Kirjoittaja Jay » 03 Helmi 2012, 22:08
Syntiin joutuminen on varmasti kaikille tuttu juttu. Paavalin sanoin; sitä hyvää mitä minä tahdon, sitä minä en tee, mutta sitä pahaa mitä minä en tahdo, sitä minä teen. Tärkeintä on se, että synnin tunto ja halu uskoa ovat tallella, niinkuin Angelilla kuulostaa olevan. Silloin omatunto on vielä terve, vaikkakaan se ei puhdas olekaan.
Niinkuin Brita Kajsa edellä totesi, ripittäytyminen on se, mitä tulee tehdä. Siihen tarvitaan saattomies, eli uskovainen ystävä (sukupuolella ei ole väliä). Sellainen pitävä astia, jolle voi tunnustaa synnit ja saada synnit anteeksi. Seuroissa käyminen myös vahvistaa uskoa ja auttaa pysymään synnin tieltä pois.
Itselläkin, kun on jotain helmasyntejä ollut, on pitänyt koettaa lujittaa luonnetta ja päästä niistä eroon. Se auttaa, jos kykenee korvaamaan ne jollakin hyveellisellä, ehkä uskonelämää rakentavalla toiminnalla. Baari-illat voi vaihtaa seurailtoihin, synnillisen musiikin kristillisyytemme musiikkiin jne. Kannattaa pyrkiä hankkimaan uskovaisten yhteisiä harrastuksia. Se ei varmaan tapahdu sormia napsauttamalla, mutta pikkuhiljaa, kun uskovaisten ystävien joukko laajenee. Siinä samalla jäävät kiviriipat entiseen elämään, sidukat ja meikkaamiset.
Mutta, lähes niin kuin BK edellä kirjoitti, älä ota paineita, Jumalan lapseksi kyllä kasvaa. Ei synnin luvallisuudella, mutta heikollakin uskolla pärjää.