Ambrose: Viisi kuningasta

[mies]

1 Siihen aikaan Sinearin kuningas Amrafel, Ellasarin kuningas Arjok, Elamin kuningas Kedorlaomer ja Gojimin kuningas Tideal 2 lähtivät sotaretkelle Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, Seboimin kuningasta Semeberiä ja Belan eli Soarin kuningasta vastaan. 3 Nämä viisi olivat kaikki yhdessä koonneet joukkonsa Siddiminlaaksoon, missä Kuollutmeri sijaitsee. 4 He olivat kaksitoista vuotta olleet Kedorlaomerin alaisina mutta nousivat kolmantenatoista vuotena kapinaan. 5 Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja hänen kanssaan liittoutuneet kuninkaat ja voittivat refalaiset Asterot-Karnaimissa, susilaiset Hamissa, emiläiset Kirjataimin tasangolla 6 ja horilaiset vuorilla, jotka ulottuvat Seiristä El-Paraniin, autiomaan laidoille saakka. 7 Sitten he kääntyivät takaisin ja tulivat En-Mispatiin eli Kadesiin ja kukistivat koko amalekilaisten maan ja myös amorilaiset, jotka asuivat Haseson-Tamarissa.

8 Silloin Sodoman, Gomorran, Adman ja Seboimin kuninkaat sekä Belan eli Soarin kuningas lähtivät liikkeelle ja järjestivät Siddiminlaaksossa joukkonsa taisteluun 9 Elamin kuningasta Kedorlaomeria, Gojimin kuningasta Tidealia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan, viisi kuningasta neljää vastaan.

The five kings are our five bodily senses: sight, smell, taste, touch and
hearing. The four kings are the seductions of the body and of the world.
Rightly are they called kings, because sin has a sovereignty of its own,
has its own great kindgom. For this reason, the apostle says, "Let no sin
reign in your mortal body" (Room.6:12). Our senses, then, easily yield
to the pleasures of the body and of the world and become as it were subject
to their dominition. Indeed, the pleasures of the body and the seductions
of the world are conquered only by a mind that is spiritual, that clings
to God and separates itself totally from earthly things - for every perversion
is subjection to these allurements. Hence John says, "Woe to the inhabitants
of the world!" (Rev.8:13). He was certainly not referring to every human
being living on earth at that time - for there are those who live on earth
but whose citizenship is in heaven - but rather to those who had been overcome
by attachment to this earthly citizenship and the seductions of the world.
We are not then inhabitants of this world but pilgrims. Pilgrims live in hope
of finding a temporary lodging, but inhabitants seem to place every hope
and every use of their goods where they believe they are living by right.
Thus one who is a pilgrim on earth is an inhabitant of heaven, but the
inhabitant of earth is an owner of death.

Viisi kuningasta ovat meidän viisi ruumiillista aistia: näkö, haju, maku, kosketus
ja kuulo. Neljä kuningasta ovat ruumiin ja tämän maailman houkutukset. Oikein
heitä sanotaan kuninkaiksi, koska synnillä on oma valtansa, ja sillä on oma
mahtava valtakuntansa. Tästä syystä apostoli sanoo "Synti ei siis saa hallita
teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja." (Room.6:12).
Meidän aistimme, sitten, helposti vievät ruumiin ja tämän maailman nautintoihin
ikään kuin ne hallitsisivat. Todellakin, ruumiin nautinnot ja tämän maailman
houkutukset voidaan voittaa vain hengellisellä mielellä, joka turvautuu Jumalaan
ja erottaa itsensä täysin maallisista asioista - sillä jokainen vääristäminen
juontuu näistä houkutuksista. Täten Johannes sanoo "Voi! Voi! Voi niitä, jotka
asuvat maan päällä!" (Ilm.8:13). Hän ei todellakaan tarkoittanut jokaista
ihmistä jotka elävät maan päällä tuohon aikaan - koska on heitä, jotka asuvat
maassa (ovat maailmassa, muttei maailmasta) mutta joiden kansalaisuus on
taivaassa - vaan ennemminkin tarkoitti heitä, joista tämän maailman houkutukset
ovat ottaneet vallan, ja näin ovat ajautuneet tämän maailman asukkaiksi. Me emme
ole tämän maan asukkaita vaan vaeltavia muukalaisia. Vaeltavat muukalaiset elävät
siinä toivossa, että löytäisivät tilapäisen majan, mutta asukkaat näyttävät
laittavan kaiken toivon ja käytön tavaroilleen sinne missä uskovat saavansa
oikeuden asua. Näinollen joka on vaeltava muukalaisena maassa on asukas
taivaassa, mutta maan asukas on kuoleman omistaja.

Kun tuossa Ambrose viittasi Ilm.8:13:seen, laitettakoon siitä AP:n kirjoittamaa,
mikä löytyy kokonaisuudestaan täältä foorumista:

Mutta sitten täällä tekstimme lopussa vielä huudettiin taivaasta kolminkertainen valitushuuto.
Minä näin ja kuulin enkelin keskellä taivasta lentävän ja suurella äänellä sanovan: Voi, voi,
voi asuvaisia maan päällä, muiden kolmen enkelin pasunan äänistä, jotka vielä pasunilla soittamaan
pitää, että taivaasta päin aivan säälitellään maanlapsia. Mutta tämä ei merkitse sitä, että
armohuoneen asukkaiden tarvitsisi sydäntään kuormata ennakkomurheilla, että miten minä näissä kaikissa jaksan.

Ilmeisesti nuo 4 kuningasta, jotka hyökkäsivät ja veivät Lotin, eivät olleet 'israelin maasta' ja
kuvaa sitä kuinka aistien kautta (5 kuningasta jotka olivat luvatussa maassa) tulee tämän maailman
houkutukset (luvatun maan rajojen ulkopuolelta) jotka ovat omiaan viemään uskovaisen luvatusta
maasta sen rajojen ulkopuolelle.

[Ilpo]

Niin minäkin oon miettiny tuota Lootin vangiksi joutumista, että Loot eli hyvin "tuulisella paikalla", hyvin Jumalattomasti elävien ihmisten keskellä ja tuossa vangiksi joutumisessa on ainakin vertauskuva siitä, että Lootin elämään tuli asioita, jotka eivät kuulu uskovaiselle, eli synti ja sielunvihollinen sai voittaa. Aabraham lähti apuun ja tappoi nuo viisi kuningasta.

Näin kun kuka tahansa lukee tuon raamatun kertomuksen, kaikki ovat yhtä mieltä, että Aabraham teki hyvin ja oikein, kun pelasti veljenpoikansa Lootin. Mutta "kumma kyllä" kun tänäpäivänä joku lähtee puhuttelemaan toista, jonka elämässä näkyy asioita, jotka ei kuulu uskovaiselle, ja tarjoaa vapautusta tuosta "kuninkaasta", sitä ei pidetä hyvänä asiana, vaan hengellisenä väkivaltana.

[mies]

Aabraham lähti apuun ja tappoi nuo viisi kuningasta.

"Abram voittaa neljä kuningasta" (jotka tulivat idästä/pohjoisesta). Jostain syystä nuo menevät helposti sekaisin.

Daavidin, Salomonin aikana valtakunta ylsi aina Eufratvirralle. Mutta sieltäpä ne idän kuninkaat taas tulevat
'Lootia' hakemahan, eikä vaan pelkästään Lootia:

12 Kuudes enkeli tyhjensi maljansa suureen Eufratvirtaan. Virran vesi kuivui, ja niin aukeni tie idän kuninkaille.

[Ilpo]

Taidat olla oikeassa, eli käsitin väärin tuon hieman sekavan kohdan, jossa puhutaan sekä neljästä, että viidestä kuninkaasta:


1.Moos. 14:8 Silloin Sodoman, Gomorran, Adman ja Seboimin kuninkaat sekä Belan eli Soarin kuningas lähtivät liikkeelle ja järjestivät Siddiminlaaksossa joukkonsa taisteluun
9 Elamin kuningasta Kedorlaomeria, Gojimin kuningasta Tidealia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan, viisi kuningasta neljää vastaan.
10 Mutta Siddiminlaakso oli täynnä maaöljykuoppia, ja kun Sodoman ja Gomorran kuninkaat ja heidän miehensä yrittivät kääntyä pakoon, he vajosivat niihin, ja henkiin jääneet pakenivat vuorille.
11 Heidän vihollisensa veivät Sodomasta ja Gomorrasta kaiken karjan ja muun omaisuuden sekä kaiken syötävän ja lähtivät sitten pois.
12 Lähtiessään he veivät myös Abramin veljenpojan Lootin ja koko tämän omaisuuden. Loot näet asui siihen aikaan Sodomassa.