Onko tapani uskoa oikea?

[Emka]

Itse olen aikoinaan ollut kahdessakin ns. vapaassa suunnassa" ja luullut olevani uskovainen. Mutta kun en täyttänyt minulle asetettuja vaatimuksia pyhityksessä ja "hengellisessä kasvussa" niin minut valtasi epäonnistumisen tunne ja kuitenkin sydämeni kapasi rauhaa.

Jouduin fyysisen sairauden takia luopumaan työelämästä ja muutenkin elämäni oli todella pohjalla, mutta kun hätä oli suurin niin Jumalan apu oli lähellä, tiesin erään vl-uskovaisen ja hänen kanssaan juteltuani ja miettiessä omaa sieluni tilaa en voinut muuta kuin kysyä voinko minä saada syntini ja kaikki erheeni anteeksi, hän julisti minulle evankeliumin Jeesuksen nimessä ja veressä, sillä hetkellä tunsin että Jumala vastasi. sain rauhattomaan tuntooni rauhan ja ilon, vaikka olin fyysisesti lähellä kuolemaa niin en pelännyt ja sen jälkeen alkoi myös fyysinen tilakin kohentua

Se ilo oli sellaista jota en koskaan ennen ollut tuntenut, sain uskoa aivan armosta ilman omaa ansiota ja omaa yrittämistä.
Pääsin seuroihin ja siinä pitäjässä jossa asuin oli vl-kirkkoherra ja monet asiat Raamatusta selvenivät.

Siitä on tänä vuonna 35 vuotta ja en ole haikaillut mihinkään muualle menoa, koska Jumala riisui niistä entisistä niin tyysti ja antoi tilalle Pyhän Henkensä. Saan joka päivä elää armosta uskoen syntini anteeksi.
Ei ihmisestä synnitöntä tule, sillä olemme kuitenkin sielunvihollisen kiusattavana ja joudumme lankeemuksiin, mutta sitä varten meillä on uskovaiset ystävät jotka hoitavat evankeliumilla syntihaavoihin joutunutta
kuten

Kun on saanut kaikki anteeksi ilman ehtoja, niin siihen saa luottaa että Jumala on voimallinen myös pitämään omistaan huolen.

Jos kerkiät kuunnella niin netissä on muutaman vuoden Suviseurasaarnoja kuunneltavana SRK:n sivuilta Laitan sinulle linkin mistä sinne pääset.

http://www.suviseurat.fi/2009/fi_aanitteet.html

Voit myös etsiä muita suviseurapuheita

http://www.srk.fi/index.php?p=srkn_suviseurat

[Matkavieras]

Itse olen vasta tutustumassa VL:een, tämä on minulle jokseenkin uusi uskonyhteisö. Olen kyllä aiemminkin kuunnellut lestadiolaisten pappien pitämiä aamuhartauksia ja jonkin verran kuunnellut suviseuroja, niin että pääpiirteittäin tiedän jotakin tästä uskosta. Olen pitänyt ja kokenut sielun rauhaa, puhtaasta evankeliumin julistuksesta.

Olen ollut myös tekemisissä helluntailaisuuden kanssa, mutta lopputuloksena voin sanoa, että en sieltä täysin löytänyt sitä, minkä henkeni uskoo todeksi. Luterilaisessa julistuksessa kuulen puhtaan Jumalan Sanan ja Evankeliumin, olen myös paljon lukenut mm. Martti Lutherin hartauskirjaa 'Mannaa Jumalan lapsille'.

Aikoinani luin myös tarkkaan Evankelisluterilaisen kirkon opista kertovan kirjan 'Luterilainen usko tänään'. Myös Katekismusta luen hartauskirjana, sekä virsikirjaa, vanhemmalla sanoituksella. Nämä kirjat ovat mielestäni erittäin suositeltavia sellaisille, jotka tulevat muista uskonsuunnista Evankelisluterilaiseen kirkkoon. Nämä selvensivät minulle kirkon opin ja uskon.

[oe]

Onko minun tapani uskoa oikea? Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan poika, ja vain ja ainoastaan hänen kauttaan voi saada synnit anteeksi kun tunnustaa syntinsä ja hylkää tietoiset syntinsä. Pyhä Henki tulee ihmiseen sinä hetkenä kun hän tunnustaa syntinsä ja huutaaa avuksensa Herran nimeä. Minulla on ristiriita niiden kanssa jotka san ovat olevansa uskossa, mutta heissä ei näy parannuksen hedelmiä, eli syntisen elämän hylkäämistä.

[oe]

Minulle julisti synnit anteeksi henkilö jota en tuntenut, enkä hädissäni tullut kysyneeksi mihinkä seurakuntaan hän kuului, mutta hän julisti minulle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Voinko uskoa ne anteeksi saaduksi?

[Taavetti]

Minulle julisti synnit anteeksi henkilö jota en tuntenut, enkä hädissäni tullut kysyneeksi mihinkä seurakuntaan hän kuului, mutta hän julisti minulle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Voinko uskoa ne anteeksi saaduksi?

Antamillasi tiedoilla näin internet ympäristössä emme voi antaa varmaa vastausta kysymykseesi. Ulkonaisesti parannuksesi on ilmeisen oikein mennyt, ja myös oikea ja vilpitön, että siinä suhteessa tuskin on ongelmaa. Kun ei ole tietoa, onko synninpäästön julistaja ollut todellinen Pyhän Hengen kantaja, vai joku joka pyrkii meitä matkimaan, jää vastauksemmekin puolitiehen.

Sinänsä tuntuu oikealta, että aloit etsimään ja kyselemään samalla tavalla uskovaisia, vaikuttaa aivan oikealta uskon hedelmältä. Varmemman vastauksen kuin täältä, saisit kyllä menemällä paikkakuntasi Rauhanyhdistykselle ja kysymällä sieltä. Satun tietämään, että siellä on kohtalaisen paljon oikein uskovia, joista muutamia minäkin tunnen. Voit aivan luottamuksella mennä sinne ja esittää kysymyksesi jollekin sinne saapuvalle. Ellei hänkään osaa kysymykseesi vastata, ainakin hän osaa kertoa jonkun joka osaa.

Ja synninpäästöäkin on lupa pyytää uudelleen ja uudelleen, niin usein kuin sitä tuntee tarvitsevansa. Vaikka saamamme synninpäästö ja sen kautta saatu usko olisi oikea, synti tarttuu meihin aina uudelleen ja uudelleen, vaikka Hengen halu onkin välttää syntiä. Apostoli Paavali puki sen sanoiksi, että sitä hyvää, mitä haluan, en tee, mutta sitä pahaa, mitä en halua, teen minä. Mutta nyt, en sitä teekään minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Se tuntuu kyllä järkeen ristiriitaiselta, että huomaa tekevänsä jotakin, mitä ei halua, ja ristiriitaista se onkin. Samoin on järjen kanssa ristiriitaista se armo, jonka saamme omistaa ja jonka varassa saamme matkaa tehdä.