Joh. 20:31

[O.M]

Ette siis korosta myöskään Pyhän Hengen kastetta?

Raamattu ei tunne mitään uskoontulon jälkeen tapahtuvaa Pyhän Hengen kastetta. Pyhän Hengen tulikaste eli verikaste annetaan todistuksena Karitsan maahan vuotaneen sovintoveren kautta siinä tilanteessa, kun ihminen otetaan pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Pyhä Henki on Isän Jumalan henki ja Pojan Jeesuksen Kristuksen henki; siksi on luontevaa, että jolla on henki, se elää, on hengissä, ja joka on hengetön, se on kuollut. Uskovaisen ihmisen julistamat sanat "Jeesuksen nimessä ja veressä syntisi ovat anteeksi" ovat ne uskovalle Pyhän Hengen kaste (sanamuoto ei ole oleellinen, vaan Pyhän Hengen voima). Kun ihminen ne uskoo, ts. tekee parannuksen, laskeutuu Pyhä Henki hänen sydämeensä pantiksi lunastusarmosta. Kun hengetön saa Hengen, tapahtuu uudestisyntyminen. Sen armon merkiksi on suurin osa suomalaisista jo lapsena kastettu, mutta vielä on joitain niin syvässä pakanuudessa eläviä ihmisiä, etteivät kastata lapsiaan. Siksi kastamattomat parannuksen armon saaneet kastetaan, hänen päälleen puetaan vedessä Jeesus Kristus. Kaste on siis tavallaan uudestisyntymisen pesu.

[Aromi]

Raamattu ei tunne mitään uskoontulon jälkeen tapahtuvaa Pyhän Hengen kastetta.

Apostolien aikaan tapahtui kuitenkin Pyhän Hengen laskeutuminen ihmiseen usein myös näkyvien merkkien saattelemana. Tästä en ole vielä saanut silmiini montakaan luterilaista käsitystä edustavaa kirjoitusta. Niissä, joita olen lukenut, on arvioitu, että evankeliumin siirtyessä uuteen vaiheeseen, Jumala on vahvistanut tapahtumia ulkoisilla merkeillä. Niitä olivat esim. Jeesuksen kasteen yhteydessä Pyhän Hengen laskeutuminen hänen päälleen, helluntain tapahtumat sekä kielillä puhuminen ja profetointi, kun evankeliumi levisi pakanakansoille. Eipä kai esimerkiksi helluntaina ollut kysymys siitä, etteivätkö opetuslapset olisi olleet siihen asti uskovaisia.

Myös kertomus Filippoksen evankelioinnista Samariassa (samarialaiset olivat juutalaisten näkökulmasta "puolipakanoita", joten selkeästi mentiin jo valitun kansan ulkopuolelle) kuuluu näin:
12 Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

Silti Pyhä Henki vuodatettiin vasta näin:
14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen.
15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen.
16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.
17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.

Tietenkin voidaan sanoa, että vaikka samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, he uskoivat Filippoksen saarnan ja ottivat kasteen, niin silti he eivät vielä olleet uskovaisia. Alkutekstissä ei nimittäin ole sanaa "uskova" jakeessa 15. Tai sitten Pietari ja Johannes todellakin rukoilivat näkyvää merkkiä Pyhän Hengen vuodattamisesta.
Tämä on minun mielestäni vaikea asia, enkä ollenkaan voi sanoa niin järkähtämättömän varmasti kuin O.M, ettei uskoontulon jälkeisiä Pyhän Hengen laskeutumisia ole Raamatussa. Toisaalta en pidä asiaa kovin keskeisenä oman uskoni kannalta, joten nostan hattua vain.

[nuusku]

Tuossa helluntaina tapahtuneessa Pyhän Hengen vuodattamisessa lienee kyllä jokin muu tarkoitus ja pelastushistoriallinen merkitys, kuin että se olisi esimerkki siitä, että Pyhän Hengen saisi vasta myöhemmin. Kyllähän uskovaisilla on aina ollut Pyhä Henki, jo vanhan liiton aikanakin.

Toi samarialaisten tapaus on mielenkiintoinen. Voisiko olla, etteivät he olleet halunneet koko sydämestään ottaa uskoa vastaan, ja uskoa väärää hengellisyyttä anteeksi, vaan olivat vielä osittain kiinni Simon-noidan opetuksissa? Mutta kun Pietari ja Johannes tulivat heitä hoitamaan, niin he nöyrtyivät uskomaan väärät hengellisyydetkin anteeksi ja saivat Pyhän Hengen.

Saa nähdä, mitä viisaammat ja enempi kristillisyyden opetuksia kuulleet uskovaiset tuohon vastaavat. Minä en muista tuosta kuulleeni tietoja, enkä myöskään ole opettaja tai puhuja, joten edellinen käsitykseni voi heittää pahastikin totuudesta.

[O.M]

Raamattu ei tunne mitään uskoontulon jälkeen tapahtuvaa Pyhän Hengen kastetta.

Apostolien aikaan tapahtui kuitenkin Pyhän Hengen laskeutuminen ihmiseen usein myös näkyvien merkkien saattelemana. Tästä en ole vielä saanut silmiini montakaan luterilaista käsitystä edustavaa kirjoitusta. Niissä, joita olen lukenut, on arvioitu, että evankeliumin siirtyessä uuteen vaiheeseen, Jumala on vahvistanut tapahtumia ulkoisilla merkeillä. Niitä olivat esim. Jeesuksen kasteen yhteydessä Pyhän Hengen laskeutuminen hänen päälleen, helluntain tapahtumat sekä kielillä puhuminen ja profetointi, kun evankeliumi levisi pakanakansoille. Eipä kai esimerkiksi helluntaina ollut kysymys siitä, etteivätkö opetuslapset olisi olleet siihen asti uskovaisia.

Noissa kyse on, kuten kirjoitit, ulkonaisista merkeistä. Hynde muuten mainitsi joskus, että isoesikoisten mukaan opetuslapset eivät olisi olleet uskomassa ennen helluntaina tapahtunutta Pyhän Hengen vuodattamista. Vaikuttaa siis siltä, että esikoislestadiolaiset ovat sotkeneet Pyhän Hengen vuodattamisen Pyhän Hengen saamiseen.

Pyhän Hengen vuodattaminen on ymmärtääkseni ainutkertainen tapahtuma, joka tapahtui helluntaina. Senkin jälkeen apostolien julistusta vahvistettiin erilaisilla ulkonaisilla merkeillä, mm. mainitsemallasi Pyhän Hengen näkyvällä tavalla laskeutumisena ihmisen päälle, hänen saadessaan parannuksen armon. Pyhä Henki on ollut olemassa jo VT:n aikana - helluntaina se kuitenkin vuodatettiin näkyvällä tavalla. Ehkäpä se, mikä oli siihen asti vaikuttanut lupauksen henkenä, alkoi vaikuttaa sovituksen henkenä. Sen todisteeksi tarvittiin ulkonaisia merkkejä, jotta kirjoitusten ennustukset tulisivat täytetyiksi. Jotenkin noin olen asiaa pohdiskellut.

Myös kertomus Filippoksen evankelioinnista Samariassa (samarialaiset olivat juutalaisten näkökulmasta "puolipakanoita", joten selkeästi mentiin jo valitun kansan ulkopuolelle) kuuluu näin:
12 Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

Silti Pyhä Henki vuodatettiin vasta näin:
14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen.
15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen.
16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.
17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.

Tietenkin voidaan sanoa, että vaikka samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, he uskoivat Filippoksen saarnan ja ottivat kasteen, niin silti he eivät vielä olleet uskovaisia.

Tuosta aiheesta löytyy hyvä selitys Erkki Reinikaisen teoksesta Usko ja kaste. Olen kirjoittanut aiheesta enemmän jo täällä, nimenomaan Reinikaiseen tukeutuen, mutta itse muotoillen. Kyse on siitä, että samarialaiset uskoivat samaan aikaan sekä Filippoksen saarnaan (Apt. 8:12) että Simon-noidan saarnaan (Apt. 8:11), ja kukaan ei voi palvella kahta herraa (Luuk. 16:13). Raamatun mukaan on sekä elävää että kuollutta uskoa (Jaak. 2:17, 2:26). Kun samarialaiset uskoivat niin jaetulla sydämellä, he kyllä uskoivat Jeesuksen olevan jotain suurta, mutta ilmeisesti vain samaistivat hänet aikakaudelleen tyypillisesti silloisiin epäjumaliin ja ihmeiden tekijöihin, kuten Simon-noitaan. Niin uskoen he eivät antaneet Jeesukselle sitä arvoa, joka kuuluu Jumalan ainoalle Pojalle, jumaluuden toiselle persoonalle, tosi Jumalalle, ihmiskunnan ainoalle lunastajalle ja syntien sovittajalle. Samarialaisten tyyppinen synkretistinen usko eli eri uskonnoista aineksia ottavat maailmankatsomukset ovat nykyään muodissa. Johanneksen ja Pietarin saarnan ja kätten päälle panemisen kautta samarialaiset saivat Jumalalta voiman hylätä väärät käsityksensä ja saivat Pyhän Hengen. Simon-noita, joka myös oli uskonut (Apt. 8:13) jaetulla sydämellä Filippoksen julistuksen, sen sijaan ei halunnut hylätä vanhoja uskomuksiaan ja hänen todettiin joutuvan kadotukseen (Apt. 8:20), jos hän kuolisi siinä tunnontilassa.

Alkutekstissä ei nimittäin ole sanaa "uskova" jakeessa 15. Tai sitten Pietari ja Johannes todellakin rukoilivat näkyvää merkkiä Pyhän Hengen vuodattamisesta.

Alkutekstissä näytetään tosiaan käyttävän sanaa 'αυτος', joka on King Jamesissa käännetty muotoon 'them' ja Bibliassa muotoon 'niiden'. Uskova-sanaa alkutekstissä ei esiinny; siksi en itsekään sitä siihen lisäisi.

Biblia, Apt. 8:
"15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;"

[O.M]

Tuosta aiheesta löytyy hyvä selitys Erkki Reinikaisen teoksesta Usko ja kaste. Olen kirjoittanut aiheesta enemmän jo täällä, nimenomaan Reinikaiseen tukeutuen, mutta itse muotoillen.

Lisäyksenä ja selvennyksenä tähän: en mainitse Reinikaista siksi, että haluaisin nostaa häntä millekään jalustalle (vl-kristillisyydessä ei ylipäätään haluta nostaa ketään henkilöitä jalustalle). Mainitsen hänet vain siksi, ettei kukaan ajattelisi, että olisin kehitellyt oman selitykseni asiaan. SRK:n entisen puheenjohtajan selityksen voinee ajatella olevan yleisemminkin vl-kristillisyydessä hyväksytty selitys.

[O.M]

Apostolien aikaan tapahtui kuitenkin Pyhän Hengen laskeutuminen ihmiseen usein myös näkyvien merkkien saattelemana. Tästä en ole vielä saanut silmiini montakaan luterilaista käsitystä edustavaa kirjoitusta. Niissä, joita olen lukenut, on arvioitu, että evankeliumin siirtyessä uuteen vaiheeseen, Jumala on vahvistanut tapahtumia ulkoisilla merkeillä. Niitä olivat esim. Jeesuksen kasteen yhteydessä Pyhän Hengen laskeutuminen hänen päälleen, helluntain tapahtumat sekä kielillä puhuminen ja profetointi, kun evankeliumi levisi pakanakansoille.

Pyhän Hengen laskeutumista ei seuraavassa Siionin lähestyslehdessä 07/2008 olevassa erään vl-papin kirjoituksessa käsitellä, mutta ihmeiden merkitystä siinä käsitellään luterilaisesta näkökulmasta:

"Pelastumisen ja uskon asiassa ihmisen ei tarvitse vaatia erityisiä merkkejä ja ihmeitä – ei haudan takaa eikä tästä elämästä. Jumala on antanut meille pyhän sanansa, joka riittää uskon perustukseksi. Ihmisen tulee kuulla Jumalan sanaa, sillä usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta (Room. 10:17)."

Ihmeiden merkityksestä on ollut Siionin lähetyslehdessä kirjoitusta tänä vuonna laajemminkin, muistaakseni samassa numerossa oli toinen samaa aihetta sivunnut kirjoitus ja joku aika sitten myös yksi vastaava. Jossain todettiin, että Korintissa esiintyi vääränlaista armolahjojen korostusta - ihmiset esim. tavoittelivat kielillä puhumista, vaikka muut eivät ymmärtäneet siitä mitään, toisin kuin helluntain kielillä puhumisihmeessä, jossa apostolit kykenivät ymmärrettävästi puhumaan kieliä, joita eivät ymmärtäneet. Kirjoituksessa todettiin, että tätä vastaan Paavali totesi, että kielillä puhuja rakentaa vain itseään, mutta se joka profetoi (tässä: selittää sanaa) rakentaa seurakuntaa. Koska seurakunnan rakentaminen on rakkauden työ, on taito selittää sanaa siksi kielillä puhumisen lahjaa arvokkaampi. Myös täällä asiaa näytetään sivuavan:

"Monesti on käynyt niin kuin Korinttilaiskirjeen mukaan voi käydä: ”Jos kaikki profetoisivat (selittäisivät yksinkertaisesti sanaa) ja joku epäuskoinen tai ulkopuolinen tulisi paikalle, hän joutuisi kaikkien koeteltavaksi ja tutkittavaksi ja hänen sydämensä salaisuudet paljastuisivat. Silloin hän heittäytyisi kasvoilleen maahan, rukoilisi Jumalaa ja tunnustaisi: ’Jumala on todella teidän keskuudessanne’.” (1. Kor. 14:24–25.)"

[Aromi]

Lisäyksenä ja selvennyksenä tähän: en mainitse Reinikaista siksi, että haluaisin nostaa häntä millekään jalustalle (vl-kristillisyydessä ei ylipäätään haluta nostaa ketään henkilöitä jalustalle). Mainitsen hänet vain siksi, ettei kukaan ajattelisi, että olisin kehitellyt oman selitykseni asiaan. SRK:n entisen puheenjohtajan selityksen voinee ajatella olevan yleisemminkin vl-kristillisyydessä hyväksytty selitys.

Siis henkilö nimeltä E.R. ei ole jalustalla, tämä on selvä juttu. Onko sitten SRK:n puheenjohtajuus sellainen auktoriteettiasema, jolla voidaan perustella Raamatun selityksen oikeellisuutta?

Kysymykseni ei siis liity siihen, että olisin Reinikaisen kanssa eri mieltä, vaan tuohon lainaukseni viimeiseen virkkeeseen.

[Taavetti]

Lisäyksenä ja selvennyksenä tähän: en mainitse Reinikaista siksi, että haluaisin nostaa häntä millekään jalustalle (vl-kristillisyydessä ei ylipäätään haluta nostaa ketään henkilöitä jalustalle). Mainitsen hänet vain siksi, ettei kukaan ajattelisi, että olisin kehitellyt oman selitykseni asiaan. SRK:n entisen puheenjohtajan selityksen voinee ajatella olevan yleisemminkin vl-kristillisyydessä hyväksytty selitys.

Siis henkilö nimeltä E.R. ei ole jalustalla, tämä on selvä juttu. Onko sitten SRK:n puheenjohtajuus sellainen auktoriteettiasema, jolla voidaan perustella Raamatun selityksen oikeellisuutta?

Kysymykseni ei siis liity siihen, että olisin Reinikaisen kanssa eri mieltä, vaan tuohon lainaukseni viimeiseen virkkeeseen.

Sinänsä edes SRK.n puheenjohtajuus ei nosta ketään mihinkään muuhun asemaan, kuin että siitä tehtävästä käsin on mahdollisuus kutsua yhdistyksen johtokunta koolle, tosin se käytännössä taitaa tapahtua yhdessä sihteerin kanssa.

Sen sijaan puheenjohtajuudella on käänteinen merkitys, eli siihen tehtävään ei tule valituksi, ellei ole opissa ja elämässä osoittanut hengen raittiutta. Jos ne jossakin vaiheessa todetaan menetetyiksi, voidaan puheenjohtaja vaihtaa ja joskus on niin tehtykin. Nimiä en kuitenkaan halua tässä julkisella palstalla tuoda esille.

[O.M]

Siis henkilö nimeltä E.R. ei ole jalustalla, tämä on selvä juttu. Onko sitten SRK:n puheenjohtajuus sellainen auktoriteettiasema, jolla voidaan perustella Raamatun selityksen oikeellisuutta?

Kysymykseni ei siis liity siihen, että olisin Reinikaisen kanssa eri mieltä, vaan tuohon lainaukseni viimeiseen virkkeeseen.

Sinänsä edes SRK.n puheenjohtajuus ei nosta ketään mihinkään muuhun asemaan, kuin että siitä tehtävästä käsin on mahdollisuus kutsua yhdistyksen johtokunta koolle, tosin se käytännössä taitaa tapahtua yhdessä sihteerin kanssa.

Sen sijaan puheenjohtajuudella on käänteinen merkitys, eli siihen tehtävään ei tule valituksi, ellei ole opissa ja elämässä osoittanut hengen raittiutta. Jos ne jossakin vaiheessa todetaan menetetyiksi, voidaan puheenjohtaja vaihtaa ja joskus on niin tehtykin. Nimiä en kuitenkaan halua tässä julkisella palstalla tuoda esille.

Yhdyn Taavetin vastaukseen. SRK:n puheenjohtajuus on luottamustoimi - ei esikoislestadiolaisten tyyppinen hengellinen hallitus. Myös SRK:n puheenjohtajan näkemykset tulee voida koetella Raamatulla.

[Aromi]

Kiitos vastauksista.
En tiedä, oliko tarkennus turha, mutta eipä jää tulkinnanvaraa , hyvä niin.

Mitä tulee noihin Pyhän Hengen näkyviin merkkeihin, otan vielä kaksi Raamatunkohtaa esille. Tässä vanha tuttu 1. Kor:13
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, [1. Kor. 8:2]
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Tämä asettaa oikeaan mittasuhteeseen näkyvät merkit ja ihmisen Pyhältä Hengeltäkin vaikutetut kyvyt.

Mielenkiintoinen on sitten Markuksen evankeliumin lopussa (luku 16) oleva kohta:
17 Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä.
18 He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."

Ja yhtä mielenkiintoinen alaviite Raamatussa:
Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla.
Mitä sanotte Raamatun auktoriteetista tässä tapauksessa? Ulkonaisia merkkejä korostava kohta onkin jälkeenpäin lisätty.

[weha]

Mark.16:20. "Mutta he opetuslapset) menivät ja saarnasivat joka paikassa, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan seuraavaisten merkkien kautta"[/b]Uskonpuhdistaja tästäkin hyvin osuvasti ja oikein hedelmin opettaa muistaakseni tähän tapaan:

"Kun apostoleita ei enään ole ja Raamattu on loppuun kirjoitettu ja sen sana apostolisin merkein vahvistettu, Raamattua ei voi enää vahvistaa, eikä tuossa merkityksessä ihmeitä enää tapahdu"

Hebr.2:3. "Kuinkas me välttäisimme, jos me senkaltaisen autuuden katsomme ylön? joka sitte, kuin se ensin Herralta saarnattu oli, meissä vahvistetuksi tuli niiden kautta, jotka sen kuulleet olivat.
4. Ja Jumala on siihen todistuksensa antanut sekä ihmeillä että tunnustähdillä, niin myös moninaisilla voimallisilla töillä ja Pyhän Hengen jakamisilla tahtonsa jälkeen".

Ef.2:20. "Apostolein ja prophetain perustuksen päälle rakennetut, jossa Jesus Kristus paras kulmakivi on,
21. Jonka päälle kaikki rakennus toinen toiseensa liitetään ja kasvaa pyhäksi templiksi Herrassa,
22. Jonka päälle te myös rakennetaan Jumalalle asuinsiaksi Hengessä".