vekkuli kirjoitti:Mikä se tilanne oli tarkkaan ottaen silloin kun Jeesus sanoi noin?
En jaksa etsiä kohtaa tähän hätään, mutta sellainen muistikuva olisi että nainen jäi kiinni "rysän päältä" ja kivitys meinasi tapahtua vähän niin kuin saman tien.
Tilannetta voisi kutsua enemmänkin "lynkkaukseksi", eli että ihmiset halusivat rangaista rikoksesta heti ilman esivaltaa.
On ihan oikea huomio, että kyse ei ollut
laillisen esivallan eli Rooman valtakunnan oikeuden langettamasta tuomiosta.
1 Mutta Jesus meni Öljymäelle,
2 Ja tuli varhain huomeneltain jälleen templiin ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän istui ja opetti heitä.
3 Mutta kirjanoppineet ja Pharisealaiset toivat vaimon hänen tykönsä huoruudesta otetun kiinni. Ja kuin he olivat sen hänen eteensä asettaneet,
4 Sanoivat he hänelle: Mestari, tämä vaimo on läydetty itse työssä, kuin hän teki huorin.
5 Mutta Moses on laissa meitä käskenyt, että senkaltaiset kivillä surmattaisiin. Mitäs sinä sanot?
6 Mutta sen he sanoivat, kiusaten häntä, kantaaksensa hänen päällensä. Mutta Jesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.
7 Mutta kuin he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: joka teistä on synnitön, se heittäkään ensin häntä kivellä.
8 Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.
9 Kuin he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnoltansa voitetut, läksivät he ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja Jesus jäi yksinänsä, ja vaimo seisoi siinä.
10 Mutta kuin Jesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hän hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut?
11 Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee. (Joh.8:1-11.)Luultavasti juutalaiset pyrkivätkin vain hakemaan keinoa saada Jeesus rikkomaan Rooman lakeja ja määräämään naiselle kivitystuomion. Juutalaiset olisivat lakinsa perusteella kivittäneet myös Paavalin. Eri maaherrat kokivat kiusallisina juutalaisten lakiin liittyvät kysymykset. Rooman valtakunnalla oli oma lainsäädäntönsä, joka ei nojannut Mooseksen lakiraamattuihin. Rooman valtakunnassa ei ollut tapana tuomita muiden lakien kuin valtakunnan omien lakien mukaan ihmisiä. Jeesuksen kohdalla tosin tehtiin poikkeus: hänet tuomittiin, vaikkei mitään vikaa löytynyt.
Jeesus ei selvästikään hyväksynyt käsitystä, että Mooseksen lain kaikki kohdat olisi tarkoitettu uskovaisille, vaan että lakiin oli otettu jumalattomien tähden säädöksiä. Esim. avioero.
2 Ja Pharisealaiset tulivat ja kysyivät häneltä: saako mies vaimonsa hyljätä? kiusaten häntä.
3 Mutta hän vastaten sanoi heille: mitä Moses teille käski?
4 He sanoivat: Moses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä.
5 Ja Jesus vastaten sanoi heille: teidän sydämenne kovuuden tähden kirjoitti hän teille sen käskyn.
6 Mutta luomisen alusta on Jumala heidät luonut mieheksi ja vaimoksi.
7 Sentähden pitää ihmisen eriämän isästänsä ja äidistänsä, ja pitää vaimoonsa yhdistymän.
8 Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha.
9 Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman. (Mark.10:2-9.)Mooseksen laki määräsi kuolemanrangaistuksen aviorikoksesta:
"Joka huorin tekee jonkun miehen aviopuolison kanssa, se joka lähimmäisensä emännän kanssa huorin tekee, pitää totisesti kuoletettaman, sekä huorintekiä, että huora" (3.Moos.20:10).
"Jos joku löydetään maanneeksi vaimon tykönä, jolla aviomies on, niin pitää molempain kuoleman, sekä miehen, että vaimon, jonka tykönä hän makasi; ja niin pahuus otetaan pois Israelista" (5.Moos.22:22).Uuden testamentin (esim. syntisen naisen kohta) valossa tuomioita on pidettävä hengellisenä kuolemantuomiona.
On huomattava, miten Jeesus käsitteli lain tuomitsemaa naista, joka varmasti tunsi syntinsä jo konkreettisesti. Kun laki oli ensin murjonut ihmisen, häntä hoidettiin armolla ja totuudella. Järjestys on tärkeä. Jeesus toteaa armon: "En minä myös sinua tuomitse" ja jatkaa sen jälkeen totuudella: "Mene, ja älä silleen syntiä tee." Kumpaakaan, armoa eikä totuutta, saa väheksyä, mutta armo tulee ensin.
Ko. raamatunkohdalla on maailman väärissä hengellisyyksissä yritetty perustella myös ns. Jumalan kaikki peittävää rakkautta. Sillä yritetään luvallistaa tunkion päältä uskomista. Jeesus opettaa kuitenkin toisin: "Mene, ja älä silleen syntiä tee." Paavali toteaakin, että Jumalan armo opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään. Kun on saanut suuren syntivelan anteeksi, ei enää tahtoisi tehdä syntiä ja tietää tekevänsä suuren vääryyden kohtaamaansa armoa kohtaan, jos jatkaa entistä syntielämäänsä.