Ihmettelyä ja kummasteluja

[i_gabe]

Jos Ulpu on saanut syntinsä anteeksi suoraan Jumalalta ja turvautuu Jeesuksen ja Jeesuksen lupaukseen olla hylkäämättä, en voi sitä rauhaa Ulpulta ottaa pois, osoittaa sitten raamattu Ulpun opin oikeaksi tai vääräksi. Rukoilen Ulpun puolesta, että hänkin kerran taivaaseen tulisi ja saisi osallistua Hääjuhlaan. Tuomiota en anna, vapautusta en ole antanut, mutta lupauksen voin antaa: Jeesus sovitti sinunkin synnit.
Joka uskoo ja kastetaan, saa iankaikkisen elämän ja perii taivaan.

Usko on Jumalaan turvaamista. Toivo on Jeesuksessa. Rakkaus on meidän välillämme.
Uskomalla evankeliumi. Ihminen turvaa oikeaoppisesti Jumalaan. Toivomalla Jeesuksen läsnäoloa sydämessään, eli Pyhänhengen läsnäoloa. Ihminen toivoo ihan oikein. Rakkaus on uskon ja toivon maan päällä vaikuttava voima.
Jumala on rakkaus. Isä antaa ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Alussa oli sana ja sana oli Jumalan luona ja sana oli Jumala.
Rakkaus oli alussa. Rakkaus oli Jumalan luona ja Rakkaus oli Jumala.
Jumalan suunnitelma on tiivistetty tuohon.
Sana on se mikä kuvastaa tuota rakkautta, eli kaikki se mitä Jumala tekee.
Rakkaus oli siis alussa. Sitä ei kukaan tiennyt eikä nähnyt. Jumala antaa ainoan poikansa,eli rakkauden, joka oli Jumalan luona ja rakkaus on Jumala. Eli kaikki jotka ottavat vastaan rakkauden ja luopuvat itsestään, ruveten elämään rakkauden töitä tehden, eli levittämään rakkautta kaikille luoduille, saa periä taivaan ja olla osallisena Jumalassa. Kuka tuntee tämän rakkauden? Ainoastaan Jumala. Kuka maan päällä tunsi tämän rakkauden? Ainoastaan Jeesus? Kuka tuntee tämän rakkauden nyt? Ainoastaan ne, jotka siitä ovat osallisia.
Jumala on rakkaus. Jeesuksella oli isänä rakkaus. Pyhähenki on tämä rakkaus. Jeesus lähetti tämän hengen ja on siis itse läsnä sen sydämessä, joka Pyhänhengen on saanut omistaa.

On siis totta Ulpun sana, että Jumalalta tuli syntien anteeksi anto suoraan. Eihän kukaan muu voi syntejä anteeksi antaa. Jumala antoi oman poikansa, jotta meillä armo olisi. Jeesus lähetti omansa viemään tätä rakkauden sanomaa kaikkialle maailmaan isältään saamallaan valtuudella.

Jos siis Ulpu tahtoo Jumalanlasten valtakunnassa elää, en estä. Rukoilen, että hänellä olisi puhtaat vaatteet taivaan hääjuhlassa, eli puhdas omatunto.
En tahdo ajaa ketään pois vaan sanon: Tule. Kuka tulee ja haluaa vettä elämän lähteestä tulkoon ja joka tulee ja sitä vettä juo, ei koskaan janoa.

[i_gabe]

Mitä on rakkaus? Rauhaa, vapautta ja iloa.
Usko on rauha Jumalan kanssa. Toivo on vapautta elää (Ei kuolemaa). Ilo on elämää.
Saarnaajan kirjassa on asia hyvin viisaudella selitetty. Kaikki oli turhuutta kunnes saarnaaja ymmärsi, että elämän ilo tekee kaiken tärkeäksi ja arvokkaaksi.
Uskovainen ei siis tahdo elää synnissä. Synti tekee elämän murheelliseksi ja siksi uskovainen tahtoo laittaa syntiä pois jatkuvasti, ettei murhetta tarvitse kantaa. Jokainen uskovainen kokee tämän niin raskaalta vaikuttavan "tekemisen" lahjana. Syntiä ei ihminen pysty omilla teoillaan korjaamaan ja siksi syntiin joutunut tahtoo kuulla evankeliumia uudestaan ja uudestaan, jotta muistaisi sen Jeesuksen sovitustyön ja jaksaisi uskoa sen pois. Kokemuksesta voin sanoa, että syntiin joutuneena monesti yrittää jotenkin hyvittää tai selittää sitä pois ja elämä on murheen vaivaamaa vaikka uskovaisena saankin elää. Jos syntiä kertyy tunnolle ja sitä ei laita pois, tulee elämästä ennenpitkään niin murheellista ja raskasta, ettei enää jaksa uskoa evankeliumin voimaan. Rukoileminen auttaa, koska Jeesus ei omiaan hylkää ja aina olen saanut myös matka ystävän saarnaamaan minulle evankeliumia, ettei minun tarvitsisi murhetta kantaa vaan saisin jälleen iloita elämästä.

Usko, älä epäile. Jos joskus epäilet, kuuluu Jumalan valtakunnassa yhä se lohduttava evankeliumi, joka vapauttaa epäilyksistä ja synnistä ja antaa sinulle rauhan, vapauden ja ilon pyhässä hengessä.

[Taavetti]

Jos Ulpu on saanut syntinsä anteeksi suoraan Jumalalta ja turvautuu Jeesuksen ja Jeesuksen lupaukseen olla hylkäämättä, en voi sitä rauhaa Ulpulta ottaa pois, osoittaa sitten raamattu Ulpun opin oikeaksi tai vääräksi.

Ei ole luvattu autuutta muulle kuin Raamatun mukaiselle uskolle, ja Raamatun mukainen usko pitää Raamatun mukaisen opin ja opetuksen. Ainakin siinä suhteessa väitteesi ei perustu ennen kirjoitettuun Jumalan sanaan. Apostoli Johannes kirjoitti aikanaan, että joka harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa.

Johannes 7
37 Mutta viimeisenä suurena juhlapäivänä seisoi Jeesus ja huusi, sanoen: joka janoo, se tulkoon minun tyköni ja juokoon.
38 Joka uskoo minun päälleni, niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.

2. Johanneksen kirje 1
8 Katsokaat visusti teitänne, ettemme kadottaisi, mitä me työtä tehneet olemme, vaan että me täyden palkan saisimme.
9 Jokainen, joka harhaelee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa: joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.
10 Jos joku tulee teidän tykönne ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkäät häntä huoneeseen ottako, älkäät myös häntä tervehtikö.

[mies]

On siis totta Ulpun sana, että Jumalalta tuli syntien anteeksi anto suoraan. Eihän kukaan muu voi syntejä anteeksi antaa.

Eikö tällöin Pyhän Hengen virka tule vallan turhaksi? Mitä virkaa on Pyhällä Hengellä, jos Jumala antaisi suoraan synnit anteeksi? Kävikö ollenkaan mielessä, että Pyhä Henki on Jumalan yksi persoona - ja että ei se Pyhä Henki ole jokaisella ihmisellä. Tavallaan on totta, ettei kukaan muu voi antaa anteeksi syntejä, mutta kyllä se tapahtuu ihan Pyhän Hengen viran - eli Jumalan "maanpäällisen" läsnöolon - kautta.

[i_gabe]

Jos siis Ulpu tahtoo Jumalanlasten valtakunnassa elää, en estä.

Tässä aiheessa on toisilla ollut sellainen Jumalan sanan kirkastamisen taito, että minulla ei ole paljon lisättävää. Ei ole kuitenkaan yksikään uskoton Jumalan lasten joukossa ennen kuin tulee siihen parannuksen ahtaan portin kautta. Joka tulee muulla tavoin, on varas ja ryöväri, eikä peri taivasta.

Rukoilen, että hänellä olisi puhtaat vaatteet taivaan hääjuhlassa, eli puhdas omatunto.

Harhailevalle saarnattakoon Jumalan sanaa, jotta hän luopuisi harhoistaan ja tekisi parannuksen. Toki häntä on oikein myös Jumalan edessä muistaa, mutta ei epäuskoista pelkällä rukouksella taivaaseen saateta.

Rukous on itse asiassa ainoa tapa päästä taivaaseen. Itse koen oman uskoni näin: Synnit ovat anteeksi, ei minun, vaan Jeesuksen tähden. Jeesus on esirukoilijana Jumalan edessä ja rukoilee omiensa puolesta. Yritätkö sanoa, että Jeesuksen rukous on turhaa? Uskon ettet sitä tarkoita. Jeesus lupasi oman nimensä kautta toteuttaa kaikki meidän pyynnöt. Näin en näe Ulpulla muuta tietä kuin Jeesus.
Niin kuin Mooses peitti kasvonsa israelin kansalta, jotta he Moosesta pystyivät katsomaan, niin myös on Jeesuksen kasvot kätketty niiltä, jotka eivät pysty niitä katsomaan. Siksi on turha selittää ja väittää, katso tässä on Jeesus tai tuolla on Jeesus. Mooses rukoili israelin kansan puolesta ja sai Jumalan antamaan anteeksi. Pahoissa vaikeuksissa israelilaiset osallistuivat myös rukoiluun ja Jumalan mieleiseen uhraamiseen, mutta luopuivat aina uudestaan ja uudestaan Jumalasta.
Olet oikeassa siinä asiassa, ettei Mooseksen rukoukset kantaneet israelilaisia Jumalan luo kuin suuressa ahdingossa. Ei siitä kansasta säästy kuin rippeet, mutta niin on Mooseksen rukoukset kantaneet näihin päiviin asti, jotta me, jotka pakanoita olimme, saimme armon. En tiedä mikä on Ulpun kohdalle asetettu, mutta rukoilen, että hänkin saisi parannuksen armon. Rukoilen sitä kaikille luoduille ja uskon, että jokainen joka uskoo ja kastetaan saa periä taivaan.

[i_gabe]

On siis totta Ulpun sana, että Jumalalta tuli syntien anteeksi anto suoraan. Eihän kukaan muu voi syntejä anteeksi antaa.

Eikö tällöin Pyhän Hengen virka tule vallan turhaksi? Mitä virkaa on Pyhällä Hengellä, jos Jumala antaisi suoraan synnit anteeksi? Kävikö ollenkaan mielessä, että Pyhä Henki on Jumalan yksi persoona - ja että ei se Pyhä Henki ole jokaisella ihmisellä. Tavallaan on totta, ettei kukaan muu voi antaa anteeksi syntejä, mutta kyllä se tapahtuu ihan Pyhän Hengen viran - eli Jumalan "maanpäällisen" läsnöolon - kautta.

Pyhänhengen virka on sanan virkaa, eli Jumalan tahdon toteuttamista maan päällä.
Jos Pyhä henki on yksi Jumalan kolmesta persoonasta, niin kuka ne synnit antaa anteeksi? Eikö se ole Jumala? Minun tehtäväni ei ole toteuttaa Pyhänhengen virkaa, minä olen saanut osakseni armon Jumalalta ja voin yhtyä Jeesuksen huutoon ristillä "se on täytetty". Näin minun rauha on täydellinen. Nyt vain katselen ihmetellen Jumalan työtä ja Jumala tekee työtään minun kauttani, milloin saarnaten, milloin opettaen, milloin missäkin koetuksessa ja vaivassa. Tekoni ovat turhat, mutta iloni on suuri siitä armosta, joka minulla on ja jota maailmalle tarjotaan.

Pyhänhengen voimasta syntejä saarnataan anteeksi. Monta kertaa olen saanut kuulla ja monta kertaa olen saanut saarnata syntejä anteeksi.

Jeesus antoi lähetys käskyn ja jos sen Jeesus antoi se tapahtuu. Ketä Jeesus käski antaessaan lähetys käskyn? Opetuslapsiaan? Jeesuksen käsky saattaa koko maailman ympäri kiertävään tehtävään hyvin pienen määrän ihmisiä. Käsky koskee sielua, joka uskoo. Pyhä henki tuli taivaasta ja laskeutui opetuslasten päälle ja alkoi tehdä työtään.

En tahdo tehdä Pyhänhengen virkaa turhaksi, vaan ihmisen omaa osaa tässä Jumalan työssä. Pyhä henki tekee työtään ihmisten kautta. Ihminen ei hoida Pyhänhengen virkaa vaan saa omistaa uskon lahjan, josta pyhä henki todistaa.
Jeesus todisti itsestään ja Isä todisti hänestä. Minä todistan itsestäni ja Isä todistaa myös. Minä todistan: olen syntinen, en kelpaa Jumalalle. Isä todistaa: poikani on sovittanut sinunkin synnit, voit siksi olla turvallisella mielellä ja periä kerran taivaan. Ja koska tarvitaan kahden todistus, jotta todistus olisi pätevä, sain Pyhänhengen todistamaan kelvollisuuttani Jumalalle. Oma todistuksen on siis näin voitettu ja saan luottaa turvallisella mielellä elämäni Jumalan käsiin.

[mies]

Pyhänhengen virka on sanan virkaa, eli Jumalan tahdon toteuttamista maan päällä.
Jos Pyhä henki on yksi Jumalan kolmesta persoonasta, niin kuka ne synnit antaa anteeksi? Eikö se ole Jumala? Minun tehtäväni ei ole toteuttaa Pyhänhengen virkaa,minä olen saanut osakseni armon Jumalalta ja voin yhtyä Jeesuksen huutoon ristillä "se on täytetty". Näin minun rauha on täydellinen. Nyt vain katselen ihmetellen Jumalan työtä ja Jumala tekee työtään minun kauttani, milloin saarnaten, milloin opettaen, milloin missäkin koetuksessa ja vaivassa. Tekoni ovat turhat, mutta iloni on suuri siitä armosta, joka minulla on ja jota maailmalle tarjotaan.

Pyhänhengen voimasta syntejä saarnataan anteeksi. Monta kertaa olen saanut kuulla ja monta kertaa olen saanut saarnata syntejä anteeksi.

On hiukan hankalaa pysyä kärryillä. Sanot: "Minun tehtäväni ei ole toteuttaa Pyhänhengen virkaa", ja sanot: "Pyhänhengen voimasta syntejä saarnataan anteeksi. Monta kertaa olen saanut kuulla ja monta kertaa olen saanut saarnata syntejä anteeksi.".

Jesajan kirjasta luemme:

"21 Aina kun olet eksymässä tieltä,
milloin oikeaan, milloin vasempaan,
sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
-- Tässä on tie, kulkekaa sitä."

Jes.21

Jos emme kuuntele, eli toteuta Pyhän Hengen ohjeita, eli hoida Pyhän Hengen virkaa, olemme äkkiä eksyksissä. Ajallisissakin tehtävissä virkamiehet hoitavat yleensä askareita, jotka ovat heille annettu / uskottu.

Toki sanoit:

Pyhänhengen virka on sanan virkaa, eli Jumalan tahdon toteuttamista maan päällä.

Mutta kuitenkin:

Minun tehtäväni ei ole toteuttaa Pyhänhengen virkaa

Eli etkö juuri itse tuossa sanonut, ettet itse toteuta Jumalan tahtoa maan päällä (koska et toteuta Pyhänhengen virkaa)? Tai sitten olemme kovin eri aaltopituudella, ja tarkoitat jotain muuta...

En tahdo tehdä Pyhänhengen virkaa turhaksi, vaan ihmisen omaa osaa tässä Jumalan työssä. Pyhä henki tekee työtään ihmisten kautta. Ihminen ei hoida Pyhänhengen virkaa vaan saa omistaa uskon lahjan, josta pyhä henki todistaa.

Sanot toistamiseen "Ihminen ei hoida Pyhänhengen virkaa". Lukekaamme:

7 Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. 8 Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! 9 Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa.

2Kor.3

Ja:

1 Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. 2 Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä.

2Kor.4

[i_gabe]

Miten Pyhänhengen virkaa hoidetaan? Mikä on milläkin hetkellä Jumalan tahto?
Mistä tiedän mitä teen?
Pyhänhengen virka on uskomista. Rakasta herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseä.
Minun Herrani on Jeesus. Lähimmäiseni on toinen ihminen.
Jumalaa rakastaminen on ensin vasta sitten lähimmäinen.
Ensin uskotaan omat synnit anteeksi ja sen jälkeen lähimmäisen synnit uskotaan anteeksi. Usko tulee Jumalalta, voima tulee Jumalalta ja teot tulee Jumalalta.
Kaikki mikä lähtee ihmisestä on syntiä. Miten minä siis hoidan Pyhänhengen virkaa?

Pyhä henki opettaa, mutta mitä se opettaa? Minulle pyhä henki osoittaa synnin, kehoittaa parannukseen ja muistuttaa uskomaan ja valvomaan.

Myy kaikki mitä sinulla on ja anna ne köyhille.
Mitä minulla on? Ei mitään. En edes tätä yksinkertaista Jeesuksen kehotusta pysty tekemään. Voi minua, miten minä pelastuisin?
Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Menisin kyllä, mutta mihin ensin? Alkaen Jerusalemista. Eli minun pitää päästä Jerusalemiin ennen kuin voin saarnata. Voi minua, en minä pääse Jerusalemiin. En tätäkään voi tehdä.
Rakasta. Kuinka? En tiedä mitä on rakkaus. En kykene rakastamaan. Voi minua, olen kadotukseen tuomittu, mihinkään en kelpaa, olen ansainnut kuoleman.

Pyhä henki saa tehdä työn, jotta risti olisi keveä kantaa. Jeesus sovitti syntini
ja puhdisti vaatteeni. Jumala antoi elämän.
Pyhänhengen virka on uskomista ja uskossa pysymistä. Näin kaikki etenee ajallaan ja Jumalan suunnitelma toteutuu.

Minulla on uskon kautta halu Jumalan tahdon noudattamiseen. Syntisyyteni estää minua näkemästä Jumalan tahtoa. Pyhä henki tekee työn ja haluni uskoa, suostuu tähän työhön. Näin minä teen Jumalan valtakunnan työtä, vaan en minä, vaan pyhä henki joka minussa on.

[i_gabe]

Ulpun kirjoittelusta kuvastuu Jumalan kaipuu ja nöyrä mieli vaikka ei näe asioita ahtaan VL:n käsityksen mukaan. On surullista nähdä kovuutta tämmöisellä palstalla jonne ihminen tulee löytääkseen jotakin hengellistä elämäänsä jolla olisi ikuisuushyöty.
Kai hän jonkin paikan löytää, toivotaan niin.

Monet ovat kutsutut mutta harvat valitut. Tuo lause löytyy Raamatusta.

Matt.7:
21 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. [Luuk. 6:46, Luuk. 13:25-27 : Hoos. 8:2; Matt. 25:11]
22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.
23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'


Jos sanot että puheemme on kovuutta, niin tuomitset Raamatun sanan kovuudeksi.

Tämä on Jumalan rakkautta että kerromme miten ihminen löytää armollisen Jumalan ja saa uskon, joka vie Taivaaseen.

1 Tim. 4
8 Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä.

Onko halu saarnata lakia ilman armoa? Onko halu saarnata armoa ilman lakia?
Luther kirjoitti: lakia saarnataan kuin armoa ei olisikaan ja armoa saarnataan kuin lakia ei olisikaan.
Raamatusta voi poimia kohtia jotka ovat kovia tai pehmeitä.

Lueskeltuani täällä olevia tekstejä olen kiinnittänyt huomioin sellaiseen henkeen jossa saarnataan oikeaa uskoa, mutta asetetaan ehdoksi oikea usko ennen parannusta.
Esim. Ulpulle on kirjoitettu hänen väärästä uskosta ja siitä kuinka sillä uskolla ei kelpaa Jumalalle. Sehän tarkoittaa Ulpun silmissä tuomiota helvettiin, vaikka raamattu kehoittaa: älkää tuomitko, jottei teitä tuomittaisi. Tiedän kyllä ettei se ole tarkoitus, mutta olisi hyvä jos ymmärtäisi ihmistä joka ei usko. Tiedossa on, ettei tämä risumaja, jolta se ulkopuolisesta näyttää, ole sen kummempi kuin muutkaan eri herätykset.

Miten Ulpu voisi tunnistaa tämän seurakunnan olevan Jumalan lapsia täynnä? Ei kova puhe anna mitään Ulpulle. Ulpu saa vain kuvan tuomion valtakunnasta.
Muistakaa mistä tämä valtakunta tunnetaan. Keskinäinen rakkaus pitäkää, sillä siitä teidät minun omikseni tunnistetaan. Uskovaisten välillä rakkaus näkyy eri elämän tilanteissa ja riidattomuutena.
Ulpulle olisi hyvä osoittaa sitä samaa rakkautta. Palvelemalla ja itseään säästämättä. Eräs uskon lahjan saanut kertoi ihastelleensa suviseuroissa uskovaisten keskinäistä rakkautta ja sitä rauhan täyteistä eloa. Hän ei ymmärtänyt kieltä eikä kulttuuria.
Hän sanoi silloin "ihan sama miten te uskotte, mutta minä tahdon uskoa samalla tavalla". Kuultuaan evankeliumin hän uskoi. Hän ei edes etsinyt vaan Jumalan valtakunta näkyi hänelle kirkkaana ja suloisena. Hän halusi Jumalan valtakunnan asukkaaksi ja sai Jumalan armosta astua sisälle.

Ei minun uskon elämä häiriinny jos sanon raamatun tekstiä kovaksi. Se on kovaa jos se siltä tuntuu. Minulle se ei tunnu kovinkaan kovalta. Jollekin se tuntuu turhalta ja jollekin oudolta. Mitä siitä? Ei raamattu ketään tee autuaaksi.

Minä en halua vähätellä raamattua, minulle raamattu on tärkeä ja rakas kirja ja usein sitä lueskelen. Ylin auktoriteetti se ei kuitenkaan minulle ole.
Jos raamattu on välineenä jonkun eksyttämiseen, menköön vaikka kaikki maailman raamatut kadotukseen, kunhan tämä yksi ei sen tähden eksyisi.

[Jani_S]

Lueskeltuani täällä olevia tekstejä olen kiinnittänyt huomioin sellaiseen henkeen jossa saarnataan oikeaa uskoa, mutta asetetaan ehdoksi oikea usko ennen parannusta.

Oikea uskoa ei vaadita, vaan vain halua luopua epäuskosta. Parannus on kristinoppimme mukaan peljästystä ja vaivaa synnin tähden sekä evankeliumin uskomista. Parannus on siis tehtävä kuten Jumalan sana opettaa, ei kuten itse haluaa. Jos ei ole synnintuntoa, ei ole myöskään armoa.

Esim. Ulpulle on kirjoitettu hänen väärästä uskosta ja siitä kuinka sillä uskolla ei kelpaa Jumalalle. Sehän tarkoittaa Ulpun silmissä tuomiota helvettiin, vaikka raamattu kehoittaa: älkää tuomitko, jottei teitä tuomittaisi. Tiedän kyllä ettei se ole tarkoitus, mutta olisi hyvä jos ymmärtäisi ihmistä joka ei usko. Tiedossa on, ettei tämä risumaja, jolta se ulkopuolisesta näyttää, ole sen kummempi kuin muutkaan eri herätykset.

Jos nuhteet väärästä uskosta eivät saa aikaan heräämistä, evankeliumi on voimaton. Tällöin Jumalan sana jättää jäljelle vain tuomion.
Ainakin minun tietoni "tästä risumajasta" on täysin toinen kuin muista herätyksistä. En nimittäin usko muissa hengellisyyksissä olevan taivaan valtakunnan avaimia.

Miten Ulpu voisi tunnistaa tämän seurakunnan olevan Jumalan lapsia täynnä? Ei kova puhe anna mitään Ulpulle. Ulpu saa vain kuvan tuomion valtakunnasta.

Tähänkin ketjuun on mahtunut monta opetusta siitä, että syntinsä tuntevalle saarnataan kaikki synnit anteeksi ja hän saa parannuksessa siirtyä Jumalan valtakuntaan. Sekin näyttää kuitenkin olevan vain "kovaa puhetta", ja niin se onkin sille, jolla ei ole synnintuntoa.

Muistakaa mistä tämä valtakunta tunnetaan. Keskinäinen rakkaus pitäkää, sillä siitä teidät minkä omikseni tunnistetaan. Uskovaisten välillä rakkaus näkyy eri elämän tilanteissa ja riidattomuutena.

Uskovaisten välillä toki, mutta emme pidä Ulpua uskovaisena. Hän tosin on olevinaan kanssamme samassa laumassa, mutta hänen "uskonsa" hedelmiä ovat väittely, kiertely ja ivallisuus.

Ulpulle olisi hyvä osoittaa sitä samaa rakkautta. Palvelemalla ja itseään säästämättä.

Hänelle on osoitettu sitä paljonkin, kun häntä on neuvottu luopumaan väärästä uskostaan ja tekemään parannus.

Eräs uskon lahjan saanut kertoi ihastelleensa suviseuroissa uskovaisten keskinäistä rakkautta ja sitä rauhan täyteistä eloa. Hän ei ymmärtänyt kieltä eikä kulttuuria. Hän sanoi silloin "ihan sama miten te uskotte, mutta minä tahdon uskoa samalla tavalla". Kuultuaan evankeliumin hän uskoi. Hän ei edes etsinyt vaan Jumalan valtakunta näkyi hänelle kirkkaana ja suloisena. Hän halusi Jumalan valtakunnan asukkaaksi ja sai Jumalan armosta astua sisälle.

Tällainen sinänsä toivorikas tarina ei muuta armojärjestystä, jonka mukaan totista parannusta edeltää herääminen omasta tuomitusta tilasta ja halu saada nimenomaan synnit anteeksi. Kannattaa muistaa Jeesuksen vertaus neljästä kylvömaasta, joista vain yksi tuotti satoa.

Minä en halua vähätellä raamattua, minulle raamattu on tärkeä ja rakas kirja ja usein sitä lueskelen. Ylin auktoriteetti se ei kuitenkaan minulle ole.

Tässä ilmenee uskojemme ero. Ainakaan minä en pidä sinua Jumalan lapsena, koska et pidä raamattua sille kuuluvassa arvossa.

[i_gabe]

Oikea uskoa ei vaadita, vaan vain halua luopua epäuskosta. Parannus on kristinoppimme mukaan peljästystä ja vaivaa synnin tähden sekä evankeliumin uskomista. Parannus on siis tehtävä kuten Jumalan sana opettaa, ei kuten itse haluaa. Jos ei ole synnintuntoa, ei ole myöskään armoa.

Oikea usko on juuri tuota halua luopua epäuskosta.
Parannus on ihmisen halu takaisin Jumalan yhteyteen.
Synnin tunto on itsensä syntiseksi uskomista.

Laki on kirjoitettu jokaisen sydämeen. Näin jokaisella on synnintunto, mutta jokaisella ei ole halua tehdä parannusta.

Esimerkki - Olen langennut syntiin. Syntini on viha veljeäni vastaan. En tahdo sopia, vaan olen sitä mieltä, että veljeni pitäisi pyytää anteeksi. Olen siis pahoittanut mieleni ja lisään sitä pahaa mieltä odottamalla anteeksi pyyntöä. Ajan kuluessa katkeroidun, enkä jaksa enää pitää evankeliumia arvossa, vaan vähättelen sitä, koska minun ei pidä sopia, enhän minä tehnyt väärin.
Kaikki toimintani johtuu synnintunnosta. Sielunvihollinen vain saa harhautettua minut luulemaan, että synti on veljessäni. Näin on vihulainen saamassa minut ja veljeni eroon toisistamme ja minut myös Jumalasta. "Joka vihaa veljeään, ei peri taivaan valtakuntaa". Ainoastaan uskossa on voima tämän asian korjaamiseen.
Evankeliumin saarna poistaa katkeruuden ja vihan. Siitä saa myös voimaa unohtaa kokemansa vääryydet.
Tässä näkyy parannuksen teko. Syntiin langennut saa unohtaa synnit ja jatkaa puhtaalta pöydältä. Me emme voi sovittaa syntejämme, emme myöskään voi elää synnittömänä. Näin parannuksemme on turha jos siihen ei sisälly uskoa.
Parannuksen voisin tiivistää näin: ihminen jolla on halu uskoa syntinsä anteeksi.

[i_gabe]

Lueskeltuani täällä olevia tekstejä olen kiinnittänyt huomioin sellaiseen henkeen jossa saarnataan oikeaa uskoa, mutta asetetaan ehdoksi oikea usko ennen parannusta.
Esim. Ulpulle on kirjoitettu hänen väärästä uskosta ja siitä kuinka sillä uskolla ei kelpaa Jumalalle. Sehän tarkoittaa Ulpun silmissä tuomiota helvettiin, vaikka raamattu kehoittaa: älkää tuomitko, jottei teitä tuomittaisi. Tiedän kyllä ettei se ole tarkoitus, mutta olisi hyvä jos ymmärtäisi ihmistä joka ei usko. Tiedossa on, ettei tämä risumaja, jolta se ulkopuolisesta näyttää, ole sen kummempi kuin muutkaan eri herätykset.

Ei ole ehtona oikea usko ennen parannusta, vaikka ensimmäisessä lainatussa kappaleessa niin väität. Sen sijaan, ellei keskustelukumppani muuten huomaa sydämensä tilaa vääräksi, tuskin hän voi sitä tietää ellei sitä sanota. Sanottava se on silläkin uhalla, että sanominen tulkitaan kovuudeksi. Väitän tosin, ettei se kovuutta ole, vaikka onkin tiukkaa ja tinkimätöntä.

Kun kuka tahansa ihminen huomaa sielunsa tilan kestämättömäksi Jumalan edessä, hänelle syntyy armon ikävä. Valitettavan moni pyrkii täyttämään armon ikävänsä epäraamatullisilla keinoilla, huokaamalla kohti taivasta, josta Paavali varoitti edelliseen viestiini lainaamassani roomalaiskirjeen luvussa. Raamattu ei tunne myöskään uskon saantia yksinäisyydessä ilman ennen uskoneen julistamaa evankeliumia, ei sittenkään vaikka tänne kirjautuisi sata uutta käyttäjää niin väittämään. Olemme luvanneet Ulpulle muuttaa käsityksemme, jos hän löytää Raamatusta yhdenkin yksinäisyydessä virinneen uskon. Sellaista ei ole vielä tähän keskusteluun esitetty, eikä muihinkaan keskusteluihin tässä foorumissa eikä muuallakaan. Siitä on esitetty vain perustelemattomia ihmisten mielipiteitä.

Voin helpottaa sen verran, ettei etsiminen kannata, ei Raamatusta löydy sellaisia kohtia lainkaan. Jos joku haluaa kaikesta huolimatta etsiä, voin vihjata että foorumimme etusivun sivupaneelista löytyy linkki, josta avautuu Raamatun hakusivusto. Sieltä voi etsiä hakusanan valitsemalla kohtia ainakin kolmena suomalaisena käännöksenä ja lisäksi muutamilla muiden kielten käännöksinä. Toivon kiinnostuneille onnea etsintään.

Todellista armon ikävää ja omantunnon tuskista kärsiville annan lopuksi yksinkertaisen neuvon. Etsikää seuroista, naapurista tai missä tiedätte olevan joku kanssamme samalla tavalla ennen uskonut, kertokaa murheenne hänelle ja hän julistaa synninpäästön, joka omalle kohdalle uskottuna vapauttaa synnistä ja uskoja saa samalla Pyhän Hengen lahjan kotiopettajaksi sisimpäänsä. Mitään syntiluetteloita ei tarvitse ladella, pelkkä oman syntisyyden tunteminen ja tunnustaminen riittää. Rippiä ei tarvita uskon saamiseksi, ei katuva ryövärikään Golgatan ristillä ehtinyt ripittäytyä. Ripin vuoro tulee sitten myöhemmin, kun kotiopettajaksi saatu Pyhä Henki siihen neuvoo ja antaa voimaa tunnustamiseenkin.

Olen samaa mieltä.

Ulpu kyllä on sen asian varmasti huomannut, ettei evankeliumia Jumala suoraan saarnaa kenellekään. Käsitykseni Ulpun uskosta syntyy Ulpun tekstien perusteella. Ulpu kertoo rukouksen antavan hänelle rauhan tunnolle. En minä siitä ylläty. Olenhan itsekin saanut rauhan tunnolleni rukouksen voimasta. Kuitenkaan en ole saanut sitä rauhaa, jonka saan evankeliumin saarnan kautta. Joskus kun voimat on vähissä ja synti painaa, on hyvin vaikea puhua veljelle tai sisarelle. Saattaapa olla niinkin, ettei oikein jaksa edes uskoa syntejä anteeksi ja vielä niinkin huonosti, ettei edes halua sitä sillä tavalla kuin raamattu opettaa. Rukoukseata olen saanut lohtua näihin ahdinkoihin samalla tavalla kuin Ulpu. Herra ei omiaan hylkää milloinkaan. Ja kaiken jälkeen saan edelleen uskoa. On ystävälle Jumala kirkastanut minun ahdingon ja näin on ystävä rientänyt saarnaamaan ja evankeliumilla lohduttamaan minua.
Ei siinä tilassa olisi auttanut, vaikka joku olisi minulle kertonut kuinka väärin minä uskon ja elän. Ei siinä tilassa auttanut, vaikka tiesin itse uskovani ja eläväni väärin. Apu tuli suoraan Jumalalta, joka lähetti palvelijansa minua vastaan ja pukemaan minut ja laittamaan sormuksen sormeeni. En minä mitään ystävälleni kertonut. Ystäväni vain laittoi kätensä minun päälle ja saarnasi evankeliumia. En uskonut voivani uskoa, mutta Jumala antoi voimaa uskoa. Missä oli minun parannus? Missä oli minun uskoni? Niitä ei ollut. Sain omalle kohdalle kokea Jumalan kaikkivoipasuuden. Olin kuollut, mutta sain elää.
Ystäväni ei tiennyt mitkä olivat minun syntini, ei hän myöskään tiennyt uskoni tilaa ja ei hän edes nähnyt sitä. Saarnasi vain evankeliumia ja palveli minua, osoitti rakkautta, jota en enää muistanut. Kun sitä taivaan mannaa sain syödä kuin nälkää nähnyt, ei epäuskoni ja lohduttomuuteni enää painanut, vaan sain parantua haavoistani ja sydämelleni palasi rauha, vapaus ja ilo pyhässä hengessä.
Tämä kaikki tapahtui rukoukseeni vastauksena hyvin lyhyen ajan kuluessa.

Ulpua kehoitan rukoilemaan. Vilpitön huokaus Jumalan puoleen, kuuluu huutona taivaassa. Jos kuulet evankeliumin, usko älä epäile. Jos et usko jatka rukoilua. Etsi Jumalan valtakuntaa ja hänen armoaan. Etsivä löytää, anova saa ja kolkuttavalle avataan.
Jos etsii Jumalan valtakuntaa, sen löytää. Kun anoo syntejään anteeksi, ne saa anteeksi ja kun kolkuttaa taivaan portille, se avataan.

[i_gabe]

Tässä ilmenee uskojemme ero. Ainakaan minä en pidä sinua Jumalan lapsena, koska et pidä raamattua sille kuuluvassa arvossa.

Olkoon niin. En minä sinun hyväksyntää tarvitse. Jos raamattu on niin arvokas sinulle, miksi et halua sitä kaikessa noudattaa?
Raamatussa on selkeästi kerrottu uskon olevan tärkein asia. Jos siis jonkun uskon esteenä on raamattu, on parempi luopua raamatusta kuin uskosta. Jos teksti ei avaudu, niin se ei avaudu. Ota se asia huomioon, että uskoa oli jo ennen raamattua. Lue Aabrahamista. Lue Mooseksesta. Lue Nooasta. Lue Aatamista ja Eevasta. Uskovaisia he olivat, vaikka heillä ei ollut raamattua. Raamattu on lahja, jonka Jumala on antanut. Jumala on Pyhänhengen vaikuttamien ihmisten kautta sen tehnyt. Jos raamattu käy uskon edelle, ei se enää tee työtään uskon vahvistamiseksi, vaan usko tekee työtä raamatun vahvistamiseksi. Meille on raamatussa annettu ennustuksia, kehoituksia ja opetuksia. Se on lahja uskon vahvistukseksi.
Pyhänhengen voimasta on raamattu kirjoitettu. Ensin on siis usko ja sitten raamattu.
Raamatun mukainen usko minulla kuitenkin on. En siis tee raamattua halvaksi, vaan iloitsen siitäkin lahjasta. Ennen kaikkea haluan iloita uskon lahjasta, sen kautta minä ymmärrän mitä raamatussa on kirjoitettu sen mukaan mitä minulle avataan.

[Taavetti]

Tässä ilmenee uskojemme ero. Ainakaan minä en pidä sinua Jumalan lapsena, koska et pidä raamattua sille kuuluvassa arvossa.

Olkoon niin. En minä sinun hyväksyntää tarvitse. Jos raamattu on niin arvokas sinulle, miksi et halua sitä kaikessa noudattaa?
Raamatussa on selkeästi kerrottu uskon olevan tärkein asia. Jos siis jonkun uskon esteenä on raamattu, on parempi luopua raamatusta kuin uskosta. Jos teksti ei avaudu, niin se ei avaudu. Ota se asia huomioon, että uskoa oli jo ennen raamattua. Lue Aabrahamista. Lue Mooseksesta. Lue Nooasta. Lue Aatamista ja Eevasta. Uskovaisia he olivat, vaikka heillä ei ollut raamattua. Raamattu on lahja, jonka Jumala on antanut. Jumala on Pyhänhengen vaikuttamien ihmisten kautta sen tehnyt. Jos raamattu käy uskon edelle, ei se enää tee työtään uskon vahvistamiseksi, vaan usko tekee työtä raamatun vahvistamiseksi. Meille on raamatussa annettu ennustuksia, kehoituksia ja opetuksia. Se on lahja uskon vahvistukseksi.
Pyhänhengen voimasta on raamattu kirjoitettu. Ensin on siis usko ja sitten raamattu.
Raamatun mukainen usko minulla kuitenkin on. En siis tee raamattua halvaksi, vaan iloitsen siitäkin lahjasta. Ennen kaikkea haluan iloita uskon lahjasta, sen kautta minä ymmärrän mitä raamatussa on kirjoitettu sen mukaan mitä minulle avataan.

Jaksat vain tehdä lähetystyötäsi täällä, en tiedä onko sinut joku lähettänyt vai toimitko omasta aloitteestasi. Oikeastaan en välitä tietääkään, sen voin kyllä kertoa, ettei sinua ole kutsuttu tuollaisen ennen kirjoitettua ja Raamattuun tallennettua Jumalan sanaa vähättelevään kirjoitteluun. Kirjoitit . Aabrahamista. Mooseksesta, Nooasta, Aatamista ja Eevasta, että "Uskovaisia he olivat, vaikka heillä ei ollut raamattua."

Ei tosiaan ollut, mutta heillä kaikilla oli Raamatun mukainen usko ja se on tässä tärkeintä. Vain Aadamille ja Eevalle kävi Jumala omassa jumalallisessa persoonassaan antamassa lankeemuksen ja kaikki synnit anteeksi. Samalla Jumala antoi lupauksen Kristuksesta. 1. Moos. 3:15

Aadamin ja Eevan pojan Seetin pojan Eenoksen ajasta alkaen on saarnattukin Herran nimestä. 1. Moos. 4:26 .

Raamattua tärkeämpi on Raamatun mukainen usko, mutta koska Jumalan vastustaja on alusta alkaen pyrkinyt sitä uskoa vääristämään, on Jumala sallinut kirjoittaa, tallentaa ja koota kokoelmaksi kirjoituksia, joissa sen Raamatun mukaisen uskon tuntomerkit on ilmaistu. Erityisen selvästi on Raamatun mukaisen uskon välttämättömyyden ilmaissut Jeesus sanoissa, jotka apostoli Johannes on tallentanut evankeliumikirjaansa. Samassa jakeessa kerrotaan lyhyenä vertauksena myös raamatullinen uskon viriämisen usko: Joka uskoo niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustaan on vuotava elämän veden virrat. Muuta mahdollisuutta ei löydy, vaikka siitä kirjoitetaan mielipiteitä miten paljon tahansa. Ilman Raamatun vahvistusta ne ovat vain ihmisten mielipiteitä ja pysyvät ihmisten mielipiteinä.

Johannes 7
38 Joka uskoo minun päälleni, niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.

[i_gabe]

Jos nuhteet väärästä uskosta eivät saa aikaan heräämistä, evankeliumi on voimaton. Tällöin Jumalan sana jättää jäljelle vain tuomion. Ainakin minun tietoni "tästä risumajasta" on täysin toinen kuin muista herätyksistä. En nimittäin usko muissa hengellisyyksissä olevan taivaan valtakunnan avaimia.

Nuhtelen nyt sinua. Sinä kirjoitat netissä vl-foorumilla. Kirjoitat Jumalan valtakunnasta ja opetat oikeaa uskoa. Nuhtelet vääräuskoista vaikka olisi parempi nuhdella väärää uskoa. Pidät raamattua tärkeämpänä kuin uskoa. Osoitat oikeaksi tai vääräksi toisten kirjoittamia tekstejä raamatun jakeilla. Osoitat omia tekstejäsi oikeiksi ja perustelet niitä raamatun jakeilla. Teet johtopäätöksiä toisen ihmisen uskosta, pelkästään anonyymien kirjoitusten perusteella tapaamatta kyseistä ihmistä ollenkaan. Kehoitetaanko raamatussa toimimaan, kuten sinä toimit? Onko joku seurakunta lähettänyt sinut tähän tehtävänä? Vai teetkö tätä ihan omista lähtökohdista?
Pysy nöyränä. Pysy seurakunnan keskellä ja hae sieltä uskollesi vahvistusta. Kuuntele Jumalan sanaa ja usko evankeliumi.

Ymmärrän hyvin sinun palavuutesi levittää evankeliumia ja opettaa ihmisiä oikeaan uskoon. Kantaako sinun työsi hedelmää? Kasvun antaa Herra. Muista että olet yksi niistä, joita Herra kasvattaa armollaan. Pysy lujana uskossa, mutta nöyränä sydämessä. Muuta en nyt kehoita.

[Taavetti]

Nuhtelet vääräuskoista vaikka olisi parempi nuhdella väärää uskoa. Pidät raamattua tärkeämpänä kuin usko

Sinähän sekavia kirjoitat. Vääräuskoista juuri on nuhdeltava, että hän tietää tehdä parannuksen. Parannuksen armon voi saada vain ihminen, siis vääräuskoinen tai muuhun syntiin langennut. Väärä usko ei voi tehdä parannusta, sehän on vain ihmisen järkensä avulla muodostama oppirakennelma. Sen sijaan kun vääräuskoinen tekee parannuksen, hänen väärä uskonsa ja oppinsa vaihtuu oikeaksi ja Raamatun mukaiseksi.

Et ilmaissut lainauksessasi, kelle nuhteesi osoitat. Minä nuhtelen sinua kuitenkin enemmistä vääristelyistä tässä foorumissa. Kirjoitat uskoa tärkeämmäksi kuin Raamatun. Se väite pitää paikkansa vain osittain, sillä tärkeintä on Raamatun mukainen usko. Muita uskoja ja oppirakennelmia ei sinun sallita enää tällä foorumilla väittää oikeiksi. Toivon että otat onkeesi tämän varoituksen, mutta jos et ota huomioon, meidän täytyy käyttää muita keinoja väärän oppisi levityksen estämiseen.

[i_gabe]

Tässä ilmenee uskojemme ero. Ainakaan minä en pidä sinua Jumalan lapsena, koska et pidä raamattua sille kuuluvassa arvossa.

Olkoon niin. En minä sinun hyväksyntää tarvitse. Jos raamattu on niin arvokas sinulle, miksi et halua sitä kaikessa noudattaa?
Raamatussa on selkeästi kerrottu uskon olevan tärkein asia. Jos siis jonkun uskon esteenä on raamattu, on parempi luopua raamatusta kuin uskosta. Jos teksti ei avaudu, niin se ei avaudu. Ota se asia huomioon, että uskoa oli jo ennen raamattua. Lue Aabrahamista. Lue Mooseksesta. Lue Nooasta. Lue Aatamista ja Eevasta. Uskovaisia he olivat, vaikka heillä ei ollut raamattua. Raamattu on lahja, jonka Jumala on antanut. Jumala on Pyhänhengen vaikuttamien ihmisten kautta sen tehnyt. Jos raamattu käy uskon edelle, ei se enää tee työtään uskon vahvistamiseksi, vaan usko tekee työtä raamatun vahvistamiseksi. Meille on raamatussa annettu ennustuksia, kehoituksia ja opetuksia. Se on lahja uskon vahvistukseksi.
Pyhänhengen voimasta on raamattu kirjoitettu. Ensin on siis usko ja sitten raamattu.
Raamatun mukainen usko minulla kuitenkin on. En siis tee raamattua halvaksi, vaan iloitsen siitäkin lahjasta. Ennen kaikkea haluan iloita uskon lahjasta, sen kautta minä ymmärrän mitä raamatussa on kirjoitettu sen mukaan mitä minulle avataan.

Jaksat vain tehdä lähetystyötäsi täällä, en tiedä onko sinut joku lähettänyt vai toimitko omasta aloitteestasi. Oikeastaan en välitä tietääkään, sen voin kyllä kertoa, ettei sinua ole kutsuttu tuollaisen ennen kirjoitettua ja Raamattuun tallennettua Jumalan sanaa vähättelevään kirjoitteluun. Kirjoitit . Aabrahamista. Mooseksesta, Nooasta, Aatamista ja Eevasta, että "Uskovaisia he olivat, vaikka heillä ei ollut raamattua."

Ei tosiaan ollut, mutta heillä kaikilla oli Raamatun mukainen usko ja se on tässä tärkeintä. Vain Aadamille ja Eevalle kävi Jumala omassa jumalallisessa persoonassaan antamassa lankeemuksen ja kaikki synnit anteeksi. Samalla Jumala antoi lupauksen Kristuksesta. 1. Moos. 3:15

Aadamin ja Eevan pojan Seetin pojan Eenoksen ajasta alkaen on saarnattukin Herran nimestä. 1. Moos. 4:26 .

Raamattua tärkeämpi on Raamatun mukainen usko, mutta koska Jumalan vastustaja on alusta alkaen pyrkinyt sitä uskoa vääristämään, on Jumala sallinut kirjoittaa, tallentaa ja koota kokoelmaksi kirjoituksia, joissa sen Raamatun mukaisen uskon tuntomerkit on ilmaistu. Erityisen selvästi on Raamatun mukaisen uskon välttämättömyyden ilmaissut Jeesus sanoissa, jotka apostoli Johannes on tallentanut evankeliumikirjaansa. Samassa jakeessa kerrotaan lyhyenä vertauksena myös raamatullinen uskon viriämisen usko: Joka uskoo niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustaan on vuotava elämän veden virrat. Muuta mahdollisuutta ei löydy, vaikka siitä kirjoitetaan mielipiteitä miten paljon tahansa. Ilman Raamatun vahvistusta ne ovat vain ihmisten mielipiteitä ja pysyvät ihmisten mielipiteinä.

Johannes 7
38 Joka uskoo minun päälleni, niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.

Jos näet minun vähättelevän raamattua, on nuhteesi oikea. En kuitenkaan raamattua tahdo vähätellä. Ymmärrän kyllä ajatuksesi. En kuitenkaan näe hyvänä uskon vähättelyä raamatun rinnalla. Kuten jo kirjoitin, raamattu on lahja uskon vahvistukseksi. Tiedät, ettei raamattu aukea ilman Pyhäähenkeä. Jeesus antaa lupauksen raamatusta sanoessaan sen kuvaavan oikeaa uskoa. Sekin lupaus on meille uskon vahvistukseksi.

Uskovainen ihminen elää niin kuin raamattu sanoo. Ei siksi, että tietäisi mitä raamatussa lukee, vaan uskon kautta.

Raamattu on ihmeellinen kirja. Löydämme jakeen aina puolustamaan omaa väitettä ja jakeen vastustamaan toisen väitettä. Uskon yhteneväisyys ei synny kuitenkaan raamatun avulla vaan uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme mitä raamattu sanoo.


Minut pysäytti tälle palstalle jyrkät tekstit.
Taavetti kirjoittaa sopuisasti, tehden selvän eron epäuskon ja uskon välille. Jani kirjoittaa tiukkaa tekstiä, tehden selvän eron uskon ja epäuskon välille.
Varmuus on paras sanotaan. En minä teidän uskoa moiti. Moitin teidän ymmärtämättömyyttä. Ei niin tyhmää, etteikö osaisi vierestä neuvoa.
Huomioikaa edes sen verran, että täällä kirjoittelee anonyymit ihmiset. Teillä ei yksinkertaisesti ole varaa mennä arvioimaan toisen uskon tilaa. Täällähän voi kirjoitella joku uskovainen, joka arkana esittää omia käsityksiään ja saa teiltä vastauksen, joka sanoo, et sinä ole uskomassa, koska noin uskot.
Teidän toimenne on turhuutta. Jos teillä on halu tehdä Jumalan valtakunnan työtä, menkää auttamaan ja palvelemaan lähimmäisiänne, jotta teitä siunattaisiin.
Ette te tule saamaan kiitosta, ette siunausta täältä netistä.

Huomasin, en muuten minäkään. Sanokaa, kannattaako minun jatkaa täällä kirjoittelua? Vai menenkö auttamaan lähimmäisiäni ja palvelemaan heitä. Olemaan heidän lähellään kun he minua tarvitsevat ja elämään yhdessä heidän kanssaan. Uskoen ja turvaten, että kerran pääsen minäkin perille taivaan kotiin.

[Taavetti]

Huomioikaa edes sen verran, että täällä kirjoittelee anonyymit ihmiset. Teillä ei yksinkertaisesti ole varaa mennä arvioimaan toisen uskon tilaa. Täällähän voi kirjoitella joku uskovainen, joka arkana esittää omia käsityksiään ja saa teiltä vastauksen, joka sanoo, et sinä ole uskomassa, koska noin uskot.

Kyllä sen tiedämme, että osa on anonyymejä, tosin monet meistä tunnemme toisemme. Anonyymejä kirjoittajia haluamme kohdella anonyymeinä, mutta jos he kirjoittavat vastoin Jumalan sanaa, tottapa siitä on huomautettava, että itsekin sen tietäisivät. Kyllä oikein uskova tuo oikean uskonsa esille vajavaisinkin ja aroin sanoin, mutta jos joku esittää ja/tai puolustaa väärää oppia, ei sellaisen uskokaan ole oikea. Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja kynä kirjoittaa, myös sormet näppäimistöllä.
Luukas 6
45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

Teidän toimenne on turhuutta. Jos teillä on halu tehdä Jumalan valtakunnan työtä, menkää auttamaan ja palvelemaan lähimmäisiänne, jotta teitä siunattaisiin.
Ette te tule saamaan kiitosta, ette siunausta täältä netistä.

Voi olla turhuuttakin, mutta sopii kai kysyville vastata, vai? Kiitosten vuoksi emme tänne tai muualle kirjoita, en ainakaan minä. Turhaa on siis kiitoksilla yrittää mielipiteidemme muuttamista, sellaiseen oikeaksi tietämämme opetuksen vaihtamiseen ei meillä ole varaa oman sielumme autuuden tähden.

Yksi huomautus vielä, tuskin tiedät meistä monestakaan, kuinka vähän tai paljon teemme tai toimimme muissa yhteyksissä. Meillä ei ole tarvetta niistä luetteloita tehdä, niin ne saavatkin jäädä täällä vähälle kertomiselle.

[Jani_S]

Teidän toimenne on turhuutta.

Ei kuitenkaan niin turhaa, ettetkö sinäkin olisi noussut sitä vastustamaan.

[Jay]

i_gabe kirjoittaa välistä niin, että hänen ajatuksiinsa voi yhtyä, mutta sitten tulee sellaista puhetta, jotka antavat kuvan elävästä uskosta harhautuneesta.
Esimerkiksi seuraavien sitaattien mukaista puhetta en ole raittiin kristityn suusta koskaan kuullut:

Rukous on itse asiassa ainoa tapa päästä taivaaseen.

Ylin auktoriteetti se [Raamattu] ei kuitenkaan minulle ole.

Jos siis jonkun uskon esteenä on raamattu, on parempi luopua raamatusta kuin uskosta.

Outoa puhetta ovat näin Siionin rivijäsenen näkökulmasta.

Teet johtopäätöksiä toisen ihmisen uskosta, pelkästään anonyymien kirjoitusten perusteella tapaamatta kyseistä ihmistä ollenkaan.

Näin se täällä keskustelupalstalla käy. Anonyymeinä rekisteröidytään foorumille ja sitten keskustellaan. Juuri siksi tämä on olemassa, että pääsisi yhteyteen uskovaisen veljen tai sisaren kanssa, jos kasvotusten tapaamiseen ei ole mahdollisuutta.
Kuten joku jo hyvin ilmaisi Raamatun sanoin, sydämen kyllyydestä suu puhuu. Puheista käy ilmi sydämen tila. Raamattu puhuu myös uskon hedelmistä, joiden olemassaolosta tai olemattomuudesta voi todeta onko viinipuun oksassa (eli seurakunnan jäsenessä) uskoa vai ei.

Lienet i_gabe sekoittanut uskoosi humanismia. Vääräuskoisen usko ei muutu oikeaksi, vaikka hänet kohtaisi kasvotusten. Olosuhteet voivat humanistin näkökulmasta olla niin vaikeat, että täsmällinen ja raamatunmukainen usko ja vanhurskaus eivät ole tarpeen, vaan sitä voi räätälöidä olosuhteisiin sopivaksi. Raitis kristitty ei kuitenkaan näin toimi, vaan ottaa ristinsä ja luottaa Jumalaan, kuten Raamattu opettaa. Se voi kuulostaa kovalta, mutta näin ajallisessa mielessä voitaneen sanoa, että Raamatulla on humaanikin puoli, sillä se lupaa, että Jumala pitää omistaan huolen. Myös me uskovaiset rohkaisemme toisiamme jakamaan kuormia.

Huomioikaa edes sen verran, että täällä kirjoittelee anonyymit ihmiset. Teillä ei yksinkertaisesti ole varaa mennä arvioimaan toisen uskon tilaa. Täällähän voi kirjoitella joku uskovainen, joka arkana esittää omia käsityksiään ja saa teiltä vastauksen, joka sanoo, et sinä ole uskomassa, koska noin uskot.

Uskon tilaa on vara arvioida. Minusta se on meillä uskovaisilla jopa velvollisuus. Emme voi kulkea laput silmillä ja olla välittämättä muista. Olemme uskovaisten saattomiehiä ja epäuskoisten joukossa Kristuksen lähettiläitä.
En tarkoita, että korottaisimme itsemme arvioitavan yläpuolelle, vaan että suhtautuisimme häneen veljellisellä huolella ja rakkaudella, kuitenkin sellaisella suoruudella, että ilmaisemme lähimmäisellemme selvästi mikä on raamatunmukainen usko ja Jumalan tahto. Uskovaisen on pysyttävä nöyränä ja kuuliaisena niin, että jos joku veli tai sisar lähestyy meitä tarpeenaan keskustella uskonasioista tai hoitaa sieluamme, otamme hänet hyvillä mielin vastaan. Aivan kuten Hännisen Tuomas-veli, SRK:n pääsihteeri, sanoi puheessaan viime kesänä, että jos näette minun menevän harhaan, tulkaa puhuttelemaan ja neuvokaa minulle oikea tie.

Teidän toimenne on turhuutta. Jos teillä on halu tehdä Jumalan valtakunnan työtä, menkää auttamaan ja palvelemaan lähimmäisiänne, jotta teitä siunattaisiin.
Ette te tule saamaan kiitosta, ette siunausta täältä netistä.

Tämä foorumi ei ole turha. Minä olen saanut tältä foorumilta paljon neuvoa ja vahvistusta tämän vuoden aikana, jonka olen täällä ollut rekisteröityneenä. Toisinaan, kun tulee mieleen jotain kysyttävää, täällä voi huoletta kysymyksensä esittää ja luottaa, että siihen saa raamatunmukaisen vastauksen. Uskon, että moni aktiivi täällä vaikuttaa myös "offlinessa"; lähipiirissään ja kauempanakin.
Jopa omista kirjoituksista olen saanut toisinaan vahvistusta, kun pukee ajatuksia näytölle, niin voi epäilysten jälkeen huojentuneena todeta: juuri näin minä haluan uskoa!

Lienen liian vähän kiittänyt ahkeria käyttäjiä Taavettia, O.M:ää, hepaa, Hannesta, Emkaa. Kiitos teille.