"Keskeisten saarnaajien opilliset erheet",

[pumpulikukka]

Muistan edesmenneen kylämme vanhan puhujan eräässä keskustelussa sanoneen, että hengellisissä taisteluissa ja eksytyksissä on aina ollut ja tulee aina olemaan sekä eksyttäjiä, että eksytettyjä. Tämä vanha rakas veli kertoi havaintona, että eksytetyt oikein opastettuina löytävät takaisin Isän kotiin, eli Jumalan valtakuntaan ja saavat parannuksen armon eksytyksestä, mutta eksyttäjille se on vaikeaa, apostoli Paavalin sanojen mukaan kenties mahdotonta. Samalla toivon kaikille eksytetyille palaamisen armoa, mutta myös eksytyksen levittäjille, ettei eksyttäminen olisi niin vahvaa otetta saanut, että Isän kodin ovi olisi lopullisesti sulkeutunut.

Minä olen ollut 20-vuotias silloin 70-luvulla. Asuin Helsingissä ja olin uskovainen hoitokokousten aikaan ja myös kotipaikkakunnallani kävin seuroissa niihin aikoihin. Läheisiä sukulaisiani joutui eriseuraan yksi heistä oli puhuja. He kaikki saivat palata takaisin Jumalan valtakuntaan. Heistä yhtä lukkuunottamatta kaikki muut on päässyt ajasta iäsyyteen. Muistan kuinka heillä yhdellä jonka kanssa eniten keskustelin oli kova katkeruus ja ei ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kysymys. Kun Jumala sai hänelle kirkastaa oman sielunsa tilan ja sai parannuksen armon katkeruus hävisi. Hän sai uskomisen vapauden takaisin.
Löysin raamatusta muutamia kohtia jotka haluan kirjoittaa tänne.

Paavalin 2 epistola Timoteukselle
2. luku
15. Pyydä itses Jumalalle osoittaa toimelliseksi ja jakamattomaksi työntekijäksi joka oikein totuuden sanaa jakaa.
19. Mutta Jumalan vahva perustus kuitenkin pysyy, joka täällä kiinnitetty on: Herra tuntee omansa. Ja lakatkaa jokainen vääryydestä joka Kristuksen nimeä mainitsee.
20. Mutta suuressa huoneessa eivät ole ainoastaan kultaiset ja hopeaiset astiat, vaan myös puiset ja saviset, ja muutamat tosin kunniaksi, mutta muutamat häpiäksi.
3.luku
3. Sillä tulee aika, jona he ei voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät.
4. Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkevat.

[O.M]

Läheisiä sukulaisiani joutui eriseuraan yksi heistä oli puhuja. He kaikki saivat palata takaisin Jumalan valtakuntaan. Heistä yhtä lukkuunottamatta kaikki muut on päässyt ajasta iäsyyteen. Muistan kuinka heillä yhdellä jonka kanssa eniten keskustelin oli kova katkeruus ja ei ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kysymys. Kun Jumala sai hänelle kirkastaa oman sielunsa tilan ja sai parannuksen armon katkeruus hävisi. Hän sai uskomisen vapauden takaisin.

Mielestäni on sangen lohdullista lukea tuo Pumpulikukan kertomus. Katkeroituneenkin ihmisen tunnon Jumala voi vielä herättää.

Varmastikaan kaikkia sidottuja ei ole kohdeltu silkkihansikkain, mutta jos ihminen ensin mieltää oman ja myös yleisesti ihmisen kokoviallisuuden Jumalan edessä, on mahdollista tehdä parannus ja saada ymmärtävämpi ja anteeksiantava mieli myös taitamattomuuteen ja mahdollisesti lihan käsivarren käyttämiseen joutuneita hoitajia kohtaan.

Vl-kristityt eivät tietääkseni väitä, etteikö jopa sinänsä täysin oikein perustein tapahtuneissa hoidoissakin ole voinut tulla hoitajille lankeemuksia liikaan kovuuteen. Sen sijaan internetin keskustelupalstoilla 70-luvun hoitokokouksissa hoidetuista saa usein käsityksen, että he mielestään ovat synnittömimpiä ihmisiä sitten erään Jeesus K:n. Vähän väliä voi esim. Suomi24:ssa nähdä viestejä, joissa halutaan todistella, miten hoidetut eivät olleetkaan syntisiä. Olenkin huomannut selkeän opillisen eron vl:ten ja 70-luvulla sidottujen välillä: vl:t korostavat Kristuksen armoa suuria syntisiä kohtaan, kun sidotut korostavat heillä olleen mielestään vain suhteellisen vähäisiä ja pieniä syntejä.

Monia muitakin opillisia eroja olen huomioinut. Olen huvikseni vähän listannutkin niitä omiin tarpeisiini, samoin kuin opillisia käsityserojani suhteessa ns. moppilaisiin.

[Aromi]

Tuota oon joskus miettinyt muutoinkin. Kyllähän Raamattu puhuu valinnoista, jotka kohdistetaan ihmiselle. Pyydetään valitsemaan siunaus tai kirous, ja suositellaan siunauksen valitsemista. On noi vaikeita asioita..

Asian vaikeus on siinä, että inhimillinen luonto ei tahdo taipua siihen, että se on turmeltunut eikä siksi kelpaa Jumalalle. Se, että pyydetään tai suositellaan ei muuksi muuta Jumalan sanan ihmiselle kohdistamia vaatimuksia: ne ovat lakia. Niin kuin Luther asian ilmaisee, sanassa meitä käsketään valitsemaan siunaus. Siitä ei seuraa, että kykenisimme sen tekemään. Onko Jumala tässä epäoikeudenmukainen? Ei sentään, laki vain toteuttaa tehtäväänsä. Se vaatii meiltä aina mahdottomia ja lyö alas kaikki, jotka uskottelevat pystyvänsä sen täyttämään.

Ihmistä kiusaa se asia, että laki on hyvä, vanhurskas ja oikea. Ja ihmisen sisin yleensä vastaakin siihen aamenta, eli tunnustaa lain vaatimukset oikeutetuiksi. Jeesuksen vuorisaarnakin, joka kirkastaa meille lain vaatimuksien ankaruutta, saatetaan tulkita niin, että sen vaatimuksia pitää noudattaa. Esim. niin, että jos joku asia elämässäsi viettelee sinua, sinun pitää hakata se irti ja heittää pois. Synnistä luopuminen on hyvä asia, mutta sekään ei tee meitä vanhurskaaksi. Miksei uskovaisia saa velvoittaa hyvällä asialla?
Jeesus vastaa tähän "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.
Jos hylkäät yhden asian elämästäsi, laki ei jää siihen. Se vaatii aina seuraavaa, ja loppujen lopuksi se vaatii vielä jättämään pahat ajatuksetkin. Siinä vaiheessa viimeistään nousee tie pystyyn.

Tässä tilanteessa ihmisellä ei edelleenkään ole mitään, "mitä voisi antaa sielunsa lunnaiksi", ei rukouksia, ei hyviä tekoja, ei kerrassaan mitään. Ei tässäkään tilanteessa ihmistä aseteta minkään valinnan eteen, vaan yksin Jumala nostaa, kantaa ja pelastaa. Sen Jumala tekee evankeliuminsa voimalla.
Jes 46:3 Kuule minua, Jaakobin suku, koko Israelin heimon jäännös! Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan hamasta syntymästänne saakka, äitinne kohdusta asti!
4 Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.

Mutta kun laki tuodaan Jumalan valtakuntaan, se on luonnoltaan edelleen samanlainen: oikeamielinen, vanhurskas, täydellinen. Sitä vastaan ei pysty keksimään mitään todellisia verukkeita, vaan on pakko nöyrtyä ja tunnustaa epäonnistuvansa sen täyttämisessä. Siksi laki masentaa, väsyttää ja tekee epätoivoiseksi. Lampaita ei ole tarkoitettu taakkoja kantamaan, vaan kulkemaan iloisella mielellä Paimenen perässä.

Totta kai on niitä, jotka eivät kuuntele Paimenen ääntä, vaan tekevät mitä lystäävät, eli käyttävät evankeliumin vapautta väärin. Lutherin mukaan meidän täytyy kärsiä sitä yhdestä tärkeästä syystä: jos laki asetetaan vielä uskovaisillekin siksi, että saataisiin muutamat noudattamaan ainakin ulkoista vanhurskautta, voi käydäkin niin, että suljetaan samalla taivaan ovi niiltä, jotka olisivat sinne armosta menossa. (löytyy Lutherin kirjasta Sidottu ratkaisuvalta)

[O.M]

Armovalitsemuksesta voidaan todeta, että siihen sisältyy raamatullinen paradoksi: Jumala tahtoisi kaikkien ihmisten pelastuvan, mutta on kuitenkin jo ennen aikojen alkua valinnut itselleen syntisestä siemenestä ne, joiden on ennalta nähnyt uskovan. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat ovat valittuja. Kuitenkin kaikki syntyvät maailmaan Jumalan lapsina, vaikkakin syntisestä siemenestä ja siten omalta puoleltaan kadotuksen alaisina, mutta Jumalan lahjoittaman uskon ansiosta vanhurskaina. Tavallaan ensimmäinen valinta kohdistuu siis kaikkiin ihmisiin, samoin armokutsu kuuluu kaikille. Ketään Jumala ei ole ennalta valinnut kadotukseen, kuten kalvinistit väittävät, vaikka Jumala onkin ennalta nähnyt, ketkä luopuvat hänestä ja ketkä hän vanhurskaalla tahdollaan varjelee seurakunnassaan uskomassa ja ketkä parannuksen kautta saavat palata lapsenuskoonsa. Silti vain harvat aikuisista ovat valittuja.

Raamattu kehottaa valitsemaan siunauksen ja kirouksen väliltä, ts. tekemään parannuksen:

"5. Moos. 11:26 "Minä annan teidän nyt valita siunauksen tai kirouksen.

5. Moos. 30:1 "Kun olette kokeneet siunauksen ja kirouksen, jotka annoin teidän valittavaksenne, te alatte miettiä tätä kaikkea niiden kansojen keskellä, joiden sekaan Herra, teidän Jumalanne, on teidät hajottanut. [30:1,2: 3. Moos. 26:40,41]

5. Moos. 30:19 "Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. [5. Moos. 4:26, 11:26; Sir. 15:16,17]

Matt. 3:2 Ja sanoi: tehkäät parannus; sillä taivaan valtakunta on lähestynyt.

Matt. 4:17 Siitä ajasta rupesi Jesus saarnaamaan ja sanomaan: tehtäät parannus; sillä taivaan valtakunta lähestyi.

Mark. 1:15 Ja sanoi: aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi.

Ap. t. 2:38 Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Ap. t. 3:19 Niin tehkäät parannus ja palatkaat, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, kuin virvoittamisen ajat tulevat Herran kasvoin edestä,

Ap. t. 8:22 Sentähden tee parannus sinun pahuudestas, ja rukoile Jumalaa, että sydämes ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin.

Ilm. 2:5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimäisiä töitä; vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian ja syöksen kynttiläjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta.

Ilm. 2:16 Tee parannus; vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian, ja tappelen heidän kanssansa minun suuni miekalla.

Ilm. 3:3 Niin ajattele siis, kuinka sinä saanut ja kuullut olet, ja pidä se, ja tee parannus. Ellet sinä siis valvo, niin minä tulen sinun päälles niinkuin varas, ja et sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päälles tulen.

Ilm. 3:19 Joita minä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan; niin ole siis ahkera ja tee parannus."

Kuitenkaan luonnollisella ihmisellä ei omalta puoleltaan ole kykyä tehdä parannusta eikä liioin säilyä uskomassa:

"Joh. 6:44 Ei taida kenkään minun tyköni tulla, ellei Isä, joka minun lähetti, vedä häntä, ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä.

Fil. 2:13 Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että toimituksen, hyvän suosionsa jälkeen.

Joh. 6:28 Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää tekemän, että me taitaisimme Jumalan töitä tehdä?
29 Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti."

Miksi Jumala sitten kehottaa ihmistä parannukseen? Laki vaatii 'luonnolliselta ihmiseltä' mahdottomia. Laki ilmoittaa vain, mikä on Jumalan hyvä ja vanhurskas tahto: laki ilmoittaa, että ihmisen on valittava siunauksen ja kirouksen väliltä. Laki vaatii myös pitämään käskyt; yhtä vähän kuin ihminen kykenee pitämään käskyt, yhtä vähän ihminen omalta puoleltaan kykenee valitsemaan siunauksen ja kirouksen väliltä. Kun ihminen lopulta tajuaa oman mahdottomuutensa Jumalan edessä, silloin hän haluaa turvautua yksin armoon.

Uskon hedelmänä armo opettaa sitten hylkäämään jumalattoman menon. Omatunto ei ole erehtymätön, sitä tulee oikaista Raamatulla. Muiden uskovaisten tehtävä on neuvoa ja ojentaa horjuvaa.

Hepr. 3:
"13 Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi."

[O.M]

Kävin katsomassa linkin kautta toisen palstan keskusteluun tulleita vastauksia. Vaikka olisi varmaan hyvä olla kommentoimatta mitään toisen palstan keskustelusta, niin en voi muuta kuin haukkoa henkeä, miten innokkaasti Taavetin persoonaan ollaan käymässä kiinni. Tiedoksi muuten toisen palstan lukijoille: Taavetti ei ole palstan ainut moderaattori eikä ainut valvojakaan. Meillä vastuuta on jaettu. Voitte yhtä lailla haukkua minuakin.

Ihmetyttää todella, miten ne tahot, joilla toisella palstalla on lukkoonlyöty käsitys 1970-luvun tapahtumista, yhtäkkiä ovatkin "itseään taluttamaan pyytäviä". Juuri samat pyhimykset, joiden uskoa ei koskaan ja mitenkään saa arvioida tekemättä Pyhän Hengen pilkkaa. Toisin kuin rinnakkaispalstan pyhimysten uskoa, minun uskoani muuten saa vapaasti arvioida. Pelastusvarmuuteni ei ole kiinni itseni kanssa eri tavoin uskovien, eri maailmankatsomusta edustavien ihmisten arvioista. Olisi varmaan kauheaa olla niin epävarma omasta maailmankatsomuksestaan, että sitä horjuttaisi itsensä kanssa jonkun eri tavoin uskovan ihmisen tekemä arvio. Moppilaisten kauhea pelko sieluntila-arvioita kohtaan onkin vahvistanut käsitystäni, että siinä uskossa ihminen ei saa rauhaa tunnolleen.

[Jani_S]

Mutta kun laki tuodaan Jumalan valtakuntaan, se on luonnoltaan edelleen samanlainen: oikeamielinen, vanhurskas, täydellinen. Sitä vastaan ei pysty keksimään mitään todellisia verukkeita, vaan on pakko nöyrtyä ja tunnustaa epäonnistuvansa sen täyttämisessä. Siksi laki masentaa, väsyttää ja tekee epätoivoiseksi. Lampaita ei ole tarkoitettu taakkoja kantamaan, vaan kulkemaan iloisella mielellä Paimenen perässä.

Totta kai on niitä, jotka eivät kuuntele Paimenen ääntä, vaan tekevät mitä lystäävät, eli käyttävät evankeliumin vapautta väärin. Lutherin mukaan meidän täytyy kärsiä sitä yhdestä tärkeästä syystä: jos laki asetetaan vielä uskovaisillekin siksi, että saataisiin muutamat noudattamaan ainakin ulkoista vanhurskautta, voi käydäkin niin, että suljetaan samalla taivaan ovi niiltä, jotka olisivat sinne armosta menossa. (löytyy Lutherin kirjasta Sidottu ratkaisuvalta)

Kiitos Aromi tästä siteerauksesta. On meillä sitten ollut kallis Jumalan sanan selittäjä tuossa Martti-tohtorissa.

Lakihan on oikea, koska se on vanhurskaan Jumalan antama. Mutta koska Jumala näki jo ensimmäisen ihmisparin kohdalla, ettei meistä ole hänen tahtonsa täyttäjiksi, hän antoi armon käydä oikeudessa ja pani lain syrjään vaatimasta ihmisraukkaa täydellisyyteen. Tämän armon kautta, jonka Jumala valmisti Pojassaan, hän avasi syntisille tien luokseen. Muuten se olisi jäänyt tukkoon jo alussa.

Mutta vaikka Jumalan armahti luomaansa ihmistä, ei tämä armahduskaan kauaksi kantanut koko ihmiskuntaa. Sielunvihollinen, joka on sillä töin, että pilaa kaiken hyvän, jonka Jumala on tehnyt, sokeutti ihmisen myös armon suhteen ja uskotteli sen riittävän kaiken syntimenon keskellä. Näin maailma paheni entisestään pysyen vakaasta tahdosta synnissään (kuulostaako tutulta myös tänä päivänä?) ja Jumala katui ihmisen luomista. Mahtoi olla ennen vedenpaisumusta huonosti asiat, koska Jumala katui ja sen päälle hukutti kaikki jumalattomat. Siinä ei auttanut jumalinen elämä, ei Nooan tuttavapiiriin kuuluminen eikä arkin rakennustyössä auttaminen (eli hengellinen myötäily Jumalan sanaan), jos parannus ei kelvannut. Kaikki syntejään katumattomat hukkuivat viimeistä myöten. Näin laki tuli ja tuomitsi sekä tappoi, sillä se oikeus sillä oli. Vanhurskas Jumala ei tee mitään väärin.

Laki on aina pidetty Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Toki harhaan menneet uskot ovat lakia käyttöön vaatineet ja käyttävätkin, mutta sitovat sillä kaikki tuomion alle. Silloin uskotaan orjan pelosta, eikä lapsen ilosta. Jotkut ovat olleet hankkimassa lakia myös Jumalan lasten keskelle, mutta ovat joutuneet lähtemään lakeineen päivineen ulos Jumalan valtakunnasta. Toki jotkut ovat Jumalan armosta käsittäneet lainalaisen tilansa ja tehneet parannuksen, mutta monia on laintaulut kainalossa lähtenyt maailman pimeyteen.

Älköön Jumalan valtakunnassa, armahdettujen syntisten joukossa, ikinä kuuluko lain saarna. Se tekee heikosta matkalaisesta raajarikon ja vahvan matkalaisen se voi saattaa ylpeyden syntiin. Armo on tarpeeksi Jumalan lapselle ja siitä hän saa kaiken, mikä ohjaa häntä kaidalla tiellä. Mahtaako yksikään lain käsky näyttää, missä taivas on? Ei mahda, vaan helvetin laki kyllä näyttää.

Miksi sitten ei voitaisi tehdä ja sopia niin, että laki saarnataan myös Jumalan lapsille? Syynä sen mahdottomuuteen on ihmisen turmelus, langennut vanha osa; se on jopa mielistynyt lakiin ja yrittää täyttää sitä keinolla millä hyvänsä. Onnistumisen piru istuu niin lujasti langenneessa lihassamme, että kutsu Vanhan Kehnon lakitalkoisiin kuuluu helposti sen korviin, jos vain sitä kuulutetaan. Jos Jumalan lapselle saarnataan lakia, hänen uskonsa kielletään ja Kristuksen sovitustyö poljetaan maahan. Laki tekee ihmisestä jumalattoman, mutta evankeliumi vanhurskaan.

Ne, jotka saarnaavat myös lakia evankeliumin lisäksi, eivät tunne Kristusta eivätkä ole hänen sovituksestaan osallisia. Jos he olisivat, he eivät tarvitsisi lakia, sillä kokonainen evankeliumi, armon ja totuuden sisältävä Jumalan sana, ohjaa vapautettua syntistä taivaaseen saakka.

[Bono]

OM: Tällaista tämä nettikeskustelu tuppaa usein olemaan. Surulliseksi lähinnä vetää.

[nuusku]

Ihmetyttää todella, miten ne tahot, joilla toisella palstalla on lukkoonlyöty käsitys 1970-luvun tapahtumista, yhtäkkiä ovatkin "itseään taluttamaan pyytäviä". Juuri samat pyhimykset, joiden uskoa ei koskaan ja mitenkään saa arvioida tekemättä Pyhän Hengen pilkkaa. Toisin kuin rinnakkaispalstan pyhimysten uskoa, minun uskoani muuten saa vapaasti arvioida. Pelastusvarmuuteni ei ole kiinni itseni kanssa eri tavoin uskovien, eri maailmankatsomusta edustavien ihmisten arvioista. Olisi varmaan kauheaa olla niin epävarma omasta maailmankatsomuksestaan, että sitä horjuttaisi itsensä kanssa jonkun eri tavoin uskovan ihmisen tekemä arvio. Moppilaisten kauhea pelko sieluntila-arvioita kohtaan onkin vahvistanut käsitystäni, että siinä uskossa ihminen ei saa rauhaa tunnolleen.

Yllättävää, että täysin samalla tavalla olen itsekin asiaa miettinyt. Minäkään en koe olevani samassa uskossa heidän kanssaan. Tilanne muuttuu käsittääkseni jatkuvasti pahemmaksi. Esimerkiksi taannoin mm. huomasin, että vain 60% ko. palstan käyttäjistä piti homouden harjoittamista syntinä, ja ilmeisesti suuri osa niistä, jotka itse äänestivät sen synnillisyyden puolesta, silti pitävät uskonveljinä ja -sisarina niitä, joilla on asiasta 'avarampi' näkemys, tai ainakin kieltäytyvät sieluntila-arvioiden tekemisestä. En itse osaa muuta kuin hämmästellä, että miten voi niin pahasti pimentyä. Kaippa samat vaarat silti vaanivat itseäkin, omakohtainen valvominen kai edelleen on keskeisintä nettipalstojen tilaa päivitellessäkin. Eikö jossain neuvota käymään vanhojen uskovaisten jalanjäljissä, mistä tuo neuvo sitten löytyykään.

[näre]

Tätä palstojen välistä nokittelua on hirveän surullista seurata. Varmaan molemmin puolin on lausuttu sanoja, jotka olisivat saaneet jäädä lausumatta. Joku niistä kuitenkin iloitsee. Valitettavasti.

Väärä on vääjäämättä väärää ja oikea oikeaa, mutta minua on pysäyttänyt erityisesti näiden nettikeskustelujen osalta se, mitä Seppo Lohi kirjoittaa vuosikirjassa 2008 Palveleva rakkaus otsikolla 'Jumalan temppeliä ei saa hajottaa'. Siitä pari katkelmaa:

"Kun uskonystävien "veljellinen rakkaus" jäähtyy, yhteistoiminta vaikeutuu ja lopulta katkeaa. "Veljien vikoja" ei enää peitetäkään, pikemminkin paljastetaan, ja niistä kasvaa kristittyjä jakavia aitoja. Vaikka omistettaisiin vielä sama uskonnäkemys, kiistellään keskenään, ruokitaan itseä ja toisia lähimmäisten vioilla ja virheillä (ks. 2. Kor. 12:18 ). Eripura voi johtaa erillään oloon ja synnyttää aikaa myöten myös opillisia eroja. Nämä eivät siis ole aina eri teille lähtemisen alkuperäinen syy. - -

Omasta puolestaan Paavali kertoo laskeneensa Korinttiin vain perustan, joka oli Kristus. Tälle kalliolle Apollos oli jatkanut, ja nyt työssä oli jo joku muu. Rakentajat ja jopa rakennusaineetkin saattoivat olla erilaisia. Tämän korinttilaisetkin olivat havainneet. Vaikka sanoma oli yhteinen, Apollos, Pietari ja Paavali eivät ilmaisseet asioita samalla tavalla. Kullakin oli lahjansa, jota perinteet, elämäntilanteet, ympäristötekijät ja erilaiset olosuhteet olivat muokanneet. Pietarin saarnat paljastivat Gennesaretin kalastajan, Paavalin puhetyyli kieli "akateemisesta" koulutuksesta. Tärkeintä oli, että sanoma oli yhteinen, tavoite ja Henki sama. Paavalin mukaan erot johtuivat erilaisista lahjoista, joita he käyttivät palvellakseen seurakuntaa, joka on Kristuksen ruumis."


Samalla tavalla uskoviksi tunnustautuvat, haluammeko tuota "veljellistä rakkautta" omissa ja maailman silmissä olla vaalimassa?

[nuusku]

Seuroissa sanottiin äskettäin, että Jumalan valtakuntaan ei pääse kylkeytymällä. Ittestä tuntuu, että ongelma jotenkin liittyy tohon. Itse haluaisin olla vaalimassa veljellistä rakkautta, vaikken ole sen vaalimisessa onnistunut, mutta koska en pidä uskovaisena jotakuta, joka sanoo olevansa vl, vaikka puheidensa kautta ilmaisee ettei ole, eli ilmeisesti on "kylkeytynyt" Jumalan valtakuntaan ilman omakohtaista syntien anteeksi uskomista, niin en itse koe olevani särkemässä veljellistä rakkautta moittimalla seurakuntaan kylkeytyneitä mutta ei sen sisällä olevia.

Olen myös aatellut, että kaippa pohjimmiltaan on tarkoitus auttaa toisten sieluja, eli sehän on tosi tärkeetä sanoo synti synniksi. Jumalan sana on lakia ja evankelimia. Uskovaisille saarnataan evankeliumia, mutta evankeliumiin kuuluu myös opetuksen, neuvon, nuhteen ja kurituksenkin sanat. Tarkoituksena, että edes joku rakas ystävä saisi tunnon tilastaan ja nöyrtyisi parannuksen askelille. Katuville tarjotaan aina täydellistä armahdusta, mutta katumattomille ei armo kuulu, vaan näille saarnataan lakia.

Tuollain olen itsekseni hahmottanut kun olen nettipalstoja lueskellut. Toivottavasti korjaatte väärät tiedot nopeassa aikataulussa.

[Taavetti]

Seuroissa sanottiin äskettäin, että Jumalan valtakuntaan ei pääse kylkeytymällä. Ittestä tuntuu, että ongelma jotenkin liittyy tohon. Itse haluaisin olla vaalimassa veljellistä rakkautta, vaikken ole sen vaalimisessa onnistunut, mutta koska en pidä uskovaisena jotakuta, joka sanoo olevansa vl, vaikka puheidensa kautta ilmaisee ettei ole, eli ilmeisesti on "kylkeytynyt" Jumalan valtakuntaan ilman omakohtaista syntien anteeksi uskomista, niin en itse koe olevani särkemässä veljellistä rakkautta moittimalla seurakuntaan kylkeytyneitä mutta ei sen sisällä olevia.

Olen myös aatellut, että kaippa pohjimmiltaan on tarkoitus auttaa toisten sieluja, eli sehän on tosi tärkeetä sanoo synti synniksi. Jumalan sana on lakia ja evankelimia. Uskovaisille saarnataan evankeliumia, mutta evankeliumiin kuuluu myös opetuksen, neuvon, nuhteen ja kurituksenkin sanat. Tarkoituksena, että edes joku rakas ystävä saisi tunnon tilastaan ja nöyrtyisi parannuksen askelille. Katuville tarjotaan aina täydellistä armahdusta, mutta katumattomille ei armo kuulu, vaan näille saarnataan lakia.

Tuollain olen itsekseni hahmottanut kun olen nettipalstoja lueskellut. Toivottavasti korjaatte väärät tiedot nopeassa aikataulussa.

Aivan olen samoin ymmärtämässä,

Samalla tavalla uskoviksi tunnustautuvat, haluammeko tuota "veljellistä rakkautta" omissa ja maailman silmissä olla vaalimassa?

Juuri sellainen on ollut halu ja on edelleen, että vaalia ja rakentaa yhteistä rakkautta samassa hengessä, sellainen on halu ainakin minulla ja sellaiseksi olen sen havainnut useimmilla palstamme vakiokirjoittajilla. Siksi emme olekaan mukana moittimassa ja arvostelemassa esimerkiksi omien paikallisten yhdistystemme tai keskusyhdistyksemme luottamustehtäviin valittuja ja asetettuja rakkaita sisaria ja veljiä, kuten esimerkiksi naapuripalstan useat kirjoittajat tekevät.

Tämäkin keskustelu linkkeineen on tuotu tänne vain siksi, että sen kertoman avulla on haluttu osoittaa nykyinen uskomme ja toivomme vääräksi. Jos se olisi tuotu jonkin rakkaaksi sisareksi tai veljeksi tiedetyn toimesta, olisikin vakavan omakohtaisen kyselyn paikka, missä on uskoni perustus ja mihin turvaamme. Kun sen toi tänne entinen uskon sisar, josta meillä on varma tieto hänen itsensäkin kertomana, että hän itse on jäänyt pois keskustelusta, johon on saanut kutsun ja on siksi tullut sidotuksi, ja joka jatkuvasti pyrkii vetämään eroa paikkakuntansa ja keskusjärjestömme uskovaisiin, ei sellaisen nuhdetta voi ottaa rakkaan sisaren uskon nuhteena. Ei myöskään voi ottaa vakavina uskon nuhteina hänen mielipiteitään myötäilevien ihmisten sanoja, vaikka he kulkisivat vielä ulkonaisesti samassa joukossa kanssamme. Sen sijaan on paikallaan jatkuvasti rakastavan uskon hengessä pyytää ja toivoa, että todellisen eron ja erimielisyyksien syyt saisivat kirkastua sillä tavalla, kuin siitä pumpulikukka edellä kirjoitti. Todellisen sydämen parannuksen poistuu katkeruus aivan samalla tavalla, kuin se on poistunut menneinäkin vuosikymmeninä ja -satoina, ja josta on olemassa kokemuksia ja tietoa.

Kun lisäksi olemme jo toisessa keskustelussa todenneet avauksessa mainitun Niemelän kirjoituksen vastaavan olennaisilta osiltaan meidänkin käsityksiämme, ihmetyttää miksi kuitenkin yritetään etsiä eroja niiden väliltä, tai miksi toistamiseen yritetään saada meidät korostamaan sen oikeita ja hyviä puolia. Onko tarkoitus solmia meitä joistakin sanoista vai onko tarkoitus joku muu.

Kun lisäksi tiedän tai tiedämme, että näitä arvostelijoita myötäilee joukko sellaisia, jotka eivät joko ole koskaan kanssamme samalla tavalla uskoneet, tai jotka ovat itse tietoisesti uskomme jättäneet, niin sekin tieto antaa aihetta varoittaa, ettei heidän kaikkia opetuksia kannata ottaa oikean uskon vaikuttamina. Osa heistä on joko kylkeytynyt uskon yhteisöömme ilman omakohtaista parannusta, tai jos eivät itse olisikaan kylkeytyneet, ovat hyväksymässä sellaista jonkun toisen kohdalla. Jos haluaa tietoa sen kaltaisen kylkeytymisen vaaroista, kannattaa lukea esimerkiksi uusin lestadiolaisuuden historiateos, siinä on kylliksi esimerkkejä sellaisen kylkeytymisen vaaroista.

Vaikka niistä vaaroista aiheellisesti varoitetaan, kuten on ennen, ja nyt tässäkin keskustelussa tehty, aina on tarpeellista jättää eksyneille armon ja palaamisen mahdollisuus. Sellaiseen toivotuksen haluan tämänkin viestini lopuksi jäävän jokaisen lukevan mieleen.

[kuikuilija]

Olen lukenut tämän ketjun moneen kertaan. Olen lukenut sen P.N artikkelin ja pidän sitä erittäin hyvänä ja kannatan lämpimasti asioiden tutkimista. Aiheen nouseminen esille ei ole noussut turhaan vaan sen pohjalla on tarve saada selvyys.

Olemme 2000-luvulla ja keskustelemme asioista eri aikana, tämä saattaa sokaista meitä ajattelemaan tämän ajan tiedon mukaan.

Miten on päästy pois vaikeasta ajasta, itse näen että puhumalla ja oikean tien löytämisellä Jumalan sanan kautta.

Ehdotan että jatketaan keskustelua asiallisesti ja rakentavasti.

[O.M]

Seppo Lohi kirjoittaa vuosikirjassa 2008 Palveleva rakkaus otsikolla 'Jumalan temppeliä ei saa hajottaa'. Siitä pari katkelmaa:

"Kun uskonystävien "veljellinen rakkaus" jäähtyy, yhteistoiminta vaikeutuu ja lopulta katkeaa. "Veljien vikoja" ei enää peitetäkään, pikemminkin paljastetaan, ja niistä kasvaa kristittyjä jakavia aitoja. Vaikka omistettaisiin vielä sama uskonnäkemys, kiistellään keskenään, ruokitaan itseä ja toisia lähimmäisten vioilla ja virheillä (ks. 2. Kor. 12:18 ). Eripura voi johtaa erillään oloon ja synnyttää aikaa myöten myös opillisia eroja. Nämä eivät siis ole aina eri teille lähtemisen alkuperäinen syy. - -

Laittamattomasti sanottu. Opilliset erot voivat luoda eroja elämäntavoissa, mutta myös erot elämäntavoissa voivat särkeä rakkauden ja pitemmän päälle luoda opillisia eroja. Minusta esim. vanhoillislestadiolaisten ja moppilaisten erot olivat alunperin luonteeltaan enemmän elämäntapoihin liittyviä, joskin jotkut moppilaiset ovat alunperinkin halunneet ympätä "elämäntapakysymyksiksi" myös selkeästi teologiset kysymykset, kuten suhtautuminen ehkäisyyn, homouden harjoittamiseen ja naispappeuteen.

Elämäntapakysymyksiä ei pidä vähätellä, kuten Paavali toteaa pakanuudesta kääntyneille efesolaisille.

Ef. 4:
"22 Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. [Room. 6:6; Kol. 3:9]
23 Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne [Room. 12:2]"

Pakanina efesolaisten elämäntapaan saattoivat hyvinkin kuulua esim. steriiliysmyrkyt, homouden harjoittaminen ja papittarena toimiminen, mutta parannuksen kautta Pyhä Henki uudisti heidän mielensä uuteen kuuliaisuuteen, josta Paavali haluaa muistuttaa efesolaisia. Ei lakina, vaan koska evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat myös neuvon ja opetuksen sanat.

Timoteuksen kohdalla Paavali ihailee, että Timoteus on seurannut paitsi Paavalin opetusta, myös hänen elämäntapaansa, koska niin toimien Timoteus on ollut esikuvana alkukristityille.

2. Tim. 3:
"Apostoli esikuvana
10 Sinä olet uskollisesti seurannut minun opetustani, elämäntapaani, pyrkimystäni, uskoani, kärsivällisyyttäni, rakkauttani ja kestävyyttäni
11 niissä vainoissa ja kärsimyksissä, joita sain osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan saanut kestää! Ja kaikista Herra on minut pelastanut. [Ap. t. 13:50, 14:5,6,19]
12 Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina.
13 Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse.
14 Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. [2. Tim. 2:2]
15 Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.
16 Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. [Room. 15:4; 2. Piet. 1:21]
17 Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. [1. Tim. 6:11; 2. Tim. 2:21]"

[Aromi]

Ei lakina, vaan koska evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat myös neuvon ja opetuksen sanat.
---
15 Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.
16 Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. [Room. 15:4; 2. Piet. 1:21]
17 Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. [1. Tim. 6:11; 2. Tim. 2:21]"[/i]

Onko tälle opetukselle, että "evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat neuvon, nuhteen ja kurituksenkin sanat" muita perusteita kuin edellä mainittu? Etsin vl-foorumilta, mutta sieltä en löytänyt mitään.

"Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus" ei vielä käsitteenä ole yhtenevä evankeliumin kanssa. Kaikista lähteistä tuttua on se, että "kokonaiseen Jumalan Sanaan kuuluu laki ja evankeliumi". Mistä alun alkaen tämä "evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat neuvon ja nuhteen sanat" on peräisin? Sitä toistellaan ahkerasti monessa paikassa, koska se on aloitettu?

Väinö Havas näyttää käyttävän ilmaisua, mutta konteksti on osittain toinen. Sen lisäksi Havas sanoo seuraavaa:
Meidän inhimillisen mielemme mukaan tällainen joukkokunta kaipaisi heti aluksi kelpolailla keppiä ja sitten hyvän pehmityksen perästä hieman lohdun palsamiakin. Mutta apostolillapa onkin päinvastainen järjestys. Tälle vialliselle joukolle hän aivan aluksi toivottaa Jumalan armoa ja sitä rauhaa, jonka Kristus syntisille teki Golgatalla. Paavalilla näyttää olevan tavaton luottamus Jumalan armoon. Hän ymmärtää, että vioistakin noustaan parannukseen vain armon voimin.

Ja tässä oli kyseessä törkeisiin julkisynteihin joutunut porukka, ei elämäntapaerimielisyydet.

[O.M]

Ei lakina, vaan koska evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat myös neuvon ja opetuksen sanat.
---
15 Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.
16 Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. [Room. 15:4; 2. Piet. 1:21]
17 Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. [1. Tim. 6:11; 2. Tim. 2:21]"[/i]

Onko tälle opetukselle, että "evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat neuvon, nuhteen ja kurituksenkin sanat" muita perusteita kuin edellä mainittu?

Siihen löytyy runsaasti Raamattua, mm. täällä. Paavali antaa paljon myös ihan käytännön neuvoja, miten uskovaisten tulee elää ja mitä ainakaan ei tule sietää, missä asioissa kannattaisi yrittää luovia jne. Jos se olisi lain kolmatta käyttöä, Paavali tekisi tyhjäksi sanansa, jonka mukaan laki on hyvä saattamaan ihmisen Kristuksen luokse, mutta kun usko tulee, tulee ihmiselle uusi opettaja. Paavali ja muut apostolit antavat kirjeissään neuvoja ja nuhteita uskovaisille, koska neuvot ja nuhteet kuuluvat evankeliumin kokonaisuuteen. Jos Paavalin neuvot ja nuhteet olisivat lakia, silloin laki kuuluisi kuin kuuluisikin kristitylle ja Paavali puhuisi itsensä ristiin. Mutta koska neuvot kuuluvat evankeliumin kokonaisuuteen, Paavali ei puhu itseään ristiin. Suurin osa Paavalin neuvoista perustuu Vanhaan testamenttiin kirjoitettuun Jumalan sanaan, joistakin hän antaa neuvoksi oman kirjoituksista poikkeavan näkemyksensä.

[kalle]

Voi O.M. ja Nuusku -parka.
Evankeliumiin EI KOSKAAN kuulu neuvon, nuhteen, kurituksen, jne... sanoja.
Evankeliumiin kuuluu vain armo.
Kirjoituksiin kuuluvat kyllä nuo mainitut asiat ja ne ovat meille tarpeellisia, mutta armoevankeliumiin eivät kuulu.
Joka opettaa toista, on itse saatanasta. Näin Raamattu opettaa Paavalin suulla.

[nuusku]

Evankeliumiin EI KOSKAAN kuulu neuvon, nuhteen, kurituksen, jne... sanoja.
Evankeliumiin kuuluu vain armo.
Kirjoituksiin kuuluvat kyllä nuo mainitut asiat ja ne ovat meille tarpeellisia, mutta armoevankeliumiin eivät kuulu.

Lienee ehkä ensi tarpeellista määritellä, mitä kaikkea tarkoittaa käsite evankeliumi. Itse en sitä yritä, menee liian syvälliseksi.

Voin kuvitella, että evankeliumi-käsitteen voisi määritellä eri tavoilla. Pelkistettynä evankeliumi on ilosanoma Jeesuksesta, joka on sovittanut maailman synnit. Kuitenkin Jeesus itse kehotti opettamaan, nuhtelemaan ja neuvomaan, samoin kehottivat apostolit.

Joka opettaa toista, on itse saatanasta. Näin Raamattu opettaa Paavalin suulla.

Mielenkiintoinen tieto. Annapa kohtaa raamatusta, niin voin asiaa mennä tutkimaan.

[Taavetti]

Pyhän Raamatun kirjoitukset ovat joko lakia tai evankeliumia uudessa testamentissa, vanhassa vastaavat ovat laki ja profeetat, koska Vanhan testamentin evankeliumi oli profeettain kautta kirjoitetuissa lupauksissa. Mistähän kalle on löytänut kolmannen lajin, eli kirjoitukset. Tähän mennessä olen ymmärtänyt, että kirjoitukset ovat Jumalan sanan kokonaisuus, nyt eteeni yritetään tyrkätä näköjään suurempaa valkeutta, mitä olen ennen kirjoitetusta Jumalan sanasta löytänyt.

Mihinkähän kategoriaan seuraava Paavalin kirjeen Tiitukselle kirjoittama kohta tulisi sijoittaa? Siinä kun selvästi kirjoitetaan Jumalan armosta opettajana, vai luenko väärin?

Kirje Titukselle 2
6 Neuvo myös nuoria miehiä siviästi olemaan.
7 Aseta itses kaikissa hyväin töiden esikuvaksi, vilpittömällä opetuksella ja kunniallisuudella,
8 Terveellisellä ja nuhteettomalla sanalla, että se, joka itsensä vastaan panee, häpeäis eikä mitään löytäisi meistä pahoin puhuaksensa.
9 Neuvo palvelioita isännillensä alamaiset olemaan, ja kaikissa kelvolliseksi, ei vastaan sanojat,
10 Ei pettäväiset, vaan kaiken hyvän uskollisuuden näyttäväiset, että he Jumalan meidän Vapahtajamme opin kaikissa kaunistavat.
11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
13 Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14 Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin.
15 Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkään pidä sinun katsoman ylön.

[weha]

Eikö Raamatussa puhuta kuitenkin, ettei uskovaiselle kuulu lakia? Jeesushan on lain täyttänyt (Matt.5:17).

Gal.3:24. "Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla".

Tiit.2:11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
13. Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14. Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin.
15. Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkään pidä sinun katsoman ylön.

[weha]

Lain kolmannen käytön hylkääminen ei kuitenkaan ole ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saaneet toisen opettajan, sillä Jumala on antanut meille Henkensä opettajaksi. (Room.6:14-18; Gal.2:19-21; Gal.5:13). Jumalan armo on tullut ohjaamaan meitä lain sijasta:

Tiit.2:11. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
13. Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14. Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais, ahkeraksi hyviin töihin.
15. Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkään pidä sinun katsoman ylön".

Jumalan terveellinen armo ei opeta syntiä tekemään, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei myöskään opeta toisin kuin kymmenen käskyn laki. Lain tuomio ja kirous ovat kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.