Lapsikaste

[Maarimi]

"Mutta Jesus sanoi: sallikaat lasten olla, ja älkäät kieltäkö heitä tulemasta minun tyköni: sillä senkaltaisten on taivaan valtakunta."
Matt.19:14

Mitä tarkoittaa lapsenkaltaisuus?

Eikö se ole ehdotonta luottamusta ja uskoa. Sellaisten on siis taivaan valtakunta.

"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Mark.16:16

Usko on siis se mikä pelastaa. Helluntaiseurakunnassa mennään kasteelle, kun sydämessään tuntee, että haluaa julkisesti tunnustaa uskonsa.

[Taavetti]

Usko on siis se mikä pelastaa. Helluntaiseurakunnassa mennään kasteelle, kun sydämessään tuntee, että haluaa julkisesti tunnustaa uskonsa.

Siihen sisältyy enemmän, kuin vain tunnustaminen. Siihen sisältyy käsitys, ettei lapsi ymmärrä uskoa, ikään kuin usko ja uskominen olisi riippuvainen ihmisen ymmärryksestä. Jeesushan neuvoi tulemaan lapsen kaltaiseksi, että voi uskoa ja ottaa vastaan Jumalan valtakunnan. Helluntai saarnoissa, kuten esimerkissäkin, päinvastoin opetetaan pyrkimään pois lapsen kaltaisuudesta.

Eiköhän epäusko ole ymmärryksen asia, usko sen sijaan on täydellisesti Jumalan lahjaa, joka ei riipu uskojan ymmärryksestä lainkaan. Jos uskominen asetetaan riippuvaksi ihmisen ymmärryksestä, se ei ole uskoa vaan epäuskoa.

[Emka]

"Mutta Jesus sanoi: sallikaat lasten olla, ja älkäät kieltäkö heitä tulemasta minun tyköni: sillä senkaltaisten on taivaan valtakunta."
Matt.19:14

Mitä tarkoittaa lapsenkaltaisuus?

Eikö se ole ehdotonta luottamusta ja uskoa. Sellaisten on siis taivaan valtakunta.

"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Mark.16:16

Usko on siis se mikä pelastaa. Helluntaiseurakunnassa mennään kasteelle, kun sydämessään tuntee, että haluaa julkisesti tunnustaa uskonsa.

Oletko sitä mieltä,että joka on lapsena kastettu, pitää uskonsa tunnustamisen jälkeen taas mennä kasteelle?

Jumala on järjestyksen Jumala, eikä sekaseuraisuuden.


Jos taas Jumala ei hyväksyisi lapsikastetta, hän ei antaisi kenellekään lapsena kastetulle Pyhää Henkeä, ei edes yhtä henkäystä siitä. Lyhyesti sanoen: enää ei pitkään aikaan olisi ihmisten joukosta maan päällä pitänyt löytyä yhtään kristittyä. Koska Jumala kuitenkin on tunnustanut tällaisen kasteen oikeaksi vuodattamalla Pyhän Henkensä, minkä huomaa selvästi muun muassa sellaisista isistä kuin pyhä Bernhard, Gerson ja Juhana Hus, 24 ja koska pyhä kristillinen kirkko säilyy tuhoutumatta maailman loppuun asti, lahkolaisten on pakko tunnustaa, että lapsikaste kelpaa Jumalalle. Sillä ei Jumala voi milloinkaan nousta itseään vastaan, ei auttaa valheessa ja pahuudessa eikä antaa armoaan ja Henkeään niiden tueksi. Tämä onkin oikeastaan kaikkein paras ja vahvin todiste, mikä voidaan esittää tavallisille, oppimattomille ihmisille. Sillä tätä uskonkohtaa: "Minä uskon pyhän, kristillisen kirkon, pyhien yhteyden", ei kukaan voi meiltä riistää eikä julistaa mitättömäksi.

Lutherin isokatekismus, osa kasteesta.

[O.M]

"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Mark.16:16

Usko on siis se mikä pelastaa. Helluntaiseurakunnassa mennään kasteelle, kun sydämessään tuntee, että haluaa julkisesti tunnustaa uskonsa.

Lutherin mukaan lasten kastaminen perustuu Vapahtajan käskyyn - siksi heidät tulee kastaa. Raamatun mukaan lapset uskovat.

Matt.18:
Kuka on suurin?
"1 Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen
3 ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.
5 Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."

Kieltämällä Jeesukseen uskovilta lapsilta kasteen aikuiskastajat toimivat Jeesuksen säätämystä vastaan.

[O.M]

Tämä oli siis se minussa kovasti ihmetystä herättänyt asia, että elääkö helluntailaiset/vapaakirkolliset ym. uskovaisten kastetta kannattavat ennen kastetta heidän uskonsa kannalta epäuskoista elämää (siis eivät elä niin kuin heidän uskossaan opetetaan), koska kastetta täytyy aina edeltää parannus.

Tähän pitää palata vieläkin. Aikuiskasteoppi nimittäin aiheuttaa loogisia ristiriitoja. Raamatun mukaan "ilman uskoa on mahdotoin kelvata Jumalalle" (Hepr.11:6).

1. Jos lapset eivät usko eivätkä pelastu, silloin ei pidä paikkaansa Raamatun sana, jonka mukaan "yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle" (Room.5:18).
2. Jos lapset eivät usko, mutta pelastuvat, ilman uskoa ei olekaan mahdotonta kelvata Jumalalle. Sellaista kahden vanhurskauttamistavan oppia Raamattu ei tunne.
3. Jos taas lapset uskovat, kuten vl-käsityksen mukaan tekevät, heiltä ei ole mitään syytä evätä kastetta.

Käsitys lasten uskomattomuudesta on repäisty yhdestä raamatunkohdasta, jossa Jeesus puhuu epäuskoiselle Nikodemukselle. Sen mukaan jokainen, joka ei synny uudesti ylhäältä, ei näe Jumalan valtakuntaa. Kohdan tarkempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että uudestisyntymisvaatimus koskee epäuskoisia fariseuksia.

Joh.3:
"3 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalanmalan valtakuntaa nähdä.
4 Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä?
5 Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
6 Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän."

Raamattu sanoo myös varsin selvästi, että lapset uskovat. Lapsen autuaallisesta tilasta todistaa esim. Paavalin sanat Efesoksen pakanoille: "Ja myös (herätti) teidät, kuin te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntein tähden" (Ef.2:1). Kohta osoittaa, että Efesoksen kastamattomat pakanat olivat kerran pieninä lapsina olleet hengellisesti eläviä ja olivat hengellisesti kuolleet autuaasta osastaan pois. Kristus oli heitä armossaan kutsunut takaisin.

Aikuiskasteoppi aiheuttaa myös toisenlaisen loogisen ristiriidan.

1. Aikuiskasteopin mukaan kaikkien on uudestisynnyttävä.
2. Voidakseen syntyä uudesti, ihmisen on ensin kuoltava synnin tekemisen kautta.
3. Synti on Jumalan tahdosta luopumista, joka ilmenee yksittäisinä tekoina.
4. Aikuiskasteopin mukaan ihmisen on siis elettävä Jumalan tahdon vastaisesti päästäkseen uudestisyntymisen kautta Jumalan lapsiosaan.
5. Jumalan tahto olisi siis, että ihminen eläisi ensin Jumalan tahdon vastaisesti.
6. Jos maailmanloppu tulisi nyt, olisi joukko ihmisiä, jotka Jumalan tahdon mukaisesti eläisivät Jumalan tahdon vastaisesti (onpa melkoinen lausehirviö).
7. Väärässä elämänvaiheessa (=ennen henkilökohtaista uskonratkaisua) olevat ihmiset siis Jumalan tahdosta kadotettaisiin Jumalan tahdon vastaisesti elämisestä.
8. Koska Jumala on kokonaan hyvä, olisi mahdotonta, että Jumala tahtoisi kenenkään menevän kadotukseen hänen tahtonsa mukaan elämisestä.

--> Aikuiskasteoppi on epälooginen kokonaisuus.

Kirkon 2000-vuotinen traditio on ollut kastaa lapset ja niin tulee olemaan jatkossakin. Kastettiinhan Lyydiakin koko perhekuntineen, jossa on erittäin todennäköisesti ollut pieniä lapsia.

Ap.t.16:
"14 Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui,
15 ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan."

Lisäksi on muistettava, että vanhan liiton kastetta vastaava ympärileikkauksen sakramentti toimitettiin niin ikään pienille lapsille. Vaikka lasten usko on järjelle käsittämätön, on vain uskottava Raamatun sanaan tässä asiassa ja Kristuksen säätämykselle kuuliaisena kastettava pienet lapsetkin kasteen armoliittoon.

"Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6).
"Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?" (Matt.21:16.)

[nuusku]

Tuli pohdittua noita viimeaikaisia kasteuutisia. Ev.lut.kirkkohan ei ilmeisesti ota nyt jäsenekseen niitä, jotka on kastettu Luther-säätiön kasteella. Asiaa mistään kyselemättä tai tutkimatta käsitin kuitenkin uutisen perusteella, että kaste on sinänsä toimitettu oikein, eli sen vastaanottanutta ei voi enää kastaa uudelleenkaan. Onkohan sitten niin, että jos joku näistä aikuisena saa parannuksen armon Jumalan valtakuntaan, niin he eivät voi - vaikka haluaisivat - liittyä ev.lut. kirkkoon (mikäli kirkko pitää nykyisen kantansa), vaan joutuvat olemaan kansankirkkomme ulkopuolella ja näin pidättäytymään kirkollisista häistä jne. Ajatus tuntuu surulliselta, ja vaikea ymmärtää, että miksi kirkko otti sen kannan jonka taannoin ilmoitti. Mikä lienee uskovaisten yleinen käsitys tuohon kirkon tekemään linjaukseen? Olen käsittänyt, että kahta kastetta ei voi ottaa - ei, vaikka ev.lut. kirkko sitä vaatisi voidakseen ottaa jäseneksi?

[Munkki]

Voi rakkaat sisaret ja veljet kyllä te taas oikeassa olemisen vimmassanne ollette tehneet uskomisen asian niin vaikean kuuloiseksi, että jos ei tietäisi taas ensi sunnuntaina kuulevansa koti siionissa armon evankeliuimia, niin eipä tietäisi miten tässä pitää uskoa.
??:

[Taavetti]

Voi rakkaat sisaret ja veljet kyllä te taas oikeassa olemisen vimmassanne ollette tehneet uskomisen asian niin vaikean kuuloiseksi, että jos ei tietäisi taas ensi sunnuntaina kuulevansa koti siionissa armon evankeliuimia, niin eipä tietäisi miten tässä pitää uskoa.
??:

Ei ole halua eikä tarvetta tehdä uskomista vaikeaksi, tuskin on edes oikeassa olemisen vimmaa. Vääriä oppeja joudumme kuitenkin torjumaan, jos niitä alkaa tänne työntyä.
Armon evankeliumin kuuloon on meillä halua jokaista opastaa, ja nimenomaan sinne kotisiionin seuroihin, mitä muuta voisi tai mitä muuta olisi oikein tehdä.

[Munkki]

Vielä kasteesta.

Anteeksi , mie oli vähän pahalla kiirillä ja väsynytkin kun lueskelin tätä keskustelun kulkua kasteesta. Sitä on elämänsä varrella kuullut niin monta kasteen perustelijaa, jotka sormi raamatulla ja toisen käden sormi pystyssä puhuvat kuinka juuri hänellä on se oikea näky asiasta, että ei taho maltaa kunnolla ja ajatuksen kanssa lukea tämmöstä pitempää keskustelua. Mutta sehän on oma virhe. Se pitäs malttaa ajatella ensin.
No vielä vähän lisää tokkeita soppaan: Tuli ihan vahingossa vastaan vanaha C.O, Roseniuksen lyhyt kirjoitus kasteesta "Elämän Leipä" kirjasta. Tässäpä se muittenkin mietittäväksi:

Sillä niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu te olette Kristukseen pukeutuneet. Gal. 3: 27.
Apostoli sanoo, että me olemme Kristukseen kastetut. Vaikka kaste, Kristuksen määräyksen mukaan, tapahtuu kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, nimitetään sitä siitä huolimatta Kristukseen kastamiseksi. Tämä sen takia, että hänessä ainoassa on meillä autuus, hän on tie, hän on ovi. Ei kukaan pääse Isän tykö muutoin kuin hänen kauttansa. Isä on tehnyt Kristuksen autuuden ruhtinaaksemme, ylimmäiseksi papiksemme, profeetaksemme ja kuninkaaksemme. Hänen luokseen ohjaa Isä kaiken lihan, sanoen antakaa suuta Pojalle, kuulkaa häntä.
Häneen meidät on kastettava, häneen on meidät istutettava, sillä hänessä on elämä. Sana »Kristukseen kastettu» ilmi tuo sisäisen yhteyden ja osallisuuden Kristukseen ja kaikkeen siihen hyvään, jota kasteen kautta saamme. Sana istutettu häneen (Room. 6: 5) ilmoittaa, ettemme enää eri persoonia, vaan uskovaisina ollen olemme osa Kristuksesta, olemme hänen ruumiinsa jäseniä. Mikä siis koskee jäseneen, se koskee päähänkin ja minkä pää omistaa, sen omistaa jäsenkin.
Mutta onko tämä totuus? Puhumme ehkä tässä liian kauniita niitä sanoja? Tulemmeko todellakin kasteen kautta niin läheiseen yhteyteen Kristuksen kanssa, jopa kokonaan istutetuiksi häneen? Onko apostolilla todella sellainen käsitys kasteesta? Hän sanoo: »Sillä niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet.» Pukeutuneet olette siis kokonaan kääriytyneet häneen.
Pukeutuneet tarkoittaa samaa läheistä, sisäistä yhteyttä Kristuksen kanssa kuin sana istutetut Kristukseen s.o. me tulemme yhdistetyiksi koko hänen persoonaansa, ansioonsa ja mielisuosioonsa Isän edessä.
Jos tämä näyttää meistä liian suurelta ja oudolta, on siihen syynä vain ilkeä epäusko meidän sydämissämme ja Perkeleen voimallinen vaikutus. Perkele ei tahdo myöntää meille mitään lohdutusta, se kun voisi hänen valtakuntaansa vahingoittaa.
Tulisihan meidän toki muistaa, että kaikki, mitä rakkaudesta rikas Jumala on hyväksemme tehnyt on äärettömän suurta ja ylittää suuresti sen, minkä ajatuksemme ja järkemme voi käsittää. Onhan hän luonut meidät lapsiksensa ja valtakuntansa perillisiksi. Hän on antanut ainokaisen, iankaikkisen Poikansa veljeksemme, sukulaiseksemme, Vapahtajaksemme. Hän on antanut ja antaa yhä Pyhän Henkensä, joka vaikuttaa sydämissämme, tehden siellä ihmeellisen, jumalallisen työn, jota emme voi kieltää. Olisiko hänen olennolleen outoa, tehdä meidät kasteen, tämän näkyväisen toimituksen kautta osalliseksi kaikesta hänen armostaan? Olisiko se liian suuri rakkauden osoitus?
Nähdessämme miten apostolit selittävät kasteen; nim. että meidät siinä »puetaan Kristukseen», »istutetaan häneen», »puhdistetaan» ja »autuaaksi tehdään», niin on käsittämätöntä, miten tätä kallista Jumalan armovälikappaletta voidaan niin halveksia, kuin usein saamme kokea.
Mutta kasteen halveksiminen johtuu samasta syystä kuin juutalaisten Kristusta kohtaan osoittama ylenkatse nim. sen halvasta ja vähäpätöisestä ulkomuodosta. Kristus syntyi seimessä. Ketuilla oli luolat, taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ollut kuhun päänsä kallistaisi. Hän oli kipua ja sairautta täynnä ja kuoli mestauspaikalla. »Sen takia emme häntä minäkään pitäneet», todistaa profeetta juutalaisten puolesta.
Niin on myös kasteen laita. Luther sanoo: »Me näemme siinä pelkän veden samoin kuin eläin, joka tietää, että se kelpaa juotavaksi, ja unohdamme suuren Herran Jumalan veteen liittämät lupaukset.» Meille käy kuten kävi syyrialaisen Naemanin, jolle profeetta Elisa sanoi: »Mene ja peseydy Jordanissa ja lihasi tulee entisellensä ja sinä tulet puhtaaksi.» Silloin Naeman kiinnitti huomionsa veden uun ja sanoi, että Jordanin vedet eivät voineet olla Damaskossa löytyviä vesiä paremmat. Hän unohti, että lupaus oli liitetty ainoastaan Jordanin vesiin.
Miten erinomainen ja tärkeä onkaan se huomautus, jonka Luther liittää selitykseensä kasteesta: »Vesi tosin ei niitä vaikuta, vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, ja usko, joka veteen yhdistetyn Jumalan sanan uskoo; sillä vesi ilman Jumalan sanaa on paljas vesi, eikä kaste, mutta Jumalan sanan kanssa yhdistettynä on se kaste, se on armorikas elämän vesi ja uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä.»
Jumala viisaudessaan on kiinnittänyt autuaaksi tulemisemme vähäpätöisimpiin keinoihin ja sen kautta hän koettelee meitä, luotammeko hänen sanaansa, vai etsimmekö sitä, joka näyttää suurelta ja arvokkaalta. Tämä Jumalan koettelemistapa on kuin seula, jonka avulla kaikki akanat erotetaan hänen hyvästä nisustaan. Se on ahdas portti, jonka läpi ainoastaan pienet, yksinkertaiset ja uskovaiset pääsevät hänen valtakuntaansa. Hän sanookin pienistä lapsista: Senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Hän on valinnut sen, mikä on halveksittua ja mieletöntä maailmassa ja sen joka ei mitään ollut, että hän »viisaat häpeään saattaisi». Järkemme saattaa hengellisissä asioissa olla »vaarallinen peto». Varokaamme siis sitä! Varo, ettet niin eksy, että kasteessa näet pelkän veden, ja et näe niitä iankaikkisen elämän ja autuuden lupauksia, jotka armorikas Herramme on tähän toimitukseen liittänyt.
Herra Jumala, ole ylistetty ja kiitetty iankaikkisesti, kun olet surumme ja murheemme pois ottanut ja olet meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen verellä kalliisti lunastanut. Kasteen kautta Kristukseen olet sinä ottanut meidät lapsiksesi ja ystäviksesi. Anna meidän tässä liitossa armostasi joka päivä uudistua ja vahvistua sinun nimesi kunniaksi ja hengellisen elämämme kasvamiseksi. Amen.

[O.M]

Tuli pohdittua noita viimeaikaisia kasteuutisia. Ev.lut.kirkkohan ei ilmeisesti ota nyt jäsenekseen niitä, jotka on kastettu Luther-säätiön kasteella. Asiaa mistään kyselemättä tai tutkimatta käsitin kuitenkin uutisen perusteella, että kaste on sinänsä toimitettu oikein, eli sen vastaanottanutta ei voi enää kastaa uudelleenkaan. Onkohan sitten niin, että jos joku näistä aikuisena saa parannuksen armon Jumalan valtakuntaan, niin he eivät voi - vaikka haluaisivat - liittyä ev.lut. kirkkoon (mikäli kirkko pitää nykyisen kantansa), vaan joutuvat olemaan kansankirkkomme ulkopuolella ja näin pidättäytymään kirkollisista häistä jne. Ajatus tuntuu surulliselta, ja vaikea ymmärtää, että miksi kirkko otti sen kannan jonka taannoin ilmoitti. Mikä lienee uskovaisten yleinen käsitys tuohon kirkon tekemään linjaukseen? Olen käsittänyt, että kahta kastetta ei voi ottaa - ei, vaikka ev.lut. kirkko sitä vaatisi voidakseen ottaa jäseneksi?

Ymmärtäisin niin, että jos lapsi myöhemmin tekee parannuksen ja haluaa liittyä kirkkoon, hänet otetaan kirkon jäseneksi eikä kasteta uudelleen.

[Rontsa]

On vaikea ymmärtää että mitä ev lut kirkko tuossa asiassa oikein ajattelee. Käsittääkseni yksi kaste on sinänsä riittävä, oli se sitten ortodoksien, katolilaisten tai luther-säätiön pappien suorittama. Enkä ole koskaan kuullut että ev lut kirkko alkaisi uudelleen kastamaan jo aikaisemmin kastettuja. Eli mitä mahtaa merkitä se, jos ev lut kirkko ilmoittaa että eivät hyväksy luther säätiön kasteita? Vaativatko oikeasti uudelleen kastamista jos haluaa liittyä kirkkoon? Vai onko kyseessä ainoastaan tyhjää uhkailua?

Itse ymmärrän juuri noin niinkuin o.m yllä sanoo.

[Taavetti]

Kulin eilen radiosta juttua, tosin työn ohessa sivukorvalla. Olisikohan ollut Kuopion piispa haastateltavana, hän kertoi tässäkin kerrotun olevan tämän hetken tilanteen. Miten jatkossa tullaan menettelemään, on vielä pohdinnan aihe ja se tulee kevään korvalla piispojen käsittelyyn. Haastateltavakaan ei osannut sanoa mikä tulee olemaan lopputulos, mutta joku virallisempi päätös täytyy tehdä. Taitaa lopullinen ratkaisu kuulua kirkolliskokoukselle, ennen sitä ei ole virallista lupaa eikä sen mukaan mahdollisuuttakaan.

Mitä tulee uskovaisten käytäntöihin ja mahdollisuuksiin, tuskin tästä meille ongelmia tulee. En tiedä kuinka kauan luterilainen kirkko on hyväksynyt esimerkiksi ortodoksien kasteen, nykyisin se kuitenkin hyväksytään puolin ja toisin. Ehtoollisyhteyttä ja pääsyä ei taida olla vieläkään, eikä siis ainakaan luterilaista toivoteta tervetulleeksi ortodoksien tai katolisten ehtoolliselle. Sen kuitenkin tiedän, että monet ortodoksit käyvät luterilaisen kirkon ehtoollisella.

Ennen sotia oli Karjalassa paljon ortodoksi kirkkoon kuuluneita uskovaisia. Avioparitkin saattoivat kuulua eri kirkkokuntiin, vaikka olivat parannuksen kautta päässeet osallisiksi elävästä uskosta. Samoissa VL seuroissa he yhdessä kulkivat ja samaa Elämän Leipää söivät ja siitä iankaikkisen elämän toivossa tästä maailmasta erkanivat. Eri hautausmaillekin silloin saattoivat tulla haudatuiksi, kun ei ollut sallittua kirkkokuntien sekahautaus, kuten se on nykyisin mahdollista.

Kylällämmekin oli yksi aviopari, uskoivat kanssamme samalla tavoin, kulkivat uskovaisten seuroissa, mies luki ompeluseuroissamme Lutherin kirjoituksia postilloista ja tunnustuskirjojakin, joita oli saanut hankituksi. Piti parikymmentä vuotta luterilaisen kirkon pyhäkoulua, jopa kahdessa paikassa samana päivänä. Vaimo kuului koko elämänsä ajan Ortodoksi kirkkoon, mutta samaan hautaan heidät on haudattu.

Laajensinpa pahoin aihetta, mutta kun jotakin alkaa selittämään, tuntuu joskus tarpeelliselta kertoa sivujuonteitakin.

[Taavetti]

Vain osa uskovien kastetta käyttävistä perustelee uskovien kastetta sillä että lapsi ei osaa uskoa. Niin tai näin, uskoi vauva tai ei niin kaste kuuluu pyhityselämään ja sitä ei ole vauvoilla.

Eiköhän niillä uskon esikuviksi annetuilla ole paras pyhityselämä, ainakin varmempi ja aidompi, kuin monella aikuisella. Kun Jeesus on heidät ansiollaan täydellisiksi uskovaiseksi tehnyt, on väärää ihmistekoa sitä parannella.

[weha]

Todella törkeä ja omavanhurskas väite on, ettei pienokaiset osaa uskoa. Miten tuollaista harhaoppia täällä esiintyy?

Ilman uskoa ei kukaan kelpaa Jumalalle ja jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Timoteuksen mukaan pienokaiset eivät osaa uskoa. Johdonmukaisesti, eivät pienet lapset, Timoteuksen mukaan pääsee taivaaseenkaan...

Minulla on vahvana se käsitys, että pienokaiset ovat tänne maanpäälle syntyessään sovitettuja, eli vanhurskaita/ uskovaisia. Ei itsessään kelvollisia, vaan koska syntyvät Jeesuksessa Kristuksessa. Näin siis taivaaseen ja kasteelle kelvollisia.

Room.5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.
19. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.

[hepa]

Hepr. 2:
9 Vaan Jesuksen, joka vähäksi hetkeksi enkelitten suhteen alennettu oli, näemme me kuoleman kärsimisen kautta kaunistetuksi kunnialla ja ylistyksellä, että hänen piti Jumalan armosta kaikkein edestä kuolemaa maistaman.
10 Sillä se sopi hänen, jonka tähden kaikki ovat ja jonka kautta kaikki ovat, joka paljon lapsia kunniaan saattaa, että hän heidän autuutensa Pääruhtinaan kärsimisen kautta täydelliseksi tekis.
11 Sillä ne kaikki yhdestä ovat, sekä se, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, jonka tähden ei hän myös häpee heitä veljiksensä kutsua,
12 Sanoen: minä julistan sinun nimes minun veljilleni ja keskellä seurakuntaa sinua veisulla ylistän;
13 Ja taas: minä turvaan häneen; ja taas: katso, minä ja ne lapset, jotka Jumala minulle antanut on,
14 Että siis lapsilla on liha ja veri, niin on hän myös niistä osalliseksi tullut, että hän olis kuoleman kautta hukuttanut sen, jolla kuoleman valta oli, se on: perkeleen,
15 Ja päästänyt ne, jotka kuoleman pelvosta piti kaiken ikänsä orjana oleman.
16 Sillä ei tosin hän koskaan enkeleitä päällensä ota, vaan Abrahamin siemenen hän päällensä ottaa,
17 Josta hänen kaiketi piti veljiensä kaltainen oleman, että hän armollinen ja uskollinen ylimmäinen Pappi Jumalan edessä olis, sovittamaan kansan syntejä.
18 Sillä siitä, että hän kärsinyt on ja on kiusattu, taitaa hän myös niitä auttaa, jotka kiusataan.

[weha]

Voi rakkaat uskon sisaret ja veljet. Niin sitä on uskovaisten seuroissa opetettu, että kaikkein pienimmät ihan itse uskovat ja heidän enkelinsä näkevät taivaan Isän kasvot. Kun pienokaiset siis ovat tässä tilassa, niin heille kuuluu kaste. Näin se Lutherkin opetti ihan varmasti, että lapsikaste on varmin kaste, koska sillä ei ole järki esteenä. Me aikuiset usein järkeilemme.

6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
7. Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat! Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!
8. Mutta jos kätes taikka jalkas pahentaa sinun, niin leikkaa ne pois, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun elämään sisälle mennä ontuvana taikka raajarikkona, kuin että sinulla olis kaksi kättä eli kaksi jalkaa, ja sinä heitettäisiin ijankaikkiseen tuleen.
9. Ja jos silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun silmäpuolena elämään sisälle mennä, kuin että sinulla olis kaksi silmää, ja sinä heitettäisiin helvetin tuleen.
10. Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa.

[hepa]

Lapsen uskoa ja sopivuutta kasteelle tukee myö se että kun Kristus sovitti maailman synnin, myös perisynnin joka kaikissa ihmisissä on Aadamin lankeemuksen seurauksena, niin Pienellä vauvalla/lapsella ei ole mitään tekosyntejä kerennyt tulla, eikä he mitään ymmärrä.

Ilm. 20:12 Ja minä näin kuolleet, sekä pienet että suuret, seisovan Jumalan kasvoin edessä, ja kirjat avattiin, ja toinen kirja avattiin, joka on elämän, ja kuolleet tuomittiin niistä, mitkä kirjoissa kirjoitetut olivat, töittensä jälkeen.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hänessä olivat, ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissä olivat: ja ne tuomittiin jokainen töittensä jälkeen.

Näin ollen lapsi on synnitön ja niinkuin täälläkin on jo sanottu Jeesuksen sanat että lapset uskovat häneen.

[weha]

Aivan, ei ole vauvalla mitään tekosyntejä, vaikka onkin osallinen Aadamista:
18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.

"Ei kasteen puute, vaan sen halveksiminen kadottaa", sanoi jo
Augustinus. Tämä on ollut kristillisen kirkon kanta halki vuosisatojen.
Luther puolustaa kastamattomana kuolleita lapsia seuraavalla näkökohdalla:
"Mitä on sanottava lapsistamme, jotka joko äidin kohdussa tai heti
synnyttyään kuolevat saamatta kastetta? Tähän on helppo antaa
vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista
että meidän ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet
tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain
mukaan heidät piti ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka
Jumala haluaisi tuomita ne, jotka kuolivat sitä ennen. Sen tähden
meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä
käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu
myös se, mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, "jotka
eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam" (Room. 5:14),
ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: "ennen kuin he olivat tehneet
hyvää tai pahaa" (Room. 9:11).

Tosin pikku lapset tuovat mukanaan maailmaan synnynnäistä perua
olevan synnin, jota sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin
suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai
kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on
laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi,
että he ovat jääneet joko Vanhassa liitossa vaille ympärileikkausta tai
Uudessa liitossa vaille kastetta.”74) (Kirjasta "lapsikaste on Raamatullinen)
74 ) Luther, St. Louisin laitos 1, 1040. - Kun Lutherilta kysyttiin, pitäisikö lapsi kastaa
ennen kuin se on ehtinyt kokonaan syntyä, hän vastasi kieltävästi.

[ELIHU]

[quote="hepa"

Näin ollen lapsi on synnitön ja niinkuin täälläkin on jo sanottu Jeesuksen sanat että lapset uskovat häneen.[/quote]
******************************************************


ELIHU :

Pieni lisäys tuohon :
Minä ymmärrän tuon asian näin:
vastasyntynytkin Lapsi on perisynnistä osallinen ,joka sekin riittäisi kadottamaan,vaikka ei olekaan tekosyntejä kertynyt,mutta pienetkin lapset omistavat uskon Jeesuksen ja muun raamatun todistuksen mukaan ( esim. psalmeissa ,Jeremiaan kirjassa,ym, ym.

Usko Kristukseen vanhurskauttaa,uskolle luetaan armopalkka.
Lapsi on Kristuksen sovitustyöstä osallinen,autuas ja vanhurskas,koska omistaa jo syntyessään uskon Kristukseen,ei sen tähden,ettei ole tekosyntejä. jne..

Tästä juontaa Evlut. kirkon keskellä esim. väite meitä kohtaan,että emme olisi kirkon tunnustuksen kannalla,( mm. tässä asiassa) koska luulevat, että me emme hyväksy perisynnin käsitystä, sen kadottavuutta sinänsä.
He eivät ymmärrä ja hyväksy raamatun ilmoitusta lapsen uskosta ja että me siksi sanomme kastamatonta pientä lasta jo autuaaksi ja Jumalalle kelpaavaksi.

Eli on , niikuin Hepa kirjoitti:
" Kristus sovitti maailman synnin,myös perisynnin joka kaikissa ihmisissä on Aadamin lankeemuksen seurauksena"


Tämän Kristuksen valmistama pelastus omistetaan uskolla,siksi raamattu niin uudestaan ja uudestaan ennenkaikkea UT:ssa korostaa ja nostaa uskoa.
Jumalan edessä ei ole monta reittiä pelastukseen, vain uskolla omistetaan Jumalan Pojassaan valmistama vanhurskaus.

Lapsen uskon menettäneen täytyy palaamisen armon saadakseen löytää maan päältä Jumalan valtakunta , Hänen lapsensa ja saada ( ja uskoa omalle sydämelle, kohdalleen...) kuulla heiltä =uskovaisilta Pyhän Hengen valtuudella ja voimalla saarnattu evankeliumi.

2Kor. 5 :
17 Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
18 Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20 Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
21 Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.

[weha]

Se, että olen ollut ns. "Ortodoksi luterilainen" ja myönsin vain lapsen syntisyyden syntyessään.

Kuitenkin kun tutkin Erkki Reinikaisen kirjaa "usko ja kaste", siinä käytettiin termiä "kaksiosaisuus", myös vastasyntyneestä lapsesta. Tämä "sana" selvitti asian perinpohjin-

Kieltämättä mitenkään perisyntiä, esim. (ps.51:7), niin sama Daavid puhuu myös lapsen autuaallisesta tilasta, eli "kaksiosaisuudesta":

ps.22:10. "Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
11. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta".

Room.5:18, kertoo saman asian:

Room.5:18. "Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle".

Kirjasta löytyy sekin asia, kuinka parannusta tehdään sitten, uskon ja ymmärryksen kautta omista tekosynneistä.