Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Kirjoittaja mies » 07 Elo 2013, 16:06
1992: Matt.17 kirjoitti:11 "Elia kyllä tulee", hän vastasi, "ja panee kaiken taas kohdalleen. 12 Ja minä sanon teille, että Elia on jo tullut.
Kirjoittaja nuusku » 08 Elo 2013, 02:03
Kirjoittaja mies » 08 Elo 2013, 06:46
nuusku kirjoitti:En jaksa lukea linkkejä, enkä ole teologi, mutta seuroissa kuulemani Raamatun kohdan mukaan Johannes Kastaja oli Elia.
1992:Matt.17 kirjoitti:Ihmiset vain eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle mitä tahtoivat. Samoin he tulevat tekemään Ihmisen Pojalle." 13 Silloin opetuslapset ymmärsivät, että hän oli puhunut heille Johannes Kastajasta.
Kirjoittaja mies » 12 Elo 2013, 10:47
Kirjoittaja mies » 30 Elo 2013, 15:45
Martti Luther, Kirkkopostilla kirjoitti:But, before we do this, we must at-
tend to the inquiry, which some one
may institute: If this is the last ser-
mon, [or proclamation,] why it said
concerning Elias and Enoch, that they
shall come in opposition to Antichrist?
Answer : Concerning the advent of
Elias, I maintain that he will not
come bodily (**) or physically. I know
very well that St. Augustine has
somewhere said ; The advent of Elias
and Antichrist is firmly fixed in the
minds of all Christians. But I also
know that there is no declaration of
Scripture extant to prove this asser-
tion. For what Malachi, ch. 4, v. 5,
says concerning the coming of Elias,
the angel Gabriel refers to John the
Baptist, Luke 1, 17, and Christ does
the same thing still more clearly,
where he says, Mark 9, 13 : " But I
say unto you. That Elias is indeed
come, and they have done unto him
whatsoever they listed, as it is writ-
ten of him." Now if John is the Eli-
as, concerning whom this was writ-
ten, as the Lord says here, the decla-
ration of Malichi is already fulfilled.
For there is nothing more said con-
cerning the coming of Elias. The
declaration which the Lord made a
little before: 'Elias verily cometh
first, and restoreth all things,' may
be fairly interpreted, as if the Lord
had been speaking of his office in this
way: Yes, I know well that Elias
must first come, and restore all things ;
but he has already come and done this.
This view of the subject is required
by the circumstance, that immediate-
ly after speaking of the coming and
office of Elias, he speaks of his own
sufferings : 'It is written of the Son
of Man, that he must suffer many
things, and be set at naught." Now
if this was to take place after the com-
ing of Elias, he must surely have al-
ready come. I know nothing more in
regard to the coming of Elias, unless
it might be that his spirit, that is, the
Word of God, will be brought forth
again, as it now seems to appear. For
I have no longer any doubt, that the
Pope with the Turks is Antichrist -
no matter what you may believe
about it.
(**)
Nor shall I contend strenuously about
this; let him that will, believe it, or believe it
not.
(**)
Enkä väitä sinnikkäästi tästä; uskokoon ken haluaa
siihen, tai olkoon uskomatta.
Kirjoittaja mies » 23 Elo 2014, 20:41
Kirjoittaja mies » 24 Elo 2014, 21:21
Kirjoittaja mies » 04 Syys 2014, 10:49
1992: 1.Kun.21 kirjoitti:Nabotin viinitarha
1 Pian tämän jälkeen sattui tällainen tapaus. Jisreeliläisellä Nabotilla oli viinitarha Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä. 2 Ahab sanoi Nabotille: "Anna viinitarhasi minulle. Saisin siitä itselleni vihannestarhan, se kun on aivan taloni vieressä. Minä annan sinulle sen tilalle paremman viinitarhan tai tarhasi hinnan rahana, jos se sopii sinulle paremmin." 3 Mutta Nabot vastasi Ahabille: "Herra minua varjelkoon luovuttamasta sinulle isieni perintömaata!" 4 Ahab meni kotiinsa synkkänä ja raivoissaan, koska jisreeliläinen Nabot oli vastannut hänelle sillä tavoin ja kieltäytynyt luovuttamasta hänelle isiensä perintömaata. Hän paneutui makuulle vuoteelleen, kääntyi seinään päin eikä syönyt mitään.
5 Hänen vaimonsa Isebel tuli hänen luokseen ja kysyi: "Mikä sinun mieltäsi painaa? Mikset syö mitään?" 6 Ahab vastasi hänelle: "Minä olin puheissa jisreeliläisen Nabotin kanssa. Ehdotin hänelle, että hän myisi minulle viinitarhansa tai, jos hän niin haluaisi, antaisin hänelle toisen sen sijaan. Mutta hän kieltäytyi antamasta minulle viinitarhaansa." 7 Isebel sanoi hänelle: "Etkö sinä ole Israelin kuningas? Nouse ja syö, niin tulet paremmalle tuulelle. Minä hankin sinulle jisreeliläisen Nabotin viinitarhan."
8 Isebel kirjoitti kirjeitä Ahabin nimissä, vahvisti ne hänen sinetillään ja lähetti ne vanhimmille ja jalosukuisille, jotka asuivat samassa kaupungissa kuin Nabot. 9 Hän kirjoitti kirjeisiin näin: "Julistakaa paasto ja pankaa kokouksessa Nabot istumaan kaiken kansan eteen. 10 Sijoittakaa häntä vastapäätä kaksi kunniatonta miestä, jotka todistavat häntä vastaan ja sanovat: 'Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.' Viekää hänet sitten ulos kaupungista ja kivittäkää hänet kuoliaaksi."
11 Nabotin kotikaupungin vanhimmat ja jalosukuiset tekivät Isebelin määräyksen mukaisesti, juuri niin kuin hän oli heille lähettämissään kirjeissä käskenyt. 12 He julistivat paaston ja panivat Nabotin kansanjoukon eteen istumaan. 13 Kaksi kunniatonta miestä tuli paikalle ja istuutui häntä vastapäätä. Kaiken kansan edessä he sitten todistivat Nabotia vastaan näin: "Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta." Nabot vietiin kaupungin ulkopuolelle ja häntä kivitettiin, kunnes hän kuoli.
14 Isebelille lähetettiin viesti: "Nabot on kivitetty kuoliaaksi." 15 Kun Isebel sai tietää, että Nabot oli kivitetty, hän sanoi Ahabille: "Mene ottamaan haltuusi jisreeliläisen Nabotin viinitarha, jota hän kieltäytyi myymästä sinulle. Nabot ei ole enää elossa, hän on kuollut." 16 Kun Ahab kuuli, että Nabot oli kuollut, hän lähti Jisreeliin ottaakseen Nabotin viinitarhan haltuunsa.
17 Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 18 "Mene tapaamaan Israelin kuningasta Ahabia, joka asuu Samarian kaupungissa. Hän on nyt Nabotin viinitarhassa, jonka hän on mennyt ottamaan haltuunsa. 19 Sano hänelle: Näin sanoo Herra: 'Aiotko vielä periäkin tappamasi miehen?' Ja sano hänelle vielä tämä Herran sana: 'Siinä paikassa, missä koirat nuolivat Nabotin veren, ne nuolevat myös sinun veresi.'"
20 Ahab sanoi Elialle: "Taasko sinun piti etsiä minut käsiisi, viholliseni?" "Taas", Elia vastasi. "Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 21 Sen tähden Herra sanoo näin: 'Minä saatan sinut onnettomuuteen. Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. 22 Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. Tämän teen siksi, että olet herättänyt minun vihani ja johdattanut Israelin tekemään syntiä.' 23 Myös Isebelistä Herralla on viesti. Hän sanoo: 'Koirat syövät Isebelin Jisreelin maatilalla. 24 Sen Ahabin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut.'"
25 Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä. 26 Häpeällisesti hän ryhtyi palvelemaan epäjumalia aivan samoin kuin amorilaiset, nuo, jotka Herra hävitti israelilaisten tieltä.
27 Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa. 28 Silloin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 29 "Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen."
Kirjoittaja mies » 09 Syys 2014, 11:16
1992: 1.Kun.22, Matt.26 kirjoitti:17 Silloin Miika sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.'"
<->
31 Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: 'Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.'
Kirjoittaja mies » 01 Marras 2014, 22:44
Luther: Galatalaiskirjeen selitys kirjoitti:Näin laki on kallioita murskaava moukari, se on tuli, myrsky ja voimallinen maanjäristys, joka siirtää vuoret sijoiltaan. Elia ei kestänyt näin kuvattuja lain kauhuja, vaan peitti kasvonsa viitallaan (1. Kun. 19:13). Mutta sitten lakkasi myrsky, jota hän oli joutunut katselemaan, ja kuului hiljaista huminaa, missä Herra oli läsnä. Tulenlieskan, pyörremyrskyn ja maanjäristyksen täytyi kulkea edellä, mutta vasta sitten tuli Herra itse, hiljaisessa tuulen huminassa.
Tätä lain käyttöä kuvaa se hirmuinen ja juhlallinen meno, jonka yhteydessä Jumala antoi lain Siinainvuorella. Perin pyhä oli Israelin kansa, joka oli lähtenyt Egyptistä. "Me olemme Jumalan kansa", se kerskui. "Kaiken, mitä Herra, meidän Jumalamme, on käskenyt, me aiomme tehdä." Päälle päätteeksi Mooses vielä pyhitti sen, käski sen pestä vaatteensa, pidättäytyä avioyhteydestä ja muutoinkin valmistautua kolmannen päivän varalle. Kolmantena päivänä paikalla oli pelkkiä suurpyhimyksiä. Silloin Mooses johdatti kansan leiristä vuoren luo, Jumalan eteen, kuulemaan hänen ääntään. Mutta kuinka kävikään? Israelilaiset näkivät hirmuisen näyn: vuoresta nousi savua ja tulta, synkän pimeyden vallitessa salamat leimusivat mustissa pilvissä. Kansa kuuli torventoitotusta, joka voimistui voimistumistaan. Kuullessaan salamoiden jyrinät se vapisi pelosta, perääntyi taaksepäin ja sanoi matkan päästä Moosekselle: Me teemme mielihyvin vaikka mitä, kunhan Herra ei puhu meille, niin että tuo hirmuinen lieska nielaisee meidät ja me kuolemme. Opeta sinä meitä, me tahdomme kuunnella sinua! - Mitä apua oli kansalle puhtaudesta, valkeista vaatteista, avioyhteyden karttamisesta ja kaikesta pyhyydestä? Ei yhtään mitään. Kukaan ei kestänyt Herran läsnäoloa, kun hän saapui kirkkauden majesteettina, vaan kaikki joutuivat pelon valtaan ja perääntyivät kauhun järkyttäminä, aivan kuin Perkele olisi ajanut heitä edellään. Jumala on tuhkaksi polttava tuli, jonka edessä ei yksikään tässä ruumiissa oleva ihminen kestä.
Lailla on vieläkin sama tehtävä kuin Siinainvuorella, silloin kun se säädettiin ja kun noiden peseytyneiden, vanhurskaiden, puhdistautuneiden ja avioyhteydestä pidättyneiden oli määrä kuunnella sitä. Silloinkin se pani pyhimykset tuntemaan kurjuutensa, aina epätoivon ja kuoleman rajoille saakka. Ei ollut puhdistautumisesta apua, vaan he kokivat olevansa niin saastaisia, arvottomia, syntisiä, tuomittuja ja Jumalan vihan alaisia, että lähtivät karkuun Jumalan edestä eivätkä kestäneet kuulla hänen ääntään. Voisiko lihaa ja verta oleva ihminen jäädä eloon, jos hän kuulee elävän Jumalan äänen? Tänään me olemme sen kokeneet, he myönsivät, että ihminen ei kestä kuulla, kun Jumala puhuu hänelle. - Onpa toinen ääni kellossa kuin hiukan aikaisemmin, silloin kun kansa vielä sanoi: me olemme Jumalan pyhä kansa, jonka Herra on valinnut omaisuuskansakseen kaikkien maailman kansojen joukosta, me teemme kaiken, mitä ikinä Herra puhuu! Niin käy vielä kaikille tekopyhille, jotka nyt ovat luulovanhurskaudesta päissään. Milloin koetuksen hetki ei ole käsillä, he arvelevat olevansa Jumalan lempilapsia ja luulevat, että Jumala antaa arvoa heidän munkkilupauksilleen, paastoilleen, rukoilemisilleen ja almuilleen, joiden palkaksi he odottavat saavansa taivaissa erinomaisen kunniaseppeleen. Mutta kun heidät yllättää jyrinä, salamointi, tulenlieska ja kallioita murskaava moukari, sanalla sanoen: kun Jumalan laki paljastaa synnin sekä näyttää Jumalan vihan ja tuomion, silloin heidän on pakko vaipua epätoivoon.
Kirjoittaja mies » 07 Marras 2014, 10:12
Luther: Galatalaiskirjeen selitys kirjoitti:Näin laki on kallioita murskaava moukari, se on tuli, myrsky ja voimallinen maanjäristys, joka siirtää vuoret sijoiltaan. Elia ei kestänyt näin kuvattuja lain kauhuja, vaan peitti kasvonsa viitallaan (1. Kun. 19:13).
Mutta kun heidät yllättää jyrinä, salamointi, tulenlieska ja kallioita murskaava moukari, sanalla sanoen: kun Jumalan laki paljastaa synnin sekä näyttää Jumalan vihan ja tuomion, silloin heidän on pakko vaipua epätoivoon.
1992: Ilm.16 kirjoitti:17 Seitsemäs enkeli tyhjensi maljansa ilmaan. Silloin kuului temppelin valtaistuimelta mahtava ääni, joka sanoi: "Hetki on tullut." 18 Salamat leimusivat, ukkonen jylisi, ja tuli ankara maanjäristys, niin ankara järistys, ettei sellaista ole ollut koko sinä aikana, jonka ihminen on ollut maan päällä. 19 Suuri kaupunki hajosi kolmeen osaan, ja joka maassa kaupungit sortuivat. Jumala ei ollut unohtanut suurta Babylonia, vaan se joutui juomaan täyden maljan hänen vihansa ja vimmansa viiniä. 20 Kaikki saaret katosivat, eikä vuoria näkynyt enää. 21 Isoja, järkälemäisiä rakeita satoi taivaalta ihmisten päälle, ja ihmiset herjasivat Jumalaa tämän raevitsauksen tähden, sillä vitsaus oli tavattoman ankara.
Kirjoittaja mies » 12 Marras 2014, 16:09
William Mackergo: The prophet Elijah kirjoitti:It would be unjust as well as uncharitable in us to suppose that, at the
era of the Reformation, Luther had no friends or sympathiz-
ers, who yet for reasons, which to themselves, at least, were
sufficient, never left the Church in which they had been
reared. We honor, indeed, in the highest degree the great
Reformer as a second Elijah; but we must not forget that
Christ had even then many Obadiahs who remained within
the Church of Rome.
...
Yet we may — nay, must — admit that they were sincere followers of God up
to the measure of their light ; nor can we forget that at differ-
ent eras there have been men in that Church like Bernard,
and Lyra, and Fenelon, and Pascal.
...
I have somewhere read the following incident in the life
of a distinguished botanist. Being exiled from his native
land, he obtained employment as an under-gardener in the
service of a nobleman. While he was in this situation, his
master received a valuable plant, the nature and habits of
which were unknown to him. It was given to the garden-
er to be taken care of, and he, fancying it to be a tropical
production, put it into the hot-house (for it was winter), and
dealt with it as with the others under the glass. But it be-
gan to decay. He brought his master to look at it. They
thought it dying, and, as a last resort, were going to put it
in a yet hotter chamber, when the strange under-gardener
asked permission to examine it. As soon as he looked at it
he said, " This is an arctic plant : you are killing it by the
tropical heat into which you have introduced it." So he took
it outside, and exposed it to the frost, and, to the dismay
of the upper-gardener, heaped pieces of ice around the flow-
er-pot ; but the result vindicated his wisdom, for straightway
it began to recover, and was soon as strong as ever.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa
