipa vain mieleen, että miten suhtaudutte klassiseen balettiin harrastuksena ihan kuntoilumielessä? Klassinen musiikki, kuten "Pähkinänsärkijä" lienee käy.

En suosittele, kuntoilua on muutakin.

Minulla on sellainen mielikuva, että vl:t harrastavat kulttuuria lähinnä omissa piireissä, eli lukevat omiensa kirjoittamia kirjoja ja kuuntelevat omiensa tekemää musiikkia jne. Ylen 1 on suht turvallinen radiokanava. Myös kuvataiteita ja valokuvausta harrastavat, ja ehkäpä lintujen bongausta yms. luontoaiheista.

Osittain mielikuvasi on oikea, mutta vain osittain. Uskoa ruokkivan tai muuten sopivan raja ei kulje eri taidemuotojen välillä, vaan vinottain niiden sisällä. En tässä yhteydessä edes yritä avata miten se kulkee, sen verran siihen vaikuttavat paikkakunnittain uskovaisten kokemuksetkin. Yhden esimerkin voinen kertoa.
Muistan erään saarnamiehen, maanviljelijän ja monipuolisen taiteilijan, Vihtori Storkcin. Viljelytyönsä ohella hän harrasti kuvanveistoa, eläkkeelle jäätyään rakensi ateljeen kuntansa suurimman tien varteen. Sinne hän veisti monipuolisen valikoiman enimmäkseen maaseudun töitä esittäviä veistoksia, sekä maalasi tauluja omille ja toistenkin seinille.
Taiteilijoiden yhdistykset eivät kuitenkaan häntä, itse oppinutta, taiteilijaksi hyväksyneet. Siitä seurasi, ettei tielaitos, taideyhdistysten lausuntoihin vedoten, sallinut opastustauluja tien varteen.
Nyttemmin asia on korjaantunut, mutta ei se nytkään ole taideateljeen, vaan perinneateljeen nimellä nissä opasteissa.

Aikanaan Vihtori oli mukana kunnallispolitiikassakin, siinä ominaisuudessa hänelle uskottiin kulttuurilautakunnan puheenjohtajan tehtävä. Siitä Vihtori kertoi myöhemmin, että kait ne kokoukset menettelivät, mutta kun pienessä kunnassa ei ollut kulttuurialalla työn tekijöitä, niin puheenjohtajan tehtäväksi lankesi erilaisten esitteiden jakaminen ja kiinnittäminen ilmoitustauluihin. Ne olivat enimmäkseen elokuva, konsertti, ja muiden sen kaltaisten tilaisuuksien seinämainoksia.
Lopulta Vihtori oli esittänyt kunnan valtuustolle pyynnön, että vapauttakaa minut tästä tehtävästä, minulta menee tässä usko. Niin siellä tuli lautakunnan puheenjohtajan vaihdos.

En siis vaadi teitä uskomaan, että uskon.

Uskon ettet juuri meitä vaadi, mutta kuten nytkin, olet houkuttelemassa foorumimme uusia käyttäjiä. Se sinulle nyt sallittakoon, mutta pidän oikeutenani siitä huomauttaa.

[metsätähti]

Pohdiskelin tässä vielä keskenäni näreen tekstin luettuani, että kun soittimena on piano ja lauluja ei edes vl-pappi moiti, niin onkos minulla väärä nimi gospelryhmällä

No kuiten, tässä keskustelussa taisi se yhteinen ymmärrys kadota jo alkumetreillä itse kenenkin kanssa, vaikka yritystä ehkä joillakin johonkin olikin. Näin ollen jatkan tämän keskustelun ajatusten tuumimista muualla ja erityisesti kotipaikkakunnan kanttoreitten ja pappien kanssa.

(Hmmm, kummaa kun kirkon kuorojen kevätkonsertista tuli kehuja "näteistä lauluista" - ja vl oli tämä kanttori. Kyllä tässä nyt taitaa olla meillä aikamoiset erot myös siinä, mitä sanojen sisälle mahtuu. Virsikirjaa ja hengellisiä laulukokoelmia uudistetaan aika ajoin, monen hengellisen laulun ("gospelin") kohdalla ei ole kyse yhtään kummemmasta. Näköjään tuo sana laukaisee aika paljon.)

[Taavetti]

Pohdiskelin tässä vielä keskenäni näreen tekstin luettuani, että kun soittimena on piano ja lauluja ei edes vl-pappi moiti, niin onkos minulla väärä nimi gospelryhmällä

No kuiten, tässä keskustelussa taisi se yhteinen ymmärrys kadota jo alkumetreillä itse kenenkin kanssa, vaikka yritystä ehkä joillakin johonkin olikin. Näin ollen jatkan tämän keskustelun ajatusten tuumimista muualla ja erityisesti kotipaikkakunnan kanttoreitten ja pappien kanssa.

(Hmmm, kummaa kun kirkon kuorojen kevätkonsertista tuli kehuja "näteistä lauluista" - ja vl oli tämä kanttori. Kyllä tässä nyt taitaa olla meillä aikamoiset erot myös siinä, mitä sanojen sisälle mahtuu. Virsikirjaa ja hengellisiä laulukokoelmia uudistetaan aika ajoin, monen hengellisen laulun ("gospelin") kohdalla ei ole kyse yhtään kummemmasta. Näköjään tuo sana laukaisee aika paljon.)

Eiköhän me täälläkin uskota sitä kanttoria, hän on kuullut ne musiikit, me emme ole kuulleet. Kirjoittihan myös O.M muutama viesti sitten, ettei nimi musiikkia pahenna, ellei musiikki nimeä. Ainakaan minulla ei ole rääpyä alkaa sitä epäilemään.

[metsätähti]

Kiitos Taavetti, näinpä se häätyy uskoa.

Ehkä se, mitä mie ymmärrän gospelilla, on toisenlaista kuin jossain muualla päin Suomea - meillä kun on seitsemän kanttoria, joista 2 tai 3 on vl, vastaavasti 2 tai 3 Rauhan Sanan lestadiolaisia (riippuu aina siitä, kumpia on enemmän äitiyslomalla ) ja sitten 2 ihan peruskirkollista. Ja nämä kaksi viimeistä ovat enemmän "taidepuolen" ihmisiä, loistavia urkureita ja pienen, tasokkaan kuoron vetäjiä, kun taas sitten mie olen enimmältään kasvanut näiden käytännönläheisempien vaikutuksessa. Ja sitä kautta minun käsitys gospelista taitaa olla aika perinteistä musiikkia. Mutta siis jos 5/7 kanttoreista on jonkin suunnan lestadiolaisia, niin voi arvata, että meän seurakunnassa ei ole vielä ollut havaintoja tango-, pop- tai metallimessuista. Jotta huoli pois siltä osin minun sielun osalta.

[Maarimi]

On tosiaan paljon esim. hengellisiä kuorolauluja/teoksia, jotka eivät mielestäni ole ns. gospelia. Minusta gospel tarkoittaa rytmikästä hengellistä musiikkia, jossa on usein muitakin soittimia kuin piano tai urut.

Henkilökohtaisesti tykkään klassisemmasta hengellisestä musiikista, erityisesti virsistä. Rajani siinä ovat melko lähellä vl:en ajatuksia. Nämä musiikkiasiat ovat myös makukysymyksiä, ja niille helppoja, jotka luonnostaan tykkäävät hartaammasta musiikista!

[O.M]

Onpa Näre löytänyt hyvän kirjoituksen lähes 40 vuoden takaa!

Ehkä se, mitä mie ymmärrän gospelilla, on toisenlaista kuin jossain muualla päin Suomea

Seurakuntasi kanttoreiden kokoonpano tosiaan voi viitata siihen, että asia on noin.

Tulipa vain mieleen, että miten suhtaudutte klassiseen balettiin harrastuksena ihan kuntoilumielessä?

Perinteisesti tanssiin on suhtauduttu kielteisesti myös harrastuksena. Ei siksi, että tanssi itsessään olisi syntiä, vaan koska siihen usein liittyy lihan ruokkimista silmän ja jalkojen kautta.

Minulla on sellainen mielikuva, että vl:t harrastavat kulttuuria lähinnä omissa piireissä, eli lukevat omiensa kirjoittamia kirjoja ja kuuntelevat omiensa tekemää musiikkia jne.

Kirjojen ja musiikin osalta tietosi ovat osin virheellisiä. Periaate on niissä yksinkertainen: sisältö ratkaisee. Hengellisen kirjallisuuden osalta pitänee paikkansa, että vl:t lukevat lähinnä vain omiensa (sekä nykyisten että aiempien omiensa, kuten Lutherin) kirjoittamia kirjoja. Sekin liittyy juuri sisältö ratkaisee -periaatteeseen. Kuvataiteita ja valokuvausta harrastetaan myös vl:ten keskuudessa, kuten toit esille.

[Maarimi]

O.m, miten vl- naiset sitten voivat hoitaa kuntoaan, jos liikkuminen musiikin kanssa ei ole sopivaa? Onko siis vaihtoehtona vain tylsä lenkkeily, mitä en muuten itse oikein pysty edes harrastamaan, kun tuntuu pahalta?

[vanamo.n]

Ei se esim. sauvakävely mitään tylsää ole ja useimmiten se lenkkeily tehdään jonkun uskonystävän kanssa yhdessä, jolloinka saadaan samalla puhella siinä tiestä ja matkasta eikä huomaakkaan, miten pitkän lenkin sitä on ihan huomaamatta tullut tehtyäkään. Ja monesti se yhdessä lenkkeily päättyykin siihen, että saamme siunata toisiamme sillä kaikkein kalleimmalla evankeliumilla. Tiedän myös kansalaisopiston piiristä , että eräällä koulullamme on vetämässä naisten liikuntaryhmää uskovainen sisar ja siellä jumpataan vanhanaikaisesti tamburiinin tahdissa. Ja näin talven tuloa odotellessa haetaan suksetkin taas esiin. Uimistakin monet harrastavat kesät talvet. Itselläni on kuntopyörä tuossa olohuoneen nurkassa ja kuuntelen sitä polkiessani jotain hyvää radio ohjelmaa. Kuntosalille en vielä ole tuntenut vetoa, vaikka tiedän että siellä monet uskovaisetkin käyvät.

[O.M]

O.m, miten vl- naiset sitten voivat hoitaa kuntoaan, jos liikkuminen musiikin kanssa ei ole sopivaa? Onko siis vaihtoehtona vain tylsä lenkkeily, mitä en muuten itse oikein pysty edes harrastamaan, kun tuntuu pahalta?

Maailmassa taitaa olla muitakin liikuntamuotoja kuin lenkkeily ja tanssi. Itselle sopivaa lajia voi etsiä esim. täältä.

[Maarimi]

Tiedän, että aikuisbaletti on käytännössä voimistelua ja kehon hallintaa - tanssiksi sitä ei voi kutsua. Sen sijaan aerobicit sun muut on vauhdikasta tanssimusiikin tahdissa liikkumista, josta en pidä. Mihin sitä tamburiinia tarvitaan?

Sauvakävely on varmasti ihan hyvää liikuntaa, ja hiihtäminen, jos tulee lunta. Uiminen on sinänsä kivaa, mutta ne hallit eivät aina niin miellyttäviä.

vanamo, onko se niin, että tärkeintä on, että liikuntaa vetää uskovainen sisar? Eikö ne liikkeet kuitenkin aika lailla samoja ole muissakin voimisteluryhmissä?

[Taavetti]

vanamo, onko se niin, että tärkeintä on, että liikuntaa vetää uskovainen sisar? Eikö ne liikkeet kuitenkin aika lailla samoja ole muissakin voimisteluryhmissä?

Vaikka kysymys on Vanamolle, saanen minäkin vastata. Kun on uskonsisar tai -veli ohjaamassa, voi olla melko varma, ettei niitä pahimpia oteta ohjelmaan.

Sitten aivan eri juttu ja uutinen. Ehkä meidän kulttuurisuhteistamme kertoo jotakin se, että tänään kerrottiin uskonveljemme, Antti Hyryn romaanin, Uuni, voittaneen Finlandia palkinnon.

Radion ennakkoarvioinneissa kerrottiin, ettei Uuni ole edes paras Hyryn romaaneista. Hyryn haastattelu tulee Radio Ylen 1 ohjelmassa tänään kello 15 jälkeen, muistaisinpa kuunnella.

Samalla kirjoitan tähän onnitteluni Antille, vaikka tuskin hän ehtii tätä lukemaan.

[vanamo.n]

Ei se siitä uskovaisesta vetäjästä kiinni ole, mutta tälläkin kirkonkylällä kaikissa eri sivukylissä pidettävissä naisten liikuntaryhmissä vaan on se musiikki taustalla, että mieluummin uskovaiset valitsevat tuon ryhmän, jossa tietävät että ei tartte omantuntonsa takia kipuilla. Ja siinähän tulee vanhat koulumuistotkin hyvin mieleen , kun liikuntatunnit ope piti useimman meidän aikaan vain tuon tamburiinin tahdissa, missä liikesarjoissa nyt sitten sitä rytmiä tarvittiin.
Itse heräsin just pieniltä päiväunilta ja kuulin mieheltäni tuon saman uutisen uskovaisen Antti Hyryn kirjallisuuden finlandia palkinnon voittamisesta. Kerkesin itse lukea jo tuon kirjan ja tuumasin, että kun on valittu nainen valitsemaan voittaja, ei taida Hyryllä olla mitään mahdollisuuksia, mutta takerruinkin Hyryn tyyliin , joka etenee tarinan kerronnassa kovin hitaasti ja naista en luullut kovinkaan kiinnostavan itse tuo aihe, jossa Hyry sitä uunin tekemistään suunnittelee ja toteuttaa pirttiinsä. Olen lukenut kaikki hänen teoksensa vuosien varrella ja hänhän on saanut jo kirjoitustyylistään sukunimeään kantavan nimen hyryismi.

[Emka]

Kiitos Taavetti, näinpä se häätyy uskoa.

Ehkä se, mitä mie ymmärrän gospelilla, on toisenlaista kuin jossain muualla päin Suomea - meillä kun on seitsemän kanttoria, joista 2 tai 3 on vl, vastaavasti 2 tai 3 Rauhan Sanan lestadiolaisia (riippuu aina siitä, kumpia on enemmän äitiyslomalla ) ja sitten 2 ihan peruskirkollista. Ja nämä kaksi viimeistä ovat enemmän "taidepuolen" ihmisiä, loistavia urkureita ja pienen, tasokkaan kuoron vetäjiä, kun taas sitten mie olen enimmältään kasvanut näiden käytännönläheisempien vaikutuksessa. Ja sitä kautta minun käsitys gospelista taitaa olla aika perinteistä musiikkia. Mutta siis jos 5/7 kanttoreista on jonkin suunnan lestadiolaisia, niin voi arvata, että meän seurakunnassa ei ole vielä ollut havaintoja tango-, pop- tai metallimessuista. Jotta huoli pois siltä osin minun sielun osalta.

Ihanaa Metsätähti, kun olet taas keskuudessamme

[metsätähti]

Ihanaa Metsätähti, kun olet taas keskuudessamme

Pitäis varmaan lisätä johonki kohtaan tiedoksi, että metsätähdellä on hento varsi ja herkkä kukka, pitää kohdella varovaisesti. Vahingoittuu, kärsii ja sattuuntuu helposti.

[vanamo.n]

Anna-Maija Raittilalta on kaunis runo, jonka nimi on METSÄTÄHTI, kirjoitan sen tähän, kun nyt ollaan tässä muutenkin keskusteltu kulttuuriin liittyvistä asioista.

On ilta päivän vaikean,
vain metsätähden hohtavan
mä näen nurmikolla.
Ah, turhaan voimat uuvutin!
Nyt pyydän mielin heltyvin
vain nöyrä, nöyrä olla.

Kerran leikilläni pyysin erästä uskovaista runoystävääni omistamaan runon vanamolle ja sen hän toteutti näin:

VANAMO

Vanamo kukkaa kaipaan
rauhaksi sydämen
Vaalea punahehku
tuo lämmön mielehen.

Varjoisa kuusimetsä
on koti kukkasen.
Soi hiljaa punakellot
surussa nyyhkien.

Ajaton aarnikuusi
tuulessa humajaa
Rakkauden pisaroita
kukkanen janoaa.

Pisarat aamukasteen
kukalle ilon suo
Haluan hiljaa käydä
tuoksuvan aarteen luo.

[vl2003]

Ja sitten tuo "itseään kristityksi sanovat ihmiset"... No, maailma on täynnä ihmisiä, jotka sanovat itseään kristityksi, jätän analysoimatta sen tarkemmin... Mutta kyllä minulla niinä viitenä vuonna oli tarkoitus tasan tarkalleen opettaa nuorille kristillistä perinnettä, myös virsiperintöä (joista ne muuten tykkäsivät), jumalanpalvelukseen osallistumista, rukoilemista, vanhusten ja vammaisten ilahduttamista ja Jumalan sanan välittämistä, vaikka en tällä tavoin uskomassa ollutkaan. Vilpittömästi noin tehtynä näin kaunista hedelmää. Jumala kun voi ihmistä käyttää tavoilla, joita me emme aavista. Yritän kuiten sanoa, että siinä ei ollut tavoitteena maailman mukaan meneminen, vaan aivan päinvastainen. Ja jos rukoillen työtään tekee, niin uskon, että Jumala voi siitä kylvöstä kasvattaa monenlaista hyvää.

Tässä on minun mielestäni hyvin kerrottu se, miksi arvostamme ja rakastamme kansankirkkoa (-kirkkojamme). Kirkon merkitys kristinuskon perusteiden ja kristillisten arvojen opettajana on edelleen suuri.