Kumpi tuli ensin? Muna vai kana?

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


ViestiKirjoittaja O.M » 23 Touko 2007, 10:41

Nyt olen itseni kanssa tänään päässyt sellaiseen sovintoon, että en ketään nimittele epäuskoiseksi. Vaan sellaisen asian kiusatessa, tutkiskelen ensin omaa sydämentilaani, mikä taasen oletettavasti johtaa synnintuntoon ja jonkinmoiseen nöyryyden tilaan, mikä on terveellistä kun alkaa luulemaan itsestään liikoja :wink: .


Heikkoina ja lankeavaisinakin meidän velvollisuutemme ja sisäinen halumme on nuhdella synnistä ja kehottaa parannukseen, jotta mahdollisimman moni sielu kerran kotikunniaan kostuisi. Jos jätät varoittamatta helluntailaista siksi, ettet halua häntä nimitellä (vai nimittää?) epäuskoiseksi, hänen verensä vaaditaan hempeyden tähden sinun kädestäsi.

"Kuin minä sanon jumalattomalle: sinun pitää totisesti kuoleman, ja et sinä varaa häntä etkä sano hänelle sitä, että jumalatoin lakkais jumalattomasta menostansa ja sais elää, niin pitää sen jumalattoman kuoleman synteinsä tähden; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs" (Hes.3:18).

Kuitenkaan varoittaminen ei ole keino ansaita autuutta, vaan se on uskon hedelmä, jonka uskovainen haluaa lähimmäisenrakkaudesta tehdä. "Niin kuin toivotte ihmisten teille tekevän, se heille tehkää." Toki jos lähimmäiseni näkisi minun olevan matkalla helvettiin, toivoisin hänen varoittavan minua vaarasta. Siksi haluan itsekin varoittaa huonoilla teillä olevia lähimmäisiäni vaarasta, joka heitä uhkaa synnin tähden.

On kuitenkin tehtävä ero, jonka on nuhtelematta jättämisen luvallisuudella ja toisaalta nuhtelemisarkuuden välillä. Ei se, että ei ole voimia nuhdella synnistä, varoittaa kadotuksesta ja kehottaa parannukseen, vielä ihmistä kadota. Oman huonouden Jumalan sanan siemenen kylvömiehenä saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Paljon on anteeksiuskottavaa itselläkin tässä asiassa. Mutta se, että antaa itselleen luvan olla varoittamatta, nuhtelematta ja kehottamatta parannukseen, se on synnin luvallisuutta, hempeydessä elämistä.

Kun varoitamme synnistä ja kehotamme parannukseen, meidän ei tarvitse emmekä saa antaa mitään lopullista tuomiota tai edes ennakkopäätöstä. Voi vain todeta, että sen ymmärryksen mukaan, mikä minulla on, väärähengellisestä ihmisestä ei jää todistusta maan päälle, jos hän kuolee nykyisessä sieluntilassaan. Viime kädessä voimme todeta, ettemme me varmastikaan osaisi olla oikeamielisiä tuomareita. Sen sijaan kaikki ihmiset menemme kerran oikeamielisen tuomarin eteen, jossa kaikki tuomitaan tekojensa mukaan. Toisten synnit on meidän uhrikaritsamme Kristuksen verellä puhdistettu ja autuas on se ihminen, jolle Jumala ei syntiä lue.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jaakko » 23 Touko 2007, 11:36

Anteeksi, että rönsyilee, mutta tuli mieleen eilinen radion kuunteluni.

Muu perhe nukkui ja olin yksin keittiötä siivoamassa ja ajattelin yksinäisyydessäni kuunnella radiota. Joku Radio Dei sieltä sitten jäi soimaan ja ohjelman nimi "Ihmisen tie". Googlen mukaan ohjelma oli lyhyesti tällainen: "Ohjelmassa kuullaan Aija Roivaksen tai Seppo Juntusen toimittamana selviytymistarinoita elämän myötä- ja vastamäissä sekä Markku Vuorisen mukana kristittyjen yrittäjien elämästä ja selviytymisestä yrittäjänä."

Olin yllättynyt, kuinka paljon hyvää asiaa toivat esiin. Toisaalta ohjelman aikana tuli myös sellaisiakin tuntemuksia, että ei voinut yhtyä niihin käsityksiin kokonaan. En lähde niitä ruotimaan, kun pitäisi kuunnella uudestaan ensin, kun tuo muisti ei ole mikään maailman paras.

Joka tapauksessa tällaisen ohjelman äärellä kyselee itseltään monia kysymyksiä, joita ei tule muutoin edes ajateltua.

Tämä nyt tällaisena kommenttina, kun usein kuulee ulkopuolisten suusta, että meillä on niin mustavalkoinen ajattelu muita hengellisyyksiä kohtaan.....mutta on taas hyvä muistaa, että tieto ei autuuta.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja lukkari » 23 Touko 2007, 11:48

On aivan selvää, että muissakin hengellisyyksissä on paljon hyvääkin. Ihmisten elämään tulee sisältöä ja tarkoitusta varmasti muissakin hengellisyyksissä. Yksi tärkeä asia heitä kuitenkin useimmiten unohtuu, se että ihminen ei elä tätä ajallista aikaa varten. Se on vaarana myös uskovaisilla. Tämä näkyy erityisesti karismaattisten liikkeiden toiminnasta. Lähtökohtana tuollaisiin hengellisyyksiin on juuri se, että elämässä menee huonosti. Synneistä ei ole kuitenkaan huolta. On huoli siitä, että minun ajallisen elämäni käy huonosti, jos jatkan tätä juomista tai tämän sairauden täytyy parantua keinolla millä hyvänsä. Viimeisenä oljenkortena on usein sitten uskonto. Lähtökohta tuonkaltaisessa tilanteessa on väärä.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Nepheg » 23 Touko 2007, 16:59

timoteus kirjoitti:Et tainnut lukea ollenkaan mitä kirjoitin :shock: Kun perustelusi ovat sarkasmia ja ironiaa niin se todistaa että asiallisia perusteita sinulla ei enää tunnu olevan. Eipä minun hyödytä mitään kirjoittaa kun sinulla on nuo muualta annetut lasit silmillä.

Rukoilen Jumalaa että Hän kirkastaisi sanansa eksyksissä oleville. Pehmentäköön Jumala kivisydämet ja auttaisi ymmärtämään mitä todellinen vapaus ja armo on.


Olen pahoillani sarkasmistani, tunnun usein viljelevän sitä varsinkin kun jokin asia tuntuu minulle itselleni niin selvälle mutta toinen ei sitä ainakaan heti hoksaa.

Lasit on tainneet tulla Pyhältä Hengeltä. Sanoihan Lutherkin että ihminen ei järjellä näe Jumalan valtakuntaa, vaikka minkälaiset nenälasit laitettaisiin päähän.

Sama rukous täältäkin kumpuaa, vielä on armonaikaa jäljellä ulkopuolella oleville päästä Jumalan valtakuntaan.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Vl-Misu » 24 Touko 2007, 13:42

Taavetti kirjoitti:
Onneksi kornelius rukoili itsekseen vaikka olenkin kuullut ettei hyödytä Isä meidän rukoustakaan rukoilla itsekseen.

Miten niin ei??
Kukahan sellaista on opettanut, ettei itsekseen kannata rukoilla? Minä sain nyt tästä ensi kerran elämässäni tietooni sellaista opetusta.
Sitä mäkin,Jeesushan sanoi että-Laittakaa kädet ristin ja rukoilkaa
kuten Isä on opettanut;Isä meidän,joka olet taivaassa... :wink:

Hedelmättömiä ovat sellaiset keskustelut, joissa samaa asiaa vatkataan uudelleen ja uudelleen. Kannattaa välillä pysähtyä ja hiljaisesti rukoilla Raamatun kohtien oikeaa ymmärtämistä.

Niin minunkin mielestä,ei näitä uskon asioita voi avata toiselle ihmiselle kuin Jumala.Yksin ihminen ei voi muuta kuin rukoilla toisen puolesta,koska vanhurskaan rukous voi paljon. :wink:
Vl-Misu
 

Edellinen

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron