omastatunnosta

[Anonymous]

Kuuntelin tuossa aamuhartautta ja siellä oli kiinnostava lainaus. se ei ole minulla valitettavasti ihan sanatarkka. Jos joku saa sanatarkat lainaukset noihin kohtiin, niin olisi hyvä.

Puhuja tarkasteli Korinttilaiskirjeen kohtaa, joka suomeksi on jokseenkin:


hänellä ei ollut mitään omallatunnollaan

ja joka suoraan alkukielestä käännettynä olisi jokseenkin

hän ei tiennyt mitään itse itsensä kanssa

Minun korvaani suomennos antaa kyllä eri kuvan kuin sanatarkka käännös. Alkutekstissä kuvittelen korostuvan tuon seurakunnan yhteisöllisyyten ja Pyhän Hengen ohjaukseen viittaavan asian, tuon SAMvete/CONscience puolen. OMAtunto taas ainakin mielellään mielletään ihmisen ja Jumalan väliseksi asiaksi, johon väliin ei muilla ole liiemmälti asiaa.

Mutta onko joku perehtynyt alkuteksteihin ja osaisi komentoida, onko tuo suomennoksen ja alkutekstin ero tosiaankin niin suuri, kuin vaikuttaa. (Pahoittelen edelleen, että nuo sitaatit yllä tulivat korvakuulolta, ja voivat olla virheellisiä).

[Taavetti]

Kuulin minäkin sen aamuhartauden, eikä siinä asettelussa minulle mitään uutta ilmennyt. Saman kaltaista pohdiskelua eri puolilta tarkasteltuna olen kuullut useana vuosikymmenenä. Pohdiskelussa ei sinänsä ole mitään pahaa, väärä ja oikea aiheen tiimoilta ilmenee tarkoitusperistä, jos on löytyäkseen. Usein väärällä pohdiskelulla on pyritty vähättelemään toisten uskovaisten, eli seurakunnan kautta tulevia neuvoja, ja lähinnä siitä syystä omantunnon merkitystä on pyritty selittämään muuhun Raamatun opetukseen sopimattomalla tavalla.

Tämä aamuhartaus enemmänkin esitelmän luontoisena ei vastannut suoraan tyhjentävästi seurakunnan merkitykseen. Uskonnollisten intrerntet palstojen käytäntöön tottuneena ei oikein voi ohittaa mahdollisuutta, että ainakin jossain vaiheessa aletaan vääntää seurakunnan neuvoja ristiriitaiseksi omatunto määrittelyn kanssa.

Aihetta käsiteltiin toukokuun alussa Jämsän kansanopistolla Raamattutiedon kurssilla sinänsä vain ohi mennen, kun varsinaisena aiheena oli patriarkkojen aika, sivuttiin kuitenkin. Seurakuntaa ja seurakunnan merkitystä tarkasteltiin Lutherin Genesis luentojen valossa ja sen mukaisten Lutherin seurakuntaa korostavan ensimmäisen Mooseksen kirjan tulkinnan pohjalta. Ainakin minä yllätyin siitä, miten monesta kohdasta Luther oli löytänyt seurakunnan ja miten eri tavoilla seurakunta keskellämme ilmenee.

En ehdi enempää nyt kirjoittaa, muistelen vain taas kerran, miten olen lukenut Lutherin kolmannen uskonkappaleen selityksestä ja miten se ilmenee itse kolmannessa uskonkappaleessa. Oppi seurakunnasta on oppi Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen virasta. Taidan lopulta olla melko hidas yhtymään tämän aamun hartauden tulkintaan, että omatunto merkitsee lähinnä tai vain olemista samaa mieltä itsensä kanssa. Sen sijaan on kauan tiedetty totuus, joka tuli esille aamuhartaudessakin, että omatunto voi joutua tilaan, jossa se ilmoittaakin väärin, ja että silloin sitä tulee ohjata ja opastaa Jumalan sanan mukaisesti.

[Maarimi]

Olen ihmetellyt useasti kun vl:t kieltävät uskonsa, ja tekevät sitten jonkin aikaa sellaista mitä vl:t eivät saisi. Sitten palaavat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Joillakin taas omatunto on järjettömän ankara, ja pelkäävät jatkuvasti syntiä tai Jumalan hylkäystä.

Useimmissa kristinuskon suunnissa tällaista ristiriitaa ei ole, kun ihminen hyväksytään sellaisena kuin on, syntisenä, mutta silti arvokkaana.

On väärin, jos ihminen joutuu keplottelemaan uskon yhteisössä. Tällaista tapahtuu mm. ehkäisyn ja seurusteluasioiden kohdalla, ja se johtaa kaksinaismoraalismiin.

[weha]

Just tuo Maarimin ajatus mua kenkuttaakin noissa monissa helpoissa uskoissa, joissa voi elää niinkuin maailma elää. Ei näy Raamatun mukaista elämistä esim. kilvoittelusta. Ei nuhdella synnistä, eikä oo edes avaintenvaltaa käytössä niinkuin pitäisi Raamatun mukaan olla... toisellainen opetus/väärähengellisyys ei ole ollenkaan syntiä, vaan voi kyläillä jokapuolella tilaisuuksissa, opetettiin mitä vaan, Jeesuksen nimessä.

Syntiä tekevä veli ja seurakunta
Matt.18:15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.
16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. 18. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.

[näre]

Maarimi, kun ihmettelet uskonsa kieltäneitä vl:iä, jotka palaavat takaisin (=saavat Jumalan armosta palata), mieti sitä, mikä saa palaamaan tähän joukkoon ja miksi 'tapahtuneen kantaminen' loppuu siihen.

Ja olet oikeassa, ettei useimmissa suunnissa joudu keplottelemaan tai - kuten itse mieluummin sanoisin - kilvoittelemaan. Ei joudu, ei, koska ihminen hyväksytään synteineen sellaisena kuin on. Jumalan sanan mukaista se synnin hyväksyminen ei kuitenkaan ole:

Matt. 19:21 Sanoi Jesus hänelle: jos sinä tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy mitä sinulla on, ja anna vaivaisille: ja sinun pitää saaman tavaran taivaassa; ja tule ja seuraa minua.

[Emka]

Olen ihmetellyt useasti kun vl:t kieltävät uskonsa, ja tekevät sitten jonkin aikaa sellaista mitä vl:t eivät saisi. Sitten palaavat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Joillakin taas omatunto on järjettömän ankara, ja pelkäävät jatkuvasti syntiä tai Jumalan hylkäystä.

Useimmissa kristinuskon suunnissa tällaista ristiriitaa ei ole, kun ihminen hyväksytään sellaisena kuin on, syntisenä, mutta silti arvokkaana.

On väärin, jos ihminen joutuu keplottelemaan uskon yhteisössä. Tällaista tapahtuu mm. ehkäisyn ja seurusteluasioiden kohdalla, ja se johtaa kaksinaismoraalismiin.

Kerkiätkö sinä Maarimi ollenkaan miettiä omaa kohtaasi, kun jatkuvasti käyt "nokertelemassa" meikäläisiä täällä foorumilla?

Ettei vain olisi niin,että valvot mielummin meidän tekemisissä kuin katsoisit sinne omaan sisimpääsi, vai oletko jo niin täydellinen,että oma kohtasi ei huoleta, ja sen takia käyt meitä morkkaamassa?

[timoteus]

weha
"Just tuo Maarimin ajatus mua kenkuttaakin noissa monissa helpoissa uskoissa, joissa voi elää niinkuin maailma elää. Ei näy Raamatun mukaista elämistä esim. kilvoittelusta. Ei nuhdella synnistä, eikä oo edes avaintenvaltaa käytössä niinkuin pitäisi Raamatun mukaan olla... toisellainen opetus/väärähengellisyys ei ole ollenkaan syntiä, vaan voi kyläillä jokapuolella tilaisuuksissa, opetettiin mitä vaan, Jeesuksen nimessä."

Oli pakko kommentoida, sillä sen verran kovia syytöksiä weha esittää muita seurakuntia ja toisin uskovia kohtaan. Wehana en syyttelisi muita helposta uskosta enkä kilvottelusta. Ennen kuin huolehtii muiden synti elämästä, täytyy oman elämän olla tasapainossa.

[weha]

Näin ajattelen tuostakin Raamatunkohdasta ja totean tämän lyhyesti: Tarkoitin sitä myös, että ei ole väärissä hengellisyyksissä avaimia käytössä ja ollaan hyvin itsekkäitä oman tien kulkijoita ja pärjätään hyvin omillaan. Raamatun opetus tuosta seurakunnasta, avainten käytöstä, veljen puhuttelusta ja myös kilvoituksesta on aivan muuta kuin noissa helpoissa uskoissa.

Mitäpä mä siitä hyötyisin jos teeskentelisin uskonasioilla ?

Haluan kulkea seuroissa, jossa seurakunnan kaitsijat puhuvat rauhallisesti, eikä musiikki ole maallista.

[mato]

Joillakin taas omatunto on järjettömän ankara, ja pelkäävät jatkuvasti syntiä tai Jumalan hylkäystä.

Miksi se on mielestäsi järjetöntä/mieletöntä? Onko mielestäsi kaikkivaltiaalla Jumalalla jokin velvollisuus huolehtia meistä huorintekijöistä, ryöväreistä ja murhamiehistä?

[Taavetti]

Syntiä tuleekin pelätä, koska se täyteen mittaan päästyään eroittaa ihmisen Jumalasta.
Jumalan armolapset eivät kuitenkaan pelkää syntiä kauhulla, koska ovat saaneet kaikkien syntien äidin, epäuskon anteeksi. Jumalan lahjan, anteeksiantamuksen omistajina emme halua elää synnissä, vaikka tunnemme synnin meidät kovin helposti voittavan, haluamme panna tarttuneen synnin pois Jumalan armon varassa eläen.

Sen sijaan armosta osaton ei pelkää syntiä, ellei Jumalan vanhurskas laki ole saanut herättää hänen omaatuntoaan. Tunnoltaan heräämätön saattaa hyvällä omallatunnolla elää synnissä, kuten Saulus Tarsolainen, joka hyvällä omallatunnolla vainosi Jumalan seurakuntaa ja seurakunnan jäseniä. Heräämätön ihminen saattaa hyvällä omallatunnolla elää muussakin synnissä, kuten avoparina huoruudessa, raittiina juomarina Laestadiuksen sanoja käyttääkseni, samoin Laestadiuksen sanoin rehellisenä varkaana, tai monissa muissa synneissä eläen. Sellainen elämä ei kerro omistetusta armon vapaudesta, vaan paatumuksen rauhasta, jossa tilassa ei Jumalan armolla ole ihmisen kohdalla pientäkään sijaa.

Synnissä elävä ihminen ei pelkää syntiä, vaan synnistä nuhtelua ja siksi hän jatkuvasti väittää oikeankin nuhtelun rakkauden puutteeksi. Tiedostamattaan saattaa synnissä elävä tuntea nuhtelun oikeutetuksi, mutta haluaa sen torjua, koska pienikin nuhde saattaa järkyttää paatumuksen rauhaa. Synnissä elävä ihminen saattaa kokea tuomitsemisena armon ja anteeksiannon tarjoamisenkin, mutta vihamiehensä kiukuspäissä lausumaa mene helvettiin komentoa hän ei koe tuomitsemisena. Miksiköhän? Luulen tietäväni vastauksen, mutta jätän itse kullekin asian mietittäväksi.

[Maarimi]

Ehkä olen huono ilmaisemaan itseäni, mutta tuntuu että aina täällä ymmärretään väärin, mitä yritän sanoa.

Siis, halusin tuoda esiin ristiriidan, mikä tietysti muidenkin kuin vl:en parissa ilmenee.

Oletetaan vaikka, että on sellainen vl, joka pelkää jopa tv -ohjelman vahingossa näkemistä. Toinen vl taas käy jatkuvasti epäuskoisessa naapurissa katsomassa tv:tä, eikä koe sitä synniksi, koska ei omista tv:tä.

Tällainen vl, jolla omatunto on ylikorostunut, on jatkuvasti ahdistunut, eikä kykene iloitsemaan uskostaan. Hän pelkää menettävänsä uskon, jos vahingossakin poikkeaa.

Tämä huoleton puolestaan hakee vain synninpäästön kerran viikossa, eikä mieti sen kummemmin uskonsa tilaa, ja voi jopa välillä kieltää uskonsa, koska ei pelkää pääseekö takaisin.

Minusta tällainen avainten käyttö-/rippikäytäntö on lähellä katolista rippiä. Siinä hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on se, että joskus on helpottavaa avautua, ja kertoa mieltä painavat asiansa, mutta sen pitää olla vapaaehtoista. Huonoa on se, jos kokee jatkuvasti pakkoa kertoa syntejään, kun pelkää uskon menettämistä.

[Taavetti]

Ehkä olen huono ilmaisemaan itseäni, mutta tuntuu että aina täällä ymmärretään väärin, mitä yritän sanoa.

Siis, halusin tuoda esiin ristiriidan, mikä tietysti muidenkin kuin vl:en parissa ilmenee.

Oletetaan vaikka, että on sellainen vl, joka pelkää jopa tv -ohjelman vahingossa näkemistä. Toinen vl taas käy jatkuvasti epäuskoisessa naapurissa katsomassa tv:tä, eikä koe sitä synniksi, koska ei omista tv:tä.

Tällainen vl, jolla omatunto on ylikorostunut, on jatkuvasti ahdistunut, eikä kykene iloitsemaan uskostaan. Hän pelkää menettävänsä uskon, jos vahingossakin poikkeaa.

Tämä huoleton puolestaan hakee vain synninpäästön kerran viikossa, eikä mieti sen kummemmin uskonsa tilaa, ja voi jopa välillä kieltää uskonsa, koska ei pelkää pääseekö takaisin.

Minusta tällainen avainten käyttö-/rippikäytäntö on lähellä katolista rippiä. Siinä hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on se, että joskus on helpottavaa avautua, ja kertoa mieltä painavat asiansa, mutta sen pitää olla vapaaehtoista. Huonoa on se, jos kokee jatkuvasti pakkoa kertoa syntejään, kun pelkää uskon menettämistä.

Enimmiltä osin kirjoittamasi perustuu omiin kuvitelmiisi, kuin tosiasioihin. Myönnän toki tuollaisiakin tilanteita olevan, mutta ne ovat sittenkin poikkeuksia. Toki ylikorostunut omatunto voi ahdistaa, mutta jos et vielä sitä tiedä, ylikorostustakin voidaan hoitaa ja on hoidettukin lähinnä opettamalla, joskus muutenkin. Voisin kertoa lukuisia esimerkkejä, mutta jätän ainakin tässä vaiheessa kertomatta.

Jos sinua huolestuttaa sen naapurissa television katsojan tila, voit omalta osaltasi olla siitä huoletta, kyllä Jumala siitä ja naapurin television kanssa tuntoaan saastuttavan tilanteen hoitaa. Tarvittaessa Jumala herättää jonkun uskovaisen hänen lähipiiristään puhuttelemaan, mutta tälle palstalle niitä tapauksia ei tuskin on minkään tason aihetta tuoda, kuten sinä Maarimi ilmeisesti haluat tehdä.

Sitten siitä kerran viikossa synninpäästön pyytävästä ole turhaan huolissasi. Ei ole minkään tason määräystä siitä, kuinka usein tai harvoin on synnin päästöä pyydettävä, sitä voi ja täytyy pyytää niin usein, kuin tuntee sitä tarvitsevansa, mutta mitään määrävälejä ei ole asetettu. Joku voi jossakin tilanteessa pyytää useita kertoja päivässä, ja hänellä on siihen täysi oikeus. Toisessa tilanteessa samaltakin ihmiseltä voi mennä useita viikkojakin ilman ulkoista synninpäästön pyytämistä, ja siihenkin on täysi vapaus. Uskoa kuitenkin tarvitsee joka hetki, pyysi synnin päästöä tai oli pyytämättä. Olen hyvin tietoinen, että joku voi alkaa kerätä ansiota tiheästä synninpäästön pyytämisestä, jos sellainen tilanne havaitaan, totta kai sellaistakin pyritään ohjaamaan vapaan uskojan paikalle.

Kukaan ei voi uskonsa kieltäessään olla varma, saako enää palaamisen armoa. Toiset sen saavat, toiset paaduttavat sydämensä loppuiäkseen, Jumala auttakoon ettei meille kellekään saisi niin tapahtua.

Ovelasti Maarimi väistikin nuhteen, jonka kohteeksi tunsi joutuneensa. Niin tekevät kaikki, joiden tunto ei ole saanut avautua Jumalan armon ohjattavaksi. Kun sellainen huomaa, ettei pysty täyttämään Mooseksen kautta annettua lakia, hän pyrkii tekemään itsensä synnittömäksi jättämällä laista osan pois. Tavallisesti juuri ne kohdat, joissa tuntee itsensä kaikkein heikoimmaksi. Ainakaan tähän hetkeen mennessä on ole nähnyt vastausta Elihun esittämään ja minun vahvistamaani kysymykseen.

[O.M]

Ennen kuin huolehtii muiden synti elämästä, täytyy oman elämän olla tasapainossa. Laskelmoidut synnit ovat mielestäni erittäin pahoja syntejä. Ei niitä voi saada anteeksi. Parannuksen täytyy olla todellinen eikä teeskennelty. Tekopyhyys ja ulkokultaisuus eivät sovi jumalan lapselle. Seurakuntaa voi huijata mutta ei Jumalaa.

Tämä koko homma lähenee farssia ja olen todella surullinen tästä.

On tainnut olla Timoteuksella huono päivä tuota kirjoittaessa. Kun jumalaton luopuu jumalattomuudestaan ja käy parannuksen askelille, eivät uskovaiset, taivaan enkelit eikä Jumala tahdo entisen elämän syntejä enää muistella. Jumala tutkii ihmisen sydämen, onko siellä vilppiä vai onko se puhdas. Jätettäköön Jumalan duuni suosiolla Jumalalle. Sinua ja Maarimia neuvoisin seuraamaan Wehaa parannuksenteossa. Uskon hedelmänä seuraa sitten elämänvanhurskauskin.

Hes. 33:
"19 Ja jos jumalaton luopuu jumalattomuudestaan ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa sen vuoksi elää."

[Maarimi]

Mielestäni jokaisen oma asia elääkö avo- vai avioliitossa.

vl ei tietenkään voi niin tehdä.

Muista suunnista en tiedä

[O.M]

Mielestäni jokaisen oma asia elääkö avo- vai avioliitossa.

Noin tietysti on, mutta entäpä jos sana tuomitsee avo"liiton"?

2. Moos. 20:
"14 "Älä tee aviorikosta. [3. Moos. 20:10; Matt. 5:27,28; Hepr. 13:4]."

Joh. 4:
"16 Jeesus sanoi hänelle: "Mene hakemaan miehesikin tänne."
17 "Ei minulla ole miestä", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "Totta puhuit: ei sinulla ole miestä.
18 Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.""

[Taavetti]

Mielestäni jokaisen oma asia elääkö avo- vai avioliitossa.

vl ei tietenkään voi niin tehdä.

Muista suunnista en tiedä

Totta kai se on jokaisen oma asia, mutta jos samaan aikaan väittää olevansa Raamatun mukaisessa uskossa, pettää itsensä ja pettää toiset. Jumalaa ei sentään voi kukaan pettää, mutta Jumala on kuudennessa käskyssään kieltänyt avosuhteet, pitäisi tuon olla päivän selvä, ja päivän lapsille se onkin selvä. Yön ja pimeyden lapset sen sijaan novaavat pimeyteensä, väittäen olevansa uskossa ja elävänsä synnissä samaan aikaan.

Yritän etsiä tähän katkelman Raamattua vahvistukseksi, sillä Raamatun opetuksilla meidän tulee kaikki punnita, varsinkin jos sanomme uskovamme Raamatun mukaisesti. Otan sen uusimman käännöksen mukaisena, että olisi paremmin nykysuomalaisen ymmärrettävissä. Katsoin Biblian käännöksenkin ja totesin sen yhtä saman sisältöiseksi.
Olen kyllä kokenut, että jos joku ei usko, hän ei usko, vaikka kymmeniä yhtä pitäviä Raamatun paikkoja tuotaisiin eteen. Lainauksen lopusta löytyy viittauksia muihin vastaaviin kohtiin, joten sopii katsoa ja miettiä.

Roomalaiskirje 7
Kaste ja uusi elämä
1 Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? [Room. 3:8]
2 Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? [1. Piet. 2:24]
3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.
4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. [2. Kor. 5:17; Ef. 2:6; Kol. 2:12]
5 Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. [Fil. 3:10,11]
6 Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. [Gal. 5:24, 6:14; Ef. 4:22; Kol. 3:5]

vl ei tietenkään voi niin tehdä.
Muista suunnista en tiedä

Kukaan joka haluaa elää Jumalan sanan mukaista elämää, ei halua elää synnissä, olkoon sitten vl tai joku muu. Ero näiden kahden suhteen on sellainen, että elävässä uskossa saa voimaa ja opetusta Pyhältä Hengeltä sekä omantunnon, että seurakunnan kautta, mutta toki lukemallakin. Sen sijaan himojen hillittömyydessä elävät hylkäävät ne kohdat Jumalan sanasta, jotka polttavat heidän tunnollaan.

[Emka]

Mielestäni jokaisen oma asia elääkö avo- vai avioliitossa.

vl ei tietenkään voi niin tehdä.

Muista suunnista en tiedä

Tuo lause oli kyllä täydellinen riman alitus itseään uskovaisena pitävän sanomaksi.
??:

[weha]

Vl, sitä ja VL tätä, Niin, saahan toki niitä omia systeemiä ja kompromisseja olla, mutta Jumalan sana mukasta se ei tietenkään ole, elää yhdessä susiparina, ilman avioliittoa. Helppoa uskoahan tuo tietysti on, jossa mennään mailman mukaan.

[weha]

weha
"Just tuo Maarimin ajatus mua kenkuttaakin noissa monissa helpoissa uskoissa, joissa voi elää niinkuin maailma elää. Ei näy Raamatun mukaista elämistä esim. kilvoittelusta. Ei nuhdella synnistä, eikä oo edes avaintenvaltaa käytössä niinkuin pitäisi Raamatun mukaan olla... toisellainen opetus/väärähengellisyys ei ole ollenkaan syntiä, vaan voi kyläillä jokapuolella tilaisuuksissa, opetettiin mitä vaan, Jeesuksen nimessä."

Oli pakko kommentoida, sillä sen verran paksuja syytöksiä weha esittää muita seurakuntia ja toisin uskovia kohtaan. Wehana en syyttelisi muita helposta uskosta enkä kilvottelusta. Ne syytökset eivät kestä päivänvaloa. Ennen kuin huolehtii muiden synti elämästä, täytyy oman elämän olla tasapainossa. Laskelmoidut synnit ovat mielestäni erittäin pahoja syntejä. Ei niitä voi saada anteeksi. Parannuksen täytyy olla todellinen eikä teeskennelty. Tekopyhyys ja ulkokultaisuus eivät sovi jumalan lapselle. Seurakuntaa voi huijata mutta ei Jumalaa.

Tämä koko homma lähenee farssia ja olen todella surullinen tästä.

Mitkähän minulla on ollut laskelmoituja syntejä. On kyllä totta, että ennen ulkomaanreissua kävin sinun luonasi ja mietin ja puhuin silloin jo, että jossain tulevan vaimoni tulisi käydä tilaisuuksissa, enkä ajatellut silloin yhtään itseä. Mietin myös vaihtoehtoja jo silloin ja niitä ei ollut, ei vaikka kuinka yritin hakea sitä paikkakunnaltani. Oli näitä ns. vapaita suuntia, joiden oppi ei ole mistään Raamatusta, vaan alhaalta, enkä mä sellaista jytkettä ja meteliä halua. Niin oli vain tämä yksi lauma, jonka silloin jo mainitsin ja siitä et olleenkaan pitänyt, vaan väitit vastaan. Mitään ennakkosuunnitelmia minulla ei siis ollut.

Vielä vahvisti käsityksiäni se, että Vaimoni ei voinut hyväksyä niiden Baptistien elämöintiä, joita siellä oli. Kerroin hänelle, että suomen kristillisyys ja usko on erilaista ja mitä nyt vähän pystyin kertomaan. Hän odottaa innolla suomessa uskovaisten seuroja, sillä ne on hänelle ihan uutta.

[Taavetti]

Mielestäni jokaisen oma asia elääkö avo- vai avioliitossa.

vl ei tietenkään voi niin tehdä.

Muista suunnista en tiedä

Tuo lause oli kyllä täydellinen riman alitus itseään uskovaisena pitävän sanomaksi.
??:

Se on enemmän kuin riman alitus, se on täydellinen tunnustus, ettei ymmärrä alkuakaan Jumalan lain ja valtakunnan evankeliumin luonteista. Tuohon ei voi muuta, kuin rukoilla aitoa ja todellista katumisen mieltä ja oikean evankeliumin löytämistä, sen omistamista ja omistamisesta seuraavaa iloa.