Ulpu kirjoitti:No en ymmärrä miten nuo Raamatun kohdat sulkisivat pois sen jos joku mökin mummo yksin elelee ja uskoo syntinsä anteeksi.
Ymmärrän yllä, että et sitä ymmärrä, sanoihan Jeesus aikanaan opetuslapsilleen, kun nämä kysyivät syytä vertausten käyttöön, että siksi vertauksilla puhuu, että kuulijat kuulisivat ja nähden näkisivät eivätkä ymmärtäisi. Taisi Jeesus viitata sen suuntaiseen Vanhan Testamentin, siis silloisen ainoan Raamatun profeetalliseen kohtaan.
Niinhän kävi Kandakelle, etiopialaiselle hoviherralle, että tunnusti ymmärtämättömyytensä kun kukaan ei johdata eli avaa. Vasta kun Filippus julisti evankeliumia siinä luetun Jesajan kirjan kohdasta alkaen, avautuivat etiopialaisen hengen silmät niin, että pyysi kastetta. Filippus suostui kastamaan vasta sitten, kun oli kysynyt Kandaken uskoa, ja kun kuuli yksinkertaisen uskon tunnustuksen, kastoi hänet.
Ennen Filippuksen kautta tapahtunutta johdatusta oli Kandake kokeillut monia muita keinoja, varmaan oli rukoillut jo Etiopiassa, ja kun ei siellä saanut vastausta rukouksiinsa, arveli että jospa Jerusalemissa rukoiltu kuultaisiin paremmin, ja niin matkusti eläinten vetämissä vaunuissa sen pitkän matkan. Kun ei edes Jerusalemissa rukoiltu tuottanut toivottua tulosta, oli jäljellä lukeminen. Vaikka kaikilla ei silloin ollut lukutaitoa, huomaamme että Kandake osasi lukea. En tiedä millä kielellä se profeetan teksti oli kirjoitettu, mutta vaihtoehtoja on vähän, ei sitä monille kielille silloin oltu käännetty. Joka tapauksessa Kandake osasi lukea, joka osoittaa hänen olleen varsin oppinut mies, tuskin muuten olisi kuningattaren taloudenhoitajaksi päässyt. Kandakelle ei ollut kuitenkaan apua sen kummemmin oppineisuudestaan kuin lukemisestaan, eikä rukoilemisesta. Mutta Filippuksen yksinkertainen jutustelu ja sen sanoman sydämellä uskominen, vastaanottaminen, ei pelkkä totena pitäminen, vaan omalle kohdalle omistaminen, avasi uskon ja sellaisen näköalan, että Kandake jatkoi Filippuksesta erottuaankin matkaansa iloiten eteenpäin.
Otan vielä joitakin kohtia aiemmin lainaamastani Paavalin kirjeestä, korostan nyt hiukan eri kohtia ja eri tavalla.
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
18 Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin".
19 Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta minä teitä kiihoitan".
20 Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet". Kun tuossa ovat sanat:
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Ne tarkoittavat sekä ulkonaista kuulemista, mutta hengen nöyrää sanoman vastaanottamista. Ulkonaisesti voivat kuulla kaikki muut kuin kuurot, ja heistäkin useimmat ymmärtävät elekielen. Vastaanottavaa, sisäistä hengen kuulemista ei Raamattu tunne ilman Pyhän Hengen mukana oloa, siis ennen uskoneen, Pyhää Henkeä ja sen Hengen todistusta kantavan, jonka suun kautta Pyhä Henki puhuu.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4