Olkaa niiden perään, jotka ovat ylhäällä.

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


ViestiKirjoittaja hepa » 05 Elo 2010, 07:35

metsätähti kirjoitti:
weha kirjoitti:Okei, jos tuo tarkoittaa myös tuota, että tulee olla niiden perään, jotka ovat taivaassa. Miten se mielestänne sitten tapahtuu? onko se taivastoivoa?

Eikö voi olla paremmin niiden pyhien perään, jotka täällä armonajassa vielä elää?


Ensimmäiseen kappaleeseen tuumaan, että minusta se on sitä, että kunnioitetaan sitä uskon perintöä, jonka mukaan tästä ajasta päässeet pyhät ovat meille jättäneet. Eli teemme matkaa niin, että pääsisimme heidän perässään perille kotiin, jollain fraasilla lausuttuna "entisten lampaiden jäljissä".

Ja toiseen kappaleeseen sitten se, että käytännössähän se tapahtuu tässä ajassa, tässä yhteisössä ja näiden pyhien parissa, seuraten seurakunnan opetusta ja Jumalan johdatusta. Mie en näiden kahden tulkinnan välillä näe ristiriitaa, pikemminkin ne täydentävät toisiaan. :cool:


Näinhän se on.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Elo 2010, 12:09

veli pk-seudulta kirjoitti:
Saunanaama kirjoitti:Toki tuo kohta kuulostaa äkkiseltään siltä, miten tässä metsätähti ja "velimies" sen ovat tulkinneet, mutta tulee huomata, että kirje on osoitettu ihan fyysisesti eläville kristityille. Toisin sanoen kuolema, josta tässä puhutaan, tarkoittanee pikemminkin hengellistä kuolemaa ja samoin Kristuksen kanssa ylösnouseminen, parannusta epäuskosta. Niinpä Wehan ajatus on mitä kannatettavin. Tässä puhutaan nimen omaan Jumalan lapsista, hänen maanpäällä olevasta seurakunnastaan, joiden yhteyteen uudesti syntyneen kristityn tulee hakeutua.

Mutta en tuomitse sitä toistakaan tulkintaa, että tulisi pyrkiä niiden luo, jotka jo ylhäällä taivaassa ovat. Tällöin nimittäin lopputulemahan on oikein ymmärrettynä aivan sama, että päästäkseen taivaaseen kristitty tarvitsee elävän hengen ja samoin hänen tulee olla elävänä oksana Kristuksen viinipuussa, jota täällä ajassa edustaa Jumalan seurakunta.


Missä tuossa kerrotaan, että se on osoitettu fyysisesti eläville ihmisille? Puhujaveli kyllä avasi tämän minulle nimenomaan, että kyseessä oli kuolleet ihmiset.

Näistä aina nousee ajatus, että miksi raamatun kohdista on aina monta eri tulkintaa ja näkemystä?

Eivätköhän niiden seurakuntien uskovaiset, joille kirje kirjoitettiin ja vietiin, olleet silloin aivan eläviä ihmisiä? Ei kait siihen muuta kertomista tarvita? Tietenkin he ovat kuolleet aikoja sitten, kuten on Paavalikin, kirjeen sanelija.

Siihen näkökantaan voin yhtyä, että meidän tulee pysyä entisten lammasten jäljillä ja seurata heidän uskoaan ja uskonsa vaikutuksia sekä heidän elämänsä viime vaiheitakin. Kun Herra Jeesus on kulkenut heidän edellään, kulkee Jeesus samalla meidänkin edellämme, jos uskossa turvaudumme Hänen armoonsa, joka seurakunnan keskellä eteemme kannetaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Viiru » 06 Elo 2010, 19:26

weha kirjoitti:Uskovainen, Jumalan lapsi on noussut hengellisesti ylös.



Ymmärrän että tarkoituksesi on oikeamielinen ja sinänsä oikeakin, periaatteessa. Mutta mielestäni haksahdat tulkinnassasi. Kuulostaa suoraan sanoen omituiselta ja haetulta. Että uskovainen olisi jo "hengellisesti ylösnoussut". Ei ole kuultu seuroissa eikä ole tullut vastaan muutenkaan. Tulee mieleen vain se että vaellamme täällä ajassa yhä kaksiosaisena. Matkalla Jumalan iankaikisuuteen, mutta ylösnousemus on vasta edessäpäin, Jumalan aikajärjestyksessä.
Viimeksi muokannut Viiru päivämäärä 09 Elo 2010, 19:24, muokattu yhteensä 1 kerran
Viiru
tutustunut
 
Viestit: 46
Liittynyt: 01 Kesä 2010, 11:52

ViestiKirjoittaja weha » 06 Elo 2010, 19:48

No noitahan paikkoja paljon Raamatussa, että hengellisesti kuollut ihminen on saanut parannuksen armon ja herännyt eloon/noussut hengellisesti ylös. Ei tämä ole mikään uusi asia tai keksimäni asia. Näin siitä on opetettu myös. Kyllä tästä on ihan uskovaiset puhuneet.

Luuk.14:24. Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.

Luther sanookin: ”On varmaa, että meidän, jos tahdomme viimmeisenä päivänä nousta ruumiillisesti autuuteen, on sitä ennen täällä maan päällä noustava ylös hengellisesti”. Olemme myöskin pappeja ja hallitsemme myös maan päällä (1.Piet. 2:9; Ilm.1:9).


ef.5:14. Sentähden hän sanoo: heräjä sinä, joka makaat, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee.

Joh.14:27. "Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö".

Room.6:5. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 07 Elo 2010, 07:52

Viiru kirjoitti: "...mielestäni haksahdat tulkinnassasi. Että uskovainen olisi jo "hengellisesti ylösnoussut". Ei ole kuultu seuroissa eikä ole tullut vastaan muutenkaan".


Olen sillä kannalla, että Jumalan lapsella on osa jo täällä armon ajassa Kristuksen ylösnousemuksesta, eli ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Lisäksi jokaisen hengellisesti kuolleen ihmisen on tarpeen pelastuakseen syntyä "uudesti ylhäältä". Eikö siinä ole hengellinen ylösnousemus?

Ilm.20:6. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimäisessä ylösnousemisessa: niiden ylitse ei ole toisella kuolemalla yhtään valtaa, vaan he tulevat Jumalan ja Kristuksen papeiksi, ja hallitsevat hänen kanssansa tuhannen vuotta.

1.kor.15:20. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Viiru » 09 Elo 2010, 19:23

En halua alkaa saivartelemaan. Mutta sinun kannattaa ottaa huomioon että kielenkäyttösi saattaa herättää hieman kummastusta muissa uskovaisissa.

weha kirjoitti: jokaisen hengellisesti kuolleen ihmisen on tarpeen pelastuakseen syntyä "uudesti ylhäältä". Eikö siinä ole hengellinen ylösnousemus?

Osaan kommentoida sinulle vain sitä mitä itse olen seuroissa kuullut. Tarkasti ottaen, seuroissa puhutaan parannuksenteon yhteydessä tavallisesti "uudestisyntymisestä" eikä "ylösnousemuksesta".

Uudestisyntynyttä eli sellaista joka on saanut parannuksen armon, ei vl kielenkäytössä tavallisesti nimitetä ylösnousseeksi. Tämän voi käsittää hyvin, kun muistaa, että jumalanlapsi on edelleen tavallinen inhimillinen ja syntinen ihminen maan päällä niinkauan kuin elossa on. Mutta hän on nyt armahdettu syntinen.

En sitä kiellä että joku puhuja on hyvinkin saattanut joskus puhua noin kuin kerroit. Vertauskuvalliset sanontatavat havainnollistavat isoja opillisia asioita. Jeesuskin tykkäsi kertoa asioista vertauksilla.
Viiru
tutustunut
 
Viestit: 46
Liittynyt: 01 Kesä 2010, 11:52

ViestiKirjoittaja weha » 10 Elo 2010, 01:30

Kun ihminen saa parannuksen armon, hän saa osan Kristuksen ylösnousemukseen:

Room.6:5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,

Näin olen ajatellut asiaa. Jos olen väärässä, toki uskovaiset voivat korjata.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja metsätähti » 10 Elo 2010, 01:52

weha kirjoitti:Kun ihminen saa parannuksen armon, hän saa osan Kristuksen ylösnousemukseen:

Room.6:5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,


Miepä otan esille tuon saman kohdan 1992-käännöksen mukaisesti:

Room. 6:5 "Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän."

Mie en tästä saa täysin varmaa kuvaa siitä, mistä oikeastaan puhutaan. Kasteessahan meidät on liitetty Kristuksen kuolemaan, joten jakeen alkuosa on selvää kauraa. Mutta tuo kuolleista nouseminen - puhutaanko tässä siitä uudesta ihmisestä, joka nousee kuolleista ja elää jo tässä ajassa tätä kaksijakoista elämää, vai onko siinä kyse kerran tapahtuvasta yleisestä ylösnousemuksesta, josta toiset menevät Herransa iloon, toiset vaivaan ja kadotukseen? Mie en tiiä. Luku on otsikoitu "Kaste ja uusi elämä", ja Room. 6:1-14 puhuu tästä asiasta kokonaisuudessaan. On vain kyse ylipäätään asiasta, joka on vaikea ymmärtää - millä tavoin me kuolemme synnille, kun sitä kuitenkin yhä uudestaan ja uudestaan teemme, lankeamme samoihin kuoppiin kerta toisensa jälkeen? Hidasta se kristittynä kasvaminen. Mutta tosiaan kannattanee vilkaista koko tuo pätkä (eikä Roomalaiskirje kokonaisuudessaankaan hullumpaa tekstiä ole), saa paremmin käsityksen siitä, mistä puhutaan. Tämäkin kun on kohta, joka kaipaa lisää valoa. Ei riitä minun tuikku tähän.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja weha » 10 Elo 2010, 02:06

Siis, sakramentit otetaan vastaan uskolla, sanoo tunnustuskirjamme.

Ei ole uudestisyntymisen paikka kaste: "Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. - - Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html

Tästä meillä on osa yksin uskon kautta:
Joh.11:25. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 10 Elo 2010, 08:11

Emme opeta, että "kun lapsi kastetaan, sielu taivaaseen vilahtaa". Tämä oppion, room.kat "ex operate, operatio" oppia. Useat kirkolliset väittävät, että kaste antaa lapselle armon ja uskon, siis tehtynä tekona. VL:ssä opetetaan, sitä vastoin, että pienet lapset uskovat, jo äitinsä kohdussa. Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 ). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden. Niinkuin Nooa perheineen oli jo vanhurskas, kun arkkiin menivät, ja pelastuivat veden kantamana. Samoin kastekkin on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona. Näin siis kaste kuuluu sille, joka on sovitettu ja, jolla on hyvä omatunto, kuten on pienen lapsen tila syntyessään. Raamattu käyttää tästä kasteen kohdasta 1.Piet.3:21, sanaa "eperooteema" , LIITTO. Tätä sanaa käytettiin jo ennen uudeentestamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa. Luther käänsi tämän myös liitoksi. Näin myös tätä liittoa korostaa, yksi kaste opetus.

Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 02 Syys 2010, 09:07

Viitaten alustukseen, tuli mieleen, että kun uskovainen tulee vaikkapa käymään omaan kotia, on hän uudesti syntynyt ylhäältä Pyhästä Hengestä. On kuin enkeli tulisi käymään kylässä. Uskovaisella on siitä semmoinen ilo sydämessä.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

Edellinen

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron