Mielestäni Mopin aloittama aihe poistettiin liian hätäisesti. Ei anna hyvää kuvaa keskustelusta, jos omaan itseen kohdistuva vilpittömällä mielellä kirjoitettu kritiikki poistetaan. Se on omiaan karkottamaan keskustelijoita.
Voidaan tietysti todeta, että jokaisella keskustelupalstalla on omat sääntönsä ja elleivät tämän palstan säännöt kelpaa, voi pysytellä pois. Näinhän se tietysti onkin. Kanssakeskustelijoiden arvostamista olisi kuitenkin jonkinlainen johdonmukaisuus, kohtuus, reiluus ja oikeudenmukaisuus tässä(kin) asiassa.
Itse aiheeseen en taida nyt palata kuin erittäin lyhyesti. Olin vähän hahmotellut aiheesta (internet-keskusteluista) hieman laajemminkin ajatuksia. Viime aikoina olen havainnut mielestäni sekä huolestuttavia että hyviä asioita. Mopin palstana tunnetulla foorumilla mennään mielestäni ajoittain hyvän maun alarajoja hipoen (vaikka on toki sielläkin ollut aivan raittiitakin puheenvuoroja). Tällä palstalla on mielestäni ollut viime aikoina oikein mukavasti esillä hyviä aiheita, helmenä kaiken muun internet-roskan keskellä olen nähnyt mm. Taavetin kirjoitukset. Hakomaja-palstalla annetaan mielestäni hyvin tilaa myös uskovaisten näkemyksille - kunpa vain olisi mahdollisuutta kirjoittaa mietittyjä puheenvuoroja sinne. Suomi24-palstaa en ole viitsinyt lukea otsikoita pidemmälle. En siis myöskään osaa ottaa kantaa Mopin poistetussa viestissään esittämään huolenaiheeseen.
Ainakin minulla on nettikeskustelussa sellainen ongelma, että huomaan usein kirjoittaneeni niin, että kirjoitukseni voi lukea tavalla, jota en itse ole tarkoittanut. Tämän takia olen pyrkinyt vähentämään kirjoitteluani kaiken kaikkiaan, varsinkin kun en ehdi kunnolla vastailemaan kommentteihin. Paljon täällä aikaansa viettävällä on myöskin riski addiktoitua. Voisiko myöskin ottaa mallia monista Raamatun esimerkeistä, joissa Jeesus ei suinkaan lähtenyt rienaajien ja väärällä mielellä kysyvien kanssa kinaamaan. Joistakin tilanteista Jeesus vain lähti pois. Voisiko tämä olla hyvä neuvo meillekin?
Kristillisyydessä on aina pidetty hyvänä sitä, että uskotaan suu auki. Sen takia en haluaisi olla kieltämässä tämän löydetyn aarteen esillä pitämistä. Onhan myös olemassa ohje saarnata parannusta sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Silläkin uhalla, että Sana voi myös pahentaa. Toisaalta kuitenkin on todettu, että vasta kääntyneen olisi hyvä olla kuulijan paikalla. Miten tämä pitäisi ymmärtää? Olisiko tässä hyvä keskustelunaihe palstalle?
Entä mitä tarkoittaa se, että "armo tulee ennen totuutta"? Tarkoittaako se, että emme saa sanoa asioista niin kuin ajattelemme? Entäpä mitä tarkoittaa "nöyryydellä ja pelvolla" puhutteleminen? Olisiko tässä toinen keskustelunaihe?
