Kirjoittaja nuusku » 09 Touko 2007, 00:16
Minä olen miettinyt ja kyselisin, että miten tuohon luomiskertomukseen kuuluu suhtautua, tai mikä uskovaisten käsitys siitä asiasta on. Itse olen ajatellut ja suhtautunut siten, että minua ei "haittaa", jos Jumala on käyttänyt vaikkapa alkuräjähdystä tai evoluutiota luomistyössään. Tai siis niin, että en ole ajatuksissani torjunut sitä mahdollisuutta, että maapallo olisi luotu pitemmän aikaa kuin 6000 vuotta sitten ja vaikkapa niin että Jumala olisi laittanut jonkun alkuräjähdyksen miljardeja vuosia sitten, ja että hän olisi luonut kasvi- ja eläinkunnan vaikkapa sen evoluution avulla. Täyttä selvyyttä näihin kysymyksiin en tietenkään saa täällä ajassa tietää. Taivaassahan sitten saa kyllä tietää kaikki Jumalan salaisuudet, jos vain jaksaa armon voimalla tässä Jumalan joukon kanssa matkaa tehdä, että sinne perille sitten lopulta kostuisi. Mutta käsitänkö minä väärin, jos ajattelen, että tiedemiesten päättelemä alkuräjähdys ja evoluutio voivat monilta osin olla aivan totta? Kuitenkin niin, että Jumala on sen kaiken tehnyt. Ihminen kuitenkin syntyi sillä hetkellä, kun Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, niin että ihmisestä tuli elävä sielu. Ihmisenhän erottaa kaikista eläimistä se, että vain ihmisellä on sielu.
Noita asioita ei tietenkään koskaan kunnolla varmaan ymmärrä, mutta olen ajatellut, että haluaisin tietää kristillisyyden kannan niihin, kun kuitenkin jatkuvasti joutuu mediasta ja vaikka koulussa lukemaan kaikenlaista historiantutkimusta, ja silloin tuntuisi tärkeältä tietää, että miten siihen suhtautua silloin kun siitä pitää kuitenkin jotain ajatella. Siis pitäisikö torjua kaikki puheet evoluutiosta ja alkuräjähdyksistä, vai voiko ajatella, että on se Jumala voinut sillä tavallakin toimia, oli sitten miten oli. Siis niin, että kun en voi tietää että miten se asia on, niin voinko ajatella, että se voi olla mahdollista tai tai sitten ei, en tiedä enkä ota kantaa. Mutta onko väärin, jos uskovainen ei suorilta käsin torju noita tiedemiesten teorioita?
Semmoisesta minulle tuli taannoin vaikeuksia, kun satuin lukemaan jotain virallisen oloista tutkimusta, jossa oltiin selvitetty ja tultu siihen arvioon, että VT:n historialliset tapahtumat Israelin kuninkaista, historiasta yms eivät todennäköisesti olisi totta vaan silkkaa kansantarua, ja että Daavid sun muut olisivat vain satuhenkilöitä. Sitä oli hirveää lukea, ja tuli paljon epäilyksiä. Olen sitten ajatellut, että ehkäpä Jumala on halunnut salata konkreettiset, näkyvät todisteet siitä, että raamatut ovat totta, koska Hänen tahtonsa on, että me uskomme sen päälle mitä emme näe, ja usko ei ole näkemisessä, ja on tarkoitus, että emme täällä ajassa saa näkyvää tai käsinkosketeltavaa todistetta Jumalasta, vaan Hän tahtoo että uskomme siihen, mitä emme silmillämme näe tai järjellämme voi todistaa. Näin se Jeesuskin kun sanoi sille Tuomaalle. Ja kun sille rikkaalle miehellekin sanottiin kadotuksen vaivassa, että eivät hänen veljensä uskoisi, vaikka joku kuolleista nousisi ylös kertomaan, vaan heidän olisi Moosesta ja profeetoita uskottava.
Tällain minä sitten mietin. Mutta mikä on kristillisyyden yleinen kanta tähän asiaan? En ole oikein päässyt keskustelemaan näistä muiden kanssa. Ymmärrän, että oikean uskon kauttahan sitä pelastetutaan, eikä kaikkea tai edes lähes tarvitse ymmärtää, mutta olen käsittänyt, että on silti erittäin tärkeää ettei ymmärrä asioita eri tavalla kuin Jumalan valtakunnassa toiset ymmärtävät, koska oikea usko ja oikea oppi ovat kuitenkin sidoksissa toisiinsa. Niinpä päätin tähän hieman kirjoittaa näitä mitä olen ajatellut, ja nyt kysyisin että miten toiset uskovaiset näistä asioista miettivät?