SRK antoi tiedotteen pf ilmiöstä

[Taavetti]

Oikea toimintamalli meille kaikille uskoa tunnustaville, myös "kaimaksille" ja vaikka Siansaparolle, osoitetaan Matteuksen evankeliumiin tallennetussa Jeesuksen opetuksessa. Jeesus ja myöhemmin esimerkiksi Paavali ja monet muut apostolit ja vanhurskauden opettajat ovat neuvoneet käymään kohti langennutta, ensin kahden kesken, sitten pienellä joukolla ja lopuksi seurakunnalle kertoen. Siitä seuraa lopuksi tilaisuus, jota on sanottu hoitokokoukseksi, ja ainakin osa nyt toimenpiteitä peränneistä on aiemmin vastustanut henkeen ja vereen kaikkia hoitotoimenpiteitä. Miksikähän?

Evankeliumin hengen mukaista on lähestyä langennutta, hänelle evankeliumia tarjoten. Lain kirjaimen mukaan toimiva ei sitä hyväksy, vaan vaatii joskus kiivaastikin toimien, että lopeta tuollainen meno.

Siitä olen samaa mieltä, että Jumala haluaa suojata niitä pienimpiä ja arimpia, siis pieniä lapsia, nuoria heikkoja, arkoja ihmisiä, jotka sydämestään katuvat tekojaan, ovat ahdistettuja sisimmässään. Heitä varten on Jumalan valtakuntaan annettu armoetu, josta käytämme salarippi nimitystä. Se on salarippi siitä syystä, että se arka ja heikko rohkenisi sitä etua käyttämään, eikä salaripin armoetua saa ottaa heiltä pois, kuten siitä olen joutunut vaatimuksia lukemaan.

Että joku röyhkeä on käyttänyt väärin rippiä, ei suinkaan ole eikä saa olla syy sen armoedun hylkäämiseen eikä väheksymiseen. Se tilanne tosin edellyttää opetusta oikeasta ripistä, ja Jumalalle kiitos, sitä opetusta olemme saaneet kuulla selkeänä viime aikoina, kuten menneinä vuosikymmeninäkin.

Entinen Siionin laulaja on siitä runoillut: Jeesuksen veren ääni, Siionin vuorella, vielä kuuluu ystäväni, tää hyvää puhuva. Se kielillä tuhansilla, kirkastaa Karitsaa, joka yrttitarhan maalla, verestä punoittaa.

Jeesuksen veren ääni, on sulosanoma, meille kalliit ystäväni, Siionin vuorella. Mutta pirut sitä pelkää, ja lauma uskoton. Siksi puuskaa vainon tulta tuo joukko onneton.

[Siansaparo]

Janis, sinä sanot sen olevan väärää tietoa. Jos se olisi oikeasti väärää tietoa, niin tokihan SRK:lta käsin oikaistaisiin julkisuudessa se. Sitä paitsi SRK on tiedonannossaan myöntänyt syytökset, missä siis mättää? Ovatko he vesittäneet jossakin myöntämisensä?

Hei muutes kaikki. Asia on todella vakava. Olen ymmärtävinäs niin, että Janis ja Taavi antavat hyväksikäyttäjän itsensä kontolle sen, ilmoittautuuko hän poliisille vai ei. Olenko oikeassa? Ja jos hän ei ilmoittaudu, niin kukaan asiasta tietävä muu ei voi rippisalaisuutta rikkoa, onko näin? Jos te ajattelette niin ja joskus joudutte hyväksikäyttötodistajiksi jossakin ominaisuudessa, rippi-isänä tai muuna, saatatte joutua vastuuseen rikollisen suojelemisesta.

[O.M]

Olen tullut tulokseen, että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva terminologia on vajavainen. Määrittelen mm. Wikipediaa hyödyntäen termit seuraavasti:

Insesti = sukurutsa = sukupuoliyhteys, muu seksuaalinen teko tai avioituminen lähisukulaisen kanssa. Suomen lain mukaan laitonta insestiä on ainakin sukupuoliyhteys tai muu seksuaalinen teko alaikäisen lähisukulaisen kanssa sekä avioituminen lähisukulaisen kanssa. Raamattu pitää sukurutsana eli insestinä noiden lisäksi myös sukupuoliyhteyttä tai muuta seksuaalista tekoa aikuisten lähisukulaisten kesken.

Pedofilia = seksuaalinen suuntautuminen vain seksuaalisesti kehittymättömiin lapsiin.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö = sukupuoliyhteys tai muu seksuaalinen teko alle 16-vuotiaan lapsen kanssa.

Insesti ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ovat tekoja. Pedofilia on taipumus.

Määrittelemätön termi: jos aikuinen on seksuaalisesti suuntautunut sekä lapsiin että aikuisiin, häntä ei tarkkaan ottaen kutsuta pedofiiliksi. Ko. yhdistelmätaipumukselle olisi mielestäni selkeyden vuoksi syytä luoda biseksuaalia (seksuaalisesti sekä vastakkaiseen että samaan sukupuoleen suuntautunut) vastaava käsite. Olisiko bi-pedofiili kuvaava? Vai pitäisikö pedofiili-sanaa laajentaa kattamaan muutkin seksuaalisesti lapsiin suuntautuneet kuin vain ne, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu 100-prosenttisesti seksuaalisesti kehittymättömiin lapsiin ja 0-prosenttisesti muihin?

Lähisukulaislapseen kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö sisältää kahdenlaista perversiota:

1. lapseen kohdistuva seksuaalisuus ja sen toteuttaminen sekä
2. lähisukulaiseen kohdistuva seksuaalisuus ja sen toteuttaminen.

Lapin kansan artikkelin mukaan koko vl pf-tutkimus on lähtenyt liikkeelle Lapin yliopistossa jo vuosituhannen vaihteessa. Sosiaalityön professori M.Laitisen tutkittua uhreja, osa heistä oli kertonut hänelle pahojen tekojen jo sovitetun tekijän kanssa "Jeesuksen nimessä ja veressä".

Itselleni tuo em. asia on yllätys. Kun aina sanotaan, ettei pedofiili kadu tekojaan, niin olen ajatellut ettei niin ole tapahtunut liikkeemme parissakaan tehdyissä hyväksikäyttötapauksissa.

Uskotko oikeasti, että kyse on aidosta katumuksesta, jos hyväksikäyttäjä pyytää hätäisesti lapselta anteeksi tekoaan tukkiakseen hänen suunsa rippisalaisuudella? Jos uskot, niin mikä saa sinut luottamaan hyväksikäyttäjien katumuksen vilpittömyyteen?

Mutta nyt kun on niin, että pedofilia on eri asia kuin insesti -kuten olen aiemmin monta kertaa sanonutkin-, joten juttua pitää myös käsitellä eri tavalla mitä pedofiliaa.

Itse en näe hyväksikäytetyn lapsen näkökulman kannalta eroa siinä, onko lasta seksuaalisesti hyväksikäyttänyt henkilö seksuaaliselta taipumukseltaan suuntautunut 100-prosenttisesti, 5-prosenttisesti vai 0-prosenttisesti lapsiin.

insestistä kärsivät, ovat naimisissaolevia aikuisia (enimmäkseen miehiä) ja joilla on todistettavasti kiinnostusta myös vaimoonsa, koska lapsia on, joita hän käyttää hyväkseen. Ja tässä yhteydessä asiantuntijat puhuvatkin perheen toimintahäiriöstä.

"Insestistä kärsivä" on kai virheellinen määritelmä, koska eikös insesti ole tekoja eikä taipumus: "Insesti (lat. incestus 'siveetön') eli sukurutsa (myös sukurutsaus) on lähisukulaisten välistä sukupuolista kanssakäymistä." (Wikipedia.)

Voiko lasta seksuaalisesti hyväksikäyttää ihminen, jonka seksuaalinen taipumus ei ole lainkaan suuntautunut lapsiin? Voi ehkä, jos tekijä on sadisti, joka nauttii lapsen vahingoittamisesta.

En tiedä, mitä perheen toimintahäiriöllä tuossa yhteydessä tarkoitetaan. Tulee mieleen ajatus, että aviopuolisoiden välillä ei ole sukupuolista kanssakäymistä ja mies hakisi korviketta hyväksikäyttämällä lapsia. Tosiasia on, että selibaatti ei saa normaalimiestä käyttämään lastaan seksuaalisesti hyväksi. Itse taipumuksessa täytyy olla vinoutuma, olkoonkin, että se ei kohdistu vain ja ainoastaan lapsiin, vaan myös aikuisiin.

Homouden kohdalla on paljon pohdiskeltu, onko taipumus perinnöllinen vai psyko-sosiaalisen kehityksen aikaansaama. Samaa voidaan pohtia pedofilian ja muun, vain osittain lapsiin kohdistuvan seksuaalisen suuntautumisen kohdallakin. Homouden kohdalla ajatellaan nykyisin laajasti, ettei siitä voisi eheytyä. Kuitenkin on ihmisiä, jotka kokevat eheytyneensä homoudestakin. Ehkä poikkeaviin seksuaalisiin taipumuksiin kuitenkin joskus saadaan kunnolliset eheytymiskeinot.

[O.M]

Niin no, siltapaa ymmärränkin OM sua, että onhan ittellenikin ollut järkytys havaita sellainen ihminen hyväksikäyttäjäksi, joka on aina nauttinut laajaa luottamusta kaikkialla missä on kulkenut. Helpompi olisi tosissaan hyväksyä se, että joku epämiellyttävämpi ja muutoinkin epäluotettava paljastuu sellaisesta.

Tarkennan aiemmin kirjoittamaani hieman. ”Kunnolliselta vaikuttava” ja ”luottamusta herättävä” eivät ole ainoat pointit tässä asiassa. Kunnolliselta vaikuttavia ja luottamusta herättäviä ihmisiä on myös ei-vl:issa ja jopa liberaali-vl:issakin.

Uskonepäilyksiä voi herättää, jos erityisen kunnolliselta vaikuttava vl-konservatiivi paljastuu pedofiiliksi. (Vl-konservatiivilla tarkoitan perinteisesti uskova vl:ta, jolla on eksklusiivinen seurakuntakäsitys, joka uskoo vain uskovaisen saarnaaman sanan voivan olla voimaltaan uudestisynnyttävää ja pitää mm. ehkäisyä, naispappeutta ja homosuhteita Raamatun vastaisina jne. Valtaosa lukijoista tuntenee perinteisen vl-opetuksen.) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö toki järkyttää minua silloinkin, kun tekijänä on vl-liberaali. Erona kunnolliselta vaikuttavan vl-konservatiivin tekemään tekoon on kuitenkin se, että vl-liberaalin tekemänä teko ei aiheuta minulle uskoon liittyviä epäilyksiä. Ymmärräthän eron? Jos julkisten näkemyksiensä perusteella hengellisesti kuolleeksi pääteltävissä oleva henkilö tekee pimeyden töitä, ne on helppo ymmärtää epäuskon hedelmiksi. Mutta jos julkisten näkemyksiensä ja ulkonaisen kunnollisuutensa perusteella uskovaiselta vaikuttava henkilö paljastuu epäuskoiseksi pedofiiliksi, on asiaa vaikeaa ymmärtää. Alkaa epäillä kaikkea, mihinkään ei voi enää luottaa.

Tavallista vl-liberaaliakin itse pedofilia (tässä: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö) epäilemättä järkyttää yo. tapauksessa. Kunnolliselta vaikuttavan vl-konservatiivin paljastuminen pedofiiliksi kuitenkin aiheuttaa vl-liberaaleissa samalla ilon tunteen (”ähäkutti”), että onneksi kaikista kunnollisilta vaikuttavista ihmisistä pedofiili oli juuri ehkäisyä vastaan puheenvuoron käyttänyt. Jos taas pedofiiliksi paljastuisi erityisen kunnolliselta vaikuttava vl-liberaali (yleishengelliseen uskoon kääntynyt vl), vl-liberaalit tuskin kykenisivät näkemään asiassa mitään hyvää.

Siinä mielessä kohu on ollut minulle terveellinen muistutus, ettei mieli tahattomastikaan rakentelisi kenestäkään uskovaisena pitämästäni ihmisestä ”malliuskovaista” (=epäjumalaa). Pyhä Henki pyhittää seurakuntaa vain Kristuksen ansion tähden, ei seurakunnan ulkonaisten eikä todellisten jäsenten ansioiden tähden.

Mutta näinhän ei todellakaan ole pf-asioissa, eikä insestissäkään. Eräs asiantuntija sanoi minulle, että hyvin usein näihin asioihin syyllistyvät, ovat yhteiskunnallisesti hyvin järjestäytyneitä ihmisiä.

Ehkä pedofiilejä on yhteiskunnallisesti hyvin järjestäytyneissä suhteellisesti saman verran kuin muissa. Antamassasi linkissä sanotaan näin: "Nykytiedon mukaan hyväksikäyttäjät eivät erotu selkeästi omaksi ryhmäkseen. He eivät erotu psyykkisten ongelmien määrän, koulutuksen, ammatin, tulojen tai useimpien persoonallisten ominaisuuksien suhteen merkittävästi ei - hyväksikäyttäjistä."

Minun on esim. hirveän vaikea käsittää sitä, että SRK:n henkilöt ovat paljastuneet pikkuhiljaa kaikkea muuta kuin kovin luotattaviksi henkilöiksi. Joskus luulin, etteivät he sorru syntiin ensinkään.

On vaikeaa uskoa, että olisit ainakaan nettikirjoitteluaikanasi uskonut SRK:n työntekijöistä mitään hyvää.

[Emka]

Janis, sinä sanot sen olevan väärää tietoa. Jos se olisi oikeasti väärää tietoa, niin tokihan SRK:lta käsin oikaistaisiin julkisuudessa se. Sitä paitsi SRK on tiedonannossaan myöntänyt syytökset, missä siis mättää? Ovatko he vesittäneet jossakin myöntämisensä?

Hei muutes kaikki. Asia on todella vakava. Olen ymmärtävinäs niin, että Janis ja Taavi antavat hyväksikäyttäjän itsensä kontolle sen, ilmoittautuuko hän poliisille vai ei. Olenko oikeassa? Ja jos hän ei ilmoittaudu, niin kukaan asiasta tietävä muu ei voi rippisalaisuutta rikkoa, onko näin? Jos te ajattelette niin ja joskus joudutte hyväksikäyttötodistajiksi jossakin ominaisuudessa, rippi-isänä tai muuna, saatatte joutua vastuuseen rikollisen suojelemisesta.

Asia on vakava mutta sinun tyylisi tuoda kummallisia luulojasi esim.Janiksesta ja Taavetista pistää miettimään että, miksi sinä tällä foorumilla käyt naljailemassa? Sinulla ei tietääkseni ole henkilökohtaisesti kokemuksia kyseisistä asioista ja varmasti kaikki tämän foorumin uskovaiset kirjoittajat ovat sitä mieltä että kaikki tapaukset ovat liikaa ja tekijät ovat velvollisia kärsimään oikeudessa saamansa tuomion. Ei pelkkä uhrilta anteeksipyyntö riitä jos ei ole todellista katumusta ja halua parannukseen. Jos tekijä saa synnin tunnon teostaan hän toimii kuten maallinen laki velvoittaa. Mutta senkin teon saa anteeksi kuten Raamattu sanoo, paitsi Pyhän Hengen pilkkaa ei saa anteeksi.

Toivon että sinäkin miettisit enemmin omaa kohtaasi Jumalan edessä, oletko valmis jos kuolema tulee? Se,että käyt "pyhää sotaa" meikäläisiä vastaan ei tuo lisä pinnoja ansioluetteloosi Jumalan edessä. Kaikki ne kivet mitä viskot, joudut keräämään.

Me tämän foorumin vaki- väki saamme varmasti oikeata informaatiota asioista ilman sinun suosiollista apuasikin, joten nuo viimeiset kirjoituksesi ovat ala-arvoisia ja paremminkin samaa tyyliä kuten muidenkin omavanhurskaiden saivartelut muilla palstoilla.

[O.M]

viestissäsi tulee esiin ajatustapa jonka mukaan uskovainen ihminen olisi "lihan ja veren" puolelta muita ihmisiä parempi. Mielestäni tällainen ajatustapa ei ole aivan oikein.

En mielestäni ajattele noin. Uskovainen voi langeta murhaan, pedofiliaan ja kidutukseen. Ko. synnit vievät uskovaiselta elävän uskon eli Jumalalle kelpaavan uskon. (Pedofiilille voi jäädä jokin omatekoinen usko, joka ei kelpaa Jumalalle.) Viimeistään teon hetkellä elävä usko menee ja Pyhä Henki pakenee: "Sillä Pyhä Henki, joka oikein opettaa, pakenee epäjumalan palvelioita, ja lähtee pois vääräin tyköä, jotka synnillä rangaistaan, johon he joutuvat." (Viis. 1:5.) Uskon voi saada takaisin parannuksessa eikä usko jää ilman hyviä hedelmiä. "Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!" (Matt. 3:8.) Jos hyviä hedelmiä ei tule, Jeesuksen mukaan ei ole uskoakaan: "Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä." (Matt. 7:17-18.)

Ymmärtäisin niin, että parannuksessa uudestisyntynyt pedofiili haluaa korjata syntinsä jäljet eli pyytää aidosti uhriltaan anteeksi, toimittaa hänet hoitoon ja tukea muutoinkin kaikin tavoin hänen toipumistaan sekä ottaa vastaan rikoksesta tulevan tuomion. Nämä olisivat parannuksen tehneen pedofiilin kohdalla hyviä hedelmiä, joita häneltä voisi Pyhän Hengen opettamana odottaa. Jos synninpäästön vastaanottaneen pedofiilin usko (puu) ei tuota hyviä hedelmiä, ei voi olla Jumalalle kelpaavaa uskoakaan: "Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä."

Yhdyn arvioihisi, jotka kirjoitit Gostaja-blogin kommenteista. "Puolitotuudet" ovat minunkin vaikutelmiani ko. kirjoituksista ja julkisuudessa annetuista lausunnoista. Gostaja esim. laittaa hyväksikäytöt salaripin syyksi, mutta pitää kuitenkin julkirippiä vielä typerämpänä. Voikin kysyä, että jos kumpikaan ripin muoto ei kelpaa, niin halutaanko pedofiilejä ohjata sopimaan asiat rukoilemalla eli "Jumalan kanssa kahden kesken"? Miten uhria auttaisi enemmän se, että hyväksikäyttäjä rukoilee syntinsä suoraan Jumalalta anteeksi kuin että pyytää (nimellisesti) uhriltaan anteeksi? No väärinymmärrettyyn rippisalaisuuteen ei voisi vedota, mutta sellaisessakin tapauksessa pedofiili löytäisi vaientamiskeinot, esim. uhkailemalla hukuttaa uhri pitäen päätä veden alla laiturin päässä.

Minusta tuntuu, että ylipäätään joillakin liberaali-vl:illa (ketään erityisesti esille nostamatta) on sellainen perusvika, että he jotenkin huumaantuvat, jos saavat ei-vl:ilta runsaasti positiivista palautetta jokaisesta vl-kriittisestä kirjoituksesta. Tavallaan se on ymmärrettävääkin. Monet ovat joutuneet elämänsä aikana kokemaan kiusaamista vanhoillislestadiolaisuutensa vuoksi. Kun siirtyy vastapuolen leiriin mollaamaan vl:ia, saakin itseä aiemmin kiusanneiden hyväksynnän ja jopa suosion.

Hyväksikäyttöä on syytä yrittää kitkeä pois, mutta vähemmälläkin julkisella elämöinnillä se onnistuu, jos on onnistuakseen. Ehkäisy"kielto"kohu ja pedofiliakohu tulivat jotenkin peräkkäin, onkohan niillä yhteyttä keskenään? Ainakin Ihmisoikeusliitto (joka esitti kriittistä tarkastelua kestämättömiä perusteluja ehkäisykiellon ihmisoikeuksien vastaisuudesta) on ollut molemmissa asioissa aktiivinen.

[metsätähti]

Välillä insestin ja pedofilian eroksi on mainittu se, että insestin harjoittaja on kiinnostunut vain tiettyyn ihmiseen, yhteen tai useampaan, mutta siis perheen ja suvun piirissä. He eivät ole vaaraksi yleisesti. Pedofiilin kiinnostus taas on hankalampi asia, koska sen suuntautumista on vaikeampi arvioida.

Sanasaivartelijana tuumin vielä, että olen ite tietoisesti vaihtanut hyväksikäyttö-termin sijaan sanan väärinkäyttö. Lapsen seksuaalisessa väärinkäytössä ei ole tippaakaan mitään hyvää, siksi vaihdan sanan.

[Viiru]

Janille korjaus.

Keskusrikospoliisi ei ole ryhtynyt omaehtoisesti mihinkään tutkimustyöhön, mutta sen lienee ollut pakko, koska sille on esitetty tutkintapyyntö.

KRP käynnisti oma-aloitteisesti selvityksen, HUOM. ei siis tutki mitään (rikokseksi epäiltyäkään) vaan tekee selvitystä. KRP:n ylikomisario Tero Haapalaa haastateltiin Kalevassa. Hän kertoi, että KRP:n aloitteesta tehtävän selvityksen käynnistäjä on yksistään SRK:n julkistamat tiedot.

Samaa mieltä, että on hyvä että tutkitaan. Sitä vartenhan johtokunta on olemassa että se valvoo laillisuutta ja kantaa vastuun. Siitä on ollut puhetta että tutkinnan takia saisi olla jatkossa eri henkilöt remmissä. Kyse ei ole siitä että nykyiset johtokunnan jäsenet olisivat syyllisiä mihinkään vaan että ei ole hyvä asia että tutkinnan alaiset henkilöt on hoitamassa yhdistyksen asioita.

[Jani_S]

Janille korjaus.

Keskusrikospoliisi ei ole ryhtynyt omaehtoisesti mihinkään tutkimustyöhön, mutta sen lienee ollut pakko, koska sille on esitetty tutkintapyyntö.

KRP käynnisti oma-aloitteisesti selvityksen, HUOM. ei siis tutki mitään (rikokseksi epäiltyäkään) vaan tekee selvitystä. KRP:n ylikomisario Tero Haapalaa haastateltiin Kalevassa. Hän kertoi, että KRP:n aloitteesta tehtävän selvityksen käynnistäjä on yksistään SRK:n julkistamat tiedot.

Keskusrikospoliisin toiminta arveluttaa. Ketään "ei epäillä" rikoksesta, mutta silti tutkitaan, vaikka ei uskalleta nimittää sitä tutkinnaksi.

Samaa mieltä, että on hyvä että tutkitaan. Sitä vartenhan johtokunta on olemassa että se valvoo laillisuutta ja kantaa vastuun. Siitä on ollut puhetta että tutkinnan takia saisi olla jatkossa eri henkilöt remmissä. Kyse ei ole siitä että nykyiset johtokunnan jäsenet olisivat syyllisiä mihinkään vaan että ei ole hyvä asia että tutkinnan alaiset henkilöt on hoitamassa yhdistyksen asioita.

Tämä näkemys on vahvaa henkilökohtaista toiveajattelua ja ristiriidassa yhdistyslain kanssa. Laillisesti valittua johtokuntaa ei voida syrjäyttää sillä perusteella, että jokin ulkopuolinen taho alkaa omaehtoisesti tutkia sen tekemisiä. Sitä ei myöskään voida syrjäyttää edes sen vuoksi, että tutkiminen tapahtuu jonkun kolmannen aloitteesta. SRK:n johtokunta nauttiikin yhä laajaa luottamusta ja toimii saamiensa valtuuksien ja velvollisuuksien mukaisesti.

Johtokunta ei ole olemassa siksi, että se valvoisi yhdistyksen jäsenten yleistä lainkuuliaisuutta ja nuhteettomuutta, ellei sitten niitä ominaisuuksia ole nimenomaisesti kirjattu yhdistyksen sääntöihin. On hyvin outoa, että SRK:n johtokunta, jota toisaalla moititaan ja suorastaan vihataan sen vuoksi, että se on aikanaan myötävaikuttanut ja yhä myötävaikuttaa kristillisten elämäntapojen, siveyden ja lainkuuliaisuuden säilymiseen, on nyt joutunut monien hampaisiin saman myötävaikutuksen väitetyn puuttumisen vuoksi.

Asian tekee vielä oudommaksi se, että SRK on kattojärjestö, jossa ei ole suoranaisia henkilöjäseniä. Miksi muita järjestöjä ja yhteisöjä ei syytetä tapahtuneista hyväksikäytöistä, vaikka tekijät voivat olla niihin paljon enemmän sidoksissa? Annan esimerkkeinä mm. tekijöiden asuinkaupungit ja -kunnat, erilaiset järjestöt, työyhteisöt ym. Missä on niiden vastuu, jos kerran tekijöihin vain välillisesti sidoksissa olevaa SRK:ta syytetään? Missä on näiden viiteryhmien tunnustus epäonnistuneesta lastensuojelusta? Vai odotetaanko niiltä yleensäkään mitään?

Yksi monien elävästä uskosta luopuneiden ja tätä hengellisyyttä vihaamaan ryhtyneiden pääväittämistä on ollut, että "SRK on vain maallinen organisaatio ja sen olisi (ollut) pidettävä sormensa poissa hengellisestä kaitsemisesta". Vaikka ajattelen itsekin, että SRK todellakin on vain maallinen järjestö, tiedän ja tunnen monet sen palveluksessa olevat Jumala lapsiksi ja Kristuksen seuraajiksi. Nämä armosta uskovat kristityt ovat itsensä sielunviholliselle myyneiden tulilinjalla, eivätkä minkään muun kuin sydämessään kantamansa Jeesuksen ansion vuoksi.

[j-prevert]

Lyhyesti SRK:n roolista. Minun käsittääkseni SRK:ta ja varsinkin johtokuntaa kohtaan esitetty kritiikki liittyy lähinnä siihen, että on oltu pahoillaan siitä, että SRK on reagoinut melko hitaasti tietoonsa tulleisiin pedofilia- ja insestitapauksiin. Asiahan on ollut tiedossa ainakin parisen vuotta. Lienee osittain myös näkökulmakysymys, onko reagointi ollut hidasta vai riittävän nopeaa.

Toinen epäluuloja herättävä asia, ja juuri se, jota KRP käsittääkseni selvittää, liittyy siihen onko SRK joko tahallaan tai taitamattomuuttaan jättänyt puuttumatta selllaisiin tietoonsa tulleisiin pedofiliaan tai insestiin liittyviin asioihin, joihin sen olisi pitänyt puuttua. Ja joihin puuttumatta jättäminen olisi ollut moitittavaa ja pahimmillaan rikollista.

Näistä selvityksistähän ei ole ollut julkisuudessa mitään pitävää todellista näyttöä. Ja voi olla, ettei sitä koskaan julkisuuteen tulekaan. Siksi(kin) mielestäni on hyvä, että KRP tutkii asian. Jos edes "syytä epäillä" kynnys ei ylity, ei näyttöä liene juurikaan. Seuraavaksihan asia etenee sitten syyttäjälle, joka arvioi näytön. Ja lopulta syyllisyydestä päättää oikeuslaitos näyttöä arvioituaan. Se että viranomaiset asiaa tutkivat on asian vakavuuden takia hyvä. Ja hyvä se on myös SRK:n luottamushenkilöiden oikeusturvan vuoksi, sillä kyllähän heidän päälleen on heitetty nyt pitkä epäilyksen varjo.

Kokonaan toinen asia on, että nauttiiko johtokunta SRK:n jäsenten luottamusta. Sen päättää vuosikokous, eikä se tietenkään ole mitenkään sidottu odottamaan mitään poliisitutkinnan tuloksia. Luottamus joko on tai sitä ei ole. Jos jäsenkunta haluaa antaa johtokunnalle luottamuslauseen, se sen antaa. Ellei se halua sitä antaa, on sillä siihen helpot yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen antamat keinot. Meistä melko harva taitaa olla äänioikeutettu tuossa kokouksessa, joten taitaa olla parasta vain jäädä odottamaan kokouksen tuloksia. Toki on hyvä, että kukin tahollaan keskustelee ja lobbaa oikeaksi katsomansa päätöksen puolesta. Mutta tuntuu ikävältä, jos tämä päätöksenteko hengellistetään - uskovainen voi nähdäkseni esillä olevan evidenssin valossa hyvin omintunnoin äänestää johtokunnan luottamuksen puolesta tai sitä vastaan.

[Jani_S]

Lyhyesti SRK:n roolista. Minun käsittääkseni SRK:ta ja varsinkin johtokuntaa kohtaan esitetty kritiikki liittyy lähinnä siihen, että on oltu pahoillaan siitä, että SRK on reagoinut melko hitaasti tietoonsa tulleisiin pedofilia- ja insestitapauksiin. Asiahan on ollut tiedossa ainakin parisen vuotta. Lienee osittain myös näkökulmakysymys, onko reagointi ollut hidasta vai riittävän nopeaa.

Se on nimenomaan näkökulmakysymys niin kauan kuin reagointitahtia ei ole määrätty. Kuitenkaan minäkään en tietenkään halua hidastaa tällaisten rikosten estämistä ja selvittämistä, eikä myöskään SRK:n väki.

Toinen epäluuloja herättävä asia, ja juuri se, jota KRP käsittääkseni selvittää, liittyy siihen onko SRK joko tahallaan tai taitamattomuuttaan jättänyt puuttumatta selllaisiin tietoonsa tulleisiin pedofiliaan tai insestiin liittyviin asioihin, joihin sen olisi pitänyt puuttua. Ja joihin puuttumatta jättäminen olisi ollut moitittavaa ja pahimmillaan rikollista.

Olkoon vaikka taitamattomuutta (tahallisuuteen en usko), mutta miksi juuri SRK? Miksi samaa ei ole odotettu muilta tahoilta, joita taatusti on ollut?

Näistä selvityksistähän ei ole ollut julkisuudessa mitään pitävää todellista näyttöä. Ja voi olla, ettei sitä koskaan julkisuuteen tulekaan. Siksi(kin) mielestäni on hyvä, että KRP tutkii asian. Jos edes "syytä epäillä" kynnys ei ylity, ei näyttöä liene juurikaan. Seuraavaksihan asia etenee sitten syyttäjälle, joka arvioi näytön. Ja lopulta syyllisyydestä päättää oikeuslaitos näyttöä arvioituaan. Se että viranomaiset asiaa tutkivat on asian vakavuuden takia hyvä. Ja hyvä se on myös SRK:n luottamushenkilöiden oikeusturvan vuoksi, sillä kyllähän heidän päälleen on heitetty nyt pitkä epäilyksen varjo.

Tästä olen aivan samaa mieltä sillä poikkeuksella, että ihmettelen yhä KRP:n toimintaa.

Kokonaan toinen asia on, että nauttiiko johtokunta SRK:n jäsenten luottamusta. Sen päättää vuosikokous, eikä se tietenkään ole mitenkään sidottu odottamaan mitään poliisitutkinnan tuloksia. Luottamus joko on tai sitä ei ole. Jos jäsenkunta haluaa antaa johtokunnalle luottamuslauseen, se sen antaa. Ellei se halua sitä antaa, on sillä siihen helpot yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen antamat keinot. Meistä melko harva taitaa olla äänioikeutettu tuossa kokouksessa, joten taitaa olla parasta vain jäädä odottamaan kokouksen tuloksia. Toki on hyvä, että kukin tahollaan keskustelee ja lobbaa oikeaksi katsomansa päätöksen puolesta.

Tästä saa ainakin lievän vaikutelman siitä, että johtokunta olisi jotenkin erottamisuhan alla. Erityisesti viimeinen lause antaa selvän viitteen siihen suuntaan. Sekä se että mainintasi lobbauksesta ovat kuitenkin omaa kuvitelmaasi sekä toiveajatteluasi, joita näköjään yhä mahtuu näkemyksiisi ja kirjoituksiisi.

Mutta tuntuu ikävältä, jos tämä päätöksenteko hengellistetään - uskovainen voi nähdäkseni esillä olevan evidenssin valossa hyvin omintunnoin äänestää johtokunnan luottamuksen puolesta tai sitä vastaan.

Viimeistään tässä ilmenee ajatus, joka on SRK:ta kohtaan esitetyn ajojahtimaisen kritiikin eräänä kantavana voimana, eli toive sen hengellisen vaikutusvallan murenemisesta. Minulle ja lukemattomille muille on kuitenkin päivänselvää, että esim. SRK:n johtokunta valitaan ensisijaisesti hengellisin perustein. En missään nimessä sallisi sinne pääsevän esim. kirjoittajan kaltaista eksynyttä ja maallistunutta nimikristittyä.

On tietysti mahdollista, että SRK on jonain päivänä muiden kuin elävää uskoa tunnustavien käsissä. Silloinkin kuitenkin Jumalan valtakunta elää ja saarnaa, sillä se pysyy maailman loppuun saakka, vaikka ajalliset organisaatiot tulevat ja menevät. Ajallisen järjestön menettäminen ei vähennä Jumalan lasten taivaan iloa, samoin kuin sen saaminen ei lyhennä uskottomien kadotuksen loputonta vaivaa.

[O.M]

Havaintojeni mukaan johtokunnan eroa vaativat pääosin vain sellaiset vl:t, joiden uskonkäsitykset mm. seurakuntaopista, uskoontulosta, ehkäisystä, homosuhteista ja naispappeudesta eivät vastaa perinteisiä vl-käsityksiä.

En ole lukenut sellaisia perusteita, joiden vuoksi johtokunnan pitäisi tässä vaiheessa erota. Ero aiheuttaisi ennenaikaisia spekulaatioita syyllisyydestä.

Jos eroperusteita tulee esille, on syytä tarkkaan katsoa, ettei johtokuntaan valittaisi

a) julkisuudessa perinteisistä vl-uskonkäsityksistä poikkeavia käsityksiä esittäneitä henkilöitä ja
b) perinteisistä vl-uskonkäsityksistä poikkeavia käsityksiä esittäneiden vl:ten suosittelemia tai luottamusta nauttivia henkilöitä.

Syy ilmenee seuraavasta Luther-lainauksesta, jossa hän kirjoittaa oikeanlaisesta suhtautumisesta väärän opin opettajiin:

"Torjuen estä, sinä saarnaaja, seurakunnanpaimen ja kuulija, heitä hallitsemasta ja johtamasta, noita vääräoppisia ja kapinallisia, sellaisia kuin Münzer. Muriskoot loukoissa, mutta älä mitenkään päästä heitä saarnastuoliin ja alttarille! Muulla tavalla heitä ei voida torjua; jos minä nimittäin juuritan pois yhden, kasvaa kaksi hänen sijaansa. Sinun pitää siis käsitellä heitä sillä tavalla, että torjut heitä sanalla ja uskolla. Älä salli itseltäsi riistettävän tai tukahdutettavan puhdasta uskoasi, tunnustustasi ja kristillistä elämääsi! Kehoita ja nuhtele heitä niin paljon kuin jaksat; ellei siitä ole apua, julista heidät julkiseen seurakunnankiroukseen, että jokainen tietäisi pitää heitä vahingollisina ohdakkeina ja välttää heitä."
(Kirkkopostilla 2: 5. loppiaisen jälkeinen sunnuntai.)

(Luther piti Münzeriä harhaoppisena. Münzer mm. opetti, että elävään uskoon voisi tulla yksinäisyydessä rukoillen:

"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa - -. Niin teki Müntzer - -. Kaikki se, mitä ilman sanaa ja sakramentteja Henkenä ylistetään, on itse Perkeleestä."
Schmalkaldenin opinkohdat.)

[j-prevert]

En osaa sanoa kuinka laajaa kannatusta johtokunnan erovaatimuksilla on, mutta oletan, että vähemmistö sen takana lienee kokousedustajista. Itse asiassa odotan, ettei asiasta edes keskustella saati äänestetä, vaan että luottamuslause napsahtaa esityslistan mukaisesti ilman puheenvuoroja.

Itse olen törmännyt näihin erovaatimuksiin kyllä myös hyvin "perinteisten" vl:ien parissa. Tosin eiväthän he/me näistä kovasti huutele, kun ei sellainen kriittisyys ole kuulunut hyviin meikäläistapoihin.

Se on hyvä muistaa, että kyseessä on maallisen organisaation johtokunnalle myönnettävä vastuuvapaus, jonka vuosikokous joko myöntää tai on myöntämättä. Tähän asti (siis aikaisempia vuosikokouksia ennen) vuosikokoukselle ei ole esitetty näistä asioista oikeastaan mitään, mihin voisi tarttua. Nyt on julkisuuden, poliisin ja myös SRK:n toimesta esitetty jo melko paljon asioita. Oma toivomukseni on, että vuosikokous kävisi tästä syvällisen keskustelun ja äänestäisi luottamuksesta, vaikka äänestystuloksena sitten luottamuslause annettaisiinkin. Asian vakavuuden vuoksi sitä ei ole syytä ohittaa kokouksessa läpihuutojuttuna.

[hepa]

Mielestäni tässä ei ole muuta mahdollisuutta kuin "Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo."

[uskossa matkaa tekevä]

En osaa sanoa kuinka laajaa kannatusta johtokunnan erovaatimuksilla on, mutta oletan, että vähemmistö sen takana lienee kokousedustajista. Itse asiassa odotan, ettei asiasta edes keskustella saati äänestetä, vaan että luottamuslause napsahtaa esityslistan mukaisesti ilman puheenvuoroja.

Itse olen törmännyt näihin erovaatimuksiin kyllä myös hyvin "perinteisten" vl:ien parissa. Tosin eiväthän he/me näistä kovasti huutele, kun ei sellainen kriittisyys ole kuulunut hyviin meikäläistapoihin.

Se on hyvä muistaa, että kyseessä on maallisen organisaation johtokunnalle myönnettävä vastuuvapaus, jonka vuosikokous joko myöntää tai on myöntämättä. Tähän asti (siis aikaisempia vuosikokouksia ennen) vuosikokoukselle ei ole esitetty näistä asioista oikeastaan mitään, mihin voisi tarttua. Nyt on julkisuuden, poliisin ja myös SRK:n toimesta esitetty jo melko paljon asioita. Oma toivomukseni on, että vuosikokous kävisi tästä syvällisen keskustelun ja äänestäisi luottamuksesta, vaikka äänestystuloksena sitten luottamuslause annettaisiinkin. Asian vakavuuden vuoksi sitä ei ole syytä ohittaa kokouksessa läpihuutojuttuna.

Samoilla linjoilla. Toivotaan, että kokous käy hedelmällisen ja avoimen keskustelun asiain tilasta.

[O.M]

Lainaus Helsingin Sanomista 17.4.2011:

"Mistä huomasit, että hyväksikäytöllä voisi olla yhteys liikkeen oppiin?

"Osallistuin keväällä 2009 tilaisuuteen, jossa puhui SRK:n työntekijä. Hän viittasi ilmi tulleeseen insestitapaukseen sanomalla, että vaikka me olemme kauhuissamme siitä, että uskovainen perheenisä on syyllistynyt omien lastensa hyväksikäyttöön, se ei ole sen pahempi synti, mihin me jokainen olemme omassa sydämessämme valmiita."

"Minusta sellainen puhe on vaarallista väkivallan normalisointia. Kirjoitin siitä SRK:lle ja kysyin, miksi tällaista opetetaan.""

Olen jo pitkään pohtinut, että pitäisikö minun kommentoida tuota julkisuudessa esitettyä väitettä. Päätin nyt kommentoida asiaa.

Olin itse paikalla ko. tilaisuudessa. SRK:n työntekijä sanoi jotain tuon tapaista eivätkä sanavalinnat olleet mielestäni kaikkein onnistuneimpia, koska kommentti särähti korvaani jo silloin. Tarkkaan ottaen kommentti taisi mennä niin, että "se ei ole enempää, mihin jokainen olemme oman sydämemme mustassa pisteessä valmiita".

Tutkijan valtakunnan ykkösmediassa esittämä väite, että SRK:n työntekijän kommentissa olisi ollut kyse "väkivallan normalisoinnista", on mielestäni ko. tilaisuudessa kuulemani puheenvuoron kokonaisuuden perusteella vääristelyä. Ko. SRK:n työntekijä kertoi, että jopa pedofiliankin voi saada anteeksi, haluten sillä korostaa, että anteeksiantoa ei rajoiteta. Ko. kodinillan teemana oli silloin julkisuudessa esillä ollut ehkäisyasia. Kommentilla hän halusi ilmeisesti korostaa sitä, että anteeksianto on rajoittamaton myös ehkäisyasiassa mahdollisesti tulleille lankeemuksille.

Vanhoillislestadiolaisen ja ylipäätään perinteisen luterilaisen opin mukaan ihminen on pohjimmiltaan paha (perisyntioppi) ja jokaisen sydämessä todella on musta piste, joka mahdollistaa murhat, raiskaukset, lasten seksuaaliset hyväksikäytöt, pahoinpitelyt ja kidutukset. "Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet." (Mark. 7:21-23.) Se ei tarkoita, että normaali-ihminen sortuisi tekojensa tasolla kaikkiin mahdollisiin hirveyksiin, vaan että jokaisen perisynnin saastuttamassa lihassa on valmiudet ko. hirveyksiin. Koska jokainen meistä on pohjimmiltaan paha, meidän ei pitäisi olla heittämässä ensimmäistä kiveä edes törkeimpiä syntejä tehneiden päälle. Rikokset tulee toki viedä maallisen lain tuomittaviksi.

Jos tuosta SRK:n työntekijän lausunnosta on tehty tutkintapyyntö (kuten likasankopalstoilla näytetään väittävän), niin aika hataralla pohjalla on oletukset "väkivallan normalisoinnista". Jos tutkintapyyntö todella koskee tuota kommenttia, niin onkohan siinä kyse väärästä ilmiannosta?

Onko ehkäisykieltokohulla ja pedofiliakohulla yhteys keskenään? Voi olla, että liberaali-vl:t olisivat odottaneet ehkäisykantaan muutosta SRK:n taholta. Ehkäisykieltokohun aikaan netissä viljeltiin liberaali-vl:ten palstoilla (ja joidenkin toimesta täälläkin) käsitystä, että suhtautuminen ehkäisyyn ei olisi opillinen kysymys. Ehkäisyasian sanottiin olevan "eettinen kysymys" (ikään kuin opilliset kysymyksiä eivät voisi olla eettisiä kysymyksiä, sivuhuomautus by O.M). Sillä tarkoitettiin, että ehkäisy ei olisi syntiä, vaan ns. ehdonvallan asia eli adiafora-kysymys. SRK totesi siinä tilanteessa selvästi, että vl-kristillisyydessä on aina opetettu ehkäisyn olevan syntiä ja että suhtautuminen ehkäisyyn on opillinen kysymys. Myöhemmin tunnettu vl-teologi julkaisi kirjoituksen, jossa hän osoitti vl:ten kannan olleen kirkkomme ja klassisen kristinuskon yleinen kanta aina viime vuosisadan puoliväliin saakka.

Ehkäisykieltokohun ja pedofiliakohun kytköksiä saattaa olla mahdotonta selvittää. Joka tapauksessa on varmaa, että pedofiliakohua on ollut nostattamassa myös henkilöitä, joiden mielestä ehkäisy ei ole syntiä. Mitä kohulla haetaan? Pedofiliakohu voi olla eräänlainen kosto SRK:ta kohtaan, kun se meni ottamaan kantaa, että suhtautuminen ehkäisyyn on opillinen asia. Tavoitteena voi olla, että SRK:n johto likaantuisi kohun vuoksi ja joutuisi eroamaan, jolloin tilalle saatettaisiin saada ehkäisymyönteinen johto. Itse näen sellaisen kauhuskenaariona, vl:ten sielujen autuuden tähden. Pidän näet selvänä, että väärät opettajat saastuttaisivat opetuksellaan monet.

Pedofiliakohussa on puolensa ja puolensa. Itse olen nähnyt siinä paljon vl-kristillisyyden mustamaalaamista. Likasankopalstoilla on kirjoitettu suoraan, että nyt kostetaan vl:ille pedofilialeimalla se, että vl:t eivät pidä toisia kristillisiä vakaumuksia edustavia ihmisiä uskonveljinään ja -sisarinaan. Toisaalta kohu saattaa puhdistaa seurakunnasta ko. iljetystä. Se on myös selkeyttänyt omia ajatuksiani joidenkin asioiden suhteen. Esim. kantani rikoksen peitteenä väärinkäytetyn rippisalaisuuden sitovuuteen on selkeytynyt. Ajattelen rippisalaisuuden olevan sitova silloin, kun rippi on aitoa. Ripin hetkellä tulee synninpäästö julistaa niin kuin rippi olisi aito. Ripin aitoutta tulee tarkkailla jälkikäteen, koska aitoushan toki ilmenee hedelmistä. Olen aiemmin törmännyt evankeliumin käyttämiseen synnin peitteenä pedofiliaa pienemmissä asioissa ja olen kokenut sen vääränä.

EDIT. Muotoiltu uudelleen pari lausetta. - O.M

[Jani_S]

Lainaus Helsingin Sanomista 17.4.2011:

"Mistä huomasit, että hyväksikäytöllä voisi olla yhteys liikkeen oppiin?

"Osallistuin keväällä 2009 tilaisuuteen, jossa puhui SRK:n työntekijä. Hän viittasi ilmi tulleeseen insestitapaukseen sanomalla, että vaikka me olemme kauhuissamme siitä, että uskovainen perheenisä on syyllistynyt omien lastensa hyväksikäyttöön, se ei ole sen pahempi synti, mihin me jokainen olemme omassa sydämessämme valmiita."

"Minusta sellainen puhe on vaarallista väkivallan normalisointia. Kirjoitin siitä SRK:lle ja kysyin, miksi tällaista opetetaan.""

Tällainen on maailma. Se muuttelee Jumalan lasten sanomisia päästäkseen arvostelemaan niitä. Ommin tarkennus "...sydämemme mustimmassa pisteessä...", jonka mainittu tutkija on (tarkoituksella?) jättänyt pois, on olennainen osa SRK:n edustajan ilmaisussa. Asia on niin perustavaa ua, että sitä voidaan pitää jo opillisena. Jos sen perusteella on tehty oikeustoimi esim. ilmiannon muodossa, on kyseessä väärä ilmianto, joka on kohtuullisen raskas rikos.

Eipä ole maailmassa mitään anteeksiantoa vieläkään. Turhaan Jumalan lapset tunnustavat yleisen syntisyytensä maailman edessä, sillä sekin väännetään vain synnin hyväksymiseksi. Yhtä turhaan he myös neuvovat antamaan anteeksi lapsen häpäisijälle. Opettakoon tämäkin osaltaan muistamaan, että syntien anteeksianto on yhä vain Jumalan valtakunnassa.

[j-prevert]

OM, kirjoitat:

Joka tapauksessa on varmaa, että pedofiliakohua on ollut nostattamassa...

Nähdäkseni asiasta ei ole nostatettu kohua kuin joillakin nettipalstoilla. Vakavasti otettava media on uutisoinut asiasta hyvin asiallisesti. Jos on ollut sensaatiohakuista ja kohua nostattavaa uutisointia, niin ainakin minulta se on jäänyt kokonaan huomaamatta. Voisit ehkä yksilöidä, missä sitä on ollut.

Tuskin sinäkään olet sitä mieltä, ettei asiasta olisi syytä puhua. Se on tärkeä, yleisesti kiinnostava ja uutisarvoinen asia, josta vastuullisen median kuuluukin uutisoida. Omilla toimillaan keskusyhdistyksemme on onnistunut sotkemaan itsensä osaksi uutista, jolloin olisi kummallista, jos liikkeemme nimi ei nousisi uutisoinnissa esille.

[lukkari]

Kiitos OM. Tuo oli tärkeä tarkennus...

[Taavetti]

Olin itse paikalla ko. tilaisuudessa. SRK:n työntekijä sanoi jotain tuon tapaista eivätkä sanavalinnat olleet mielestäni kaikkein onnistuneimpia, koska kommentti särähti korvaani jo silloin. Tarkkaan ottaen kommentti taisi mennä niin, että "se ei ole enempää, mihin jokainen olemme oman sydämemme mustassa pisteessä valmiita".

Toisaalta ymmärrän, ettei uskosta osaton ihminen, ei toimittajakaan, välttämättä huomaa tuota korostamaani tarkennusta, puhumattakaan, että kertoisi sen lehtijutussa. Kuitenkin sen tarkennuksen puuttuminen muuttaa koko lainauksen luonteen aivan erilaiseksi, kuin on ollut alkuperäinen sanonta. Jos lause on sanottu, kuten O.M kertoi, tavallaan eri aiheesta käydyn keskustelun yhteydessä, väärä käsitys on vielä ymmärrettävämpää inhimillisenä erehdyksenä, mutta ei siltikään hyväksyttävää, koska se saattaa lehtijutun kohteen ehkä tarkoitettuakin huonompaan valoon.