Aromi kirjoitti:O.M kirjoitti:Raamattu ei tunne mitään uskoontulon jälkeen tapahtuvaa Pyhän Hengen kastetta.
Apostolien aikaan tapahtui kuitenkin Pyhän Hengen laskeutuminen ihmiseen usein myös näkyvien merkkien saattelemana. Tästä en ole vielä saanut silmiini montakaan luterilaista käsitystä edustavaa kirjoitusta. Niissä, joita olen lukenut, on arvioitu, että evankeliumin siirtyessä uuteen vaiheeseen, Jumala on vahvistanut tapahtumia ulkoisilla merkeillä. Niitä olivat esim. Jeesuksen kasteen yhteydessä Pyhän Hengen laskeutuminen hänen päälleen, helluntain tapahtumat sekä kielillä puhuminen ja profetointi, kun evankeliumi levisi pakanakansoille. Eipä kai esimerkiksi helluntaina ollut kysymys siitä, etteivätkö opetuslapset olisi olleet siihen asti uskovaisia.
Noissa kyse on, kuten kirjoitit, ulkonaisista merkeistä. Hynde muuten mainitsi joskus, että isoesikoisten mukaan opetuslapset eivät olisi olleet uskomassa ennen helluntaina tapahtunutta Pyhän Hengen vuodattamista. Vaikuttaa siis siltä, että esikoislestadiolaiset ovat sotkeneet Pyhän Hengen
vuodattamisen Pyhän Hengen
saamiseen.
Pyhän Hengen vuodattaminen on ymmärtääkseni ainutkertainen tapahtuma, joka tapahtui helluntaina. Senkin jälkeen apostolien julistusta vahvistettiin erilaisilla ulkonaisilla merkeillä, mm. mainitsemallasi Pyhän Hengen näkyvällä tavalla laskeutumisena ihmisen päälle, hänen saadessaan parannuksen armon. Pyhä Henki on ollut olemassa jo VT:n aikana - helluntaina se kuitenkin vuodatettiin näkyvällä tavalla. Ehkäpä se, mikä oli siihen asti vaikuttanut lupauksen henkenä, alkoi vaikuttaa sovituksen henkenä. Sen todisteeksi tarvittiin ulkonaisia merkkejä, jotta kirjoitusten ennustukset tulisivat täytetyiksi. Jotenkin noin olen asiaa pohdiskellut.
Aromi kirjoitti:Myös kertomus Filippoksen evankelioinnista Samariassa (samarialaiset olivat juutalaisten näkökulmasta "puolipakanoita", joten selkeästi mentiin jo valitun kansan ulkopuolelle) kuuluu näin:
12 Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
Silti Pyhä Henki vuodatettiin vasta näin:
14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen.
15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen.
16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.
17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
Tietenkin voidaan sanoa, että vaikka samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, he uskoivat Filippoksen saarnan ja ottivat kasteen, niin silti he eivät vielä olleet uskovaisia.
Tuosta aiheesta löytyy hyvä selitys Erkki Reinikaisen teoksesta Usko ja kaste. Olen kirjoittanut aiheesta enemmän jo
täällä, nimenomaan Reinikaiseen tukeutuen, mutta itse muotoillen. Kyse on siitä, että samarialaiset uskoivat samaan aikaan sekä Filippoksen saarnaan (Apt. 8:12) että Simon-noidan saarnaan (Apt. 8:11), ja kukaan ei voi palvella kahta herraa (Luuk. 16:13). Raamatun mukaan on sekä elävää että kuollutta uskoa (Jaak. 2:17, 2:26). Kun samarialaiset uskoivat niin jaetulla sydämellä, he kyllä uskoivat Jeesuksen olevan jotain suurta, mutta ilmeisesti vain samaistivat hänet aikakaudelleen tyypillisesti silloisiin epäjumaliin ja ihmeiden tekijöihin, kuten Simon-noitaan. Niin uskoen he eivät antaneet Jeesukselle sitä arvoa, joka kuuluu Jumalan ainoalle Pojalle, jumaluuden toiselle persoonalle, tosi Jumalalle, ihmiskunnan ainoalle lunastajalle ja syntien sovittajalle. Samarialaisten tyyppinen
synkretistinen usko eli eri uskonnoista aineksia ottavat maailmankatsomukset ovat nykyään muodissa. Johanneksen ja Pietarin saarnan ja kätten päälle panemisen kautta samarialaiset saivat Jumalalta voiman hylätä väärät käsityksensä ja saivat Pyhän Hengen. Simon-noita, joka myös oli uskonut (Apt. 8:13) jaetulla sydämellä Filippoksen julistuksen, sen sijaan ei halunnut hylätä vanhoja uskomuksiaan ja hänen todettiin joutuvan kadotukseen (Apt. 8:20), jos hän kuolisi siinä tunnontilassa.
Aromi kirjoitti:Alkutekstissä ei nimittäin ole sanaa "uskova" jakeessa 15. Tai sitten Pietari ja Johannes todellakin rukoilivat näkyvää merkkiä Pyhän Hengen vuodattamisesta.
Alkutekstissä näytetään tosiaan käyttävän sanaa 'αυτος', joka on King Jamesissa käännetty muotoon 'them' ja Bibliassa muotoon 'niiden'. Uskova-sanaa alkutekstissä ei esiinny; siksi en itsekään sitä siihen lisäisi.
Biblia, Apt. 8:
"15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;"