Hannes69 kirjoitti:Ihan vain huomautuksena, et noteerannut millään lailla tarjoustani. Kenties siksi että tiesit ettet löytäisi Raamatusta yhtään kohtaa oppisi perustaksi. Eikö se osoita sinulle itsellesikin että oppisi ei ole Jumalan sanan pohjalla ja sen takia ihmisoppi. Tuohon yhden lahkon tai ryhmän saarnaamaan synninpäästöön on Raamatussa aika vahvat perusteet. Nimeä ei Raamattu sille anna, mutta tuntomerkit antaa. 1. Usko on omistettavissa äänellisen saarnan kautta. 2. Äänellisen saarnan julistajalla itsellään pitää olla Pyhä Henki. 3. Synninpäästön sanamuoto ei ole olennainen toisin kuin väität meidän uskovan. Joskus on käytetty Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen, joskus jotain muuta. Meille vakiintunut muoto on Raamatun pohjalta. a. Hänen nimensä kautta me olemme vapahdetut. b. Ei ole yhtään synnin sovitusta ilman veren vuodatusta. Näistä muodostuu yhdessä Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on Raamatullinen, kaunis ilmaisu, mutta tehoton ilman julistajan uskoa.
Vrt. Jeesuksen keskustelu naisen kanssa Sykarin kaivolla. "Kun sinä juot sitä vettä, tulet sinä sen veden lähteeksi, joka kuohuaa iankaikkiseen elämään." Tuo nainen oli sovintosaarnan uskomisen jälkeen kelvollinen itsekin viemään ilosanomaa eteenpäin. Paavali kuvaa samaa asia Korinttolaisille seuraavasti: Että meillä on sen kaltainen virka sovinnosta saarnata, sen jälkeen kun armo meidän kohtaamme tapahtunut oli...4. Raamatun mukaan jos joku tulee eikä tuo tätä oppia (koko oppia) mukanaan, ei hänellä ole osallisuutta teidän kanssanne. Nykyiset herätysliikkeet ja vapaat suunnat sekä jopa luterilainen kirkko hyväksyvät kaikki taivaaseen, jotka sanovat uskovansa Jeesukseen. Se itsessään jo osoittaa heidän uskonsa epäraamatullisuuden. Raamatussa on useita kohtia, joissa osoitetaan että saatu usko voidaan menettää, "ei kaikki tule minun isäni tykö, jotka sanovat Herra, Herra", ilmestyskirjassa kuvataan seitsemän seurakunnan enkelin tila. Viidellä heistä oli autuus parannuksen takana, vaikka olivat olleet uskovaisia aikaisemmin.
Mihin tämä uskon menettämisen ja valheveljien osuus, joka läpi Raamatun on näkyvissä, on hävinnyt kaikilla mainitsemillani joukoilla? Itse sanot että sekä te että me pääsemme taivaaseen. Sinua vaivaa näköjään aika kovasti, kun me emme hyväksy uskoasi. Meitä ei vaivaa se, että muut eivät hyväksy uskoamme. Paavali sanoo samasta asiasta: Minä tiedän kenen päälle minä uskon. jos hyväksyt usealla eri lailla uskovat taivaaseen, osoitat samalla oman uskosi Raamatunvastaisuuden ja sen seurauksena usko muuttuu ihmistekoiseksi uskoksi. Jumalan sanan mukaan vain yhdenkaltaisella uskolla pääsee taivaaseen, ei monenkaltaisella, kuten tänä aikana opetetaan. Taivaaseen ei mene monta tietä.
Mutta rukoilen että löydät Jumalan valtakuntaan jossa ei opeteta monenlaista oppia ja tämän valtakunnan kautta pääsee kerran perille kunnian valtakuntaan taivaaseen.
Hannes69 kirjoitti:Ihan vain huomautuksena, et noteerannut millään lailla tarjoustani. Kenties siksi että tiesit ettet löytäisi Raamatusta yhtään kohtaa oppisi perustaksi. Eikö se osoita sinulle itsellesikin että oppisi ei ole Jumalan sanan pohjalla ja sen takia ihmisoppi. Tuohon yhden lahkon tai ryhmän saarnaamaan synninpäästöön on Raamatussa aika vahvat perusteet. Nimeä ei Raamattu sille anna, mutta tuntomerkit antaa. 1. Usko on omistettavissa äänellisen saarnan kautta. 2. Äänellisen saarnan julistajalla itsellään pitää olla Pyhä Henki. 3. Synninpäästön sanamuoto ei ole olennainen toisin kuin väität meidän uskovan. Joskus on käytetty Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen, joskus jotain muuta. Meille vakiintunut muoto on Raamatun pohjalta. a. Hänen nimensä kautta me olemme vapahdetut. b. Ei ole yhtään synnin sovitusta ilman veren vuodatusta. Näistä muodostuu yhdessä Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on Raamatullinen, kaunis ilmaisu, mutta tehoton ilman julistajan uskoa.
Vrt. Jeesuksen keskustelu naisen kanssa Sykarin kaivolla. "Kun sinä juot sitä vettä, tulet sinä sen veden lähteeksi, joka kuohuaa iankaikkiseen elämään." Tuo nainen oli sovintosaarnan uskomisen jälkeen kelvollinen itsekin viemään ilosanomaa eteenpäin. Paavali kuvaa samaa asia Korinttolaisille seuraavasti: Että meillä on sen kaltainen virka sovinnosta saarnata, sen jälkeen kun armo meidän kohtaamme tapahtunut oli...4. Raamatun mukaan jos joku tulee eikä tuo tätä oppia (koko oppia) mukanaan, ei hänellä ole osallisuutta teidän kanssanne. Nykyiset herätysliikkeet ja vapaat suunnat sekä jopa luterilainen kirkko hyväksyvät kaikki taivaaseen, jotka sanovat uskovansa Jeesukseen. Se itsessään jo osoittaa heidän uskonsa epäraamatullisuuden. Raamatussa on useita kohtia, joissa osoitetaan että saatu usko voidaan menettää, "ei kaikki tule minun isäni tykö, jotka sanovat Herra, Herra", ilmestyskirjassa kuvataan seitsemän seurakunnan enkelin tila. Viidellä heistä oli autuus parannuksen takana, vaikka olivat olleet uskovaisia aikaisemmin.
Mihin tämä uskon menettämisen ja valheveljien osuus, joka läpi Raamatun on näkyvissä, on hävinnyt kaikilla mainitsemillani joukoilla? Itse sanot että sekä te että me pääsemme taivaaseen. Sinua vaivaa näköjään aika kovasti, kun me emme hyväksy uskoasi. Meitä ei vaivaa se, että muut eivät hyväksy uskoamme. Paavali sanoo samasta asiasta: Minä tiedän kenen päälle minä uskon. jos hyväksyt usealla eri lailla uskovat taivaaseen, osoitat samalla oman uskosi Raamatunvastaisuuden ja sen seurauksena usko muuttuu ihmistekoiseksi uskoksi. Jumalan sanan mukaan vain yhdenkaltaisella uskolla pääsee taivaaseen, ei monenkaltaisella, kuten tänä aikana opetetaan. Taivaaseen ei mene monta tietä.
Mutta rukoilen että löydät Jumalan valtakuntaan jossa ei opeteta monenlaista oppia ja tämän valtakunnan kautta pääsee kerran perille kunnian valtakuntaan taivaaseen.
jtm kirjoitti:Sauluksen kääntyminen Damaskon tiellä oli kyllä aivan kiistatonta. Sen jälkeen kerrotaan, että Ananias hänet kastoi ja rukoili hänen puolestaan, jolloin hän sai näkönsä ja täyttyi Pyhällä Hengellä sekä sai sanoman tulevasta tehtävästään, mutta ei hän minkään Ananiaan saarnan kautta uskoon tullut, vaan kohdatessaan itse Jeesuksen. Näin minä tuon selkeästi ymmärrän.
jtm kirjoitti:Edelleenkään en pysty löytämään Raamatusta tukea sille, että VAIN äänellisen saarnan kautta voisi pelastua. Jeesus lupaa: "Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh 6:37) Etkö usko, että Jumalan Sana on elävä ja voimallinen tekemään sen, että syntinen kääntyy? Arveletko, kuten katolilaiset, ettei yksilöihminen voi saada Pyhän Hengen kautta valoa Raamatun Sanan käsittämiseen, ilman että vajavainen ihminen sitä tulkitsee? Ja miten ihmeessä ylipäätänsä joku voi väittää mitään niin uskomatonta, että piskuinen lauma kaukaisessa pohjolassa pääsee yksin taivaaseen, kun maailman kristityistä 99,9 % on muualla. Olisi todella outo Jumala sellainen, joka kieltäisi pääsyn luokseen kaikilta niiltä, jotka eivät ole koskaan kuulleet VL-laisittäin uskovan saarnoja.
jtm kirjoitti:Mutta kaikin mokomin saatte noin uskoa. Minä näen tämän asian yksinkertaisesti niin, että Jumala on antanut eri aikoina eri maissa eri palvelijoidensa kautta herätyksiä. Niillä on kullakin ollut omat ominaispiirteensä ja myös vajavaisuutensa, mutta yhteistä aidoille herätyksille on aina ollut ja on, että ihmisissä on herännyt synnintunto, ja Jeesus on katuvan syntisen ottanut vastaan, tämä on syntynyt uudesti ylhäältä (eli tullut uskoon). Yksi näistä väkevistä herätyksistä oli lestadiolainen herätys, joka on sittemmin jakautunut moneen haaraan (joista käsittääkseni vain yksi yleisesti uskoo, toisin kuin heidän oppi-isänsä, että vain heillä on taivaan valtakunnan avaimet). Ihminen on vajavainen, ja jossain kohtaa meillä kaikilla on ymmärrysvajausta, mutta veljiä me silti olemme. Nyt me käsitämme vajavaisesti, mutta kohta Jeesus tulee hakemaan omansa pois, ja me saamme uuden, kirkastuneen olomuodon, ja vajavaisuus lakkaa. Siellä me yhdessä saamme laulaa samaa uutta virttä Karitsalle, eikä siellä enää näitäkään keskusteluja muistella. Sinne samaan taivaaseen olemme matkalla, jos olemme tulleet kerran Jeesukseen uskoviksi. Millekään muulle käsitykselle Raamatun kokonaisilmoitus ei anna tukea.
jtm kirjoitti: Enempää en jaksa tästä taittaa peistä. Lähtökohtahan oli koko keskustelussa se, kuten totesin, että näin täällä levitettävän perätöntä tietoa toisista uskovista, mitä yritin korjata, samalla tietäen, ettei täydellista seurakuntaa/uskonsuuntaa olekaan. Jeesuksen tahto on, että me yhtä olisimme opinkiistoista huolimatta. Meillä ei ole lupaa lausua väärää todistusta lähimmäisestämme eikä liioin kadotustuomiota. Mieluummin minä etsisin sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä erottaa. Mutta tämä tästä.
jtm kirjoitti:Sauluksen kääntyminen Damaskon tiellä oli kyllä aivan kiistatonta. Sen jälkeen kerrotaan, että Ananias hänet kastoi ja rukoili hänen puolestaan, jolloin hän sai näkönsä ja täyttyi Pyhällä Hengellä sekä sai sanoman tulevasta tehtävästään, mutta ei hän minkään Ananiaan saarnan kautta uskoon tullut, vaan kohdatessaan itse Jeesuksen. Näin minä tuon selkeästi ymmärrän.
1992: Apt.22 kirjoitti:6 "Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. 7 Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' 8 Minä kysyin: 'Herra, kuka sinä olet?' Ääni vastasi: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.' 9 Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. 10 Minä kysyin: 'Herra, mitä minun tulee tehdä?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä saat kuulla kaiken, mitä sinun tehtäväksesi on määrätty.' 11 Minä en nähnyt mitään, koska kirkas valo oli sokaissut minut, ja siksi matkatoverieni oli talutettava minua. Niin sitten saavuin Damaskokseen.
12 "Siellä oli Ananias, hurskas ja lakia noudattava mies, jota kaikki kaupungin juutalaiset pitivät arvossa. 13 Hän tuli luokseni ja sanoi: 'Saul, veljeni, palautukoon näkösi!' Samassa näköni palasi ja näin hänet. 14 Hän sanoi: 'Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä. 15 Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut. 16 Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.'
Taavetti kirjoitti:17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut-Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit-että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".
1992: Apt.9 kirjoitti:17 Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut -- Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."
Jani_S kirjoitti:On tuo jtm:n teksti kyllä mitä melkoisen omavanhurskasta. Asiallista ja maltillista se toki on, mutta omavanhurskasta. Se opastaa olemaan antamatta väärää todistusta lähimmäisestä, mutta tekee sitä itse kieltäessään lasten uskon.
Se on kauhea synti tuo lapsen uskon kieltäminen ja vie varmasti kadotukseen. Se mahtuu samaan synnillisyyteen ehkäisyn ja aborttien kanssa. Ne vähät lapset, joiden jumalaton sallii syntyä, eivät saisi edes Vapahtajansa kanssa seurustella, sillä "heillä ei ole uskoa". Heidän annetaan ensin lähteä syntiteille, jotta siellä muka oikea usko kasvaisi. Näin päälaellaan on kaikki väärässä hengellisyydessä.
Tässä ketjussa on vahvistunut käsitykseni, että opillisista asioista on kokolailla turha keskustella pahasti harhaisen kanssa. Ero Jumalasta voi olla niin täydellinen, että musta muuttuu valkoiseksi ja valkoinen mustaksi; Jeesuksen lunastama nähdään taivaskelvottomana ja kuka tahansa muu kelpaa hänen edelleen, kunhan vain Jeesuksen nimeä toistelee.
Noihin muihin väittämiisi en näe tarpeellisiksi enää sanoa mitään, koska menisi vanhan toistoksi ja koska yksinkertaisesti ymmärrän, että kun on aina rautaisen komennon alla opetettu uskomaan vain yhdellä tavalla, niin ei kukaan uskalla Raamatun valossa näkemyksiään tarkistaa.
jtm kirjoitti:Sylivauva ei tähän pysty, mutta ei hänen tarvitsekaan, koska pääsee taivaaseen aivan suoraan. Tätä ei kuitenkaan Jumala vaadi, ennenkuin lapsi on itse kypsä valintoja tekemään. Aivan pöyristyttävä väite, että "en sallisi lasten seurustella Vapahtajan kanssa" ja "odottaisin, kunnes lähtevät syntiteille". Tämmöistä en ole väittänyt. Siksihän lapset tuodaan pienestä pitäen sanankuuloon ja ennenkaikkea rukoillaan ja kerrotaan Jeesuksesta kotona. Omakohtainen uskonratkaisu tarvitaan sitten, kun lapsi kypsyy sille asteelle, että ymmärtää, mitä on Jeesuksen seuraaminen. Sitä ennen lapsi pääsee taivaaseen aivan sellaisenaan.
jtm
…koska yksinkertaisesti ymmärrän, että kun on aina rautaisen komennon alla opetettu uskomaan vain yhdellä tavalla, niin ei kukaan uskalla Raamatun valossa näkemyksiään tarkistaa.
kun on aina rautaisen komennon alla opetettu uskomaan vain yhdellä tavalla
Jesaja kirjoitti:(viestin voi myös poistaa jos ei sovellu tänne)
jtm kirjoitti:Hannes69 kirjoitti:Ihan vain huomautuksena, et noteerannut millään lailla tarjoustani. Kenties siksi että tiesit ettet löytäisi Raamatusta yhtään kohtaa oppisi perustaksi. Eikö se osoita sinulle itsellesikin että oppisi ei ole Jumalan sanan pohjalla ja sen takia ihmisoppi. Tuohon yhden lahkon tai ryhmän saarnaamaan synninpäästöön on Raamatussa aika vahvat perusteet. Nimeä ei Raamattu sille anna, mutta tuntomerkit antaa. 1. Usko on omistettavissa äänellisen saarnan kautta. 2. Äänellisen saarnan julistajalla itsellään pitää olla Pyhä Henki. 3. Synninpäästön sanamuoto ei ole olennainen toisin kuin väität meidän uskovan. Joskus on käytetty Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen, joskus jotain muuta. Meille vakiintunut muoto on Raamatun pohjalta. a. Hänen nimensä kautta me olemme vapahdetut. b. Ei ole yhtään synnin sovitusta ilman veren vuodatusta. Näistä muodostuu yhdessä Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on Raamatullinen, kaunis ilmaisu, mutta tehoton ilman julistajan uskoa.
Vrt. Jeesuksen keskustelu naisen kanssa Sykarin kaivolla. "Kun sinä juot sitä vettä, tulet sinä sen veden lähteeksi, joka kuohuaa iankaikkiseen elämään." Tuo nainen oli sovintosaarnan uskomisen jälkeen kelvollinen itsekin viemään ilosanomaa eteenpäin. Paavali kuvaa samaa asia Korinttolaisille seuraavasti: Että meillä on sen kaltainen virka sovinnosta saarnata, sen jälkeen kun armo meidän kohtaamme tapahtunut oli...4. Raamatun mukaan jos joku tulee eikä tuo tätä oppia (koko oppia) mukanaan, ei hänellä ole osallisuutta teidän kanssanne. Nykyiset herätysliikkeet ja vapaat suunnat sekä jopa luterilainen kirkko hyväksyvät kaikki taivaaseen, jotka sanovat uskovansa Jeesukseen. Se itsessään jo osoittaa heidän uskonsa epäraamatullisuuden. Raamatussa on useita kohtia, joissa osoitetaan että saatu usko voidaan menettää, "ei kaikki tule minun isäni tykö, jotka sanovat Herra, Herra", ilmestyskirjassa kuvataan seitsemän seurakunnan enkelin tila. Viidellä heistä oli autuus parannuksen takana, vaikka olivat olleet uskovaisia aikaisemmin.
Mihin tämä uskon menettämisen ja valheveljien osuus, joka läpi Raamatun on näkyvissä, on hävinnyt kaikilla mainitsemillani joukoilla? Itse sanot että sekä te että me pääsemme taivaaseen. Sinua vaivaa näköjään aika kovasti, kun me emme hyväksy uskoasi. Meitä ei vaivaa se, että muut eivät hyväksy uskoamme. Paavali sanoo samasta asiasta: Minä tiedän kenen päälle minä uskon. jos hyväksyt usealla eri lailla uskovat taivaaseen, osoitat samalla oman uskosi Raamatunvastaisuuden ja sen seurauksena usko muuttuu ihmistekoiseksi uskoksi. Jumalan sanan mukaan vain yhdenkaltaisella uskolla pääsee taivaaseen, ei monenkaltaisella, kuten tänä aikana opetetaan. Taivaaseen ei mene monta tietä.
Mutta rukoilen että löydät Jumalan valtakuntaan jossa ei opeteta monenlaista oppia ja tämän valtakunnan kautta pääsee kerran perille kunnian valtakuntaan taivaaseen.
Sauluksen kääntyminen Damaskon tiellä oli kyllä aivan kiistatonta. Sen jälkeen kerrotaan, että Ananias hänet kastoi ja rukoili hänen puolestaan, jolloin hän sai näkönsä ja täyttyi Pyhällä Hengellä sekä sai sanoman tulevasta tehtävästään, mutta ei hän minkään Ananiaan saarnan kautta uskoon tullut, vaan kohdatessaan itse Jeesuksen. Näin minä tuon selkeästi ymmärrän.
Edelleenkään en pysty löytämään Raamatusta tukea sille, että VAIN äänellisen saarnan kautta voisi pelastua. Jeesus lupaa: "Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh 6:37) Etkö usko, että Jumalan Sana on elävä ja voimallinen tekemään sen, että syntinen kääntyy? Arveletko, kuten katolilaiset, ettei yksilöihminen voi saada Pyhän Hengen kautta valoa Raamatun Sanan käsittämiseen, ilman että vajavainen ihminen sitä tulkitsee? Ja miten ihmeessä ylipäätänsä joku voi väittää mitään niin uskomatonta, että piskuinen lauma kaukaisessa pohjolassa pääsee yksin taivaaseen, kun maailman kristityistä 99,9 % on muualla. Olisi todella outo Jumala sellainen, joka kieltäisi pääsyn luokseen kaikilta niiltä, jotka eivät ole koskaan kuulleet VL-laisittäin uskovan saarnoja.
Mutta kaikin mokomin saatte noin uskoa. Minä näen tämän asian yksinkertaisesti niin, että Jumala on antanut eri aikoina eri maissa eri palvelijoidensa kautta herätyksiä. Niillä on kullakin ollut omat ominaispiirteensä ja myös vajavaisuutensa, mutta yhteistä aidoille herätyksille on aina ollut ja on, että ihmisissä on herännyt synnintunto, ja Jeesus on katuvan syntisen ottanut vastaan, tämä on syntynyt uudesti ylhäältä (eli tullut uskoon). Yksi näistä väkevistä herätyksistä oli lestadiolainen herätys, joka on sittemmin jakautunut moneen haaraan (joista käsittääkseni vain yksi yleisesti uskoo, toisin kuin heidän oppi-isänsä, että vain heillä on taivaan valtakunnan avaimet). Ihminen on vajavainen, ja jossain kohtaa meillä kaikilla on ymmärrysvajausta, mutta veljiä me silti olemme. Nyt me käsitämme vajavaisesti, mutta kohta Jeesus tulee hakemaan omansa pois, ja me saamme uuden, kirkastuneen olomuodon, ja vajavaisuus lakkaa. Siellä me yhdessä saamme laulaa samaa uutta virttä Karitsalle, eikä siellä enää näitäkään keskusteluja muistella. Sinne samaan taivaaseen olemme matkalla, jos olemme tulleet kerrran Jeesukseen uskoviksi. Millekään muulle käsitykselle Raamatun kokonaisilmoitus ei anna tukea.
Enempää en jaksa tästä taittaa peistä. Lähtökohtahan oli koko keskustelussa se, kuten totesin, että näin täällä levitettävän perätöntä tietoa toisista uskovista, mitä yritin korjata, samalla tietäen, ettei täydellista seurakuntaa/uskonsuuntaa olekaan. Jeesuksen tahto on, että me yhtä olisimme opinkiistoista huolimatta. Meillä ei ole lupaa lausua väärää todistusta lähimmäisestämme eikä liioin kadotustuomiota. Mieluummin minä etsisin sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä erottaa. Mutta tämä tästä.
weha kirjoitti:kaste on pikemminkin merkitykseltään, uskoontulevien kaste,
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa