Helluntailiikkeen väärät? opit

[hepa]

Mooseksen aikana Koora nousi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen että koko Israelin kansa on pyhä (ts. opettivat että kaikki ovat uskovaisia, pääsevät taivaaseen)

Jumala vihastui heille ja miten kävi:
4. Moos. 16:32 Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät, ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa.
33 Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti heidät, ja he hukkuivat kansan seasta.

Ja miten kävi Eesaun.
Eesau eli Jumalattomasti huoruudessa, mutta halusi kuitenkin siunauksen josta oli luopunut. Vaikka hän itkien sitä anoi hän ei saanut siunausta.
Jumalan valtakunnassa ei ole kuin yksi siunaus, ja jumalattomasti ja raamatun vastaisesti elävälle ihmiselle siunaus ei kuulu.

Jeesus sanoi huorintekijävaimolle: mene, ja älä silleen syntiä tee

1. Moos. 27:38
Ja Esau sanoi isällensä: yksiköstä siunaus sinulla vaivoin onkin, minun isäni? siunaa myös minuakin, minun isäni: ja Esau korotti äänensä ja itki.

[jtm]

Ihan vain huomautuksena, et noteerannut millään lailla tarjoustani. Kenties siksi että tiesit ettet löytäisi Raamatusta yhtään kohtaa oppisi perustaksi. Eikö se osoita sinulle itsellesikin että oppisi ei ole Jumalan sanan pohjalla ja sen takia ihmisoppi. Tuohon yhden lahkon tai ryhmän saarnaamaan synninpäästöön on Raamatussa aika vahvat perusteet. Nimeä ei Raamattu sille anna, mutta tuntomerkit antaa. 1. Usko on omistettavissa äänellisen saarnan kautta. 2. Äänellisen saarnan julistajalla itsellään pitää olla Pyhä Henki. 3. Synninpäästön sanamuoto ei ole olennainen toisin kuin väität meidän uskovan. Joskus on käytetty Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen, joskus jotain muuta. Meille vakiintunut muoto on Raamatun pohjalta. a. Hänen nimensä kautta me olemme vapahdetut. b. Ei ole yhtään synnin sovitusta ilman veren vuodatusta. Näistä muodostuu yhdessä Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on Raamatullinen, kaunis ilmaisu, mutta tehoton ilman julistajan uskoa.

Vrt. Jeesuksen keskustelu naisen kanssa Sykarin kaivolla. "Kun sinä juot sitä vettä, tulet sinä sen veden lähteeksi, joka kuohuaa iankaikkiseen elämään." Tuo nainen oli sovintosaarnan uskomisen jälkeen kelvollinen itsekin viemään ilosanomaa eteenpäin. Paavali kuvaa samaa asia Korinttolaisille seuraavasti: Että meillä on sen kaltainen virka sovinnosta saarnata, sen jälkeen kun armo meidän kohtaamme tapahtunut oli...4. Raamatun mukaan jos joku tulee eikä tuo tätä oppia (koko oppia) mukanaan, ei hänellä ole osallisuutta teidän kanssanne. Nykyiset herätysliikkeet ja vapaat suunnat sekä jopa luterilainen kirkko hyväksyvät kaikki taivaaseen, jotka sanovat uskovansa Jeesukseen. Se itsessään jo osoittaa heidän uskonsa epäraamatullisuuden. Raamatussa on useita kohtia, joissa osoitetaan että saatu usko voidaan menettää, "ei kaikki tule minun isäni tykö, jotka sanovat Herra, Herra", ilmestyskirjassa kuvataan seitsemän seurakunnan enkelin tila. Viidellä heistä oli autuus parannuksen takana, vaikka olivat olleet uskovaisia aikaisemmin.

Mihin tämä uskon menettämisen ja valheveljien osuus, joka läpi Raamatun on näkyvissä, on hävinnyt kaikilla mainitsemillani joukoilla? Itse sanot että sekä te että me pääsemme taivaaseen. Sinua vaivaa näköjään aika kovasti, kun me emme hyväksy uskoasi. Meitä ei vaivaa se, että muut eivät hyväksy uskoamme. Paavali sanoo samasta asiasta: Minä tiedän kenen päälle minä uskon. jos hyväksyt usealla eri lailla uskovat taivaaseen, osoitat samalla oman uskosi Raamatunvastaisuuden ja sen seurauksena usko muuttuu ihmistekoiseksi uskoksi. Jumalan sanan mukaan vain yhdenkaltaisella uskolla pääsee taivaaseen, ei monenkaltaisella, kuten tänä aikana opetetaan. Taivaaseen ei mene monta tietä.

Mutta rukoilen että löydät Jumalan valtakuntaan jossa ei opeteta monenlaista oppia ja tämän valtakunnan kautta pääsee kerran perille kunnian valtakuntaan taivaaseen.

Veli hyvä, huomasin "tarjouksesi". Kommentoin, kun ehdin. On tässä perheellisen yritettävä muutakin kuin roikkua foorumeilla yömyöhällä. :-)

[Hannes69]

Asia selvä ja pyyntönä olisi että lue ajatuksella tuo Jeesuksen puhe naiselle ja Paavalin korinttolaiskirjeen kohta. Luultavasti tuon synninpäästön sanamuoto tai siis sen tausta tuli ymmärrettävästi selitetyksi.

[jtm]

Ihan vain huomautuksena, et noteerannut millään lailla tarjoustani. Kenties siksi että tiesit ettet löytäisi Raamatusta yhtään kohtaa oppisi perustaksi. Eikö se osoita sinulle itsellesikin että oppisi ei ole Jumalan sanan pohjalla ja sen takia ihmisoppi. Tuohon yhden lahkon tai ryhmän saarnaamaan synninpäästöön on Raamatussa aika vahvat perusteet. Nimeä ei Raamattu sille anna, mutta tuntomerkit antaa. 1. Usko on omistettavissa äänellisen saarnan kautta. 2. Äänellisen saarnan julistajalla itsellään pitää olla Pyhä Henki. 3. Synninpäästön sanamuoto ei ole olennainen toisin kuin väität meidän uskovan. Joskus on käytetty Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen, joskus jotain muuta. Meille vakiintunut muoto on Raamatun pohjalta. a. Hänen nimensä kautta me olemme vapahdetut. b. Ei ole yhtään synnin sovitusta ilman veren vuodatusta. Näistä muodostuu yhdessä Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on Raamatullinen, kaunis ilmaisu, mutta tehoton ilman julistajan uskoa.

Vrt. Jeesuksen keskustelu naisen kanssa Sykarin kaivolla. "Kun sinä juot sitä vettä, tulet sinä sen veden lähteeksi, joka kuohuaa iankaikkiseen elämään." Tuo nainen oli sovintosaarnan uskomisen jälkeen kelvollinen itsekin viemään ilosanomaa eteenpäin. Paavali kuvaa samaa asia Korinttolaisille seuraavasti: Että meillä on sen kaltainen virka sovinnosta saarnata, sen jälkeen kun armo meidän kohtaamme tapahtunut oli...4. Raamatun mukaan jos joku tulee eikä tuo tätä oppia (koko oppia) mukanaan, ei hänellä ole osallisuutta teidän kanssanne. Nykyiset herätysliikkeet ja vapaat suunnat sekä jopa luterilainen kirkko hyväksyvät kaikki taivaaseen, jotka sanovat uskovansa Jeesukseen. Se itsessään jo osoittaa heidän uskonsa epäraamatullisuuden. Raamatussa on useita kohtia, joissa osoitetaan että saatu usko voidaan menettää, "ei kaikki tule minun isäni tykö, jotka sanovat Herra, Herra", ilmestyskirjassa kuvataan seitsemän seurakunnan enkelin tila. Viidellä heistä oli autuus parannuksen takana, vaikka olivat olleet uskovaisia aikaisemmin.

Mihin tämä uskon menettämisen ja valheveljien osuus, joka läpi Raamatun on näkyvissä, on hävinnyt kaikilla mainitsemillani joukoilla? Itse sanot että sekä te että me pääsemme taivaaseen. Sinua vaivaa näköjään aika kovasti, kun me emme hyväksy uskoasi. Meitä ei vaivaa se, että muut eivät hyväksy uskoamme. Paavali sanoo samasta asiasta: Minä tiedän kenen päälle minä uskon. jos hyväksyt usealla eri lailla uskovat taivaaseen, osoitat samalla oman uskosi Raamatunvastaisuuden ja sen seurauksena usko muuttuu ihmistekoiseksi uskoksi. Jumalan sanan mukaan vain yhdenkaltaisella uskolla pääsee taivaaseen, ei monenkaltaisella, kuten tänä aikana opetetaan. Taivaaseen ei mene monta tietä.

Mutta rukoilen että löydät Jumalan valtakuntaan jossa ei opeteta monenlaista oppia ja tämän valtakunnan kautta pääsee kerran perille kunnian valtakuntaan taivaaseen.

Sauluksen kääntyminen Damaskon tiellä oli kyllä aivan kiistatonta. Sen jälkeen kerrotaan, että Ananias hänet kastoi ja rukoili hänen puolestaan, jolloin hän sai näkönsä ja täyttyi Pyhällä Hengellä sekä sai sanoman tulevasta tehtävästään, mutta ei hän minkään Ananiaan saarnan kautta uskoon tullut, vaan kohdatessaan itse Jeesuksen. Näin minä tuon selkeästi ymmärrän.

Edelleenkään en pysty löytämään Raamatusta tukea sille, että VAIN äänellisen saarnan kautta voisi pelastua. Jeesus lupaa: "Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh 6:37) Etkö usko, että Jumalan Sana on elävä ja voimallinen tekemään sen, että syntinen kääntyy? Arveletko, kuten katolilaiset, ettei yksilöihminen voi saada Pyhän Hengen kautta valoa Raamatun Sanan käsittämiseen, ilman että vajavainen ihminen sitä tulkitsee? Ja miten ihmeessä ylipäätänsä joku voi väittää mitään niin uskomatonta, että piskuinen lauma kaukaisessa pohjolassa pääsee yksin taivaaseen, kun maailman kristityistä 99,9 % on muualla. Olisi todella outo Jumala sellainen, joka kieltäisi pääsyn luokseen kaikilta niiltä, jotka eivät ole koskaan kuulleet VL-laisittäin uskovan saarnoja.

Mutta kaikin mokomin saatte noin uskoa. Minä näen tämän asian yksinkertaisesti niin, että Jumala on antanut eri aikoina eri maissa eri palvelijoidensa kautta herätyksiä. Niillä on kullakin ollut omat ominaispiirteensä ja myös vajavaisuutensa, mutta yhteistä aidoille herätyksille on aina ollut ja on, että ihmisissä on herännyt synnintunto, ja Jeesus on katuvan syntisen ottanut vastaan, tämä on syntynyt uudesti ylhäältä (eli tullut uskoon). Yksi näistä väkevistä herätyksistä oli lestadiolainen herätys, joka on sittemmin jakautunut moneen haaraan (joista käsittääkseni vain yksi yleisesti uskoo, toisin kuin heidän oppi-isänsä, että vain heillä on taivaan valtakunnan avaimet). Ihminen on vajavainen, ja jossain kohtaa meillä kaikilla on ymmärrysvajausta, mutta veljiä me silti olemme. Nyt me käsitämme vajavaisesti, mutta kohta Jeesus tulee hakemaan omansa pois, ja me saamme uuden, kirkastuneen olomuodon, ja vajavaisuus lakkaa. Siellä me yhdessä saamme laulaa samaa uutta virttä Karitsalle, eikä siellä enää näitäkään keskusteluja muistella. Sinne samaan taivaaseen olemme matkalla, jos olemme tulleet kerrran Jeesukseen uskoviksi. Millekään muulle käsitykselle Raamatun kokonaisilmoitus ei anna tukea.

Enempää en jaksa tästä taittaa peistä. Lähtökohtahan oli koko keskustelussa se, kuten totesin, että näin täällä levitettävän perätöntä tietoa toisista uskovista, mitä yritin korjata, samalla tietäen, ettei täydellista seurakuntaa/uskonsuuntaa olekaan. Jeesuksen tahto on, että me yhtä olisimme opinkiistoista huolimatta. Meillä ei ole lupaa lausua väärää todistusta lähimmäisestämme eikä liioin kadotustuomiota. Mieluummin minä etsisin sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä erottaa. Mutta tämä tästä.

[Taavetti]

Sauluksen kääntyminen Damaskon tiellä oli kyllä aivan kiistatonta. Sen jälkeen kerrotaan, että Ananias hänet kastoi ja rukoili hänen puolestaan, jolloin hän sai näkönsä ja täyttyi Pyhällä Hengellä sekä sai sanoman tulevasta tehtävästään, mutta ei hän minkään Ananiaan saarnan kautta uskoon tullut, vaan kohdatessaan itse Jeesuksen. Näin minä tuon selkeästi ymmärrän.

Kyllähän Saulus tavallaan kääntyi, mutta kääntyi rukoilemaan. Sen sijaan että olisi saanut tiellä näkönsä, hänet lyötiin entistä suuremmalla sokeudella niin, että hänet piti taluttaa Damaskoon. Ei Saulus tiellä uskoa saanut, ei elävää eikä kuolluttakaan uskoa. Jeesus sanoi aikanaan, että jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat lankeavat kuoppaan. Siinä kuopassa Saulus oli Ananiaan tullessa hänen luokseen. Jeesuksen ilmestyminen herätti Sauluksessa synnin tunnon niin, että hän rukoili sitä Jeesusta jota oli ennen vainonnut.
Tuossapa se kertomus vuoden 1939 käännöksenä.

Apostolien teot 9
1 Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo
2 ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.
3 Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
5 Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
6 Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."
7 Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet.
8 Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.
9 Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.
10 Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra".
11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."
13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat".
15 Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
16 Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."
17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut-Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit-että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".
18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
19 Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.
20 Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.

Edelleenkään en pysty löytämään Raamatusta tukea sille, että VAIN äänellisen saarnan kautta voisi pelastua. Jeesus lupaa: "Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh 6:37) Etkö usko, että Jumalan Sana on elävä ja voimallinen tekemään sen, että syntinen kääntyy? Arveletko, kuten katolilaiset, ettei yksilöihminen voi saada Pyhän Hengen kautta valoa Raamatun Sanan käsittämiseen, ilman että vajavainen ihminen sitä tulkitsee? Ja miten ihmeessä ylipäätänsä joku voi väittää mitään niin uskomatonta, että piskuinen lauma kaukaisessa pohjolassa pääsee yksin taivaaseen, kun maailman kristityistä 99,9 % on muualla. Olisi todella outo Jumala sellainen, joka kieltäisi pääsyn luokseen kaikilta niiltä, jotka eivät ole koskaan kuulleet VL-laisittäin uskovan saarnoja.

Tuo kertoo vain, että tunnet huonosti Raamattusi, ja sen minkä tunnet, ymmärrät väärin. Jeesus ei kiellä armoa luokseen tulevalta, armoa ikävöivällä. Kulkiessaan maailman syrjällä Jeesus kertoi, mistä Hänet voi löytää taivaaseen astumisensa jälkeen, satutko tietämään ja muistamaan sen?

Mutta kaikin mokomin saatte noin uskoa. Minä näen tämän asian yksinkertaisesti niin, että Jumala on antanut eri aikoina eri maissa eri palvelijoidensa kautta herätyksiä. Niillä on kullakin ollut omat ominaispiirteensä ja myös vajavaisuutensa, mutta yhteistä aidoille herätyksille on aina ollut ja on, että ihmisissä on herännyt synnintunto, ja Jeesus on katuvan syntisen ottanut vastaan, tämä on syntynyt uudesti ylhäältä (eli tullut uskoon). Yksi näistä väkevistä herätyksistä oli lestadiolainen herätys, joka on sittemmin jakautunut moneen haaraan (joista käsittääkseni vain yksi yleisesti uskoo, toisin kuin heidän oppi-isänsä, että vain heillä on taivaan valtakunnan avaimet). Ihminen on vajavainen, ja jossain kohtaa meillä kaikilla on ymmärrysvajausta, mutta veljiä me silti olemme. Nyt me käsitämme vajavaisesti, mutta kohta Jeesus tulee hakemaan omansa pois, ja me saamme uuden, kirkastuneen olomuodon, ja vajavaisuus lakkaa. Siellä me yhdessä saamme laulaa samaa uutta virttä Karitsalle, eikä siellä enää näitäkään keskusteluja muistella. Sinne samaan taivaaseen olemme matkalla, jos olemme tulleet kerran Jeesukseen uskoviksi. Millekään muulle käsitykselle Raamatun kokonaisilmoitus ei anna tukea.

Paavali kirjoitti yhden kaltaisesta uskosta, mutta nykyinen käsityksesi ja uskosi ei ole yhden, vaan monen kaltainen.

Enempää en jaksa tästä taittaa peistä. Lähtökohtahan oli koko keskustelussa se, kuten totesin, että näin täällä levitettävän perätöntä tietoa toisista uskovista, mitä yritin korjata, samalla tietäen, ettei täydellista seurakuntaa/uskonsuuntaa olekaan. Jeesuksen tahto on, että me yhtä olisimme opinkiistoista huolimatta. Meillä ei ole lupaa lausua väärää todistusta lähimmäisestämme eikä liioin kadotustuomiota. Mieluummin minä etsisin sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä erottaa. Mutta tämä tästä.

Emme lausu tuomiota vaan kutsun, tule ja katso! Paavali kirjoitti yhden kaltaisesta uskosta, mutta nykyinen käsityksesi ja uskosi ei ole yhden, vaan monen kaltainen. Yhdistäviä tekijöitä eivät löytäneet Juhani Raattamaan lähettämät tunnustelijat, joiden tehtävänä oli avata yhteys Tukholman herätyksiin. Sen jälkeenkään yhteistä uskon pohjaa ei ole löytynyt.

[mies]

Sauluksen kääntyminen Damaskon tiellä oli kyllä aivan kiistatonta. Sen jälkeen kerrotaan, että Ananias hänet kastoi ja rukoili hänen puolestaan, jolloin hän sai näkönsä ja täyttyi Pyhällä Hengellä sekä sai sanoman tulevasta tehtävästään, mutta ei hän minkään Ananiaan saarnan kautta uskoon tullut, vaan kohdatessaan itse Jeesuksen. Näin minä tuon selkeästi ymmärrän.

Tuohon Taavetin kohtaan lisäksi myös toisaalta Paavalin oma todistus:

6 "Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. 7 Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' 8 Minä kysyin: 'Herra, kuka sinä olet?' Ääni vastasi: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.' 9 Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. 10 Minä kysyin: 'Herra, mitä minun tulee tehdä?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä saat kuulla kaiken, mitä sinun tehtäväksesi on määrätty.' 11 Minä en nähnyt mitään, koska kirkas valo oli sokaissut minut, ja siksi matkatoverieni oli talutettava minua. Niin sitten saavuin Damaskokseen.

12 "Siellä oli Ananias, hurskas ja lakia noudattava mies, jota kaikki kaupungin juutalaiset pitivät arvossa. 13 Hän tuli luokseni ja sanoi: 'Saul, veljeni, palautukoon näkösi!' Samassa näköni palasi ja näin hänet. 14 Hän sanoi: 'Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä. 15 Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut. 16 Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.'

Martti Lutherkaan ei syntejä saanut anteeksi ukkosenjylinässä.

[mies]

17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut-Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit-että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".

Tulisit täytetyksi - eli siis ei ollut vielä täytetty.

17 Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut -- Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."

Toisin sanoen, Herra lähetti Ananiaan jotta Paavali täyttyisi Pyhästä Hengestä; sanamuoto kertoo olennaisen: Pyhää Henkeä ei näyssä saatu.

[Jani_S]

On tuo jtm:n teksti kyllä mitä melkoisen omavanhurskasta. Asiallista ja maltillista se toki on, mutta omavanhurskasta. Se opastaa olemaan antamatta väärää todistusta lähimmäisestä, mutta tekee sitä itse kieltäessään lasten uskon.

Se on kauhea synti tuo lapsen uskon kieltäminen ja vie varmasti kadotukseen. Se mahtuu samaan synnillisyyteen ehkäisyn ja aborttien kanssa. Ne vähät lapset, joiden jumalaton sallii syntyä, eivät saisi edes Vapahtajansa kanssa seurustella, sillä "heillä ei ole uskoa". Heidän annetaan ensin lähteä syntiteille, jotta siellä muka oikea usko kasvaisi. Näin päälaellaan on kaikki väärässä hengellisyydessä.

Tässä ketjussa on vahvistunut käsitykseni, että opillisista asioista on kokolailla turha keskustella pahasti harhaisen kanssa. Ero Jumalasta voi olla niin täydellinen, että musta muuttuu valkoiseksi ja valkoinen mustaksi; Jeesuksen lunastama nähdään taivaskelvottomana ja kuka tahansa muu kelpaa hänen edelleen, kunhan vain Jeesuksen nimeä toistelee.

[jtm]

On tuo jtm:n teksti kyllä mitä melkoisen omavanhurskasta. Asiallista ja maltillista se toki on, mutta omavanhurskasta. Se opastaa olemaan antamatta väärää todistusta lähimmäisestä, mutta tekee sitä itse kieltäessään lasten uskon.

Se on kauhea synti tuo lapsen uskon kieltäminen ja vie varmasti kadotukseen. Se mahtuu samaan synnillisyyteen ehkäisyn ja aborttien kanssa. Ne vähät lapset, joiden jumalaton sallii syntyä, eivät saisi edes Vapahtajansa kanssa seurustella, sillä "heillä ei ole uskoa". Heidän annetaan ensin lähteä syntiteille, jotta siellä muka oikea usko kasvaisi. Näin päälaellaan on kaikki väärässä hengellisyydessä.

Tässä ketjussa on vahvistunut käsitykseni, että opillisista asioista on kokolailla turha keskustella pahasti harhaisen kanssa. Ero Jumalasta voi olla niin täydellinen, että musta muuttuu valkoiseksi ja valkoinen mustaksi; Jeesuksen lunastama nähdään taivaskelvottomana ja kuka tahansa muu kelpaa hänen edelleen, kunhan vain Jeesuksen nimeä toistelee.

Hohhoijaa, miten täällä pannaan sanoja toisen suuhun. Noihin muihin väittämiisi en näe tarpeellisiksi enää sanoa mitään, koska menisi vanhan toistoksi ja koska yksinkertaisesti ymmärrän, että kun on aina rautaisen komennon alla opetettu uskomaan vain yhdellä tavalla, niin ei kukaan uskalla Raamatun valossa näkemyksiään tarkistaa.

Sen vain sanon, että en ole koskaan kieltänyt lapselta pääsyä taivaaseeen enkä väittänyt pikkulapsia syntisiksi. He eivät voi olla syntisiä, koska ovat luonnostaan Jumalan yhteydessä, kunnes ovat kypsiä tekemään tietoisen ratkaisun seurata Jeesusta. Aivan pieni lapsi jo toki uskoo lapsen vilpittömyydellä ja seurustelee Jumalan kanssa. Uskonpa, että näkevät enkeleitä välillä, vaikken tätä voikaan millään todeksi näyttää. Parivuotiailla voi olla jo aivan selkeitä omakohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia, ja moni on jo neli-viisi-vuotiaana tehnyt kestävän päätöksen seurata Jeesusta, ennenkuin on syntiä nähnytkään. Onpa sitten täyttynyt Pyhällä Hengelläkin ja puhunut uusin kielin. Sylivauva ei tähän pysty, mutta ei hänen tarvitsekaan, koska pääsee taivaaseen aivan suoraan. Tätä ei kuitenkaan Jumala vaadi, ennenkuin lapsi on itse kypsä valintoja tekemään. Aivan pöyristyttävä väite, että "en sallisi lasten seurustella Vapahtajan kanssa" ja "odottaisin, kunnes lähtevät syntiteille". Tämmöistä en ole väittänyt. Siksihän lapset tuodaan pienestä pitäen sanankuuloon ja ennenkaikkea rukoillaan ja kerrotaan Jeesuksesta kotona. Omakohtainen uskonratkaisu tarvitaan sitten, kun lapsi kypsyy sille asteelle, että ymmärtää, mitä on Jeesuksen seuraaminen. Sitä ennen lapsi pääsee taivaaseen aivan sellaisenaan.
En jaksa nyt tämän enempää tätä toistaa, koskapa teillä on oma pinttymänne siinä, että sylivauveli ptää kastaa siksi, että hän uskoo, vaikkei kaste pelastakaan oppinne mukaan. Minä taas uskon, että pikku lapsi pääsee viattomana luonnostaan taivaaseen ja uskova lapsi uskollaan. Niille nykyhumanisteille sen sijaan, jotka jo kouluikäisiä lapsia haluaisivat vierottaa "uskonnon pakkosyötöstä" ja kieltää kaiken hengellisen opetuksen ja kitkeä lapsen uskom, olisi totisesti parempi sitoa myllynkivi kaulaan , mutta toivottavasti hekin pelastuvat. Vaikka sitten vl-seuroissa taikka helluntaiteltalla.

Taivaassa me kuitenkin tapaamme ja siellä samaa Jeesusta ylistämme! Tämä usko ei minusta horju, vaikka miten kovia tuomioita latelisitte. Sinne pääsyä odotellessa hyvää matkaa täällä!

[Hannes69]

En jatka minäkään enempää mutta pakko kumota tuo väite Paavalin uskoontulosta Damaskon tiellä. Paavali itse kirjoittaa että:"kaikki jotka hengeltä (siis pyhältä hengeltä, mun lisäys) vaikutetaan, ovat Jumalan lapset." tuossa kertomuksessa kerrotaan täsmälleen, milloin Paavali sai pyhän hengen, Ananiaan käynnillä, hänen puheensa aikana. Ei Jumala lahjoita uskoa ilman pyhää henkeä. Ja tuo lainauksesi kohdasta, jossa puhutaan ettei Jumala heitä ketään pois, joka hänen luokseen tulla tahtoo. Se on totta, mutta ei kerro mitään tavasta päästä Jumalan yhteyteen, siispä ei käy perusteeksi. Eli vieläkin olemme tilanteessa, ettei Raamatusta löydy perustetta väitteellesi uskoontulosta lukemalla, rukoilemalla tms. Jos vaikka rukoilemalla tulisi autuaaksi, miksei Kornelius tullut? Hänestä annettiin todistus raamatussa että hän rukoili paljon ja antoi almuja jne.

[Taavetti]

Sylivauva ei tähän pysty, mutta ei hänen tarvitsekaan, koska pääsee taivaaseen aivan suoraan. Tätä ei kuitenkaan Jumala vaadi, ennenkuin lapsi on itse kypsä valintoja tekemään. Aivan pöyristyttävä väite, että "en sallisi lasten seurustella Vapahtajan kanssa" ja "odottaisin, kunnes lähtevät syntiteille". Tämmöistä en ole väittänyt. Siksihän lapset tuodaan pienestä pitäen sanankuuloon ja ennenkaikkea rukoillaan ja kerrotaan Jeesuksesta kotona. Omakohtainen uskonratkaisu tarvitaan sitten, kun lapsi kypsyy sille asteelle, että ymmärtää, mitä on Jeesuksen seuraaminen. Sitä ennen lapsi pääsee taivaaseen aivan sellaisenaan.

Tulihan se sieltä, nimittäin toinen tie taivaaseen. En oleta panevasi sanoja suuhusi, kun tulkitsen sinun kertovan tässä kahdesta tiestä, joista toinen on kaiken lisäksi monisokkeloinen, moniteinen. Lapsen uskosta olemme kai suunnilleen lopulta samaa mieltä, eli lapsi pelastuu lapsen uskollaan?

Mutta eikö sama lapsenkaltainen usko riitä aikuisellekin? Jeesuksen opetuksen mukaan riittää, asettihan Jeesus lapsen aikuisille malliksi ja esikuvaksi: "Ellette tule lapsen kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Miksi aikuisille pitää keksiä ja tarjota erilaista, oman ratkaisun tietä? Ei Jeesus sellaisesta puhunut, päinvastoin.

Joh. 3:19
Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. [Joh. 1:4+]

Joh. 15:16
Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.

Vain uskomisen tie vie perille taivaaseen. Raamattu tuntee kyllä toisenkin tien, lain täyttämisen tien. Jos joku pystyisi lain täyttämään viimeistä piirtoa myöten, sillä täyttämisellä pääsisi taivaaseen. Kukaan ihminen ei pysty Jumalan lakia täyttämään, yhtä mahdoton luonnolliselle ihmiselle on oman ratkaisun tie, sillä yksikään luonnollinen ihminen ei kykene sellaista ratkaisua tekemään. Onneksi ei tarvitsekaan, kunhan lopettaa potkimisen tutkainta vastaan ja suostuu armahdettavaksi.

Oman ratkaisun tie onkin yksi muoto lakihengellisyyttä, siinä kuvitellaan, että pystyisi itse jonkin ratkaisun tekemään.

[Jesaja]

jtm
…koska yksinkertaisesti ymmärrän, että kun on aina rautaisen komennon alla opetettu uskomaan vain yhdellä tavalla, niin ei kukaan uskalla Raamatun valossa näkemyksiään tarkistaa.

Kyllä meidän uskomme kestää Raamatulla koetella…entisen kaltainen uskoni sen sijaan ei kestänyt.

Olen tavallisen maallistuneen perheen kasvatti. Lähelle kolmattakymmenettä vuotta läheisimmätkin kontaktini uskon asioihin olivat rippikoulu, häät, hautajaiset ja joskus joulu-kirkko. Näinhän se niin monella maailmassa olevan perheen kohdalla on.

Kuutisen vuotta sitten tuntoni heräsi. Aloin etsiä Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa. Koin vahvasti ”tulleeni uskoon” ja se tunne sekä tietoisuus että Jumala on todellinen, oli vahva sekä hieman hämmentävä. Lapsuuden ystäväni kanssa, joka jo armeija aikanamme oli kokenut herätyksen, aloitin seurakunnan kokouksissa käymisen sekä kävimme pitkiä keskusteluita. Aloin tutkia Raamattua, se vahvisti minua sekä juurrutti minua syvemmin pitämään kiinni Jumalasta.

Kahden vuoden aikana tutustuin muutamien herätysliikkeiden sekä uskonnollisten toimijoiden toimintaan. Koin jo löytäneeni seurakunnan, jonka hoidossa minun on hyvä olla. Vain rauha sydämeltä puuttui, mutta ajattelin että olen niin ”nuori uskova” että kyllä se siitä tasoittuu, näin minulle myös sanottiin.

Olin saanut myös tutustua, jo ennen tuntoni heräämistä muutamiin uskovaisiin. Heidän kanssaan kävin tuntoni heräämisen jälkeen muutamia kertoja iltakylissä sekä Rauhanyhdistysellä seuroissa. Koin itseni siellä vallan vieraaksi, en ymmärtänyt miksi. Ihmeellisellä tavalla rakastuin kuitenkin siionin-lauluihin. Sydämeeni tuli saman aikainen ilo sekä murhe niitä kuunnellessa. En koskaan aiemmin ollut laulanut mitään, mutta tahtoni oli yhtyä laulun sanoihin.

Aikaa kului ja pääsääntöisesti vietin aikani muulla tavoin uskovien kanssa.

Uskovaiset pyysivät minut mukaan SRK suviseuroihin, lähdin koska rukoukseni oli niin monena iltana ollut ” Rakas Taivaan Isä, sydämeni on rauhaton, johdata minut laumasi luo..”. Ajattelin kuitenkin jo valmiiksi, että ei se nyt ainakaan tämä porukka voi olla. Ne ovat sellaisia ja niin ahtaasti ajattelevia…joskus jopa pilkalla ajattelimme muulla tavoin uskovien kanssa tästä harmaasta laumasta.

Suviseurojen aikana, näin sen rakkauden mikä siellä vallitsi kaikkien niiden ihmisten kesken, jotka siellä olivat. Minä en kuulunut siihen laumaan, olin ulkopuolinen. Minä kyselin ja minulle kerrottiin, mutta ymmärrystä ei annettu. Minulta kysyttiin haluanko uskoa synnit anteeksi? Minä vastasin, että minulla jo on synnit anteeksi, koska tässä ja tässä kohtaa Raamatussa sanotaan niin…”, olin ”sokea”.

Ojensin heitä, kuten sinä nyt jtm, lihan käsivarrella ja olin varma uskostani, koska olihan Jumala minulle todella todellinen. Voisin hyvin olla viestiesi kirjoittaja, aivan samalla tavalla ja yhtä palavasti ajattelin silloin.

Reilun puolivuotta suviseuroista ehti kulua, en käynyt juuri seurakunnassa, tutkin kotona Raamattua ja kuuntelin netistä löytyviä eri herätysliikkeiden opettajien saarnoja sekä siionin-lauluja, puheita rauhanyhdistykseltä ei korvani kestänyt juuri kuulla.

Olin eräänä iltana matkalla kotipaikkani Rauhanyhdistyksen ohitse, näin että siellä oli autoista päätellen seurat menossa ja hetken mielijohteesta päätin mennä sinne. Mieltäni oli jo pitkään hiertänyt Jeesuksen sanat ”…rauhani Minä annan teille…”. Se rauha minulta edelleen puuttui ja olin sen vuoksi turvaton. Ajattelin käydä kysymässä, olisiko heillä selitystä näille sanoille. En itse sitä ollut saanut selville, eikä sitä ollut kukaan osannut minulle selittää.

Niin vaivattuna kuuntelin puhetta ja sydämeni yltyi pamppailemaan laulujen aikana. Pyysin puhujan juttusilleni laulujen jälkeen. Ajattelin, että käymme moni vivahteisen keskustelun uskon asioista, kuten monien muidenkin saarna miesten kanssa muissakin käymissäni seurakunnissa.

Sain kuitenkin vaivoin kysyttyä; "...tuota...kuuluuko se evankeliumi minullekkin...saanko minäkin uskoa kaikki synnit anteeksi?"

Sain kuulla ilosanoman ja uskoa; "Jeesuksen Nimessä ja Veressä, kaikki synnit anteeksi, iloon, rauhaan ja vapauteen saakka!"

Rauha täytti sydämen. Tunnistin sen lauman, olin tullut kotiin. Ymmärsin sydämessä, että nyt minulla oli ensimmäistä kertaa kaikki synnit anteeksi.

Ihmeellistä on se, miten rakkailta kaikki Jumalan valtakunnan puheet sen jälkeen ovat kuulostaneet, se Hyvän Paimenen ääni tuli turvalliseksi. Ja toisaalta miten vieraalta ne aiemmin hyvältä kuulostaneet opetukset ja saarnat kuulostivat. Samalla otettiin pois se lihan käsivarsi, joka oli aiemmin ollut ojentamassa.

Nyt ilolla saan viidettä vuotta matkaa tässä Jumalan lasten laumassa tehdä ja aralla sydämellä tässä kirjoittaa.

kun on aina rautaisen komennon alla opetettu uskomaan vain yhdellä tavalla

Pyhä Henki antaa yhdenkaltaisen uskon ymmärryksen. Ei pelkkä opetus, sen haluan tällä tarinallani kertoa.


Foorumin uskovaiset neuvokaa jos nyt tai myöhemmissä mahdollisissa keskusteluissa vikaan kirjoitan.

(viestin voi myös poistaa jos ei sovellu tänne)


.

[Xoreon]

(viestin voi myös poistaa jos ei sovellu tänne)

Viestisi soveltuu täänne mielestäni erittäin hyvin. Sitä oli ilo lukea ja samalla tuumia, miten viimeisen viestini sanoma etsikkoajasta jtm:lle toteutui kohdallasi.

Kerroin, että ihminen voi saada syntinsä anteeksi vain etsikkoaikana, eikä milloinkaan muulloin vaikka kuinka yrittävää. Enne uskoontuloasi yritit selvästi uskoa ja etsiä oikeaa porukkaa, tuloksetta. Vaikka löysit oikean porukan, et kokenut sitä oikeaksi, sillä sinulla ei ollut silloin etsikkoaikaa (tai oli mutta teit tietoisen päätöksen). Loppujen lopuksi Jumala järjesti sinulle tilaisuuden uskoa syntisi anteeksi ja sinulla oli siihen tahtoa.

Juuri tämä on keskeinen sanomani etsikkoajasta, joka toteutui kohdallasi täydellisenä esimerkkinä meille kaikille. Kaikki eivät vain tartu tilaisuuteen sitä tarjottaessa, tietämättä saavatko koskaan uutta.

[O.M]

Jesaja, viestisi soveltuu tänne hyvin. Toimikoon kertomuksesi rohkaisuna kaikille muillekin, jotka etsivät aitoa sielunrauhaa.

[hepa]

Ihan vain huomautuksena, et noteerannut millään lailla tarjoustani. Kenties siksi että tiesit ettet löytäisi Raamatusta yhtään kohtaa oppisi perustaksi. Eikö se osoita sinulle itsellesikin että oppisi ei ole Jumalan sanan pohjalla ja sen takia ihmisoppi. Tuohon yhden lahkon tai ryhmän saarnaamaan synninpäästöön on Raamatussa aika vahvat perusteet. Nimeä ei Raamattu sille anna, mutta tuntomerkit antaa. 1. Usko on omistettavissa äänellisen saarnan kautta. 2. Äänellisen saarnan julistajalla itsellään pitää olla Pyhä Henki. 3. Synninpäästön sanamuoto ei ole olennainen toisin kuin väität meidän uskovan. Joskus on käytetty Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen, joskus jotain muuta. Meille vakiintunut muoto on Raamatun pohjalta. a. Hänen nimensä kautta me olemme vapahdetut. b. Ei ole yhtään synnin sovitusta ilman veren vuodatusta. Näistä muodostuu yhdessä Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on Raamatullinen, kaunis ilmaisu, mutta tehoton ilman julistajan uskoa.

Vrt. Jeesuksen keskustelu naisen kanssa Sykarin kaivolla. "Kun sinä juot sitä vettä, tulet sinä sen veden lähteeksi, joka kuohuaa iankaikkiseen elämään." Tuo nainen oli sovintosaarnan uskomisen jälkeen kelvollinen itsekin viemään ilosanomaa eteenpäin. Paavali kuvaa samaa asia Korinttolaisille seuraavasti: Että meillä on sen kaltainen virka sovinnosta saarnata, sen jälkeen kun armo meidän kohtaamme tapahtunut oli...4. Raamatun mukaan jos joku tulee eikä tuo tätä oppia (koko oppia) mukanaan, ei hänellä ole osallisuutta teidän kanssanne. Nykyiset herätysliikkeet ja vapaat suunnat sekä jopa luterilainen kirkko hyväksyvät kaikki taivaaseen, jotka sanovat uskovansa Jeesukseen. Se itsessään jo osoittaa heidän uskonsa epäraamatullisuuden. Raamatussa on useita kohtia, joissa osoitetaan että saatu usko voidaan menettää, "ei kaikki tule minun isäni tykö, jotka sanovat Herra, Herra", ilmestyskirjassa kuvataan seitsemän seurakunnan enkelin tila. Viidellä heistä oli autuus parannuksen takana, vaikka olivat olleet uskovaisia aikaisemmin.

Mihin tämä uskon menettämisen ja valheveljien osuus, joka läpi Raamatun on näkyvissä, on hävinnyt kaikilla mainitsemillani joukoilla? Itse sanot että sekä te että me pääsemme taivaaseen. Sinua vaivaa näköjään aika kovasti, kun me emme hyväksy uskoasi. Meitä ei vaivaa se, että muut eivät hyväksy uskoamme. Paavali sanoo samasta asiasta: Minä tiedän kenen päälle minä uskon. jos hyväksyt usealla eri lailla uskovat taivaaseen, osoitat samalla oman uskosi Raamatunvastaisuuden ja sen seurauksena usko muuttuu ihmistekoiseksi uskoksi. Jumalan sanan mukaan vain yhdenkaltaisella uskolla pääsee taivaaseen, ei monenkaltaisella, kuten tänä aikana opetetaan. Taivaaseen ei mene monta tietä.

Mutta rukoilen että löydät Jumalan valtakuntaan jossa ei opeteta monenlaista oppia ja tämän valtakunnan kautta pääsee kerran perille kunnian valtakuntaan taivaaseen.

Sauluksen kääntyminen Damaskon tiellä oli kyllä aivan kiistatonta. Sen jälkeen kerrotaan, että Ananias hänet kastoi ja rukoili hänen puolestaan, jolloin hän sai näkönsä ja täyttyi Pyhällä Hengellä sekä sai sanoman tulevasta tehtävästään, mutta ei hän minkään Ananiaan saarnan kautta uskoon tullut, vaan kohdatessaan itse Jeesuksen. Näin minä tuon selkeästi ymmärrän.

Edelleenkään en pysty löytämään Raamatusta tukea sille, että VAIN äänellisen saarnan kautta voisi pelastua. Jeesus lupaa: "Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh 6:37) Etkö usko, että Jumalan Sana on elävä ja voimallinen tekemään sen, että syntinen kääntyy? Arveletko, kuten katolilaiset, ettei yksilöihminen voi saada Pyhän Hengen kautta valoa Raamatun Sanan käsittämiseen, ilman että vajavainen ihminen sitä tulkitsee? Ja miten ihmeessä ylipäätänsä joku voi väittää mitään niin uskomatonta, että piskuinen lauma kaukaisessa pohjolassa pääsee yksin taivaaseen, kun maailman kristityistä 99,9 % on muualla. Olisi todella outo Jumala sellainen, joka kieltäisi pääsyn luokseen kaikilta niiltä, jotka eivät ole koskaan kuulleet VL-laisittäin uskovan saarnoja.

Mutta kaikin mokomin saatte noin uskoa. Minä näen tämän asian yksinkertaisesti niin, että Jumala on antanut eri aikoina eri maissa eri palvelijoidensa kautta herätyksiä. Niillä on kullakin ollut omat ominaispiirteensä ja myös vajavaisuutensa, mutta yhteistä aidoille herätyksille on aina ollut ja on, että ihmisissä on herännyt synnintunto, ja Jeesus on katuvan syntisen ottanut vastaan, tämä on syntynyt uudesti ylhäältä (eli tullut uskoon). Yksi näistä väkevistä herätyksistä oli lestadiolainen herätys, joka on sittemmin jakautunut moneen haaraan (joista käsittääkseni vain yksi yleisesti uskoo, toisin kuin heidän oppi-isänsä, että vain heillä on taivaan valtakunnan avaimet). Ihminen on vajavainen, ja jossain kohtaa meillä kaikilla on ymmärrysvajausta, mutta veljiä me silti olemme. Nyt me käsitämme vajavaisesti, mutta kohta Jeesus tulee hakemaan omansa pois, ja me saamme uuden, kirkastuneen olomuodon, ja vajavaisuus lakkaa. Siellä me yhdessä saamme laulaa samaa uutta virttä Karitsalle, eikä siellä enää näitäkään keskusteluja muistella. Sinne samaan taivaaseen olemme matkalla, jos olemme tulleet kerrran Jeesukseen uskoviksi. Millekään muulle käsitykselle Raamatun kokonaisilmoitus ei anna tukea.

Enempää en jaksa tästä taittaa peistä. Lähtökohtahan oli koko keskustelussa se, kuten totesin, että näin täällä levitettävän perätöntä tietoa toisista uskovista, mitä yritin korjata, samalla tietäen, ettei täydellista seurakuntaa/uskonsuuntaa olekaan. Jeesuksen tahto on, että me yhtä olisimme opinkiistoista huolimatta. Meillä ei ole lupaa lausua väärää todistusta lähimmäisestämme eikä liioin kadotustuomiota. Mieluummin minä etsisin sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä erottaa. Mutta tämä tästä.

2. Piet. 3:14 Sentähden, minun rakkaani, että te näitä odotatte, niin ahkeroitkaat, että te hänen edessänsä puhtaiksi ja nuhteettomiksi rauhassa löydettäisiin;
15 Ja lukekaat meidän Herran Jesuksen Kristuksen pitkämielisyys teidän autuudeksenne, niinkuin myös meidän rakas veljemme Paavali siitä viisaudesta, joka hänelle annettu on, teille on kirjoittanut,
16 Joka myös jokaisessa kirjassansa näistä puhuu, joissa muutamat ovat työläät ymmärtää, jotka taitamattomat ja huikentelevaiset turmelevat, niinkuin muutkin Raamatut, omaksi kadotukseksensa.
17 Nyt että te, minun rakkaani, sen jo ennen tiedätte, niin karttakaat, ettette vieteltäisi jumalattomain eksytyksellä ynnä heidän kanssansa, ja lankeaisi pois omasta vahvuudestanne,

[weha]

Tämmöisestä aiheesta on minusta mielenkiintoista keskustellA, KUN VAIN muistaa maltin, joka on aina valttia-

Kun puhuin edellä siitä, että kaste on pikemminkin merkitykseltään, uskoontulevien kaste, niin jokainen kastekohta tukee tätä, kahta erikoistapausta lukuunottamatta. Kasteessa on myös kongreettinen sakramentillinen yhteys Kristuksen kanssa, kuten ehtoollisessakin.
Esim. Gal.3:27, kertoo kuinka Kaste pukee Kristuksen päällemme (uskon kautta) ja olemme Aabrahamin siementä lupauksen mukaan.

Gal.3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

[weha]

Uskonpuhdistajamme puhuu tästä ruumiillisesta yhteydestä isossa katekismuksessa näin:

"...Mutta kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin: "Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän." Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi, mihin tarttua. Mutta koska vesi ja sana yhdessä ovat yksi kaste, niin täytyy myös ruumiin ja sielun yhdessä pelastua ja elää iankaikkisesti. Sielu pelastuu sanan tähden, johon se uskoo, ruumis taas siksi, että se on yhdistynyt sieluun ja ottaa kasteen vastaan sillä tavoin kuin ruumille on mahdollista. Ruumiimme ja sielumme eivät sen vuoksi voi omistaa tätä suurempaa aarretta. Sen vaikutuksesta me näet tulemme kokonaan pyhiksi ja autuaiksi. Tällaista ei muutoin ikinä voitaisi saavuttaa, ei minkäänlaisella elämänvaelluksella eikä millään teoilla."

[weha]

Haluan vielä täydentää tuota käsitystä, kun sanoin, etten voinut mennä luopiokirkon pappien luoksen kastattamaan pienokaistani ja myöskään ohjata vaimoani sellaiseen syntiin. Nimittäin on tunnustuskirjoissa sanottu, että jos oman kirkon pappi on jumalaton, mutta kirkon virassa, niin sakramentti on pätevä. Nämä luopuneen kirkon papit ja piispat ovat itse toiminnallaan luopunut Raamatun ja Luterilaisten tunnustuskirjojen opista. He eivät edes varsinaisesti ole kirkon paimenia, vaan puhuvat rivouksia ja jumalattomia oppeja. Heidän esimerkkinsä ja seuransa ei kiinnosta. Näiden tulisi olla esimerkillisiä, koska ovat ns. paimenia, mutta miellyttävät vain maailmaa, ja houkuttavat muitakin synnintekemiseen. Tiedän paljonkin tuttuja, jotka eivät ole uskovaisiakaan, mutta ovat halunneet erota kirkosta juuri pappien ja piispojen jumalattomien esimerkien tähden.

[O.M]

kaste on pikemminkin merkitykseltään, uskoontulevien kaste,

Mielestäni selkeämpiä ja raamatullisemmanoloisia Wehan kastenäkemyksiä voi lukea esim. ketjusta, (poistin tästä vippisivulle johtaneen linkin, en muista mistä osoitteesta oikea lainaus nykyisin löytyy. Taavetti.) ajalta jolloin Weha oli veljemme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Kasteeseen liittyy merkitys uskontulemisesta, mutta ihminen tulee kastaa uskovaisena. Varmimmin uskovaisia ovat lapset. Toisaalta, ei epäuskoisenakaan saatua kastetta tarvitse eikä pidäkään uusia.

Me pidämme edelleen kirkon pappeja ja piispoja maallisena esivaltanamme luopumuksen syvenemisestä huolimatta, koska olemme kirkon jäseniä eikä meitä ole ainakaan vielä onnistuttu savustamaan ulos. Yrityksiä on kyllä ollut siihen suuntaan, mm. Revon ja arkkipiispan ärhentelyt. Pappien ja piispojen jumalattomuudesta on tunnustuskirjoissakin:

"- - ettei kukaan luulisi meidän tahtovan erottaa jumalattomat ja teeskentelijät kirkon ulkonaisesta yhteydestä tai väittävän sakramentteja tehottomiksi, jos niitä hoitavat teeskentelijät ja jumalattomat tämän elämän aikana elävät seurakuntaan sekoittuneina ja ovat sen jäseniä sikäli, että heillä on ulkonainen yhteys kirkon merkkeihin: sanaan, tunnustukseen ja sakramentteihin, paitsi jos heidät on seurakunnan yhteydestä erotettu. Eivät sakramentit liioin menetä tehoaan sen johdosta, että niitä hoitavat jumalattomat. Päin vastoin me emme menettele väärin, jos käytämme hyväksemme sakramentteja, joita jumalattomat hoitavat."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/VII.html