Henki lepää pohjoisessa maassa

[lukkari]

ja veljellistä rakkautta...

[Weha]

nimenomaan, sitä tarkoitin, mutta se jäi ajatukseksi-

[Nepheg]

Tapa kuulostaa varsin mielenkiintoiselta ja hyvältä. Itse siitä tuskin pääsen nauttimaan kun täällä kukaan ei tiedä minun edes kannattavan vanhoillislestadiolaisuutta, enkä uskalla "tulla kaapista ulos" vaikka kotipaikkakunnallani paljon heitä onkin ja monen kanssa olen päivätiösessä tekemisisää.

Se on hyvä tapa.
Toivon sinulle rohkeutta mennä paikkakuntasi seuroihin.
Varmasti pienillä paikkakunnilla on erilaista, mutta epäilen vahvasti, että pelkosi osoittautuvat aiheettomiksi.
En tiedä tilannettasi mutta sehän on mukavaa jos olet ollut jo muissa merkeissä tekemisissä uskovien kanssa.
Siellä seuroissahan on sitten ainakin muutama tuttu.

Kuten Paavali sanoi: Sillä jos minä tähän asti olisin tahtonut ihmisille kelvata, niin en minä olisi Kristuksen palvelia.

Niin haluan minäkin sinulle sanoa, että kun kerran Jumala on vetämässä sinua Jumalan lasten luokse valtakuntaansa, niin älä liikaa mieti mitä muut ihmiset ajattelevat, vaan suuntaa askeleesi rohkeasti seuroihin.

[Elena]

Eräs luokkakaverini oli kiinnostunut vanhoillislestadiolaisista ja keskustelimme paljon uskonasioista. Hän olisi ollut halukas tulemaan seuroihin, mutta pelkäsi sitä, mitä ihmiset ajattelisivat, ja hänen mielikuvansa seuroista olivat myös tyyppiä "rivi 70-vuotiaita mummoja laulaa värisevällä äänellä". Kerran sitten ihan muuhun asiaan liittyen näytin hänelle kuvia seuroista, ja hän oli yllättynyt tosi positiivisesti, siellä näytti kuulemma olevan ihan erilaista kuin hän oli kuvitellut.

(Loppujen lopuksi hän ei ikävä kyllä ehtinyt seuroihin (vaikka kovasti aikoi ja halusi) ennen muuttamistaan eri puolelle Suomea.)

[mvv]

Nyt kun lueskelin noita teidän vastauksianne, niin minusta rupesi tuntumaan ettei se suurin pelko iste asiassa olekaan seuroihin menemisessä muut seuroihin tulvat vaan ne jotka eivät tule. Tarkoitan tällä omaa perhettäni, ja koska olen vielä niin nuori että asun kotosalla, voisi se aiheuttaa varsin paljon ongelmia. Siis varsinkin kotiväen suunnalta.

Mutta kiitos rohkaisusta! On mukavaa huomata että täälläkin on näin avointa väkeä, ja ennen kaikkea suvaitsevaisia tämmöisiä hiukan tyhmän tietämättömiä nuoria kohtaan. Rohkaisustanne huolimatta taitaa vielä jäädä tämä keskustelu palsta ainoaksi kosketukseksi toimintaan. Ujouteni tuttuja ihmisiä kohtaan vaatii vielä kasvamista ennen kuin seurapenkille eksyn.

[Saral]

Voithan kuunnella seuroja radiosta tai netistä. Esim. Vaasan, Tornion ja Helsingin rauhanyhdistykseltä tulee ainakin nettiseuroja. Kannattaa toki mennä rauhayhdistykselle kuulolle, vaikka eihän se sielunvihollinen sitä antaisi tehdäkään, tai yleensäkään kuunnella Jumalan Sanaa.

[Nepheg]

Mutta kiitos rohkaisusta! On mukavaa huomata että täälläkin on näin avointa väkeä, ja ennen kaikkea suvaitsevaisia tämmöisiä hiukan tyhmän tietämättömiä nuoria kohtaan. Rohkaisustanne huolimatta taitaa vielä jäädä tämä keskustelu palsta ainoaksi kosketukseksi toimintaan. Ujouteni tuttuja ihmisiä kohtaan vaatii vielä kasvamista ennen kuin seurapenkille eksyn.

Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, kun vilpittömästi kysytään.
Toivottavasti kuitenkin rohkaistut menemään seuroihin elävän sanan ääreen.

[O.M]

Hyvin usein kuulin isovanhempieni sanovan pelkän "rauhaa" Jumalan terveen sijasta vai sanoivatkohan he niin kun vieraat läksivät pois...? Nyt en kyllä ole varma.

Saattaa olla, että he ovat sanoneet "Jumalan rauhaa", mutta et ole kuullut alkuosaa. On myös mahdollista, että pelkkä rauhaa-toivotuskin on ollut aiemmin käytössä, mutta en muista itse sellaiseen törmänneeni. Vanhemman polven edustajat, hoi!

[Taavetti]

Hyvin usein kuulin isovanhempieni sanovan pelkän "rauhaa" Jumalan terveen sijasta vai sanoivatkohan he niin kun vieraat läksivät pois...? Nyt en kyllä ole varma.

Saattaa olla, että he ovat sanoneet "Jumalan rauhaa", mutta et ole kuullut alkuosaa. On myös mahdollista, että pelkkä rauhaa-toivotuskin on ollut aiemmin käytössä, mutta en muista itse sellaiseen törmänneeni. Vanhemman polven edustajat, hoi!

Taidan olla vanhin palstalle kirjoittavista, vaikka vanhaksi en itseäni tunnekaan. On siis otettava onkeen veljen toivomus, muistanhan sentään jotakin ja jotakin olen kuullut ja lukenut. Sitä en kuitenkaan muista, ettälestadiolaisten keskuudessa olisi ollut yleisemmin toivotuksena pelkkä "rauhaan" sanonta. Toki sitäkin on voitu jossakin alueilla käyttää, toden näköisempänä pidän kuitenkin, että sen sanan sanonut on joko ollut epävarma hyvästeltävän uskosta tai itse arka tunnustamaan. On voinut se alku tulla niin hiljaisena huulten välistä, että sivullinen ei ole sitä kuullut. Jos se on tyystin jäänyt sanomatta, en syytä nyt tarkemmin käy arvailemaan, sillä arvailuksi se kuitenkin jäisi, kun en tiedä tilannetta ja tuskin tunnen ihmistäkään.

Omakohtaisia kokemuksia kuitenkin on monenlaisia. Kertonenko nitä joskus, saa jäädä nähtäväksi.

[Weha]

En ole itsekkään koskaan kuullut käytettävän tuota "rauhaa" sanaa. Vaan kun oli pieni, niin mumman ja paapankin luona käytettiin sanaa "Jumalan rauhaa". Saattaa olla, että "vekkuli" oisi kuullut väärin, kuten "Taavetti" esitti.

[Nepheg]

En ole itsekkään koskaan kuullut käytettävän tuota "rauhaa" sanaa. Vaan kun oli pieni, niin mumman ja paapankin luona käytettiin sanaa "Jumalan rauhaa". Saattaa olla, että "vekkuli" oisi kuullut väärin, kuten "Taavetti" esitti.

Varmasti olen kuullut tai muistan väärin. Mummo oli uskomassa...

[Taavetti]

Nykyisin on vielä niin, että se "rauhaa" toivotus on mennyt niin ekumeeniseksi, ettei sitä aleta käyttämään keskuudessamme. Vaikka siinä ei toivotuksena mitään vikaa olekaan, meillä on kuitenkin käytössä paljon puhuvampi, monipuolisempi ja rakkaudellisempi toivotus. Mitä parempaa voi toivottaa matkaystävät toisilleen, kuin Jumalan rauhaa heidän tielleen ja kilvoitukseensa.

Jumalan rauha, joka käy ylitse meidän ymmärryksemme, oli jo apostoli Paavalin kirjeissä mukana.

Jumalan terve, tervehdyksestä sen sijaan olen joidenkin entiseen aikaan kuullut käytävän muotoja: Jumalan terveisiä tai Jumalan rauhan tervehdys. Samaa asiaahan ne ilmaisevat, tämä rinnastus selventänee hiukan aihetta.

[O.M]

Jumalan terve, tervehdyksestä sen sijaan olen joidenkin entieeen aikaan kuullut käytävän muotoja: Jumalan terveisiä tai Jumalan rauhn tervehdys. Samaa asiaahan ne ilmaisevat, tämä rinnastus selventänee hiukan aihetta.

Amerikan vl:t ovat perinteisesti käyttäneet ja käyttävät sekä tervehdyksenä että erotoivotuksena muotoa "God's peace", Jumalan rauhaa. En tiedä, onko tuo toivotus englannin kielessä käytössä laajemminkin.

[JIA]

Kun Taavetti mainitsi tuon "Jumalan rauhan tervehdys", mieleeni muistui tapahtuma, kun olin Oulussa Tahkokankaan keskuslaitoksessa opiskelujaksolla. Siellä hoidetaan vaikeasti kehitysvammaisia ihmisiä.

Eräänä iltapäivänä siellä oli Pyhännän seurakuntapäivä ja veli Sulo Kautto oli siellä palvelemassa Raija-vaimonsa mukanaan. Sulo-veli tervehti eturivissä istuvia, jotka olivat kotoisin sieltä Siikalatvan seuduilta. Yksi kookas nuorukainen nousi oikein seisomaan ja kajautti kuuluvalla äänellä: Jumalan rauhan tervehdys!". En ollut uskomassa silloin, mutta minua liikutti kovasti tämä tapahtuma, vaikkakin luulin tämän nuorukaisen ymmärtäneen ja sanoneen sen vähän hassusti. Innolla nuorukainen kuunteli Sulo-veljen saarnaa ja ei jäänyt epäilystäkään, etteikö hän olisi saanut siitä hengen ravintoa itselleen.

Nyt kun Taavetti sanoi, että on käytetty myös tätä muotoa tervehtimisessä, tuon nuorukaisen tervehtimistapa asettui uuteen valoon. Ei tainnut mennäkään mitenkään oudosti, vaan kenties sen mallin mukaan, mitä hän kotoaan muisti. Tai mistä olisi oppinut? Kun en millään muista, että mikä tarina hänellä oli takanaan, oliko pystynyt kotona olemaan miten kauan...

Jollakin tapaa se oli ihme silloinkin ja on nyt: Mistä se poika tiesi näin tervehtiä? Kun ei ollut keretty vielä muuta kuin asettua penkkiin, ei vielä laulettu eikä saarnattu? Sitä en muista, tervehtikö pappi kaikkia asukkaita jumalan terveellä, lapsenuskossahan ne kaikki olivat. Että jos se tuttu tervehdys olisi avannut muistin patoja.