Paavo Heikkilä: He sanovat: ”Älkää tuomitko…”

[Taavetti]

He sanovat: ”Älkää tuomitko…”


Ettekö te tiedä että pyhät pitää maailmaa tuomitseman? (Kor. 6:2)

IHMINEN pelkää tuomiota ja sitä, että tulee toiselta tuomituksi. Pelko on meihin iskostunut Aatamin ja Eevan perintönä, pahan tekemisen seurauksena. Sitä emme pääse pakoon vaikka kuinka haluaisimme. Tuomion tunne ei suinkaan katoa vaikka meille ei tuomiota lausuttaisikaan. Kuitenkin ihmisinä olemme erittäin herkkiä jopa loukkaantumaan, jos jonkun sanonnassa tuomio ilmenee. Muistan kun eilisen päivän sen tilanteen, jossa omalla kohdalla tuomion pelko sai tämän tästä lausumaan varoitussanan: "Älkää hyvät ihmiset näin tuomitko". Tunsin sisimmässäni, että tuomio on edessäni, vaikka minulle ei kukaan siitä puhuisikaan, ja sen vuoksi sen lausuminen muiden suulla oli arka asia. Loukkaannuin kun neuvottiin. Tuomion sana, vaikka. Raamatusta luettuna, herättää tuomion alla vaeltavassa vihan lukijaa kohtaan.

TUOMION TUNNE tulee eteemme, jos olemme tehneet pahaa toiselle, se häviää kun pyydämme tekojamme anteeksi. Tuomion pelko on myös kuoleman pelkoa, sitä on tuomion alla vaeltavan kaikkein vaikeinta tunnustaa edes itselle, puhumattakaan että tunnustuksen tekisi muille. Pelko ajaa jokaisen ihmisen tavalla tai toisella työhön. Tulee sisäinen halu tehdä jotain sellaista, jolla tuomion tunteen saisi vaiennetuksi itsestään. Työllä ei tässä ole sama merkitys kuin normaalityöllä, vaan sisimmäisen paino ajaa Jumalaa lepyttämään jollakin mahdollisella tai mahdottomalla tavalla. Mies kertoi, kuinka hän alkoi kulkea kirkossa sisäisen tuomion tunteen häivyttämiseksi, ja vaikka kuinka ravasi kirkossa, niin tuomio ei vain poistunut. Muutamat tulivat neuvomaan: "Tee synneistäsi parannus." Hän vastasi: ”Sitähän minä jatkuvasti teen, parannusta nimittäin. Ajattele, en 20-vuoteen ole kirkossa käynyt, ja nyt käyn joka sunnuntai" Sellaiseen työhön saattaa joutua. Pelko ajaa tekemään hyvää yli voimienkin, kun Jumalan viha tuomiona tuntuu. Jeesuksen kehotus tällaiselle on yksinkertainen: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa..."

KUITENKIN vain harvat sitä neuvoa noudattavat. Mieluummin haetaan vapautusta tuomion tunteesta muualta, vaikka monet etsijät jo ennen ovat siinä pettyneet, ja toivottomuutensa tunnustaneet. Muiden epäonnistumisista ei viisastuta. Etsijöitä on paljon. Toivottomat pyrkivät neuvomaan toisia toivottomia. Työsarka on todella maailman laajuinen, asia ei siellä selviä. Koetaan jonkinlaista kohtalon yhteyttä samoin ajatteleviin: Olo on verrattavissa samaan kuin veden etsijällä, jolla on kalvava jano, ja etsinnän tuloksena löytää kuivan kaivon. "Tässä on ollut vettä," todeten. Se on heikko lohdutus, jano ei sillä tietoisuudella sammu.

KUN JUMALAN LAPSI tapaa tällaisen etsijän, hän neuvoo tätä parannuksen tielle: Tule tuomion alta pois, tule Jumalan valtakuntaan," Etsijä kuulee sanat tuomiona. Turhaa ei virren tekijä neuvojan vaikeutta kuvaa kun sanoo: minä äänenikin muuttaisin, jos se auttaisi... Minkä tähden rakkauden neuvo nähdään vaaraksi - tuomioksi?

ONKO JUMALAN LAPSELLA SITTEN OIKEUS TUOMITA KETÄÄN?

Paavali neuvoo: "Ettekö tiedä että pyhät pitää maailmaa tuomitsemaan – maailman pitää teidän kauttanne tuomittaman” (1.Kor. 6:2) Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että heidän piti tuomitseman kahtatoista Israelin sukukuntaa (Matt. 19:28). "Joka voittaa, sen minä annan istua minun kanssani istuimellani." (Ilm. 3;21) Ja tehtävä on tuomion julistajan. Tuomion pitää Jumalan huoneesta lähteä. Jumalan valtakunnalla on se tehtävä ollut aina ja se on maailman loppuun asti. Muualta ei pimeyden töille ehdotonta tuomiota voidakaan julistaa, kuin Jumalan valtakunnasta, sillä siellä, valkeuden valtakunnassa, nähdään pimeyden teot. Jokainen joka valkeudessa vaeltaa, niin kuin Hänkin valkeudessa on, hänellä on yhteys toisten uskovien kesken, ja Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri kun puhdistaa kaikesta synnistä, niin valkeuden näköalat säilyvät (1.Piet. 1:7). Vääryys on aina pimeyden työtä, niin kuin tottelemattomuuskin. Tuomio on pelottava asia. Tuomion on oltava oikea, Jumalan tahdon mukainen.

VOIKO VÄÄRIÄ TUOMIOITA SITTEN OLLA?

RAAMATUN MUKAAN vääriäkin tuomioita annetaan. Eräs väärän tuomion tuntomerkki on kavalat puheet, jotka lähtevät ihmisviisaudesta. Apostoli varoittaa tästä. "Ettei joku teitä vietteleisi, väärillä, kavalilla puheilla... ihmisviisauden ja oppien kautta maailman säätyjen mukaan" (Kol. 2: 4, 8) Tällaiset väärien tuomioiden puhujat väittävät pyhien tuomioita vääriksi. Mistä ne väärät puhujat erottaa sitten oikeista? Raamattu sanoo, että hedelmistään puu tunnetaan. Väärät hedelmät tulevat aina näkyviin väärän hengen suosimisessa. Kaikki muu on soveliaampaa, kuin Jumalan valtakunnan neuvot. Jumalan hengen neuvot samaistuvat jokaisen niitä neuvoja seuraavan samanlaiseksi, että he yhtä ovat... Väärät neuvot, väärät tuomiot, jaottelevat ihmiset. Siellä uusimmat opit ja ajatukset hyväksytään lausunnoin: "On siinä jotakin hyvää... ei saa tuomita, pitää hyväksyä." Ja kun tuomio ei pohjaudu Jumalan sanaan niin ei sen seuraaja voikaan tuomiota lausua, sellainen oppi kun ei ole Jumalasta. Uudet opit ja opettajat on aina Raamatun sanalla tuomittu joko oikeiksi tai vääriksi. Ateenan ihmisiäkin kiinnosti apostolien ajalla vain jokin uusi ihmisajatuksen tuotos, josta päästiin toreilla väittelemään. He kokoontuivat kuulemaan, mitä uutta Paavalilla on heille kerrottavaa. Apostolilla oli heille Pyhältä Hengeltä ilmoitettu sana: "Näitä tietämättömyyden aikoja on Jumala tosin sallinut, mutta nyt Hän tekee tiettäväksi kaikille ihmisille kaikkialla, että parannus on tehtävä" (Ap. 17: 30). Se oli tuomion sana vääryydessä, vaeltaville ateenalaisille. Jotka sitä kuuntelivat, he joko sen uskoivat, tai halveksien hylkäsivät. Niille, jotka sen uskolla vastaan ottivat, Jumala antoi voiman lapsikseen tulla. Tuomion alta siirryttiin näin Jumalan armon omistajiksi.
JUMALAN lapsi joutuu usein tuntonsa ylitse käymään, mutta Jumalan henki
neuvoo häntä parannuksen tielle. Jos kuuliainen sille äänelle on, niin säilyy armon osallisuudessa. Uskomassa ei ainoastaan vain olla olemisen mielessä, vaan se on jatkuvaa taistelua. Yhä uusimmilla aseilla maailma hyökkää, tavat eivät maailmassa parane, mutta uskomassa säilytään niin, että pyydetään jatkuvaa
kuuliaisuutta osoittaa Jumalan Hengen äänelle, joka seurakunnassa puhuu. "Jolla korvat on kuulla, se kuulkoon mitä henki seurakunnalle sanoo.” Lapsen mieltä ja tottelevaisuutta siinä tarvitaan. Sitä meidän on lupa anoa ja Isä kuulee lastensa rukoukset.
Jeesuksen nimessä ja veressä ovat syntimme anteeksi annetut.
Paavo Heikkilä
Päivämies huhtikuun 26 päivä 1972

[Taavetti]

Ilo – kiitollisuus

Matt. 11: 25-30

Jumalan lapsista on usein tahdottu antaa sellainen käsitys, että heille on oikea elämän ilo tuntematonta, koska heidän vapauttaan rajoittavat monet kiellot ja käskyt. Raamattu todistaa kuitenkin, että todellinen vapaus ja myös todellinen ilo on löydettävissä vain niiden joukosta, jotka tahtovat elää Jumalan sanaan sidotun omantunnon mukaan. Tätä ei ole siellä, missä eletään niin kuin omaatuntoa ja vastuuta ei olisikaan. Siellä on synnin orjuus, ja palkka myös sen mukainen

Ilo ja kiitollisuus eivät synny itsestään. Elämän ahdistusten keskellä ei kukaan jaksa, ainakaan kauan, iloita pelkästään sen vuoksi, että on niin mukavaa olla iloinen. Todellinen ilon aihe käy ilmi Jeesuksen sanoista: ”Minä kiitän sinua Isä, taivaan ja maan Herra, ettäs olet kätkenyt nämät viisailta ja toimellisilta, olet ne ilmoittanut pienille." Eräs oppinut mies selitti kerran luennoidessaan, että sitä viisautta, jonka Jumala on ihmisille antanut, tulee käyttää myöskin häntä (Jumalaa) etsittäessä. Jumala on salattu luonnolliselta ihmiseltä. Häntä ei voida lähestyä eikä oppia tuntemaan ihmisviisauteen perustuvalla tutkimiselta, koska Jumala on "kätkenyt nämät viisailta ja toimellisilta." Luonnollinen ihminen ei näitä ymmärrä, sillä ne ovat hänelle hulluus, koska "ei kenkään tunne Poikaa, mutta Isä, eikä Isää tunne yksikään, mutta Poika, ja kenelle ikänä Poika tahtoo sen ilmoittaa." Oikea viisaus annetaan siis ylhäältä. Juuri tästä Herra Jeesus iloitsee ja kiittää Isää, että lapsenmielisille ja nöyrille on ilmoitettu näin kallisarvoinen viisaus.

Suurimman viisauden omistamisessa, ja ennen kaikkea sen saamisessa, tarvitaan lapsenmielisyyttä ja kuuliaisuutta, eikä suinkaan omaan ymmärrykseen luottamista. Sen tähden me puhummekin, kuten Paavali sanoo, salatusta Jumalan viisaudesta, jonka Jumala on ennen maailman alkua säätänyt, koska maailma viisaudessaan ei ottanut häntä vastaan, ja jonka vuoksi hän, kaikkivaltias näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta vapahtaa ne, jotka uskovat sen hullun ja tyhmän saarnan, jota maailman silmissä vähäarvoiset, halveksitut ja pilkatut Jumalan lapset vieläkin julistavat. Puheet, jotka ajanlaskumme alussa Paavalin suun kautta kuultiin, eivät olleet kaunistetuissa sanoissa ihmisviisauden jälkeen, kuten hän itse kirjoittaa, vaan voiman osoituksessa. Näin on vieläkin sen tähden, ettei meidän uskomme olisi ihmisten viisaudessa, vaan Jumalan voimassa.

Tätä Herra Jeesus tahtoo meille, omasta puolesta ymmärtämättömille nytkin opettaa. Hän kutsuu tänä levottomana, ja ahdistavana aikana luokseen jokaista ihmislasta, synnin orjuuteen eksynyttäkin. Oppimaan oikeaa viisautta, saamaan ymmärrystä. Hän virvoittaa väsyneet ja tukee nääntyneet. Hänen luonaan odottaa lepo sinuakin veljeni ja sisareni, joka työssä Herran elovainiolla tunnet uupuvasi. Pian koittaa se päivä, jolloin ahdistukset ja matkan vaivat loppuvat.
Lunastajamme, Herra Jeesus, sanoo: "Ottakaa minun ikeeni teidän päällenne, ja , oppikaa minusta, sillä minä olen siviä ja nöyrä sydämestä, ja te löydätte levon teidän sielullenne." Sen tähden: "Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on, joka sinun kaikki syntisi antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikoksesi, joka henkesi päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupeudella!"

Mauno V. Heikkilä
Päivämies syyskuun 11 päivä 1968

[Taavetti]

Maailman tuomio


Sillä ei Jumala herättänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman. Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle." Joh. 3: 17 – 18.

Pyhä Raamattu puhuu monissa eri yhteyksissä tuomiosta. Tämä asia on kaikkina aikoina askarruttanut ihmisten mieliä, sillä me kaikki kerran joudumme seisomaan Jumalan edessä, ja tekemään tiliä eletystä elämästä elämän antajalle.

Yllä oleva Raamatun kohta on itse Herran Jeesuksen puhetta. Hän tahtoi eräälle kyselijälle tehdä tiettäväksi Jumalan tahtoa syntistä ihmistä kohtaan. Kysymyksessä oli tällä kertaa Nikodeemus, eräs juutalaisten ylimmäinen, joka tuli yöllä Jeesuksen tykö. Mutta me näemme Jumalan sanasta, ettei tämä kirjanoppinut, lukenut mies, ymmärtänyt eikä käsittänyt autuuden asiaa, vaikka erehtymätön opettaja oli häntä neuvomassa. Hänenkin kohdallaan kävivät toteen Jeesuksen sanat: Joka ei vastauudesta synny, hän ei taida nähdä Jumalan valtakuntaa, sillä ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan. 1. Kor. 2: 14. Vika oli siinä, että Nikodeemus yritti järjen avulla ymmärtää, eikä uskonut Jumalan sanaa, sillä ainoastaan uskon kautta ihmiselle aukeaa autuaaksi tulemisen kallis asia, ottamalla järjen vangiksi uskon kuuliaisuudessa. "Sillä että Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalaa viisauden kautta, niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat." 1. Kor. 1: 21. Herra Jeesus on todellakin tullut koko maailman Vapahtajaksi, että kuka ikinä häneen uskoo, se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Mutta vieläkin on Jumalan tahto sama kuin ennenkin. Joka uskoo, se pelastuu. "Sillä ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle, sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman, että hän on ja on niille kostaja, jotka häntä etsivät." Hebr. 11: 6. Pyhä Raamattu selittää meille, miten on uskottava, sillä ei suinkaan ole saman tekevää, miten uskomme.

Joka uskoo niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat. "Jokainen, joka harhaelee, ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa. Joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika." 3. Joh. 9.

Aikanamme opetetaan paljon väärin, ja vastoin Jumalan sanan todistusta johdatetaan harhaan kalliisti lunastettuja sieluja. Sanotaan, että kukin tulee autuaaksi omalla uskollaan, uskoipa miten tahansa. Kun kerran Jeesus on kaikki lunastanut, koko maailman synnit sovittanut, ja Jumala on armollinen ja laupias, ei hän voi lastansa heittää helvettiin, elipä hän miten tahansa. Tällä tavalla turvataan väärään rauhaan, ja kerran eksytetyt ihmispoloiset yhdessä eksyttäjiensä kanssa heräävätkin helvetin vaivassa. Olisi syytä ottaa vakavasti Jumalan sanasta, sillä taivas ja maa kerran hukkuvat, mutta Jumalan sana pysyy iankaikkisesti. "Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta, eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." Joh. 3: 19 - 21.

Epäuskoinen ystävä, kuljet vaarallisella tiellä Jumalan vanhurskaan vihan ja tuomion alaisena oman tottelemattomuutesi tähden, koska et ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan päälle. Kerran sinun on seisottava tulisilmäisen tuomarin edessä, tekemässä tiliä eletystä elämästäsi. Miten aiot silloin kestää? Kaikki tekosi tulevat silloin julki salatuimpaan saakka. Ystävä kallis, armahda omaa sieluasi, tee parannus, kun siihen on vielä mahdollisuus. Vielä tuomitaan kaikkia katuvaisia syntisiä Jumalan armoistuimen edessä armolla ja laupeudella, ja kaikkien syntien anteeksiantamisella. Sinunkaan ei tarvitse mennä tuomion ylösnousemukseen, jos otat armon ajassa vastaan Jumalan armon, sen lunastustyön, jonka maailman Vapahtaja on puolestasi tehnyt. Saat kerran viettää ikuista ilojuhlaa kunnian taivaassa. Kannattaahan ottaa näin hyvä tarjous vastaan, kun saa synnillä vaihtaa armoa, ja kuolemalla iankaikkisen elämän.

Jumalan lapset rakkaat, olette saaneet yhdenkaltaisen kalliin uskon vanhurskaudessa. Sen on Herra Jeesus meille antanut, omalla verellänsä
ansainnut, ilman omaa ansiotamme.

Olkaat toivossa iloiset, kärsikää vielä vaivaakin, jos niin tarvitaan, yhdessä Jumalan joukon kanssa, sillä meidän lunastuspäivämme lähestyy nopeasti. Pian päättyy korpitaival, väsynyt, kiusattu korven kulkija pääsee luvattuun Kaanaan maahan, jossa vuotaa rieskaa ja hunajaa, "maalle, jossa ei sinun pidä vajavaisuudessa syömän leipää, jossa ei mitään puutu." 5. Moos. 8: 9. Sinä saat ja täällä ajassa nauttia Jumalan runsasta siunausta, niin kuin Pyhä Raamattu todistaa. "Siunattu olet, sinä kaupungissa, siunattu pellolla. Siunattu on ruumiis hedelmä, ja maas hedelmä, Ja karjas hedelmä, eläintes hedelmä, ja lammaslaumas hedelmät. Siunattu on koris ja tähtees. Siunattu olet sinä käydessäs sisälle, ja siunattu käydessäs u1os." 5. Moos. 28: 3-6.

Meillä olisi syytä kiittää taivaan Jumalaa, joka on siunauksillaan meitä aivan ympäri käärinyt, niin kuin Jobin aikanansa. Nytkin taivaallinen Verivanhin tahtoo siunata kaikkia korven kulkijoita, Elämän tien matkaajia, jotka ovat matkasta väsyneitä, kiusausten ja epäilysten saartamia, syntiin ja, vikaankin joutuneita. Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä on kaikki synnit lupa uskoa aneeksi. Olkaa hyvässä turvassa, voitto on jo saatu Karitsan veren kautta.

Uuno Kaipainen
Päivämies 28.7.1971

'''''''''''''''''''''''''''''

"Silti meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on, saattaa meille iankaikkisen ja määrättömän kunnian." (2. Kor. 4:17)

"Että me tiedämme, ettei ihminen lain töiden kautta vanhurskaaksi tule, vaan uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle: niin me myös olemme uskoneet Jeesuksen Kristuksen päälle, että me vanhurskaiksi tulemme uskon kautta Kristuksen päälle, ja emme lain töiden kautta, sen tähden ettei yksikään liha tule lain töiden kautta vanhurskaaksi." (Gal. 2:16)

"Sillä me olemme Jumalalle yksi hyvä haju Kristuksessa, sekä niiden seassa, jotka autuaaksi tulevat, että myös niiden seassa, jotka hukkuvat. Näille tosin surman haju kuolemaksi, mutta toisille elämän haju elämäksi: ja kuka on nyt tähän kelvollinen." (2. Kor. 2: 15–16).

"Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut." (Matt. 22: 14)