Troijalaiset feikit

[Taavetti]

Ilmeisesti vapaaseen keskusteluun totuttautuminen on joillakin pahasti kesken, vaikka he samanaikaisesti yrittäisivätkin itse profiloitua "vapaan keskustelun" kannattajiksi.

Tiukka suvaitsevaisuuden vaatija saattaa olla itse yksi suvaitsemattomimmista. Saattaa olla niin suvaitsematon, ettei kestä keskustelua suvaitsevuuden sisällöstäkään. Tämä on yleishuomio, eikä sinänsä tarkoita ketään tälle palstalle kirjoittavaa, vaikka jokaista meitä se vaara on vaanimassa. Sietää siis varoa!

[O.M]

Tiukka suvaitsevaisuuden vaatija saattaa olla itse yksi suvaitsemattomimmista. Saattaa olla niin suvaitsematon, ettei kestä keskustelua suvaitsevuuden sisällöstäkään. Tämä on yleishuomio, eikä sinänsä tarkoita ketään tälle palstalle kirjoittavaa, vaikka jokaista meitä se vaara on vaanimassa. Sietää siis varoa!

Olen samaa mieltä. Miten helposti me ihmisinä hirttäydymmekin omiin suvaitsevaisuuskäsityksiimme ja sitten olemme suvaitsemattomia sellaisia kohtaan, joiden suvaitsevaisuuskäsitykseen kuuluu olla suvaitsematon joitain suvaitsemattomia kohtaan.

[O.M]

Suvaitsevaisuusongelmaan törmään itse mm. seuraavissa asioissa uskonnollisissa keskusteluissa.

1. En hyväksy pakkoekumeniaa.
2. En hyväksy vaatimusta olla varoittamatta vääristä käsityksistä. En hyväksy myöskään vaatimusta, jonka mukaan väärähengellistä ihmistä ei saisi kehottaa parannukseen.
3. En hyväksy vaatimusta, jonka mukaan feikkaamisesta ei saisi keskustella. (Pahennuksen aiheuttamissyistä voisin toki sellaisenkin [esim. tämä] keskustelun poistaa.)

Osalla vastapuolesta on taas mm. seuraavia ongelmia.

1. He eivät hyväksy vl:ten vapautta uskoa epäekumeenisesti.
2. He eivät hyväksy vl:ten vapautta varoittaa väärien käsitysten turmiollisuudesta ja vl:ten vapautta kehottaa parannukseen.
3. He eivät hyväksy feikkaamisesta keskustelua.

Suomessa on uskonnonvapaus, joka mahdollistaa myös epäekumeenisen vakaumuksen. Sananvapaus mahdollistaa omien näkemystensä esittämisen sellaisilla foorumeilla, jotka suostuvat näkemykset julkaisemaan. Tällä foorumilla sananvapautta toteutetaan niin, että palstan tarkoituksen, sääntöjen ja hyvien tapojen puitteissa sana on vapaa ja puitteet ylittäviltä osilta moderaattorit toimivat harkintansa mukaan.

Kaikkeen vapauteen liittyy myös vastuu.
- Kun olen itse saanut vapauden uskoa epäekumeenisesti, minun on sallittava eri tavalla ajattelevalle vapaus uskoa ekumeenisesti.
- Minulla on perustuslaillinen vapaus pitää uskovaisina kanssani samoin uskovia ja vapaus olla pitämättä ekumeenikkoja uskovaisina. Vastaavasti on minun sallittava ekumeenikolle vapaus pitää tai olla pitämättä uskovaisina keitä haluaa.
- Nettikeskusteluissa minulla on vapaus pitää tai olla pitämättä feikkinä joitakin nimimerkkejä. Vastaavasti niillä nimimerkeillä on vapaus pitää tai olla pitämättä feikkeinä muita.
Jne.

Mihin yksilön vapaus päättyy? Onko yksilöllä oikeus vaatia pakkoekumeniaa?

V: Yksilön vapaus päättyy siihen, mistä toisen yksilön vapaus alkaa. Näin ollen yksilöllä ei ole oikeutta vaatia pakkoekumeniaa.

[Nepheg]

Näin on O.M. Suvaitsevaisuus on hyvä palvelija, mutta huono isäntä.

Tuli suvaitsevaisuudesta sellainenkin mieleen, että mikäli kirkon virassa oleva pappi ei halua toimia omaatuntoaan vastaan joutuessaan naispapin kanssa tekemisiin, niin miespappi joutuu "suvaitsemattomuudestaan" kovasti kärsimään yleisen mielipiteen sekä kirkon johdon taholta.

[O.M]

Tuli suvaitsevaisuudesta sellainenkin mieleen, että mikäli kirkon virassa oleva pappi ei halua toimia omaatuntoaan vastaan joutuessaan naispapin kanssa tekemisiin, niin miespappi joutuu "suvaitsemattomuudestaan" kovasti kärsimään yleisen mielipiteen sekä kirkon johdon taholta.

Olen kiinnittänyt huomiota samaan. Vaikka naispappeus ei ole raamatullista, itse jos olisin pappi, toki voisin toimia naispappien kanssa, mutta ymmärrän myös niitä, jotka vakaumuksensa tähden eivät voi. Mielestäni heitäkin tulisi suvaita kirkossa, kunnioittaa heidän vakaumustaan ja järjestellä työvuorot niin, että myös he voivat toimia kirkossa. Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä suvaitsevaisia.

[Nepheg]

Ne jotka pitäytyvät siinä vanhassa opetuksessa, ettei nainen voi olla seurakunnan pää, pysyvät tuhansia vuosia käytössä olleessa opetuksessa.
Naispappeuasiahan on suomessakin suunnilleen pari kymmentä vuotta vanha asia, eli hyvin uusi asia.

Tämä on enemmän omantunnon asia, enkä usko miespappien katsovan naispappiin sukupuolena, vaan nimenomaan miehen ja naisen hengelliseen rooliin raamatun kantilta.

[Emka]

Tätä keskustelua on näköjään viety muuallekin. Muiden palstojen "faneilleni" tiedoksi, että vaikka "kireällä" (suora lainaus) ja "lakihenkisellä" O.M:lla ehkä on "vainoharhainen" (suora lainaus) ja "skitsofreeninen" (suora lainaus) taipumus epäillä vähän kaikkea mitä netissä liikkuu, niin O.M kuitenkin sietää ja suvaitsee jossain määrin myös keskustelua, joka koskee O.M:n "kireyttä", "lakihenkisyyttä", "vainoharhaisuutta" ja "skitsofreenisuutta". Olen myös ilmoittanut sallivani keskustelun omasta potentiaalisesta feikkiydestäni. Tässä teen poikkeuksen niistä, jotka kieltävät keskustelun omasta feikkiydestään.

Tämäkin keskustelu osaltaan osoittaa, miten arka aihe on kyseessä ja millainen tabu feikkiydestä keskustelu on. Korjaan samalla muilla palstoilla ollutta väitettä, jonka mukaan olisin väittänyt Ankkaa feikiksi. En väittänyt, kirjoitin vain, että "jos olet feikki". Mikähän siinä on, että minä sallin vapaasti spekuloida feikkiydelläni, mutta toisille tämä keskusteluaihe on täydellinen tabu. Ilmeisesti vapaaseen keskusteluun totuttautuminen on joillakin pahasti kesken, vaikka he samanaikaisesti yrittäisivätkin itse profiloitua "vapaan keskustelun" kannattajiksi.

Ilmiselvästi Ankka haluaa säpinää toimiessaan kuriirina palstojen välillä, ja sitä tietä ne menevät myös tuonne s.24 vl-palstan "riemuksi"

Huvinsa kullakin

[Ankka]

En oo halunnu mitään säpinää. Aattelin vaan et enempihän mä Mopin palstal niit Lutherin siteerauksii ja omii käsityksiini niist kirjottelen, et jos heilki on sama näkemys ku O.M:llä miun kirjotuksista. Ja kyl se ei hirveen kivalta tuntunu ku sain epärehellisen leiman otsaani. Mielestäni ihan aiheetta.

Jos joitain asioita pähkäilen ja pähkäilen niit vajavaisesti ja väliin ymmärrän väärinki, se ei tarkota sitä et haluisin kääntää immeisten päitä tiettyyn suuntaan. Ittekkään en ymmärrä monia (mitään) asioita. Olen monestikki lähinnä ihmeissäni, just esim Lutherin kirjotusten äärellä; monetki niist on ihan uutta mulle ja kuitenki sanotaan et Luther on oppi-isämme. Ajattelin soittaa uudestaan sille vl-pappi-Lutherinkääntäjä/ tutkijalle. Hän ei suuttunut eikä ollut ollenkaan mulle ilkee, vaik kyselin hänelt vaikka mitä. Vastaili niin ihanasti ja rakkaudella. Ja antoi kyl ymmärtää et Lutherii kannattaa ihan kaikkien lukea. Kun sanoin hälle et mua katotaan hieman kieroon meikäläisyydessä koska luen Lutheria...hän sanoi et ne on laiskoja, jotka ei lue ja et kyl kannattaa lukee...ja noist Pinomaan suomentamist Luther-kirjoist hän sanoi et ne on hyvii...

[Taavetti]

En ole havainnut että täälläkään kukaan haluaisi olla Ankalle ilkeä, päinvastoin ainakin minä ja varmasti toisetkin arvostavat sitä, että niitä Lutherin tekstejä on tännekin kopioitu. Se on aivan hieno asia, josta haluan vain kiittää.

Jos joitakin kohtia tai niiden käännöstä arvioidaan, sekään ei tapahdu ilkeydestä, vaan siksi, että haluamme katsoa, mikä ja miten on Raamatun mukainen tulkinta mistäkin kohdasta. Kaikkea Lutherin nimissä julkaistua ei tarvitse pitää aivan oikeana, vaan aivan omamme ja lähimmäisten sielun autuuden vuoksi niitä tuleekin arvioida Raamatun kokonaisuuden valossa.

Jos tämän tässä kirjoittamani kerrot, voit minun puolestani soitta tai muuten kysellä mistä vain. Uskon tai oikeastaan tiedän, että kanssamme samoin uskovat papit ja muut puhujat ovat tästä aivan samaa mieltä.

Mielestäni hyvä merkki siitä, että arvostamme Lutherin kirjoituksia, on esimerkiksi se, että meillä on kirjoilla eräs Lutherin tekstien kääntäjä, joka tosin ei ole tietääkseni muualle kirjoittanut, kun siihen missä hän kyselee innokkaita Lutherin tekstien kääntäjiä. En tiedä mihin uskonnolliseen ryhmään hän lukeutuu, mutta Kunnioituksesta Lutheria ja Lutherin kirjoitusten kääntämistä kohtaan ole suorastaan iloinen, että hän rekisteröityi tänne ja aina silloin tällöin ilmoittautuu.

[christian]

Ilmiselvästi Ankka haluaa säpinää toimiessaan kuriirina palstojen välillä, ja sitä tietä ne menevät myös tuonne s.24 vl-palstan "riemuksi"

Huvinsa kullakin

No empä usko!
Ei muutenkaan kantsi S24:n kirjoituksia vakavasti ottaa. On niissä asiaakin, mutta pääosin jengi käy ivailemassa toisten palstoilla ja eräänlainen "todellinen luonne" paljastuu - ja sit se "suvaitsevaisuus"

Mut ei muhun iske piiloon vetäytyminen ja salainen keskustelukaan!
Monipuoleinen informaatio on parasta ja mitä vähemmän tyrkytystä, sen parempi. Asian kyllä oppii tarvittaessa kantapään kautta, joten syyllistämiset usein saa aikaan vain korvanletkautuksia.

Silloin kun niitä kuulee - ja onhan toki silloin tällöin oikein äksyt koirat kaikkein parhaimpia herättäjiä ja suunnanantajia

[O.M]

Mua jäi vaivaamaan ku sä leimasit mut epärehelliseksi:

>>> Jos tarinasi on yhtä yksipuolinen kuin Luther-lainauksesi ja yhtä valikoivaa kuin lainauksesi lestadiolaisuuden historiasta, se ei ole sellaisenaan kovin luotettava.>>>

>>>Tässäkään en oikeasti tunne tapausta; mitä hän on oikeasti sanonut/kirjoittanut ja mitä mieltä hän todella oikeasti on. Tunnen vain väitteesi, jota en pidä luotettavana. Esim. Luther on oikeasti lukuisista asioista täysin eri mieltä kuin mitä annat ymmärtää.>>>>

Kun lainaan Lutheria, mun on ihan vaikeeta tehdä sitä, koska jotta lainaukseni on mahd rehellinen, mun pitää kirjottaa hirveen pitkästi sitä tekstiä. Ja niin mun siteeraukset on kamalan pitkii. Haluun et kaik saa oikeen kuvan niist lainauksista.

Minua jäi vaivaamaan, että missä kohdassa olen leimannut sinut epärehelliseksi. En toki sulje sen "vakavan skitsofreniani" (kiitos Ankka kohteliaisuuksistasi!) vuoksi epärehellisyys-vaihtoehtoa ulos, mutta kirjoituksissani en ole leimannut sinua epärehelliseksi. Ei pidä loukkaantua siitä, että joku ei pidä sinun valikoivia subjektiivisia näkemyksiäsi tieteellisen objektiivisina totuuksina.

Kun sanoin hälle et mua katotaan hieman kieroon meikäläisyydessä koska luen Lutheria...hän sanoi et ne on laiskoja, jotka ei lue ja et kyl kannattaa lukee...ja noist Pinomaan suomentamist Luther-kirjoist hän sanoi et ne on hyvii...

Minä en ainakaan katso ketään kieroon siitä, että lukee Lutheria, päinvastoin se on hyvä asia. Yleensäkin uskovaiset arvostavat sitä, että lukee Lutheria. Kuitenkin ristiriitatilanteissa Raamattu-Luther painaa Raamattu enemmän.

Valikoivuus. Painottaminen. Seison valikoivuus-kirjoitusteni takana. Valikoivuudessa/painottamisessa on kyse siitä, ihminen pyrkii valikoivalla/painottavalla lukutekniikalla vahvistamaan omaa hataraa maailmankatsomustaan ja epävarmoja mielipiteitään. Toinen tiedostamatta, toinen tiedostetusti.

Jos synnin petoksen takia tunto on osin paatunut ja Jumalan seurakunnan rajat hämärtyneet, niin silloin ihminen helposti pyrkii vahvistamaan synnin ja Jumalan valtakunnan rajoja laventavia käsityksiään.

[Ankka]

Sanoin:

>>>Ihanaa, etten oo ainut sekopää tässä skitsofreenisessä maailmassa! Very Happy !>>>

Tarkotin tuolla lausahduksella itteeni ja sua, O.M. Mut oikeesti oisin voinu jättää sut siit pois, ethän sä oo oikeesti mikään sekopää, miehän se vain oon sitä...se oli vain semmonen spontaani tunne, ku luin sun kirjotuksen...se feikkiepäily ehk aiheutti sen. Mutta ihan kettään mul ei oo oikeutta sanoo skitsofreeniseksi, enkä kyl silleen sanonukkaan. Tulee vain semmonen olo et tää maailma on skitsofreeninen; suo siellä, vetelä täällä!

Ooämmältä:

>>>Jos synnin petoksen takia tunto on osin paatunut ja Jumalan seurakunnan rajat hämärtyneet, niin silloin ihminen helposti pyrkii vahvistamaan synnin ja Jumalan valtakunnan rajoja laventavia käsityksiään.>>>

Tuo sun sanomisesi ihmetyttää mua. Kerro mulle, mihin syntiin olen joutunut. Koen et vihjailet mun elävän synnissä. Samallai koin et niil edellisil viesteilläsi halusit osoittaa, etten oo kovin luotettava. Siit se tunne epärehellisyyden leimasta kohdallani. Samoten feikkiepäilys...Ihan ku haluisit kylvää toisten lukijoitten mieliin tietynlaista kuvaa musta; syntiin langennut, epäluotettava, feikki...en koe et noi ois totta.

Mut se on totta et oon äärettömän epävarma immeinen. Mun on se ihan helppo myöntää. Sikstakii kyselenki kokoajan asioista. Vilpittömästi.

[Ahasverus]

Mun mielestä inhimillinen elämä on täynnä paradokseja ja ristiriitaisia valintoja. Epävarmuudesta ja kyselemisestä ei tulekaan päästä eroon, vaan kontingenssin kanssa on kyettävä elämään. Näin siis ihan vaan ulkopuolisen sivuhuomautuksena...

[O.M]

Tarkotin tuolla lausahduksella itteeni ja sua, O.M. Mut oikeesti oisin voinu jättää sut siit pois, ethän sä oo oikeesti mikään sekopää, miehän se vain oon sitä...se oli vain semmonen spontaani tunne, ku luin sun kirjotuksen...se feikkiepäily ehk aiheutti sen. Mutta ihan kettään mul ei oo oikeutta sanoo skitsofreeniseksi, enkä kyl silleen sanonukkaan. Tulee vain semmonen olo et tää maailma on skitsofreeninen; suo siellä, vetelä täällä!

No lipsahteleehan noita harkitsemattomia sanavalintoja minultakin, pahoittelen ja pyydän niitä anteeksi. Olen sen verran paksunahkainen, etten jaksa ottaa skitsofreenikoksi leimaamisesta paineita, mutta mielestäni on skitsofreenikkoja kohtaan vähän kyseenalaista käyttää ko. sanaa haukkumasanana. Se on kuitenkin vain sairaus siinä missä muutkin sairaudet enkä ainakaan itse haluaisi dramatisoida sitä liikaa.

Kerro mulle, mihin syntiin olen joutunut. Koen et vihjailet mun elävän synnissä. Samallai koin et niil edellisil viesteilläsi halusit osoittaa, etten oo kovin luotettava. Siit se tunne epärehellisyyden leimasta kohdallani. Samoten feikkiepäilys...Ihan ku haluisit kylvää toisten lukijoitten mieliin tietynlaista kuvaa musta; syntiin langennut, epäluotettava, feikki...en koe et noi ois totta.

En osaa sanoa, missä olet joutunut syntiin, mutta tulkitsen opillisen hapuilun (huom. ei tietämättömyyden) johtuvan aina synnin petoksesta ja hoitamattomasta omastatunnosta. Tämä johtuu siitä, että Raamatun mukaan puhdas evankeliumin oppi on yhtä kuin puhdas elävä usko, erottamaton kokonaisuus.

Olet aivan oikeassa siinä, että kehotan kaikkia vl-lukijoita normaalia suurempaan tarkkaavaisuuteen kirjoitustesi kohdalla. Niissä on paljon oikeaa, mutta paljon myös sellaista, joka saa niskakarvat pystyyn. En varmastikaan ole ainut vl-lukija, joka lukee sinun ja muutamien muiden "nettiluthereiden" kirjoituksia hyvin varauksellisesti. Pahoittelen, jos asian ilmaiseminen näin suoraan pahentaa sinua, mutta ei kait se asia kaunistelemalla miksikään muutu.

Minun puolestani saat esittää tämän palstan tarkoituksen ja sääntöjen puitteissa vapaasti näkemyksiäsi, mutta en hyväksy sellaista mentaliteettia, että "mitä tahansa kirjoitankin, teidän on pakko loputtomiin pitää minua uskovaisena". Mitä se oikeastaan loppupelissään meidän sielujemme autuuteen vaikuttaa, pitääkö joku nettikeskustelija sinua tai minua uskovaisena? Eikö tärkeintä ole kuitenkin omakohtainen usko ja se, että kilvoittelee synnin pois panijana niin, että maan päälle jäisi oikeassa elävässä elämässä todistus siitä, että sielu kelpaa Jumalalle.

Mut se on totta et oon äärettömän epävarma immeinen. Mun on se ihan helppo myöntää. Sikstakii kyselenki kokoajan asioista. Vilpittömästi.

Epävarmuutesi kuitenkin häviää roimiessasi hoitokokouksia. Minusta olet kirjoittanut jo niin paljon aiheesta, että jos olisin asemassasi, kokisin velvollisuudekseni ottaa yhteyttä sinua hoitaneisiin henkilöihin ja kertoa, miten olet kokenut tapahtumat. Asia voi olla niinkin, että he eivät välttämättä tiedä lainkaan, miten he ovat pahoittaneet pienen tytön mielen. Muutenkin on tietääkseni varsin terapeuttista lähestyä suoraan henkilöitä, jotka ovat aiheuttaneet traumoja. Pelkkä puhuminen jo itsessään voi auttaa. Olen itse kokenut joskus lapsena tulleeni vanhempieni taholta epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, yleensä sen takia, että heillä ei ole ko. tilanteissa ollut käsitystä asioiden oikeasta luonteesta. Kun olen myöhemmin asioista kertonut heille, se on helpottanut omaa oloani, vaikka vanhempani eivät välttämättä edes muista minun ottaneen ko. asioita esille. Toiselle ihmiselle mitätön tapahtuma muiden joukossa saattaa olla toiselle iso, elämääkin suurempi tapahtuma.

[O.M]

Epävarmuudesta ja kyselemisestä ei tulekaan päästä eroon, vaan kontingenssin kanssa on kyettävä elämään.

Jaahas, miten voit tietää, ettei epävarmuudesta ja kyselemisestä tule päästä eroon?

[pomeranssi]

Päätin että lopetan kirjoitteluni tähän mutta en malta kuitenkaan olla kysymättä teiltä palstalaisilta yhtä asiaa.

Minä olen vl ja koen seurakunnan omakseni, se on minun hengellinen kotini ollut koko ikäni.
Uskovaisena olen ollut hoipertelija ja monesti lankeilevainenkin .

Koen kuitenkin etten voi uskovaisena ymmärtää ja hyväksyä OM sinun ajatteluasi ja toimintaasi uskovaisena.
Minusta sinä olet tuomitsemassa kaikki , jotka eivät toimi tai hyväksy sinun ajatteluasi. OK

Mutta, miksi kaikki muut palstalaisiet ovat hiljaa .
Ajatteletteko te samalla tavalla kuin OM.
Eikö teistä kuulosta rakkaudettomalta OM:n neuvot ja "saarnat" .

Minä ajattelen että vaikeneminen on myöntymisen merkki, eli te hyväksytte ja nyökyttelette siellä mielessänne että oikein ja rakkaasti se veli puhuu.

Tai, jos ette nyökyttele, miksi ette kukaan sano koskaan mitään hänen kirjoituksistaan?
Eikö teidän pitäisi täällä seisoa suorana myös toisianne kohtaan ?
Vai olenko väärässä?

[Ahasverus]

Jaahas, miten voit tietää, ettei epävarmuudesta ja kyselemisestä tule päästä eroon?

- Silloinhan ihminen väittäisi olevansa Jumalankaltainen olento, jos siis tämä argumentti hiukan kärjistettynä vietäisin katkeraan loppuunsa asti.

[Ankka]

O.M:

En oo edelleenkään sanonu sua skitsofreeniseksi, ellet koe itteesi 'maailmaksi'.

Mulle on tullut kans sellanen olo sun kirjotuksistas et oisko kenties sul ittellä 'luurankoja kaapissa kolistelemassa', kun oot niin herkästi hyökkimässä toisten niskaan ja puhumassa ilkeesti. Mun on ihan vaikee tätä edes sanoo, koska en haluis ihan kenekään kaappeja olla kurkkimassa. Mut sanon nyt ihan siksi, koska ittekki oot aina niin helposti eppäilemässä toisten uskoa...eli olemme nyt samalla viivalla: eppäillään nyt toisiamme oikein urakalla !

Kuule; ei sun tartte pittää mua uskovaisena josset haluu. Mun uskomiseni ei oo sun pitämisestäs kiinni. Taivaan Isä tietää mikä on sieluntilani ja miten syntinen olen, mut hän tietää myöskin sen et haluan koko sydämestäni uskoa Kristukseen ja omistaa anteeksiantamuksen. Ja jos haluut tietää tarkkaan mun omantuntoni hoitamisen, voin järjestää sulle ja miehelleni tapaamisen Sievin suvareihin, ni hän voi kertoo, miten paljon joudun syntiin ja miten usein joudun pyyteleen niit anteeksi. Pitäiskö meidän het sopia...?...lauantaina kello 12.00, suomenlipun juurella. Ankka ei tuu siihen palaveriin.

Olen siis roiminut hoitokokouksia. Ahas. Kuule; mitkään sanat ei riitä kertomaan niistä, oli ne niin kamalii. Juu, en ole epävarma siitä, pelko on senverran voimakasta vieläkin. En uskalla mennä ikinä seurakuntapäivillä eteen istumaan...aina pelottaa...koht ne pyytää eteen...traumat on jääny!

Vanhempiani hoitaneet miehet on kuolleet ja kuopattu. Enkä koe vihaa enkä edes suuttumusta heitä kohtaan. Rauha heidän sielulleen. Hehän joutuivat itte viikkoo paria myöhemmin hoidetuksi samasta asiasta, mistä hoitivat vanhempiani; Kososlaisuudesta, et se siit likapyykistä, jost ei ota Hermannikaan selevää.

[nuusku]

Mun mielestä inhimillinen elämä on täynnä paradokseja ja ristiriitaisia valintoja. Epävarmuudesta ja kyselemisestä ei tulekaan päästä eroon, vaan kontingenssin kanssa on kyettävä elämään. Näin siis ihan vaan ulkopuolisen sivuhuomautuksena...

Teki mieli tähän todeta, että tietojeni mukaan uskovaisia neuvotaan olemaan varmoja, tosin tässä ainakin itse tuntee hyvin usein epäonnistuneensa, mutta lohdullista on se, että olisi vapaus olla varma. Se on suuri asia tämän epävarman maailmanajan keskellä, kun oikein mistään ei voi nykyään ollakaan varma:


18 Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. [2. Kor. 4:17; Fil. 3:20,21; Kol. 3:4]
19 Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.
20 Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, [1. Moos. 5:29]
21 että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. [Ap. t. 3:21; 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:5]
22 Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.
23 Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. [Jes. 25:9; Luuk. 21:28; 2. Kor. 5:5; Fil. 3:21]
24 Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! [2. Kor. 5:7]
25 Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti. [Hepr. 11:1]

.
.
.

37 Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. [1. Kor. 15:57; 2. Kor. 2:14]
38 Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, [8:38,39: Ef. 1:21, 6:12; 2. Tim. 1:12]
39 ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.


Mutta mitä tarkoittaa se, että myös luomakunta pääsee Jumalan lasten vapauteen? Tietääkö joku?

[Ahasverus]

Itse en henkilökohtaisesti voi alistua siihen, että joku neuvoisi minua olemaan sitä tai tätä, varma tai epävarma. Ainoastaan vapauden myötä tulee myös vastuu. Mulle vapaus tulee epävarmuuden tiedostamisesta ja hyväksymisestä; on siis tavallaan hyväksyttävä, että hyväksyy epävarmuuden, mikä puolestaan avaa mahdollisuuksien horisontin. (Tosin tästähän ei ole kovin pitkä matka 'nuuskunkin' mainitsemaan vapaus olla varma -ideaan.)

Tosin mä olenkin jonkin sortin eksistentialisti ja pakana, joten ymmärrän kyllä, jos näkemykseni poikkeavat tänne kirjoittavien käsityksistä. Silti jutustelu on oikein mukavaa!