Mie olin yhtenä vuonna lupautunut kantamaan kolehtia Kauneimmissa joululauluissa, sinä sunnuntaina oli kolmet, klo 14, 17 ja 20. Äidille oli tulossa villasukat, kirjoneuleena, ja mie en ole nopea helskyttäjä ollut koskaan. Oli aatonaatto. Istuin sitten sen päivän kirkossa, ja kun osasin laulut ulkoa, niin nikersin kokoon niitä villasukkia koko sen ajan, kun en ollut kantamassa kolehtia.

Tuli valmista, ehtivät pakettiin.
Seurusteluaikana oli tarkoitus tehdä poikaystävälle tyynyliina, jonka ajattelin koristella kangastusseilla. Ei onnistunut, levisi pesukoneessa. Toinenkin kokeilu mätti. Niinpä sitten oli aattona klo 17, lahjojen jaon jälkeen kotona minulla valkoinen tyynyliina ja pala vihreää lakanakangasta, josta leikkasin pari sydäntä ja ompelin ne kiinni tyynyliinaan. Ikinä ei ole mennyt niin myöhälle lahjan valmistuminen... Mutta valmista tuli, läksin sen jälkeen kävelemään M:n perheen luo, jossa olin loppuillan. Tyynyliina muuten on yhä tuolla liinavaatteissa ja siis aina ajoittain käytössäkin, vaikka se oli ommeltu kai jouluksi 1997.

Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)