Kirjoittaja Taavetti » 01 Kesä 2012, 04:57
Vain Pyhä Henki avaa taivaan
Kun on kuunnellut ennen uskomassa olleita sananpalvelijoita, on tullut mieleen ilmestyskirjan kohta, jossa puhutaan koiruohon saastuttamasta vedestä. 8: 10 – 12. "Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan, niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä ja vesilähteisiin. Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.
Ja neljäs enkeli puhalsi pasunaan, niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton ja niin myös yö.
Eikö se palava soihtu ole sama, jonka Jeesuskin näki tulena alas lankeavan. Ja eikö se ole sama tuli, jonka väärä profeetta saa alas lankeamaan. Eikö nämä virrat ole niitä, joissa oli elävää vettä, niin kuin Jeesus sanoo, että Jumalan lasten sisimmästä virtaa elämän veden virrat, jotka virtaavat iankaikkiseen elämään.
Nyt niihin virtoihin on langennut pimeyden enkelin soihtu, eli synnin rakkauden tuli, ja se on pimentämässä armon aurinkoa ja lain kuuta ja pudottaa pois oikealta vartiopaikaltaan ne palvelijat. Kun valo on heikko, emme näe omaa likaamme, vaan alamme näkyä puoliksi puhtaina. Ja kun aurinko on valoton, ei se lämmitä, vaan vähän kajastelee. Kun tätä sekoitettua lähteen vettä juo, niin siitä kuolee ja tulee tunnottomaksi. Jeesus käskee meitä kavahtamaan fariseusten ja kirjanoppineiden hapatusta, sillä he täyttävät kirjaimen eli Mooseksen lakia, ja tahtovat olla Jumalan vertaisia.
Lain täyttämisen Jumala vaatii viimeistä piirtoa myöten, sillä Jeesus sanoo, ettei hän ole tullut lakia kumoamaan vaan täyttämään, ja ettei laista häviä yhtään piirtoa, ennen kuin kaikki loppuu. Mutta Jumalan lapsen täydellinen toivo on
siinä, että "Kristus on lain loppu" ja hänessä on kaikki täytetty. Hänen täyteydestään me saamme ja armoa armon päälle.
Jeremiaan kirjassa puhutaan myös samasta kuin Ilmestyskirjassa. Jer. 23: 15, 20. "Katso, minä syötän heille koiruohoa ja juotan heille myrkkyvettä, sillä Jerusalemin profeetoista on jumalattomuus levinnyt koko maahan.” Ja: "Eikä Herran viha asetu, ennen kuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset: Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään."
Tärkeintä tässä kaikessa on, että itse saisi armon säilyttää uskon puhtaassa omassatunnossa, ettei oma ylpeys ja teko ajaisi pois Jumalan Pyhää Henkeä, joka on lunastettujen sinetti, armosta annettu, synnin kuolemasta eläviksi tehdyille, evankeliumin sanan kautta. Sillä ei ole olemassa muuta kuin Jumala, Pyhä Henki ja paha henki eli saatana. Toinen näistä on meidän herramme, se, jota palvelemme. Maailman viisaat ottavat pois lapsilta Pyhän Hengen ja väittävät päästävänsä heidät taivaaseen, mutta eivätkö he tuomitse sillä nämä vähäisimmät helvettiin, sillä ilman Pyhän Hengen osallisuutta ei perisynnin alaisella ole pääsyä Jumalan taivaaseen. Sillä mikä lihasta on syntynyt, on liha, eikä se voi periä taivasta.
Ei ole muuta henkeä kuin Pyhä Henki, joka voisi taivaan avata ja helvetin sulkea, sillä yksi on meillä Herra ja Lunastaja ja Välimies Jumalan edessä, nimittäin Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on tehty. Hänen kauttansa on meidät myös lunastettu kadottavasta perisynnistä ja kaikesta tehdystä synnistä uskon kautta, jonka Jumala Pyhä Henki vaikuttaa. Sillä jos synti ei kadottaisi, perisynti tai tehty, olisi Jeesus turhaan tullut meidän kaltaiseksemme kaikessa, kuitenkin ilman syntiä. Turhaan olisi myös synninpäästön sana, jonka hän omillensa antoi Pyhässä Hengessä ja joka katkoo kahleet synnin orjalta.
Me olemme lihan puolesta pahat — kokonaan — sikiämisestä ja syntymästä saakka. Tämän perisynnin seurauksena on meissä taipumus rakastua syntiin. Ja kun synnin teemme, on sen hedelmä kuolema. Juuri tätä kuolemaa vastaan sotii Jumalan Poika seurakuntansa, ruumiinsa kautta. Tässä seurakunnassa hän on Pää, Pyhä Henki. Kaikki, jotka kuulevat hänen äänensä, saavat elää, vaikka olisivat kuolleet. Kun Jumala tässä seurakunnassa kirkastaa sanaansa, tapahtuu se niin, ettei meidän luonnollinen järkemme saa siitä mitään osuutta, eikä se voikaan, sillä se on synnin lain alainen. Jumalan sana on tarkoitettu vain uudelle ihmiselle, joka meissä uskon kautta on, ja joka sen ottaa vastaan elämän vetenä.
Lauri Koskela
Siionin Lähetyslehti 1960, huhtikuu, sivu 70
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4