Suhtaudun raketteihin periaatteessa neutraalisti, eli katselen mielelläni hyvin toteutettua ilotulitusta, jotakin sen kaltaista. kuin oli Helsingin juhlavuonna talvella 1962. Monet, varsinkin nuorten, paukuttelut ylittävät usein hyvän maun rajan. Yhden kerran olen itse raketteja ostanut, kun paikallisen Rauhanyhdistyksen jäsenet tulivat meille ottamaan vastaan uutta vuotta, silloin kävin rakettikaupassa ostoksilla, lisäksi muutamat nuoret toivat rakettejaan, joita sitten takapihallamme ammuskelimme järven ja oman peltomme suuntiin.
Uudenvuodenpäivänä keräsin ammutut jätteet pelloiltamme ja asetin ne kasaan toisesta päästä avoimeen peltitynnyriin. Asetin tynnyrin pihamme laitaan likakaivon kannelle, resuiset lahjapaperit panin tynnyriin ja sytytin palamaan. Siinä sinkosi muutama pimeällä suutariksi jäänyt raketti ja näin uuden vähemmän hienon tulituksen harvahkoon lentävistä raketeista. Tarkkailin tilannetta 50 metrin päässä tupamme nurkalla valmiina vetäytymään, jos joku ammus harhautuu minua kohti lähtemään. Ison tynnyrin rautareunat ohjasivat ammukset suoraan ilmaan, kolmantena päivänä tyhjensin tynnyrin turvalliseen paikkaan lasten ulottumattomiin.
Joka vuosi olen seurannut naapurien raketteja, omasta pihasta katsominen on minulle halvinta ja turvallisinta. Huomisen iltana täällä taitaa olla tavallista komeampi tulitus, kun alkaa kuntamme 150 juhlavuosi.

Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4