Uskonpuhdistus

[nuusku]

Onko pikkuesikoisuus sama asia kuin rauhansanalaisuus? Minä muistelisin myös joskus parannuksen armon saamisen aikoihin epäilleeni, että entäs jos se oikea usko olisikin jossain muussa porukassa... Mutta ei se kyllä ole. Käsitin että ainakin tuo rauhansanalaisuus on nykyään varsin ekumeenista (?). Eihän se ole mahdollista, jos joku porukka sanoo, että meillä tosin on oikea usko, mutta kyllä muissakin joukkioissa on mahdollista pelastua. Sehän on yhtä kuin kieltää sen että maan päällä on Jumalan valtakunta, ja samalla kieltää kolmiyhteisen Jumalan, näin olen ymmärtänyt. Silloin pitäisi tehdä parannus. Tietysti se on eri asia epäillä, paljonkin, että mitenhän se nyt on, kuin että alkaa uskoa todeksi. Ja kai parannuksen armon saamisen jälkeen asioiden kirkastuminenkin saattaa kestää jonkin aikaa. Minäkin olen ollut jo pian kaksi vuotta uskomassa, mutta monet asiat ei tunnu kovinkaan kirkkailta, silti sen olen kuitenkin saanut Jumalan armosta ymmärtää, että hänellä on yksi valtakunta maanpäällä, ei tusinaa eikä edes kahta vaan vain yksi. Omalla kohdalla saatoin nähdä sen jo ennen parannuksen armon saamista, kuinka valot kyllä loistivat Isän kotoa, mutta ovi oli lukossa niin kauan, kunnes sain kysyttyä, että saanko minä uskoa syntini anteeksi. Ja sitten se ovi avattiin minulle Jeesuksen nimessä ja veressä, ja sain käydä sisälle ja sain kuulla että olen Jumalan lapsi. Monesti on ollut vaikeaa, tälläkin hetkellä tuntuu inhimillisesti miettien mahdottomalta selvitä uskomassa, mutta tähän päivään asti on Herra auttanut, ja halu on luottaa siihen, että Hän on luvannut kuljettaa lapsensa perille asti päivä kerrallaan.

Mutta eikö se ole aivan eri asia, että jos on aiemmin uskonut ja saanut ymmärryksen siitä, että Jumalalla on vain yksi valtakunta, ja sitten vihollisen juonien myötä ajautuu laajentamaan seurakuntakäsitystä, ja uskomaan (ettei siis epäile, vaan todeksi uskoo) toisenlaisen opetuksen kuin Jumalan valtakunnassa on ymmärretty, niin silloin pitäisi siitä harhasta tehdä parannus, että pääsisi taas elävien kirjoihin. Ja olen käsittänyt, että voidaan melko helposti osoittaa, että vanhoillislestadiolaiset uskovat samalla tavoin kuin Laestadius ja samoin kuin häntä edeltäneet lukijaiset, jne. Niin että voidaan nähdä, kuinka hajaannuksissa se erkaantunut joukko oli aina tekemässä jotain pieniä tai suurempia opin muutoksia suuntaan jos toiseen. Siis minä en voi mitään osoittaa, mutta joku viisas ihminen varmasti voisi helposti niin tehdä. Niin, että kyllä ne on aina ne toiset menneet eriseuraan, ja lähteneet vl-uskovaisten joukosta pois, eikä toisinpäin.

Kyllä se on turvallista, kun on saanut kuunnella joitain vanhoja saarnoja jopa 50-luvulta, niin aivan samalla tavoin siellä puhutaan kuin tänäänkin, oppi on täsmälleen sama. Jotkut jossain herjapalstoilla selittävät, kuinka koko vl-joukko olisi 70-luvulla mennyt harhaan, mutta ei mennyt, sama evankeliumi kaikuu Jumalan valtakunnassa kuin aina ennenkin, jo Raamatun alkulehdiltä asti, ei se ole siitä miksikään muuttunut.

[Taavetti]

Tarkentaisin vielä että mitä tarkoitit nimenomaan sillä että pikkuesikoisuuden eron syynä osaltaan olisi ollut armon ja totuuden marssijärjestys? En ole aikaisemmin kuullut että tuosta asiasta olisi ko hajaannuksessa ollut kysymys.

Olen vuosia sitten saanut käsiini kahdesta eri lähteestä saman, Wäinö Havaksen toimittaman vihkosen. Se oli keskustelupöytäkirja kokouksesta, jossa käsiteltiin Pikkuesikoisuuden eroa. Kokouksessa olivat vielä mukana pikkuesikoisuuden hengen nielaisseetkin ja melkoista väittelyä se oli. Ulkonaisesti eron syynä oli muutaman puhujan matka Amerikkaan. Wäinö Havas oli uusheräyksessä ollessaan käynyt puhujana saman joukon kutsumana, kun häntä pyysivät uudelleen, Havas kieltäytyi. Hän ei parannuksen armon Jumalan valtakuntaan saaneena nähnyt oikeaksi lähteä enää vahvistamaan läsnäolollaan sitä, jonka oli vääräksi opiksi, sekaseuraksi ja eriseuraksi ymmärtänyt. Siksi se amerikkalainen kirkkokunta pyysi muita vanhoillislestadiolaisia puhujia, jotka nimenomaisesta kielosta huolimatta lähtivät matkalle. Kun matka alkoi näyttää toteutuvaksi, vallitsi Siionissa täysi sotatila niillä paikkakunnilla ainakin, joilla tiedettiin matkasta, sen tarkoituksesta ja luonteesta.

Se amerikkalainen lestadiolainen joukko oli eriytynyt sikäläisestä esikoisten joukosta, siksi sitä sanottiin pikkuesikoisiksi. Heillä oli valmiina siis osa esikoisten lakiopista, kun he pyysivät Suomesta puhujikseen uusheränneitä, saivat he myös osan uudesti heränneiden lakiopista. Kun siihen joukkoon kylkeytyi joku määrä vanhoillisten mukana kulkeneita, voitiin puhua todellisesta sekaseurasta. Näitä sekaseuraisia kävivät ne muutamat Suomen puhujat vahvistamassa ja antoivat heistä todistuksen, että joukosta löytyi oikein uskovia. Amerikkalaisen joukon mukaan alettiin myös Suomessa puhua eriseuraan menneistä pikkuesikoisina, myöhemmin he ottivat Rauhan Sana nimen, tietääkseni julkaisemansa lehden nimen mukaan. Perustivat myös yhdistyksiä, vaikka alkuun olivat kaikkea kristillistä yhdistystoimintaa vastaan, halveksien sitä ainakin puheissaan. Saman kaltaista halveksuntaa olen viimeisten vuosian aikana saanut lukea joiltakin nettipalstoilta. Historia siis toistaa itseään.

[Hynde]

Uskonpuhdistus. Jos Lutheriin vedotaan, niin ei hän puhdistanut omaa augustinulaismunkki ryhmää vaan paavin kirkkoa, katolilaista kirkkoa.



Pikkuesikoisuus. Suomessa sanotaan yleistäen esikoisista eronnut ryhmä. Amerikkalainen veli 90 luvun vuosikirjassa puhuu haalilaisten ryhmästä. Yleistystä, mutta kumpikin yhdessä oikeassa.

Pikkuesikoisuuden muodostumisen yksi tärkeä ryhmä oli ns haalilaiset. Uudestiheränneen kaltainen pietistinen suuntaus. Tunnuspiirteenä lihan pyhitys oppi, jonka mukaan uskovainen ihminen ei ole syntinen. Kokoontuivat haalissa, mikä on sivistysseurain talo. Kannattajat uudelleen kastoivat johtajien ollessa suomessa.
Pikkuesikoisuus= Pikkuesikoiset(Lapin vahimpiin vedonneet jotka eivät hyväksyneetkään lapin vanhimpia, kun se käsite kutistui hajaannuksessa tarkoittaa Jällivaaralaisia saarnaajia) + Haalilaiset ( edellä mainittu pietistinen ryhmä) + uudestiheränneet (suomesta muuttaneet UH:t ja sen lainomaisen käsityksen saaneet) + vanhoilliset joilla rajat sumenivat


Ekslusiivinen seurakunta hajaannuksen syynä.
Kumma jos puhutaan ekslusiivisuudesta hajaannuksen syynä lainkaan huomioimatta esikoisuuden ekslusiivisuutta. Usein näkyy väitteitä että hajaannus tuli kun vanhoillislestadiolainen suunta muuttui ekslusiiviseksi.

Esikoiset olivat niin ekslusiivisiä, että uskovaisiksi ei luettu lannavaaran lähetyskoulun johtaja Lundbergiä tämä kun oli tulleessaan lukijaisiin kuuluvia. Ruotsin pappi Grape oli toinen jota ei pidetty uskovaisena kun ei hyväksynyt askeettisuuden vaatimusta. Pappi Laitisen katsottiin menettäneen hengen suolan sen jälkeen kun katui käytttäytymistä piispan tarkastuksessa. Laitinen meni provosoivasti poronpeskissä kuulusteluihin eikä suostunut pukeutuu paikallisten uskovaisten tarjoamaan pukuun.

Kaikki jotka eivät suostuneet Purnun ja kumppanien johtoasemaan olivat ulkona, asiasta ei edes neuvoteltu tai "neuvoteltiin" mutta arvostelu ja vähättely kohdistetiin torniolaakson saarnaajien nimettömyyteen.


Uusiheräys kielti kirkon paineessa syntien anteeksi julistamisen. Väitti kristillisyyden raattamaan johdossa liian evankeelliseksi meneen. Uudestiheräys teki myöhemmin "uskonpuhdistuksen" ja otti syntien anteeksi antamisen uudelleen käyttöön.

[Maarimi]

Käsitän siis näin, että pikkuesikoisten eron syynä on ollut srk, koska he ovat halunneet olla "vapaita".

Entä mikä heidät tänä päivänä erottaa vanh.lestadiolaisista? Onko se tämä samainen valtaapitävien joukko vai kenties tämä O.M:n mainitsema ja Rontsan ihmettelemä "armon ja totuuden marssijärjestys"? Siihen kaipaisin minäkin vielä selvennystä!

Nämä asiat ovat aika sekavia, mutta selkiytyvät varmaan kun oppii tuntemaan aina vaan paremmin ja laajemmin lestadiolaisuutta. Minä pidän lapsenkaltaista uskoa tärkeimpänä, mutta uskon historia ja perusta on myös uteliaalle lapselle tärkeää !

Olen ihan itse yrittänyt pohtia tätä Jumalanvaltakunnan salaisuutta. Monet haluavat sekoittaa sen kaikki hyväksyvään oppiin, mutta tokihan suurin osa sisimmässään ymmärtää, että kyse on siitä, että ei tarvita mitään organisaatioita voidakseen uskoa samankaltaisesti. On tietysti luonnollista, että samalla lailla uskovat haluavat kokoontua yhteen. Muodolliset ja lakiin perustuvat erot eivät kuitenkaan erota kristittyjä toisistaan vaan erilainen usko. Yksin ei ole hyvä olla eikä ulkoisesti omasta identiteetistään poikkeavassa porukassa, mutta ei se jako uskovaisiin ja epäuskoisiin ole niin yksinkertainen. Tarkoitan, että vaikka kävisin vain sunnuntaisin lut.messussa, voisin silti uskoa samankaltaisesti kuin vl:t.

[Nepheg]

Tarkoitan, että vaikka kävisin vain sunnuntaisin lut.messussa, voisin silti uskoa samankaltaisesti kuin vl:t.

Jos sellainen olisit, haluaisit tulla seuraamaa Herraa ja meitä opissa ja uskossa.
Miksi olisit pois tästä laumasta jos usko olisi sama? Eihän siinä ole mitään mieltä?

[Maarimi]

No, olisiko parempi esimerkki sitten sellainen, että ihminen voi sydämestään uskoa kuten samanuskoinen vl, vaikka hän olisi yksin vankeudessa!

Ihminen voi olla myös tietämätön tällaisesta samoinuskovien joukosta.

Toki uskon, että suurin osa samoinuskovista hakeutuu toistensa yhteyteen. En kuitenkaan osaa ajatella, että asia on niin mustavalkoinen kuin jotkut väittävät.

Kyse ei siis mielestäni ole vain näkyvästä ja ulkonaiset tunnusmerkit täyttävästä joukosta. Enkä edes ymmärrä miksi se on niin merkittävä asia, että sitä täytyy korostaa.

"Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset." (Room. 8:14)

[Taavetti]

Maarimi yrittää etsiä heikkoja kohtia Siionin muurissa, muuhun johtopäätökseen en voi tulla. Samankaltaisia kysymyksiä on vuosikymmenien aikana esitetty hiukan toisen kaltaisissa yhteyksissä. 1950 -luvulla kysymykseen sisältyi vihjeenä aution saaren mahdollisuus, etteikö Jumala siellä voisi herättää elävää uskoa. Silloin vanhat puhujat sanoivat vastauksenaan, että parannuksen paikka ja aika on silloin, kun Jumalan valtakunta lähestyy ennen uskoneiden mukana. Jumalan sana ei kehota ketään siirtämään parannuksen tekoa autiolle saarelle. Rikas mieskin sai Jeesuksen kertomuksessa vastauksen: Heillä on Mooses ja profeetat, (laki ja evankeliumi) kuulkoot heitä. Nyt viittaan vielä hetki siteen kirjoittamaani vastaukseen timoteuksen kysymykseen, oliko ensin muna vai kana?

Kun joutuu uskovaisena eristetyksi, voi elävä usko säilyä pitkiäkin aikoja, kun Jumala sen uskon varjelee. Joosefin veljien uskoa sopii vähintäin epäillä, niin jaetulla tunnolla he elivät, murhan haudonnassa, valehdellen isälleen ynnä muuta. Joosef sen sijaan säilytti elävän uskon veljien vainoissa kaivoon laskettuna, Egyptin orjuudessa, vankeudessa, faaraon hovissa korkeana virkamiehenä. Kaiken tämän ja monen muun koettelemuksen jälkeen Joosef sittenkin halusi antaa sydämestään anteeksi veljilleen, jotka monin tavoin olivat rikkoneet isäänsä ja veljeään, mutta mikä pahinta, Jumalaansa vastaan.

[lukkari]

Olen ihan itse yrittänyt pohtia tätä Jumalanvaltakunnan salaisuutta. Monet haluavat sekoittaa sen kaikki hyväksyvään oppiin, mutta tokihan suurin osa sisimmässään ymmärtää, että kyse on siitä, että ei tarvita mitään organisaatioita voidakseen uskoa samankaltaisesti. On tietysti luonnollista, että samalla lailla uskovat haluavat kokoontua yhteen. Muodolliset ja lakiin perustuvat erot eivät kuitenkaan erota kristittyjä toisistaan vaan erilainen usko. Yksin ei ole hyvä olla eikä ulkoisesti omasta identiteetistään poikkeavassa porukassa, mutta ei se jako uskovaisiin ja epäuskoisiin ole niin yksinkertainen. Tarkoitan, että vaikka kävisin vain sunnuntaisin lut.messussa, voisin silti uskoa samankaltaisesti kuin vl:t.

Pari kommenttia. Missä on Kristus siellä ovat myös opetuslapset. Tänään seuroissa puhujaveli puhui siitä, kuinka Jeesuksen puhe Hänen lihansa syömisestä ja juomisesta oli kovaa puhetta opetuslastenkin mielestä. Mitä Jeesus vastasi?

Joh. 6
60 Niin monta hänen opetuslapsistansa, kuin he tänän kuulivat, sanoivat: tämä on kova puhe: kuka voi sitä kuulla?
61 Mutta kuin Jesus tiesi itsestänsä, että hänen opetuslapsensa siitä napisivat, sanoi hän heille: pahoittaako tämä teitä?
62 Mitä sitte, jos te näette Ihmisen Pojan sinne menevän ylös, kussa hän ennen oli?
63 Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta: ne sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä.
64 Mutta muutamat teistä ovat, jotka ei usko. Sillä Jesus tiesi alusta, kutka ovat, jotka ei uskoneet, ja kuka hänen oli pettävä.
65 Ja hän sanoi: sentähden sanoin minä teille: ei taida kenkään tulla minun tyköni, ellei se ole annettu hänelle minun Isältäni.
66 Siitä ajasta luopuivat monta hänen opetuslastansa hänestä ja menivät pois, eikä hänen kanssansa enempi vaeltaneet.
67 Niin Jesus sanoi niille kahdelletoistakymmenelle: ettekö te myös tahdo mennä pois?
68 Simon Pietari vastasi häntä: Herra, kenenkäs tykö me menemme? sinulla on ijankaikkisen elämän sanat,
69 Ja me uskomme ja olemme ymmärtäneet, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika?

Kannattaa lukea ajatuksella Joh. 6 luku kokonaisuudessaan...

Kristus on tänäkin päivänä seurakuntansa keskellä. Tänäänkin sai kokea sitä samaa kuin Johannes ja Pietari kirkastusvuorella. Seuroissa oli hyvä olla.

Mielenkiintoinen yksityiskohta, joka pitää kirjoittaa vielä (ei liity aiheeseen, mutta varsinkin kehäkukkaselle tiedoksi ). Jeesus puhui ko. luvussa lihansa syömisestä ja juomisesta. Tämä ei kuitenkaan liity ehtoolliseen sinänsä(?) Koska Kristushan sanoo:
Sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä. Nämä sanat Pietari vahvistaa:Sinulla on ijankaikkisen elämän sanat.

[Maarimi]

Kiitos Lukkari. Minustakin seuroissa on hyvä olla ja laulaminen on aivan ihanaa. En silti "uskaltaisi" pitää sitä autuuden ehtona. Riipun Hänessä yhä tiukemmin, vaikka kuuntelen, luen ja pohdin kriittisesti; tai ehkä juuri siksi. Joh. 6:37 sanotaan selvästi " joka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos".

Taavetti hyvä, en tietoisesti etsi heikkoja kohtia Siionin muurista. Ihmettelen vain tällä hetkellä näitä asioita, kunnes ne minulle kirkastuvat. Yhä mietin, miksi tämä toiset ulkopuolelle sulkeva oppi on vasta hajaannuksen jälkeen tullut vallalle näin räikeästi? Vaiko juuri siksi?

Entä jos minä nyt parannuksen armon saaneena vien sanomaa eteenpäin, ja saarnaan syntejä vielä osattomille anteeksi muualla kuin seuroissa. Onko sillä mitään arvoa, jos se tapahtuu "joukon ulkopuolella"?

"Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset. Sillä ette ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäis pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä." (Room.8:14-15)

[kehakukkanen]

Mielenkiintoinen yksityiskohta, joka pitää kirjoittaa vielä (ei liity aiheeseen, mutta varsinkin kehäkukkaselle tiedoksi ). Jeesus puhui ko. luvussa lihansa syömisestä ja juomisesta. Tämä ei kuitenkaan liity ehtoolliseen sinänsä(?) Koska Kristushan sanoo:
Sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä. Nämä sanat Pietari vahvistaa:Sinulla on ijankaikkisen elämän sanat.

Ihan ilman sarvia ja hampaita kysyn, että mistä tämä kommentti juuri minulle? Ehkäpä haluat avata sitä lisää tuossa ehtoollisketjussa? (Ainakaan tästä en erityisesti saanut kiinni mitä tarkoitit)

[lukkari]

Kehäk. Juu, nyt meni ehkä hiukan ohi tuo minun heittoni. Saatoin ajatuksissani muistella jotain aiemmista keskusteluista väärin

[Taavetti]

Entä jos minä nyt parannuksen armon saaneena vien sanomaa eteenpäin, ja saarnaan syntejä vielä osattomille anteeksi muualla kuin seuroissa. Onko sillä mitään arvoa, jos se tapahtuu "joukon ulkopuolella"?

Ei se ole silloin joukon ulkopuolella, vaikka juuri parannuksen armon saaneena julistaisikin synnit anteeksi kelle tahansa. Se tapahtuu aivan selvästi joukon yhteydessä, Jumalan valtakunnan jäsenenä, Jumalan armosta osallisena. Se armon sana on voimissaan, kun julistajalla on Pyhä Henki, vaikka ei ulkonaisesti olisikaan seurakunnan keskellä. Sisäinen Hengen yhteys on tärkeää, siis jos ennen omakohtaista parannusta tai uskosta luopumisen jälkeen, silloin se on ulkopuolella seurakunnan. On siitä maininta Raamatussakin, yritän etsiä. Tässäpä se on, todistus Jumalan lasten virasta: Viran alkamisen ajankohta ilmenee ensimmäisestä jakeesta, sen jälkeen jatkuu tarkemmalla selityksellä ja opetuksella, miten siitä virassa toimitaan ja miten viran arvon mukaisesti vaelletaan ja eletään.

2. Korinttolaiskirje 5
1 Sen tähden, että meillä sen kaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
2 Vaan vältämme salaiset häpiät ja emme vaella kavaluudella, emmekä petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessä osoitamme.
3 Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan,
4 Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva.

Sama uusimman käännöksen mukaan:
Aarre saviastioissa
1 Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. [1. Kor. 7:25, 15:10; 2. Kor. 3:6]
2 Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. [2. Kor. 5:11; 1. Tess. 2:4]
3 Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. [1. Kor. 1:18; 2. Kor. 2:15; 2. Tess. 2:9,10]
4 Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. [Kol. 1:15; Hepr. 1:3]

[Weha]

timoteus hyvä, usein nähdään asioita kovin pinnallisesti. Näin on ulkopuolisten seurakuntaopin suhteen.

Jumala vanhurskauttaa omansa, vain seurakuntansa kautta. Eikä Pyhä Henki opeta eritavalla, vaan opettaa aina yhdellä tavalla. Tästä on varmasti kyllin palstalla kirjoitettu.

[O.M]

No, olisiko parempi esimerkki sitten sellainen, että ihminen voi sydämestään uskoa kuten samanuskoinen vl, vaikka hän olisi yksin vankeudessa!

Toki! Seurakuntayhteyden puuttuminen ei kadota, vaan sen halveksuminen. Samoinhan on kasteenkin laita: ei ilman kastetta jääminen kadota, vaan kasteen halveksuminen.

Jos taas seurakuntayhteys ylönannetaan siksi, että Kristuksen ies ja hallituksen muoto ovat ihmiselle sopimattomia, kyse ei voi olla elävästä uskosta tai jos on, sellainen usko kuolee pian, koska ei ihminen voi kuunnella samanaikaisesti sekä Henkeä että lihaa. Jeesus totesikin, ettei kukaan voi palvella kahta herraa.

[O.M]

Taavetti hyvä, en tietoisesti etsi heikkoja kohtia Siionin muurista. Ihmettelen vain tällä hetkellä näitä asioita, kunnes ne minulle kirkastuvat. Yhä mietin, miksi tämä toiset ulkopuolelle sulkeva oppi on vasta hajaannuksen jälkeen tullut vallalle näin räikeästi? Vaiko juuri siksi?

Olen lueskellut viime aikoina Seppo Lohen väitöskirjaa Pohjolan kristillisyys, joka kertoo lestadiolaisuuden ekspansiosta 1800-luvun lopulla. Tuo väittämä, että muut pois sulkeva seurakuntaoppi olisi vasta myöhempien aikojen keksintö, ei hänen tutkimiensa lähteiden mukaan pidä paikkaansa. Toki kirja ei käsittele suoranaisesti seurakuntaoppia ja Lohi huomauttaakin jossain kohdassa, että seurakuntakäsityksestä ja myöhemmistä muotoiluista voisi saada kokonaan uuden tutkimuksen aiheen. En kuitenkaan käy tekijänoikeuskysymysten vuoksi lainailemaan kirjasta mitään, mutta voisin referoida seurakuntakäsitystä koskevaan ketjuun jotain, kunhan saan kirjan luettua ja jaksan poimia sieltä oleellisimpia asioita.

Yleisvaikutelmana voitaneen todeta, että minne tahansa lestadiolaisuus 1800-luvulla levisikin, siellä se aiheutti pahennusta eksklusiivisen seurakuntakäsityksensä vuoksi. Monilla paikkakunnilla papitkin pahentuivat siihen. Useille paikkakunnille levitessään lestadiolaisuus aiheutti uskonnollista aktiivisuutta, jonka sai täysin elinvoimansa lestadiolaisuusvastaisuudesta. Kuopion piispa Gustaf Johanssonin eräs johtava uskonnollinen vakaumus näyttää ainakin jossain vaiheessa olleen "hihhulilaisuuden" torjunta.

Lähinnä tulee mieleen eräs kirkollinen pöytäkirja 1870-luvulta. Siinä joku lestadiolaisvastainen henkilö kantelee piispalle lestadiolaissaarnamiesten opetuksista. En muista sitä nyt kovin tarkkaan, mutta hän hyökkää lestadiolaisuutta vastaan argumentein, jotka kaikki ovat tuttuja internetin keskustelupalstoilta. Yksi suurin loukkaantumisen aihe näyttää olleen nimenomaan seurakuntaoppi. Myös lestadiolainen käsitys sakramenttien merkityksestä ja Pyhän Hengen virasta on aiheuttanut pahennusta.

Monestikaan epäuskoiset eivät ymmärrä, että vl-käsitys avainten vallasta ei ole muodostunut seurakuntakäsityksen kautta, vaan toisinpäin. Ensin oli käsitys avainten vallasta. Aikansa etsittiin vastaavia käsityksiä muualta, kunnes todettiin, ettei sellaista käsitystä ole muualla. Periaatteessa olemme toki yhä avoimia löydölle jostain kaukaisesta maasta.

Kun hajaannus tuli, uusheräyksen avarampi srk-käsitys pohjautui nimenomaan luopumiseen lestadiolaisesta käsityksestä avainten vallasta. Vanhoillislestadiolaisuus ja isoesikoisuus, jotka pitivät kumpikin tahoillaan kiinni omasta käsityksestään Pyhän Hengen virasta, jäivät ankaran eksklusiivisiksi.

Lihan pyhitysoppi on lain kolmatta käyttöä. Jos laki kuuluisi kristitylle, se olisi juuri sitä Wehan mainitsemaa synergismiä. Ihminen tekisi parhaansa ja Jumala hoitaisi lopun. Sen mukaan ihminen voisi siis täyttää lakia omalta puoleltaan parannuksen armon saatuaan. Raamattu ei mainitse moisesta lihan pyhityksestä mitään, vaan Raamatun mukaan Henki sotii lihaa vastaan ja lihaa Henkeä vastaan ja näillä kahdella on sota hamaan loppuun asti.

[timoteus]

timoteus hyvä, usein nähdään asioita kovin pinnallisesti. Näin on ulkopuolisten seurakuntaopin suhteen.

Jumala vanhurskauttaa omansa, vain seurakuntansa kautta. Eikä Pyhä Henki opeta eritavalla, vaan opettaa aina yhdellä tavalla. Tästä on varmasti kyllin palstalla kirjoitettu.

Miksi ne seurakunnat joille Paavali kirjoitti opettivat niin eritavoin? Miksi apostolien kokouksessa väiteltiin kiivaasti ja tehtiin kompromissi? Miksi ilmestyskirjan seurakunnat olivat niin eritilassa? Tervetuloa Weha arkipäivään jossa kaikki ei ole täydellistä kiiltokuvaa.

[O.M]

No, olisiko parempi esimerkki sitten sellainen, että ihminen voi sydämestään uskoa kuten samanuskoinen vl, vaikka hän olisi yksin vankeudessa!

Toki! Seurakuntayhteyden puuttuminen ei kadota, vaan sen halveksuminen. Samoinhan on kasteenkin laita: ei ilman kastetta jääminen kadota, vaan kasteen halveksuminen.

Jos taas seurakuntayhteys ylönannetaan siksi, että Kristuksen ies ja hallituksen muoto ovat ihmiselle sopimattomia, kyse ei voi olla elävästä uskosta tai jos on, sellainen usko kuolee pian, koska ei ihminen voi kuunnella samanaikaisesti sekä Henkeä että lihaa. Jeesus totesikin, ettei kukaan voi palvella kahta herraa.

Tarkennuksena tähän kuitenkin, että ihminen ei voi saada parannuksen armoa yksin vankeudessa. Sen sijaan hän voi varjeltua uskomassa pitkäänkin yksin vankeudessa, sillä silloin ei ole kyse tahallisesta seurakuntayhteyden halveksumisesta.

[O.M]

Miksi ne seurakunnat joille Paavali kirjoitti opettivat niin eritavoin? Miksi apostolien kokouksessa väiteltiin kiivaasti ja tehtiin kompromissi? Miksi ilmestyskirjan seurakunnat olivat niin eritilassa? Tervetuloa Weha arkipäivään jossa kaikki ei ole täydellistä kiiltokuvaa.

Paavali opetti seurakuntia luopumaan ihmisopeista ja palaamaan Kristuksen oppiin. Jumalan seurakunnan sisällä on aina ollut mätiä kaloja. Apostolit kysyivät Herran suuta, koska Pyhä Henki puhuu erityisellä tavalla seurakunnassa, jossa Kristuksen tuntemisen kautta ovat kätkettyinä kaikki viisauden ja taidon aarteet. Henki vaikutti ja vaikuttaa yksimielisyyden. Ilmestyskirjan seurakunnissa oli kaikissa uskovaisia, jotka olivat Jeesukselle mieleen. Hän kohdistikin moitteensa horjuviin ja luopuneisiin.

Kysyt: miksi, miksi, miksi. Vastauskin on yksinkertainen: sielunvihollinen ei ole jouten. Hän pyrkii repimään Jumalan lapsia pois siunauksen osallisuudesta ja valitettavan monen kohdalla onnistuukin. Piskuinen on Herran lauma ajan lopulla.

"Minä sanon teille: hän auttaa heitä pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk.18:8.)
"Ja ellei Herra olisi lyhentänyt niitä päiviä, niin ei yksikään liha tulisi autuaaksi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, lyhensi hän ne päivät" (Mark.13:20).

[O.M]

Hyndelle kysymys: Tiedätkö, onko isoesikoisuudessa lain kolmas käyttö hyväksytty avoimesti?

[O.M]

Tarkentaisin vielä että mitä tarkoitit nimenomaan sillä että pikkuesikoisuuden eron syynä osaltaan olisi ollut armon ja totuuden marssijärjestys? En ole aikaisemmin kuullut että tuosta asiasta olisi ko hajaannuksessa ollut kysymys.

Näin olen kuullut eräässä alustuksessa, mutta en muista, että ko. asiaan olisi tarkemmin pureuduttu. Olen siksi huono selittämään asiaa, mutta jotain pitänee yritää, kun kerran menin sen tuohon listaan laittamaan. Lähinnä tulee mieleen uskon vaikutuksista rakkaus, joka ensimmäisenä vuodatetaan armolapsen sydämeen ja joka toisessa päässä myös kylmenee ennen kuin usko lopullisesti sammuu. Pikkuesikoisuuden eriseuran aikaansaaneet saarnamiehet pitivät omaa "totuuttaan" Jumalan lasten keskinäistä rakkautta tärkeämpänä. Rakkaus on selvä armon vaikutus ja oikeanlaista totuudentuntoa. Jos oma "totuus" kävelee rakkauden ohi, se samalla kävelee armon ohi, koska kyllä armolla on vaikutuksensa, selvimpänä, ensimmäisenä ja suurimpana niistä rakkaus.

Tarkoitan tässä sanalla 'rakkaus' uskovaisten keskinäistä rakkautta, joka Jumalan armosta Jeesuksen ansion tähden vuodatetaan uskovien sydämiin ja joka on Hengen yhdysside. Siitä on todettu mm., ettei se etsi omaansa ja jos joku luulee jotain tietävänsä, hän huomaa, ettei mitään tiedä, jos "tieto" on heikommille pahennukseksi. On myös todettu, että tieto katoaa ajan virrassa, mutta rakkaus pysyy eikä koskaan väsy. Tällaista voin havaita vl:sten kesken, mutta en esim. vl:sten ja pikkuesikoisten välillä. Päinvastoin: vl:t ja pikkuesikoiset ovat asioista eri mieltä, joko kiivaasti tai sivistyneesti, mutta yhtä kaikki, eri mieltä.