Seurakuntakäsityksiä

[O.M]

Luther ja Galatalaiskirjeen selitys:

"Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.(Gal. 4:26)

- - Tämä taivaallinen Jerusalem, joka on ylhäällä, on seurakunta, toisin sanoen, koko maanpiirin hajallaolevat uskovaiset, jolla on sama evankeliumi, sama usko Kristukseen, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit.
- -
Se Jerusalem siis, joka ylhäällä on, toisin sanoen, taivaallinen, on tämä ajallinen seurakunta. - - Tämä äitimme, niinkuin hänen synnyttämisensäkin kuuluu siis ehdottomasti tähän maailmaan, ihmisten keskuuteen; kuitenkaan hän ei synnytä lihassa, vaan hengellisesti: sanalla ja sakramenteilla palveltaessa.

- - Paavali ei aseta sitä Jerusalemia, joka on ylhäällä, maallisen Jerusalemin vastakohdaksi paikallisesti, vaan hengellisesti. Eroavathan hengelliset ja ulkonaiset eli maalliset suuresti toisistaan: hengelliset ovat »ylhäällä», maalliset alhaalla. Näin erotamme sen Jerusalemin, joka on »ylhäällä», lihallisesta ja ajallisesta, alhaalla olevasta Jerusalemista, hengellisesti, emme paikallisesti, niinkuin jo sanoin. Eihän hengellisellä Jerusalemilla, joka sai alkunsa ulkonaisesta, ole mitään määrättyä paikkaa, niinkuin Juudeassa olevalla, vaan se on levinnyt koko maailmaan ja saattaa olla Babyloniassa, Turkinmaassa, Tartariassa, Skythiassa, Intiassa, Italiassa, Saksassa, meren saarilla, vuorilla ja laaksoissa ja kaikkialla maailmassa, missä on evankeliumin omaavia ja Kristukseen uskovia ihmisiä.

Saara eli Jerusalem, vapaa äitimme, on siis juuri seurakunta, Kristuksen morsian, josta me kaikki synnymme; ja hän synnyttää lakkaamatta lapsia maailman loppuun asti sanan palvelustoimella, toisin sanoen, opettamalla ja levittämällä evankeliumia, - sehän juuri on synnyttämistä. - -

- - me kaikki olemme toistemme isiä ja lapsia, sillä me synnymme toinen toisestamme. Evankeliumin välityksellä minä muista syntyneenä taas synnytän toisia, jotka sitten vuorostaan taas synnyttävät yhä uusia, ja näin tämä synnyttäminen jatkuu aina maailman loppuun asti."

Kiitoksia Näreelle tästä Luther-lainauksesta. Ei voi muuta kuin todeta, että tuhtia ja aamenta vastaavaa Jumalan sanan selitystä Lutherilta. Tuosta tulee hyvin esille vanhoillislestadiolainen "uskosta uskoon" -käsitys, jonka mukaan ihminen voi synnyttää lapsia Jumalalle sitten, kun häntä itseään on ensin armo kohdannut. "Evankeliumin välityksellä minä muista syntyneenä taas synnytän toisia, jotka sitten vuorostaan taas synnyttävät yhä uusia, ja näin tämä synnyttäminen jatkuu aina maailman loppuun asti." Tuolla Luther ei varmastikaan tarkoita, että seurakunta eli Saara-äiti ilman Pyhän Hengen voimaa voisi synnyttää ketään Jumalan lapseksi. Kristillisyyden historiassa Jumalan lapseksi synnyttämistä onkin selitetty myös niin, että Pyhä Henki seurakuntansa keskellä synnyttää lapsia Jumalalle. Itse ajattelen, että seurakunta eli Saara-äiti on subjekti, Jumalan sana on väline ja Pyhä Henki voimanlähde tapahtumassa, jossa epäuskoinen ihminen synnytetään Jumalan vapaaksi armolapseksi hänen valtakuntaansa.

[ELIHU]

Vielä hieman aihetta sivuten:

Se näkyypikö Jumalan seurakunta ja milloin, missä muodossa, on erittäin tärkeä ja mitä suurimmassa määrin opillinen asia.

Jeesus vastasi Nikodemukselle ja myös kaikille ihmisille:

Joh. 3 - luku
3 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta ( uudesti synny ylhäältä , -- 92 KR )synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.

Eli Jeesuksen sanojen mukaan se on mahdoton uudestisyntymättömän nähdä JV:aa. Näinhän se on elävässä elämässäkin koettu todeksi. Se on suuri julkinen salaisuus,tämänkin ajan keskellä , ihmisten keskellä -- " Jumalan maja" --, eivätkä he näe sitä ajallisilla silmillä. vaikka se on heidän keskellään.

Siksi on ymmärettävää, että Meidänkin ajassamme uskosta osattomat ihmiset sijoittavat tuon Ilm. kirjassa kuvatun uuden taivaan ja uuden maan ajan pelkästään rajan toiselle puolen, niinkuin valtaosa heistä myös sijoittaa koko Jumalan valtakunnan olemassaolon sinne.

Ps 84:
4 Autuaat ovat, jotka sinun huoneessas asuvat: he kiittävät sinua ijankaikkisesti, Sela!

[mato]

Toinen asia vastenmielisyyteen on se, että on jo annettu mielestäni paljonkin hyviä vastauksia Madon kysymyksiin ja aina vaan on asia sama : ei ole saanut mielestään oikeita perusteluja kristillisyydessä vallitsevasta kannasta.

Jepp. Olen kokenut, että jotkut aivan hyvätkin vastaukset ovat olleet lopulta vain hatusta tempaistuja, eli epäraamatullisia. Sellaisia, joihin pitää keksiä omasta päästä jotain tarinaa, että kokonaisuus alkaa hahmottua. Sinulla oli tässä myöhempänä jotain, joka tekee siitä viimein myös jotenkin raamatullista omasta mielestäni. Kiitoksia siitä.

Koetan jotain heitellä omasta näkemyksestäni, että mitä siinä pitää ymmärtää uskon kautta... Jos se tekisi kuivista jutuistani teille uskottavampia...

Omaa mielipidettäni pidän mielelläni oikeana, sillä minusta se ponnistaa vahvasti Raamatun omista teksteistä, eikä kenenkään ihmisen omista keksinnöistä.

Vahvimmat puolustukseni taitavat olla nämä kaksi, jos en nyt jotain ole unohtanut:

- 21:1 kertoo vanhan taivaan ja maan kadonneen ja uuden taivaan ja maan tulleen tilalle. Luonnollinen järki ei tällaista puhetta ymmärrä, vaan on yksin uskossa nähtävissä, kuinka tämä maailma saa kerran loppunsa ja tulee uusi aika. Lisäksi sanat taivas ja maa tuovat ensimmäisenä mieleen tuon yläpuolella kaareutuvan sinisen jutun ja sen multaisen möykyn, jota tallaamme. Tällä tavalla ymmärrettynä en näe viimeisissä luvuissa mitään ristiriitaisuuksia. Edellinenkin luku 20 (etenkin 20:11-12, tarkista!) viestii, että seuraavat näyt ovat viimeisen tuomion jälkeen.

- Ainakin Pietari odottaa juuri sellaisia uutta taivasta ja uutta maata, niin kuin minä olen yrittänyt selittää. Hän käyttää tasan samoja termejä. Hän myös puhuu lopun ajoista, eikä pidä tätä uutta maata ja taivasta vielä tulleina. 2. Piet. 3:10-13, tai mieluiten koko luku. Se ei ole kovin pitkä.

Muistaakseni nuusku ihmetteli taannoin, miten voi olla mahdollista, että taivaassa olisi elämän veden virta, kuten tuo Ilmestyskirja sanoo. Tähän teki mieleni vastata jo aikaisemmin, mutta pidin mölyni mahassa varalta. Nyt kun kuitenkin järjen ymmärrys on otettu esiin teidän puoleltanne, niin rohkenen siitä mainita itsekin. Niin ikään luullakseni muutkin pitävät kohtaa ongelmallisena esittämäni ymmärryksen kannalta, joten ehkä se vaatii selitystä.

Kaikkien inhimillinen järki ei tässä näemmä jostain syystä ymmärrä, miten täydellisyyden taivaassa voisi tarvita enää elämän vettä, päätellen sitten suoraan siitä, että tuon kuvan täytyy olla ajallinen. Täällähän toki tarvitaan elämän vettä (joka kumpuaa iankaikkiseen elämään jne). Mutta kysynpä sitten, mitä siellä taivaan ikuisessa juhlassa sitten juodaan, jos siellä ei voi mitenkään olla elämän vettä? Suomalaista lähdevettäkö? Tarjoaako Jumala mieluummin jotain hävitetyn ajallisen maailman juomaa, kun hänellä on paljon parempikin juoma tarjolla?

Toki pienelle ihmiselle on helpompi ymmärtää taivaallista eloa tämän ajallisen elämän kautta, eli luontevampaa on ajatella taivaassakin syötävän ja juotavan jotakin. Yksinkertainen ihminen ei välttämättä käsittäisi sellaista puhetta, että taivaassa ei syödä eikä juoda mitään. Toisekseen jo luomisen jälkeisessä paratiisissa ensimmäinen ihmispari söi puiden hedelmiä, 1.Moos. 1:29. Ja ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Luther selittää tätä muistaakseni, että tämä kuva turmeltui syntiinlankeemuksessa, minkä käsityksen olen omaksunut. Niin ikään Kristuksesta todistetaan, että hän on Jumalan kuva, 2. Kor. 4:4. Olen siinä varovaisessa ymmärryksessä, että taivaan ilojuhlassa Jumalan kansa, pelastettujen joukko, luodaan uudeksi ja jälleen turmelemattomaksi, Jumalan kuvaksi. Tästä kuvasta en menisi noin vain olettamaan, että sen ei tarvitse syödä eikä juoda mitään.

No niin. Ajatella, että Jumalan lapset saavat täällä ajassa koettaa lohdutettuina kuvitella, millaista on juoda täydellistä elämän vettä täydellisen yltä kyllin kultaisessa kaupungissa, ehkä jopa vallan konkreettisesti! Vielä täällä sitä ammennetaan korvilla ja jokseenkin vajavaisesti, eikä aina edes tarjoudu mahdollisuutta siitä päästä nauttimaan. Saattaa tulla jano ja nälkä.

Samaa virkaa toimittaa elämän puu, joka tekee varsin tiuhaan hedelmänsä. En tiedä mitään etelän kasveista. Ehkä joku teistä tietää, miten usein lämpimien maiden hedelmäpuut antavat hedelmänsä. Arvelen kuitenkin, että joka kuukausi uuden sadon antava puu on varsinainen harvinaisuus.

Kaupungissa ei sitten ole kenenkään koskaan nälkä eikä jano -- ei siksi, ettei kenelläkään ole suuta eikä sisäelimiä, sitä en tiedä suuntaan enkä toiseen, millainen luomus uusi luomakunta on -- vaan koska Jumala pitää kaikki kylläisinä joka hetki.

Jos rupeaa järjellä sohimaan Raamattua, niin kohta ei ole enää koko ikuista elämää ollenkaan, niin kuin saddukeukset uskoivat.

Ehkä suurin syy mielestäni saattaa asian ymmärtämättömyyteen olla siinä, että Mato sanojensa mukaan haluaa saada selityksiä, jotka ovat "järjellä" ymmärrettävissä, perusteltavissa.Tämän ajatuksen mielestäni bongasin jossain päin kirjoituksia..
Raamatun monet kohdat avautuvat työläästi järjelle selittettäväksi.
Tässä onkin mielestäni heikko kohta.

Olet varmaan oikeassa siinä määrin, että olen tahtonut pitäytyä sellaisessa selityksessä, jonka koen löytyvän yksin Raamattua lukien ja mahdollisimman pitkälle ilman tarvetta kehitellä jo itse tekstistä ilmenemättömiä oletuksia ja ihmisjärjen omia keksintöjä.

Yksi toinen tällainen tyhjästä nyhjäisty oletus eli ihmisjärjen tuote tuon erään aiemman lisäksi on mielestäni se uskomus, että Ilm. 21:3 tarkoittaa epäuskoisen maailman keskellä (uskovaisissa ihmisissä) olevaa Jumalan majaa. Päinvastoin, jos annetaan tekstin selittää itse itseään, näemme selkeästi, että ne ihmiset, joiden keskellä Jumalan maja on, ovat yksistään uskovaisia. Koetin tätä muistaakseni jossain jo selittää.

Olen yrittänyt välttää aiemmin näiden kutsumista järjen päätelmiksi, koska se on uskovaisille punainen vaate. Mutta nyt oli pakko puolustautua osoittamalla, että ne järkiuskomukset ovat aivan muualla.

Hieman ihmettelinkin, ettet ole ahkerana raamatunlukijana huomannut esim. Heb,kirjeen selityksiä Vanhan liiton poismenemisestä ja uuden liiton tulemista, uusi liitto ( testamentti= liitto, Biblia käyttää sanaa testamentti..)

Ei ole mikään ihme, etten muista sellaista. Sillä huti meni tuo varovainen kehusi.

Eli itse ymmärrän tuon Johanneksen kuvaamaan näyn uuden taivaan ja maan tulemisesta ja vanhan poismenemisestä juuri tuolla Heb. kirjeen kuvauksella.

Pietarin sanat linkittyvät paljon suoremmin ja selkeämmin Ilmestyskirjan loppuun. Vai oletko eri mieltä? Selityksessäsi silta Heprealaiskirjeen ja Ilmestyskirjan välille rakentuu siitä, että kummassakin puhutaan jostakin uudesta asiasta, joka korvaa jonkun vanhan.

Mutta jos en nyt muista tässä aiemmin tarjottuja Raamatun tekstejä väärin, niin tämä mainitsemasi Heprealaiskirje on ensimmäinen, jonka voin pitkin hampain pitää raamatullisena perustana käsitykseenne.

Koetan pohtia ja tutkia sitä jatkossa lisää, kun kerran jotain Raamattuakin siihen näyttäisi löytyvän.

Toistaiseksi nojaan parhaani mukaan vielä Pietarin selkeisiin sanoihin, kun kerran olette Ilmestyskirjan oman sanan jo saaneet horjutettua. Mieluummin uskon selkeään Raamatun sanaan kuin epämääräisempiin arveluihin. Jospa Jumala pitäisi edes Pietarin sanat vankkana.

Sellainen on nimittäin todella ikävää, jos edes Raamatun suoraan sanaan ei voisi luottaa lainkaan, vaan olisi luotettava itsestään löytyvän jotain pyhyyttä, joka kykenee näkemään kaikki Raamatun sanat jossain aivan toisessa valossa. Saatika sitten että olisi löydettävä sitä pyhyyttä toisista ihmisistä, joiden ajatuksia ei tiedä eikä tunne edes sen vertaa kuin omia.

Pyhä Henki avaa ymmärtämään kirjoituksia, mutta en usko sen tarkoittavan paljoa sen maagisempaa kuin että 'suomukset putoavat silmistä' ja näkee Raamatussa sen mitä siinä lukee -- esim. sen sijasta mitä itsellä aikaisemmin oli ikiomassa pienessä ihmismielessä.

Tuossa ilm 21:ssa on , niinkuin tässä ketjussa jo on Ennemmin sanottu , asiota, jotka varmaankin liittyvät ajan lopun jälkeisiin tapahtumiin.
Siksi on joka sanan kohdalla epämielekästä' tingata: miten tämä sitten voidaan selittää tähän aikaan kuuluvaksi, koska kaikki eivät välttämättä kuulukaan , lisäksi " kuvat" ovat samanaiaisesti kerroksittain ja päällekkäin ..
Taavetti mm. toi kirjoituksissaan hyvin esiin Jumalan Sanan rikkautta ja äärettömyyttä ja monitahoisuutta.

Tästä monitahoisuudesta en tiedä oikein mitä tällä kertaa ajatella. Ja mitä mieleen tulee toistaiseksi, sitä en taida ääneen sanoa.

Jos on olemassa johonkin Raamatun kohtaan selkeä ja täysin sopiva selitys, niin ihmettelen kovasti, mikä tarve silloin on hakea siihen päälle toista selitystä, joka soveltuu kohtaan selvästi heikommin, ja johonka jää kummallisia aukkoja.

Voi kun tuli pitkälti tekstiä, toivottavasti tässä oli jotain tolkkuakin mukana. Kirjoitin niinkuin itse ymmärrän ko. ilm.kirjan erästä osaa siitä

Niinkuin jo alussa sanoin, selitys jää hyvin puolitiehen, paljon muita mielessä olleita perusteluita jää sanomatta, mutta nytkin kului aikaa tähän hirveän paljon näin hitaalta kirjoittajalta :o

Kiitoksia vaivasta. Tämä viestisi teki omaani vastakkaiselle käsitykselle jo jonkinlaisen pohjan ja perustuksen, jota minä en vielä mielestäni ollut nähnyt.

Nyt on asioissa vähän enempi selkoa. Pitää minunkin koettaa vielä itsekseni sovittaa noita uutta ja vanhaa liittoa siihen 21. lukuun ja tarkastella, mitä siitä tulee.

Viimeiseen viestiisi. Mietihän puolestasi sinä tarkkaan ja ajatuksella, mitä olen yrittänyt jo muutaman kerran näyttää Ilm. 21:nnessä mainitusta Jumalan majasta, tai ennemminkin niistä ihmisistä, joiden keskellä se on.

Jospa nyt lupaisin lopettaa tämän kirjoittelun ja korkeintaan jäädä vastaamaan ainoastaan suoriin kysymyksiin, jos sellaisia keksitte kysyä.

[Taavetti]

Koetan pohtia ja tutkia sitä jatkossa lisää, kun kerran jotain Raamattuakin siihen näyttäisi löytyvän.

Tee se, mutta älä pelkästään yksin, kysy vanhemmilta ja koetelluilta uskovaisilta myös. Suosittelen erityisesti kysymistä paikkakuntasi vanhemmilta puhujilta.

Jospa nyt lupaisin lopettaa tämän kirjoittelun ja korkeintaan jäädä vastaamaan ainoastaan suoriin kysymyksiin, jos sellaisia keksitte kysyä.

Yksi kysymys, aivan yksinkö tuon kaiken kehittelit, vai auttoiko sinua joku? Tuskin ainakaan isäsi tai isoisäsi? Eikä varmaankaan äitisikään?

[mato]

Jospa nyt lupaisin lopettaa tämän kirjoittelun ja korkeintaan jäädä vastaamaan ainoastaan suoriin kysymyksiin, jos sellaisia keksitte kysyä.

Yksi kysymys, aivan yksinkö tuon kaiken kehittelit, vai auttoiko sinua joku? Tuskin ainakaan isäsi tai isoisäsi? Eikä varmaankaan äitisikään?

Ilmestyskirjaa olen aikoja sitten lukenut ja tuota lukua tarkemminkin tutkaillut ja saanut siitä kertomani käsityksen. Voisi siten sanoa, että isäni on auttanut... Ja keskustelun edetessä sain hienoista apua Lutherilta liittyen Jesajan 65. lukuun, samoin kuin yllätyksekseni joistain Raamatun lainauksistanne.

Miksi kysyt?

[Taavetti]

Miksi kysyt?

Saadakseni vastauksen, ja nythän sen sain.

Niin, ja saadakseni selville, miksi sinulle ei kelpaa se käsitys, jota monet rakkaat veljet ovat kymmenien, jopa satojen vuosien aikana saarnanneet. Siihen en saanut vastausta, mutta olkoon sillään puolestani.

[O.M]

Tuo Lutherin teksti on Galatalaiskirjeestä ja keskustelen itse Ilmestyskirjan 21 luvusta. Toki näen yhtäläisyyksiä. Molemmissahan puhutaan Jerusalemista, mutta kuvaukset eivät ole kovinkaan rinnastettavissa.

Uuden käännöksen viitemerkinnöistä päätellen monet ovat nähneet yhtäläisyyksiä.

Gal. 4:
"26 Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. [Hepr. 12:22; Ilm. 3:12, 21:2,10]"

Ilm. 21:
"2 Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. [Jes. 52:1; Gal. 4:26; Hepr. 12:22; Ilm. 3:12 | 2. Kor. 11:2; Ilm. 19:7]"

Yksi toinen tällainen tyhjästä nyhjäisty oletus eli ihmisjärjen tuote tuon erään aiemman lisäksi on mielestäni se uskomus, että Ilm. 21:3 tarkoittaa epäuskoisen maailman keskellä (uskovaisissa ihmisissä) olevaa Jumalan majaa. Päinvastoin, jos annetaan tekstin selittää itse itseään, näemme selkeästi, että ne ihmiset, joiden keskellä Jumalan maja on, ovat yksistään uskovaisia.

Käsitys ei kuitenkaan ole itse keksimäni, vaan olen sen vl-kristillisyydessä oppinut. Uusi käännös käyttääkin 'Jumalan majan' sijaan mielestäni jossain määrin selkeämpää nimitystä 'Jumalan asuinsija', ja Jumalahan asuu Henkensä kautta uskovaisissa ihmisissä.

Biblian käyttämästä Jumalan maja -termistä taas voisi löytää yhtäläisyyksiä "hakomajaan yrttitarhassa" (Jes. 1:8). Epäuskoiset eivät näe Jumalan valtakuntaa Jumalan majana, mutta he näkevät paljon vikoja hakomajaksi näkemässään Jumalan majassa kaiken kauniin keskellä.

Ilm. 21:2:n viitemerkinnöissä viitataan Hepr. 12:22:een. Siinä puhutaan taivaallisesta Jerusalemista ajan rajat ylittävässä merkityksessä. Mielestäni myös Ilm. 21. luku tulisi lukea samoin. En siis väitä, etteikö siinä puhuta myös maailmanlopun tapahtumista. Ymmärrykseni on, että vaikka se kertoo lopunajan tapahtumista, se kertoo myös tämän armonajan tapahtumista. Toisaalta taivaallinen Jerusalem on jo laskettu maan päälle. Mato olet perusteellinen ja ilmeisen älykäs nuorimies, niin paneudupa siihen Heprealaiskirjeen kohtaan. Se voi avata mielenkiintoisia aineksia Ilm. 21:n ymmärtämiseen.

[O.M]

Ilm. 21:
"Uusi taivas ja uusi maa
1 Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. [Jes. 65:17, 66:22; 2. Piet. 3:13]
2 Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. [Jes. 52:1; Gal. 4:26; Hepr. 12:22; Ilm. 3:12 | 2. Kor. 11:2; Ilm. 19:7]
3 Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, [3. Moos. 26:11,12; Hes. 37:27; Sak. 2:14; Joh. 1:14; Ilm. 7:15]
4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." [Jes. 25:8; Ilm. 7:17]
5 Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet." [Jes. 43:19 | Ilm. 19:9]
6 Vielä hän sanoi minulle: "Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. [Ilm. 16:17 | Ilm. 1:8, 2:8 | Jes. 55:1; Ilm. 7:17]
7 Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. [2. Sam. 7:14; Ps. 89:27; 2. Kor. 6:18]
8 Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema." [Jes. 30:33; Hes. 38:22; Ilm. 19:20, 20:14,15]"

Olisiko sillä merkitystä, että jakeet 1-3 ovat imperfektissä ja pluskvamperfektissä, kun taas jae 4 on preensensissä (Biblian ja King Jamesin sanamuoto voisi viitata, että alkukielen mukaan futuurissa). Eli Jumalan asuinsija on jo laskeutunut ihmisten keskelle, mutta Jumala ei vielä ole pyyhkinyt kaikkia kyyneleitä Uuden Jerusalemin asukkaiden silmistä, vaan se tapahtuu tulevaisuudessa ("hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen" (UKR), "Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä" (Biblia), "And God shall wipe away all tears from their eyes" (King James)).

- 21:1 kertoo vanhan taivaan ja maan kadonneen ja uuden taivaan ja maan tulleen tilalle. Luonnollinen järki ei tällaista puhetta ymmärrä, vaan on yksin uskossa nähtävissä, kuinka tämä maailma saa kerran loppunsa ja tulee uusi aika. Lisäksi sanat taivas ja maa tuovat ensimmäisenä mieleen tuon yläpuolella kaareutuvan sinisen jutun ja sen multaisen möykyn, jota tallaamme. Tällä tavalla ymmärrettynä en näe viimeisissä luvuissa mitään ristiriitaisuuksia. Edellinenkin luku 20 (etenkin 20:11-12, tarkista!) viestii, että seuraavat näyt ovat viimeisen tuomion jälkeen.

- Ainakin Pietari odottaa juuri sellaisia uutta taivasta ja uutta maata, niin kuin minä olen yrittänyt selittää. Hän käyttää tasan samoja termejä. Hän myös puhuu lopun ajoista, eikä pidä tätä uutta maata ja taivasta vielä tulleina. 2. Piet. 3:10-13, tai mieluiten koko luku. Se ei ole kovin pitkä.

Esille ottamasi Pietarin kirjeen kohdan perusteella uusi taivas ja uusi maa kieltämättä näyttävät tarkoittavan maailmanlopun tapahtumia. Toisaalta Jes. 65:17:ssä mainitut uusi taivas ja uusi maa näyttävät myös tarkoittavan maailmanlopun tapahtumia, jonka jälkeen seuraa selostus paremmasta elämästä. On yllättävää, että siinä puhutaan kuolemastakin. "Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. - - Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan." (Jes. 65:17, 19-20.) Tuosta päättelisin, että ko. kohdassa puhutaan niin ikään päällekkäin sekä iankaikkisesta elämästä että ajallisesta elämästä.

Jes. 65:
"Uusi taivas ja uusi maa
17 Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. [Jes. 66:22; 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1]
18 Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. [Jer. 62:5]
19 Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, [Jes. 60:20]
20 eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan.
21 He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän, [65:21,22: Jes. 62:8,9; Aam. 9:14]
22 ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi, eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän. Niin kuin puiden päivät, niin ovat minun omieni päivät. Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista.
23 Enää he eivät näe vaivaa tyhjän vuoksi, eivät synny kuollakseen kohta, vaan he ovat Herran siunaama suku ja heidän vesansa pysyy heidän luonaan. [1. Kor. 15:58 | Jes. 61:9]
24 Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan, kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen. [Matt. 6:8]
25 Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra. [Jes. 11:6-9]"

--> Mielestäni kaikki tässä yhteydessä esiintyneet raamatunkohdat: Jes. 65:18-20, Ilm. 21:2-3, Hepr. 12:22-24 ja Gal. 4:26 puhuvat ajan rajan molemmille puolille ulottuvasta Uudesta Jerusalemista. Ts. elämä Uudessa Jerusalemissa alkaa ihmisen luonnollisen elämän aikana ristin alla ja jatkuu kirkastetussa Uudessa Jerusalemissa ajan rajan toisella puolella. Ihan samalla tavoin kuin elämä Jumalan valtakunnassa alkaa täällä maan päällä armon valtakunnassa Kristuksen ristin alla ja jatkuu ajan rajan toisella puolella kunnian valtakunnassa. Ja samoin kuin elämä seurakunnassa maan päällä on elämää kilvoittelevassa seurakunnassa, mutta ajan rajan toisella puolella elämää riemuitsevassa seurakunnassa.

Seuraavia arvailujani en esitä minään Jumalan sanana. Ne ovat mahdollisia tulkintoja, jotka voivat hyvinkin olla hatusta vetäistyjä.

"Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen."

Tuo viitannee tulevaan kirkkauden taivaaseen ja maahan. Toisaalta myöskään armon ajassa ei menneitä, epäuskossa uskovaisena tehtyjä poispantuja syntejä tarvitse muistella. Olisi kuitenkin kohtuutonta väittää, etteivätkö ne ristinvihollisen vaikutuksesta nousisi ainakin toisinaan mieleen.

"Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan."

Tuo kuvaus tuntuisi sopivan enemmän rajan takaiseen kaupunkiin. Hengellinen puoli uskovaisissa riemuitsee tosin jo täällä ajassa, mutta ristin kantaminen on myös murhetta ja vaivaa. Aina ei Jumalan lasten matkasaatossa kulkeminen ole riemusaatossa kulkemista, vaan usein myös kyynellaakson läpi kulkemista.

"Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, - -

Voisikohan tuossa olla viittaus koto-Suomemme maailmanhistorian matalimpaan lapsikuolleisuuteen? "Ei yksikään" -tavoitetta ei toki ole saavutettu, mutta lääketiede kehittyy yhä.

"- - ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen."

Tämän mukaan kuolemaa siis on, joten ainakaan tässä kohdassa ei voida puhua iankaikkisesta elämästä, jossa kuolemaa ei enää ole. Sanat "ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen" voinee tulkita psalmin hengessä: "Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut" (Ps. 139:16). Ts. ihmisiä kuolee edelleen onnettomuuksissa Jumalan ennalta näkemänä aikana, mutta koska pahimmat sairaudet on Jumalan lahjaksi antaman lääketieteen keinoin voitettu, yhä useampi ihminen kuolee vasta "vanhuuteen".

"Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan."

Koto-Suomessamme edes sadan vuoden keskimääräinen elinikä on vielä kaukana, mutta enemmän yli satavuotiaaksi eläviä on omienkin havaintojeni mukaan nykyisin kuin vielä 20-30 vuotta sitten. Googlettamalla löysin pikaisesti seuraavaa: "Esimerkiksi suomalaisten keski-ikä oli tämän lehden perustamisen aikoihin vain 45 vuotta. Nyt se on naisilla 82 vuotta ja miehillä 75 vuotta." Kehitys on siis ollut huimaa. Jos ihmiset lopettaisivat tupakoinnin ja alkoholinkäytön, liikkuisivat enemmän ja söisivät terveellisemmin, niin kyllä niitä satavuotiaaksi eläviä olisi enemmän.

"He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän, ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi, eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän. Niin kuin puiden päivät, niin ovat minun omieni päivät. Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista."

Tuo voisi viitata yleiseen omistusoikeuteen eli että kaikilla - myös Jumalan valituilla - on mahdollisuus sukujuurista riippumatta omistaa asunto ja nauttia työnsä tuloksista. Niin ei säätyläisyhteiskunnassa käytännössä ollut, vaan säädyttömien tekemästä työstä nauttivat pääosin muut kuin työn tehneet.

"Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella - -"

Voisiko tuo viitata raamatunkohtaan, joissa uskovaiset ovat lampaita ja harhaoppiset raatelevia susia heidän keskuudessaan? Ajallisesti hyvissä olosuhteissa epäuskoiset ja uskovaisetkin elävät sulassa sovussa keskenään, erilaisista vakaumuksista huolimatta.

[O.M]

Jumalan maja/asuinsija -teemasta löytyy viitemerkintöjen perusteella muutamia raamatunkohtia.

3. Moos. 26:
"11 Minä pystytän asumukseni teidän keskellenne enkä väsy teihin,
12 vaan vaellan teidän mukananne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani." (UKR.)
"11 Ja minä panen asumasiani teidän keskellenne, ja minun sieluni ei hyljää teitä.
12 Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja teidän pitää oleman minun kanssani." (Biblia.)

Hes. 37:
"27 Minun asuinsijani on heidän luonaan, minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani." (UKR.)
"27 Ja minun majani pitää oleman heidän seassansa, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa; ja heidän pitää oleman minun kansani." (Biblia.)

Sak. 2:
"10 (2:14) -- Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra." (UKR.)
"10 Veisaa ja riemuitse, Zionin tytär; sillä katso, minä tulen ja tahdon asua sinun tykönäs, sanoo Herra." (Biblia.)

2. Kor. 6:
"16 Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: -- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani." (UKR.)
"16 Eli kuinka Jumalan templi sopii epäjumalain kanssa? Sillä te olette elävän Jumalan templi, niinkuin Jumala sanoo: minä tahdon heissä asua ja heissä vaeltaa, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää oleman minun kansani." (Biblia.)

Lutheriakin löytyi runsaasti, mutta mistään ei toki voi päätellä, että ne tarkoittaisivat Ilm. 21:3:ssa tarkoitettua Jumalan majaa.

"- - kristityn ihmisen sydän, jos se vain Kristuksen niin käsittää, että se tietää hänen kärsineen ja kuolleen juuri meidän edestämme, ja sen ohessa tämän hyvän työn tähden häntä rakastaa, on oikea maja, jossa Jumala asua tahtoo." (Toht. Martti Lutheruksen lyhyt Evankeliumi-postilla. Suom. J.E. Ahlgren. 5. painos Helsinki 1908 (SLEY).)

"Room. 8:11. "Jos nyt sen Henki, joka Jeesuksen kuolluista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolluista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen Hengen kautta". Se on: koska Jumala sisällisesti jo on tehnyt teidät eläviksi, vanhurskaiksi ja autuaiksi, niin ei hän anna ruumiinkaan, joka on elävän hengen maja ja huone, jäädä osattomaksi; vaan koska henki jo täällä on ylösnoussut synnistä ja kuolemasta, niin pitää majankin ja tuon mätänevän vaatteen, lihan ja veren, pääsemän jälleen vapaaksi maan tomusta, siitä syystä, että se on tuon autuaan, ylösnousseen hengen maja ja asunto, niin että molemmat jälleen yhtyvät ja elävät ijankaikkisesti. Vaan se on itsestään tiettyä, että jos me viimeisenä päivänä ruumiillisesti tässä lihassa ja veressä nousemme ylös autuuteen, niin täytyyhän meidän sitä ennen täällä maan päällä myöskin olla hengellisesti ylösnousneita." (Selitys Pyhän Paavalin epistolaan Roomalaisille (kokoelma). Suom. K. G. Sirén. Helsinki 1897. (SLEY).)

"Lammashuone eli maja on kristikunta täällä maailmassa, jossa meidän täytyy vähän aikaa viipyä. Isäntä on Jumalan sanan ja evankeliumin saarnaajat, joiden tulee korjata ja hoitaa ihmisiä." (Toht. Martti Lutheruksen lyhyt Evankeliumi-postilla. Suom. J.E. Ahlgren. 5. painos Helsinki 1908 (SLEY).)

"Jumalan asuinsijat (Joh. 14:23)
On hyvin rohkaisevaa tietää, että Jeesus asettuu asumaan meihin. Missä Jumala on, siellä on hänen temppelinsä. Jumalan asuinsija on siellä, missä hän puhuu, tekee työtä ja mistä hänet voidaan löytää. Mitä virkaa on kullasta rakennetuilla temppeleillä? Meitä raivostuttaa, kun turkkilaiset hävittävät temppeleitä ja alttareita, mutta samaan aikaan me tuhoamme Jumalan todellisia temppeleitä. Yritämme miekoin varjella ihmisen rakentamia puisia temppeleitä, mutta tuhoamme ihmisen, Jumalan rakentaman temppelin." (Pääsiäiskirja. Martti Lutherin ajatuksia pääsiäisen sanomasta, koonnut Roland H. Bainton. Hämeenlinna 1985 (SLEY).)

"Päivän evankeliumissa esitetään siis meille sen kauhean Jumalan tuomion erikoinen esimerkki, joka kohtasi hänen rakkainta ja pyhintä kaupunkiaan Jerusalemia ja hänen omaa kansaansa; se kaupunki oli Herran Jumalan oma huone ja asuinsija, ja kansa hänen omaa perhekuntaansa. Jerusalem oli näet aikanaan miltei kuin taivas, missä Jumala itse asui enkeleineen; sinne oli järjestetty jumalanpalvelus, siellä olivat melkein kaikki kantaisät eläneet ja sinne he olivat haudatut; siellä itse Kristus, Jumalan Poika, sitten vaelsi, kuoli, haudattiin, nousi kuolleista ja vuodatti Pyhän Hengen. Tämä kaupunki oli siis pyhyyttä täynnä siinä määrin, ettei sen vertaista ole maailmassa ollut eikä tule olemaan viimeiseen päivään saakka.
Mutta kun se ei ottanut vastaan ja seurannut Jumalan sanaa, niin Herra Jumala kaikesta huolimatta rankaisi sanansa halveksumisen niin ankarasti, että antoi rakkaan kaupunkinsa joutua mitä hirmuisimman hävityksen alaiseksi." (Huonepostilla. Martti Lutherin kotisaarnoja. Suom. Niilo E. Wainio. 6. painos Turku 1945. (SLEY). Valtaosaltaan Veit Dietrichin laitos v. 1544, mukana joitakin muita saarnoja. Hauspostille. 1544 (nach Veit Dietrich). WA 52,1-732.)

[O.M]

Uudesta Jerusalemista tai "Jerusalemistä ylhäältä" on myös Siionin lauluissa:

"Tänne alas Herra laski / uuden Jerusalemin. / Tähän taivaan valtakuntaan / kutsui, auttoi meidätkin." (SL 94:1.)

"Mull' vahva vapaakaupunki / on hänen haavoissaan; / on joulu keskell' paastoa / ja suvi talvella.
Se Jerusalem ylhäältä / on meidän äitimme. / Kotona Isän rakkahan / olemme levossa." (SL 117:2, 10.)

Tämä voinee liittyä maja-kohtaan?

"Hän täällä armonajassa / asuupi Herran majassa / ja sitten taivaan salissa / veisailee pyhäin parissa." (SL 175: 3.)

[O.M]

Keskustelu menee näköjään yksinpuhelukseni. Saa tähän muutkin sanoa sanottavansa.

Tein pari huomiota Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä koskevasta pätkästä.

Luther ja Galatalaiskirjeen selitys:
- -
Ällös siis käsitä ylhäällä-sanaa sofistien tapaan loppumääräisesti, taivaallista, riemuitsevaa seurakuntaa - niinhän he sanovat -, vaan maan päällä taistelevaa seurakuntaa tarkoittavaksi.

Juuri tuon takia mielestäni Biblian käyttämä sanamuoto 'Jerusalem ylhäältä' on kuvaavampi kuin 1938 käännöksen 'Jerusalem ylhäällä' tai 1992 käännöksen 'taivaallinen Jerusalem'. Ylhäällä- ja taivaallinen-sanat näet ohjaavat ajatukset helposti korkeuksiin tai tuonpuoleiseen, vaikka ko. taivaallinen on täällä maan päällä. Sana ylhäältä sen sijaan ohjaa ainakin omia ajatuksiani tähän tapaan: Jerusalem on täällä maan päällä, mutta koska se on laskeutunut alas taivaasta, se on peräisin ylhäältä, taivaallista alkuperää.

Paavali sitävastoin tässä sanoo vanhan ja maallisen Jerusalemin kuuluvan Haagariin, olevan orjuudessa lapsineen ja hävitettynä, mutta uuden ja taivaallisen, valtijattaren ja vapaan, Jumalan tahdosta perustetuksi, ei taivaisiin, vaan maan päälle, että se olisi meidän kaikkien äitinä, josta me olemme syntyneet ja vielä joka päivä synnymme.

'Uusi Jerusalem' -käsite saattaa helposti ohjata ajatukset ajan rajan toiselle puolelle, jossa kaikki luodaan uudeksi. Kuitenkin Luther tuossa selittää, että vanha Jerusalem on maallinen orjatar Hagarin Jerusalem. Vastaavasti uusi Jerusalem on taivaallinen vapaan Saaran Jerusalem, joka on Jumalan tahdosta perustettu maan päälle.

Edessäpäin on se, mitä Jesaja sanoo Jes.65:20, joka kertoo uudenliiton ajasta täällä maanpäällä. Lutherin mukaan myöskin seuraavissa jakeissa 21-25, kuvataan, millaista on olla uudenliiton seurakunnassa täällä armonajassa. - - Samaan tapaan on ymmärrettävä jae.20. Armonajassa vielä kuollaan. Kuolema on ajallinen kirous, joka tosin uskovalle kääntyy siunaukseksi.

Tiedätkö Weha, mitä Luther on selittänyt Ilm. 21:stä? En löytänyt juuri mitään, paitsi Ilmestyskirjan esipuheen, jossa oli erittäin lyhyt maininta. Jes. 65:n hän näköjään on ymmärtänyt samoin kuin minäkin eli uuden liiton maanpäälliseksi elämäksi.

[Siansaparo]

Tuossa syksymmällä eräs sananpalvelija määritteli seurapuheessaan Jumalan valtakunnan seuraavanlaisesti (olen tarkistuttanut tekstin hänellä s-postitse):

"Jumalan valtakunta käsittää kolmiyhteisen Jumalan, enkelit, poisnukkuneet pyhät ja maan päällä olevat uskovaiset uskon yhteyden kautta. Hän sanoi, ettei Jumalan valtakunnan rajoja voi maan päällä määritellä tai nähdä mitenkään, raja menee sydämissä, Kristukseen uskovien sydämissä.

Hän kertoi, että 70-luvulla Jumalan valtakunta sai kuvakielisen ilmaisun seurakunta-äiti. Äiti hoivaa jne. Hän jatkoi, että kun perheessä jompikumpi vanhemmista on pois, vastuu siirtyy sille, joka on kotona. Kuitenkaan Jumalan rinnalle ei saa nostaa ketään vastuunkantajaksi. Jumalan valtakunta on Jumalan, eikä ihminen voi sitä paikkaa ittellen kahmia. Hän viittasi seuraavaksi kolmen kyynärän oppiin. Sehän tarkoittaa ihmisen mittaa. Siinä opissa ihminen on nostanut itsensä Jumalan paikalle."

Hän olisi lisännyt vielä tuohon tekstiin, että Jumalan valtakunnan olemukseen kuuluu myöskin ajatus "lapset, onko teillä ruokaa?".

OM:ltä:

"Itse ajattelen, että seurakunta eli Saara-äiti on subjekti, Jumalan sana on väline ja Pyhä Henki voimanlähde tapahtumassa, jossa epäuskoinen ihminen synnytetään Jumalan vapaaksi armolapseksi hänen valtakuntaansa."

Mielestäni Jumala on subjekti uskon syntymisen tapahtumassa. Näin sanoi eräs vl-puhujakin eräässä tilaisuudessa. Hän sanoi Jumalalla olevan kaksi "asetta" tai työvälinettä (en muista sanaa) tapahtumassa, laki ja evankeliumi. Kun ihminen tuntee oman täydellisen mahdottomuutensa lain edessä, JUMALA kääntää laupiaat kasvonsa hänen puoleensa ja tarjoaa evankeliumia. Itse ajattelisin, että seurakunta/ihminen/Raamattu on tapahtumassa vain välikappale.

[O.M]

Tuossa syksymmällä eräs sananpalvelija määritteli seurapuheessaan Jumalan valtakunnan seuraavanlaisesti (olen tarkistuttanut tekstin hänellä s-postitse):

"Jumalan valtakunta käsittää kolmiyhteisen Jumalan, enkelit, poisnukkuneet pyhät ja maan päällä olevat uskovaiset uskon yhteyden kautta.

Tuosta olen täsmälleen samaa mieltä.

Hän sanoi, ettei Jumalan valtakunnan rajoja voi maan päällä määritellä tai nähdä mitenkään, raja menee sydämissä, Kristukseen uskovien sydämissä.

Tuosta olen eri mieltä. Luonnollisin silmin mitään rajaa ei voi nähdä, mutta on olemassa myös käsite uskon/hengen silmät. Raamatun mukaan Jeesuksen lampaat tuntevat oman paimenensa äänen, mutta eivät vieraan. Siten he erottavat paimenensa äänen vieraan jäljittelystä.

Joh. 10:
"4 Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.
5 Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."

Hän kertoi, että 70-luvulla Jumalan valtakunta sai kuvakielisen ilmaisun seurakunta-äiti. Äiti hoivaa jne.

Seurakuntaäiti-käsite on saattanut yleistyä 1970-luvulla, mutta ehdottomasti se on jo ikivanha vanhakirkollinen teologinen käsite. Samoin se on lukemani perusteella myös jo vanhaan lestadiolaisuuteen perustuvaa raamatuntulkintaa.

Paavali kirjoittaa: "- - Jerusalem, joka ylhäältä on, - - on kaikkein meidän äitimme" (Gal. 4:26).

Kirkkoisä Cyprianus totesi 200-luvulla j.Kr.: "Se, jolla ei ole kirkkoa äitinään, ei voi pitää Jumalaa isänään." (Kirkon ykseydestä.) Lisäksi Cyprianus on kirjoittanut: "Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta."

Luther puolestaan kirjoitti 1500-luvulla: "Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä." (Iso katekismus.) " - - sanoimme Mariaa kristilliseksi seurakunnaksi - -. Sen siis jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta. - - Seurakunta, kirkko, ei olekaan puuta ja kiveä, vaan joukko Kristukseen uskovia ihmisiä. - - seurakunnan ulkopuolella ei ole olemassa mitään totuutta, ei mitään Kristusta, ei mitään autuutta." (Kirkkopostilla I, 1. joulusaarna.) "- - mekin evankeliumin vaikutuksesta synnymme vapaasta Saarasta, toisin sanoen, seurakunnasta. Sehän opettaa ja hoivaa meitä, kantaa meitä kohdussaan, helmassaan ja käsivarsillaan ja täydellistää meitä Kristuksen muodon mukaisiksi - -." (Galatalaiskirjeen selitys.)

Vanhoillislestadiolainen pappi Oskari Jussila kirjoitti eriseuraisista (pikkuesikoisista) Siionin lähetyslehdessä v. 1934 seuraavasti: "- - Kyllä on pimeys langennut sen ihmisen sieluun, jolle eriseura on tullut luvalliseksi. Jumalan seurakunta, meidän kaikkien äitimme, (Gal. 4: 26) on nyt tullut monelle niin halvaksi, että isoiksi miehiksi kasvaneet lapset pilkkaavat ja häpäisevät äitiänsä aina maan rajojen yli."

Pentti Koskelo kuvaa sanoittamassaan Siionin laulussa seurakunnan roolia synnyttämistapahtumassa näin:

"Vain uhrin antaen täydellisen / Jeesus syntisen puhtaaksi saa. / Seurakunnassa on asuvaisena hän, / siinä syntistä armahtaa.
Sä synnit anteeksi uskoa saat, / veri Jeesuksen puhtauden tuo. / Seurakunta on anteeksiantajana, / Herra Henkensä voiman suo." (SL 71:4, 6.)

Hän jatkoi, että kun perheessä jompikumpi vanhemmista on pois, vastuu siirtyy sille, joka on kotona. Kuitenkaan Jumalan rinnalle ei saa nostaa ketään vastuunkantajaksi. Jumalan valtakunta on Jumalan, eikä ihminen voi sitä paikkaa ittellen kahmia. Hän viittasi seuraavaksi kolmen kyynärän oppiin. Sehän tarkoittaa ihmisen mittaa. Siinä opissa ihminen on nostanut itsensä Jumalan paikalle."

Mahdetaankohan tuossa ymmärtää kolmen kyynärän opin käsitettä kunnolla? Kolmen kyynärän opin mukaan Jumala ei herättele ihmisiä kuin seurakunnan välityksellä. Perinteisen vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan Jumala herättelee ihmisiä kaikkialla kaikin tavoin, mutta vanhurskauttaa ihmisen vain seurakuntansa saarnaaman sanan välityksellä.

Kysymykseen, onko Jumala niin pieni, ettei kykenisi toimimaan toisin, on Martti Luther vastannut tyhjentävästi: kykenisi, muttei tahdo. "Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, - - niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1. Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän itse yksin sisäisellä tavalla henkeyttää - -; hän voi tämän tehdä ilman sanaa, mutta ei tahdo. - - Hän voisi esimerkiksi elättää meitä leivättä - -, mutta hän on kuitenkin katsonut sopivaksi ulkonaisesti käytetyn leivän välityksellä elättää meitä - -." (Sidottu ratkaisuvalta.)

Hän olisi lisännyt vielä tuohon tekstiin, että Jumalan valtakunnan olemukseen kuuluu myöskin ajatus "lapset, onko teillä ruokaa?".

Kun syntejä saarnataan Pyhän Hengen kautta anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ei ruuasta ole puutetta! Sellaisia, joille ei kelpaa, on ollut tapana kutsua nirsoiksi.

OM:ltä:

"Itse ajattelen, että seurakunta eli Saara-äiti on subjekti, Jumalan sana on väline ja Pyhä Henki voimanlähde tapahtumassa, jossa epäuskoinen ihminen synnytetään Jumalan vapaaksi armolapseksi hänen valtakuntaansa."

Mielestäni Jumala on subjekti uskon syntymisen tapahtumassa. Näin sanoi eräs vl-puhujakin eräässä tilaisuudessa.

Vihdoin pääsen selvittämään näkemystäni tarkemmin! Ensinnäkin tukeudun Lutheriin: "Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä." (Iso katekismus.) Huomaa siis, että yhteisö (eli seurakunta) on se äiti, joka synnyttää jokaisen kristityn. Kyseessä on siis Pyhän Hengen seurakunta, mutta ei Luther tuossa sano, että Pyhä Henki yksinään suorittaisi synnyttämistä. Hän sanoo, että Pyhällä Hengellä on synnyttämistä varten maailmassa erityinen yhteisö.

Tiedän, että Wäinö Havas on määritellyt Jumalan lapseksi synnyttämistapahtuman erilaisella muotoilulla. Hänen mukaansa Jumala seurakuntansa keskellä synnyttää lapsia itselleen. Hyväksyn toki tuonkin muotoilun, mutta myös Lutherin muotoilu on oikeutettu. Nimittäin seurakunta (eli uskovaiset ihmiset) fyysisesti puhuu sanat. Kun Pyhän Hengen voima yhdistyy siihen, voi Jumala Pyhän Henkensä kautta synnyttää sanan kuulijassa uskon.

Jos sellainen itseään seurakuntana pitävä joukko, joiden sydämissä Pyhä Henki ei asu, saarnaa Jumalan sanaa, ei elävää uskoa voi syntyä. Uskon Havaksen viitanneen määritelmällään ensinnäkin tuohon: hengettömästä sanasta puuttuu Jumalan Pyhän Hengen eläväksi tekevä voima. Toisekseen useimmiten Pyhän Hengen kautta saarnattu sanakaan ei vaikuta elävää uskoa sanan kuulijassa. Usko onkin sen totisen mestarin, Pyhän Hengen työtä, alusta loppuun. Pyhä Henki herättää hengellisesti kuolleen tunnon ja Pyhä Henki saarnauttaa sanaa seurakuntansa kautta. Isä on maailman jo luonut ja Poika sen jo lunastanut, mutta Pyhän Hengen pyhittävä työ jatkuu maailmassa aina viimeiseen päivään asti.

Hän sanoi Jumalalla olevan kaksi "asetta" tai työvälinettä (en muista sanaa) tapahtumassa, laki ja evankeliumi. Kun ihminen tuntee oman täydellisen mahdottomuutensa lain edessä, JUMALA kääntää laupiaat kasvonsa hänen puoleensa ja tarjoaa evankeliumia.

Tuosta olen samaa mieltä. Antinomistiseen harhaan liittyy kuitenkin lisäksi vaatimus saada lupa synnille, koska anteeksiantamus lankeemuksille ei ole antinomistien mielestä riittävästi. Tosiasiassa jos ihminen on armosta tullut autuaaksi ja kuoleman valta väistynyt, ihminen ei asettele Jumalalle ehtoja ja vaadi: eihän pahentaminen vain ole syntiä?

Itse ajattelisin, että seurakunta/ihminen/Raamattu on tapahtumassa vain välikappale.

Välikappale se on sikäli, että uskovaisen ihmisen sydämessä oleva Jumalan ja Kristuksen Pyhä Henki on sanan eläväksi tekevä voimanlähde. Olen näkevinäni käsityksessäsi eroa Lutherin näkemykseen. Lutherin mukaan seurakunta on "äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn". Sinun mukaasi "seurakunta/ihminen/Raamattu on tapahtumassa vain välikappale". Tuosta sinun muotoilustasi saan käsityksen, että pitäisit Raamattua lukemalla tapahtuvaa uskoontuloa aitona uudestisyntymisenä. Samoin sanasta 'ihminen' voisi ymmärtää, että mielestäsi myös epäuskoisen ihmisen saarnaama sana voisi synnyttää ihmisen kristityksi. Itse pitäydyn Lutherin Galatalaiskirjeen selityksessä ilmaisemaan käsitykseen, jonka mukaan uskoon autettu voi synnyttää, tai tarkemmin uskoon autetussa asuva Pyhä Henki, voi synnyttää ihmisen kristityksi: "- - seurakunnan pitää yksinomaisesti opettaa evankeliumia oikein ja puhtaasti ja näin synnyttää lapsia. Näin me kaikki olemme toistemme isiä ja lapsia, sillä me synnymme toinen toisestamme. Evankeliumin välityksellä minä muista syntyneenä taas synnytän toisia, jotka sitten vuorostaan taas synnyttävät yhä uusia, ja näin tämä synnyttäminen jatkuu aina maailman loppuun asti."

Uskon, että noihin Lutherin sanoihin monet pahentuvat, sillä he luulevat siinä annettavan kunnian ihmisille, vaikka kunnia annetaan uskovaisten ihmisten sisimmässä asuvalle Pyhälle Hengelle. Kyse lienee siitä, että luullaan, ettei Jumala ole ihmissanassa, vaan luullaan uskovaisen ihmisen julistamaa Jumalan sanaa pelkäksi ihmissanaksi. "- -ettei Jumalan sanaa pidetä Jumalan sanana, vaan koska ihmiset sitä puhuvat, niin sitä luullaan pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti - -." (Avaimista.)

[kehakukkanen]

Hän sanoi, ettei Jumalan valtakunnan rajoja voi maan päällä määritellä tai nähdä mitenkään, raja menee sydämissä, Kristukseen uskovien sydämissä.

Tuosta olen eri mieltä. Luonnollisin silmin mitään rajaa ei voi nähdä, mutta on olemassa myös käsite uskon/hengen silmät. Raamatun mukaan Jeesuksen lampaat tuntevat oman paimenensa äänen, mutta eivät vieraan. Siten he erottavat paimenensa äänen vieraan jäljittelystä.

Joh. 10:
"4 Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.
5 Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."

Miten O.M. ajattelet tuon paimenen äänen tunnistamisen liittyvän rajojen näkemiseen? Olen ajatellut sen tarkoittavan sitä, kuuluuko saarnassa Hyvän Paimenen, Kristuksen, ääni.

[Siansaparo]

Voi ku sie OM pääsisit tuosta piikittelyn jalosta taidostasi !

Ei Jumala uskon lahjoittajana ja siis subjektina uskon syntymisessä ole poissuljettu ajatuksessa, että seurakunta synnyttää Jumalan sanalla, eli lailla ja evankeliumilla kristittyjä. Uskon sen siltikin olevan Jumalan työtä alusta loppuun asti. Onhan hyvänen aika jokaisen uskovaisen usko lahjaa ja suurensuurta ihmettä ja se on alusta loppuun asti Jumalan työtä. Miten siis voit "pantata" itsellesi lahjan, joka on kuin taivaasta sydämeesi suunnattu valo? Jos Jumala suuressa armossaan kääntää laupiaat kasvonsa syntinsä tuntevan ja siihen armahdusta halajavan puoleen, niin toki Hän voi työn tehdä kristityn kautta tai paremmin; lahjoittamansa uskon kautta, joka on kristityn sydämessä.

Mielestäni synnyttäjä on välikappale, ei tekijä.

En vastaa siulle enää, jos jatkat piikittelylinjaasi.

[Emka]

Voi ku sie OM pääsisit tuosta piikittelyn jalosta taidostasi !

Ei Jumala uskon lahjoittajana ja siis subjektina uskon syntymisessä ole poissuljettu ajatuksessa, että seurakunta synnyttää Jumalan sanalla, eli lailla ja evankeliumilla kristittyjä. Uskon sen siltikin olevan Jumalan työtä alusta loppuun asti. Onhan hyvänen aika jokaisen uskovaisen usko lahjaa ja suurensuurta ihmettä ja se on alusta loppuun asti Jumalan työtä. Miten siis voit "pantata" itsellesi lahjan, joka on kuin taivaasta sydämeesi suunnattu valo? Jos Jumala suuressa armossaan kääntää laupiaat kasvonsa syntinsä tuntevan ja siihen armahdusta halajavan puoleen, niin toki Hän voi työn tehdä kristityn kautta tai paremmin; lahjoittamansa uskon kautta, joka on kristityn sydämessä.

Mielestäni synnyttäjä on välikappale, ei tekijä.

En vastaa siulle enää, jos jatkat piikittelylinjaasi.

Luin O:M:n kirjoituksen kahteen kertaan, enkä huomannut piikkejä hänen kirjoituksessaan Asiallinen vastaus. Toisin kuin vastineesi toisella palstalla??

[Jani_S]

Tuossa syksymmällä eräs sananpalvelija määritteli seurapuheessaan Jumalan valtakunnan seuraavanlaisesti (olen tarkistuttanut tekstin hänellä s-postitse):

"Jumalan valtakunta käsittää kolmiyhteisen Jumalan, enkelit, poisnukkuneet pyhät ja maan päällä olevat uskovaiset uskon yhteyden kautta.

Tuosta olen täsmälleen samaa mieltä.

Niin olen minäkin.

Hän sanoi, ettei Jumalan valtakunnan rajoja voi maan päällä määritellä tai nähdä mitenkään, raja menee sydämissä, Kristukseen uskovien sydämissä.

Tuosta olen eri mieltä. Luonnollisin silmin mitään rajaa ei voi nähdä, mutta on olemassa myös käsite uskon/hengen silmät. Raamatun mukaan Jeesuksen lampaat tuntevat oman paimenensa äänen, mutta eivät vieraan. Siten he erottavat paimenensa äänen vieraan jäljittelystä.

Eri mieltä olen minäkin. Sitä paitsi Jemiman/sananpalvelijan lausuma on ristiriitainen: Rajaa ei muka voida määritellä, mutta se määritellään kuitenkin saman tien kulkemaan sydämestä sydämeen.

Jumala valtakunnalla on rajansa. Mikä valtakunta se sellainen on, jolla ei ole rajoja? Se raja kulkee todellakin sydämestä sydämeen, ja vaikka maailma ei näe, missä se kulkee, se on olemassa ja nähdään niiden toimesta, jotka ovat Jumalan valtakunnassa ja tuntevat sen muut jäsenet sydämestään.

Hän kertoi, että 70-luvulla Jumalan valtakunta sai kuvakielisen ilmaisun seurakunta-äiti. Äiti hoivaa jne.

Seurakuntaäiti-käsite on saattanut yleistyä 1970-luvulla, mutta ehdottomasti se on jo ikivanha vanhakirkollinen teologinen käsite. Samoin se on lukemani perusteella myös jo vanhaan lestadiolaisuuteen perustuvaa raamatuntulkintaa.

Eikä ole 70-luvulta. Miten joku voi edes väittää tuollaista? Uskomatonta raamatun tuntemattomuutta. Onneksi ommi vähän valotti asiaa.

Hän jatkoi, että kun perheessä jompikumpi vanhemmista on pois, vastuu siirtyy sille, joka on kotona. Kuitenkaan Jumalan rinnalle ei saa nostaa ketään vastuunkantajaksi. Jumalan valtakunta on Jumalan, eikä ihminen voi sitä paikkaa ittellen kahmia. Hän viittasi seuraavaksi kolmen kyynärän oppiin. Sehän tarkoittaa ihmisen mittaa. Siinä opissa ihminen on nostanut itsensä Jumalan paikalle."

Mahdetaankohan tuossa ymmärtää kolmen kyynärän opin käsitettä kunnolla? Kolmen kyynärän opin mukaan Jumala ei herättele ihmisiä kuin seurakunnan välityksellä. Perinteisen vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan Jumala herättelee ihmisiä kaikkialla kaikin tavoin, mutta vanhurskauttaa ihmisen vain seurakuntansa saarnaaman sanan välityksellä.

Komppaan tässäkin ommia. Sellainen ei tule menestymään, että vanhoillislestadiolaista kristillisyyttä vaivanneita harhaoppeja yritetään käyttää aseena seurakuntaoppia vastaan, kuten Jemima yrittää tässä. Ensinnäkin, "kolmen kyynärän oppi" liittyi jaakkimalaisen Esko Pellikan ns. uuden ehtoollisopin harhaan ja tunnistettiin nimenomaan vl-kristillisyyden toimesta. Sitä ei siis ole huomannut kukaan ulkopuolinen tarkkailija, kuten Jemiman tai hänen hengenheimolaistensa kirjoituksista voisi varsin hyvin ymmärtää. Itse asiassa tässä "opissa" oli kyse siitä, että muutenkin erittäin pahoihin harhoihin menneet kristityt pitivät itseään jumalaina. Siitä versoi sittemmin loogisena seurauksena käsitys tai "oppi", että vain ihmisten yhteys, ts. fyysinen läsnäolo oli tie Jumalan luokse. Kullervo Hulkko kertoo kirjassaan Minä lähetän teidät: "Talonisäntä Salmo Kangas kertoi Paulaharjulle: "Oli yhen ajan semmoinen se heijän oppinsa, ettei saanut Jumalaa rukkoilla ei hengessä eikä tottuuvessa, ei muuta kuin toisen kristityn kautta. Siinä se Jumala oli olemassa toisessa kristityssä ja sen kautta piti häntä lähestyä."

Tämä oli siis oppi "kolmen kyynärän jumalista". Se huomattiin vl-liikkeessä itse, kun se ilmeni, eikä siinä tarvittu eksyneiden apua, kuten ei tänäkään päivänä tarvita. Huomautan uudestaan, että se liittyi osana paljon syvempään eksytykseen, jota en lähde tässä tarkemmin selittämään. "Kolmen kyynärän jumalat" olivat kuitenkin hyvinkin raskaisiin synteihin eksyneitä oman tien kulkijoita.

Olen lukenut monesti kirjoituksia, joissa "kolmen kyynärän opin" harhalla yritetään tehdä tyhjäksi seurakuntaoppi. Sen lisäksi, että sitä innoikkaimmin harrastavilla on hyvin typistetty näkemys koko "opista", on sen käyttäminen seurakuntaoppia vastaan nykyaikana täysin väkinäistä, etten sanoisi tökeröä.

Hän sanoi Jumalalla olevan kaksi "asetta" tai työvälinettä (en muista sanaa) tapahtumassa, laki ja evankeliumi. Kun ihminen tuntee oman täydellisen mahdottomuutensa lain edessä, JUMALA kääntää laupiaat kasvonsa hänen puoleensa ja tarjoaa evankeliumia.

Tuosta olen samaa mieltä. Antinomistiseen harhaan liittyy kuitenkin lisäksi vaatimus saada lupa synnille, koska anteeksiantamus lankeemuksille ei ole antinomistien mielestä riittävästi. Tosiasiassa jos ihminen on armosta tullut autuaaksi ja kuoleman valta väistynyt, ihminen ei asettele Jumalalle ehtoja ja vaadi: eihän pahentaminen vain ole syntiä?

Jos Jumalan laki ei pääse säikyttämään syntistä, vaan tämä tahtoo uskoa evankeliumin eli Jeesuksen lunastuksen kohdalleen syntiä rakastaen, jäävät lain kiroukset hänen kohdallaan voimaan. Niin kauan kuin sydän on kääntymätön ja vähänkin kiinni synnissä (en tarkoita tällä taipuvaisuutta syntiin, vaan haluttomuutta jättää tämä maailma syntimenoineen), on Jumalan vanhurskas eli oikeamielinen laki sitä kiusaamassa. Näitä syntiensa kanssa taivaaseen yrittäviä varten sielunvihollinen keksi jälleen kerran uuden opin, antinomismin. Keksittiin omasta mielestä niin nerokkaasti, että kun tuo laki kerran kiusaa, eikä ole oikein varmuutta, että ovatko kaikki synnit anteeksi, niin pannaan laki viralta. Sitten huokaistiin, että johan helpotti, varsinkin kun syntiäkin kestää tehdä. Vaan kun ei helpottanut, sillä Jumalan lakia ei voi maan tomusta tehty ihminen poistaa.

Katsokaapa, kuinka pitkällä antinomismi on menossa vaikka rakkaassa kansankirkossamme. Siellä ei ole syntiä huorata, kunhan ei nyt aivan näkyvästi ja jatkuvasti tee sitä, ei juopotella (tiedän tämän, turha väittää muuta) eikä muutenkaan riennellä tämän maailman menoissa. Mitä eroa näin uskovalla on pakanaan? Ei muuta kuin että hänellä on kristityn nimi ja pikkuisen siivommat elämäntavat. Kaikkien syntien anteeksiantoa vakuutellaan kyllä jokaisen messun alussa, mutta synnin jättämistä ei edes mainita. Tässä, jos missä, näkyy mielestäni jonkunlainen "kolmen kyynärän oppi"; toinen ihminen nähdään niin kertakaikkisen pyhänä ja viattomana, kuin taivaan Jumalana, että hänessä ei ole parannuksen sijaa. Anteeksiantoa siis vakuutellaan, mutta parannusta ei tehdä, koska syntimenosta ei haluta luopua. Tässä nyt mennään.

[Taavetti]

Luin O:M:n kirjoituksen kahteen kertaan, enkä huomannut piikkejä hänen kirjoituksessaan Asiallinen vastaus. Toisin kuin vastineesi toisella palstalla??

En havainnut piikkejä minäkään, havaitsin vain kärsivällistä, raamatullista ja perusteellista sanan selitystä, Lutheriinkin tukeutuen. Millähän silmillä Siansaparo on lukenut, kun on piikittelyä havainnut? Ehkä on parempi, etten sitä silmien ua käy tässä arvioimaan. En malta kuitenkaan jättää mainitsematta, että oletan Siansaparon odottaneen kehuja ja kiitoksia kirjoituksestaan. Ilmeisesti on sellaisiin tottunut, ja kun ei saa pelkkää kehua ja kiitosta, kokee ivana ja piikittelynä asiallisetkin vastaukset, jotka hiukankaan poikkeavat hienosti kehitellyistä rakennelmista.

Niistä vanhoista kirjoituksista, joita olen lukenut ja skannaillut vanhoista Siionin Lähetyslehdistä, Päivämiehistä ja Lasten Siioneista, niistä näkyy läpi aivan sama rakkaudellinen suola, joka tässä Siansaparon piikittelyksi arvioimassa kirjoituksessa. Jumalan valtakuntakin niissä osoitetaan rajalliseksi, aivan oikein sydämestä sydämeen kulkevaksi, luonnon silmille näkymättömäksi, mutta Jumalan avaamille hengen silmille aivan näkyviksi. Tässä keskustelussa aiemmin käsitelty Ilmestyskirjan luku siitä omalla symbolisella tavallaan, omana vertauksella kertoo.

Olen tutkaillut asiaa mielessäni, on tullut sellainen ajatus, että muun ohella Johannekselle näytettiin näkymä, joka ihmiselle avautuu sydämen parannuksen jälkeen. Kun Johannes näki alas laskeutuvan Uuden Jerusalemin, Jumalan majan ihmisten seassa, hän tulevaisten ohella sai katsahtaa siihen hetkeen, kun Jumala evankeliumissaan hänelle raotti taivaallisia aarteitaan. Lääkäri Luukas kertoo saman asian Saulus Tarsolaisen parannuksesta kertoessaan, miten sillä hetkellä Sauluksen silmiltä putosivat ikään kuin suomukset.

Luukas ilmaisee sen suoralla vertauksella, Johannes kätketyllä. Molemmat silti selvällä, selvästi ymmärrettävällä, sikäli kuin oikeaa Hengen ymmärrystä löytyy ihmiseltä. En enää muista täsmälleen niitä runouden opettajani kertomia termejä, enkä laiskana viitsi muistiinpanojani kaivaa. Tähän tapaan hän kuitenkin opetti. Jääkööt tämä siis asiaan kuulumattomana sivuhuomautuksena tähän.

[nuusku]

O.M.:n ja Janiksen kommentit ovat osaltaan selkeyttäviä. Muistaakseni lukuisissa Raamatun Jumalan valtakuntaa koskevissa vertauksissa käy ilmi, että Pyhän kaupungin ympärillä on muuri. Kyllähän Jumalan lapset myös toisensa tunnistavat, vaikka on vaikea selittää ulkopuoliselle, että miten sen voi tunnistaa, mutta silti sen yllättävän usein voi.

Mm. toiselle osiolle saamamme vanhat lehtileikkeet, jotka sanomalehtiarkistosta ovat löytyneet, näyttävät selvästi todentavan, että samanlainen seurakuntaoppi on myös aiemmin ollut käytössä lestadiolaisessa kristillisyydessä. Lienee aiheesta muitakin artikkeleita aiemmin tänne palstalle toimitettu. On mielenkiintoista joskus lukea väitteitä, joiden mukaan vanhoillislestadiolainen oppi olisi jossain vaiheessa muuttunut; väittäjästä riippuen joko 1900-luvun alussa (suuren hajaannuksen yhteydessä), 30-luvulla (pikkuesikoisten lähdettyä) tai 60-luvulla (pappiseriseuran lähdettyä). Mutta suppea on näiden väittäjien aineisto, usein se näyttää jäävät muutamiin yksittäisiin virkkeisiin jotka joku joskus jossain kokouksessa tai sen sellaisessa on sanonut. En haluaisi vl-foorumin aineistoa kehua, mutta mielestämme leikekansioissamme ja vanhoissa kirjoituksissa on aika paljon enemmän materiaalia kuin muuttumisväitteitä esittävien pöytälaatikoissa.

Mielestäni tälläkin palstalla joskus jo vuosia sitten tuotiin esille huomio, että Jumala tietää kunkin ajan sanankuulijoiden tarpeet ja saarnauttaa sanaansa sen mukaan, mitä kulloinkin hyväksi näkee. Jumalalla lienee aikansa näissäkin asioissa. Tekisi mieli esittää kysymys, että jos jostain aiheesta ei ole jonain aikana saarnattu erityisen paljon, jos esimerkiksi seurakuntaopista ei ole saarnattu kovin paljoa, tai jostain muusta kysymyksestä, niin onko oppi ollut em. aikana olemassa? Jos esimerkiksi... vääristä hengistä ei puhuta, millä perusteella se on yhtäkuin, että ne ovat poistuneet opetuksesta? Jonkin asian oleminen vähällä huomiolla ei mielestäni tarkoita, että asia olisi muuttunut. Ei ole vaan ollu Jumalan aika siitä puhua.

Itse uskon, että kaikki on aina ollut ja on nyt ja yhä on oleva, ja sama oppi olisi ollut itse kussakin asiassa käytössä. Olen jonkinlaista sisäistä palapeliä rakentaessani kokenut saavani siitä itselleni vahvistuksen. Ja olemmehan vanhoista leikkeistä huomanneetkin, että on ollut sama oppi ennenkin tästä seurakunnan kysymyksestä ja muistakin palstoilla nostettavista aiheista. Jos jokin asia on jonkun ajan sanankuulijoille selvä asia, niin tuntuu näin maallikosta luontevalta ajatella, että Jumala antaa mieluummin sanoja niistä epäselvistä asioista kuin selvistä. Sillonhan selvät asiat voivat käytännön ajanpuutteenkin vuoksi jäädä vähemmälle. Näin siis vähäisenä maallikkona fundeeraisin, miten se sitten lienee.

Voisiko olla niin, että esimerkiksi Siansaparolta on jäänyt ymmärtämättä se kohta, jonka esimerkiksi O.M. aivan äsken totesi vastauksessaan, että Pyhä Henki johtaa Jumalan seurakuntaa - ja mikä on Pyhä Henki? Pyhä Henki on itse Jumala taivaasta! Jos sanoo, että Saara-äiti synnyttää lapsia Jumalalle, eihän se toki tee opista minkään sortin ihmisoppia, koska Jumala asuu Jumalan seurakunnassa ja synnyttää seurakuntansa kautta lapsia Jumalalle. Parannus on kokonaan Jumalan työ alusta alkaen, mutta kuten äiti synnyttää luonnolliset lapset, niin Saara-äiti synnyttää Jumalan lapset.

Tuli vielä mieleen siirtyä ilmestyskirjassa yhtä lukua eteen päin 22. lukuun, joka alkaa näin:

1 Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. [Hes. 47:1; Sak. 14:8]
2 Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. [1. Moos. 2:9, 3:22; Ilm. 2:7 | Hes. 47:12]
3 Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. [Sak. 14:11 | Hes. 48:35]
4 He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. [Ps. 17:15; Matt. 5:8; 1. Joh. 3:2 | Ilm. 14:1]

Tuossa kohdassa -92 käännös mielestäni kääntää melko hyvin, koska se liittää jakeisiin termin kaupunki. Edellisen perusteella on mielestäni todistettavaa, että Jumalan kaupungissa, tässä maanpäällisessä armon taivaassa, niin tässä kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, josta puolestaan virtaa elämän veden virta, se on yhtäkuin synneistä puhdistava evankeliumi. Se virtaa kaupungista. Ei ihmisten istuimelta vaan Jumalan, mutta kaupungin kautta. Em. kohdassa näytetään myös (maallikon tulkinnalla) kerrottavan, että puu jakaa uskon hedelmät Pyhän kaupungin asukkaille, sikäli kun luku 12 ruukaa kuvata seurakuntaa.

Ehkäpä opetuslasten otsaan kaiverrettu nimi on myös tuntomerkkinä muille uskovaisille tässä toisten tunnistamisessa? Itse rauhanyhdistyksellä tapaan monesti uskovaisia, joiden otsaan on merkitty nimi elämän kirjassa. Epäuskoisten ihmisten otsassa en ole vastaavaa merkintöä havainnut.

Jeesuksen eläessä maanpäällä, ennen sovintoviran luovutusta, hän jakoi itse vettä autuuden lähteestä:
Sanoi vaimo hänelle: Herra, anna minulle sitä vettä, etten minä janoaisi enkä tarvitsisi tulla tänne ammentamaan.
(Joh. 4:15)

Ainoa välimiehemme ihmisen ja Jumalan välissä on Herra Jeesus, joka sovitti meidät. Koska hän on luonnollisen ruumiinsa puolesta tällä hetkellä taivaassa valmistamassa meille sijaa, niin hän päätti toimia nykyaikana omiensa kautta, koska hän itse jätti opetuslapsillensa viran saarnata syntien anteeksiantamista kaiken maan ääriin, ja antoi taivasten valtakunnan avaimet Jumalan seurakunnalle.

Vielä tässä ilm. 22:14-17:
14 Autuaat ovat ne, jotka hänen käskynsä pitävät, että heidän voimansa elämän puussa olis ja he porteista kaupunkiin sisälle menisivät.
15 Mutta ulkona ovat koirat ja velhot, ja huorintekiät ja murhaajat, ja epäjumalan palveliat, ja kaikki ne, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
16 Minä Jesus lähetin minun enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Davidin juuri ja suku, se kirkas kointahti.
17 Ja henki ja morsian sanovat: tule. Ja joka kuulee, se sanokaan: tule. Joka janoo, se tulkaan, ja joka tahtoo, se ottakaan elämän vettä lahjaksi.

Maallikon tulkinta, jota en ole vahvistanut mistään tahosta, mutta ajattelisin:
Jae 14: Jeesus sanoo autuaiksi niitä, jotka uskovat Pojan päälle ja että heidän voimansa olis elämän puussa eli Kristuksessa. Koska Kristus asuu seurakunnassaan, elämän puuta voinee kuvata myös hänen seurakunnakseen. Jeesus toivoo, että kaikki tulisivat sisälle valtakunnan portista, portista, josta ilm. kirjan luvussa 21. kuvattiin, ketkä oven vartijoina ovat.
Jae 16: Jumala puhuu seurakuntansa kautta, Jeesus on antanut omillensa lähetystehtävän, erityisesti sananpalvelijoille saarnaviran mutta kaikille yleisen pappeuden.
Jae 17: Pyhällä Henki kutsuu elävän seurakunnan kautta itse kutakin ammentamaan elävää vettä eli evankeliumia ilmaislahjaksi. Tämä vesi ei todellakaan vuoda suoraan rukoilijan syliin kunnian taivaasta käsin, eikä se vuoda hiljaisessa kammiossa kenenkään päälle, eikä minkään ihmisen voiman kautta, vaan Henki ja morsian sanovat. Pyhän Hengen seurakunnalla on valtakunnan avaimet. Maan päällä uskottu evankeliumi kuitenkin kuullaan välittömästi myös kunnian Taivaassa Isä Jumalan tykönä, siitähän kertoi jo se vanhan liiton vertaus, kun matkamies nukahti kivelle ja näki ne tikapuut taivoon asti.

Mielestäni myös eräs ongelma on se, että jotkut tahot eivät tosiasiallisesti usko elävään Jumalaan. He uskovat, että Jumala kirjoitutti Raamatun, ja Jeesus kuoli ja nousi ylös. Ja ristin juurella sitä saadaan muistella ja rukoilla taivaasta alas. Mutta heillä on tyystin väärä osoite, sillä ilm. kirjan luvun 22 mukaan Karitsa istuu armoistuimellaan koko ajan täällä maan päällä, ja kirja määrittelee erittäin tarkasti armoistuimen sijainnin.

Elävä Jumala sitten kirkastaa evankeliumin kautta sisään tulleille sen, miten tässä maailmassa ja jumalanlasten joukossa kuuluu siveästi ja hurskaasti elää. Ja kun omatunto on pesty ja valaistu, näkee viettelyksiä siellä, missä paatunut tunto ei niitä näe. Välistä mielessä käy ajatus, että osa tämänkin ketjun keskustelijoista uskoo jonkinlaiseen lamaantuneessa tilassa olevaan Pyhään Henkeen, joka ei toimi oikeastaan mitenkään, tai vähintääkin on dementoitunut niin, että Hän Pyhä Henki osaa enää tautologisesti toistaa termiä "Jumala on rakkaus". Uskovaiset taas luullakseni uskovat aktiivisesti toimivaan Pyhään Henkeen, joka avaa armon taivahan ovet, mutta sen lisäksi kirkastaa kullakin ajalla uskovaisille turvallisen kulkuväylän ajan karikoissa, ja toimii uskovaisen kotiopettajana ja Jumalan seurakunnan päämiehenä ja "pääpuhujana".

Joh. 16:13 Vaan kuin se tulee, totuuden Henki, hän johdattaa teitä kaikkeen totuuteen; sillä ei hän puhu itsestänsä, vaan mitä hän kuulee, sitä hän puhuu, ja tulevaisia hän teille ilmoittaa.

Korjaattehan te palsta-veljet väärät tiedot, jos niitä tuli taasen. Jookosta.

[Siansaparo]

Miusta se on piikittelyä, jos ihan asiallisesti tuon omia ja joidenki vl-puhujien ajatuksia kehiin ja saan vihjailuja nirsoudesta ja antinomisti -heittelyjä. On tunneköyhyyttä tai epärehellisyyttä teiltä, jos ette asiaa havaitse.

Ajatelkaapa jos mie live-elämässä saisin uskovaisten keskuudessa kokea samaa; enhän pystyisi näistä asioista kenenkään kanssa edes keskustelemaan. Kuitenkin pystyn ja nämä tän palstan negatiiviset ilmiöt pysyy onneksi täällä eivätkä ole havaittavissa (nykysellään) livessä.

Summa summaarum aiemmasta kirjoituksestani: tällä palstalla ollaan eri mieltä ainakin kahden vl-puhujan kanssa joistakin asioista. Kuitenki olette sanoneet seuroissa kuultavan aina Jumalan sanaa, mitä sanotte nyt? Eikö seuroissa puhuttuun voikaan enää perustaa?