Helluntailiikkeen väärät? opit

[Tertzi]

Aloitan oman keskustelun useasti esille nousevasta aiheesta. Näyttää siltä että vl:t suhtautuvat hyvinkin kielteisesti helluntailaisuuteen. Onko teissä keskustelijoissa ketään jolla olisi tarkempaa omakohtaista kokemusta helluntailaisuudesta ja joka olisi kääntynyt vanhoillislestadiolaiseksi ja osaisi paremmin perustella mikä helluntailiikkeen opetuksessa on väärää.

Itselleni kirkkoon kuuluvana esiin nousee lähinnä muutamia käytännön asioita joita olen pohtinut.

Kaste. Helluntailaiset ovat halunneet palauttaa käytäntöön Raamatun aikaisen tavan kastaa upottamalla, en löydä siitä kasteen muodosta sinällään mitään Raamatusta poikkeavaa. Raamatun aikaanhan kastettiin esim. jordanissa tai muussa syvässä vedessä upottamalla ihminen. Kastettavien iästä ei ole tarkkaa mainintaa, koska tilanne jossa perheiden lasten kastaminen olisi ollut vielä ajankohtainen ei tullut esille Raamatun kuvauksista muuten kuin sivumennen mainiten, kastettavat olivat lähinnä juutalaisuudesta tai pakanauskonnoista kääntyneitä.

Vanhurskauttaminen. Helluntailaiset opettavat että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, tokikaan he eivät käytä näitä sanoja yhtä vahvasti ja voimakkaasti siinä muodossa kuin luterilainen kirkko asian esittää, mutta kun saarnoja kuuntelee niin en ole vielä huomannut mitään eroa tässä opissa.

Seurakuntakäsitys. Seurakuntakäsitys näyttää olevan lähellä nykyisen luterilaisen kansankirkon seurakuntakäsitystä, jossa nähdään kaikki kristillistä uskoa tunnustavat Jumalan lapsina tai kristilliseen seurakuntaan kuuluvina. Ehkä joidenkin harvojen henkilöiden kohdalla saattaa tulla jotain ylpistymistä ja ajatusta että he kuuluisivat "oikeaoppisempaan" seurakuntaan, mutta pääosin tuntemani helluntailaiset suhtautuvat myönteisesti kirkkoon kuuluviin, erityisesti herätyskristittyihin, jotka kertovat kokeneensa omakohtaisen uskoontulon.

Armolahjat ja Hurmoksellisuus. Helluntaiseurakunta opettaa että armolahjat eivät lakanneet apostolisena aikana, vaan että niiden pitäisi Raamatun mukaan olla normaali ja luonnollinen osa seurakuntaelämää. Toki myöntävät itsekin ettei Suomessa tällä hetkellä tapahdu juurikaan ihmeitä ja merkkejä jotka olisivat Raamatun aikaisiin tapahtumiin verrattavissa, uskovat kuitenkin että esimerkiksi jonkun polvi voi parantua rukouksessa tms.

Hurmoksellisuudesta helluntailaiset opettavat että joku ihminen voi kokea esim. jonkun saarnan tai laulun niin koskettavana että joutuu jonkinlaiseen hurmostilaan.

Minulle oli uutta että myös lestadiolaisuudessa on alkuaikoina esiintynyt hyvinkin voimakasta hurmoksellisuutta jota on kutsuttu liikutuksiksi, eli siinä mielessä on ollut aikaisemmin lähempänä helluntaiseurakunnassa ilmenevää hurmoksellisuutta, vaikkakin opettaa ilmeisesti siinä kohtaa eri tavalla että ääneen kielilläpuhuminen ei kuulu seurakuntaan, minustakin helluntaiseurakunta saisi enemmän painottaa sitä Raamatun kohtaa.

Tässä muutama asia mitkä äkkiseltään tuli mieleeni. Ja minusta näissä asioissa ei ole mitään niin merkittävää eroa että pitäisi heitä eriseuraisina tai lahkona, minulle täytyisi perustella syvällisemmin niitä asioita ja eroja joissa helluntailiike mahdollisesti on mennyt opetuksessaan harhaan.

Itse löydän moniakin epäkohtia ja parantamisen varaa pienemmistä käytännön asioista, tai kuten kirkossa sanottaisiin "kehällisistä kysymyksistä", mutta sikäli kuin olen helluntailaisuuteen tutustunut niin näyttää että tärkeimmistä asioista, eli niistä "keskeisisitä kysymyksistä" ollaan yhtämieltä luterilaisen kirkon kanssa.

[Emka]

Lapsuudessani ja nuoruudessani ollessani Helluntailaiten kanssa paljonkin tekemisissä voisin sanoa että suurin ero oli siinä,että siellä en saanut omalletunnolleni rauhaa. Puolestani rukoiltiin paljon ja kielilläpuhuminen ja Pyhä Henki sidottiin samaan pakettiin, eli minussa ei ollut Pyhä Henki ( kuten myöhemmin ymmärsin, saatuani parannuksen armon ja lahjaksi Pyhän hengen, ilman kielen "mongerruksia") Vasta silloin olisi ollut Pyhä Henki jos kieli olisi mennyt" solmuun".

Sitä näin tapahtuvan lasten/nuorisoleirillä, jossa eräskin hyvin nuori tyttö väsymyksestä puolinukuksissa (rukouskokous oli iltamyöhällä) yrittipuhua kielillä kun leirin johtaja sanoi hänelle, "kiitä nopeammin" ja samalla itse puhui "kielillä" kovasti huutaen. Tämä lapsi lopulta sai jotain sekavaa soperrelluksi, silloin leirin johtaja riemuitsi, että nyt tämä lapsi oli saanut Pyhän Hengen lahjan???????

Minua peloitti silloin, olin itse n, 13-14v. ja tunsin olevani "mustalammas" siinä porukassa.

Kun valitsin ripppikouluun menemisen 15 vuotiaana, minut heivattiin Helluntailaisten porukasta pois. Olin vallan puhuttelussa asian johdosta. Toisten nuorten vanhemmat varoittelivat omia nuoriaan olemasta kanssani???? Pikkuhiljaa minulle selvisi,että sieltä joukosta en tulisi hengellistä kotia saamaan. Yksi ystävä on niiltä ajoilta säilynyt.

[Taavetti]

Enimmät kontaktini helluntailaisten, kuten muidenkin vapaiden suuntien opettajien kanssa olen saanut niistä vähistä radiolähetysten katkelmista, joita olen kuullut muiden ohjelmien odottelun aikoina. Joskus kuulen aamuhartauksia radiosta, joita pitää kuka milloinkin. Syksyllä ajaessani kotiin yksin autolla, kuuntelin hetken lähetystä, jossa esiintyjä ääntää korottaen pyrki karkottamaan pahaa henkeä lähetykseen soittaneesta tai jostakin hänen läheisestään.

Mietin silloin, ettei siinä ole lainkaan sellaista hiljaisuutta ja nöyryyttä, johon Raamattu uskovaisia opastaa. Ennen seuroissa puhujat kyllä puhuivat voimakkaalla äänellä, mutta ei siinä äänen kovuudella yritetty pahaa karkottaa. Äänen piti kuulua kaukanakin istuville, siksi piti puhua kovaa. Nykyisin äänentoistolaitteet hoitavat sen, joten puhujien äänihuulia ei tarvitse rasittaa.

On minulla omakohtaistakin kokemusta helluntailaisesta ihmisestä. Kymmeniä vuosia sitten meillä kävi konsulentti, joka laati yhtä ruokintasuunnitelmaa karjallemme reilun päivän ajan niin, että välillä nukkui yön yläkerrassamme. Enimmän ajan hän kuitenkin puhui ja tyrkytti uskoaan ja niin varasti neuvontajärjestön aikaa. Kun seuraavalla kerralla tuli toinen konsulentti, hän laati vastaavan suunnitelman laskelmineen parissa tunnissa ja selvemmin eriteltynä.

Olisi muitakin kokemuksia, mutta riittäköön nämä nyt osaltani,

[Humilton]

Minullakin on kokemuksia helluntailaisista. Ei tosin kovin läheisiä. Osa niistä humoristisiakin tapauksia. Yksi keskustelu on jäänyt mieleen ja monta muutakin. En halua, että se olisi tyrehdyttämässä keskustelua. Mietinkin siksi, kerronko vai en.

Tutustuin helluntailaiseen. Puhuimme opista. Kysyin häneltä, että millainen oppi teillä on. Hän sanoi, että ei heillä ole oppia ollenkaan. Keskustelu päättyi sitten siihen. Uskon, että hän tarkoitti, ettei heillä ole yhtä yhtenäistä dogmia/dogmistoa. Olen ymmärtänyt, että helluntailaisuus on enemmän tunnepitoista herätystä kuin opillista.

[jtm]

Enimmät kontaktini helluntailaisten, kuten muidenkin vapaiden suuntien opettajien kanssa olen saanut niistä vähistä radiolähetysten katkelmista, joita olen kuullut muiden ohjelmien odottelun aikoina. Joskus kuulen aamuhartauksia radiosta, joita pitää kuka milloinkin. Syksyllä ajaessani kotiin yksin autolla, kuuntelin hetken lähetystä, jossa esiintyjä ääntää korottaen pyrki karkottamaan pahaa henkeä lähetykseen soittaneesta tai jostakin hänen läheisestään.

Käsite "vapaat suunnat" meillä nykyisin yhdistetään kuitenkin vakiintuneisiin kirkon ulkopuolisiin herätysliikkeisiin: helluntaherätys, vapaakirkko, baptistiyhdyskunta, metodistikirkko. Nämä ovat olleet mukana Suomen Vapaiden Kristittyjen Neuvostossa. Myös adventistit ovat lähentyneet tätä yhteyttä viime vuosina.

Sitten on erilaisia uuskarismaattisia, yleensä yhden miehen ympärillä pyöriviä poppoita. Tulee vain tuosta kertomastasi mieleen, että mahtoikohan olla sellaisten ohjelma. Helluntaisaarnaajan en ole koskaan kuullut radiossa yrittäneen ajaa henkiä pois, eikä sellaisen kanssa yleensäkään puuhailla julkisesti. Kannattaa muistaa, että kaupallisilla kanavilla pääsevät ääneen kaikenlaiset showmiehet, joiden teologia voi olla sitä sun tätä. Raamatun sanalla pitää kaikki koetella.

[/quote]Mietin silloin, ettei siinä ole lainkaan sellaista hiljaisuutta ja nöyryyttä, johon Raamattu uskovaisia opastaa. Ennen seuroissa puhujat kyllä puhuivat voimakkaalla äänellä, mutta ei siinä äänen kovuudella yritetty pahaa karkottaa. Äänen piti kuulua kaukanakin istuville, siksi piti puhua kovaa. Nykyisin äänentoistolaitteet hoitavat sen, joten puhujien äänihuulia ei tarvitse rasittaa.,[/quote]

Suomalaiseen kristillisyyteen, etenkin kirkolliseen, on kuulunut hiljaisuus ja hartaus. Se on meille useimmille luontaisempi tapa kohdata Jumala kuin huutaminen ja tanssiminen, mikä taas etelän ihmisille on normaalia. Tärkeitä, ettei se ole keinotekoista. Kyllä Suomen vapaiden suuntien seurakunnissa keskimäärin on nykyään aika rauhallista meininkiä, ja vielä enemmistössä lauletaan enimmäkseeen perinteisiä Hengellisen Laulukirjan lauluja. On toki näitä uudentyyppisiä "ylistystä" yksipuolisesti painottavia seurakuntia. Itse en koe sitä omakseni.

[/quote]On minulla omakohtaistakin kokemusta helluntailaisesta ihmisestä. Kymmeniä vuosia sitten meillä kävi konsulentti, joka i yhtä ruokintasuunnitelmaa karjallemme reilun päivän ajan niin, että välillä nukkui yön yläkerrassamme. Enimmän ajan hän kuitenkin puhui ja tyrkytti uskoaan ja niin varasti neuvontajärjestön aikaa. Kun seuraavalla kerralla tuli toinen konsulentti, hän i vastaavan suunnitelman laskelmineen parissa tunnissa ja selvemmin eriteltynä. [/quote]

Saattoi olla intoa, muttei taitoa. Ei pidä silti tämän perusteella yleistää. Jotkut voivat hyvässä tarkoituksessakin voineet joutua lain alle uskosta todistamisen suhteen. Itse uskon enemmän siihen, että usko kyllä näkyy hedelmistä, ja Jumala järjestää tilaisuuksia luontevalla tavalla puhua uskonasioista.

Olisi muitakin kokemuksia, mutta riittäköön nämä nyt osaltani,[/quote]

[jtm]

Kaste. Helluntailaiset ovat halunneet palauttaa käytäntöön Raamatun aikaisen tavan kastaa upottamalla, en löydä siitä kasteen muodosta sinällään mitään Raamatusta poikkeavaa. Raamatun aikaanhan kastettiin esim. jordanissa tai muussa syvässä vedessä upottamalla ihminen. Kastettavien iästä ei ole tarkkaa mainintaa, koska tilanne jossa perheiden lasten kastaminen olisi ollut vielä ajankohtainen ei tullut esille Raamatun kuvauksista muuten kuin sivumennen mainiten, kastettavat olivat lähinnä juutalaisuudesta tai pakanauskonnoista kääntyneitä.,

Raamattu ei tunne muuta kuin uskovien upotuskasteen. Alaikärajaa ei siellä sanota, mutta ainakin niin vanha tulee olla, että osaa itse tuntea synnintuntoa, tehdä parannuksen ja ottaa kasteen sen merkkinä, että haluaa seurata Jeesusta.

,[/quote]Vanhurskauttaminen. Helluntailaiset opettavat että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, tokikaan he eivät käytä näitä sanoja yhtä vahvasti ja voimakkaasti siinä muodossa kuin luterilainen kirkko asian esittää, mutta kun saarnoja kuuntelee niin en ole vielä huomannut mitään eroa tässä opissa.[/quote]

Näin se on. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin kirjoituksiin nojautuen.

[/quote]Seurakuntakäsitys. Seurakuntakäsitys näyttää olevan lähellä nykyisen luterilaisen kansankirkon seurakuntakäsitystä, jossa nähdään kaikki kristillistä uskoa tunnustavat Jumalan lapsina tai kristilliseen seurakuntaan kuuluvina. Ehkä joidenkin harvojen henkilöiden kohdalla saattaa tulla jotain ylpistymistä ja ajatusta että he kuuluisivat "oikeaoppisempaan" seurakuntaan, mutta pääosin tuntemani helluntailaiset suhtautuvat myönteisesti kirkkoon kuuluviin, erityisesti herätyskristittyihin, jotka kertovat kokeneensa omakohtaisen uskoontulon.[/quote]

Apostolien tekojen 2. luvun lopussa kerrotaan, kuinka nykyinen kristillinen seurakunta syntyi. Nämä ihmiset ottivat sanan vastaan, tekivät parannuksen, ottivat kasteen, pysyivät keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa. Seurakunta on siis uskovien yhteisö. Valtionkirkon seurakunnat eivät voi olla mitään seurakuntia, koska niissä enemmistö on täysin uskosta piittaamattomia. Seurakunnan tulee olla maailmasta erotettu, uloskutsuttu (ekklesia). Sen sijaan rakkaita siskoja ja veljiä voi ja tulisi olla kaikkien uudestisyntyneiden keskenään, jotka haluavat uskoa ja palvella Jeesusta Hänen Sanaansa totena pitäen, taustayhteisöstään rippumatta.

[/quote]Armolahjat ja Hurmoksellisuus. Helluntaiseurakunta opettaa että armolahjat eivät lakanneet apostolisena aikana, vaan että niiden pitäisi Raamatun mukaan olla normaali ja luonnollinen osa seurakuntaelämää. Toki myöntävät itsekin ettei Suomessa tällä hetkellä tapahdu juurikaan ihmeitä ja merkkejä jotka olisivat Raamatun aikaisiin tapahtumiin verrattavissa, uskovat kuitenkin että esimerkiksi jonkun polvi voi parantua rukouksessa tms.[/quote]

Suomessa näitä tapahtuu harvahkosti, mutta tapahtuu kuitenkin. Yli-Vainion aikaan reilu 30 vuotta sitten oli viimeksi suurempi aalto, jolloin ihmisiä yliluonnollisesti parantua, mutta tunnen viime ajoiltakin henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka ovat parantuneet yliluonnollisesti. (Mikä ei tarkoita lääketieteen poissulkemista.) Jos taas mennään vaikkapa Kiinaan, missä nyt on jatkunut pitkään maailman suurin herätys, on siellä mitä normaaleinta, että ihmisiä paranee jatkuvasti ja jopa herää kuolleista. Meillä täällä ollaan usein liian järkeisoppisia...

[/quote]Hurmoksellisuudesta helluntailaiset opettavat että joku ihminen voi kokea esim. jonkun saarnan tai laulun niin koskettavana että joutuu jonkinlaiseen hurmostilaan.[/quote]

Pyhän Hengen kaste on keskeistä ja leimallista helluntailaisuudessa. Sen merkkinä on kielilläpuhuminen taikka jonkin muun armolahjan esiintyminen. Useilla se jää pysyväksi, joillakin ei. Se ei kuitenkaan tee ketään paremmaksi, koska armolahjat annetaan armosta.

Kun Pyhä Henki koskettaa ihmistä, voi hän käyttäyty joskus ulkopuolisen mielestä "hurmoksellisesti". On myös inhimillisiä tunneväristyksiä. Eikös noita "liikutuksia" vieläkin esiinny myös vl:issä. Kuunnellessa isoja seuroja olen kuullut taustalta myös kilkatusta ja kalkatusta ja riemua siitä, että Jumalan Henki koskettaa.

[/quote]Minulle oli uutta että myös lestadiolaisuudessa on alkuaikoina esiintynyt hyvinkin voimakasta hurmoksellisuutta jota on kutsuttu liikutuksiksi, eli siinä mielessä on ollut aikaisemmin lähempänä helluntaiseurakunnassa ilmenevää hurmoksellisuutta, vaikkakin opettaa ilmeisesti siinä kohtaa eri tavalla että ääneen kielilläpuhuminen ei kuulu seurakuntaan, minustakin helluntaiseurakunta saisi enemmän painottaa sitä Raamatun kohtaa.[/quote]

Kyllä yleinen opetus onkin Korintolaiskirjeen mukainen, eli kielillä ei tule puhua ääntään korottaen julkisesti, jos ei paikalla ole henkilöä, jolla on selittämisen armolahja.

[/quote]Tässä muutama asia mitkä äkkiseltään tuli mieleeni. Ja minusta näissä asioissa ei ole mitään niin merkittävää eroa että pitäisi heitä eriseuraisina tai lahkona, minulle täytyisi perustella syvällisemmin niitä asioita ja eroja joissa helluntailiike mahdollisesti on mennyt opetuksessaan harhaan.[/quote]

"Lahko" tarkoittaa kuppikuntaa, joka katsoo, että "vain me olemme oikeassa eikä pelastusta ole muualla". Tällaista ei helluntaiherätyksessä opeteta.

[/quote]Itse löydän moniakin epäkohtia ja parantamisen varaa pienemmistä käytännön asioista, tai kuten kirkossa sanottaisiin "kehällisistä kysymyksistä", mutta sikäli kuin olen helluntailaisuuteen tutustunut niin näyttää että tärkeimmistä asioista, eli niistä "keskeisisitä kysymyksistä" ollaan yhtämieltä luterilaisen kirkon kanssa.[/quote]

Voisi olla enemmänkin, jos kirkko eläisi ja toimisi, kuten Luther opetti... Nykykirkossa ei ole paljon kehumista naispappeineen, liberaaleineen ja homosympatioineen. Siitä on tullut sosiaalinen palvelulaitos, joka tahtoo miellyttää kaikkia. Sen keskuudessa on onneksi vielä silti paljon Raamattuun uskollisia yksilökristittyjä.

[Jani_S]

Hyväksykööt helluntailaiset vaikka Jumalan lapsetkin joukkoonsa, mutta heidän uskonsa on tyhjä. Heidän oppinsa on niin leveä, että sen alle mahtuu kaikki laidasta laitaan. Toisin sanoen oppia ei olekaan, kuten monet ovat tällä palstalla maininneet.

Helluntailaiset hyväksyvät rajattoman oppinsa nimissä myös julkisynnissä elämisen (tiedän muutamia, jotka tekevät sitä) ja hyväksyivät myös Jumalan lasten vanhurskauttavan uskon. Jumalan lapset kuitenkin kiertävät helluntailaiset kaukaa, paitsi jos jollakulla heistä on hätä sielustaan.

Jtm kuvasi seurakuntaa hyvin mainitsemalla sen olevan maailmasta erotettu. Helluntailaisuus on kuitenkin maailmaan sulautunutta, olkoot heidän opetuksensa ja saarnansa mitä tahansa.

Toivon keskustelun helluntailaisuudesta päättyvän tähän, sillä tämä on vl-foorumi.

[jtm]

Hyväksykööt helluntailaiset vaikka Jumalan lapsetkin joukkoonsa, mutta heidän uskonsa on tyhjä. Heidän oppinsa on niin leveä, että sen alle mahtuu kaikki laidasta laitaan. Toisin sanoen oppia ei olekaan, kuten monet ovat tällä palstalla maininneet.

Helluntailaiset hyväksyvät rajattoman oppinsa nimissä myös julkisynnissä elämisen (tiedän muutamia, jotka tekevät sitä) ja hyväksyivät myös Jumalan lasten vanhurskauttavan uskon. Jumalan lapset kuitenkin kiertävät helluntailaiset kaukaa, paitsi jos jollakulla heistä on hätä sielustaan.

Jtm kuvasi seurakuntaa hyvin mainitsemalla sen olevan maailmasta erotettu. Helluntailaisuus on kuitenkin maailmaan sulautunutta, olkoot heidän opetuksensa ja saarnansa mitä tahansa.

Toivon keskustelun helluntailaisuudesta päättyvän tähän, sillä tämä on vl-foorumi.

Hohhoijaa. Jotenkin tuntuu olevan tyypillistä tämä, että ei uskalleta edes keskustella asioista eikä oikoa omia vääriä käsityksiä. Minä näen vl:issä paljon hyvää, vaikka näen puutteitakin, mutten niihin yllä mitenkään puuttunut, vaan ainoastaa kommentoin omasta näkökulmastani edellä esitettyjä väitteitä. Raamattu kieltää antamasta väärää todistusta lähimmäisestä, mutta jostain syystä tällä foorumilla kirjoitetaan toisinaan aika paksuja satuja ja tarinoita muista kristityistä.

Mitä tulee maailmaan sulautumiseen ja julkisynnin sallimiseen, niin kyllä taitaa nyt pata kattilaa soimata. Ei ole täydellisten seurakuntaa, eikä valitettavasti näinä lopun aikoina oikein missään näytä seurakuntakuria uskallettavan soveltaa. Voisi tässä sanoa jonkun sanan joistain julkisesti vl-inä tunnetuista, jotka puolustavat lehdissään mm. homoliittoja, vaan enpä lähde sen pitemmälle. Täällä kun oli aloittajalla vain vilpitön tarkoitus tietää, missä kohden nämä kaksi yhtä lailla kristillistä uskonsuuntaa eroavat toisistaan. Mutta jos joku ei kestä sitä, että "tätä ainoaa oikeaa isiltä perittyä oppia" lähdetään arvioimaan, niin minkäs sille voi. Veli Jani S:lle annan kuitenkin kehotuksen valmistautumaan siihen, että taivaassa voimme olla lähinaapureita ja silloin kyllä saatan tulla kylään, ja tiedän, että siellä juttu luistaa veljellisessä rakkaudessa ja yhteisymmärryksessä, kun vajavaisuus on lakannut. Halleluja! [/quote]

[Ilpo]

Jeesus käski ihmisiä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa. Mikä on Jumalan valtakunta? Lutherin vastaus on hyvä ja oikea: "Minä uskon, että maanpäällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakaantumisia."
Eli Jumalan valtakunta on yksi joukko. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä. Se on vailla ryhmittymisiä ja jakaantumisia.
Jumalan valtakunnan sisällä on yksi, yhteinen ymmärrys siitä, miten Jumala ihmisen vanhurskauttaa.
Jumalan valtakunta ei koskaan ole jakaantunut edes kahteen joukkoon, saati useisiin ryhmiin. Se on yksi joukko, eikä sen ulkopuolella kukaan tule autuaaksi, eikä pääse taivaaseen.
Jumalan valtakuntaa ei löydy helluntailaisuudesta. Se löytyy vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen sisältä, tosin sitä eri maissa kutsutaan eri nimillä, mutta silti uskonkäsitykset ovat samat kaikilla Jumalan valtakunnan asukkailla.
Kaikki, jotka kuuluvat vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen ja sanovat olevansa vanhoillislestadiolaisia, eivät ole Jumalan valtakunnan sisällä.
Eri aikoina Jumalan valtakunnan asukkaita on kutsuttu eri nimillä: Kristityiksi, Valdolaisiksi, Hussilaisiksi, Hernhutilaisiksi, Lukijaisiksi, Lestadiolaisiksi, Vanhoillislestadiolaisiksi. Näin elävä, autuaaksi tekevä usko on "vaeltanut" uuden testamentin ajalla halki Euroopan, kohti pohjoista ja on toteutunut Sakarian kirjan ennustus: Sak 6:8 "Ja hän kutsui minua, puhutteli minua ja sanoi: katso, ne jotka pohjaan menevät, antavat minun henkeni levätä pohjan maalla.".
Samassa Sakariankirjan luvussa puhutaan myös kirjavista, väkevistä hevosista (=opeista). Helluntailaisuus edustaa näitä kirjavia oppeja, joissa jokainen saa valmistaa itselleen sellaisen vanhurskauttamisopin joka itselle sopii.

[mies]

Hussilaisiksi, Hernhutilaisiksi, Lukijaisiksi, Lestadiolaisiksi, Vanhoillislestadiolaisiksi.

Sanotaan Hussin, joka urheasti kesti pitkällistä kidutusta roviolla, lausuneen: Ne polttavat nyt hanhen (Huss merkitsee hanhea), mutta on tuleva joutsen, johon eivät pysty.

Linkki:
http://www.archive.org/stream/marttilut ... 8/mode/2up

[hepa]

Ihminen joka kannattaa homoliittoja , ei usko raamatun mukaisesti ja hänen uskonsa on turha jos ei tee parannusta. Näin myös avioerojen suhteen. Ilmestyskirjan mukaan Jeesus kehotti seurakunnan sananpalvelijoita parannukseen joiden keskellä oli hyväksytty tällaisia opetuksia.

Ehkäpä lapsikaste on peräisin apostoliselta ajalta peräisin koska kaikki vanhat kirkkokunnat opettavat niin. Ja Jeesushan sanoi että lapset uskovat. Tässä(kin) asiassa helluntailaiset uskovat raamatun vastaisesti.

[Taavetti]

Raamattu ei tunne muuta kuin uskovien upotuskasteen. Alaikärajaa ei siellä sanota, mutta ainakin niin vanha tulee olla, että osaa itse tuntea synnintuntoa, tehdä parannuksen ja ottaa kasteen sen merkkinä, että haluaa seurata Jeesusta.

Raamattu tuntee kyllä uskovien kasteen, mutta aikuisten kasteesta ei ole ohjetta missään kohdassa. Ainoa ohje on, että ellei ole kastettu niin tulee kastaa. Lapsetkin tulee kastaa sen uskon perusteella, jonka Jumala on heille lahjoittanut sikiämisen hetkellä. On vakava harhaoppi vaatia ymmärtämistä uskomiseen. Usko ei ole ymmärtämisen asia, se on Jumalan lahja, vain ja ainoastaan Jumalan lahja jota ei sovi väheksyä.

Epäusko on ymmärryksen ja ymmärtämisen asia, ymmärryksen perusteella uskominen onkin vakavaa epäuskoa, joka ei kelpaa Jumalan edessä. Toki myös helluntailaisilla on joitakin oikeita uskomisen käsityksiä, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heidän uskomisensa perustus on väärä.

[jtm]

Helluntailaisuus edustaa näitä kirjavia oppeja, joissa jokainen saa valmistaa itselleen sellaisen vanhurskauttamisopin joka itselle sopii.

Muuhun yllä sanomaasi voin yhtyä, mutta en tuohon. Ei missään raamattu-uskollisessa protestanttisessa uskonsuunnassa ole ihmisten itselleen valmistamia ja heille sopivia vanhurskauttamisoppeja. On vain yksi tie - Jeesuksen kautta, koska Hän on tie, totuus ja elämä. Kaikille, jotka Hänet ottivat vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskoivat Hänen nimeensä. (Joh. 1:12). Kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vaikka, mutta saavat armon uskon kautta Kristukseen, eivät lain teoista.

Itselleen sopivia oppeja tekevät kyllä valtiokirkon liberaaliteologit, omia syntejään puolustaakseen. Raamattu-uskolliset kristityt eivät näin tee. Ja kaikki, joilla on Jumalan Henki sisimmässä, jotka ovat uudestisyntyneet ylhäältä ja saaneet parannuksen armon - minä yhtenä heistä vähäisimpänä - kaikki me pääsemme samaan taivaaseen, kun olemme syntimme tunnustaneet ja hyljänneet ja lähteneet Jeesusta seuraamaan.

Nimi SRK:n tai jonkun srk:n rekisterissä ei taivaspaikkaa tuo, vaan usko Jeesukseen Kristukseen lihaksitulleena Jumalan Poikana ja henkilökohtaisena vapahtajana. Ihmisten vajavaisen ymmärryksen vuoksi on täällä uskonsuuntia monia, kun Jumala on antanut ja antaa herätyksiä eri puolilla maailmaa. Kiinassakin tällä hetkellä 100 - 150 miljoonaa elävää uskovaa, jotka eivät ole tosiaankaan käyneen vl:ien synninpäästöavainten kautta, kas kun sellaisia ei Raamatussa ole. Eikä tarvitakaan, kun ovi on auki, koska ovi on itse Jeesus.

(Kyllä nämä asiat muuten moni vl yksityiskeskustelussa tunnustaa, kun on Jumala heidän ymmärryksensä avannut käsittämään selvää kirjoitettua sanaa. ja pitääpä meitä muita veljinäänkin, mutta isoisten pelossa ei julkisesti siitä hiisku.)

[jtm]

Raamattu ei tunne muuta kuin uskovien upotuskasteen. Alaikärajaa ei siellä sanota, mutta ainakin niin vanha tulee olla, että osaa itse tuntea synnintuntoa, tehdä parannuksen ja ottaa kasteen sen merkkinä, että haluaa seurata Jeesusta.

Raamattu tuntee kyllä uskovien kasteen, mutta aikuisten kasteesta ei ole ohjetta missään kohdassa. Ainoa ohje on, että ellei ole kastettu niin tulee kastaa. Lapsetkin tulee kastaa sen uskon perusteella, jonka Jumala on heille lahjoittanut sikiämisen hetkellä. On vakava harhaoppi vaatia ymmärtämistä uskomiseen. Usko ei ole ymmärtämisen asia, se on Jumalan lahja, vain ja ainoastaan Jumalan lahja jota ei sovi väheksyä.

Epäusko on ymmärryksen ja ymmärtämisen asia, ymmärryksen perusteella uskominen onkin vakavaa epäuskoa, joka ei kelpaa Jumalan edessä. Toki myös helluntailaisilla on joitakin oikeita uskomisen käsityksiä, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heidän uskomisensa perustus on väärä.

Positiivista sinänsä, etteivät vl:t väitä, kuten kirkko, että lapsi pelastuisi kasteessa. Sylivauvan uskoa vain nyt ei ole kukaan päässyt todistamaan. Eikä Raamatussa sellaista sanota.

[jtm]

Ihminen joka kannattaa homoliittoja , ei usko raamatun mukaisesti ja hänen uskonsa on turha jos ei tee parannusta. Näin myös avioerojen suhteen. Ilmestyskirjan mukaan Jeesus kehotti seurakunnan sananpalvelijoita parannukseen joiden keskellä oli hyväksytty tällaisia opetuksia.

Ehkäpä lapsikaste on peräisin apostoliselta ajalta peräisin koska kaikki vanhat kirkkokunnat opettavat niin. Ja Jeesushan sanoi että lapset uskovat. Tässä(kin) asiassa helluntailaiset uskovat raamatun vastaisesti.

Lapsikasteesta ei ole yhtään viitettä apostoliselta ajalta. Se tuli käyttöön siinä vaiheessa, kun kristinusko haluttiin liittoon maallisen vallan kanssa ja toisaalta kirkon valtaa pönkittää. Sopisi lukea Raamattua. Missään kohtaa siellä ei puhuta vauvakasteesta. Meitä on ankarasti kielletty lisäämästä mitään Jumalan Sanaan, samoin ottamasta pois.

Puhuessaan "näistä pienistä, jotka uskovat", Jeesus ei varmasti puhunut vauvasta. Eihän vauva voi suullaan tunnustaa Jeesusta Herraksi. Vauvat ja ei-tiedostavassa iässä olevat lapset ovat taivaskelpoisia sellaisinaan, mutta eivät kastekelpoisia, ennenkuin on omakohtaisesti taivastie valittu (tai teidän kielellänne parannuksen armo saatu, samasta tässä on kyse.)

[jtm]

Raamattu ei tunne muuta kuin uskovien upotuskasteen. Alaikärajaa ei siellä sanota, mutta ainakin niin vanha tulee olla, että osaa itse tuntea synnintuntoa, tehdä parannuksen ja ottaa kasteen sen merkkinä, että haluaa seurata Jeesusta.

Raamattu tuntee kyllä uskovien kasteen, mutta aikuisten kasteesta ei ole ohjetta missään kohdassa. Ainoa ohje on, että ellei ole kastettu niin tulee kastaa. Lapsetkin tulee kastaa sen uskon perusteella, jonka Jumala on heille lahjoittanut sikiämisen hetkellä. On vakava harhaoppi vaatia ymmärtämistä uskomiseen. Usko ei ole ymmärtämisen asia, se on Jumalan lahja, vain ja ainoastaan Jumalan lahja jota ei sovi väheksyä.

Epäusko on ymmärryksen ja ymmärtämisen asia, ymmärryksen perusteella uskominen onkin vakavaa epäuskoa, joka ei kelpaa Jumalan edessä. Toki myös helluntailaisilla on joitakin oikeita uskomisen käsityksiä, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heidän uskomisensa perustus on väärä.

Kun olet tutustunut helluntailaisiin jonkun satunnaisen käypäläisen ja puoliksi kuultujen radiopuheitten kautta, ei kannattaisi lähteä tekemään johtopäätöksiä väärästä uskon perusteesta. Mikä on tuo väärä perustus? Meillä kaikilla kristityilä on yksi ainoa perustus, ja se on Jeesuksen ristintyö. Mutta perustusta ei ole eikä voi olla.

[Xoreon]

Vauvat ja ei-tiedostavassa iässä olevat lapset ovat taivaskelpoisia sellaisinaan, mutta eivät kastekelpoisia, ennenkuin on omakohtaisesti taivastie valittu (tai teidän kielellänne parannuksen armo saatu, samasta tässä on kyse.)

En lukenut kaikkia kirjoittamiasi tekstejä aivan tarkkaan, joten saatan kysyä sinulta asioita, joihin olet jo ehkä vastannunnut. Kysynpä nyt kuitenkin:

-Oletko vanhoillislestadiolainen, sillä en saanut siitä kiinni tekstiesi perusteella. Jos et ole, niin kertoisitko mikä? Kysyn ihan vain mielenkiinnon vuoksi.

-Tarkoitatko todella, että pienet vauvat eivät ole kastekelpoisia? Millä perustelet väitteesi (jos se oli väite) ja mitä tarkoitat omakohtaisesti valitulla taivastiellä?

[Ilpo]

1.Kor.3:11 Sillä muuta perustusta, ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jesus Kristus.
12 Jos nyt joku rakentaa tämän perustuksen päälle kultaa, hopiaa, kalliita kiviä, puita, heiniä, olkia:
Oikeankin perustuksen päällekin voi rakentaa vääristä aineksista. Kulta, hopea ja kalliit kivet kuvaa Krituksen oppia, raamatun mukaista uskoa.
Puu, heinät ja oljet kuvaa ihmismielen mukaista oppia.
Autuaaksi tekevä usko perustuu (koko) raamattuun, kuten Jeesus sanoi:Joh. 7:38 "Joka uskoo minun päälleni, niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.".
Vuoden 1992 käännöksessä tuo kohta on käännetty eri tavalla, mutta Lutherin 1575 käännös on sama kuin Biblian käännös, samoin King Jamesin.

[mies]

Ehkäpä lapsikaste on peräisin apostoliselta ajalta peräisin koska kaikki vanhat kirkkokunnat opettavat niin. Ja Jeesushan sanoi että lapset uskovat. Tässä(kin) asiassa helluntailaiset uskovat raamatun vastaisesti.

Lukekaamme:

And undoubtedly infant baptism came from the Apostles, as St. Augustine also writes.

Vapaasti suomennettuna:

"Ja epäilemättä vastasyntyneiden (imeväisten) kastaminen tuli Apostoleilta, niin kuin st. Augustine myös kirjoittaa."

Sivun 109 alalaidasta:
http://www.archive.org/stream/lutherons ... 8/mode/2up

EDIT:
Sivuilla 122-123 Luther käsittelee asiaa, miksi lapsikasteen hylkääjät eivät tee oikein, ja miksi lapsikaste on hyvä.

[Jani_S]

Sylivauvan uskoa vain nyt ei ole kukaan päässyt todistamaan. Eikä Raamatussa sellaista sanota.

Järkyttävää harhaopetusta, josta ilmenee täydellinen Jumalasta erossa oleminen ja hänen luomistyönsä kiroaminen. Tämän käsityksen mukaan Jumala luo ihmisiä suoraan kadotukseen. Näin opettaa sielunvihollinen palvelijoidensa suulla.