Jumalan lapselle ei kuulu laki

[Tunnari]

Olen lukenut hyviä vanhoja opetuksia tältä palstalta, joita sain kertoa Juuso Lehtolalle, joka on luopunut elävästä uskosta, Paavin kirkkoon ja vikoilee vanhaa uskoa ja tekee videoitakin You Tubessa. Näin hänelle vastasin, kuten Raamatussa ja Seurakunnassa opetetaan: Täältä on poistunut kirjoitukseni. Siispä kerron uudelleen. Ei Raamattua voi ristiin selittää. Laki ajaa Kristuksen luokse: 1. Tim. 1:9
"Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille"------------Lain kautta tulee synnin tunto-----
Laki päättyy Jumalan Valtakunnan rajalle: "Kristus on lain loppu, jokaiselle, joka uskoo" Gal. 3:24--.-----------------------------------Jumalan lapselle ei kuulu laki opettajaksi, vaan he ovat armon alla. "Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.". -----Laki päättyy Jumalan Valtakunnan rajalle: Jumalan lasta ei opeta laki, vaan Jumalan terveellinen armo. Pyhä Henki on kotiopettaja: 11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
---------------------------------------------------Kirkossa on sentään tilaa vielä Raamatulliselle uskolle, ja siihen voi kuulua hyvällä omallatunnolla myös sydämen kristitty, mutta Juuson joukkoon ei. Tällaisten lahkolaisten myötä kirkastuu myös rakkaan, ja sanon sen tarkemmin, Jumalan lapsille yhä kalliin ja rakkaan kansankirkon merkitys Raamatullisen uskon suojana.

[kalamos]

Miten ymmärrät nämä
Jeesuksen sanat?



Älkää luulko,
että minä olen tullut
lakia tai profeettoja kumoamaan;
en minä ole tullut kumoamaan,
vaan täyttämään.

Sillä totisesti minä sanon teille:
kunnes taivas ja maa katoavat,
ei laista katoa pieninkään kirjain,
ei ainoakaan piirto,
ennenkuin kaikki on tapahtunut.

Sentähden,
joka purkaa yhdenkään
näistä pienimmistä käskyistä
ja sillä tavalla opettaa ihmisiä,
se pitää pienimmäksi
taivasten valtakunnassa kutsuttaman;
mutta joka niitä noudattaa
ja niin opettaa,
se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.

[Tunnari]

Jumalan valtakunnassa saarnataan lakia, koska Laki herättää epäuskoisen omantunnon, ynnä laki ajaa Kristuksen luo. Laki kuuluu uskomattomille:
”Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on” (1.Tim.9-10). Uskovainen tietää syntisyytensä ja sen ettei lakia voi täyttää, ei edes ensimmäistä käskyä. Laki tuomitsee syntisen jo Jeesuksen opetuksen mukaan kadotukseen, ajatuksen synnistä.
Mooseksen virka päättyy siis Jumalan valtakunnan rajalle. ”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän”
(Room.10:4-5). Laki ei kuulu uskovaiselle: ”Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella” (2.Tim.4:2). Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
Jeesus antoi omilleen evankeliumin saarna viran, joka on Pyhän Hengen virka: ”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:20-23).
Lain kolmas käyttö merkitsee sitä, että lain tulisi olla uskovaisen elämässä synnin paljastajana ja hyvien tekojen opettajana. Paavali torjui tämän käsityksen. Hän kirjoitti Galatalaisille: ”Niin on laki meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla (Gal.3:24,25). Jumalan pyhä sana näin uskonpuhdistuksen muodollisen periaatteen yläpuolelle.
Yksimielisyyden ohjeessa mainitaan, että lain kolmannesta käytöstä on noussut kiistaa. Huomautus viittaa niihin samoihin antinomisteihin, joiden kanssa Luther joutui kamppailemaan. He hyväksyivät vain lain ensimmäisen käytön. Heidän opetuksessaan Jumalan armo otettiin synnin luvallisuuden ja lihan vapauden petteeksi.
Myös lestadiolaisten piirissä on keskusteltu laista ja sen käyttötavoista. Näin on tapahtunut erikoisesti hajaanusten aikaan. Erimielisyys on koskenut lain kolmatta käyttöä.. Tämä oli keskeinen kiistanaihe 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun keskusteluissa, kun uusherätys ja esikoisuus erkanivat alkuperäisestä lestadiolaisuudesta. Vanhoillisuus säilytti lestadiolaisuuden alkuperäisen käsityksen: Laki ei kuulu kristitylle. Myös 1930-luvun hajaannuksessa lain kolmas käyttö oli yhtenä erimielisyyden syynä, vaikkakin petetymmin.
Armo opettajana
Lain kolmannen käytön hylkääminen, ei kuitenkaan ole ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saneet toisen opettajan, sillä Jumala on antanut meille Henkensä kotiopettajaksi (Room.6:14-18; Gal.2:19-21; Gal.5:13). Jumalan armo on tullut ohjaamaan meitä lain sijasta: Tiit.2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.
Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei myöskään opeta toisin kymmenen käskyn lakia. Lain tuottama kirous on kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.
Apostolit kirjoittivat paljon neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne ei ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että tulisimme niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvolliseksi, eli vanhurskaiksi.
Neuvot ovat tarpeen, että säilytäisimme Kristuksen vanhurskauden, jonka olemme uskon kautta saaneet ilman omia suorituksiamme tai ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.
Uskovaiset haluavat vaeltaa valkeuden lapsina. Jumalan terve armo johtaa meitä valkeuteen. Paavali käyttää kaunista kuvakieltä, kun hän korostaa evankeliumin arvoa: (2.kor.4:6): "Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa."
Evankeliumin paisteessa ei parhainkaan kilvoittelija ansioidu. Meidän turvamme on syntien anteeksisaaminen Kristuksen ansion tähden.
(Lähde: Juhani Uljas "Peltoon kätketty aarre”).
Lain toinen käyttö
Laki lupaa, että joka sen täyttää, pelastuu. Syntiinlankeemus turmeli kuitenkin ihmisen niin, ettei hän voinut täyttää lakia. Synnin takia meidän on mahdotonta päästä lain tietä iankaikiseen elämään. Mutta synti ei tehnyt Jumalan tahtoa mitättömäksi, vaan laki on edelleen voimassa. Sen tehtäväksi jäi osoittaa jokainen ihminen syntiseksi. Luther sanoo, että laki on kuin "ajokoira", joka ajaa syntistä ihmistä Kristuksen luo.
Paavali ilmaisee lain toisen käytön näin: "Sen tähden, ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta tulee synnin tunto (Room.3:20). Raamattu opettaa myös, että Jumalan sana on kaksiteräinen miekka (Hebr.4:12.) Lain terä herättää epäuskoisessa kuuliassa synnin tunnon. Sanan toinen terä evankeliumi, julistaa lain herättämälle, että Kristus on täyttänyt lain hänen puolestaan. Sen vuoksi syntinen ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi Kristuksen ansion tähden.
("Peltoon kätketty aarre").