Rakas kansankirkkomme, missä mennään

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Rakas kansankirkkomme, missä mennään

ViestiKirjoittaja lukkari » 14 Loka 2006, 13:09

Avaan kirkon työntekijänä tällaisen viestiketjun, jossa pohdimme rakkaan kansankirkkomme asioita.

Tänään 14.10 tuli julki gallub jossa papeista jo reilu kolmannes siunaisi homoliitot. Kirkkomme etääntyy yhä kauemmas Jumalan Sanasta. Mitä mieltä te olette, jos kuvitellaan, että jossain vaiheessa homopareja ruvetaan kirkossamme siunaamaan. Pitäisikö kristillisyyden erota tällaisesta kirkosta?

PS: Itse en tule muuten soittamaan häämarsseja homopareille, siinä vaiheessa tulisi ammatinvaihto meikäläisellä.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja lukkari » 14 Loka 2006, 13:11

lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Loka 2006, 15:46

En nyt ehdi paljoa kirjoittamaan, toivon kuitenkin, ettei ammatin vaihtoa tule, vaan voisi neuvotellen ja vuoroja järjestellen tilannetta hoitaa.

Toki toivon, ettei mitään homoparien vihkimisiä tai siunaamisia tulekaan, mutta maailman mennessä aina pahempaan suuntaan, sekin on on mahdollista. Sitähän tämä maailma on, kun se täyttää synnin mittaa. On aaivan Raamatussa ennalta sekin kerrottu, että synnin ihminen asettaa itsensä kaikkeen, mitä jumalaksi ja Jumalan palvelukseksi sanotaan. Siinä meidän on kuitenkin kärvisteltävä valona ja suolana, ikäänkuin pieni häilyvä kynttilä pakkasessa, tuulessa ja tuiskussa. On aivan Jumalan oma asia, milloin Hän sallii kynttilänsä näkyä ja minkälaisia vaiheita sille antaa kestettävälksi. Siihen saa kuitenkin täysin luottaa, että meni maailma ja kirkko millaiseksi tahansa, Jumala korjaa omansa ajallaan talteen.

En ehdi nyt enempää kirjoittaa, tulee pieni tauko ennenkuin pääsen uudelleen nettiin edes käymään. Jos on aihetta, jatkan sitten lisää.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Weha » 14 Loka 2006, 18:08

...Kun kysyt pitäisi mielestäni toimia siten kansankirkossa kuin se on hyvälle omalletunnolle kristillisyydessämme ymmärretty. Tuossa Taavetti toikin jo jotain...Katson kyllä niin, ettei ole uskovaiselle papille sovelista tietenkään homoliittojen siunaus missään tilanteessa.
Weha
 

S.24 vl-palsatalta

ViestiKirjoittaja Emka » 14 Loka 2006, 22:32

Rauhansanalaiset eli ns. pikkuesikoiset eroavat
Kirjoittanut: vl-kristitty 14.10.2006 klo 19.47

Nuo jotka eroavat kirkosta ja perustavat oman kirkon ovat eronneet Suomen vanhoillislestadiolaisten uskonyhteydestä joskus 60-luvulla ja pitävät uskonyhteyttä Rauhansanalaisten kanssa (ns. pikkuesikoiset).

Sinänsähän on tavallaan kyse samasta joukosta: kun SRK:n vuosikokouksesta lähetettiin 60-luvulla Ruotsin Rauhanyhdistyksille kirje että Jumalan seurakunta on päättänyt että televisio ei kuulu kristityn kotiin, sellainen uusien autuuden ehtojen asettelu ei näille kristityille sopinut, ja siitä alkoi tapahtumat jotka johtivat siihen että Ruotsin ja Suomen vanhoillislestadiolaisten tiet erkanivat. Ruotsiin jäi vielä pieni joukko vl:iä jotka jäivät uskonyhteyteen Suomen vl:ien kanssa.

Luonnollisestikin näiden Ruotsin vanhoillisten / rauhansanalaisten joukossa on Jeesuksen omia, pelastettuja Kristittyjä.


Tuo kirjoitus oli lainaus s.24 vl-palstalta. Siellä on käsitelty samaa asiaa. Lainasin sen tänne siksi, ettei kukaan luule että Ruotsin vl-t ovat eroamassa kirkosta. Ruotsissa on monenlaisia lestadiolaisia jotka eivät välttämättä ole meikäläisiä!.

Itse en asiasta muuta tiedä.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Weha » 14 Loka 2006, 23:15

Ei varmaankaan ole kysymys vain telvisio kysymyksestä, vaan muistakin opillisista eroista pikkuesikoisiin...
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 15 Loka 2006, 00:03

Emka, Oikein hyvä, että asian toit esiin...minulle tieto on ainakin tärkeä. Tuskimpa meikäläiset papit alkaa kuitenkaan homoliittoja siunata.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Hynde » 15 Loka 2006, 06:33

Eriseuroissa ei tulla autuaaksi opetettiin taas eilen.

Vanhoillislestadiolaisuus jakaantui pikkuesikoisiksi 1933-34. Pikkuesikoiset pitivät itseään edelleen vanhoillislestadiolaisiksi. Heille ei ole niin väliä kuka saarnaa seuroissa.
Avatar
Hynde
Ylläpitäjä
 
Viestit: 283
Liittynyt: 23 Helmi 2005, 16:20
Paikkakunta: Helsinki-Vantaa ja Espoo

ViestiKirjoittaja Weha » 15 Loka 2006, 10:34

Aina muistuu mieleen se, kun eräs sisko sanoi minulle kun olin "tun.luterialainen", että miksi olet eripaikassa jos olet uskovainen?

Se sai minut miettimään, sillä en ollut kuullut moista oppia ennen. Niin, olihan se tun.luterilaisuus monasti opillisesti saman kaltaista, mutta on kuitenkin aivan eriasia olla Jumalan valtakuntaa lähellä, kuin sisällä. Tästähän on eräänlainen kertomuskin Raamatussa.

Fariseus ja bublikaani

Luuk.18:14. "Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sillä jokainen joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään".

Publikaanille oli auennut armonjärjestyksestä se ettei voi itse päättää uskoa vaan ensin Jumala pitää olla armollinen eli armahtaa.

Jos sanotaan puplikaaani uskovaiseksi niin tuollaiset ovat itse puplikaaneja ja ovat tekojen teillä ansaitsevansa katumuksella syntinsä. Ei niin tehnyt heränyt puplikaanikaan vaan tahtoi vaan että Jumala armahtais suuren syntisen. Ei hän lähtenyt jotenkin valaistuneena pois vaan suuren syntinsä tuntien.

Sellaiset on huonoja auttajia jotka heränneen syntisen uskovaiseksi sanovat eivät siis auta parannukseen.

On vivahde-ero lähteä hurskaampana, kuin olla hurskas. Tämä on siis kuitenkin ratkaiseva ero.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 15 Loka 2006, 23:05

Suhtaudun aika kielteisesti nykyisen kansankirkkomme tilaan.
Kirkko kuuntelee yleistä mielipidettä eli pääasiassa jumalattomia eli kirkossakäymättömiä ja se tärkein opettaja, raamattu Pyhän Hengen avaamana on sysätty syrjään.

Tulee mieleen Venäjä vallankumouksen aikoihin.
Sotapäälliköt valittiin sotilaiden keskeltä huutoäänestyksellä.
Siitä seurasi suuria miestappioita vaatineet sotilasoperaatiot, kun johtajina olivat sellaiset jotka eivät strategiasta ja muusta mitään ymmärtäneet.

Yhteneväisyys nykykirkkoomme on, että nykyään papit eivät uskosta tiedä mitään joten he toimivat omalla "rintamallaan" herätyksessä olevien sielujen tappioksi...

Silti kannatan kirkossa olemista niin kauan kuin meidän oma seurakuntaäiti katsoo sen hyväksi.
Onhan kirkolla tosi hienoja kirkkoja ja muita tiloja ollut meidänkin lainassa vähäväliä.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Jaakko » 16 Loka 2006, 08:54

Muistan jo varhaisnuoruudestani, kuinka tätä kyselin ainakin omalta isältäni, että miksi kuulumme kirkkoon, kun sen sisältämä opetus ja elämä saattavat olla hyvinkin poikkeavaa omastamme. Edelleenkin kysymys nousee silloin tällöin mieleeni, vaikka mm.puhujaveljien ja Raamatun kautta on saanut Jumala ymmärrystä avata ja kirkastaa tätä asiaa.

Mahtaneeko olla siis sielunvihollisen saarnaa, sillä se jos kuka haluaisi meidän eristäytyvämme maailmasta ja olla mahdollisimman omissa oloissamme.

Tätähän ei Jumala meiltä odota vaan päinvastoin Hän suorastaan vaatii meitä Henkensä voimalla, että me elävää evankeliumia ja parannusta saarnaisimme tälle maailmalle, kaikille luoduille. Jumalan lapsena eläminen, valona ja suolana maailmassa on tuonut aikojen kuluessa niin marttyyrikuolemat, vainot ja kaikkinaiset Jumalan seurakunnan raatelutkin. On suuri Jumalan armoetu ja siunaus, että me saamme kuitenkin tehdä työtä ajallisen rauhan ilmapiirissä. On äärimmäisen lohduttavaa olla maallisen lain (uskonnonvapaus) ja kansankirkkomme suojassa. Siitä on osuvasti sanottu, että se on kuin kahden munankuoren suoja.


Kirkoomme saattaa tulla lisää hyvinkin epäterveellisiä piirteitä, mutta se ei ole esteenä meidän saarnallemme. Mehän emme saarnaa, että kirkko olisi Jumalan valtakunta tai mikään muukaan rakennus tai yhteisö. Ja kun tämä usko on yksin Jumalan suurta armoa ja yksin Kristuksen ansiota, silloin se Jumalan valtakunta saa todellakin löytyä juuri niile, jotka Jumala on valinnut, vaikka ihmismielessä kyselisimme, voiko joku löytää tätä valtakuntaa, kun ympäristömme (Kirkkomme) on näin orjuuttava ja jumalaton. Tähän liittyen laitan lyhyen Raamatun kohdan


15 Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.
16 Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

Kirkon piirissä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Loka 2006, 10:01

Kirkon jäsenyydestä ja sen piirissä toimimisesta meillä on yhden erehtymättömän opettajan esimerkki. Jeesus sanoi aikanansa fariseuksille ja kirjanoppineille: Te ette mene sisälle Jumalan valtakuntaan, ettekä sallisi meneväisten sinne mennä. Kuitenkin Hän itse oli ja opetti näiden kirjanoppineiden johtamassa temppelissä ja synagoogissa.

Vaikka Jeesus kovin toimin puhdisti temppelistä kaupustelijain ja rahanvaihtajien pöydät ja nuhteli heitä raskaasti: Minun Isäni huone on tarkoitettu rukouspaikaksi ja te teette siitä ryövärien luolan. Kuitenkaan Jeesus ei itse lähtenyt tempplistä, hän jatkoi opetusta synagoogissa. Samoin tekivät apostolit Jeesusken ylösnousemuksen jälkeen. Kun Jumalan valtakunnan sanomaa vietiin pakanamaihin, apostolit ja lähettiläät ensimmäiseksi menivät paikalliseen synagoogaan, jos siellä sellainen oli. Siellä he ensimmäiset saarnansa pitivät paikkakunalla asuville juutalaisille, vasta sitten siirtyivät paikallisten pakanain puoleen, heillekin evankeliumia julistamaan.

Onhan siitä näinkin kirjoitettu: Kun te (juutalaiset) katsotte itsenne mahdottomiksi evankeliumille, me käännymme pakanain puoleen. Näistä synagoogista alkaen julistettiin evankeliumia niin kauan, kuin se sallittiin. Samoin Luther aikanaan oli valmis jopa paavin jalkoja suutelemaan, mutta tekemään sen vain ulkonaisena merkkinä, tunnustamatta paavin jumalallisia ominaisuuksia. Luther ei eronnut paavin kirkosta, hänet erotettiin siitä paavin bullalla, eli erokirjeellä.

Samoin tämänkin ajan, entisten pyhäin esimerkkiä noudattaen , olakaamme valmiit valona ollen ja sopivasti terveellistä suolaa heittäen toimimaan kirkossamme niin kauan, kuin se meille sallitaan. Jos ja kun tulee aika meidän jättää tämä kirkko, kyllä sen Jumala hoitaa pimittämällä väärien vanhurskaiden viimeisimänkin totuuden tajun. Ei meidän tarvitse erota kirkosta, se hoituu muuten, jos osoittautuu tarpeelliseksi.

Täälläkin asui aikanaan yksi ortodoksiseen kirkkon kuulunut uskovainen, samoin Karjalan hautausmailla oli uskovaisia sekä luterilaisen, että ortodoksien hautausmaihin siunattuina. Vaikka ortodoksi oli saanut parannuksen armon, hän ei välttämättä eronnut kirkostaan.

Tuli pitemmästi, kuin alkuun ajattelelin, tottapa veljet ja sisaret täyttävät sen, mikä tässä jäi vajaaksi. Aikamme kirkon työntekijäin ongelmista ehkä pitäisi kirjoittaa, mutta saa jäädä toiseen kertaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja lukkari » 16 Loka 2006, 11:53

Itse olen ajattelemassa, että niin kauan uskovaiset kirkkoon kuuluuvat, kuin se on mahdollista. Kunpa Jumala antaisi voimaa olla valona ja suolana omilla vartiopaikollamme. Kirkkohan ei ole mikään helppo työpaikka siinä mielessä.

Vl kanttoreita on kirkkomme viroissa jo yli 100 kpl. Virkoja on kaikkiaan noin 800. Aki:n (Akavan kirkolliset) kyselyn mukaan (vastausprosentti 34%), 10 % kanttoreista vanhoillislestadiolaisia, alle 30 v. 25 %. Teologeja lienee kanssa satakunta. Kanttoriopiskelijoista jo noin puolet on uskovaisia.

Nythän piispainkokous teki mielenkiintoisen päätöksen, kun he panivat Luther-säätiön papit ahtaalle naispappi kysymyksessä. On se mielenkiintoista, samalla kun kirkossa ja yhteiskunnassa puhutaan suvaitsevaisuudesta, niin samalla ollaan itse kovinkin suvaitsemattomia. Saa nähdä mitä paineita tulevaisuus tuo tullessaan, tällä hetkellä uskovaisia kuitenkin arvostetaan kirkon piirissä. Hyvä niin.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Nepheg » 23 Marras 2006, 00:12

Lutherkin sanoi, että siinä tulee suurin synti jos uskovat lopettavat kaiken yhteydenpidon jumalattomiin.
Hän esitti vertauksen Mooseksesta ja muista pyhistä miehistä jotka eivät paenneet muita syntisiä vaan kuten esim. Mooses johdatti syntisen Israelin kansan pois Egyptistä.

Samoin Vanhoillislestadiolaiset ovat tuoreena suolana ja johdattajina oikeaan raamatulliseen uskoon maallistuneessa kirkossamme.

Jos eroaisimme kirkosta, niin siinä pienenisi taas mahdollisuus saarnata evankeliumia jumalattomille ja se taas olisi sielunvihollisen voitto.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja lukkari » 23 Marras 2006, 00:26

Juuri näin vekkuli.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Re: Rakas kansankirkkomme, missä mennään

ViestiKirjoittaja Vl-Misu » 23 Marras 2006, 03:20

[
quote="lukkari"]
Mitä mieltä te olette, jos kuvitellaan,että jossain vaiheessa homopareja ruvetaan kirkossamme siunaamaan.Pitäisikö kristillisyyden erota tällaisesta kirkosta?

Silloin viimeistään,onhan meillä omat Rauhanyhdistyksemme,vaikka kaikki kirkot poltettais
Kolehdeilla jaJumalan lasten keskinäisellä rakkaudella pyöris Ry.
:wink:

PS:Itse en tule muuten soittamaan häämarsseja homopareille,siinä vaiheessa tulisi ammatinvaihto meikäläisellä.

Hyvä! :D En minäkäkään,soittaisin uruilla sit vainJumalan lasten seuroissa,jos olisin kanttori. :o

Taavetti:Toki toivon,ettei mitään homoparien vihkimisiä tai siunaamisia tulekaan,mutta maailman mennessä aina pahempaan suuntaan, sekin on on mahdollista.Sitähän tämä maailma on, kun se täyttää synnin mittaa.
Mä luulen kyllä,et tulee... :(
Ei meidän tarvitse jäädä tumput suorina seisomaan vaan käyttää se mahdollisuus omaksi parhaaksemme. :wink: Me voimme sit tehdä omia kirkkoja ja pitää seuroja myös omissa Rauhanyhdistyksissämme niinkuin tähänkin päivään asti. :wink: Sieltä meitä ei voi ketään erottaa tai tulla häpäsemään ekumenialla ja harha opeilla :wink:
Vl-Misu
 

ViestiKirjoittaja Saral » 23 Marras 2006, 13:50

Kyllähän homoille ja lesboillekkin pitää saarnata oikeaa evankeliumia. Mutta se on sitten eri asia, miten kauan. Raamatussa on kohta siitä, miten parannusta ollaan saarnattu. Jossakin kohdassa (harmi kun en muista) kerrotaan niinkin, että kuinka nämä homot olisivat juuri näille uskovaisille halunneet lähteä tekemään tuota väkivaltaa.. Mutta Jumala on voimakkaampi, ei homot voi koskea uskovaisiin. Uskon, että jos homot alkavat ottaa ylivaltaa ja ujuttautua ikään kuin uskovaistenkin moraalimaailmaan, niin Jumala kyllä tulee väliin. Johdattaa uskovaiset pois homojen keskuudesta.

Uskon, että jos homo istuu kirkossa silloin ku siellä on uskovainen pappi, niin saattaapa Sana sattua. Jos ei halua lupua syntielämästään, niin varmasti tulee vastahakoinen mieli meikäläisiä kohtaan.

Itsekin olen sitä mieltä, että ei homojen vihkimenoihin voi millään tavalla osallistua. Ei vieraana, ei pappina eikä kanttorina. Sehän olisi hiljaista hyväksyntää. Eikä onnittelukorttia laittaa.

(tässä homo siis sellainen, joka toteuttaa taipumustaan)
Avatar
Saral
vakiintunut
 
Viestit: 118
Liittynyt: 11 Helmi 2005, 10:43

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Marras 2006, 16:36

Saralin kaipaama kohta löytyy ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, on kuvaus Aabrahamin ja Lootin elämän vaiheista. Juuri homouden vuoksi Jumala oli pättänyt tuhota Sodoman ja Gomorran. Jumalan lähettiläät menivät kertomaan Lootille sanomaa, että on paettava syntisestä kaupungista, jonka Jumala aikoi hävittää:

1. Mooseksen kirja 20

1 Ja kaksi enkeliä tulivat ehtoona Sodomaan, ja Lot istui Sodoman portissa: ja kuin hän näki heidät, nousi hän heitä vastaan, ja kumarsi kasvoillensa maahan.
2 Ja sanoi: katso, minun Herrani, poiketkaat teidän palvelianne huoneeseen yöksi, ja antakaat pestä jalkanne, ja aamulla varhain noustuanne menette matkaan. Ja he sanoivat: ei suinkaan, vaan kadulla me yötä pidämme.
3 Ja hän kovin vaati heitä, ja he poikkesivat hänen tykönsä, ja tulivat hänen huoneeseensa. Ja hän valmisti heille aterian, ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.
4 Ennenkuin he levätä panivat, tulivat kaupungin miehet, Sodomalaiset, nuoret ja vanhat: kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivät huoneen.
5 Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllä tulivat? tuo heitä meidän tykömme tutaksemme heitä.
6 Silloin Lot meni ulos heidän tykönsä oven eteen, ja sulki oven jälkeensä.
7 Ja sanoi: älkäät te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin.
8 Katso, minulla on kaksi tytärtä, jotka ei vielä miehestä mitään tiedä: ne minä tuotan teille, tehkäät heille mitä te tahdotte: ainoastansa näille miehille älkäät mitään pahaa tehkö; sillä sentähden ovat he tulleet minun kattoni varjon ala.
9 Mutta he sanoivat: tule tänne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemmän pahaa sinulle kuin heille: ja he tekivät suurella väkivallalla miehelle Lotille ylläkön, ja juoksivat ovea särkemään.
10 Niin miehet ojensivat kätensä ulos, ja tempasivat Lotin tykönsä huoneesen, ja paiskasivat oven kiinni.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja lukkari » 23 Marras 2006, 16:44

Tämän päivän kotimaa kertoi uutisen eräästä "julkkishomosta" joka pääsi kirkkoneuvostoon toiselle kaudelle. Tulkaa kaikki -liikkeen listoilta pääsi läpi 106 ehdokasta neuvostoihin ja valtuustoihin eri puolilla maata. Tämän liikkeen yksi tavoitteista on ajaa seksuaalivähmistöjen asiaa kirkossamme. Erittäin ikävä suunta tällainen.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Weha » 23 Marras 2006, 17:04

Niin, Saralin kanssa samaa mieltä oon. Uskovainen pappi ei voi siunata homoliittoja, mutta sensijaan julistaa parannusta ja synteianteeksiantamusta kirkoissakin. Tällaisilla papeilla, jotka siunaavat homoliittoja, ei ole mielestäni hengellisessä mielessä mitään virkaa, koska eivät ole oikeita paimenia.
Weha
 

Seuraava

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron