Suhtautumista siviilipalvelukseen, armeijaan ja sotaan

[jtm]

Onko totta, että vl:ien opissa on sallittu vain aseellinen armeijapalvelus, vai onko lupa kristilllisen vakaumuksen perusteella mennä aseettomana armeijaan tai peräti siviilipalvelukseen?
Aivan uteliaisuudesta tätä kysyn, kun en ole vielä tavannut vl-sivaria. Olen joskus kuullun että vl-liike katsoo siviilipalveluksen synniksi. Onko näin?
(Ei ole minulle ajankohtainen, en enää kohta kuulu ikäni puolesta edes nostoväkeen. Muuten vain kyselen.)
Enkä aio tässä nyt ketään neuvoa, mitä pitäisi tehdä (jos ei minulta kysytä), vaan tietää, mitä tästä asiasta tällä palstalla ajatellaan.

[Hynde]

Yhden sivarin olen kuullut oleva.

Lainkuuliaisina ihmisinä ja kaikkia suomalaisia rakastavana tahdomme tehdä velvollisuutemme ja turvata vapauden.

[weha]

Käsitykseni mukaan, myös VL:ä, voi suorittaa siviilipalveluksen, jos ei ole kykenevä esim. sairauden puolesta käymään armejiaa.
VL:ät ovatkin nähdäkseni hyvin isänmaallisia ja mielellänsä puolustavat maata, jos tänne joku hyökkää. Opilliset perustelut Raamatusta tähänkin myös vaikuttavat. Mielestäni, mikä on mies, joka ei perhettään ja maataan puolusta? Tämä ei tietenkään sulje rukousta pois, vaan antaa halun siihen.

[Taavetti]

Isäni kertoi katuneensa yhtä asiaa, eli hakeutumista aseettomaan palvelukseen. Kerron syyn katumukseen, niin ei tarvitse ihmetellä. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään uskon kysymys, vaan käytännön sanelemaa elämää. Isä ei ollut lestadiolainen silloin, kun se tapahtui.

Isä aloitti palveluksensa aseellisena, kertomansa mukaan polkupyöräpataljoonassa, jotka nykyisin tunnettane jääkäripataljoonan nimellä. Sisarensa ja jotkut muut läheiset kauhistuivat ja alkoivat pelkäämään veljensä puolesta, kehottaen anomaan aseettomaan palveluun. Mikään uskonnon tai aatteellinen peruste ei anomiselle ollut, mutta isä sai pyyntönsä läpi ja komennettiin koulutettavaksi lääkintämiehen tehtävään. Hyvä ja tarpeellinen tehtävä sekin, mutta sotilassairaalassa isä sai tulirokkotartunnan joltakin potilaalta ja joutui itse potilaaksi.

Hoitomahdollisuudet olivat silloin paljon heikommat nykyisiin verrattuna, eikä isä alkanut toipumaan. Lopulta isä silloisen tavan mukaan lähetettiin kotiin kuolemaan, mutta kuolemaa ei tullutkaan, vaan vähittäinen toipuminen. Jälkitautina tulirokon vaivoista jäi vika sydämeen ja sydänsuoniin, joihin isä reilun parikymmentä vuotta myöhemmin menehtyi. Sairastumisellaan isä perusteli katumustaan hakeutua aseettomaan palveluun. Sairastumisella oli kuitenkin muita seurauksia, joista tärkein oli parannuksen armo kuolemaan lähetetyssä ruumiillisesti heikoimmassa vaiheessa.
Kun kuolema ei korjannutkaan miestä ensi vaiheessa, isä kutsuttiin Oulun diakonissalaitokselle kuntouttavaan hoitoon. Lisäksi oli suunniteltu ammatillinen kuntouttaminen kouluttamalla kevyeen suutarin, räätälin tai muuhun vastaavaan käsityöammattiin. Ennen koulutuksen alkamista alkoi sota, jossa kuntoutettavia tuli runsaasti, siinä sumassa unohtui isän kouluttaminen lopullisesti. Niin joutui isä tekemään kuntoonsa nähden raskaita metsätöitä lyhyen elämänsä ajan. Se on sitten aivan eri tarinansa.

[weha]

Älä tapa käsky, ei sido esivaltaa:

Kuuliaisuus esivaltaa kohtaan
Room.13.1. Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
2. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.
3. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.
4. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
5. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.
6. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään.

Meillä on oikeus ja jopa velvollisuus antaa henkemme ja terveytemme alttiiksi, kun Jumalan säätämät velvollisuudet sitä vaativat, kuten esimerkiksi ajallisen kutsumuksemme tehtävät, isänmaan puolustus tai lähimmäisen pelastaminen vaarasta.


1 Joh. 3:16: Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme. Meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
Neh. 4:14: Taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.

1 Moos. 14:14-16: Aabraham, uskon isä, lähti sotaan pelastaakseen Lootin.

Luuk.7:7. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee.
8. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee."
9. Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa."
10. Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

Esim. Kornelius oli sotapäällikkö (apt.10:2).

[jtm]

Yhden sivarin olen kuullut oleva.

Lainkuuliaisina ihmisinä ja kaikkia suomalaisia rakastavana tahdomme tehdä velvollisuutemme ja turvata vapauden.

Se on hieno asia, että vl:t tunnetaan lainkuuliaisina, "kunnon kansalaisina".

Haluan vain lisätä, että Suomen lakiin kuuluu yhtä lailla vapaus valita muu kuin aseellinen armeijapalvelus, jos henkilöllä on uskonnollinen tai eettinen vakaumus, joka häntä estää palvelemasta aseellisena. Eli laittomalle puolelle siinä ei mennä, ja on mahdollisuus palvella monissa yleishyödyllisissä laitoksissa maataan.

Yli 20 vuotta sitten, kun itse oli siviilipalveluksessa, totesi erään kehitysvammalaitoksen lääkäri, että jos ei siviilipalvelusmiehiä olisi, niin voisi olla kriisiaikaan aika epäselvää, kuka vammaiset täällä hoitaisi.

(Oma palvelukseni oli kyllä hyödyllisyysnäkökulmasta vähän sitä sun tätä, mutta eipä tuohon aikaan voinutkaan valita niin kuin nyt, ja valtiolla oli muutenkin meininki jokseenkin tehotonta, jos toisaalta nyt on tehokkuudessa menty älyttömyyksiin ja silti taso laskenut, mutta se on jo sitten eri asia.)

[jtm]

Käsitykseni mukaan, myös VL:ä, voi suorittaa siviilipalveluksen, jos ei ole kykenevä esim. sairauden puolesta käymään armejiaa.
VL:ät ovatkin nähdäkseni hyvin isänmaallisia ja mielellänsä puolustavat maata, jos tänne joku hyökkää. Opilliset perustelut Raamatusta tähänkin myös vaikuttavat. Mielestäni, mikä on mies, joka ei perhettään ja maataan puolusta? Tämä ei tietenkään sulje rukousta pois, vaan antaa halun siihen.

Sairauden vuoksi ei ketään määrätä siviilipalvelukseen, vaan yleensä vapautetaan palveluksesta, jos nyt ei sitten itse muuta halua. Vai tarkoititko sitä, että on kunnia-asia palvella armeijassa, ja sairaus voi sitten johtaa tällaiseen "kakkosvaihtoehtoon"?

[jtm]

Älä tapa käsky, ei sido esivaltaa:

Täälläpäin sano myös joskus joku uskovainen pappi, että älä tapa -käskyssä on alkukielessä käytetty jotain sellaista tapa-sanaa joka ei ole tarkoittanut tai sisältänyt sodassa tappamista.

Näin ovat alkukielen tuntijat sanoneet, että tässä kohtaa sana olisi "älä murhaa", mikä taas suomen kielessä tarkoittaa harkittua, suunniteltua tappoa.

Eri asia sitten on, mitä eri tilanteita voisi sodassa tulla - eli olisiko käytännön tilanne sitten kuolemantuottamus, tappo vai murha. Lopputulos kylläkin sama. Sodassa kuolee.

[jtm]

Älä tapa käsky, ei sido esivaltaa:

Kuuliaisuus esivaltaa kohtaan
Room.13.1. Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
2. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa.
3. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.
4. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
5. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.
6. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään.

Meillä on oikeus ja jopa velvollisuus antaa henkemme ja terveytemme alttiiksi, kun Jumalan säätämät velvollisuudet sitä vaativat, kuten esimerkiksi ajallisen kutsumuksemme tehtävät, isänmaan puolustus tai lähimmäisen pelastaminen vaarasta.


1 Joh. 3:16: Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme. Meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
Neh. 4:14: Taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.

1 Moos. 14:14-16: Aabraham, uskon isä, lähti sotaan pelastaakseen Lootin.

Luuk.7:7. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee.
8. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee."
9. Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa."
10. Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

Esim. Kornelius oli sotapäällikkö (apt.10:2).

Oman henkensä alttiiksipano on eri asia kuin hengen ottaminen toiselta.
Kyllä uskon, että aito uskovainen, vaikka kieltäytyisikin aseista, olisi silti valmis uhraamaan henkensä lähimmäisensä puolesta.

Esivallalle miekka on tarpeen järjestyksen ylläpitämiseksi. Poliisilla ja rajavartiostolla pitää olla ase, jotta voidaan ääritilantessa tehdä rikolliset toimintakyvyttömiksi. Suomessa tosin ei rauhan oloissa mikään esivalta saa ampua tappaakseen (vaikka tuottamus voikin tapahtua).

Kornelius ei tuossa kohtaa muuten kysynyt Jeesukselta, pitäisikö hänen vaihtaa ammattia. Keskustelun teema oli ihan toinen.
Toisaalta, Rooma oli tuolloin laillinen esivalta Palestiinassa, vaikkei kansa siitä pitänytkään, ja valtakunnassa oli rauha. Käsittääkseni siellä ei ollut poliisia, joten voisi myös ajatella näin, että hän hoiti järjestyksen ylläpitotehtäviä valtakunnan sisällä muutenkin.
Ei kannata varmaankaan spekuloida, mitä hän olisi tehnyt, jos olisi tullut sotatilanne. Ei sitä toisen puolesta osaa mennä sanomaan tänä päivänäkään. Jokainen tekee itse Jumalan edessä omantuntonsa mukaisen päätöksen. (Tai voi tietysti olla olematta mitään mieltä, ja se taitaa olla kaikkein huonoin asia.)

Aloitin tämän keskustelun nimenomaan uteliaisuudesta kuullakseni/nähdäkseni, mitä mieltä vl-porukka on tästä teemasta. Oma käsitykseni on, että valinta on omantunnon valinta, riippuen, miten ihminen itse Raamatun ymmärtää ja Jumalan edessä näkee (ja siihen vielä vaikuttavat elämänkokemus ja opetus).

[Humilton]

Aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta keskusteltaessa argumentiksi otetaan usein viides käsky. On kuitenkin huomattava, että sotilas ei tee itse päätöstä tappamisesta. Se on käsky ja tulee ylemmältä taholta. Suuremmissa mittakaavoissa tavat ja toiminnat vaihtelevat.

Unohdetaan hyvin usein, että Raamatussa puhutaan varsin paljon sodista. Israelilaiset kävivät monia sotia vihollisvaltioita vastaan Vanhan Testamentin aikoina. Raamatussa mainitaan sadanpäämies, eikä hänen virkaansa moitita. Löytyy paljon muitakin esimerkkejä, jotka eivät puolla viidennen käskyn soveltamista sotaan.

Suomessa sodankäynti on ollut maan puolustamista hyökkäävää vihollista vastaan. Ette olisi tässä keskustelemassa, jos ei Suomessa olisi Puolustusvoimia...

[Nepheg]

Juu. Omantunnon asia.
Raamattu ei tosin kiellä palvelemasta maallista kuningasta esim. sodassa.
Maallinen hallituskin on Jumalan asettama, joten on aivan oikein käydä asepalvelus.
Tunnen myös monia uskovia poliiseja, jotka varmaankin saattavat joskus joutua käyttämään asetta, niin sitten sitä pitää käyttää.

Olen jostain kuullut, että sitten pitäisi kieltäytyä suorittamasta tehtävää, jos hallitsija käyttäisi sotilaita esim. kristittyjen vainoamiseen tms. raamatun / Jumalan tahdon vastaiseen toimintaan.



Menee vähän ohi aiheen, mutta Jumala käski Juutalaistenkin aikoinaan hyökätä niiden kansojen kimppuun, jotka palvelivat mm. baalia.
Joitakinhan juutalaiset säästivät, vaikka Jumala oli nimenomaa käskenyt tappaa kaikki.
Tänäkin päivänä Israel joutuu siitä kärsimään, kun eivät tehneet Jumalan tahtoa.
Raketteja lentelee juutalaisten niskaan ja busseja räjähtelee kun baalin palvelijat tekevät kiusaa hamaan maailman loppuun asti.

[Petsor]

Työnnänpä minäkin soppani lusikkaan ja kerron mitä mieltä ikäiseni nuoret ovat asiasta.

Olen esittänyt kysymyksen luokkakavereille, suurinpiirtein jokaiselle henkilökohtaisesti: mitä teet jos suomeen hyökätään.

Lähes puolet on vastannut että kerää kimpsut ja lähtee maasta. N. 40 % ei ole osannut vastata, ja loput 10% on sanonut lähtevänsä sotaan. Tässä siis nuorten mielipiteitä asiasta yhdestä luokasta.

Saman kysymyksen olen esittänyt uskovaisille ystävilleni kaikilta on tullut vastaus, maata puolustamaan kykyjen mukaan, vaikka suurin osa on armeijan käymätön.
Tätä ei voi tietenkään yleistää kaikkiin nuoriin mutta suuntaa antava kaiketi. Vaikka olemme todenneet että puolustaminen on järjellä ajateltuna erästä nimeltä mainitsematonta naapuria vastaan todella vaikeaa, olihan se sotiemme aikaankin, mutta rukous kuultiin ja voimme todeta että "tässä auttoi herra". Jumala voi vastaisuudessakin varjella selviytymään sodasta ja estää sodat mutta voi se olla varjelemattakin mutta autuutemme ei ole siitä kiinni.

Meni kyllä aika kauas aiheesta mutta sallittaneen tällainen kirjoitus

Edit. Tuo yllä mainittu puolet vastanneisa on lisäksi saanut laitettua omiin ajatuksiin yhtälön isänmaallisuus = natsismi, tähän ei minulla enää ymmärrys riitä että mista hyvästä, onko nämä nyt niitä vapaan kasvatuksen hedelmiä joita vasemmisto tukee, ainakin kovasti sopii kuvioihin.

[nuusku]

Jos pohdin - siis puhtaasti omina mietteinäni - millainen "imago" minulla on siviilipalveluksen kävijöistä, niin ensin mieleeni tulee ominaisuuksia: "aattellisuus: vasemmistolaisuus, vihreys, liberaalius. Pitkä tukka, boheemielämä, keskimääräistä myönteisempi suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin, ateismi, anarkismi, 'kettutytöt- ja pojat'.." jne... Nämä siis tulevat itselleni mieleen ensiksi, muiden mielikuvista en tiedä mitään.

Ajattelisin vain, että - vaikka todellisuus voisi olla toisen laista - niin ainakin ko. mielikuvan takia suhtautuminen siviilipalvelukseen voi olla varsin kielteinen. Kuten jossain toisessa foorumin osiossa on joskus sivuttu joitain - tosin aivan eri asioita - mutta jos vaikkapa 70-luvulla parran käyttöä ei pidetty suotavana, koska se silloin liittyi tai siitä tuli voimakkaita mielleyhtymiä joihinkin ei-suotaviin asenteisiin tai aatteisiin, niin mahtaneeko siviilipalveluksella olla tänäpänä samankaltainen mielikuva.

Luulisin, että jos lähtisin (en lähde) kadulle spontaanisti kyselemään esim. vanhemmilta ihmisiltä, millainen mielikuva teille tulee siviililipalvelusmiehestä, niin voisin kuvitella, että mielikuvina voisi tulla samanlaisia asioita kuin itte edellisessä kappaleessa pohdin. Tämä nyt on vain mutu-tuntumaa.

[Maarimi]

En ole vl, en mies, enkä edes feministi, , en liioin boheemi tai kommunisti, mutta isänmaallinen olen ja kunnioitan tosi paljon sotaveteraaneja! Luen mielelläni myös sota-ajan kuvauksia.

Mielestäni armeija on myös tärkeä itsenäistymisen ja mieheksi kasvamisen koulu, ja se miten sen suorittaa, aseellisena tai siviilipalveluksena, on jokaisen henkilökohtainen asia.

Mies on parikymppisenä herkässä iässä, ja jos armeijaan pakotetaan/painostetaan, on tuloksena usein ikäviä asioita, jotkut ovat jopa päätyneet itsemurhaan.

Sivaritkin voivat olla hieman yliaatteellisia, mutta se taitaa olla enemmän sitä nuoruuden kaikkivoipaisuutta, mikä iän myötä usein tasoittuu. Työpaikallani olen nähnyt sivareita, ja he ovat olleet pitkästä tukasta huolimatta ihan kohteliaita ja ahkeria!

[Taavetti]

Käsitykseni mukaan, myös VL:ä, voi suorittaa siviilipalveluksen, jos ei ole kykenevä esim. sairauden puolesta käymään armejiaa.
VL:ät ovatkin nähdäkseni hyvin isänmaallisia ja mielellänsä puolustavat maata, jos tänne joku hyökkää. Opilliset perustelut Raamatusta tähänkin myös vaikuttavat. Mielestäni, mikä on mies, joka ei perhettään ja maataan puolusta? Tämä ei tietenkään sulje rukousta pois, vaan antaa halun siihen.

Sairauden vuoksi ei ketään määrätä siviilipalvelukseen, vaan yleensä vapautetaan palveluksesta, jos nyt ei sitten itse muuta halua. Vai tarkoititko sitä, että on kunnia-asia palvella armeijassa, ja sairaus voi sitten johtaa tällaiseen "kakkosvaihtoehtoon"?

Ainakin ennen oli niin sanottuja B -miehiä, eli lievästi sairaita tai fyysisesti heikompia kevyemmissä palvelutehtävissä, joskus aseettominakin. En tiedä millainen heidän palvelutilanteensa on nykyisin, onko mahdollisesti siviilipalvelus heille vaihtoehto.Varsinaisille varusmiehillekin on armeijassa siviilityön kaltaisia tehtäviä, jopa ammattiin pätevöittäviä. Esimerkiksi automiehet ja pioneerit tekevät sellaisia töitä.

[weha]

Juu, tämä on ihan päivänselvä juttu, mitä Taavettikin vahvistaa. Siksi toiseksi, kun seurakunnassa opetetetaan tästä oikein, uskovainen yleisesti kasvaa isänmaalliseksi ja haluaa suorittaa asepalveluksen.On mielestäni hirveätä luistelua ja väärää vakaumusta ja väärän opetuksen seurausta, olla käymättä armejiaa pelkästään sen perusteella. Mielestäni on tervettä opettaa tässä oikein. Tiedän, että monet ovat valinneet siviilipalveluksen laiskuuttaan ja pakenevat vastuutaan tässä maassa. Onneksi seurakuntani on tässä opetuksessaan johdonmukainen ja kannustaa nuoria armejia myönteisiksi. Loikkaisivat maasta, jos sota tulisi? kenties rukoilisivat, jos sota tulisi? Mutta toimia myös pitäisi, sen eteen.

Jos ajattelen, että toimisin esim. poliisina, ja kohtaisin sarjamurhaajan, joka on vaikkapa linnouttautunut johonkin asuntoon, niin ilmanmuuta voisin hänet eliminoida ja vaikkapa ampua, jos on muille vaaraksi. Näin joutuisi usein vaarantamaan myös oman henkensä ja monet poliisit ja sotilaat ovat sen tehneetkin.

esim. Jeesus ei kenelekkään uskovaiselle sanonut Raamatussa, että heidän pitää jättää sotilaan ammatti.

Jos joku nyt kuitenkin käy siviilipalvelveluksen, niin hyvä kun sitten käy, en silleen halua niuhottaa kuitenkaan. Hänelle suotakoon lain mukainen vapautus toisenlaiseen palvelukseen. Näin myös jtm:le.
Omana mielipiteenäni ja väitteenä kuitenkin sanoisin, että väärän opin seurauksena, on usein myös vääränlainen omatunto.

[jtm]

Jos pohdin - siis puhtaasti omina mietteinäni - millainen "imago" minulla on siviilipalveluksen kävijöistä, niin ensin mieleeni tulee ominaisuuksia: "aattellisuus: vasemmistolaisuus, vihreys, liberaalius. Pitkä tukka, boheemielämä, keskimääräistä myönteisempi suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin, ateismi, anarkismi, 'kettutytöt- ja pojat'.." jne... Nämä siis tulevat itselleni mieleen ensiksi, muiden mielikuvista en tiedä mitään.

Ajattelisin vain, että - vaikka todellisuus voisi olla toisen laista - niin ainakin ko. mielikuvan takia suhtautuminen siviilipalvelukseen voi olla varsin kielteinen. Kuten jossain toisessa foorumin osiossa on joskus sivuttu joitain - tosin aivan eri asioita - mutta jos vaikkapa 70-luvulla parran käyttöä ei pidetty suotavana, koska se silloin liittyi tai siitä tuli voimakkaita mielleyhtymiä joihinkin ei-suotaviin asenteisiin tai aatteisiin, niin mahtaneeko siviilipalveluksella olla tänäpänä samankaltainen mielikuva.

Luulisin, että jos lähtisin (en lähde) kadulle spontaanisti kyselemään esim. vanhemmilta ihmisiltä, millainen mielikuva teille tulee siviililipalvelusmiehestä, niin voisin kuvitella, että mielikuvina voisi tulla samanlaisia asioita kuin itte edellisessä kappaleessa pohdin. Tämä nyt on vain mutu-tuntumaa.

Siviilipalveluksen käyneitä on myös kokoomuslaisissa, kepulaisissa, isojen firmojen johtajissa, urheilijoissa jne.

Ikävä kyllä osa - ja se äänekkäin osa - siviilipalvelusmiehistä on pilannut julkisuuskuvan. Itseeni ei täsmännyt silloin yli 20 vuotta sittenkään, uskomattomana ollessanikaan, oikein kunnolla yksikään mainituista. Ehkä vasemmistolaisuutta lukuun ottamatta. Ja niistä, joihin silloin tutustuin, ei-uskovaisistakin, kuten sanoin, äänekäs vähemmistö vastasi tuota mielikuvaa.

Mutta valitettavasti rääväsuu-porukka usein leimaa ihmisten mielikuvissa koko joukon, ei vain tässä asiassa vaan muussakin. Mutta ymmärrän, että tämän mielikuvan takia moni uskovainen ei halua leimaa otsaansa.

[jtm]

En ole vl, en mies, enkä edes feministi, , en liioin boheemi tai kommunisti, mutta isänmaallinen olen ja kunnioitan tosi paljon sotaveteraaneja! Luen mielelläni myös sota-ajan kuvauksia.

Mielestäni armeija on myös tärkeä itsenäistymisen ja mieheksi kasvamisen koulu, ja se miten sen suorittaa, aseellisena tai siviilipalveluksena, on jokaisen henkilökohtainen asia.

Mies on parikymppisenä herkässä iässä, ja jos armeijaan pakotetaan/painostetaan, on tuloksena usein ikäviä asioita, jotkut ovat jopa päätyneet itsemurhaan.

Sivaritkin voivat olla hieman yliaatteellisia, mutta se taitaa olla enemmän sitä nuoruuden kaikkivoipaisuutta, mikä iän myötä usein tasoittuu. Työpaikallani olen nähnyt sivareita, ja he ovat olleet pitkästä tukasta huolimatta ihan kohteliaita ja ahkeria!

Voisinpa yhtyä oikeastaan noihin kaikkiin kohtiin.

Ja sen haluan muuten sanoa, että vaikka en itse ole asekoulutuksen kannattajia, niin minun mielestäni kaikkien suomalaisten nuorten pitäisi käydä jokin pakollinen "kansalaiskurssi", jossa ihan yksinkertaisesti opetettaisiin itsenäistymään, ottamaan vastuuta, esiintymään kohteliaasti, kunnioittamaan auktoriteetteja jne. (Ja sellainen pitäisi kuulua nykyiseen siviilipalvelukseenkin, eikä mitään humanistien lässykursseja.)

Nythän on niin, että kun kotona ja koulussa ei aseteta enää rajoja, niin sitten ei nuoren miehen hermo kestä, kun yhtäkkiä joutuu tilanteeseen, jossa pitää elää jonkin säännöllisyyden mukaan ja tehdä niinkuin sanotaan. Se on aika järkyttävää.

Luulen itse niin, että sodankäynti käy niin tekniseksi, että Suomessakin aivan pian luovutaan asevelvollisuudesta (vaikkei sitä vielä ääneen sanota). Silloin tuollainen kunnon kansalaiskurssi olisi hyvä asia.

[weha]

Kirjamyymälässämme on eräs sota-ajan kirja, kuinka Jumala auttoi uskovaisiakin sodassa

Toimittanut Toivo Määttä
Tässä auttoi Herra

Sodan sukupolvi kertoo henkilökohtaisia kokemuksiaan ja tuntojaan sotavuosilta. Kirjan keskeisenä sisältönä ovat muistelut, kirjeet ja päiväkirjat.

Klikkaa historiasarjat:

http://www.srk.fi/index.php?p=kirjat

[Jani_S]

Mielestäni armeija on myös tärkeä itsenäistymisen ja mieheksi kasvamisen koulu, ja se miten sen suorittaa, aseellisena tai siviilipalveluksena, on jokaisen henkilökohtainen asia.

Näkemyksesi isänmaan puolustamisen vapaaehtoisuudesta edustaa valitettavaa yhteisvastuun puutetta. Historia osoittaa aukottomasti, että jokaisessa maassa on armeija; se on joko oman tai jonkun toisen maan (lue: miehittäjän) ylläpitämä. Tosin viime aikoina on siirrytty palkka-armeijoihin, mutta vain muutamissa sotilaallisesti lähes uhattomissa länsimaissa, joihin Suomi ei sijaintinsa vuoksi valitettavasti kuulu.

Mies on parikymppisenä herkässä iässä, ja jos armeijaan pakotetaan/painostetaan, on tuloksena usein ikäviä asioita, jotkut ovat jopa päätyneet itsemurhaan.

Mies on tietyllä lailla herkkä koko ikänsä ja parikymppisen pitäisi olla jo edes jonkunlainen mies. Joka ei siinä iässä kestä minimissään puolta vuotta Suomen varsin kevyessä "raskaassa", kestää sitä tuskin myöhemminkään. Ihmettelen sitä melkoista vanhan kansanviisauden katoamista, joka on tapahtunut muun muassa kasvatusasioissa.

Komppanianpäällikkö puhui aikanaan minulle ja sadallekunnalle muulle varusmiehelle seuraavasti: "Olkaa miehiä! Jos ette kestä täällä alle vuotta, ette kestä myöskään siviilissä. Pahan hetken tullen siviilissä muistelette vielä kaipuulla tätä aikaa ja huomaatte, kuinka helpolla pääsitte." Tämä lausahdus on toteutunut kohdallani jo monta kertaa.