Troijalaiset feikit

Sana on vapaa.

Onko palstalla troijalaisia feikkejä?

Tälle palstalle ei ole ujuttautunut Troijan hevosia.
4
27%
Tälle palstalle on ujuttautunut Troijan hevosia.
11
73%
 
Ääniä yhteensä : 15

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Helmi 2008, 15:52

Silmäilin linkistä avautuvaa tekstiä vajaan sivun verran, kiinnostaisi lukea enemmänkin, kun vain ehtisi. Pääosiltaan asiallista tietoa, paikoin ehkä turhan värittynyttä, mutta ainakin pikaisesti katsottuna pitäisi eri näkemyksien ilmetä kohtuullisesti. Tieteellistä tutkimusta jäljittelevää kirjoitusta, en kuitenkaan antaisi sille tieteellistä arvoa. En tiedä miten kävisi, jos lukisin kaiken mitä vikipediasta aiheesta löytyy.

Sen sijaan että yrittäisin lukea linkin takaa kaiken, kerron tässä sen, miten olen oppinut määrittelemään väärän hengen.
Päivämiehessäkin oli artikkeli, ettei kaikista tapahtumista aleta hoitamaan. Vanhan kirjoituksen 1930 - luvulta muistan löytäneeni, siinä määriteltiin Paavalin kirjeen katkelmaan tukeutuen, että julkisista synneistä on nuhdeltava julkisesti.

Tulkoon synnin tunto nuhteen kautta tai ilman nuhdetta, se on aina katuvalle annettava anteeksi ja aina se Jumalan valtakunnassa annetaankin. On opetettu myös, että parannusta seuraa synnin välttäminen aivan parannuksen hedelmänä. Yleensä niin tapahtuukin, ja vaikka lankeaisi heikkouden tai vihollisen ylläkön vuoksi uudelleenkin syntiin, sittenkin se annetaan anteeksi. Niinhän Jeesus opetti Pietarille ja muillekin aikansa ihmisille, että niin monta kertaa, kuin veljesi palajaa ja sanoo: Minä kadun, niin anna hänelle anteeksi.

Joskus tulee kuitenkin tilanteita, että vaikka langennut pyytää anteeksi, hän tekee sen vain toisia miellyttääkseen, ilman minkään tason aikomusta lakata siitä synnistä, josta on parannusta tehnyt. Laestadius kutsui sellaista armon varkaaksi, 1970 -luvulla sellaista kutsuttiin synninvapauden hengeksi.
Yllättävän monesti sellaiseen synnin vapauteen liittyi toisena äärimmäisyytenä kireys toisia uskovaisia kohtaan, suorastaan kyräilyn mentaliteetti ja kyttääminen.

Jospa uskaltaisin kertoa yhden käytännössä tapahtuneen esimerkin. Koska niitä on varmaan lukuisia, ja näiden nimet ovat vain minun tiedossani, niin tuskin salaisuus liiaksi paljastuu, kun kerron tapahtumat ilman nimien mainintaa.
Eräässä keskustelussa muuan uskon ystävä sanoi, että televisio asia on hoidettava ja television hankkineet on erotettava. Vastasin hänelle, että hoidettava se on, mutta ei tarkoitus saa olla ketään erottaa, vaan että siinä ilmenevä synnin vaara kirkastuisi ja asia korjautuisi parannuksen kautta.
Ymmärrykseni mukaan veljen näkemys oli tarpeettoman kireä, mutta vielä ei tilanne osoittanut väärän hengen merkkejä. Kun tämä sama veli riitautui uskovaisen naapurinsa kanssa, että siellä paikallinen uskovaisten joukko kärsi tilanteesta ja varmasti ulkopuoliset naapurit ihmettelivät tilannetta. Kävin sitten erään minua vanhemman veljen kanssa puhuttelemassa molempia riidan osapuolia. Muutaman päivän kuluttua sain puhelun aivan eri kylältä, että alussa mainittu veli oli soittanut ja että hän pelkää erottamista.

Siinähän oli tekemistä rauhoittaa tätä välittäjää, ettei missään tapauksessa ole tarkoitus ketään erottaa, vaan että Jumalan armo saisi tehdä riidan osapulille sovinnon ja uskon hyviä hedelmiä. Tilanteessa tuli sen jälkeen monia erilaisia vaiheita, mutta lopulta välillemme syntyi entistä syvempi ystävyys. Samoin entisten riidan osapuolten välille, vaikka sovinto voikin olla vaikeaa, kun on riita sopivasti alkuun lähtenyt. Ihmisen mieli on siihen kovin kankea.

Kertomuksen tarkoituksena on kertoa se yksinkertainen tosiasia, veljen säikähdyksessä heijastui hänen oma kireähkö suhtautumisensa television hankkinutta uskoa tunnustavaa kohtaan.

Muuten turhaan nyt enää näistä enempää kirjoitan, näitä ja muita asioita on laajahkosti käsitelty Opillisessa foorumissa otsikolla: Mitä on lakihenki? Sieltä sopii lukea lisää.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Ahasverus » 11 Helmi 2008, 16:31

O.M, en lähtisi Wikipedian artikkeleiden perusteella tekemään noin kategorisia päätelmiä Josif Stalinin henkilökohtaisista tuntemuksista.

Stalinhan ei ollut mikään omaperäinen ajattelija, vaan lähinnä toisti Leninin, Marxin ja Engelsin teesejä. Tutkimani Stalinin kirjoitukset ovat esim. Leniniin verrattuna käsittämätöntä roskaa.

Stalinin henkilökohtaiseen vakaumukseen en ota kantaa, mutta lukemani kirjallisuuden perusteella kirkkoinstituutio ainakin oli lähinnä vallan välikappale. Ensin se yhtenä "pikkuporvarillisuuden pesäkkeistä" oli juurittava irti, mutta soveltui myöhemmin mm. juuri sodan legitimoimiseen.
Ahasverus
 

ViestiKirjoittaja O.M » 11 Helmi 2008, 17:07

Ahasverus kirjoitti:O.M, en lähtisi Wikipedian artikkeleiden perusteella tekemään noin kategorisia päätelmiä Josif Stalinin henkilökohtaisista tuntemuksista.


En minäkään tee johtopäätöksiä pelkästään Wikipedia-artikkeleiden pohjalta, vaan vain kun artikkelit näyttävät sopivan yhteen aiemmin lukemani kanssa, niin silloin uskallan käyttää niitä lähteenä. Muilta osin pyrin välttelemään Wikipediaan vetoamista.

Ahasverus kirjoitti:Stalinhan ei ollut mikään omaperäinen ajattelija, vaan lähinnä toisti Leninin, Marxin ja Engelsin teesejä. Tutkimani Stalinin kirjoitukset ovat esim. Leniniin verrattuna käsittämätöntä roskaa.

Stalinin henkilökohtaiseen vakaumukseen en ota kantaa, mutta lukemani kirjallisuuden perusteella kirkkoinstituutio ainakin oli lähinnä vallan välikappale. Ensin se yhtenä "pikkuporvarillisuuden pesäkkeistä" oli juurittava irti, mutta soveltui myöhemmin mm. juuri sodan legitimoimiseen.


En väitä, että Stalinin ateismi olisi tehnyt hänestä julman. Totean vain, että jos hän oli ateisti (kuten olen lukenut ja kuten on loogista ajatella dialektisesta materialistista), hän ei uskonut joutuvansa kuoleman jälkeen teoistaan tilille. Hänen kannaltaan on tietysti ikävää, että hän laskeskeli väärin. Wikipedia-artikkelin mukaan hänen julmuutensa olisi ollut perua isän kovaotteisuudesta eikä ilmeisestikään pappisseminaarin kurista. Olen samaa mieltä, että Stalin ei ollut Leninin kaltainen älykkö, mutta luja ja julma johtajatyyppi hän oli. Myös Lenin oli tavattoman julma, vaikka siitä ei niin paljon julkisuudessa puhutakaan, johtuen kommunistien suosimasta propagandasta ihannemaasta "jos Lenin olisi saanut elää" jne. Esim. sähkeessään Unkarin satapäiväisen kommunistihallinnon johtajalle Bela Kunille hän kehottaa tappamaan säälittä kaikki "luokkaviholliset" (Lähde: Kommunismin musta kirja, tarkemmin erittelemättä). Melkoisiin julmuuksiin hän syyllistyi myös Neuvostoliiton kansalaissodan aikana sekä tahallisesti aiheutetussa nälänhädässä 1920-luvun alussa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Ahasverus » 11 Helmi 2008, 17:31

Niin no, kukaan ei ole tullut todistamaan, mitkä laskeskelut tuonpuoleisesta ovat oikein ja mitkä väärin. :D

On lienee syytä muistuttaa, etten suinkaan yritä pitää täällä pitää mitään apologioita neuvostojohtajille, vaikka omistankin aika läjän noiden herrojen hengentuotoksia. Kaikenlaista demonisointia kuitenkin vastustan.

Lenin oli osassa asioista ankara ja julmakin, mutta myös sivistynyt intellektuelli, joka nautti debatista. Ja onhan tunnettua, että Lenin esim. vastusti Stalinin nimeämistä seuraajakseen, koska hänen mielestään Stalin oli liian yksioikoinen ja karkea. Leninin julmuus oli kuitenkin hieman erilaista kuin Stalinin. Jos Lenin oli raivokkaan kiihkeä poliitikko, niin Stalin oli vainoharhainen pragmaatikko. Lenin taisteli "vallankumousvihollisia" vastaan, kun taas Stalin käänsi terrorikoneiston vuorollaan kohti melkein kaikkia ihmisryhmiä.

Tämä ei tietenkään kumoa sitä, ettei Leninkään ollut mikään nuhteeton ajattelija tai humanisti; olihan esim. Felix Dzerdzinskin johtama Tseka Leninin ja Dzerdzinskin masinoima puolueen "rautanyrkki".

Kiinnostava aihe tämäkin, mutta ollaan tässä jutustelussa kenties jo menty ohi foorumin aihepiirin.
Ahasverus
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Helmi 2008, 17:54

Kiinnostava aihe tämäkin, mutta ollaan tässä jutustelussa kenties jo menty ohi foorumin aihepiirin.

Jos ajatellaan foorumia kokonaisuutena, varmasti onkin ohi aihepiirin. Jos katsotaan tätä osafoorumia, niin tässä on määritelmä: Vapaata keskustelua. Se määritelmä sallii aihepiirien laajan kirjon, kunhan pidetään kiinni foorumille sopivista keskusteluperiaatteista. Mielestäni niitä periaatteita on tässä keskustelussa kunnioitettu, että sen puoleen keskustelu voi jatkua.
Jos alkaa kuumentamaan liikaa, voidaan ottaa hetken jäähy, että liika kuume saa tasoittua. Vielä ei taida olla sen aika, vai onko joku toista mieltä?
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Ankka » 11 Helmi 2008, 19:24

TAAVETTI PLEASE: soita sille papille. Ittekkään en oo soittanu hälle, vaan kaksi tuttuani on soittanu ja he sanoivat sen papin sanoneen silleen. Eli satavarma en voi asiasta olla. Mutta sit taas eräs ystäväni (eri mitä ne, jotka soitti hälle) tiesi et tuo pappi on korjannut jälkiään sillä paikkakunnalla jossa asuu. Mun käsittääkseni ihan julkisestikki. Varmaan Taavettiki asiasta jotain ties, koska arvasi papin nimen, vai mitä Taavetti? Mut älä kerro kellekkään sen papin nimee, näil palstoil ei voi kaikkiin luottaa, ois harmi jos hänen nimensä päätyis kaksnelosella, hän (pappi) ei haluu sitä.

Noist mun kokemuksistani sillon 70-luvulla: ne on minun kokemuksiani ja äitini on ihan vastikäänki puhunu niist, joten en kovin väärin niit muista. Kenenkään ei oo pakko uskoo niit, ei todellakaan.

O.M: sä voit oikaista mun kirjotuksiani jos kirjotan väärin. Mä oon yrittäny kirjottaa Lutherin kirjotuksii 'karvoineen päivineen', en oo halunnu poimia sielt mitään ittelleni mieluista. Monet ja melkeen kaikki hänen kirjotuksensa pistää mut niin pienen paikalle...mutta lohtua niistä saa. Pyydän anteeksi, kun olen pahentanut sua kirjoituksillani, se ei ole ollut tarkoitus.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Helmi 2008, 20:58

En toki väittänyt, että olisin tiennyt, kerroin vain että melkein arvasin. Ei minun tarvitse soittaa sinne eikä muuallekaan, ei ainakaan tässä vaiheessa, eikä näiden keskustelujen vuoksi. Jos muista syistä ilmenee tarvetta soittaa, voin soittaakin, mutta aivan yhtä hyvin voin itsekin käydä, jos tulee mahdollisuus.

En tiedä sen Ankan mainitseman papin asioista muuta, kuin paikkakunnat, missä hän on toiminut virassa ja sen, missä asuu nykyisin. Se on toki hyvä tieto, että on korjannut asioitaan, en tarvitse enempää tietoa. En tiedä edes, minkälaisia asioita hänellä on ollut korjattavana, mutta voin kohtuudella arvata senkin. Jääköön tarkemmin kertomatta, miten voin arvata jotakin. Kerron vain 1964 kesäharjoittelupaikassani kuullun sananlaskumuunnelman: Kokenut jotakin tietää, vaivainen kaiken kokee. Se tarkoittaa sitä, että kun on itse jotakin kokenut, saattaa ymmärtää toisia vastaavissa kokemuksissa olleita. Sillä tavalla aikanaan löysin luotettavan opastajan silloin, kun sellaista tarvitsin.

Sitten voin vapauttaa Ankan pelostaan siinä suhteessa, etten kerro nimiä kellekään, en ainakaan ilman asianomaisen omaa lupaa. Tiedän monen tälle palstalle kirjoittavan nimen, monia tunnen henkilökohtaisesti, vielä useampia olen tavannut ainakin kesien suurissa seuroissa. Jokainen saa itse paljastaa nimensä, jos haluaa, minun suuni tulee pysyä siinä suhteessa lukittuna.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Ankka » 11 Helmi 2008, 21:37

O.M pyysi kertomaan lyhyesti et miks pidän henkioppia epäraamatullisena.

Raamatussa puhutaan vasemman laidan (jumalattomuus) ja oikean laidan (omavanhurskauden) synneistä. Molemmat vie poispäin Kristuksesta. O.H.Jussilan mukaan omavanhurskaus on monimutkaista uskoa, joka synnyttää lakihengellisyyttä. Eli lakia lain perään, sääntöviidakkoa, niitten noudattamista, vahtimista yms yms. Jussilan mukaan tällainen omavanhurskas ihminen saattaa itte elää synnissä, mut vaatii toisilta lain noudattamista. En muista sanatarkkaan, jos saan joskus uudestaan käsiini sen kirjan, voin tarkistaa, etten puhu omiani. Ja jos jollai on se kirja (Iankaikkinen evankeliumi?) voi oikaista mua. Julkijumalattomuus taas on synnissä elämistä.

Mun käsittääkseni maailmassa ei ole kuin kahdenlaisia immeisiä; uskovaisia ja epäuskoisia. Ne, jotka uskovat Kristukseen, ovat uskovaisia ja ne jotka eivät usko, ovat epäuskoisia. Myös omavanhurskaat on epäuskoisia, koska he eivät usko Kristuksen olevan ainut tie autuuteen.

En oo törmanny Raamatussa enkä Lutherin kirjotuksissa mihinkään noitten välimuotoihin.

Kiree henki=meist on jokainen joskus kiree :D vai :?: hempee henki=siihenki sortuu helposti :( paitsi eräs :? lakihenki :twisted: :?: :twisted: Kososlainen henki :?: :?: :?: mitä se ees tarkottaa :?: :?: :?:
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Helmi 2008, 21:57

Onhan aivan eri asia, että useinkin joutuu toteamaan jääneensä hempeäksi, samoin helposti kiivastuu ja esiintyy kovana, melkein laillisena. Sellaisena ne kumpikaan eivät ole väärää henkeä, siis väärän sieluntilan merkkejä, sillä sellaiseen joutunut uskovainen yleensä itse huomaa virheensä, pyytää ja saa anteeksi.
Hempeä henki on opillista hempeyttä, jolla kielletään ja sanotaan vääräksi kaikenlainen nuhtelu. Kuiva henki on opillinen harha, eräänlainen lakihenki, jossa neuvoja ja ohjeita jaetaan kireästi, kovistellen ja säikytellen. Kososlainen henki sellaisena, kuin se ilmeni ennen sotia Karjalassa, on omanlaisensa harha, erään tason kalvinismia, sekaisin laillisuutta ja hempeyttä, mutta myös hoitamista pelkästään hoitamisen vuoksi, ilman varsinaista aihetta. Saattoi jopa keksiä aiheen, jos ei sitä todellisuudessa ollut. Siihen kuului aikanaan sama opetus, joka ilmenee baptismissa, ettei uskovainen voi langeta uskostaan, tai jos lankeaa, ei hän ole koskaan uskovainen ollutkaan. Jos lukija, kuten Ankka on tarkkaan lukenut tämän palstan viestejä, niin sitä harhaa on aktiivisesti muutaman päivän aikana syötetty tällekin palstalle.

En oo törmanny Raamatussa enkä Lutherin kirjotuksissa mihinkään noitten välimuotoihin.

Eivät väärät sieluntilat olekaan mitään välimuotoja, vaan aivan yksinkertaisesti sitä oikean laidan syntiä. Olen lukenut Jussilan kirjoituksia, Lutheria vähemmän, sillä minulla ei ole Lutherin kirjoja. Hempeä henki saattaa olla myös vasemman laidan syntiä, joka on sekoitettu ovelasti uskonnollisuudella. Kun ne esiintyvät uskovaisen nimissä Jumalan valtakunnan keskellä, niitä on perinteisesti sanottu vääriksi hengiksi.

Toista sataa vuotta sitten monet uskovaiset kyselivät toisiltaa, että mikä se on tuo uusiheräys. Heille vastattiin, että se on väärä henki ja eriseura. Sen tiedon olen lukenut Jussilan kirjasta, kirja on nytkin hyllyssäni.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Ankka » 12 Helmi 2008, 08:07

O.M:

Mua jäi vaivaamaan ku sä leimasit mut epärehelliseksi:

>>> Jos tarinasi on yhtä yksipuolinen kuin Luther-lainauksesi ja yhtä valikoivaa kuin lainauksesi lestadiolaisuuden historiasta, se ei ole sellaisenaan kovin luotettava.>>>

>>>Tässäkään en oikeasti tunne tapausta; mitä hän on oikeasti sanonut/kirjoittanut ja mitä mieltä hän todella oikeasti on. Tunnen vain väitteesi, jota en pidä luotettavana. Esim. Luther on oikeasti lukuisista asioista täysin eri mieltä kuin mitä annat ymmärtää.>>>>

Kun lainaan Lutheria, mun on ihan vaikeeta tehdä sitä, koska jotta lainaukseni on mahd rehellinen, mun pitää kirjottaa hirveen pitkästi sitä tekstiä. Ja niin mun siteeraukset on kamalan pitkii. Haluun et kaik saa oikeen kuvan niist lainauksista.

Sit lestadiolaisuuden historiasta; Lohen kirja käsittelee HAJAANNUSTA, ei levinneisyyttä. Lue se, niin huomaat. Kirjan nimikin jo sen kertoo.

Toi viimenen väite on nyt sellainen et toivon nyt 'mustaa valkosella'. Eli kerrot, mitä asioita minä oon kirjottanu Lutherilta semmosta, mikä ei pidä paikkaansa. Otan kiitollisuudella vastaan sellaiset tiedot. Niit on sanomasi mukaan lukuisia. Yhden Hynde oikasikin, minusta se oli hyvä. Se oli se kohta, jossa Luther epäili Ilmestyskirjan aitoutta. Hän oli kuulema myöhemmin perunut puheitaan. Haluan et oikaset mun Lutherin lainaukset (sun mielest väärät) ihan Lutherin teksteillä.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Helmi 2008, 08:43

Niistä Seppo Lohen kirjoittamista paksuista kirjoista, niitähän on kolme. Ensimmäinen kertoo Laestadiuksen suvun vaiheista, Lars Leevin elämästä, opiskelusta, etsimisestä ja sisäisistä taisteluista sekä elävän uskon löytämisestä. Se kertoo myös Laestadiuksen menetelmistä, kun hän järjesti Lapin kouluoloja ja siinä ohessa evankeliumin ilosanoman kertomista ihmisille.
Toinen kirja, se väitöskirja, jonka avulla Lohi väitteli filosofian tohtoriksi, kertoo lestadiolaisuuden leviämisestä Suomen eri paikkakunnille. Siinäkin on nähtävissä monia hajaannusta enteileviä ilmiöitä, samoin se, miten eri alueiden puhujaveljet pyrkivät sovittelemaan uskon tietä kulkevien välille syntyneitä erimielisyyksiä. Sitä kirjaa olen lukenut noin kolmanneksen, luenta jatkuu silloin tällöin.
Tämä syksyllä julkaistu kolmas teos kertoo hajaannuksista ja niiden syistä. En ole kirjan lukemista aloittanut, vain hiukan olen sitä silmäillyt.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Helmi 2008, 11:39

Ankka kirjoitti:Ittekkään en oo soittanu hälle, vaan kaksi tuttuani on soittanu ja he sanoivat sen papin sanoneen silleen. Eli satavarma en voi asiasta olla.


Olisit heti vain sanonut, että kyse on huhupuheesta. Aiemmissa viestissä annoit ymmärtää, että tietosi olisi luotettavampi. Ehdit jopa julistaa Taavetin olevan eri mieltä sen vl-papin kanssa.

Ankka kirjoitti:Mutta sit taas eräs ystäväni (eri mitä ne, jotka soitti hälle) tiesi et tuo pappi on korjannut jälkiään sillä paikkakunnalla jossa asuu.


Mukava kuulla, että uskovainen ihminen korjaa syntejään. On hyvin mahdollista, että hoitokokouksissa myös hoitajille on tullut lankeemuksia ja taitamattomuuksia, joista on syytä käydä parannuksen askelille, jos tunto ne synniksi osoittaa.

Ankka kirjoitti:Noist mun kokemuksistani sillon 70-luvulla: ne on minun kokemuksiani ja äitini on ihan vastikäänki puhunu niist, joten en kovin väärin niit muista. Kenenkään ei oo pakko uskoo niit, ei todellakaan.


Minulla ei ole mitään välineitä tarkistaa, onko nettiin kirjoittamasi tiedot oikein. Toisaalta minulla ei ole myöskään tarvetta mitätöidä kokemuksiasi; olet kokenut asian niin kuin olet kokenut, mutta kokonaiskuvan saamiseksi olisi saatava myös se hoitajien näkemys asiasta. Toisaalta ovatko vanhempiasi ja sinua hoitaneet hengissä? Jos ovat, niin oletko jo ottanut heihin yhteyttä ja kertonut pahoittaneesi mielesi, saaneesi traumoja tapahtuneesta jne.

Ankka kirjoitti:Pyydän anteeksi, kun olen pahentanut sua kirjoituksillani, se ei ole ollut tarkoitus.


Saat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pyhä Henki ei kuitenkaan vanhurskattane kirjoitetussa sanassa, joten jos olet feikki, niin parannusta et voi tuosta tehdä.

Ankka kirjoitti:O.M pyysi kertomaan lyhyesti et miks pidän henkioppia epäraamatullisena.

Raamatussa puhutaan vasemman laidan (jumalattomuus) ja oikean laidan (omavanhurskauden) synneistä. Molemmat vie poispäin Kristuksesta.


Tuossa onkin juju:

1. Jumalaton, mutta mielestään jumalinen ihminen ajattelee, että sama tehdä syntiä, kun Kristus kuitenkin on vanhurskautemme eikä autuuden voi eteen tehdä mitään.
2. Omavanhurskas ihminen ajattelee, että jotain on autuutensa eteen yritettävä tehdä, vaikka Kristus tekikin suurimman duunin.
3. Kristitty sen sijaan tekee hyviä töitä ja noudattaa rakkauden kaksoiskäskyä, koska hyvät työt vuotavat Pyhästä Hengestä ja Pyhä Henki on vaikuttanut kristityn mieleen kiitollisuuden, jolloin suuren syntivelan anteeksisaaneena ei enää halua pahoittaa taivaallisen isän mieltä. Kuitenkin liha samaan aikaan himoitsee syntiin, molempien laitojen syntiin.

Ankka kirjoitti:O.H.Jussilan mukaan omavanhurskaus on monimutkaista uskoa, joka synnyttää lakihengellisyyttä. Eli lakia lain perään, sääntöviidakkoa, niitten noudattamista, vahtimista yms yms. Jussilan mukaan tällainen omavanhurskas ihminen saattaa itte elää synnissä, mut vaatii toisilta lain noudattamista.


Esimerkkinä tuollaisesta on Daavid, joka vaati jopa juutalaista lakia tiukempaa rangaistusta väärintekijälle, joka sittemmin selvisi, että hän oli itse se väärintekijä. Hempeä, mielestään jumalinen ihminen sen sijaan ei vaadi synnin välttelyä muilta, jotta voi sitten "paremmalla omallatunnolla" tehdä itse syntiä.

Ankka kirjoitti:Mun käsittääkseni maailmassa ei ole kuin kahdenlaisia immeisiä; uskovaisia ja epäuskoisia. Ne, jotka uskovat Kristukseen, ovat uskovaisia ja ne jotka eivät usko, ovat epäuskoisia. Myös omavanhurskaat on epäuskoisia, koska he eivät usko Kristuksen olevan ainut tie autuuteen.


Näin on.

Ankka kirjoitti:En oo törmanny Raamatussa enkä Lutherin kirjotuksissa mihinkään noitten välimuotoihin.


Uskovainen on uskovainen heikollakin uskolla ja epäuskoinen on epäuskoinen mielestään hyvilläkin teoilla. Eri juttu on sitten se, että synnin petoksen kautta omatunto paatuu vähitellen. Se ei säily kirkkaana siihen asti kun ihminen humps yhtäkkiä kuolee hengellisesti, menettää Pyhän Hengen pantin ja elävän uskon, vaan kyllä tunto paatuu vähitellen, asteittain.

Minä ymmärrän sen paatumisen tapahtuvan yleensä toiseen suuntaan enemmän kuin toiseen: jos alkaa tuntua kilvoitus onnistuneelta eikä muista tehdä oikean laidan synneistä parannusta, ihmistä alkaa vaivata jonkinlainen kireys, lakihenki. Välttämättä hän ei silloin ole vielä kuollut pois uskosta. Vasemman laidan synteihin lankeamisen seurauksena ihmistä taas alkaa helposti vaivata hempeä henki, synnin luvallisuus. Suhtautuminen omiin synteihin on hyvin sallivaa ja suvaitsevaa, ts. hempeää, ja tasapuolisuuden vuoksi sitten myös muidenkin synteihin. Saattaa syntyä jopa harha, että toisen puhutteleminen ja synnissä elämisestä nuhtelu olisivat jotenkin väärin ja automaattisesti merkki jonkinlaisesta kovuudesta.

Ankka kirjoitti:Kiree henki=meist on jokainen joskus kiree vai hempee henki=siihenki sortuu helposti paitsi eräs lakihenki Kososlainen henki mitä se ees tarkottaa


Eikö ole eri asia langeta kireyteen/kovuuteen kuin elää kireyden/kovuuden luvallisuudessa? Eikö ole eri asia langeta hempeyteen kuin elää hempeyden luvallisuudessa?

Ankka kirjoitti:Sit lestadiolaisuuden historiasta; Lohen kirja käsittelee HAJAANNUSTA, ei levinneisyyttä. Lue se, niin huomaat. Kirjan nimikin jo sen kertoo.


Olen tietoinen, mutta kun on tuosta maailman pahuudesta tullut luettua muualtakin kuin lestadiolaisuuden historiasta, ja kun sitä pahuutta on tullut nähtyä siionin ulkopuolella aika runsaasti enemmän kuin siionissa, niin lestadiolaisuuden historian verisyyden kauhistelu antaa minulle lähinnä teennäisen vaikutelman. Lahkoissa esiintyy ääri-ilmiöitä ja Jumalan sanasta pahentuneet ihmiset mielellään haluavat samaistaa lestadiolaisuuden vaarallisiin lahkoihin ja siten kiihottaa ihmisiä Jumalan lapsia vastaan. Jeesuksen verta lestadiolaisuuden historiassa on toki priiskoitettu runsaasti ja toivottavasti priiskoitetaan tulevaisuudessakin.

Ankka kirjoitti:Toi viimenen väite on nyt sellainen et toivon nyt 'mustaa valkosella'. Eli kerrot, mitä asioita minä oon kirjottanu Lutherilta semmosta, mikä ei pidä paikkaansa.


Olen huomauttanut asiasta esim. valtakunta - seurakunta-keskustelussa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja kieronymos » 12 Helmi 2008, 14:27

O.M kirjoitti:Pascalin vaa'asta ja profeetta Hesekielin kirjoituksista johdetulla päättelyketjulla voi helposti todeta, että parannuskehotuksesta ei missään tapauksessa voi lopputuloksen kannalta olla mitään haittaa, mutta parannuskehotuksen laiminlyönnistä kyllä voi olla suurtakin haittaa.


Tämähän on täysin harhainen päätelmä. Jospa Jumala tuomitsee suoraan helvettiin kaikki jotka kehottavat parannukseen?

Tahtoo sanoa, että Pascalin vaaka on roskafilosofiaa.
kieronymos
tutustunut
 
Viestit: 32
Liittynyt: 10 Helmi 2007, 17:09

ViestiKirjoittaja nuusku » 12 Helmi 2008, 14:41

Hes. 3:

Profeetta saa tehtäväkseen varoittaa Israelia
16 Seitsemän päivän kuluttua minulle tuli Herran sana:
17 "Ihminen, minä olen pannut sinut Israelin kansalle vartijaksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa heitä minusta. [Jer. 6:17; Hes. 33:7]
18 Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden -- ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.
19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän silti luovu jumalattomuudestaan, ei käänny pahoilta teiltään, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi.
20 "Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan, jos hän tekee sellaista mikä on väärin, kun panen hänet koetukselle, sinä olet vastuussa hänestä. Ellet sinä varoita häntä, hän kuolee syntiensä tähden, eikä kukaan muista hänen vanhurskauttaan, ei hänen hyviä tekojaan. Ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. [Hes. 18:24, 33:12]
21 Jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei hän tekisi syntiä, ja hän ottaa varteen varoituksesi, hän saa elää. Hän saa elää, koska noudatti varoitusta, ja myös sinä pelastat elämäsi."
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Helmi 2008, 15:22

kieronymos kirjoitti:Tämähän on täysin harhainen päätelmä. Jospa Jumala tuomitsee suoraan helvettiin kaikki jotka kehottavat parannukseen?

Tahtoo sanoa, että Pascalin vaaka on roskafilosofiaa.


Olipa miten oli, niin Raamatun mukaan jumalattomia (=myös väärähengellisiä) on varoitettava ja kehotettava parannukseen (ks. Nuuskun viesti). Jos Jumala tuomitsee siitä helvettiin, niin hän tekee vastoin sanaansa. Raamatun perusteella se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska "Jumala ei voi valehdella" (Hepr. 6:18).

Hes. 33:
"8 Kun minä uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee syntiensä tähden -- ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.
9 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen vaelluksestaan ja kehotat häntä kääntymään tieltään eikä hän silti käänny, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja pomeranssi » 12 Helmi 2008, 15:37

Luin noita OM:n tekstejä ja aina varsinkin kun hän kohdistaa ne johonkin (viimeksi ankkaan ) niistä kyllä heijastuu sellainen lain henki, että karvat nousee pystyyn.

Ymmärrän kyllä että meidän jokaisen on valvominen ensisijaisesti omissa aioissamme , mutta kyllä en voi olla sanomatta sinulle OM että huomaatko sinäkään malkaa omassa silmässäsi, niin kovaa tekstiä laitat tulemaan.
Asioissa voi olla suora ja rehellinen , mutta lempeä.
Onko sinulta tämä Jeesuksen jättämä esimerkki hukassa.
Miten sinä tunnistat sen suuren rakkauden joka Jeesuksesta huokui kun Hän eli täällä maan päällä.Kohdistuiko se vain niihin jotka jaksoivat ja ymmärsivät elää ja vaeltaa niinkuin laissa ja propfeetoissa neuvotaan.
Miten sinä Voit sanoa toiselle , että sinulle saattoi( jos nyt et sitten huijaa) jäädä trumoja jostain kokouksesta( jossa mahdollisesti olit, jos muistat oikein) mutta hyvän asian eteen on kärsittävä.(Siltä sinun tekstisi luettuna vaikuttaa)
Tai se oli vain yksittäinen lankeemus hoitajalta ja niitä kuitenkin oli satoja, jo meidänkin piskuisella paikkakunnalla kymmeniä.

Surullista ....surullista...

Muuten, ankka jo taisi tuolla ylempänä suomentaa mitä tarkoitin.

Se Lohen kirja ( ja nythän puhutaan tästä viimeisestä) puhuu hajaannuksista ja sen taustoista . Sitä lukiessa näkee että taisteluita ja toraa on ollut lestadiolaisuudessa aina ja vuosikymmenestä toiseen . Eli ei lestadiolaisuus ole ollut koskaan ihanaa , auvoista eloa. Yksittäisillä kristityillä on suurimmalla osalla ollut omantunnon ja sielun rauha , mutta voi , voi , niin moni on kuitenkin mennyt harhaan ...Eli se siitä erehtymättömästä joukosta...jossa muuten itsekkin kuljen , mutta en silmälaput silmillä
pomeranssi
perehtynyt
 
Viestit: 50
Liittynyt: 26 Kesä 2007, 00:58

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Helmi 2008, 16:12

pomeranssi kirjoitti:Luin noita OM:n tekstejä ja aina varsinkin kun hän kohdistaa ne johonkin (viimeksi ankkaan ) niistä kyllä heijastuu sellainen lain henki, että karvat nousee pystyyn.


Kiitos mielipiteestäsi, mutta kun aloitit tällä palstalla provona, niin provona myös jatkat. Toki käytän paikoitellen varsin kovaa kieltä, mutta en likikään yhtä kovaa kieltä monet vl:ina esiintyvät vl:ten vastustajat.

pomeranssi kirjoitti:Se Lohen kirja ( ja nythän puhutaan tästä viimeisestä) puhuu hajaannuksista ja sen taustoista . Sitä lukiessa näkee että taisteluita ja toraa on ollut lestadiolaisuudessa aina ja vuosikymmenestä toiseen . Eli ei lestadiolaisuus ole ollut koskaan ihanaa , auvoista eloa. Yksittäisillä kristityillä on suurimmalla osalla ollut omantunnon ja sielun rauha , mutta voi , voi , niin moni on kuitenkin mennyt harhaan ...Eli se siitä erehtymättömästä joukosta...jossa muuten itsekkin kuljen , mutta en silmälaput silmillä


Lestadiolaisuus on ollut taistelua viinan pirua yms. sielunvihollisen houkutuksia vastaan. Viinamäen miehiä vanhoillislestadiolaisten raittiusaate on pahentanut ja pahentaa yhä. Toki tässä joukossa kulkee mukana myös mätiä kaloja, raamattuin ennustusten mukaan.

Hajaannukset johtuvat synnin petoksesta: hoitamattoman omantunnon tähden entisille kristityille saarnamiehille on tullut hengellinen kuolema ja kun he siinä tilassa ovat levittäneet opetuksiaan, niin vahinko on päässyt leviämään. Lopulta on lihan kuritukseksi jouduttu katkaisemaan hengellinen yhteys pois langenneisiin, väärän opin pauloihin joutuneisiin.

Jotkut yhdistymistä toivovat (tosin harvat) ovat toimineet esimerkillisesti. Väinö Havas oli uusherännyt, joka ajoi lestadiolaissuuntien yhdistymistä. 1929 hän teki ainoan toimen, millä yhdistymistä voi edistää: parannuksen. Neuvoisin muitakin lestadiolaissuuntien yhdistymistä haaveilevia samaan. Kenties yhdistyminen sitten toteutuu, jos muut seuraavat esimerkkiä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja pomeranssi » 12 Helmi 2008, 16:28

OHO

Kiitos palautteestasi OM.
pomeranssi
perehtynyt
 
Viestit: 50
Liittynyt: 26 Kesä 2007, 00:58

ViestiKirjoittaja Ankka » 12 Helmi 2008, 16:55

Tsihh... :lol: ! Päivä pelastettu!
Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Helmi 2008, 10:25

Tätä keskustelua on näköjään viety muuallekin. Muiden palstojen "faneilleni" ;) tiedoksi, että vaikka "kireällä" (suora lainaus) ja "lakihenkisellä" O.M:lla ehkä on "vainoharhainen" (suora lainaus) ja "skitsofreeninen" (suora lainaus) taipumus epäillä vähän kaikkea mitä netissä liikkuu, niin O.M kuitenkin sietää ja suvaitsee jossain määrin myös keskustelua, joka koskee O.M:n "kireyttä", "lakihenkisyyttä", "vainoharhaisuutta" ja "skitsofreenisuutta". Olen myös ilmoittanut sallivani keskustelun omasta potentiaalisesta feikkiydestäni. Tässä teen poikkeuksen niistä, jotka kieltävät keskustelun omasta feikkiydestään.

Tämäkin keskustelu osaltaan osoittaa, miten arka aihe on kyseessä ja millainen tabu feikkiydestä keskustelu on. Korjaan samalla muilla palstoilla ollutta väitettä, jonka mukaan olisin väittänyt Ankkaa feikiksi. En väittänyt, kirjoitin vain, että "jos olet feikki". Mikähän siinä on, että minä sallin vapaasti spekuloida feikkiydelläni, mutta toisille tämä keskusteluaihe on täydellinen tabu. Ilmeisesti vapaaseen keskusteluun totuttautuminen on joillakin pahasti kesken, vaikka he samanaikaisesti yrittäisivätkin itse profiloitua "vapaan keskustelun" kannattajiksi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

EdellinenSeuraava

Paluu Vapaata Keskustelua



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa