Jos lapsi miettii, miettii miksi naapurin tyttö ei ole uskovainen, vaikka hän uskoo Jumalaan, tai jos hän öisin miettii uskaltaako nukkua, jos ei olekaan kaikki synnit anteeksi; ei se ole minusta hyvä asia.
Tai jos viiden lapsen 25 -vuotias äiti miettii, kestääkö kohtu 45 -vuotiaaksi, tai jos kanttori pohtii voiko soittaa jossain tilaisuudessa gospel -musiikkia...
Näissä asioissa on hyvä valvoa, mutta ne eivät saisi liikaa päästä hallitsemaan mielenterveyttä, sillä pahimmillaan se johtaa kaksoiselämään.
Kun minä olen kysynyt näistä kasvotusten, olen saanut epämääräisiä, "kyllä ne aikanaan selviää" -vastauksia.
Olen "totuuden etsijänä" jokunen vuosi sitten alkanut kiinnostua lestadiolaisuudesta. Luin kaiken mahdollisen Laestadiuksen kirjoittaman saatavilla olevan kirjallisuuden, ja Väinö Havaksen sekä hänen aikalaisten tekstejä, saarnoja historiaa. Saatoin yhtyä täysin heidän julistamaansa oppiin.
Heidän saarnojensa kautta ei välittynyt minulle, että vl:en seurakuntaoppi on muut pois sulkeva - se on hämmentänyt minua koko sen ajan, kun olen ollut vl.
Toinen asia, mikä on järkyttänyt, on ehkäisykielto, mihin en ole löytänyt perusteita raamatusta. Myöskään siitä ei puhuttu Laestadiuksen aikaan mitään. Niin ikään monet muut kiellot, joita ei kuitenkaan julkisesti kielloiksi määritellä, ovat minulle outoja, vaikka eivät sinänsä haittaakaan. 1800 -luvulla saarnattiin korostuneesti viinan vaaroista, koska se oli silloin suuri ongelma, mutta tiedä sitten onko tv:n satunnainen katsominen alkoholismiin verrattava asia...
Se, että pelastus on sidottu seuroissa käyntiin tai toiselta vl:ta pyydettävään synninpäästöön, on tavallaan kiristystä ja pakottamista. Siinä on myös se epäloogisuus, etten voi millään tietää toisen sydämen tilaa, vaikka hän olisi vl - onko hän kelvollinen päästämään minut vai ei
Ymmärrän kyllä ripin merkityksen, mutta sitäkään en ymmärrä pakkona.
"Siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellänsä." Eikö tämä kerro kaiken?
Minun on myös vaikea ymmärtää, jos rukoilen kirkossa ainoana vl:na, etten tavallaan saisi tehdä sitä vääräuskoisten kanssa
Tämän päivän vl -oppi on syntyntyt paljolti 50 -luvulla, jolloin suuri joukko vl -pappeja erkani liikkeestä. Ihmettelen myöskin 1900 -luvun alun hajaannuksia, joista en voi ainakaan käsittää sitä, että Rauhan Sanalaiset jätettiin ikään kuin eriseuraan, kun he eivät hyväksyneet eksklusiivista seurakuntaoppia.
Se, miksi kritisoin tuota Jumalan valtakunta keskellänne -opetusta, on se että aika moni on sanonut sen olevan joukko ihmisiä eli joukko vl:a, ja se on mielestäni pikkasen tökerösti johdettu - siis että vl -seurakunta olisi yhtä kuin Jumalan valtakunta.
Jos ajattelemme, että Jumalan valtakunta on sydämissämme, on se omakohtaisempi ilmaus - emmehän voi tietää ovatko kaikki jossakin joukossa uskovaisia. Toki se "keskellämme" -muotokin on hyvä.
O.M ihmetteli tuolla edellä, olenko kirkkouskovainenkaan
Hyväksyn myös muiden opetusta, kuten Dietrich Bonhoefferin ja Oswald Chambersin. Arvostan heitä suuresti - he uhrasivat itsensä täydellisesti Jeesuksen seuraamiselle ja Sanoman viemiselle. En tiedä tiesivätkö vl-uskosta...

)saattoi Hengen avaamin silmin saada Jumalalle kelpaavaa viisautta lisää (se tosin on maailman silmissä tyhmyyttä), mutta Timoteus olikin uskomassa. Otitkin jo esille, miten Jeesus sanoi fariseuksille, jotka lähes työkseen tavasivat Raamattua, etteivät he tunne kirjoituksia. Sitä on Raamatun lukeminen ilman Pyhää Henkeä.