Miten saa synnit anteeksi

[Taavetti]

Kysymykseen toiseen osaan en saanut vielä vastausta..

En muistanut toista kysymystä, vaikka se lainauksessa olikin. Siinä on ensinnäkin erotettava kaksi erilaista yhteyttä toisistaan. Luterilaisen kirkkomme seurakunnissa monet uskon veljemme ja sisaremme ovat työyhteydessä, joka on aivan hyvä asia, onhan kirkko Lutherin uskonpuhdistuksen jatkumoa, vaikka onkin hyljännyt monet luterilaiset opetukset käytännössä. Varsinaista hengen yhteyttä emme tunne ulkopuolisten kanssa, ainakaan minä en tunne. Se ei kuitenkaan estä ulkonaista työyhteyttä, eikä tarvitse estää niin kauan, kuin myös ulkopuoliset tyytyvät tilanteeseen.

[Ulpu]

Minä en ole lestadiolainen, mutta tunnen kyllä että saman Isän lapsia ollaan, työssäni ennen kohtasin heitä silloin tällöin. Olen olettanutkin että minua ei pidetä Jumalan lapsena vaikka olen Jeesusken ottanut vastaan.

Suviseuroja olen kuunnellut.

[Jani_S]

Olen olettanutkin että minua ei pidetä Jumalan lapsena vaikka olen Jeesusken ottanut vastaan.

Miksi et maininnut mitään syntien anteeksi saamisesta? Yksi sanoo antautuneensa Jeesukselle ja toinen sanoo ottaneensa hänet vastaan. Kuitenkin oikea evankeliumin työ on sitä, että saarnataan syntien anteeksiantoa Jeesuksen nimessä ja veressä, ja oikea uskominen sitä, että uskotaan tämä sovituksen saarna. Uskoon tuleminen on siis sitä, että tehdään parannus epäuskosta, eikä vain lähdetä omistelemaan Jeesusta omin päin. Tämä usko on sinullekin tarjolla Jumalan valtakunnassa, jossa Jeesus asuu omiensa keskellä.

[Ulpu]

Ymmärrän että jos ihminen herää, ottaa vastaan Jeesuksen sovitustyön saa syntinsä anteeksi ja siitä lähtee uusi elämä.
Tietysti ihminen pyytää elettyä elämäänsä anteeksi, jossa suurin synti on se kun elettiin ilman Jumalaa.

[Jani_S]

Ymmärrän että jos ihminen herää, ottaa vastaan Jeesuksen sovitustyön saa syntinsä anteeksi ja siitä lähtee uusi elämä.
Tietysti ihminen pyytää elettyä elämäänsä anteeksi, jossa suurin synti on se kun elettiin ilman Jumalaa.

Olet oikeassa käsityksessä. Kun syntinen herää epäuskostaan, mikä sekin on jo Jumalan armotyö, hän voi saada syntinsä ja kaiken epäuskonsa anteeksi. Sitä anteeksiantoa saarnaavat ne, jotka on jo aiemmin saatettu saman uskon omistajiksi tai ovat saaneet varjeltua Jumalan lapsina koko ikänsä. Mutta evankeliumi on tarjolla vain näin, Jumalan lasten seurakunnasta saarnattuna, ja se ohjaa myös vain yhteen seurakuntaan.

Väärät hengellisyydet saarnaavat myös Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään, ja niissäkin vakuutellaan Jeesuksen olevan läsnä seurakunnassa. Erona Jumalan valtakuntaan on kuitenkin se, että kun väärävanhurskaat hurmostelevat Jeesuksen perään vain hänen epämääräisen ja yleisen läsnäolonsa kautta, Jumalan lapset tuntevat ja tunnistavat toisten Jumalan lasten sydämessä asuvan Jeesuksen.

Jeesus, se pieni ja viaton joulun lapsi, tulee halpojen sydäntemme asukkaaksi, kun tunnemme syntimme ja muistamme velkamme vanhurskaan Jumalan edessä. Hänen kärsimisellään ja kuolemallaan on maksettu koko mittaamaton syntivelkamme, ja siihen lunastukseen turvaten, synnit anteeksi uskoen ja pois pannen, saa Jumalan armolapsi turvallisesti uskoa itsensä pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi. Usko on kilvoittelua ja taistelua syntiä vastaan, ettei se pääsisi viettelemään pois hyvästä omastatunnosta, mutta samalla täyttä varmuutta Jeesuksen lunastuksen riittävyydestä omalle kohdalle, jos vain haluaa pysyä uskollisena taivaalliselle kutsujalle.

[Ulpu]

Ymmärrän että jos ihminen herää, ottaa vastaan Jeesuksen sovitustyön saa syntinsä anteeksi ja siitä lähtee uusi elämä.
Tietysti ihminen pyytää elettyä elämäänsä anteeksi, jossa suurin synti on se kun elettiin ilman Jumalaa.

Olet oikeassa käsityksessä. Kun syntinen herää epäuskostaan, mikä sekin on jo Jumalan armotyö, hän voi saada syntinsä ja kaiken epäuskonsa anteeksi. Sitä anteeksiantoa saarnaavat ne, jotka on jo aiemmin saatettu saman uskon omistajiksi tai ovat saaneet varjeltua Jumalan lapsina koko ikänsä. Mutta evankeliumi on tarjolla vain näin, Jumalan lasten seurakunnasta saarnattuna, ja se ohjaa myös vain yhteen seurakuntaan.

Väärät hengellisyydet saarnaavat myös Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään, ja niissäkin vakuutellaan Jeesuksen olevan läsnä seurakunnassa. Erona Jumalan valtakuntaan on kuitenkin se, että kun väärävanhurskaat hurmostelevat Jeesuksen perään vain hänen epämääräisen ja yleisen läsnäolonsa kautta, Jumalan lapset tuntevat ja tunnistavat toisten Jumalan lasten sydämessä asuvan Jeesuksen.

Jeesus, se pieni ja viaton joulun lapsi, tulee halpojen sydäntemme asukkaaksi, kun tunnemme syntimme ja muistamme velkamme vanhurskaan Jumalan edessä. Hänen kärsimisellään ja kuolemallaan on maksettu koko mittaamaton syntivelkamme, ja siihen lunastukseen turvaten, synnit anteeksi uskoen ja pois pannen, saa Jumalan armolapsi turvallisesti uskoa itsensä pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi. Usko on kilvoittelua ja taistelua syntiä vastaan, ettei se pääsisi viettelemään pois hyvästä omastatunnosta, mutta samalla täyttä varmuutta Jeesuksen lunastuksen riittävyydestä omalle kohdalle, jos vain haluaa pysyä uskollisena taivaalliselle kutsujalle.

Entä ne ihmiset jotka löytävät yksinäisyydessä Herran, ovat saaneet syntinsä anteeksi, ehkä eivät edes ymmrrä hakeutua seurakuntaan, luulen että Jumala ei heitä hylkää.
Mikä on se oikea seurakunta, joku jossa ollaan uskossa pappia myöten niinkö?

[Taavetti]

Entä ne ihmiset jotka löytävät yksinäisyydessä Herran, ovat saaneet syntinsä anteeksi, ehkä eivät edes ymmrrä hakeutua seurakuntaan, luulen että Jumala ei heitä hylkää.
Mikä on se oikea seurakunta, joku jossa ollaan uskossa pappia myöten niinkö?

Todelliselle armoa kaipaavalle Jumala johdattaa sopivaksi katsomallaan ajalla jonkin ennen uskovaisen julistamaan synninpäästön. Jumala on kaikkivaltias ja kaiken tietävä, näkee jokaisen ihmisen sisimmät ajatukset ja vaikka ajatukset ovat kuinka salaiset, Jumala vasta julkisesti, kuten Jeesus aikanaan opetti.
Kenenkään yksinäisyydessä haikailevan vuoksi ei Jumala muuta kerran asettamaansa armojärjestystä. Siitä on aikanaan varoittanut Martti Luther, ja ennen Lutheria ainakin apostoli Paavali.

Roomalaiskirje 10
1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
5 Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,
7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
18 Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin".
19 Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta minä teitä kiihoitan".
20 Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet".
21 Mutta Israelista hän sanoo: "Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden".

[Ulpu]

No en ymmärrä miten nuo Raamatun kohdat sulkisivat pois sen jos joku mökin mummo yksin elelee ja uskoo syntinsä anteeksi.

[Taavetti]

No en ymmärrä miten nuo Raamatun kohdat sulkisivat pois sen jos joku mökin mummo yksin elelee ja uskoo syntinsä anteeksi.

Ymmärrän yllä, että et sitä ymmärrä, sanoihan Jeesus aikanaan opetuslapsilleen, kun nämä kysyivät syytä vertausten käyttöön, että siksi vertauksilla puhuu, että kuulijat kuulisivat ja nähden näkisivät eivätkä ymmärtäisi. Taisi Jeesus viitata sen suuntaiseen Vanhan Testamentin, siis silloisen ainoan Raamatun profeetalliseen kohtaan.

Niinhän kävi Kandakelle, etiopialaiselle hoviherralle, että tunnusti ymmärtämättömyytensä kun kukaan ei johdata eli avaa. Vasta kun Filippus julisti evankeliumia siinä luetun Jesajan kirjan kohdasta alkaen, avautuivat etiopialaisen hengen silmät niin, että pyysi kastetta. Filippus suostui kastamaan vasta sitten, kun oli kysynyt Kandaken uskoa, ja kun kuuli yksinkertaisen uskon tunnustuksen, kastoi hänet.

Ennen Filippuksen kautta tapahtunutta johdatusta oli Kandake kokeillut monia muita keinoja, varmaan oli rukoillut jo Etiopiassa, ja kun ei siellä saanut vastausta rukouksiinsa, arveli että jospa Jerusalemissa rukoiltu kuultaisiin paremmin, ja niin matkusti eläinten vetämissä vaunuissa sen pitkän matkan. Kun ei edes Jerusalemissa rukoiltu tuottanut toivottua tulosta, oli jäljellä lukeminen. Vaikka kaikilla ei silloin ollut lukutaitoa, huomaamme että Kandake osasi lukea. En tiedä millä kielellä se profeetan teksti oli kirjoitettu, mutta vaihtoehtoja on vähän, ei sitä monille kielille silloin oltu käännetty. Joka tapauksessa Kandake osasi lukea, joka osoittaa hänen olleen varsin oppinut mies, tuskin muuten olisi kuningattaren taloudenhoitajaksi päässyt. Kandakelle ei ollut kuitenkaan apua sen kummemmin oppineisuudestaan kuin lukemisestaan, eikä rukoilemisesta. Mutta Filippuksen yksinkertainen jutustelu ja sen sanoman sydämellä uskominen, vastaanottaminen, ei pelkkä totena pitäminen, vaan omalle kohdalle omistaminen, avasi uskon ja sellaisen näköalan, että Kandake jatkoi Filippuksesta erottuaankin matkaansa iloiten eteenpäin.

Otan vielä joitakin kohtia aiemmin lainaamastani Paavalin kirjeestä, korostan nyt hiukan eri kohtia ja eri tavalla.

13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
18 Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin".
19 Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta minä teitä kiihoitan".
20 Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet".

Kun tuossa ovat sanat: 17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Ne tarkoittavat sekä ulkonaista kuulemista, mutta hengen nöyrää sanoman vastaanottamista. Ulkonaisesti voivat kuulla kaikki muut kuin kuurot, ja heistäkin useimmat ymmärtävät elekielen. Vastaanottavaa, sisäistä hengen kuulemista ei Raamattu tunne ilman Pyhän Hengen mukana oloa, siis ennen uskoneen, Pyhää Henkeä ja sen Hengen todistusta kantavan, jonka suun kautta Pyhä Henki puhuu.

[Ulpu]

Olen aina ymmärtänyt Jeesuksen sanat; joka minun tyköni tulee sitä minä en heitä ulos..sellaiseksi että ovi on aina auki syntien anteeksisaamiseen.
Olen puhunut asioitani yleensä vain Jumalalle ja eräälle ystävälleni, sekin terapeuttisessa mielessä ja huojentavaa saada jollekkin ihmiselle puhua.

Etkö koe vaikeaksi ettei ihminen voi suoraan itse olla niin avoimessa yhteydessä Jumalaan että sydämen huokauksetkin syntiä tunnustaen kuullaan ja niihin vastataan.

Tiedän kyllä että Raamattu puhuu synnin tunnustamisesta toinen toisilleen..mm että parantuisitte. Olen ymmärtänyt ettei se ole se ainoa oikea tapa.

Joskus ongelmana on tai aika usein ettei rippisalaisuudet oikein pidä, sen koen ikäväksi ja olen menettänyt luottamuksen jota on vaikeaa saada takaisin.
Lumiukolle voi talviaikaan tunnustaa, se sulaa eikä löpise kelleen. Synnin päästöä siltä ei saa, mutta Jumala näkee sydämen.

Uskon Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen ihmistä kohtaan joka on vilpitön syntiä tunnustettaessa yksin tai kaksin.

[metsätähti]

Taidetaan tuo synnintunnustus ja -päästö liittää siihen, mitä Jeesus ohjeisti opetuslapsilleen: että opetuslapsille jätettiin niinkin suuret valtuudet, että mitä he antavat anteeksi, on annettu anteeksi taivaassa, ja keneltä ei anneta, ei anneta taivaassakaan. Ulkomuisti ei riitä ja Raamattu ei ole käsillä, joku löytänee oikean kohdan nopeasti. Tiiän että se on erilainen käsitys kuin mikä kirkon kuvioissa taikka vapaissa suunnissa usein on, ja tuo itse asiassa tuntuu monelle olevan se kompastuskohta. Sitä se oli minullekin kauan. En mie väitä, että vieläkään osaisin selittää sitä taikka ymmärtää, mutta - no, uskon. Miksi? Siksi, että Raamatussa lukee niin. Ei minulla ole sen vahvempia perusteluja antaa. Ehkä joku osaa. Jokin ajatus siinä lienee, jos Jeesus sen opetuksen tänne jätti.

Olen ite huomannut tuon saman, että luottaminen on varsin hankalaa, jos on törmännyt ongelmiin siinä. Ikävän moni on vuotanut asioita, joita ei olis tarvinnut vuotaa. Mutta olen huomannut myös sen, että vanhoillislestadiolaiset eivät kyllä juuri ole puhuneet asioista, joiden kohdalla olis tullut olo, että tuo tais olla luottamuksellista. Siis minulle on syntynyt käsitys, että rippisalaisuus otetaan vakavasti ja se pidetään. Ite olen sen verran epäileväinen usein ollut, että olen tarkoituksella puhunut asioista papin kanssa, jolloin jää moraalisen vastuun lisäksi myös virkavastuu pitää asiat omana tietonaan.

[Ulpu]

Vielä tuosta luottamuksen menettämisestä.
Se on todella paha asia Jumalan silmissä kertoilla jo anteeksi annettuja syntejä ja kulkea panettelijana.
Olen kuullut hyvin paljon näitä asioita.

Itselläni on luonne sellainen että jos menetän luottamuksen ihmiseen tai instanssiin sitä on miltei mahdoton enää palauttaa.
Se rikkoo ihmistä sisäisesti.

Milloin synninpäästö pidätetään?

[Jani_S]

Olen aina ymmärtänyt Jeesuksen sanat; joka minun tyköni tulee sitä minä en heitä ulos..sellaiseksi että ovi on aina auki syntien anteeksisaamiseen.

Aiemmin ei mielestäsi tarvittu mitään Jeesuksen luokse tulemista, vaan itse kukin sai mielestäsi uskoa missä vain. Siitä seuraa väistämättä se, että uskotaan myös miten vain.

[Jani_S]

Milloin synninpäästö pidätetään?

Silloin kun ei ole katumusta.

[Ulpu]

Olen aina ymmärtänyt Jeesuksen sanat; joka minun tyköni tulee sitä minä en heitä ulos..sellaiseksi että ovi on aina auki syntien anteeksisaamiseen.

Aiemmin ei mielestäsi tarvittu mitään Jeesuksen luokse tulemista, vaan itse kukin sai mielestäsi uskoa missä vain. Siitä seuraa väistämättä se, että uskotaan myös miten vain.

Tietysti Jeesuksen luokse mennään jos tunnustetaan syntiä, hän on välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Paikkaa ei Raamattu määrittele, se voi olla missä vain ja milloin vain.
Miten niin uskotaan miten vain?

[Brita Kajsa]

Tokihan meillä uskovaisilla on aina Jeesuksen vihmontaveri puhdistamassa meitä kaikista synneistä, ainahan emme edes käsitä tehneemme syntiä vaikkapa olemalla töykeä lähimmäistämme vastaan.

Synnithän on sovitettu ristillä, Jumalan ainosyntyinen Poika Jeesus ihan vapaaehtoisesti suostui kuolemaan ja kärsimään rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille.

Vaan eikö ole verraton ilo ja etuoikeus (asia, josta pitää kiistellä???), että meillä on sisaret ja veljet, seurakunta, jossa saa aina uskoa (ja tunnustaa) synnit anteeksi. Miksi tästä tulee kiistaa, tästä, mikä on valtava lahja meille?

Minua puhuttelee tänään erikoisesti Apt. 20:20-24

"...kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.

Siunaten

BK

[Ulpu]

Luotettava rippi olisi hyvin tarpeellinen ja itsessään jo hoitava, vaikka itse uskon että syntien anteeksi saamiseen riittää oma tunnustus Jumalalle.

[Emka]

Luotettava rippi olisi hyvin tarpeellinen ja itsessään jo hoitava, vaikka itse uskon että syntien anteeksi saamiseen riittää oma tunnustus Jumalalle.

Noin minäkin luulin ennen kuin ymmärsin miten ihminen tulee autuaaksi.
Kuten taavetti tuolla aiemmin manitsi Raamatun kohdan;

13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"

Vasta kun minulle julisti evankeliumin syntien anteeksi antamisesta sellainen henkilö joka oli aiemmin saanut toiselta uskovaiselta synnin päästön niin todella tunsin että Taivaassa kuultiin hätäni ja sieltä Jumala vastasi rauhalla omalle tunnolleni että olen Jumalan lapsi, ja kaikki elämäni erheet, synnit oli pyyhitty pois.

Jeesus lähetti omat opetuslapsensa julistamaan evankeliumia, ilosanomaa kaikkeen maailmaan

Joh. 20:21 Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." [Joh. 17:18]
22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." [Matt. 16:19+]

[Jani_S]

Luotettava rippi olisi hyvin tarpeellinen ja itsessään jo hoitava, vaikka itse uskon että syntien anteeksi saamiseen riittää oma tunnustus Jumalalle.

Luuletko ettei kaikkivaltias Jumala teidä jo ennen tällaista tunnustusta, mitä sydämellä on?

[Ulpu]

Luotettava rippi olisi hyvin tarpeellinen ja itsessään jo hoitava, vaikka itse uskon että syntien anteeksi saamiseen riittää oma tunnustus Jumalalle.

Luuletko ettei kaikkivaltias Jumala teidä jo ennen tällaista tunnustusta, mitä sydämellä on?

Mistä sait tuollaisen lopputuleman kirjoitukselleni ettei Jumala tietäisi, en sellaista ole sanonut?
ÖÖÖ.